Showing posts with label peittely. Show all posts
Showing posts with label peittely. Show all posts

Tuesday, July 11, 2017

Mitä eräissä kemikaalien varastoissa peitellään, vai eikö niiden omistajia vain kiinnosta, mihin noita kemikaaleja päätyy?

"Punaista mutaa" Intiassa

Miksi joku kemikaalien varasto on olevinaan salainen, on kysymys, mihin ehkä monet haluavat vastauksen? Kun ajatellaan tilannetta, missä joku länsimainen hallitus salaa ympäristörikosta, niin silloin varmasti tällaisesta asiasta ollaan hyvin kiinnostuneita, mutta kuitenkin joskus olen miettinyt sitä, että millaisesta salailusta oikeastaan on kysymys, koska tuollainen kemikaalien varasto varmasti häätää myös kaikkein uteliaimmat ihmiset pois tuolta alueelta, jossa on ilmeisesti suoraan aurinkoon jätettyjä kemikaali-altaita. Ja jos tuo paikka on hyvin kuumalla alueella, niin silloin kyllä kannattaa varoa, että tuollaisten kemiallisten varastojen sisältö ei ala höyrystyä, koska silloin ihminen voi kohdata hyvin karsinogeenisia aineita. Ja tällaisia laitoksia kun näkyy, niin silloin ainakin itseäni pelottaa, että mitä jos noita altaissa olevia aineita päätyy vääriin käsiin?


Eikö noiden laitosten omistajia itseään pelota ollenkaan sellainen tilanne, että esimerkiksi rankkasateen takia tuota punaruskeaa hiilivety-yhdistettä pääsee vesistöihin, tai tietenkin noissa lammikoissa voisi olla myös legionella-bakteerien viljelmiä, eli melkoinen paikka on tietenkin kyseessä.  Tai joku pahansuopa ihminen käy täyttämässä pari limonadipulloa tuollaisesta lammikosta? Tuolloin voi sitten olla edessä tilanne, mikä on kuin suoraan jostain Stephen Kingin kirjoista. Syy miksi itse epäilen noissa lammikoissa olevan hiilivetyä johtuu siitä, että niiden punertava väri viittaisi hiilen yhdisteeseen. Samoin sikafarmilla voitaisiin peittää todella vakava ympäristörikos, eli "punaisen mudan" pumppaus. "Punaisella mudalla" tarkoitetaan bauksiittia, mitä käytetään alumiinin valmistukseen. Tekstin alla on kaksi linkkiä tähän aiheeseen.


Tai voi siinä tietenkin olla myös esimerkiksi rautaoksidia tai legioonalaisbekteeria, mutta mitä varten tuo laitos on olemassa, on erittäin mielenkiintoinen asia. Siinä riittää pohdittavaa lähes kaikille salaliittoteoreetikoille, ja joskus olen miettinyt, että olisiko jossain tuollaisessa paikassa sitten varastoituna valtava määrä nanokoneita, eli hiilipohjaisia molekyylejä, joihin on saatettu liittää rauta-atomeja. Noiden supermolekyylien avulla voidaan esimerkiksi maahan tuleva hyökkäys torjua tehokkaasti, ja niiden salaisuus on siinä, että näitä molekyylejä voidaan ohjata magneettikentällä vihollista kohti.


Tuolloin kyseessä voisi olla esimerkiksi nanokone, joka tuhoaa kohteensa niin, että se vain nesteyttää soluja, eli tällöin tuollainen supermolekyyli vain rikkoo solujen proteiinista muodostuneet seinämät, jolloin ihminen tai mikä tahansa muu eläin ikään kuin muuttuu lätäköksi. Tuollainen nanokone ei ole oikeastaan mitään muuta kuin äärimmäisen pieni kaivinkone, joka tuhoaa soluja mekaanisesti, eli se saattaa olla rattaan muotoinen, ja kun se kohtaa solun, niin silloin nanokone ikään kuin alkaa pyöriä, jolloin se rikkoo solun ulkokuoren, mutta muitakin vaihtoehtoja sitten on olemassa. Eli kyseinen kone voi olla ikään kuin fullereenista tehty pieni mehupilli, jonka päähän on liitetty sopiva entsyymi. Kun tuo koje joutuu ihmisen elimistöön, niin silloin se ohjataan solun ionipumppuun, ja koska kyseinen väline on liian pitkä, jää se roikkumaan solun ionipumpun aukoon imien solun tyhjäksi.


Yksi tapa kehittää tuollaisia superaseita on liittää esimerkiksi hermokaasu-molekyyliin rauta-atomi, joka tekee siitä sellaisen, että tuota molekyyliä voidaan ohjata magneettikentällä, mikä sitten saa aikaan sen, että tuota Haagin sopimuksessa kiellettyä asetta voidaan ohjata hyvin tarkasti kohteeseensa. Tällaisia ajatuksia nämä tarkasti vartioidut sekä suurelta yleisöltä  suljetut  kemikaali-alueet tuovat minulle, ja itse kyllä hiukan kysyisin, että miksi näistä asioista ei juurikaan puhuta. Vaikka nämä altaat olisivat sitten aivan tavallisia kemikaalisäiliöitä, niin kuitenkin olisi varmaan mukava ajatella, että nämä alueet olisi rakennettu turvallisesti, jotta esimerkiksi korkeasti karsinogeenisia kemikaaleja, joita käytetään esimerkiksi maataloudessa ei pääsisi luontoon.


Noita karsinogeeneja on muuten joskus kokeiltu bakteereihin, eli niiden tarkoitus on ollut testata sitä, miten bakteerien kasvua voidaan nopeuttaa tai hidastaa ohjaamalla niiden elatusmaljoihin esimerkiksi syöpää aiheuttavia kemikaaleja. Tuolla tavoin yritettiin vaikuttaa noilla alustoilla elävien coli-bakteerien kasvuun sekä kykyyn tuottaa aineenvaihduntatuotteita. Tuolla tutkimuksella haluttiin tietoa siitä, voidaanko myös esimerkiksi hermokaasu VX:n vaikuttavaa ainetta Botuliinia tuottavia bakteereja manipuloida altistamalla ne voimakkaille karsinogeeneille, mitkä lisäävät niiden jakautumista.


Samoin muutamissa kokeissa esimerkiksi streptokokkibakteerien plasmideihin on liitetty sekä botuliinia tuottavien bakteerien myrkyn tuotantoa ohjaavia geenejä, sekä niitä geenejä, joiden tehtävä on ohjata sienten rihmojen ketjuuntumista. Samoja geenejä voidaan liittää myös malarialoisiin. Tuollaisten muuntogeenisten bakteerien tai muiden loisten tappavuus on äärimmäinen, ja varmasti maailmasta löytyy tahoja, jotka ovat valmiita rahoittamaan tällaisia tutkimuksia, eivätkä kaikki maailman valtiot ole kovin kiinnostuneita noudattamaan kemiallisia tai biologisia aseita koskevia sopimuksia.


Noiden aseiden hankkiminen on paljon helpompaa, kuin esimerkiksi ydinaseiden, joiden valmistus sekä kokeilu näkyy ja kuuluu pitkän matkan päähän. Samoin biologinen ase voi olla hyvin huomaamaton, mikä tarkoittaa esimerkiksi antibioottiresistentin tuberkuloosi- tai malaria kannan jalostamista, ja tietenkin tuon organismin kuljettaminen kohteeseen voisi tapahtua vaikka kirppujen avulla, kuten operaatio “Big Itch”:in yhteydessä kokeiltiin. Tuon väli-eläimen käyttö esimerkiksi biologisten aseiden yhteydessä on sikäli houkuttelevaa, että silloin epidemian leviämistä voidaan kontrolloida myrkyttämällä noita isäntä-eläimiä.

"Sikafilmi"


Muuta aiheeseen liittyvää

Monday, January 16, 2017

Miksi media esittelee vain negatiivisia stereotyyppejä omissa julkaisuissaan?


Negatiivinen uutinen on myyvää tekstiä, jollaisesta jotkut ihmiset pitävät. Niiden avulla tietenkin selvitetään ihmisille, että kuinka huonosti jollakin ihmisellä menee. Mutta kuitenkin voidaan ajatella, että noissa uutisissa ikään kuin luodaan kuva siitä, että esimerkiksi kaikki maailman narkomaanit ovat jotenkin väkivaltaisia. Negatiivisten uutisten antama kuva noista ihmisistä on se, että ainoa mikä heihin tehoaa, on pumppuhaulikko sekä kovat poliisitoimet. Sama koskee myös esimerkiksi myös työttömiä sekä muita valtion rahaa elämisensä käyttäviä henkilöitä. Se mitä ihminen kirjoittaa työhakemukseen on yleensä erittäin merkittävää, mutta paljon tärkeämpää ovat usein ne asiat, mitä ihminen jättää hakemukseen kirjoittamatta. Eli esimerkiksi alkoholin väärinkäyttöä ei juuri kukaan näihin hakemuksiin ilmoita, ellei hän halua jäädä kotiin nukkumaan.

Media luo stereotypioita, jotka eivät välttämättä ole tosia, ja jotka voivat olla hyvinkin vaarallisia, koska noissa jutuissa esimerkiksi työttömiä leimataan myös rasisteiksi. Kuitenkaan päihdeongelmat eivät ole tarkalleen ottaen synonyymi rasismin kanssa, ja tietenkään alkoholismi ei aina näy päältä ainakaan ensimmäisessä työhaastattelussa, mutta kyllä sekin ongelma sitten aikaa myöten tulee ilmi, kun ihminen alkaa työpaikalla esiintyä vanhalta viinalta haisten. Tuollainen työntekijä voi sitten aiheuttaa yhtiölle tappioita, jos hän esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa käyttäytyy sopimattomasti tai haisee pahalta.

Heistä tehdään noissa uutisissa aina jotenkin työtä vieroksuvia, sekä heidän elämäntyylinsä esitetään aina sellaisena, että heidän rahansa menee oluen sekä tupakan nauttimiseen. Näin sitten luodaan ihmisten mieliin kuva siitä, että kaikki suomen työttömät eivät muuta tee kuin notku ravintoloissa, ja polta tupakkaa posket lommolla. Samoin muutamat ”isänmaalliset” henkilöt ovat ikään kuin käsittäneet, että työttömiä voidaan lahjoa äänestämään heitä selittämällä, että ulkomaalaiset sitten vievät heidän työpaikkansa. Tuon takia näille henkilöille luvataan, että jos ulkomaalaiset saadaan ulos maasta, niin silloin noita siivousalan suoritustason töitä vapautuu suomalaisten haettavaksi.

Kuitenkin voidaan sanoa, että monilla entisillä hyvin työllistävillä aloilla ei enää ole töitä ollenkaan tai sitten työpaikkoja on todella vähän, koska kaikki tuo työ tehdään koneella. Koulutettu työntekijä on tietenkin valtiolle hiukan kaksipiippuinen asia, koska tietenkin tuolloin työntekijä pysyy poissa kadulta, eikä varsinkaan nuori silloin joudu niin helposti ”huonoille teille”. Mutta jos tuollainen henkilö ei sitten saakaan töitä, niin silloin hänelle maksetaan tukea paljon enemmän kuin silloin jos hän olisi täysin kouluttamaton. Samoin koulutettu henkilö on puolustusvoimien kannalta ikään kuin helpompi ”tapaus” kuin koulutettu henkilö, koska silloin hän on riippuvaisempi esimiestensä suosiosta. Tuollainen henkilö joka on käynyt ammattikoulun ei ole niin helposti komennettavissa, eikä hän hakeudu niin helposti esimerkiksi kersantiksi armeijaan, ja siksi heidän kanssaan välillä on kouluttajilla ongelmia.

 Nykyaikaisten asevoimien ongelmana on nimittäin sellainen asia, kuin alipäällystön rekrytoiminen. Kaikki ihmiset haluavat olla kenraaleita eivätkä kersantteja tai sotamiehiä, ja se tietenkin on erittäin ikävä asia esimerkiksi puolustusvoimien kannalta. Sama koskee kaikkia muitakin työnantajia maailmassa: yhtiön johtajalla on aina paljon mukavampi palli, kuin yhtiön duunarin palli. Ja siksi kaikki ihmiset sitten haluavat kohota yhtiössä esimiesasemaan. Ja sen takia kaikkien on hyvä saada pitkäaikaisia työpaikkoja, joissa he sitten voivat näyttää kyntensä työelämässä, ja kohota työryhmän johtoon. Mutta tuolloin tietenkin ongelmana on sellainen asia, kuin työpaikan sisäinen kilpailutus, missä jossain vaiheessa sitten eteen tulee tilanne, missä henkilö alkaa kilpailla samoista tehtävistä oman entisen pomonsa kanssa.

Tuollainen tilanne on juuri isojen organisaatioiden ongelma, ja tuolloin saattaa edessä olla sopeutumisvaikeuksia, kun entinen alainen muuttuu pomoksi. Tuolloin yhtiö saattaa muuttua vähän liian pieneksi työpaikaksi molemmille henkilöille, joten tuolloin edessä saattaa olla se, että entinen pomo siirtyy muihin tehtäviin. Tuolloin on joskus käynyt sellainen asia, että yhtiön johto on ikään kuin suojannut noita entisiä pikkupomojaan sillä, että he ovat varanneet yhtiön työntekijöitä tai heidän asemaansa kohtaan päätösvaltaa käyttävät työnjohdolliset asemat henkilöille, joilla on esimerkiksi tradenomin koulutus. Ja silloin kun alainen kysyy jotain tästä koulutuksesta, niin silloin vastataan, että ”koulutus on ylioppilastutkinnon takana”, ja katsotaan hiukan nenän vartta pitkin tuota kysyjää.

Mutta voin kuitenkin  kertoa teille, että tuon paljon puhutun ylioppilastutkinnon suorittaminen ei ole mikään myyttinen asia, ja sinne tradenomin tutkintoon johtavaan koulutukseen kyllä sitten voi myös hakea, jos sattuu se ylioppilastutkinto olemaan hyväksytysti suoritettu. Ja aikuislukioon pääsee sillä, että on käynyt peruskoulun. Joten sitä kautta tietenkin voi pyrkiä myös noihin hiukan paremmin palkattuihin töihin, vaikka tietenkin nyt on alalla sitten työpaikoista pulaa.

Aina pitää muistaa se, että jos ihminen haluaa jotain, niin hän sen voi myös saada. Kaikki riippuu asenteesta ja motivaatiosta. Eli jos ihminen haluaa jotain, niin hänen pitää myös uhrata sen eteen aikaansa, ja lukion tai ammattikoulun käyminen vaatii aikaa, sekä monia tylsiä iltoja kirjojen ja läksyjen parissa. Kuitenkin kun tuollainen projekti onnistuu, niin silloin hymy kohoaa korviin asti. Ja silloin tietenkin kaikki muuttuu valoisaksi, vaikka opiskelun aikana saattaa tuntua siltä, että tie nousee pystyyn. Eli rahaa on kovin vähän, ja muutenkin tuolloin pitää oma ajankäyttö miettiä todella tarkasti. Joten tuolloin saattaa jossain vaiheessa tuntua pahalta, ja tietenkin opinnäytteeseen pitää varata aikaa. Mutta lopulta tulevat paperit käteen, ja siinä sitten ainakin oma sosiaalinen arvostus kohoaa.

New self-assembly nanotubes turn the impossible possible.

 New self-assembly nanotubes turn the impossible possible.  "The crystal structure of a carbon bilayer. The purple outer layer and blue...