Kun puhutaan valtioiden välisistä suhteista, niin tietenkin välillä tulee eteen tilanne, missä joitakin valtioiden välisiä sopimuksia aletaan arvioida syystä tai toisesta uudelleen. Tuollainen tilanne tulee usein eteen silloin, jos valtioiden välillä on ensin valinnut esimerkiksi avunantosopimus, mikä sitten on muodostunut yksipuolisesti tulikituksi opinkappleeksi, missä toinen osapuoli on vain hyötynyt, tai muuten toiminut sopimuksen henkeä vastaan.
Tuollaisia tilanteita on syntynyt varsinkin kuningasvallan aikaan, kun kuningas on tehnyt sopimuksen jonkin alueen johtajien kanssa, ja ehkä tuo alunperin puolustusta koskeva sopimus on sitten muuttunut sellaiseksi, että toinen osapuoli vain jostain syystä jatkuvasti sivuutetaan. Tuolloin sopimukset olivat kuninkaan omissa nimissään tekemiä, mutta ne sitoivat koko valtiota. Näet tuolloin kuningas oli jumalan edustaja maan päällä, ja ainoastaan paavi oli nimellisesti hänen yläpuolellaan, mutta usein tuo Rooman kirkon johtaja ei mitenkään puuttunut siihen, mitä kuninkaat omilla maillaan tekivät.
Yleensä tuollainen sopimus on saattanut koskea esimerkiksi alue-liitoksia, joissa kumpikin osapuoli on aluksi katsonut hyötyvänsä, ja samoin syy miksi joku alue on vapaaehtoisesti liittynyt toiseen, on ollut se, että toinen osapuoli on luvannut kunnioittaa tuon alueen ihmisten perinteisiä elinkeinoja kuten kalastus sekä mahdollisesti torikauppaa, Noiden elinkeinojen harjoittaminen on ehkä laissa säädetty siten, että tuon alueen asukkailla on yksinoikeus noihin elinkeinoihin.
Mutta kuten varmasti tiedämme, niin elinkeinorakenteen muutos voi sitten aiheuttaa hyvin ikäviä asioita tuollaisella alueella, koska se saattaa sitten johtaa suhteiden negatiiviseen kehitykseen, ja varsinkin jos torikaupan kaltaisia asioita varataan jollekin kansanryhmälle, niin se sitten aiheuttaa tilanteen, missä joku sitten päättää hyötyä noista asioista. Se mikä tällaiselle alueelle on usein luvattu, on se että torikauppias voi vaatia sitä, että hän palvelee asiakkaita omalla kielellään, ja että esimerkiksi virkamiehen on tuotava tulkki paikalle, jos toinen osapuoli ei sitten tuota kieltä satu osaamaan.
Tällainen tilanne usein sitten saa aikaan sen että esimerkiksi kuninkaan lähipiiri voi silloin ryhtyä kuiskuttelemaan kuninkaan korvaan sellaisia asioita, että “missään muuallakaan ei majesteetin tarvitse tuollaista tehdä”. Tämä tietenkin saattoi aiheuttaa sen, että kuningas ei maksanut palveluksista, joista hänen piti maksaa. Se oliko tuollainen toiminta sitten kuninkaan itsensä komentamaa, vai tehtiinkö sitä muiden toimesta hänen nimiinsä, jotta tuo valtionpäämies voitiin eristää yhteiskunnasta. Oli paljon parempi kaikille, että Toki monissa voidaan sanoa, että kuningasta saatettiin johtaa harhaan, ja ehkä lääninherrat sitten väittivät maksaneensa noista palveluksista, vaikka olivat panneet rahan omiin taskuihinsa tai väärentäneet kuitin. Tilanne saattoi olla myös sellainen, että lukutaidoton sotilas oli yksinkertaisesti ymmärtämättömyyttään laittanut rahan taskuunsa ja lähtenyt oluelle.
Vaikka laki sanoo jotain, niin silloin voidaan kuningasta vaivata sillä, että lakia voidaan aina muuttaa. Samoin nimenomaan vanhoissa sopimuksissa kaupankäynnillä tarkoitetaan nimenomaan torikauppaa eikä mitään supermarketteja. Tuollainen asia saattaa vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta se saattaa merkitä tuollaisen etnisen alueen väestölle hyvin paljon. Näet noissa paikoissa ammatit sitten periytyvät isältä pojalle, ja se sitten saattaa aiheuttaa vakavia taloudellisia menetyksiä tuollaisen alueen kalastajille, jos esimerkiksi kalaa aletaan tuoda muualta. Samoin tuo toinen osapuoli sitten saattaa joutua halveksituksi omien ammattiensa takia.
Yksi väestönryhmä joka Euroopassa on joutunut vainon kohteeksi ammattiensa takia ovat juutalaiset, jotka ovat euroopan sisällä oleva pikemminkin uskonnon takia etninen ryhmä, jonka elinkeinot ovat olleet perinteisesti pankkitoiminta sekä myös taiteen tekeminen. Ja tietenkin se että heiltä oli maaan omistaminen kiellettyä, mikä sitten pakotti tuota kansanryhmää myös perimään korkoa esimerkiksi lainaamastaan rahasta, koska piti heidänkin jostain saada rahaa elämiseensä. Syy siihen, miksi nimenomaan juutalaiset joutuivat harjoittamaan rahan vaihtamista sekä pankkitoimintaa ja nimenomaan rahan lainaamista sekä teatteritoimintaa johtuu siitä, että tuohon aikaan toreilla myytiin lähinnä omassa maassa kasvatettuja tuotteita, ja vaikka maat olivat torpparien viljelemiä, niin nuo tuotteet piti tietenkin esittää tuolle alueen työnjohdolle, joten juutalaiset eivät mitään saaneet viljellä.
Tai ainakaan viljelyksien tuotteita ei saanut myydä, joten siksi heidän elinkeinonsa muuttui rahanlainaamiseksi, mikä johti ehkä osittain siihen, että pankkitoiminta sekä talous- ja kulttuurielämä valui heidän käsiinsä. Kuitenkin tuo koron periminen tietenkin muuttui tuolloinkin joskus sellaiseksi, että voitiin puhua koronkiskonnasta, mikä sitten sai aikaan sen, että ihmiset saivat kohtauksen. Toki pankkitoimintaa sekä rahan lainaamista harjoittivat myös kristityt, ja kuuluisin rahan lainaamisella rikastunut suku on tietenkin Medicien perhe.
Tietenkin tuollainen toiminta sai aikaan sen, että kun ihmiset eivät viitsineet maksaa velkojaan takaisin, niin silloin he alkoivat syytellä noita rahanlainaajia eli pankkiireja koronkiskonnasta. Kuitenkin pankkitoiminta vaatii vaitioloa, että kukaan uskaltaa sieltä rahaa lähteä hakemaan, ja tuosta rahan lainaamisesta sitten tuli myöhemmin pankkitoimintaa siten, että koska rahanvaihtajat eivät voineet rahaa pitää mukanaan, tai kolikoita tarvitseva ei voinut jäädä kaupunkiin, niin nuo rahanvaihtajat kirjoittivat kuitteja, joita vastaan toisessa kaupungissa oleva vastaavaa toimintaa harjoittava elinkeinonharjoittaja sitten antoi kolikoita takaisin.
Mutta ongelma oli siinä, että kultarahoja vaihtoi hopeaan tai pronssiin lähinnä ritarien luokka, koska tavallisista elintarvikkeista ei kovin suuria laskuja tullut, mutta noita tuotteita sitten ostettiin usein. Kuitenkin kultaraha oli sellainen asia, että sen arvo oli valtavan suuri verrattuna kansan rahaan. Ja silloin piti tuo raha vaihtaa pienempään, koska kojujen pitäjä ei voinut maksaa takaisin kultarahoista, joita hänellä ei saanut olla edes ehkä hallussaan. Ja tietenkin joskus ritarit maksoivat asioista, joista ei olisi pitänyt maksaa. Se sitten altisti nämä ihmiset kiristykselle. Mutta sitten tietenkin papit tekivät samaa, ja joskus seurakunnan kassa sitten päätyi erilaisiin rientoihin.
Jos pappi oli juopotellut sekä tuhlannut kirkon kunnostamiseen varatut rahat, niin silloin hän varmasti joutui luopumaan omasta virastaan, mutta kyllä hätä keinot keksii. Nimittäin tietenkin juutalaisia voitiin syyttää myös tästä asiasta, ja samoja syytöksiä latelivat myös perheenisät, joiden piti tuoda markkinoilta kotiin syötävää, mutta raha meni sitten viinaan. Tuon jälkeen tietenkin lapset ja vaimo olivat nälissään, ja tuollaista toimintaa saatettiin pitää hiukan moraalittomana. Se mistä tuon asian näki, oli usein se että perheen päällikkö oli lihava, ja muu perhe sitten olivat kuin luurankoja. Tällaisten perheiden pojista tehtiin usein sitten santarmeja, joiden tehtävä oli kukistaa kapinoita sekä pitää yllä yleistä järjestystä. Kuitenkin usein oli tapana syytellä juutalaisia tällaisesta asiasta, ja muutenkin yhtenevän ja näkyvän vähemmistön päälle on helppoa vyöryttää sellaisia asioita, mistä nämä eivät edes olleet vastuussa.
Varmasti myös esimerkiksi Medicejä haukuttiin juutalaisiksi, vaikka he eivät tätä olleet, koska noita henkilöitä pidettiin yleisesti pelkkinä kähmijöinä sekä juonittelijoina, mutta se miksi Medicien huonoa huonoa mainetta korostetaan tietenkin johtuu lähinnä siitä, että he ovat nykyisestä Italiasta, ja tuolloin Italia oli alue, missä oli hyvin paljon pieniä kuningaskuntia. Ja tuolloin eivät nuo ruhtinaat sitten kovin helposti sotaan lähteneet. Mutta tietenkin velkoja perittiin myös isompien valtioiden aatelisilta, ja vaikka avoimeen sotaan ei voitu lähteä, niin tietenkin esimerkiksi espionage-menetelmät kuten garrotten eli kuristusköyden käyttö olivat hyviä tapoja herättää pelkoa ja kunnioitusta myös muiden aatelisten keskuudessa. Syy muuten miten rahamarkkinat päätyivät 1800-luvulla juutalaisten käsiin johtuu siitä, että heillä oli valmiiksi suhteita, joita voitiin hyödyntää pankkitoiminnassa sekä kokemusta esimerkiksi koron määräämisestä, Koska jos korko on säädetty liian ylös, niin silloin tietenkään kukaan ei lainaa pankista rahaa.
Varsinkin rahan lainaaminen korkoa vastaan on se, mistä pankki saa rahoitusta omia liiketoimiaan varten. Nykyään pankkien saamat voitot ovat tietenkin valtavia, koska pankki saattaa olla oikeasti pelkkä tietokone jossain kellarissa, ja sellaisen virtuaalisen liiketoiminnan harjoittaminen ei kovin paljon rahaa vie. Eikä noiden sopimusten sekä vakuuksien tarkasteluun kovin suurta henkilökuntaa tarvita, ja jos vakuudet löytyvät, niin silloin tietenkin myös rahaa on tapana antaa asiakkaalle. Tuolloin riittää se, että pankkivirkailija sitten painaa rastin ruutuun, ja rahat siirtyvät tilille.
Mutta tässä vaiheessa sitten palataan taas valtioiden välisiin liittoihin, jotka ehkä joku sopimusen osapuolista saattoi haluta purkaa. Tai sitten sopimustekstejä haluttiin muutella, kun ajat sekä elinkeinorakenteet muuttuivat, jolloin ihmisten piti sitten muuttaa esimerkiksi kaupattavien tuotteiden valikoimaa. Se saattoi merkitä jopa perinteisten tuotteiden kuten kalojen kaupan loppumista, kun tilalle tuli sitten rautaesineitä sekä muita kestotuotteita. Kun valtioliittoja ajatellaan, niin tietenkin aina löytyi joku yläluokan henkilö, joka sitten hyötyi tuosta liitosta, ja siksi kun asioita lähdettiin ajamaan, niin silloin tietenkin saattoi käydä niin, että kuningas ei tuohon liiton purkuun suostunut, ja aikoi syyttää noita ihmisiä esimerkiksi valtiopetoksesta.
Tämä asia sitten merkitsi kuolemantuomiota, koska kuninkaan esittämä syyte oli aina myös tuomio, joten tuolloin piti asiaa lähteä ajamaan väkivallalla. Tuolloin piti tietenkin varmistaa sellainen asia, että kaikki jotka lähtivät taisteluun myös ottivat siihen osaa, eivätkä myöskään kavaltaneet tovereitaan. Siksi oli tärkeää, että erityisesti kapinan johtajat, jotka tiesivät kaikki nimet sekä paikat, mihin aseita kätkettiin sidottaisiin tuohon toimintaan. Siksi oli tärkeää, että kapinan johtajiksi valitut tappaisivat taistelussa korkeimpia ritareita. Näet tuota toimintaa seurattiin siksi, että sillä saatiin selville se, että mihin asti tuon mahdollisen petturin valtuudet riittivät. Eli ketä hän sai sitten oikeasti tavoitella piti selvittää, koska jos sitten kävi niin, että nuo henkilöt pettivät ryhmänsä, niin seuraukset olivat tietenkin vakavat. Se mikä tehtiin joskus kauan sitten Bannockburnin kentällä pätee aivan samalla tavoin myös nykyään. Ja siksi historiasta kannattaa ottaa oppia.
