Kartelli eli hintojen tai kilpailun sopiminen yhtiöiden välillä on rumaa liiketoimintaa

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Onko saksalaisilla autonvalmistajilla likainen sopimus keskenään, että tietyille asiakkaille myydään ikään kuin huonompia autoja? Tällä tarkoitetaan uuden katalysaattoreissa käytettävän sekä puhtaan palamisen takaavan tekniikan sekä muusta tekniikasta, joka alentaa saastuttamista. Tätä asiaa tutkii euroopan unionin kilpailua valvova komissio, ja tämä asia merkitsee sitä, että yhtiöt ovat tehneet kartellin, sopiessaan että ne eivät kilpaile saateettomien autojen kehittämisessä.  Näihin autotehtaiden sopimuksiin sekä erilaisiin muihin käytänteisiin liittyy paljon asioita, joista on aina välillä tehty juttuja jopa erilaisiin tuomioistuimiin.


Yksi niistä liittyy erilaisiin luksus autoihin, joita käytetään yhtiöiden edustusautoina. Eräiden tarinoiden mukaan joillakin asuinalueilla asuville ihmisille ei joskus saanut myydä autoja, jotka saavat nämä luksus-autot kiinni. Tällaisia tarinoita kerrotaan eri variaatioina lähes jokaisesta kuolemattomasta autosta kuten Cadillac Fleetwood Eldoradosta sekä Mercedes 500SEL, ja myös Tshaikasta on olemassa vastaava tarina. Mutta kuten varmaan tiedätte, niin tällaisia urbaaneja legendoja kerrotaan myös muskeli autoista, eli korkeasti viritetyistä V-8 moottorilla varustetuista Pony-autoista, joita aikoinaan ruuvattiin kasaan Detroitissa, kun bensiini oli halpaa.


Urbaanin legendan mukaan esimerkiksi 426 HEMI:iä koneenaan käyttäviin autoihin oli saatavissa kahta kokoa vaihteiston rattaita. Tuo kokoero koski korkeimman vaihteen välityksiä, ja tuon tarinan mukaan pienempiä rattaita laitettiin niihin laatikoihin, joita myytiin huonompiosaisten lähiöihin. Ja noita suurempia rattaita myytiin sitten hyvällä tai kalliilla alueella asuvien autoihin, jotta nämä pääsevät pakoon noita muita autoja. Eli tuollaisia tarinoita autoista kerrotaan. Kuitenkin jos puhutaan saasteista sekä erityisesti uusien autojen tekniikasta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tällaisessa sopimuksessa autovalmistajien kesken saattaa olla sellainen vähän lapsellinen ajatus takana. Nimittäin se että jos kaikki osapuolet rikkovat lakia, niin saadaan aikaan lain muutos.


Mutta kuten kaikki varmaan ovat huomanneet, niin silloin kun tätä tehdään, niin edessä on erittäin suuret maksut. Ja kun kyse on kartellista, niin jos voidaan osoittaa se, että autotehtaan ovat tehneet sopimuksen keskenään, niin silloin pitää muistaa, sellainen asia kartellista, että se joka tekee asiasta ensin ilmoituksen selviää rangaistuksetta. Joten tämän takia kartelli-syytettä kannattaa pelätä, koska vaikka ilmoittaja olisi itse kartellin takana, niin lain mukaan tuo osapuoli ei saa syytettä eikä sen tarvitse korvauksia maksaa. Tämä asia on muuten hyvin erikoista. Se koskee vain kartelleja, eikä tällaista pykälää juurikaan ole missään muussa laissa.


Tuon pykälän tarkoitus on estää se, että joku ehdottaa kartellia pöydässä. Tämän jälkeen sitten tästä ehdottelusta sekä ilmiannosta tulee muuten erittäin ikävä asia, jossa lakimiehet kulkevat nauhurit taskuissaan etsimässä uhria, joka sanoo “kyllä” väärässä paikassa. Silloin saattaa joku juristi saada päähänsä sen, että hän ryhtyy syyttämään toisia kartellista, mikä tarkoittaa oikeastaan hinnan sopimisesta yhtiöiden välillä.


Mutta jos sopimus koskee esimerkiksi sitä, että yhtiöt eivät kilpaile keskenään jostain asiasta, niin silloin saattaa kyse olla myös kartellista. Tuolloin syyttäjät ottavat asian esille sillä tavoin, jotta yhtiöt ovat tehneet sopimuksen esimerkiksi tekniikan kehittämisestä yhdessä. Jos joku valmistaja kehittäisi sellaisen saasteita koskevan ratkaisun, että se olisi ylivoimainen, niin silloin voisi käydä niin, että tämä valmistaja saa yliotteen muista kehittämällä parempia autoja, ja jos muut eivät saa laskettua päästöjä tuon valmistajan tasolle, niin tulos olisi mahdollisesti muiden valmistajien tuottamien uusien autojen ajokielto, joka voisi olla tuhoisa noille valmistajille.


Kun tämä asia sitten menee oikeuteen, niin silloin tietenkin lakimiehet sanovat, että tuon sopimuksen tarkoitus oli vain taata se, että kaikki autonvalmistajat voivat jatkaa toimintaansa. Tällöin tuon sopimuksen merkitys olisi se, että kukaan auton valmistaja ei kilpaile toista pois rakentamalla autoja, jotka olisivat saaste-tekniikan osalta ylivoimaisia, jolloin sitten muiden valmistajien autot pantaisiin myyntikieltoon, ja siitä seuraa konkursseja, jos sitten tätä jatkuisi vuosien ajan.

https://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/eu-epailee-mersua-bemaria-ja-volkkaria-kierosta-sopimuksesta-kuluttajille-myyty-tarkoituksellisesti-huonompia-autoja/7079258#gs.hcfDsv4

Ihmisen olemisen sietämätön keveys eli taiteilijalla on vapaus kuvitella erilaisia asioita

Yllä on kuuluisa kuva elokuvasta 3. asteen yhteys. Tuo kyseinen kuva on yksi maailmanhistorian parhaista tehostekuvista, mitä mikään laboratorio on koskaan kyennyt tuottamaan. Ja tietenkin tuosta elokuvasta kerrotaan  sellaisia tarinoita, että siinä olisi käytetty oikeita UFO-filmejä, joita olisi otettu jossain asevoimien ohjelmassa, mutta uskoisin kyllä että kyseessä on studiolla tehty tehosteena käytetty kuva, mutta ainahan näistä asioista voidaan keskustella. Toinen yhtä mielenkiintoinen ja mielikuvitusta kiihottava ajatus olisi se, että tuohon elokuvan tehdyt erikoisefektit olisivat joidenkin muistijälkiin erikoistuneiden  tutkijoiden tekemiä, ja he olisivat käyttäneet hyväksi Pentagonin arkistoista peräisin olevia UFO-kuvia, mutta tähän sitten saa uskoa kuka tahtoo.


Ja aina sitten tietenkin näitä hienoja elokuvia seuraa todellinen urbaanien legendojen rypäs, jota leimaa miltein tragikoomiset väitteet siitä, että joku Mafian kaltainen salaseura sitten hallitsee maapalloa ylikansallisen utopian avulla. Tiedemiehen ja taiteilijan ero on se, että taiteilija voi kuvitella mitä vain, ja häntä ei kukaan leimaa koskaan hulluksi, kun taas tiedemies joka ei jostain syystä voi todistaa jotain kirjoitustaan leimataan usein huonoksi tai hulluksi tieteen tekijäksi. Kun taiteilija kirjoittaa hyvin väkivaltaista tekstiä, niin hän voi sitten vain väittää tekevänsä taidetta, jolloin kukaan ei häntä voi laittaa mihinkään laitokseen.


Kuitenkin välillä kuulee sitten esimerkiksi siitä, että koulumaailmassa tai jossain muussa vastaavassa paikassa kun nuori kirjoittaa väkivallasta tai jostain vastaavasta asiasta, niin hänet sitten ikään kuin työnnetään psykiatrille, koska hänen pelätään olevan väkivaltainen. Kuitenkin väkivaltaa sisältäviä elokuvia, tietokonepelejä sekä kirjoja myydään sekä lainataan kirjastoista lähes kenelle vain, ja missään nimessä mikään 10 vuotias ei ole kypsä pelaamaan mitään väkivaltapelejä.



Kun taas puhutaan esimerkiksi UFO:ista tai selvännäkijöistä, niin jopa elokuvien mielikuvitusagentti James Bond on heitä tapaillut, tai ainakin noissa miljoonabudjeteilla tehdyissä elokuvissa lennellään kaiken maailman UFOilla, joten kai noilla ihmisillä on sellainen näkemys, että joku voi oikeasti huijata vaikka lapsia kertomaan, että UFO:t ja alienit ovat totta. Ja tietenkin ne ovat totta, jos elokuvassa tapahtuvia asioita esitetään vaikka kymmenvuotiaalle ihmiselle totuutena. Tuolloin seurauksena voi olla sellainen tilanne, että joku lapsi määrätään psykiatriseen sairaalaan.


Kun puhutaan taiteen tekijöistä, niin tietenkään mikään ei estä heitä piirtämästä tai kirjoittamasta, mitä he sitten haluavat piirtää tai kirjoittaa, tai itseään ilmaista jollain muulla tavalla, kunhan tuo ilmaisu on sitten lain sallimissa puitteissa tapahtuvaa toimintaa. Mutta aina silloin tällöin unohdetaan se, että ihmisen pitää avata mielensä myös sellaisille ajatuksille, mitä hän ei koskaan ole saanut edes päähänsä ajatella. Kun katsotaan YouTubelta jotain Stephen Hawking-filmejä, niin silloin tietenkin mieleen ei kenelläkään edes tule se, että kukaan meistä ei koskaan ole oikeasti tehnyt madonreikiä, vaikka niistä kirjoitankin tai niitä esitetään noissa klipeissä. Kuitenkaan mikään ei estä sitä, että joku ei tuollaista madonreikää voisi rakentaa, koska periaatteessa sen voisi luoda vain kohdentamalla tiettyyn pisteeseen suuri määrä energiaa.


Tuolloin voisi olla mahdollista, että syntyy sellainen ilmiö kuin singulaari, jonka kautta voisimme matkustaa ajassa, ja silloin tietenkin muistuu mieleen ohjelma, missä Stephen Hawking odotteli aikamatkaajaa toiselta vuosituhannelta, mutta tietenkään häntä ei ohjelmassa tullut paikalle. Mielestäni on kuitenkin mukavaa leikitellä ajatuksella, että ehkä aikamatkaaja saattoi käydä tuossa huoneessa, mutta hän saattoi luulla Hawkingin nukkuvan, koska saattoi olla niin, että hän ei tiennyt Hawkingilla olevan ALS-taudin. Tietenkin tuosta miehestä kirjoitetaan ja kerrotaan paljon erilaisia tarinoita, ja niitä kertovat ihmiset eivät sen häiriintyneempiä ole kuin kukaan muukaan.



Yksi niistä on se, että Hawking ei aina itse kommunikoi tietokoneensa kautta, vaan että tuota konetta käyttää välillä joku muu kuin hän itse, mutta koska tuo suuri fyysikko ei itse kykene kommunikoimaan, niin hän ei pysty ilmaisemaan tuota asiaa. Eli hän ikäänkuin edustaisi jotain muuta tiedemiestä, mutta kuitenkin tässä sitten otan varmasti todella suuren vapauden, kun tällaisia menen kirjoittamaan, ja tietenkin tämäkin asia on vain sellaista kuvittelua, joka tietenkin saattaa kuulostaa hiukan häiriintyneeltä monista muista ihmisistä. Kyseessä on kuitenkin yksi urbaaneista legendoista, joiden kaltaisia asioita kerrotaan toisille ihmisille ravintoloissa jatkuvasti, eikä niiden takia ketään olla koskaan viety yhtään mihinkään. Kuitenkin aina on olemassa ihmisiä, joilla on tarve nimittää toisia ihmisiä jotenkin harhaisiksi.


Kun puhutaan esimerkiksi elokuvasta "Kolmannen asteen yhteys", niin siinä oleva vuori on innoittanut muitakin taitelijoita kuin vain tuon elokuvan tekijöitä maalaamaan ja piirtämään erilaisia asioita, joita tuskin kukaan edes kuvittelee todeksi. Eräässä piirroksessa tuon tappivuoren päälle olisi laskeutunut UFO, ja tietenkin tuossa elokuvassa hyvin esillä oleva vuori, eli Devil's Tower Wyomingissa voitaisiin kuvitella jonkun UFO:n tankkauspaikaksi, missä tuollainen kuvitteellinen avaruusalus käy sitten täyttämässä akkunsa. Mutta kyse on tietenkin vain mielikuvituksen tuotteista, ja itse kyllä kuitenkin hiukan ihmettelen, että mistä ihmisen mieli valitsee ne kuvat, joita se päästää tietoisuuteen?


Mistä ihminen sitten saa sen kuvan, minkä mukaan hän tekee taulunsa sekä piirroksensa, ja kuten tiedämme niin jos ihminen ei ole jotain nähnyt, niin hän ei silloin voi syntetisoida tuollaista kuvaa päässään. Eli tietenkin on mielikuvitusta kiihottavaa ajatella, että tuollainen omituinen vuori olisi jonkinlainen jäänne humanoidien tukikohdasta, mutta mitään muuta todistetta siitä ei ole, kuin se että aivot eivät kykene spontaanisti luomaan mitään kuvia, vaan ne tarvitsevat aineistoa, jotta aivot sitten voivat työstää kuvan UFO:sta laskeutuneena tuollaisen tapin päähän, mutta kuitenkin kyseessä on hyvin mielenkiintoinen ajatelma, joka tällä hetkellä on vain mielikuvituksen tuotetta.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Mietteitä urbaaneista legendoista ja siitä miten legenda syntyy: Käsittelyn kohteena Candymanin legenda

Monet urbaaneista legendoista ovat kamalia, ja niitä kerrotaan toisille vain silloin, kun on laskuhumala, ja odotetaan vesisateessa kyytiä. Osa niistä on syntynyt tietenkin Hollywoodin ansiosta, tai niiden pohjalta tehdyt elokuvat ovat vahvistaneet noita myytteja. “Candyman” on kauhuelokuva eräästä vanhasta yliopiston myytistä, jollainen on lähes jokaisella kampuksella maailmassa. Tuon elokuvan “Candymanilla” on aika vähän tekemistä sen urbaanin legendan kanssa, mikä kertoo kampuksella vaanivasta sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa sen perusteella, että he sanovat kolme tai elokuvaversiossa viisi kertaa hänen nimensä. Siis tuossa myytissä kerrotaan, että ei riitä se, että uhri sanoo sanan “Candyman” viisi kertaa peräkkäin, vaan hänen pitää sanoa “Candymanin” pastorilta nimi.

Eräiden tarinoiden mukaan alkuperäinen “Candyman” olisi ollut Josef Mengele eli “Kuoleman enkeli” tai Herta Oberhauser-niminen natsilääkäri, mutta tuosta asiasta on hiukan epäselvyyttä. Kuitenkin voidaan sanoa, että urbaaneja legendoja on aina ollut olemassa, mutta ne eroavat kalevalalaisesta mytologiasta vain siinä, että niitä näitä urbaaneja legendoja kerrotaan ravintoloissa sekä huoltoasemilla, kun taas kalevalalaisia legendoja välitetään runonlaulajien toimesta eteenpäin, eli niiden esitysten ympäristö on erilainen.

Alkuperäisessä legendassa tuo “Candyman” on epäpätevän lääkärin kiduttama mies, ja erään tarinasta kerrotun version  mukaan tuo uhri oli epäpätevästi tehdyn kauneusleikkauksen tai onnettomasti päättyneen psykoterapian uhri. Tuossa myytissä henkilön pitää myös saada viisi merkkiä, jonka jälkeen neljäs kerta vie hengen. Eli tämä on jokaisen tästä aiheesta tehdyn kauhuelokuvan juoni. Ensin joukko nuoria vähän “pelleilee” kaverinsa kustannuksella, ja sitten seuraa sellainen asia, että kyseinen sairaan pilan kohde ikään kuin pimahtaa tuosta tempusta.

Eli tuo kertomuksen lääkäri oli kyseisen miehen tai naisen opiskelutoveri, joka sitten päätti antaa kaverilleen vähän terapiaa. Toisin sanoen houkutteli hänet plastiikkakirurgin pöydälle tai psykiatrin vastaanotolle, ja ryhtyi tekemään toimenpiteitä, joihin hänen taitonsa eivät sitten riittäneetkään, ja joidenkin versioiden mukaan syynä oli se, että leikkaava lääkäri unohti antaa puudutteen tuon operaation aikana. Seurauksena tuo potilas tai uhri meinasi sitten kuolla kipushokkiin, ja myöhemmin tuo mies tai nainen sitten palasi kampukselle pahat mielessä, ja tämä tarina pitäisi merkitä lapulla “kuinka yhteisö tekee rikollisen”.

Joissain versioissa “Candyman” on nainen, joka sitten lähti kokeilemaan kaverinsa kanssa mielenterveyslääkkeitä, ja sitten lähti kontrolli pois, jolloin tuo tyttö tai poika tappoi joidenkin tarinasta kerrottujen versioiden mukaan oman sisarensa tai poikaystävänsä ajamalla hänet kuoliaaksi autolla. Toisessa versiossa tuo lääke pantiin salaa hänen juomaansa, jolloin hän ei pystynyt hallitsemaan ajoneuvoaan. Se että tämä kirjoitus on hiukan sekava, johtuu siitä, että olen kuullut niin monta versiota juuri tästä kyseisestä tarinasta, ja monesti tarinan kertoja ei ole ollut parhaissa mahdollisissa sielun ja ruumiin voimissa, joten jotta tämä kirjoitus ei niin kauheasti venyisi ja rönsyilisi, niin tässä alussa on hiukan tuollaista hapuilua. Kun puhutaan urbaaneista legendoista, niin silloin tietenkin kyseessä on suusta suuhun kulkeva kertomus, joka muistuttaa jotain “rikkinäisen puhelimen leikkimistä”.

Tiedättehän tuon lasten leikin, jossa tarinaa kuljetetaan korvasta korvaan, ja jossa joku sitten munaa itsensä lopullisesti, eli hän räkäisee toisen korvaan, mikä saa aikaan hyvän olon koko loppupäiväksi. Toki eräässä versiossa “Candyman” surmaa uhrinsa noilla laajenevilla vaahtokarkeilla, jotka ratisevat kun niitä syö.

Puhuttaessa makeisista, niin ne eivät ole mitenkään muuten kuin hampaille vaarallisia, mutta jos henkilön oksennusrefleksi salvataan, ja hän syö noita vaahtokarkkeja, niin silloin tuo kehittyvä vaahto ei pääse vatsasta pois, ja tuloksena on erittäin ikävä tilanne, koska tuo paine saattaa halkaista vatsalaukun. Ja muuten asetoniyhdisteet kuten amfetamiini saavat esimerkiksi mehiläiset sekä ampiaiset pistämään. Se taas on elokuvaversion metodologia, missä “Candyman” taas on kuolleen orjan haamu.

Elokuvaversion “Candymanin” väitetään perustuvan tarinaan erääseen salaseuraan pyrkineestä henkilöstä, joka sitten sidottiin metsään puuhun erään pilan päätteeksi, ja sitten juopuneet opiskelijat eivät muistaneet, mihin hänet panivat, tai he eivät huomanneet ampiaispesää. Kyseessä oli salaseuraan ottamis- tai sitouttamisrituaali, jossa henkilön piti olla ikään kuin orjana noille henkilöille, ja sitten hänet vietiin metsään, mistä hänet sitten piti aamulla hakea pois. Tai eräässä versiossa ampiaispesä heitettiin tuon opiskelijan huoneeseen.Mutta kuten elokuvassa, niin puussa oli ollut ampiaispesä, jossa olleet ampiaiset sitten olivat tuon onnettoman tappaneet, mutta oli miten oli, niin tämä ei mikään mukava tarina ole.

charelesfort.blogspot.fi