Yksinvaltiaat sekä heidän perheensä sisäiset ongelmat saattoivat olla valtiolle hyvin tuhoisia

Suku on ollut monille yksinvaltiaille se, mistä he hakevat tukea sekä turvaa. Periytyvässä absoluuttisessa monarkiassa on ollut ideana se, että oma suku suojelee hallitsijaa, ja jos hän sitten tulee murhatuksi, niin sitten hallitsijan seuraaja kostaa murhaajille tuon teon. Tuo vallan periytyvyys on sikäli hyvin ikävää, että kuninkaaksi saattoi päästä henkilö, joka ei mitenkään tuohon tehtävään sopinut. Eli myös jälkeen jääneitä henkilöitä on tuon takia ollut hallitsijoina, ja se tietenkin on tarkoittanut, että valtaa silloin käytti joku muu kuin kuningas itse. Tässä kirjoituksessa monarkian periytyvyyttä tarkastellaan nimenomaan absoluuttisen monarkian kannalta, eikä niinkään edustuksellisen monarkian näkökulmasta, missä kuninkaan henkilö on periaatteessa pelkkä valtion keulakuva.

Periytyvä monarkia missä yleensä vanhin poika on perinyt isänsä vallan, on ollut sellainen ajatus, että kuningas perehdyttää poikansa tuohon tehtävään, ja tuolla tavoin sitten taataan vallankäytön linjan jatkuvuus, mutta hallitsijan vaihdos saattoi syöstä valtakunnan sisällissotaan, kun kuninkaan pojat taistelivat vallasta. Tai sitten perheen vanhoja tukijoita mestattiin, kun uusi johtaja sai päähänsä heidän juonittelevan tuota miestä vastaan. Kuitenkin juuri tämä malli on ollut se, missä nimenomaan hallitsijan lähipiiri on ollut juridisesti erittäin huonossa asemassa, koska jos hallitsijalla on ollut esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, niin silloin on saattanut käydä niin, että tuo linna, missä nämä "satuprinssit" ja "satuprinsessat" sattuivat asumaan olla oikea helvetti. Ja ennen saatettiin pitää huoli siitä, että valtion yläluokka puhui vaikkapa latinaa, jotta valtion johtajat eivät suoraan päässeet puhumaan kansan kanssa.

 En usko että kenelläkään oli mitenkään erityisen mukava olo, jos he sattuivat asumaan esimerkiksi Henrik VIII:n palatsissa, missä tuo pahansisuinen hallitsija saattoi heittää kenet tahansa suoraan vankilaan kidutettavaksi sekä mestattavaksi. Hän oli elämänsä lopulla erittäin ailahtelevainen sekä väkivaltainen, kuten tuon kuninkaan neljä mestattua vaimoa ovat osoittaneet. Eli tuolloin ennenaikaan oli myös kotiväkivaltaa. Kuitenkaan kukaaan hallitsija ei tarkalleen ottaen ollut täysin turvassa sukunsa selän takana. Jos hän käyttäytyi kuten Henrik VIII, niin silloin tarkalleen ottaen kävi niin, että kuninkaan lähipiiri alkoi pelätä häntä. Ja tuolloin saattoi hänen poikansa surmata tuon hallitsijan peloissaan. Absoluuttinen monarkia oli tietenkin sikäli mukava malli, että kaikki tiesivät kenestä tulee kuningas. Kun puhutaan jostain nuoresta miehestä, joka oli saamassa kruunun, niin unohdetaan usein sellainen näkökulma, että hänkin on vain ihminen.

Nuori henkilö on aina vaikutuksille altis, ja tulevan majesteetin edessä oli varmasti erilaisia palvontamenoja, ja hänen opettajansa saattoivat olla pahoissa ongelmissa, jos tuo valtakunnan ensimmäinen nuori ei osoittanut mitään kiinnostusta opetusta kohtaan. Tai sitten saattoi käydä niin, että hän ei ollut osoittanut kiinnostusta muuta kuin sodankäyntiä eli "hevosleikkejä" kohtaan. Ja tuolloin saatu oppi oli vähän yksipuolista. Toinen malli oli se, että hänet ympäröitiin erilaisilla makeilijoilla, jotka ainoastaan kehuivat tuota henkilöä, ja ymmärrettävästi noissa leikeissä sitten noudatettiin niitä sääntöjä, joita tuleva kuningas halusi noudattaa. Kun puhutaan siitä, että suvun tehtävä oli suojella hallitsijaa, niin silloin unohdetaan sellainen asia, että tuolla hallitsijan pojalla saattoi olla erittäin huonot välit isäänsä, joka ehkä käyttäytyi häntä kohtaan erittäin törkeästi, ja se sitten herätti vihaa hänessä, kuten kaikissa muissakin nuorissa. Eli myös hallitsijoilla on murrosikä, vaikka sitä ehkä ei aina olla ajateltu valtiosääntöjä laadittaessa. Ja myös se, että tuleva kuningas ei ehkä aina ollut tietoinen kaikista mahdollisista vaaroista sai aikaan sen, että valta pöätyi sellaisen henkilön käsiin, joka saattoi vihata omaa perhettään. Eli jos kuningasperheen vanhin lapsi kuoli, niin silloin tietenkin nuorempi veli peri vallan.

Ja jos oikein hyvin sattui käymään, niin silloin hän oli törkeästi kohdeltu, jolloin koko hänen perheensä saattoi päätyä mestauslavalle. Ja toki oli aivan selvä, että tuon nuoren prinssin kautta saatettiin vaikuttaa valtakunnan tulevaisuuteen. Eli tuon vaikutuksille alttiiin henkilön korviin saatettiin kuiskutella valheita siitä, että hänen serkkunsa juonitteli tuota kuningasta vastaan, ja sitten nuori hallitsija saattoi harkitsemattomasti surmauttaa hänet. Kuitenkin kaikkein haitallisinta oli se, mihin ei voinut kukaan puuttua. Tuollaisia asioita oli tietenkin nuoren hallitsijan palvominen sekä esimerkiksi sellainen asia, kuin taisteluharjoitusten tahallinen häviäminen. Samoin monilla hallitsijoilla on ollut ongelmia sellaisten asioiden kuin valtion talouden kanssa. Ennen oli sellainen sanonta, kuin että "mitä suurempi hallitsija on, niin sitä suurempaa vahinkoa hän voi kansalleen tuottaa".

Eli kuten monesti on eteen tullut, niin silloin nuorena on paljon mukavampi katsoa tykkipattereita kuin perehtyä valtion talouteen, ja eteen on saattanut tulla sellainen asia, että valtion kassa on painunut nollaan. Ja tuolloin on edessä ollut kylmä totuus, eli raha ei kasva puussa. Ja tietenkin saattoi olla niin, että kun nuori hallitsija tai kuningas kandidaatti sitten meni yöpuulle, niin hänelle tehtiin lobotomia, jotta valtiolle ei niin kauheasti vahinkoa pääsisi syntymään. Nykyään periytyviä absoluuttisia monarkioita on oikeastaan vain Pohjois-Koreassa, missä valtaa pitää Kimien suku. Ja muualla tietenkin on myös periytyviä monarkioita, mutta niissä valta on yleensä pääministerillä tai oikeastaan hallituksella sekä parlamentilla.