Mitä jos olemme yksin universumissa? (Miksi Draken yhtälö on niin monimutkainen?)

Draken kaava

N Linnunradalla elävien sivilisaatioiden määrä, joiden arvioidaan pystyvän viestimään minä hetkenä tahansa

ja

R* on Linnunradalla syntyvien tähtien määrä vuodessa

f_p on niiden tähtien osuus, joilla on ympärillään planeettoja

n_e on keskiarvo niiden planeettojen määrästä aurinkonsa ympärillä, joille voisi kehittyä elämää

f_l on todennäköisyys kuinka monelle edellä mainitulle planeetalle voisi syntyä elämää

f_i on todennäköisyys miten usein syntynyt elämä edelleen kehittyy älylliseksi elämäksi

f_c on todennäköisyys moniko älyllisestä elämästä edelleen kehittää tähtien väliseen viestintään tarvittavaa tekniikkaa ja on halukas käyttämään sitä yhteydenottoon toisten lajien kanssa. 

L on edellä mainitun kaltaisen teknologisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä

Draken käyttämät arvot yhtälölle olivat vuonna 1961:

R* = 10/vuosi

f_p = 0,5

n_e = 2

f_l = 1

f_i = f_c = 0,01

L = 10 000 vuotta.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Draken_kaava)

Kun pohditaan sitä hiukan pelottavalta tuntuvaa vaihtoehtoa, että ihminen olisi yksin universumissa, niin silloin aina viitataan "Draken yhtälönä" tunnettuun kaavaan, mikä sitten tietenkin on saanut joidenkin ihmisten mielessä lähes saman aseman, kuin "Kymmenen käskyä" olivat muinaisten Hebrealaisten silmissä. Tuo yhtälö on siis yllä olevassa kuvassa, ja siinä sitten pistää heti silmään se, että miksi tuo kaava on niin kamalan monimutkainen, ja varsinkin viimeinen muuttuja eli L, mikä tarkoittaa sitä, että sen paikalla oleva numero on sivilisaatioiden määrä, jotka lähettävät avaruuteen havaittavia radiosignaaleja on tarkalleen ottaen yksi, jos mukaan lasketaan oma sivilisaatiomme, joka lähettää kyllä avaruuteen kiitettäviä määriä erilaista radiosäteilyä.


Luku fi taas tarkoittaa sitä planeettojen määrää, missä elämää oikeasti on. Tai oikeastaan fi:n tarkka käännös on se planeettojen määrä, joiden pinnalle voisi kehittyä elämää. Ja kiistattomasti elämää on havaittu tällä hetkellä Maassa, ja Marsissa on muodostumia, jotka muistuttavat syanobakteereita. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kiistattomasti elämää on tällä hetkellä vain Maassa. Ja vain maan ihminen on ollut halukas koettaa saamaan yhteyttä toisiin sivilisaatioihin, mutta sitten meillä on varsin visainen aihe pohdittavaksi. Näet luvun Fc eli niiden sivilisaatioiden määrä, jotka kehittävät tähtienväliseen viestintään tarkoitettua tekniikkaa, ja ovat halukkaita viestimään vieraan älyn kanssa on jostain syystä merkitty numerolla 0,01, joten onko Drake sitten tarkoittanut sitä, että vain USA olisi tähän halukas.


Vai miksi hän on merkinnyt tuon luvun niin erikoisella luvulla? Onko tuo luku kaikkien akateemisesti koulutettujen astronomien määrä jonkun kirjaston tähtitieteen kirjoja lukevien ihmisten määrästä? Se mikä tuossa yhtälössä sitten pistää silmään on se, että kyseessä on todennäköisyys-yhtälö, mikä on kirjoitettu jotenkin äärimmäisen monimutkainen. Kun ajatellaan lukua Ne, niin silloin tietenkin pitää ottaa huomioon se, että kaiken aikaa universumista löytyy uusia aurinkokuntia, joten ainakaan osa noista Draken käyttämistä luvuista ei enää pidä paikkaansa, vai onko hän tarkoittanut sitä, että puolella linnunradan tähdistä olisi planeettoja. Samoin olisi otettava sellainen mahdollisuus huomioon, että jotta tähden ympärillä olevilla planeetoilla olisi älyllistä elämää, niin niiden pitää olla sen verran varttuneita, että niiden ympärillä olevilla planeetoilla asuvilla olioilla olisi aikaa kehittyä älyllisiksi.


Ja se että vastaako humanoidi ehkä joskus meidän lähettämiimme viesteihin lasketaan siten, että otetaan kaikkien tähtien määrä jakoviivan alle, ja päälle laitetaan sitten niiden tähtien määrä, mihin noita viestejä lähetetään. Mutta tietenkin voi olla niin, että noilla tähdillä ei ole planeettoja, joilla on älyllistä elämää. Tai sitten nuo humanoidit voivat katsoa samalla meidän TV-lähetyksiämme, ja päätellä että emme ehkä olisi heidän mielestään kovin älykkäitä, tai mitä mahtaisi ET-ajatella, jos hän seuraa esimerkiksi Wrestling-painia samaan aikaan omalta päätteeltään? Viimeinen lause oli tarkoitettu vitsiksi.


Kun pohditaan sitä, minkä aseman Draken yhtälö on tiedemaailmassa saanut, niin sitä voidaan verrata esimerkiksi Raamattuun. Kuitenkin kyseessä on pelkkä teoria siitä, että onko meidän lisäksemme universumissa muita sivilisaatioita. Ja tietenkin tässä vaiheessa tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos muita sivilisaatioita ei ole olemassakaan. Eikö ollutkin pelottava ajatus? Tuo ajatus saa sitten aikaan kysymyksen siitä, että "miksi meidän lajimme evoluutio on mennyt siihen suuntaan, että meille on syntynyt aivot, millä voimme ajatella?" Kun ajatellaan menestyksekkäitä lajeja, niin silloin voimme sanoa, että myös muurahaiset ovat menestyksekäs laji. Ei ole kovin montaa lajia, joiden edustajille tulisi mieleen taistella ilman hyönteismyrkkyjä vaeltajamuurahaisten kanssa. Muurahaista kukaan tuskin pitää kovin älykkäänä, mutta  sen kyky toimia yhdessä tekee siitä erittäin tehokkaan saalistajan.


Koska muurahainen on verraten alkeellinen mutta nopeasti kehittyvä olento, niin vaeltajamuurahaisten ryhmä voi muutamia jäseniään menettää hyökätessään jonkun olennon päälle, joten tuossa tapauksessa ryhmätoiminta sekä yksilöiden määrä korvaa laadun. Mutta miksi ihminen on tehty toisin kuin muurahainen? Muurahaisen kohdalla evoluutio on päättänyt niin, että on parempi tehdä monia yksinkertaisia, nopeasti kehittyviä sekä helposti korvattavia jäseniä johonkin ryhmään. Tuolloin sitten yhden ryhmän jäsenen tuhoutuminen ei merkitse niin paljon, kuin silloin jos kyseessä on ihmisen kaltainen pitkään kehittyvä älykäs sekä yksilöön painottuva laji, jossa jokaista yhteisön jäsentä surraan, niin muurahaiset taas ovat kollektiiviin sekä ryhmään keskittyvä laji jonka jäsenet ovat toistensa kopioita, minkä kohdalla sitten ryhmä ja sen etu menee aina yksilön edun edelle.


Joten miksi ihminen on sitten ikään kuin suunniteltu toisin? Eli miksi evoluutio on tehnyt meistä sellaisia kuin olemme? Jos aivomme ovat kehittyneet suojelemaan meitä pedoilta, niin silloin tietenkin myös muurahaisen pitäisi olla älykäs tai jos tarkoitus on korvata määrä laadulla, niin sitten tietenkin ihmisen pitäisi kehittyä kuin muurahainen, koska jos oikein tarkkoja ollaan, niin silloin tietenkin myös ihmisen kohdalla pitäisi olla niin, että määrä korvaa laadun? Ja se mikä pätee muurahaiseen pätee myös ihmiseen. Joten jos me olisimme yksin universumissa, niin silloin pitää tietenkin määrittää se, että tarkoitammeko koko universumia vain vain esimerkiksi omaa galaksiamme Linnunrataa?



Universumissa voi olla sellainen jakauma sivilisaatioita, että jokaisessa galaksissa sitten voi olla yksi älyllinen sivilisaatio, ja tietenkin jossain Andromedan tähtisumussa oleva älykäs sivilisaatio olisi meidän kannaltamme katsottuna merkityksetön. Emmekä koskaan saisi siihen yhteyttä, paitsi jos heillä olisi käytössään keinotekoinen madonreikä, mikä mahdollistaa äärettömän nopean matkailun maailmankaikkeudessa, ja periaatteessa silloin tuo sivilisaatio voisi uhata myös Maata, mikäli he olisivat vihamielisiä. Madonreikä avataan kahden pisteen väliin siten, että se pannaan värähtelemään samaan tahtiin kuin kohteessa oleva musta aukko värähtelee. Ja luodakseen hyperavaruuden valtatien universumin läpi pitää sivilisaation viedä alus toiseen aurinkokuntaan, joka muodostaa siellä tietyllä taajuudella värähtelevän  elektromagneettisen mustan aukon, jonka kanssa sitten omassa aurinkonkokunnassa oleva keinotekoinen singulaari eli sähkömagneettinen mustaaukko pannaan värähtelemään samaan tahtiin, jolloin niiden väliin syntyy madonreikä, eli silta mitä pitkin voidaan matkata äärettömän pitkiä matkoja universumissa muutamassa sekunnissa

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Darwinin evoluutiomalli sekä pohdintaa siitä, miksi me ihmiset olemme toisia lajeja ylevämpiä ainakin omasta mielestämme.

Charles Darwin
(1809-1882)

Darwin sekä evoluutio ovat kaikille ihmisille tuttuja asioita. Evoluutioteoria joka on nykyaikaisen teiteenharjoittamisen kulmakiviä on myös äärimmäisen julma näkemys luonnosta sekä siitä, mitä varten esimerkiksi lajit ovat olemassa. Lajien synty liittyy kykyyn mukautua luonnon sekä muun ympäristön asettamiin vaatimuksiin, ja kuitenkin lajien elämä riippuu siitä, että onko niillä tarpeeksi ravintoa vai ei. Jos laji on liian ylivoimainen muihin nähden, niin se metsästää lopulta oman ruokansa loppuun, joten myös tällainen tapaus voi olla yksi niistä paljon puhutuista ekologisista lokeroista, mitkä sitten myöhemmin johtavat laiin tuhoon. Jos joku laji on metsästäessään niin ylivoimainen, että sille ei löydy mistään haastajaa, niin kuitenkin se voi olla vaarassa kadota sukupuuttoon.

Näet kyseessä on usein suurikokoinen laji, jonka kasvu täyteen mittaansa on todella aikaa vievä prosessi. Tuollainen laji on Anaconda. Kyseinen jättimäinen kuristajakäärme voi kasvaa 15 metrin pituiseksi, mutta kuitenkin sillä on melko paljon vihollisia. Syntyessään anacondan poikanen on vajaa 15 senttimetrin pituinen, ja siksi erittäin houkutteleva välipala linnuille, joista osasta tulee myöhemmin sen ruokaa. Eli tässä tapauksessa lajin uhkana ovat sen omat saaliseläimet, joita se sitten aikuisena käyttää ravinnokseen. Toinen tapaus tästä on Tyrannosaurus Rex. Jurakauden mahtipontinen petoeläin, jonka puruvoima oli noin 5 000 kiloa neliösenttimetriä kohti. Kuitenkin tuo lisko oli varsin haavoittuvainen, koska sen munia rosvottiin melko tehokkaasti.

Kyseisen lajin kohtaloksi koitui sitten lopulta Jukatanin kohtaan pudonnut valtava meteoriitti, joka synnytti Meksikonlahden, ja tuossa törmäyksessä maahan aukeni valtava tulivuoren kraateri, josta sitten pääs ilmakehään valtavasti vesihöyryä sekä vulkaanista tuhkaa mitkä aiheuttivat sitten ydintalven, joka surmasi 90 prosenttia maan kaikista eläimistä. Kun puhutaan Tyrannosaurus Rex:istä, niin tuo meteoriitti oli kuitenkin vain viimeinen niitti tuolle eläimelle, joka aikoinaan hallitsi maailmaa.

Hirmuliskojen määrä oli näet vähentynyt jo aikaisemmin. Tyrannosaurusten kuten myös joidenkin muiden hirmuliskojen kohtalona olivat noin 15 senttimetrin mittaiset alkunisäkkäät, jotka vaanivat niiden poikasia ja ryöstivät munia, ja tuo munarosvojen tekniikka oli hyvin tehokasta. Ne varoivat rikkomasta munien kuorta, vaan hiipivät noiden liskojen pesiin, ja tekivät pieniä reikiä niiden minien kuoriin, mistä ne sitten imivät munan sisällön vatsaansa.

Tuolloin liskot eivät havainneet yöllistä vierailua, ja samoin kun hirmuliskot kuoriutuivat olivat ne loistavaa riistaa alkukissoille sekä linnuille, joita oli alkanut kehittyä Jurakauden puolivälissä. Mutta teitenkin myös tyranniliskojen raivokas saalistus verotti muuta liskokantaa, ja tuolloin ne itse alkoivat kärsiä ravinnon puutteesta. Mutta kuten tiedämme, niin hirmuliskojen sukupuutto on monen tekijän summa. Kun puhutaan sopeutumisesta ympäristöön, niin tuo ydintalvi oli sitten esimerkki asiasta, jota ei ratkaista puremalla. Sää sekä ravinto ovat asioita, jotka ratkaisevat eloonjäämisen luonnon julmassa pelissä, joka samalla loihtii esiin kaikkein hienoimpia taideteoksia, mitä ihminen voi koskaan kuvitella.

Evoluutio on asia, joka on luonut eteemme sellaisen tilanteen, missä vain geneettisesti parhaat yksilöt saavat elää. Kun puhutaan darwinismista, niin se on luonut eteemme myös kammottavia asioita, eli ajatuksen siitä että joku ihminen olisi toista parempi. Tämän ajatuksen eräs filosofi nimeltään Friedrich Wilhelm Nietzsche jalosti opiksi, jota kutsutaan nimellä ”yli-ihmisoppi”. Tuon opin mukaan ihmisten johtajiksi nousevat henkilöt, jotka ovat muita ylevämpiä moraalisesti sekä muiden avujensa ansiosta. Kyseinen teoria on eräs stoalaisen filosofian suuntauksen radikaaleimmista esimerkeistä. Tuo oppi kuitenkin ajoi natseja murhaamaan säälittä miljoonia ihmisiä, koska he olettivat olevansa noita yli-ihmisiä.

Tämä kammottava massamurhaaminen oli osa eugeniikkaa, natsien rodunjalostusohjelmaa, mistä käytetään nimitystä ”kiihdytetty evoluutio”. Tämä termi tarkoittaa sitä, että ihmisiä pidetään äärimmäisen huonoissa oloissa, ja sitten luonnonvalinta suosisi perimältään kaikkein vahvimpia ykslöitä. Kyseinen toiminta on tuomittu kaikissa muodoissaan äärimmäisen brutaalina sekä julmana metodina epäinhimilliseksi sekä rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Kun me ihmiset katsomme itseämme taaksepäin, niin luolamiehet eivät jättäneet omiaan heitteille vaan hoitivat myös vammaisia ryhmän jäseniä.

Vaikka toki Neandertalin ihmiset söivät nuo heimonsa jäsenet heidän kuoltuaan, niin kuitenkin he kuolivat luonnollisen kuoleman. Kehittyneempi nykyihminen tai Cro-Magnon-ihminen eivät omiaan syöneet, ja epäilen että kannibalismi koitui osittain Neandertalin ihmisen kohtaloksi. Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi meidän eettinen säänöstömme sanoo tuskan tuottamisesta eläimelle tai ihmiselle, niin missään nimessä ei koskaan saa tuottaa tarpeetonta tuskaa tai surmata yhtään luontokappaletta ilman pätevää syytä. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen toiminnasta muita lajeja kohtaan, niin voidaan sanoa, että emme ole niitä kaikkein anteeksiantavimpia olentoja maailmassa. Luonnonvalinta on tehnyt meille ajatusmallin, mitä kutsutaan sosiaaliseksi vastuunkantamiseksii.

Ja jos yhtä ihmistä vastaan hyökkää eläin, niin toki silloin lähdemme tuota eläintä jäljittämään sekä pyrimme sen surmaamaan. Se on aivan itsestään selvä jokaiselle ihmiselle. Mutta kuitenkin pitää saada kiinni nimenomaan se karhu tai susi, joka on ihmisten päälle käynyt. Ei ole mitään järkeä siinä, että parikymmentä karhua tai sutta ammutaan, jos tuota ihmistä vahingoittanutta eläintä ei saada kiinni. Vain tuo yksi yksilö on päässyt ihmislihan makuun, ja jos sitä ei metsästä löydetä, niin se jatkaa hyökkäyksiään.

Evoluutio on erittäin mielenkiintoinen asia, ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Yksi evoluution muodoista on perimätietoon perustuva käytöstapa, joka on kehittynyt lajillemme, jotta pällemme ei hyökättäisi. Samoin koiraeläinten tapa repiä saaliita elävältä johtuu siitä, että tuo brutaali saalistuksessaan käyttämä tekniikka toimii samalla varoituksena muille lajeille siitä, mikä niitä odottaa, jos ne hyökkäävät hyeenakoirien päälle.

Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista, mitä evoluutiosta on koskaan esitetty on se, että jollain planeetalla olisi tapahtunut se, että robotit olisivat alkaneet kehittyä spontaanisti. Tuon mallin esitti aikoinaan Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem kirjassaan ”Voittamaton”. Siinä avaruusaluksen automaatit olisivat kehittäneet itseään spontaanisti niiden tietokoneisiin ohjelmoitujen evoluutiomallien avulla. Tuloksena on metallinen hyönteisparvi, jonka kanssa sitten aluksen miehistö joutuu tekemisiin. Nuo robottihyönteiset sitten kohtaavat ydinkäyttöisen androidin, joka saa sitten ne lopettamaan toimintansa aluksen miehistöä vastaan.  

kirjabloggaus.blogspot.fi