Eilispäivän fantasia on nykypäivän todellisuutta

Kun puhutaan fantasiasta, niin unohdetaan sellainen asia, että kaikki maailman keksinnöt ovat aluksi olleet fantasiaa, ja eräs mielenkiintoisimmista mahdollisuuksista ilmalaivojen hyödyntämiseen esimerkiksi vakoilussa olisi rugby-palloksi naamioitu ilmapallo, johon sitten vaikka nippusiteillä kiinnitetään gondoli, missä on kiinni valvontakamera sekä muita mahdollisia sensoreita, kuten laser-mikrofoneja tai kemiallisia analysaattoreita.

Kyseinen rugbypallo tai sen sisus vain vaihdetaan mylar-palloon,  jos sille halutaan antaa todella suuri lentokorkeus, ja kun tuota ilmalaivaa halutaan lennättää, niin silloin vain tuon pallon päällinen otetaan pois, ja sekin voidaan varustaa vetoketjulla, jolloin sen poistaminen ei paljoa tekniikkaa vaadi, ja tuon suojuksen voi sitten jokainen selittää esimerkiksi sillä, että kyseessä on vaikkapa kynäkotelo. Ja sitten gondoli kiinnitetään tuossa kaasupallossa oleviin lenkkeihin vaikka nippusiteillä.  

Tuollainen ilmalaiva voidaan viedä huomaamattomasti vaikka jonkun toimiston edessä olevaan puistoon, missä se laitetaan kasaan. Tuo väline voidaan varustaa tehokkaalla tietokoneella, joka voidaan modifioida vaikkapa kännykästä. Eli tuolloin kännykän ohjelmistoja vain muokataan siten, että sitä voidaan hallita etäkäytön avulla, tai sitten tuo ilmalaiva voisi olla hyvin autonominen, ja se voisi hyödyntää vaikkapa “periscopea" datan lähetykseen vastaanottajalle. Tuollaisia laitteita voidaan kauko-ohjata vaikka toiselta puolen maailmaa, joten tuollainen ilmalaiva voi aiheuttaa hyvin pahoja tietoturvan vaarantamisia, kun se käy kamerallaan katsomassa asuntoihin ja tuossa kännykässä sitten on valmiina myös “Wardriving” mahdollisuudet.

Fantasiakirjoissa sekä tietokonepeleissä on usein miekkoja, jotka saattavat vaikuttaa hupaisilta yksityiskohdilta muuten niin upean HighTech rymistelyn keskellä, mutta tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi nykytekniikalla voidaan toteuttaa miekka, missä on samalla sekä ääni tai mikroaaltoase. Jos miekan rakennetta ajatellaan tarkasti, niin silloin pitää muistaa se, että tuon laitteen muoto ohjaa tuota ääntä tai elektromagneettista säteilyä kohteeseen, ja ehkä joskus vielä taistelijoilla on käytössään viikinkimiekkoja, joihin on liitettyultraääniase, mikä toimii samaan tapaan kuin hammaslääkärien ultraäänipuhdistin, jonka avulla hän poistaa plakin hampaista.

Miekan terä sitten ohjaa  ultraääntä kohteeseen, ja jos sillä sitten on sellainen värähtelytaajuus, että uhrin luusto alkaa värähdellä, niin silloin kohteena oleva henkilö saattaa räjähtää kappaleiksi. Kyseinen ultraääniase ei muuten ole kovin vaikea toteuttaa, ja se voi muistuttaa esimerkiksi jotain lasten lelua. Tiedetään että varsinkin asevoimat ja poliisi varmasti ovat kiinnostuneita LRAD-laitteen kannettavasta versiosta.

Tuossa laitteessa oleva piikki ohjaa ääntä siihen suuntaan, mihin tuon laitteen käyttäjä haluaa sen kohdistaa. Mikroaalto- sekä ultraääntä käyttävien käsiaseiden kehittely on käynnissä, ja noihin välineisiin pitää osata varautua sekä lentokentillä että taistelukentillä, joissa niiden aiheuttama uhka on kaikkein todellisin. Tuollainen ultraääntä käyttävä pistooli voi olla hyvin paljon lelua muistuttava, joten sen voi viedä lentokoneeseen huomaamatta.

Eli kun oikein tarkasti ajatellaan, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että tuollaisilla aseilla voisi olla kaksoisvaikutus, eli niissä voisi olla sellainen rakenne, että ne kykenevät iskemään kohteeseen sekä mikroaalloilla että ultra- ja infraäänen yhdistelmällä, joiden ansiosta kohde sitten eliminoituu melko tehokkaasti. Puhtaiden laseraseiden ongelmana on se, että niistä pitää tehdä todella voimakkaita, jotta ne surmaavat kohteen.

Siis kuten kaikki tietävät, niin sokaisevien aseiden käyttö sodassa on kiellettyä, mutta kuitenkin esimerkiksi valonvahvistimen suuntaaminen laseretäisyysmittariin voi aiheuttaa vakavan silmävamman, mutta kuitenkin nuo samat etäisyysmittarit voidaan varustaa niin voimakkailla lasereilla, että ne surmaavat kohteen, tai kuumentavat vaikkapa panssarivaunua erittäin voimakkaasti, ja laserase ei mitenkään muuten eroa etäisyysmittareista paitsi tehonsa puolesta.

Joten oikeastaan voidaan sanoa, että laseraseen tai etäisyys-mittareissa käytettävien mittauksiin käytettävien laserien ero on häilyväinen, ja kuka sitten sanoo, että onko tuollainen laser kohdennettu ihmiseen vahingossa vai tahallaan. Mutta kevyiltä lasereilla voidaan suojautua savuverhon avulla, mikä tietenkin rajoittaa myös omien taktisten tähystykseen sekä tulenjohtoon tarkoitettujen  järjestelmien toimintaa.

http://eilisenfantasia.webnode.fi/

Majestic-12 ja Menzelin rooli tuossa yhteisössä

Muutamissa kirjoissa on maininta Amiraali Roscoe Hillerkoetterin johtamasta super-salaisesta projektista, jonka nimi on "Solaria". Itse uskon että tuollainen ohjelma tähtäsi lähinnä robottien massa-armeijan luomiseen, ja sillä itsellään ei ollut mitään merkitystä Ufojen kanssa. UFO voi siis olla myös ihmisen tekemä tunnistamaton lentävä esine, tai jokin muu ilmiö joka ilmakehässä ilmenee erilaisina sähköisinä ilmiöinä. Kuitenkin kun puhutaan salaamisesta, niin tuon ryhmän ympärillä oleva salailu saa sitten aikaan sellaisia huhuja, mitä ei voida edes kuvitella olevan todellisia.

Hillerkoetter oli ammatiltaan upseeri tai enemmänkin tiedustelu-upseeri, joka tunnetaan erityisesti CIA:n perustajana sekä myös hänen nimensä mainitaan eräissä papereissa, jotka on merkitty tunnuksella "Top Secret eyes only Maji/Majic", ja noita papereita pidetään todisteena siitä, että USA:n asevoimilla olisi hallussaan UFO: ja tai ekstraterrastriaalisia lentokoneita. Kuitenkin tämä olettamus perustuu siihen, että noiden asiakirjojen leimat on teetetty ilmeisesti tällaista ryhmää varten, jonka nimilistassa olevat henkilöt ovat todellisia. Kuitenkin se miksi tuo ryhmä on aikoinaan kiinnittänyt eräiden filologien eli tiedostojen tutkimiseen erikoistuneiden tutkijoiden mielenkiinnon on se, että tuota ryhmää varten on tehty oma leimasin, ja muutenkin Pentagonin suhtautuminen tuohon ryhmään on hyvin erikoinen.

Astronomeja tarvittiin ydinohjelmassa siksi, että heidän tehtäviinsä kuului tähtien alkuainekoostumuksen avulla määritellä se, millaisia aineita tuohon vetypommiin laitetaan. Tuolloin ihmisen luomassa lämpöydinfuusiossa jäljitellään tähdissä olevia olosuhteita, jotta voidaan luoda ihanteellisen tehokas ydinase, joka antaa vain sen tehon, mitä sen halutaan antavan.

Eli kyseessä ei olisi ollut mikään extreterrestriaalisen olion sullominen jääkaappiin, ja itse olen sitä mieltä että kaikkeen tällaiseen "UFO-materiaaliin" on syytä suhtautua skeptisesti.  Kuitenkaan ei ole olemassa mitään syytä siihen, miksi järkevä ihminen ei voisi uskoa Ufoihin, vaikka hän samalla olisi kuitenkin skeptikko. Termi "Skeptisyys" tarkoittaa sitä, että todisteita pitää punnita sekä arvioida tarkoin, ja tietenkin esimerkiksi joidenkin sotilaskoneiden prototyypit voivat olla erittäin epätavallisen näköisiä, joten nämä koneet varmasti aiheuttavat todella paljon UFO-havaintoja, mutta tutkimus ei tarkoita sitä, että henkilölle, joka tulee kertomaan johonkin ilmavoimien tukikohtaan nähneensä UFO:n nauretaan päin naamaa. Kuten olen huomauttanut, niin monet pilvet näyttävät lentokoneilta, ja tuollainen täysin lentokoneen muotoinen  pilvi voisi johtua lentokoneeseen liitetystä hologrammeja tekevästä järjestelmästä, jossa on myös tietenkin sellainen laite, joka tekee hologrammeja sekä näkyvän valon aallonpituudella että infrapuna-alueella.

Tuolloin taivaalle voi syntyä lentokoneen muotoinen pilvi. Mutta palataan siihen, mikä olisi ollut Donald Menzelin rooli tuossa ilmeisesti super-aseita käsittelevässä ryhmässä. Kyseessä saattoi olla sellainen laitteisto, mikä saisi aikaan keinotekoisen pyörremyrskyn, joka sitten voisi aiheuttaa suurta tuhoa. Tuo laitteisto olisi oikeastaan erittäin yksinkertainen rakentaa. Tarvitaan vain joukko satelliitteja sekä lentokoneita, joilla sitten saadaan valtameren pinnasta kohoamaan kosteutta, mikä saa aikaan pyörremyrskyn. Kun tuohon pilvipeitteeseen suunnataan sitten lisää mikroaalto-energiaa, niin silloin se saa aikaan sellaisen ilmiön, missä tuulen nopeus kiihtyy, jolloin voidaan periaatteessa synnyttää sellainen hurrikaani, missä tuulen nopeus on samaa luokkaa kuin tornadossa.

Tuon ilmiön luomiseen tarvitaan vain joukko tutkasatelliiteiksi naamioituja mikroaatolaitteilla varustettuja satelliitteja, jotka sitten kohdentavat mikroaaltolaitteensa samaan osaan merta, jolloin syntyy ilmiö, mikä saa aikaan hurrikaaneja. Kun tuulen nopeus kasvaa tarpeeksi suureksi, käy niin että kitkalämpö sitten alkaa sytyttää tulipaloja, eli kuumentaa kappaleita samaan tapaan kuin lentokoneen lentäessä ilmassa suurella nopeudella, jolloin kitkalämpö kuumentaa koneen siipien etupinnat sekä nokan tulipunaiseksi. Ja jos voidaan kehittää yhtä kova tuuli, niin silloin varmasti asia kiinnostaa Pentagonin johtoa, vaikka se ei tätä asiaa kuitenkaan ehkä kerro kenellekään. Joten ehkä tuollainen "extraterrastriaalinen kappale" olisi vain peite sille, että tuossa salamyhkäisessä viisikulmaisessa talossa kehitetään uskomattomia laitteita, joista osaa ei ehkä koskaan ole esitetty missään julkisuudessa.  

Hakusanat: Majestic-12 documents, list of majestic 12 personnel, majestic-12 attachment list

http://majestic12.webnode.fi

"Status-6": tuomiopäivän torpedo

Deep Space 10 tieteissarjassa näytettiin torakan muotoinen STEALTH-alus, joka telakoituu asemaan, ja jonka miehistö sitten polttaa laserilla reiän aluksen kylkeen. Tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen myös oikeassa elämässä, jos ajatellaan, että joku henkilö haluaa vallata ydinsukellusveneen. Silloin hän voisi rakentaa stealth-tekniikkaa käyttävän pienoissukellusveneen, joka hivuttautuu sitten tuollaisen ydinsukellusveneen viereen, ja sen jälkeen tuo alus telakoituu tuon veneen viereen. Kun mietitään sitä, että millaisia yllätyksiä mereltä oikeastaan löytyy, niin muistaakseni Venäjällä on käytössään ydinkäyttöinen pienoissukellusvene, josta käytetään NATO:ssa raportti-nimeä “Uniform” tai “Project 1900”, mikä tietenkin on herättänyt ihmisissä hieman ihmetystä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

Näet pienen kokonsa takia tuollainen ydinreaktorin asentaminen johonkin pienikokoiseen sukellusveneeseen ei ole mitenkään erityisen järkevä ratkaisu ainakaan, mikäli ajatellaan sitä, että tilat tuossa veneessä ovat rajallisia, joten sen takia monet eivät ymmärrä sitä, että miksi noin kallis voimalaite on asennettu johonkin 69 metriä pitkään sukellusveneeseen. Joten tiedusteluasiantuntijat ovat ajatelleet, että “Uniform” olisi tarkoitettu muiden veneiden kaappaamiseen. Ydinreaktori takaa sen, että tuo vene pystyy operoimaan itsenäisesti sekä huomaamattomasti.

Tuollainen vene ei kovin montaa ohjusta pysty ottamaan mukaansa, mutta jos taas ajatellaan sitä, että tuo vene olisi olemassa vain sitä varten, että se kuljettaisi vielä pienemmän sukellusveneen toisen veneen viereen, ja sitten tuollaisen India-luokan sukellusveneen päältä tavattava pieni sukellusvene voisi irrottautua tuosta sukellusveneestä, ja hivuttautua kohti kohdettaan. Sen jälkeen pienoissukellusvene työntää sitten tuon kohteen runkoon kiinni kaksikerroksisen putken, joiden välistä ilma poistetaan, jolloin vene liimaantuu kohteeseensa kiinni.

http://en.wikipedia.org/wiki/India-class_submarine

Ja sitten tuossa veneessä oleva valtausryhmä voi tunkeutua kohteeseensa leikkaamalla ensin sen rungosta palan laserilla. Tämän jälkeen nuo kommandot tunkeutuvat kohteeseensa tuosta leikkaamastaan aukosta, ja sitten nämä miehet voivat vallata kohteensa. Tuollaisia laitteita ja niiden käyttöä koskevia profiileja suunnittelevat miehet varmasti tietävät sen, että noita pienoissukellusveneitä voidaan käyttää myös itsenäisinä taisteluvälineinä.

Niissä voi olla torpedot kuten muissakin sukellusveneissä, mutta nuo torpedot yleensä sijaitsevat niiden ulkopuolella olevissa ripustimissa, ja tuolla tavoin voidaan toteuttaa se jokaisen amiraaliin unelma, eli vedenalainen hävittäjäkone, joka voi torpedoilla varustettuna olla todella vakava uhka myös isolle ohjus-sukellusveneelle. Nuo yleensä yhden tai kahden hengen vedenalaiset taisteluvälineet ovat erittäin pieniä, ja ne voidaan lähettää operaatioon sukellusveneen päältä.

Kyseessä on oikeastaan “Mystic”-luokan pelastussukellusveneen muunnos, joka ainoastaan varustetaan torpedoilla iskua varten. Tuollaiset syvänmeren pelastusvälineet voivat toimia myös sellaisissa tehtävissä, missä valtaus-miehistö toimitetaan kohteena olevaan ydinkäyttöiseen sukellusveneeseen tavalla, josta äsken kirjoitin.  Kuitenkin automatiikka on tulossa myös sukellusvene-sodankäyntiin, ja ydinsukellusveneissä on tilaa tarvittavalle tietotekniikalle, mikä sitten avaa uusia sekä kauhistuttavia näkökulmia merisodankäyntiin. Esimerkiksi ydinräjähteellä varustetuilla torpedoilla voidaan ampua satamakaupunkeja melkein yhtä tehokkaasti kuin ohjuksilla. Tuollaiset torpedot voidaan varustaa RTG:llä, jolloin niiden operointiaika voi olla vuosia. Eli nämä huippu-aseet partioivat merellä ja odottavat vain hyökkäyskäskyä, jolloin ne hakeutuvat satamakaupunkeja vastaan.  

https://en.wikipedia.org/wiki/DSRV-2_Avalon

Venäjän laivaston tiedetään kokeilleen 50 megatonnin ydintorpedoa, jonka koodinimi on “Status-6”. NATO:n tiedustelu havaitsi erään “Akula”-luokan sukellusveneen toimineen täysin automaattisesti lähellä Norjan rannikkoa, ja tuon kauko-ohjattavan sukellusveneen epäillään olevan tuo salaperäinen “Status-6”. Toisaalta epäillään sellaista asiaa, että tuo termi ei oikeastaan tarkoita mitään tiettyä sukellusvenettä, vaan että kyseessä on sukellusveneen autopilottiin liitettävä laitteisto, joka saa aikaan sen, että tuo vene voi partioida ilman miehistöä jopa vuosikausien ajan, ja tuolla tekniikalla varustettu vene ei tietenkään ole tuhottavissa satamaan tehtävillä ilma-iskuilla.

https://www.youtube.com/watch?v=0uW3wc8GGog

Tuolloin tietenkin tuolla tavoin varustettu ohjus-sukellusvene on siitä hyvin tehokas väline, että sen paikantaminen on erittäin vaikeaa. Ja konventionaalisimmassa mallissa tuo vene sitten kutsutaan radiosignaalin avulla pintaan, jos tuon veneen pitää ryhtyä laukaisemaan aseitaan. Tuolloin vene saa radiosignaalin, joka sitten saa sen hakeutumaan huoltoaluksen lähelle, josta sitten laukaisusta vastaava miehistö siirtyy veneeseen. Tähän liittyvässä filmissä kerrotaan, että “Status-6” olisi jonkinlainen  sukellusveneestä irroitettava kääpiösukellusvene, mutta itse uskon, että tuo väline on oikeastaan monia eri välineitä, eli kyseessä voi olla myös oikeasti “Akula” tai “Typhoon”sukellusvenettä muistuttava laite.  

Mutta sitten tietenkin pitää ottaa sellainen asia huomioon, että joku tuhoaa tuon yhteydenpitoa varten olevan radion, ja tuon takia pitää tällaisten robotti-aseiden kanssa olla varovainen. Uskoisin että tuon hypoteettisen sukellusveneen täytyy joka päivä saada esikunnasta tieto, että valtiota vastaan ei olla hyökätty, tai sitten tapahtuu kauheita. Itse uskon että tuo “Status-6” on ydinsukellusveneessä oleva turvalaite, joka saa sen kaikki ydinkärjet laukeamaan veden alla samaan aikaan, jolloin valtavat tsunamit tuhoavat suuria alueita tasaisilta mailta kuten Hollannista. Kun puhutaan siitä, miten tämä “Status-6” olisi toteutettu, niin itse uskon, että kyseessä voisi olla esimerkiksi “Akula”-luokan sukellusveneeseen asennettu “Tsar-bomba”, jolla saadaan aikaan valtava hyökyaalto.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_torpedo

http://status617.webnode.fi

Miksi uusia alkuaineita tutkitaan niin suurella volyymillä?

Miksi astronomit sekä spektrofyysikot ovat niin vaitonaisia työstään? Tai miksi jollekin ihmiselle maksetaan palkkaa taivaan tutkimisesta. Syy tähän on se, että noiden ihmisten hanki omaa tietoa käytetään hyödyksi esimerkiksi materiaalien suunnittelussa.  Alkuaineet ovat hyvin mielenkiintoisia asioita, joiden tutkimuksiin käytetään vuodessa erittäin paljon rahaa ja aikaa. Syynä tähän on se, että uusia erittäin korkea-aktiivisia alkuaineita on ajateltu hyödyntää uuden sukupolven ydinreaktoreissa. Kun keskustellaan esimerkiksi synteettisistä alkuaineista, niin ne ovat kaikki erittäin radioaktiivisia, ja siksi niitä tarvitaan erittäin vähän esimerkiksi ydinpommien valmistamiseen. Tai oikeastaan radioaktiivisia aineita tarvitaan vain ydinpommin imploosio-osaan, mikä toimii aseen laukaisimena.

Vetypommissa olevan fissiopommin tarkoitus on aiheuttaa niin suuri lämpötila, että ydinaseessa tai tarkemmin sanottuna vetypommissa olevat kevyet alkuaineet alkavat fuusioitua. Tuolloin vapautuu todella paljon energiaa. Vetypommi tai oikeastaan lämpöydinase on paljon halvempi valmistaa kuin perinteinen fissiopommi, mutta kuitenkaan sitä voida toteuttaa ilman fissiopommeja, koska niitä tarvitaan tuollaisen aseen laukaisemiseksi. Kuitenkin uuden sukupolven laserteknologia on tehnyt myös vetypommeista välineitä, joita voi periaatteessa kuka vain valmistaa.

Laserilla tapahtuva laukaisu on hyvin yksinkertainen  tapa sytyttää esimerkiksi Litium-fuusio. Siinä vain lasersäde suunnataan litium-säiliöön, ja sitten odotetaan että litiumin atomit alkavat sulaa yhteen vapauttaen valtavan määrän energiaa. Normaalisti ydinpommin havaitseminen perustuu sen lähettämän säteilyn havaitsemiseen, mutta jos litium-fuusio saadaan aikaan laserilla muuttuu tuo kauhistuttava väline sellaiseksi, että sitä ei ole kovin helppoa löytää.

Tuolloin voidaan ajatella, että joku sitten loisi SADM (Special Attack Demolition Munition) eli “salkkuydinpommin” sillä tavoin, että hän vain suuntaa johonkin litiumilla täytettyyn pulloon lasersäteen, ja sitten odottaa että tuo ase räjähtää. Kuitenkin keinotekoisten eli synteettisten alkuaineiden käyttö nimenomaan ydinaseissa on erittäin kiehtova asia, näet kyseessä on silloin erittäin pienikokoisen fissiopommin valmistaminen. Super-raskaista alkuaineista tehty ydinpommi ei ehkä olisi reikäleipää suurempi, ja yhteen aikaan oli liikkeellä sellainen huhu, että jommankumman supervallan presidentillä olisi tuollainen ase hallussaan. Kyseinen ajatus perustuu siihen, että on mahdollista tehdä fissiopommi, jossa fissio-elementit  olisivat tasossa kuin reikäleivän kappaleet.

Kyseistä. ratkaisua käytettiin mm. “Greenhouse Georgessa”, ja tämän maailman ensimmäisen deuteriumilla boostatun fissiopommin eli “vetypommin esi-isän” impollsiomekanismin rakenne tietenkin kirvoitti sellaisia huhuja, että USA oli kehittämässä todellista salkkuun mahtuvaa ydinpommia, joka sitten ujutetaan johonkin vihollisen komentokeskukseen. Tiedetään että modernit SADM-laitteet mahtuvat jääkiekkokassiin, ja ne on erittäin helppoa siirtää paikasta toiseen.

Nämä välineet on tarkoitettu erikoisjoukkojen tuhoojapartioiden käyttöön, ja epäillään että suurvalloilla on hallussaan sellaisia SADM-välineitä, jotka kootaan paikan päällä, eli ne ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia “tykkilaitteita”, joita ei muuten käytetä missään muissa ydinräjähteissä. Nuo panokset laitetaan kasaan ruuvaamalla räjähteellä varustetut fissio-elementit putken molempiin päihin, tuolloin saadaan aikaan samanlainen pommi kuin Hiroshimassa käytettiin. Tykkilaite on ollut kerran käytössä Hiroshiman pommin jälkeen, vuonna 1953, kun 280 mm. tykillä laukaistiin ydinkranaatti “Upshot-Knothole-Grable”-testissä, jossa testattiin mahdollisuutta ampua tykillä ydinräjähteitä kohti vihollista. Hiroshiman ja Grablen lisäksi on laukaistu kaksi muutakin tykkilaitteeseen perustuvaa ydinpommia, joissa testattiin W-33 taistelukärkeä, mutta kaikki muut ydinpommit ovat perustuneet siihen, että pallomainen plutoniumin kappale sorretaan keskelle palloa asetettua plutonium-palloa vasten, ja syy siihen, miksi “Grable:ssa” käytettiin tykkilaitetta oli se, että  tuollainen laite saadaan muutettua tarpeeksi hoikaksi, jotta se mahtuisi 280 mm. “Atomic Annien” läpi.

Tuon ratkaisun ongelma on se, että siinä pitää käyttää todella voimakasta räjähdettä, jotta nuo plutoniumin kappaleet saadaan syöksymään pallossa olevan nailonin läpi, kun pallon ympärillä olevat räjähdesegmentit alkavat painaa plutoniumia kasaan.  Hiroshiman pommissa käytettiin tykkilaitetta siksi, että se on äärimmäisen toimintavarma. Kuitenkin jos nuo kappaleet lähtevät liikkeelle ennen aikojaan, on tuloksena räjähdys. Vaikka tykkilaite ei ole niin turvallinen kuin lentokoneessa sekä ohjuosissa käytettävä  pallomaiseen rakenteeseen perustuva pommi, niin se voisi toimia SADM:ssa, jossa sitä ei siirretä enää virittämisen jälkeen.

Kun puhutaan siitä miten kriittinen massa eli se ainemäärä, joka tarvitaan implosion eli hallitsemattoman fissioreaktion muodostamiseen laskee, kun alkuaineen radioaktiivisuus kohoaa, niin silloin pitää muistaa se, että uraanipommin valmistamiseen tarvittava uraanimäärä on 5 kilogrammaa, jos ajatellaan että käytettävissä on 100% rikastettua uraania.

Plutoniumin kriittinen massa on noin puolet tästä, jos käytetään 100% rikastusta. Kuitenkin maaperästä louhittavan uraanimalmin pitoisuus kuitenkin on noin kilo uraania  tonnia louhittua malmia kohti, joten sen takia tämä prosessi on erittäin vaivalloinen. Ja suurin osa tuosta uraanista on U-238-isotooppia, joka ei sellaisenaan kelpaa fissiopommiin, vaan ainoa realistinen tapa hankkia halkeamiskelpoista isotooppia luonnosta on hankkia Uraani 235:ttä, jota kuitenkin on tässä uraanimalmissa erittäin vähän. Joten sen takia pommeissa käytetään plutoniumia, jota luodaan säteilyttämällä U-238:aa neutroneilla ydinreaktoreissa.

Mutta myös tuo tie vaatii uraania, tai sitten täytyy valtion ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin saadakseen käyttöönsä ydinpommin. Tuo toimenpide perustuu siihen, että lineaarikiihdyttimien avulla voidaan luoda mitä tahansa isotooppeja sekä alkuaineita. Lineaarikiihdytin on CERN:in syklotronia pienitehoisempi, mutta tuo pienempi energia saa aikaan sen, että kiihdyttimeen johdetut atomit saadaan sulautumaan yhteen, jolloin syntyy uusia alkuaineita.

Tuo raskaiden alkuaineiden fuusio tietenkin syö enemmän energiaa, kuin se pystyy tuottamaan, mutta kuitenkin tuo tie kiinnostaa ainakin ydinaseisiin erikoistuneita teoreetikkoja  sekä  teoreettisen fysiikan asintuntijoita. Se mikä noissa alkuaineissa kiehtoo tutkijoita on se, että kaikki radioaktiiviset alkuaineet ovat fissiokelpoisia. Ja esimerkiksi Einsteinium tai Neptunium-alkuaineista voidaan valmistaa tehokas fissiopommi, joka ei kuitenkaan ole mikään kovin suurikokoinen, ja tuolloin voidaan ajatella, että joku valtio voisi hankkia haltuunsa ydinpommeja, jotka eivät ole tussikynää suurempia.

Tuollaiset super-raskaasta alkuaineesta valmistetut pommit voisivat tehdä jostain tieteistarinoista tutut ydinkäsikraantit todellisiksi. Jos joku onnistuu hiukkaskiihdyttimillä tekemään tarpeeksi super-raskaita alkuaineita, niin hän voisi silloin valmistaa ydinpommin, jonka teho olisi sama kuin Hiroshiman pommin, mutta samalla sen koko voisi olla niin pieni, että tuo kauhistuttava väline mahtuisi henkilön taskuun.

https://www.youtube.com/watch?v=t8IvER-GGEY

https://www.youtube.com/watch?v=gcrgzrW4QZw

https://sites.google.com/view/alkuaineita/etusivu

Muurien kehitystä Peloponnesolaissodan kivimuurien ajoista nykyaikaisiin elektronisiin järjestelmiin. Sekä niitä vastaan suunnattujen aseiden kehitystä jousesta ja nuolesta nykyaikaisiin UCAV (Unmanned Combat Aerial Vehicle) -lennokkeihin.

Yllä: Kiinan Muuri (Lehtikuva)

Peloponnesolaissodan (431-404 eKr.)  kulku on varmasti kaikille tuttu, eli alussa Ateenan kaupunki menetti kaikki Manner-Kreikassa olevat alueensa, mutta kykeni kuitenkin merellä haastamaan Spartan. Kaupunkivaltio oli rakentanut turvakseen “Pitkäksi muuriksi” kutsutun rakennelman, joka esti aluksi Spartaa operoimasta tehokkaasti Ateenaa vastaan. Mutta tuo muuri oli oikeastaan syy siihen, miksi Ateena myöhemmin hävisi tuon sodan. Pitkän muurin ongelmana oli se, että tuo rakennelma oli rakennettu liian lähelle asutuskeskusta, eli ruuan tuotanto oli mahdotonta sen sisällä.

Tämä tietenkin vaikutti Ateenan kykyyn hankkia elintarvikkeita sekä metalleja, joita ilman ei voitu valmistaa nuolenkärkiä tai korjata miekkoja, koska sen piti tuoda kaikki tarvitsemansa raaka-aineet sekä ruoka muualta laivoilla. Tietenkin satamasta voitiin kalastaa kaloja, mutta tuolloin ihminen ei saisi C-vitamiinia, jolloin hän sairastuisi keripukkiin.  Samoin pelkkä kala oli hiukan yksipuolista ravintoa, ja sen kypsentäminen vaati tietenkin puuta, jota ei pitkän muurin sisällä voitu kasvattaa loputtomasti. Näet puuta tai rimoja tarvittiin myös nuoliin, joten sitäkään ei voitu sitten loputtomasti käyttää tulisijoissa.  Tuolloin ihmiset saattoivat syödä vahingossa mätää kalaa, josta seurasi sitten epidemioita.  Sparta voitti sitten Ateenan sillä tavoin, että se veti ketjuita Ateenan sataman eteen, jolloin tuo kaupunki saatiin ikään kuin kuristettua kuoliaaksi, ja sen oli antauduttava.

Vaikka C-vitamiinia ei tunnettu tuolloin, niin toki kreikkalaiset tiesivät mitä tapahtui, jos ihminen ei saanut tuoreita vihanneksia tai hedelmiä. Kun “pitkää muuria” ajatellaan jälkeenpäin, niin se ei välttämättä ollut  mitään puolustusrakennelma, vaan ainoastaan tapa, millä liikennettä Ateenasta pois voitiin hallita. Eli se oli tehty vain oman väen kaitsemista varten, vaikka tuo muuri oli tietenkin Perikleen toimesta markkinoitu Ateenalaisille kaupungin puolustamista varten tehtävänä projektina, jolla turvattiin Ateenan kansalaisia. Se kuitenkin eristi tuon kaupungin mukavasti ympäröivästä maaseudusta, mikä sitten toistui myös Kiinan ja Hadrianuksen muurien  kohdalla.

Nuo muurit aiheuttivat sen että esimerkiksi Kiinan armeija tylsistyi, ja kun eurooppalaiset saapuivat sinne 1800-luvun lopulla, niin heillä oli vastassaan armeija, jonka varustus oli 1200-luvulta. Hadrianuksen muuri taas aiheutti sen, että Rooman armeija ei voinut enää ajaa takaa keisarin vihollisia, ja kun he sitten olivat muurin ulkopuolella, niin nämä rooman viholliset kykenivät järjestäytymään. Molemmat muurit estivät kulttuurin vaihdon sekä tiedustelutoiminnan täysin, ja noiden aikansa mahtivaltioiden tekninen kehitys jäi jälkeen niiden vihollisista. Joten lopulta boksarikapinan aikaan 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa varsijousien  sekä miekkojen avulla varustetuilla kiinalaisilla sotilailla oli vastassaan makasiini- ja konekivääreitä käyttävät eurooppalaiset sotilaat, joiden taktiikka sitten puri varmasti tätä armeijaa vastaan.  

Todellisuudessa muuri esti tehokkaasti myös valvomattoman poistumisen kaupungista, ja jos joku sitten oli esimerkiksi arvostellut tai muuten kyseenalaistanut Ateenan tapaa toimia, niin hänet voitiin sitten portilla pidättää. Mutta jotta muuri olisi toiminut tehokkaasti myös puolustusta ajatellen, olisi sen pitänyt olla laajempi, koska silloin sen sisään olisi voitu saada peltoja sekä muita ravinnontuotantoon tarkoitettuja kasveja. Jos Ateena olisi halunnut sitten käydä pitkä-aikaista puolustussotaa tehokkaasti, niin sen alueella olisi pitänyt olla myös jotain puita, joista olisi voitu valmistaa jousia, nuolen runkoja sekä keihään varsia, joita sitten varmasti taistelussa katkeili.

Se mikä “pitkässä muurissa” sitten alkoi jäytää Ateenan armeijaa oli se, että kaupunkia itseään puolustavat sotilaat eivät enää voineet harjoitella ylikansoitetulla alueella, eikä heidän kuntonsa riittänyt mihinkään. Vaikka Ateenan laivasto aluksi oli ylivoimainen, ja Ateenaa voitiin huoltaa mereltä, niin kuitenkin Sparta alkoi oppia Ateenan tavasta toimia, eli se alkoi saada “juonen päästä kiinni”, ja kehitellä omaa laivastoaan.

Ateenan tuhosi sisältä syöpä, joka johtui siitä, että tuon valtion kansalaiseksi oli erittäin vaikea päästä. Sen aate demokratia oli enää olemassa paperilla, ja valta oli vain muutamien harvojen ihmisten käsissä. Tuon valtion demokratiaan kuului tuolloin näet sellainen aspekti, että vaikka Ateenan kansalaisilla oli äänioikeus, niin kuitenkin sen kansalaiseksi laskettiin vain syntyperäiset, äänioikeutetut, miespuoliset ateenalaiset.

Äänioikeutta sai anoa henkilö, jonka molemmilla vanhemmilla oli äänioikeus Ateenan vaaleissa, mutta jos yksikin henkilö sitten vastusti tuota äänioikeuden antamista, niin tuo hakija ei tuota himoittua oikeutta saanut. Naisten äänioikeus Ateenassa oli sellainen, että hän sai tuoda miehensä antaman äänilapun kansalliskokoukseen ja pitää siellä miehensä puolesta puheita, jos tämä antoi luvan. Jos henkilö haki äänioikeutta tuossa Ateenan päättävässä elimessä, niin silloin tietenkin hän oli samalla vaarassa saada kuolemantuomion.

Näet jos kansalliskokouksessa sitten joku keksi hänen vaarantavan Ateenan demokratiaa, niin silloin seurauksena saattoi olla kuolemantuomio. Tuon takia Ateenassa harva edes uskalsi tuota oikeutta hakea, ja se periytyi vain silloin kun molemmat vanhemmat olivat äänioikeutettuja. Siis kuten voitte lukea, niin äänioikeudesta oli olemassa myös naisten versio, ja kaikkein häijyin tapa pilailla ihmisen kustannuksella oli laittaa äänestyslippu henkilön nimiin, joka ei ollut Ateenan kansalainen. Se toimi niin, että miehen vaimo kutsuttiin hakemaan leimattua äänestyslippua tuolta demokratiapalatsista, ja sitten siihen pyydettiin nimikirjoitus.

Naisilla oli Ateenassa sellainen oikeus, että he saivat toimia neuvonantajina omille miehilleen, mutta tuossa kaupungissa naisen ei sopinut liikkua kaduilla ja tuo neuvo sitten piti antaa kotona.  Vaimolle voitiin tehdä sellainen temppu, että hänen väitettiin täyttäneen itse tuon kallisarvoisen lipun, jonka täyttö-oikeus oli vain miehillä. Tuolloin syyte tuli äänioikeutta käyttävänä henkilönä esiintymisestä, jolloin henkilö sitten saatettiin teloittaa. Kaupungin muurien kehitys johti siihen, että Keskiajalla jokainen kaupunki oli muurien ympäröimä. Kuitenkin se että niiden alueella ei voitu viljellä maata teki noista paikoista sellaisia, että ne voitiin näännyttää piirityksen avulla. Ja kun kaupunkia ympäröi muuri, niin riitti että sotilaat majoittuivat sen porttien eteen, jolloin he saattoivat repiä ruokatarvikkeet vankkureista.

Tuolloin tietenkin kaupunki joutui maksamaan sotilaille “suojelurahaa”,  tai sen asukkaat nääntyivät nälkään. Jos muurin ympäröimää kaupunkia alettiin piirittää, niin siitä tuli helposti surmanloukku. Tuonne muurien sisään heitettiin heittokoneilla eli katapulteilla  rottia sekä hiiriä, jotka sitten levittivät erilaisia tauteja kaupungin muurien sisäpuolelle, ja samoin ruumiita viskottiin tuonne onnettomaan kaupunkiin, jotta sen asukkaat joutuisivat erilaiten epidemioiden uhreiksi. Myöhemmin heittokoneilla ammuttiin myös ruutitynnyrejä sekä alkoholiin perustuvia pyroteknisiä ammuksia.  Vaikka basilleja ei tunnettu, niin ruumiiden tiedettiin levittävän tauteja. Kuitenkin kaupunkien muureja rakennettiin, koska niiden avulla voitiin kontrolloida sinne tulevaa ja sieltä lähtevää liikennettä. Nykyään kaupunkien ympärillä on sensoreita, joilla lasketaan kaupunkiin tulevaa liikennettä sekä kerätään talteen autojen painoja, ja vaikka enää ei valtioita ympäröidä fyysisillä muureilla, niin monien valtioiden ympärille on rakennettu tutkamuuri, jolla valvotaan valtion ilmatilaa. Ja toki esimerkiksi maantietulleja peritään edelleen puomien kohdalla, joten sillä tavoin vanhat kunnon muurit ovat edelleen voimissaan.

Mutta Kuitenkin kaupunki oli surmanloukku, jos sitä lähdettiin piirittämään. Jo 1600-luvulla otettiin käyttöön mörssärit, eli korkeaa lentorataa käyttävät piiritystykit, joiden avulla voitiin ammuksia ampua kaupungin muurien yli, ja myöhemmin haupitsi korvasi nuo pataa muistuttavat tykit, koska sillä voitiin ampua vaakatasossa. Pitkällä putkella varustettua  haupitsia sanotaan muuten kaanuunahapitsiksi, ja se on likipitäen tykistön standardi nykyään.  Mutta ennen kuin Newton ja Leibniz kehittivät integraalilaskennan, oli kaarevaa rataa ampuvan tykin tarkkuus todella kehno, mutta kun tykkeihin tehtiin sitten suuntaustalukot, niin myös haupitsien sekä mörssäreiden tulitus muuttui tarkaksi. Ja jossain vaiheessa viimeistään 1800-luvulla alettiin käyttää tähystyspalloja, joissa istuva tykistön tulenjohtaja sitten ohjasi tykistön tulta, niin että se osui myös muurin takana oleviin kohteisiin.  

Nykyään tykistön tulenjohtajat käyttävät lennokkeja kohteiden etsimiseen, mutta tietenkin on olemassa myös iskulennokkeja, jotka pienestä koostaan huolimatta ovat erittäin tappavia nimen omaan tykistöä vastaan. Nuo kädestä heitettävät, pienellä taistelukärjellä varustetut lennokit voivat aiheuttaa suurta tuhoa, jos ne suunnataan esimerkiksi ammusvarastoon tai tykkien ympärillä oleviin ammuksiin. Tuolloin saattaa koko patteri tuhoutua muutamassa sekunnissa, jos tuollainen taistelulennokki laukaisee niiden ammusvarikolla taistelukärkensä ammusten keskellä. Noita pieniä lennokkeja tai ohjuksia voidaan kylvää taistelukentille vaikka tavallisista kuljetukoneista kuten C-130 Herculeksen tai  Antonov An-12 “Cub”:n takaosasta, tai miehet voivat vaikka heitellä niitä ilmaan kädestään.

Nuo välineet eivät siis tarvitse mitään erityisiä alustoja, josta ne voivat toimia, eli vaikka salainen agentti voi kuljettaa tuollaisen kääpiökokoisen lennokin esimerkiksi salkussaan kohteen lähelle, ja lähettää sen matkaan esimerkiksi kiitoradalle pysähtynyttä lentokonetta kohti. Nuo välineet ovat oikeastaan hybridiaseita, joita voidaan käyttää sekä iskuihin että valvontaan. Ne voivat olla myös erittäin autonomisia, ja jos kyseiset nano-UCAV:it voidaan varustaa esimerkiksi kemikaalien tunnistimilla sekä suuntima-mikrofoneilla, joiden avulla ne voivat hakeutua maaleihin erittäin tehokkaasti sekä tarkasti. Ne voivat partioida tuntikausia ilmassa, ja sitten kun nämä välineet havaitsevat kohteen, niin ne syöksyvät tätä kohti.  

Niiden tietokoneisiin voidaan tallentaa vihollisen komentajan ääntä, ja kun hän sitten alkaa puhua, niin silloin tuo pieni lennokki iskee tuota kohdetta kohti. Tai sitten niiden kemikaalianalysaattorit havaitsevat vaikkapa ammuksia tai villeimmissä visioissa jonkun vihollisen komentajan DNA:n, jolloin tuo UCAV tai miniatyyrinen risteilyohjus iskee kohteeseensa. Eli tällaista kehitystä on näiden järjestelmien valmistamisessa tapahtunut sitten Peloponnesolaissodan päivien.

https://sites.google.com/view/muurejasekalennokkeja/etusivu

Alistair Macleanin "Jääasema Zebra" (Ice station Zebra, 1963) on kirja, joka on hieman vanha, mutta se herättää tiettyjä ajatuksia siitä, mikä voisi olla todellinen syy tuollaisen aseman perustamiseen.

"Jääasema Zebra" on niitä huonojen romaanien perikuvia, joista kaikki ihmiset eivät satu ehkä koskaan pitämään. Toiset taas rakastavat noita kirjoja yli kaiken, ja itse olen tuon opuksen lukenut pariin kertaan. Kyseessä on eräänlainen vakoiluromaani, missä eräälle Britannian tiedustelun vakoiluasemalle, joka sijaitsee polaarisella ajojääpeitteellä on sattunut tulipalo, ja tuo asema on sitten tuhoutunut. Kyseisen aseman sijaintia ei tunneta, ja siksi pohjoisen napajäätikön alle lähetetään sukellusvene etsimään tuota jääasemaa. Kyseisen aseman tehtävänä on ollut tutkia Neuvostoliiton signaaleita, jotka se on siepannut yläilmoihin nostetun säähavaintopalloon kiinnitetyn kuparisen piiska-antennin avulla, joka nousee todella korkealle.

Tuo piiska-antenni on ilmeisesti ainakin Macleanin päässä ollut ohut kuparinen johdin, joka on ikään kuin virvelin kelassa kiinni. Ja sitten se kykenee ottamaan vastaan hyvinkin heikkoja radiosignaaleja, joita käytetään Venäjän laivaston viestinnässä, ja toki tuollainen laite voisi myös häiritä tuota viestintää. Tulloin se estäisi sitten myös ydinsukellusveneitä saamasta ydinaseiden laukaisukoodeja, ja tuolla välineellä voidaan myös sokaista OTH-tutkia, joilla Venäjä valvoo alueitaan, jotta sinne ei tehtäisi yllätyshyökkäystä. Tuolloin se voisi myös äänittää tutkien signaaleja, jotta DIA:n (Defence Intelligence Agency) virkailijat sitten tekevät sen vasta-algoritmin.

 Mutta kun itse pohdin tuota asemaa, niin en oikein usko, että tuota "Zebraa" olisi tarkoitettu pelkästään radiosignaalien sieppaukseen, eikä myöskään kyseessä olisi ollut SAS:n tukikohta, vaan ehkä tuollaisen aseman avulla olisi todellisuudessa kokeiltu sellaista asiaa, kuin, että miten tuo asema voitaisiin sitten salata tuolla Pohjoisella jäämerellä? Eli mistä tuo kirjailija oli muka idean tuohon romaaniinsa napannut? Tuossa romaanissa lisäjännitystä elämään tuo Venäläinen vakoilusatelliitti, joka oli kuvannut molempien supervaltojen tukikohtia.  Olisiko hän oikeasti mitenkään voinut ajatella itsenäisesti tuollaisesta asiasta, että Neuvostoliitto olisi sitten esimerkiksi pudottanut jonkun filmikapselin tuonne pohjoisnavalle.

Tämä kirja on ikään kuin saman tyyppinen kuin "Firefox", missä tiedustelu kaappaa venäläisen hävittäjän. Eli tuossa romaanissa Maclean varmaan on tarkoittanut, että tuo asema olisi huijannut tuota tiedustelusatelliittia pudottamaan filmikapselin pohjoiselle napakalotille. Kuitenkin tuollainen  kuviteltu "Zebra"-tukikohta olisi helppo naamioida esimerkiksi lakanoille ja lumella niin, että Neuvostoliiton tiedustelukoneet eivät sitä löytäisi, ja itse olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisella asemalla myös ehkä oikeassa elämässä vastikkeensa. Tiedetään että USA ja Neuvostoliitto ovat kylmän sodan aikaan osoittaneet kiinnostusta tuollaisian jääasemia kohtaan, koska niiden ysinsukellusveneet partioivat ainakin joskus polaarisen jääpeitteen alla, ja jään läpi pudotetuilla sonarlaittella sekä hydrofoneilla voidaan tehokkaasti kuunnella jään alla tapahtuvaa toimintaa.

Mutta noilla asemilla voisi olla myös esimerkiksi "Lance"-ohjuksia käytössään, ja tuollaisten lyhyen matkan taktisilla ydinaseilla voitaisiin iskeä tehokkaasti esimerkiksi Murmanskin laivastotukikohtaan, tai noilta asemilta voisivat esimerkiksi SAS tai muut erikoisjoukot suorittaa operaatioitaan pohjois venäjällä tai soluttautua Alaskan kautta Pohjois-Amerikkaan. Kun puhutaan nykyaikaisista aseista, niin esimerkiksi CLUB-K.n kaltaisia asejärjestelmiä voitaisiin sitten sijoittaa tuollaiselle asemalle, eli sen kontti voidaan naamioida esimerkiksi kemikaalijätevarastoksi tai muuksi vastaavaksi hätätilamajoituskontiksi, jolloin eivät nuo asemalla työskentelevät ihmiset huomaa ehkä mitään. Ja kun tuo laukaisukäsky sitten tulee, niin nuo kontit vain aukeavat, ja sitten risteilyohjukset lähtevät lentoon. Tai tuollainen kontti voidaan vaikka jättää yksinään napajään päälle tai kaivaa sen sisään.

Mikäli laukaisukäsky tulee, niin ensin käynnistyvät sen kannessa olevat lämpövastukset, jonka jälkeen nuo ohjukset sitten nousevat pystyyn, ja muistakaa että Venäjä ei ole ainoa maailman maa, jolla on nopeasti liikuteltavia taktisia ohjusjärjestelmiä, joita on sijoitettu esimerkiksi puoliperävaunurekkojen kontteihin. Ja jos tuollainen autonominen ohjusasema sijaitsee napajään sisällä, niin se voisi saada energiansa esimerkiksi RTG-generaattoreista. Tai toki sellainen voidaan soluttaa myös johonkin venäjän sadoista ydinjätekaatopaikoista, ja tuolla sitten nuo ohjukset voivat olla valmiina iskuun, ja kukaan ei niitä noista luolista tule varastamaan.

Club- K https://www.youtube.com/watch?v=mbUU_9bOcnM


kirjabloggaus.blogspot.fi

Sodankäynnin erikoisuus "Nachpatrone" eli lähitaistelupatruuna: väline joka koettelee monia sodankäyntiä koskevia sopimuksia

Tarkka-ampujista kertovissa dokumenteissa sekä elokuvissa kuvaillaan usein luoteja, jotka liikkuvat kaksinkertaisella äänennopeudella. Nuo ammukset ovat äärimmäisen tappavia, koska ne ovat kohteeseenn tullessaan periaatteessa äänettömiä, koska ääni tulee vasta luotien jälkeen. Toki ne ovat äärettömän tehokkaita, mutta todellisuudessa ne menevät usein suoraan läpi kohteestaan. Paljon ikävämpi malli ovat hitaat eli niin sanotut alisooniset luodit, jotka toki ovat aivan sallittuja välineitä sodassa.

Eli nuo lähipatruunat eli "nachpatronet", kuten saksan tarkka-ampujat noita ammuksia kutsuivat ovat ihmiseen osuessaan melkein yhtä pelottavia kuin varsinaiset dumdumluodit. Noissa patruunoissa on sellainen ominaisuus, että niistä on poistettu ruutia, mikä tietenkin tekee siitä melko hiljaisen. Tuo luoti on periaatteessa normaali kovavaippainen ammus, minkä takana olevasta patruunasta on vain poistettu ruutia.

Se taas vähentää vaimentimen käytön tarvetta, koska noista patruunoista ei lähde niin kovaa pamausta kuin täysitehoisesta kiväärinpatruunasta. Noiden ammusten ongelma on siinä, että ne jäävät ihmisen ruumiin sisään, ja niiden poistaminen vaatii kirurgin käsittelyn.

Eli tuolla perusteella hitaasti ilmassa lentävällä panssarintorjuntaluodilla on vielä suurempi tappokapasiteetti, eli "kill ratio"kuin noilla ultranopeilla luodeilla, mitä noissa elokuvissa sekä dokumenteissa esitellään, Nuo supernopeat luodit läpäisevät kohteen täysin, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kohteen sisään ei jää mitään vierasesineitä, vaikka luodin aiheuttama hydrostaatinen shokki tietenkin aiheuttaa pahoja vammoja.

Mutta hidas luoti jää kohteen sisään, ja sen takia esimerkiksi pitkältä matkalta ammuttu luoti on erittäin tappava, vaikka sen muoto ei muuttuisikaan osuman yhteydessä. Ja koska nuo lähipatruunat antavat aseelle vakautta sekä tekevät ampumisesta turvallisempaa, koska ne eivät läpäise ihmistä, mikä tietenkin on tärkeää esimerkiksi SWAT-operaatioissa, joissa huoneen sisällä sinkoilevat luodit voivat aiheuttaa erittäni pahoja siviilitappioita. Siksi nuo ammukset ovat joidenkin SWAT-ryhmien käytössä, koska ne ovat aerodynaamisesti vakaita, sekä antavat pienen rekyylin, mikä lisää aseen tarkkuutta.

Samoin esimerkiksi KGB:n teloittajat ovat tuota patruunaa käyttäneet, koska silloin ei tarvitse aseeseen liittää äänenvaimentajaa, mikä paljastaisi sen murhavälineeksi. Tuo patruuna päästää itsessään hyvin vaimean äänen, ja siksi sitä on käytetty erilaisissa vastasissioperaatioissa, missä ampumamatka on ollut hyvin pieni, ja sellaisia olosuhteita on ollut esimerkiksi viidakoissa sekä tietyissä kaupunkioperaatioissa. Nachpatrone on ilmeisesti kielletty väline, joka rinnastetaan dumdum- eli reikäpääluotiin, mutta koska siinä käytetään kovapintaista luotia, mikä ei muuta muotoaan osuessaan kohteeseen, on hyvin vaikeaa paljastaa, milloin tuota ammusta on käytetty, vaikka en toki tiedä, että onko ihmisen sisään jäävän ammuksen käyttö sodassa suoraan kielletty, mutta mikään ei tietenkään rajoita poliisitehtävissä käytettävien ammusten muotoa, joten kammottuja dumdum- eli reikäpääluoteja sekä niiden muunnelmia kuten glaserammuksia missä tuohon reikään on valettu muovin- tai vaahtokuminpala, jotta luoti olisi aerodynaamisempi, käytetään surutta erilaisissa rynnäköissä kautta maailman. Ja glaseria pidetään tällä hetkellä maailman vaarallisimpana normaalilla aseella ammuttavan luotityyppinä.  

Elokuva aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=kTLHIf06UQg