Sosiaalinen media on kuin hämähäkin seitti, kun sinne menee, niin koskaan ei tiedä milloin hämähäkki iskee

Taas on joukko lapsia joutunut kovan luokan seksirikollisten uhreiksi, ja nämä henkilöt ovat kohdanneet uhrinsa tuolla Internetissä. Samalla voidaan kuitenkin sanoa, että ilman sosiaalista mediaa olisi moni sellainen kieroutunut ihminen voinut ehkä jatkaa tekojaan, koska esimerkiksi puhelinliittymä olisi voitu irtisanoa, eikä muutenkaan noista viesteistä olisi saatu niin nopeasti kopioita, jotka tarjoavat viranomaisille todisteita, kun he lähtevät ajamaan tuota tekijää vastuuseen teoistaan. Facebookissa olevista kirjoituksista voidaan aina ottaa kopio, ja tietenkin myös kaverilta voi suoraan kysyä koulun pihalla, että onko Facebook-tili hänen omansa?


Itse olen sitä mieltä, että sosiaalisen median käyttöä olisi hyvä harjoitella koulussa suljetussa ympäristössä, jotta sen käyttö tulee tutuksi kaikille, ennen kuin he sitten ehtivät tehdä siellä mitään tyhmää. Sosiaalisen median käyttö antaa ihmisestä täydellisemmän kuvan, kuin joku kerran lausuttu tyhmä lause, joka usein on vielä irrotettu asiayhteydestään. Sosiaalisessa mediassa nähdään suoraan se, että onko ihmisellä omia ajatuksia, vai hokeeko hän muiden juttuja kuin joku papukaija. Eli kirjoitetusta tekstistä näkee paljon helpommin sen, millaisia harrastuksia jollain ihmisellä on, ja muutenkin sen, millaisia arvoja hänellä on.


Samalla voidaan miettiä sitä, että mitä jos ihminen on kovin tarkka yksityisyydestään, niin onko hänellä jotain salattavaa? Jos ei hän koskaan käy esimerkiksi serkkunsa tai sisaruksensa syntymäpäivillä ja muutenkin välttelee tämän seuraa, niin onko tuo välttelijä sitten kertonut toisille jotain, mikä ei ehkä ole valoa kestävää. Eli onko hän sitten valehdellut toisen olevan jotenkin psyykkisesti sairas tai muuta vastaavaa, kun ei toista halua ollenkaan tavata.


Kuitenkin välillä käy niin, että henkilö jää kiinni siitä, että joku muu kirjoittaa hänen sosiaalista mediaansa, ja tuohon toimintaan sitten liittyy sellainen aspekti, että jos henkilö ei ole yhtään sellainen kuin hänen bloginsa tai Facebook-sivunsa, niin silloin tietenkin epäilys palkatusta kirjoittajasta herää välittömästi. Sosiaalista mediaa voidaan pitää yhtä merkittävänä keksintönä kuin Gutenbergin kirjapainoa, mutta toisin kuin Gutenberg, niin sosiaaliseen mediaan kirjoittava henkilö ei voi sitten enää rajoittaa kirjoitelmansa jakamista, kun hän kerran on tuon tekstin tehnyt.


Osittain tämän takia sosiaalinen media on erittäin arka asia monille ihmisille, koska sen käyttö vaatii tietenkin tiettyä rohkeutta. Samoin jotkut lapset saattavat päästää nettiin asioita, joista vanhemmat eivät haluaisi keskustella julkisesti. Mutta samalla taas voidaan sanoa, että "mitäs tekevät niitä asioita lasten nähden". Eli jos jossain juhlissa meno muuttuu kovin kovaksi, niin miksi he eivät jättäneet lapsia kotiin, ja muutenkin tässä muutaman vuoden aikana on ollut tapauksia, missä eräät henkilöt ovat kirjoittaneet sosiaaliseen mediaan asioista, mistä he eivät varmasti olisi halunneet keskustella avoimesti.


Tällä viittaan eräiden henkilöiden käsitykseen armeijan tuvista, ja niistä otetuista valokuvista, joiden ottajaa ei varmaan painanut sellainen asia, että mitään mitä ei halua tuotavan julkisuuteen ei kannata laittaa sosiaaliseen mediaan. Näet tuollaiset asiat sitten tietenkin kiinnostavat muita ihmisiä, ja siitä seuraa sitten kaiken maailman polemiikkia, kun jotkut nettikaverit sitten alkavat jakaa noita kuvia ympäriinsä. Ja tietenkin kaikilla maailman skandaalilehtien toimittajilla on käytössään valeprofiileja, joilla he sitten kalastelevat kiinnostavia tietoja Facebookista, Instagramista sekä Twitteristä, joista viimeistä käytetään lähinnä linkkien jakamiseen. Internetissä tietenkään mikään ei pysy kovin kauaa salassa, vaikka joistakin rikosjutuista on todistusaineistoa määrätty salassapidettäväksi.


Aina joku tietää jotain, ja silloin kun esimerkiksi jonkun hämärän onnettomuuden kuten hukkumistapauksen todistajia tai koulukiusaajia päätyy johonkin julkiseen mediaan, niin silloin tietenkin joku saattaa kommentoida heidän salattua menneisyyttään hyvinkin yksityiskohtaisesti, ja se sitten voi tuhota jonkun ihmisen uran. Eli vaikka tuo kirjoittaja olisi sitten hyvinkin nopeasti pyyhkinyt tuon kirjoituksen pois, niin se on saatettu "copy-pasteta" esimerkiksi alt+PrtScr-komennolla, mikä kopioi avoimen ohjelman kuvana leikepöydälle, jolloin tietenkin jää samalla jälki, että tuo kirjoitus on kopioitu vaikkapa Facebookista. Tuossa tapauksessa ei kukaan voi ryhtyä sitten väittämään henkilön kirjoittaneen ehkä hyvinkin raskauttavia kommentteja omasta päästään, vaan tuo kuva kyllä sitten näyttää, että onko kommentti tullut Facebookin kautta. Kaikki me tiedämme kuinka paljon vääryys ottaa ihmisiä aivoon.


Varsinkin sellainen vääryys on erityisen harmittavaa, mikä on aikoinaan painettu villaisella. Kun joku henkilö on kohonnut valtaan ja maineeseen, niin tietenkään hän ei varmasti halua ottaa esimerkiksi omaa menneisyyttään kiusaajana puheeksi. Mutta joku muu saattaa olla hyvin katkera tuosta menestyksestä, ja sitten yhtenä päivänä hän joka ei tuosta asiasta ole koskaan saanut mitään ottaa muutaman oluen liikaa, kirjoittaen jotain sellaista kamalaa Facebookiin, mikä ei ehkä jotain suurta idolia mairittele. Tässä puhun esimerkiksi sellaisesta fiktiivisestä tilanteesta, että joku toveri olisi vaikka taklannut jääkiekkokaukalossa kaverinsa pyynnöstä toisen pelaajan vammaiseksi. Siinä sitten on tuo mahdollisesti kiekkojuniori saanut elinkautisen kilpailukiellon ja paljon "kakkaa" vanhemmiltaan.


Eli käy niin kuin elokuvassa "Youngblood", jossa kiekkoilija taklaa toisen suoraan päin maalia, ja tämä uhri kuolee pois. Arvatkaa vain mitä tuosta taklauksen tehneestä pelaajasta tuntuisi oikeassa elämässä? Olisi varmaan mukavaa odotella vanhempia poliisiasemalla ja lähteä kuulustelun  jälkeen kotiin, ja siellä sitten vanhempien silmien alla selitellä tekoaan. Tuollainen nuori varmasti sitten saattaa olla hyvin uskottava kertoessaan toimineensa hetken mielijohteesta, ja ehkä hän sitten joutuu johonkin kasvatuslaitokseen, missä sitten varmasti alkaa kaduttaa. Silloin hänen omat sosiaaliset suhteensa ovat oikeasti poikki, ja jossain vaiheessa hän sitten näkee palkkaajansa tekevän NHL-sopimusta.


Ehkä hän sitten on joutunut vähän huonoon seuraan, jonka jälkeen tuo onneton varmasti tietää, että toinen on selvinnyt kuin koira veräjästä. Ja sitten muutamien oluiden jälkeen hän saattaa sitten muistella menneitä vähän väärässä paikassa kuten Facebookissa. Tuo hetki voi olla se, kun oma sukulaispoika tai -tyttö on pääsemässä ripille, eikä kutsua ole koskaan tullut tuollaisen teon takia. Silloin varmasti tuntuu pahalta, ja ehkä tuo "torpedo" sitten avautuu Internetissä tai ehkä hän on kirjoittanut tuosta asiasta esimerkiksi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkosovelluksella kuten Google officella.


Silloin voi käydä niin että tuo oma kirjoitelma lähtee vahingossa työhakemuksen sijasta jollekin työnantajalle, jonka edustajat ottavat yhteyttä poliisiin. Ja sitten alkaa joskus asiat muuttua, eli tuosta teosta saatu korvaus paljastua, eli jos tuollaisia asioita päätyy vaikka poliisin käsiin, ja muistakaa että myös heillä on valeprofiileja, joilla kerätään tietoja ihmisistä, niin he voivat kysäistä esimerkiksi tuon henkilön kanssa koulukodissa olleilta tietoja siitä, millainen mies oli kyseessä. Ja ehkä joku on sitten muistanut oudon kirjekuoren tai suuren määrän seteleitä, mikä varmasti aiheuttaa epäilyksiä siitä, että joku on tuolle henkilölle maksanut mahdollisesta vaitiolosta.

Karoliinisessa instituutissa on tehty järkyttävä hoitovirhe, missä ihmisiin on kokeiltu hoitoa, mikä on nopeuttanut heidän kuolemaansa. Mutta kantasolut ovat kuitenkin mullistamassa lääketiedettä

Kantasolut ovat mullistamassa lääketiedettä 

Karoliinisessa instituutissa on paljastunut kantasoluihin liittyvä kokeilu, missä on ilmeisesti tapahtunut ihmishenkien menetyksiä. Itse olen joskus miettinyt sitä, että kuinka paljon tuollaisia kokeita on maailmalla tehty erityisesti koulukodeissa oleviin lapsiin ja nuoriin, joiden vanhemmat eivät ole heistä mitenkään välittäneet. Ja jos perheenjäsenet eivät välitä tai lapsen virkaholhooja on saamaton, niin silloin on mahdollista, että joku ”Dr. Mengele” sitten tekee vastuuttomia kokeita nimenomaan lapsille, joilla ei ole lain edessä mahdollisuutta edustaa itseään ja ajaa omia asioitaan, jolloin lääkäri saattaa selvitä hyvinkin tuskallisesta hoidosta ilman seurauksia.

Jos lääkäri tekee hoitovirheitä, niin hän voi silloin tietenkin leimata potilaansa psykoottiseksi, jotta ei saisi seuraamuksia noista kivuliaista hoidoista. Yleisin hoitovirhe, minkä lääkäri tekee, on hampaiden poraus ilman puudutusta. Tuota menetelmää on ”menestyksellisesti ”käytetty esimerkiksi koulukodeissa kurinpitoon, jotta henkilökunta ei jäisi kiinni väkivaltaisuudesta. Mutta lapsen kanssa toimittaessa on ongelmallista se, että hän ei itse tiedä, milloin toinen tekee hänelle pahaa, ja silloin esimerkiksi hampaiden puuduttamisen pois jättäminen voidaan hänelle perustella hoidollisella tarpeella. Itse kyllä mietin, että kuinka monta kahelia on tuollaisen toiminnan takia tuotettu kadulle, kun he eivät itse ole noista asioista uskaltaneet puhua.

Lääkekokeiluihin pitäisi aina pyytää lupaa, ja itsestäni on surullista lukea tällaista, missä erityisesti nuoriin potilaisiin on kokeiltu hoitomuotoja, jotka eivät sitten ole tehonneet. Jos kyseessä on ollut esimerkiksi kantasolututkimus, missä soluja on annettu potilaalle väärin, niin silloin lääkäri ei ole ehkä ymmärtänyt sitä, että potilaan immuunijärjestelmä on saattanut hyökätä noita soluja vastaan, koska niiden pintaproteiini on aiheuttanut hylkimisreaktion.

Koska kyseessä on kantasolujen käyttö hoidon yhteydessä, niin on saattanut käydä niin, että nuo solut mitä istukoista on otettu eivät olisi olleet eläviä, jolloin niillä ei olisi ollut mitään hyödyllistä käyttöä syövän hoidossa. Jos ihmiseen siirretään vääriä luuydinsoluja, niin silloin hänen luuytimensä aiheuttama hyöölkimisrekatio surmaa hänet. Tuon takia kantasoluille pitää tehdä erittäin tarkka proteiinikartoitus eli kudostyyppiä koskeva analyysi, jotta hylkimisreaktio ei ala, kun luuydin alkaa kehittyä noista  kehoon siirretyistä soluista. Kudostyyppimääritys on paljon vaativampaa kuin pelkkä veriryhmäkoe, ja sen tekeminen on erittäin vaativaa.

Jos määritystä ei olla tehty, niin silloin elimistön immuunipuolustus hyökkää kudossiirrettä kuten siirtoelintä vastaan. Kun kantasoluhoitoja annetaan, niin hoidon onnistumisen kannalta kaikkein tärkein edellytys olisi se, että nuo hoidossa käytettävät solut olisivat elossa. Muuten niistä ei olisi mitään hyötyä potilaalle. Kantasoluja käytetään siihen, kun potilaan luuydin tuhoutuu syövän yhteydessä, niin silloin siirteenä annettavilla kantasoluilla korvataan tuo tuhoutunut kudos.

Mutta kuten tiedämme, niin tällaiseen tutkimukseen pitää aina pyytää lupa viranomaisilta, koska vain silloin voidaan varmistaa se, että hoito ei tehoa, niin silloin potilas voidaan palauttaa normaalin sytostaattihoidon piiriin. Syy siihen, miksi kantasoluista ollaan niin kovin kiinnostuneita, johtuu siitä että niiden avulla saadaan aikaan hoitoa, missä ei tarvitse käyttää myrkkyjä. Mutta ongelma kantasoluhoidossa on se, että jos soluja annetaan ihmiselle väärin, niin silloin immuunipuolustus tuhoaa nuo solut. Kantasoluja ei käytetä vain syövän hoitoon, vaan myös esimerkiksi tuhoutuvia ”subtantia nigran” aivoalueen soluja on korvattu kantasoluilla, jolla hoidetaan nimenomaan parkinsonin tautia, joka johtuu tuon aivoalueen solujen tuhoutumisesta.

Samoin muihin aivovammoihin on ajateltu käyttää kantasoluja, joita sitten siirretään ihmisen aivoihin injektion avulla. Kuitenkin noita hoitoja annettaessa pitää huolehtia siitä, että annettavat solut ovat elossa, jolloin ne voivat tuottaa noita tytärsoluja. Mutta kantasolujen hankkiminen on ollut hiukan vaikeaa, koska niitä ei yleensä ole kuin sikiöissä sellaisia määriä, että niitä voidaan hankkia massahoitoja varten.

Ja tuosta syystä tästä hoitotoimenpiteestä ollaan myös keskusteltu moraalin kannalta. Näet tuo kantasoluterapia on vaatinut keskosten käyttöä solujen lähteenä, ja tuolloin on keskusteltu sellaisesta ajatuksesta, missä vanhemmat tekisivät lapsen, jotta he saisivat kantasoluja. Ja arvatkaa että mitä tuollaisesta mahdollisuudesta ajatellaan, eli lapsen vanhemmat tekisivät lapsen aborttia varten pelastaakseen itsensä. Ja se on monille ihmisille vähän liikaa.

Tuo näet tarkoittaisi ihmisalkioiden tuottamista tuota terapiaa varten, mikä sitten aiheuttaa sellaisia näkyjä, joista kaikki eivät pidä. Jos ajatellaan biotekniikan mahdollisuuksia tuon hoitomuodon kehittymisessä, niin silloin esimerkiksi rottien tai muiden nisäkkäiden soluihin voidaan liittää geenejä, jotka saavat ne muuttumaan ihmisen kantasoluksi.

Mutta on olemassa myös sellaisia mahdollisuuksia syövän hoitoon, missä ihmisen luuydin tapetaan ensin täysin, ja siitä otettu näyte puhdistetaan syöpäsoluista. Ja sitten kun kaikki ihmisen syövän runtelemat luuytimen soluista on tuhottu, niin häneen sitten lisätään omaa luuydintä, jossa sädehoidon avulla on tuhottu kaikki leukemiasolut. Tuo tietenkin estää silloin hylkimisreaktion, koska tekniikassa käytetään ihmisen omia soluja. Ja kloonaus- ja geeninsiirtotekniikan kehittyminen varmasti auttaa tämän hoitomuodon yleistymiseen. Mutta esimerkiksi maksa voidaan viljellä tulevaisuudessa uudestaan elatusalustoille siirretyistä maksasoluista, ja silloin voidaan hoitaa tuhoutuneita maksoja vähän tehokkaammin kuin nykyään.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/sd-sairaita-hoidettu-kokeellisesti-luvatta-ruotsissa-suurin-osa-lapsia-kuolleisuus-suuri/6268996


metsantarinoita.blogspot.fi

Lastenkodeissa asuneiden sekä sijoituslasten oikeus oli kuulla tuo anteeksipyyntö

Tänään lasten oikeuksien päivänä on tapahtunut jotain ennenkuulumatonta sekä ihmeellistä, eli ne jotka ovat joutuneet huostaanotetuiksi tuolloin lastensuojelun "villeinä vuosina" ovat nyt kuulleet sen, että valtio ei olekaan enää pelkkä erehtymättömyyden kulmakivi, vaan että sen nimissä on tehty psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät itse ole lastenkotiin varmasti halunneet eivätkä myöskään ole pyytäneet päästä mihinkään noista paljon puhutuista sijoitus- tai sijaiskoteihin. Koulukodit ovat itse sijainneet usein kaukana kaupungeista, joten niissä ei ole ehkä koskaan tehty oikeita tarkastuksia, ja siksi esimerkiksi 1970-luvulla on noissa paikoissa saattanut olla hyvinkin ikävä tunnelma sekä käytetyt rangaistusmenetelmät eivät ehkä olleet aivan lain mukaisia.

Itse olen myös yksi, jolta on anteeksi pyydetty, ja voin sanoa, että itse en ole väkivaltaa juurikaan kokenut, eikä tämä kirjoitus kuvaa sitä elämää mitä itse olen elänyt, mutta tuo oli valtiolta kaunis ele, ja tietenkin se varmasti avaa keskusteluja tästä asiasta. Valtio on nyt myöntänyt sen, että järjestelmässä on puutteita, joten nyt niitä voidaan alkaa sitten tosissaan korjata. Anteeksi kuitenkin voi antaa vain sellainen ihminen, jota vastaan on rikoksia tehty, eli muut eivät sitä voi toisen puolesta tehdä. Eikä kukaan voi antaa anteeksi esimerkiksi jatkuvaa alentavaa käytöstä, eristämistä, rumaa puhuttelua tai psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa pakkoaborteista sekä seksuaalisesta- ja muusta hyväksikäytöstä puhumattakaan.

 ja muuta en tästä asiasta sitten viitsi kirjoittaa, mutta eiköhän näitä asioita ole jossain tullut eteen, vaikka tietenkin niistä ei muka ole saanut puhua, ja sitä itse kyllä ihmettelen suuresti. Mutta voin sanoa, että missään nimessä mikään hyvä asia ei huostaanotto kenenkään kohdalla ole, vaikka sitä ikään kuin mainostetaan jonain sosiaalitoimen hyväksi näkemänä tapana ratkaista lasten ongelmia. Näet esimerkiksi koteihin sijoitetut lapset saattavat jäädä täysin muun yhteisön kuten suvun ulkopuolelle, koska he eivät ikään kuin kuulu tuohon sukuun, mihin heidät on sijoitettu. Samoin jotkut vanhemmat ikään kuin kannustavat lapsiaan olemaan käymättä huostaanotettujen lasten luona, koska se ikään kuin on jollekin häpeäksi.

Se kenen pitää asiassa hävetä on aikuinen, jonka takia tuo huostaanotto on tehty eikä tuon lapsen. Itse olen sitä mieltä, että on lapsen edun vastaista, että noita asioita salataan, ja että vaitiolovelvollisuus ikään kuin suojelee noita vanhempia sekä ehkä pätemättömiä hoitajia enemmän kuin noita lapsia, joita on saatettu kohdella hyvinkin ikävällä tavalla. Kun puhutaan huostaanotosta, niin tuo lapsi sitä tuskin on oikeasti halunnut, eikä hänen nimensä koskaan ole jäänyt kertomatta, vaikka kuinka sosiaalivirasto pitää kiinni termistä "vaitiolovelvollisuus".  Noiden ihmisten nimet, ketkä noissa ohjelmissa ovat esiintyneet ovat kaikkien tiedossa muutamassa tunnissa, vaikka kuinka niissä yritetään peitellä naamoja. Kun puhutaan siitä, että nuo kaikki huostaanotot on muka tehty lapsen etua ajatellen, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että joissakin tapauksissa on ollut kyseessä enemmänkin koulukotihenkilökunnan suojeleminen, jos ei sitten kotiinpaluu ole mitenkään onnistunut.

Ja samoin olen kyllä huomannut sen, että tuo koulukotien harjoittama "kova kohtelu" on niin ikään ruokkinut ihmisten pelkoa sekä häpeää, ja saanut heidät siksi torjumaan noita lapsia sekä nuoria. Eli he eivät halua uskoa, että "naapurin Ritu" joka on töissä sairaanhoitajana hakkaa tai jatkuvasti solvaa lapsia, jotka ovat hänen hoidossaan. Siksi on kaikille muka helpompi, että nuo lapset sitten karkoitetaan jonnekin sairaalaan, ettei ihmisten tarvitse heitä muka nähdä. On helpompi työntää päätä pensaaseen, kuin ottaa härkää sarvista, ja huomata se, että tuollaisiin kasvatuslaitoksiin on valittu henkilöitä, jotka viis veisaavat lasten edusta tai turvallisuudesta.

Heille koulukodit ovat vain työpaikka, missä kaikkien pitää olla kuten he haluavat. Ja tuo tietenkin saa aikaan sen, että kadut täyttyivät hivenen epäsosiaalisista ihmisistä, jotka ovat nuoruutensa viettäneet ilman perusturvallisuutta. Heidän lapsuuteensa on kuulunut koulukotien sekä henkilökunnan jatkuva vaihtuminen, mikä sitten on saanut aikaan sen, että heille annettuja lupauksia ei edes ole haluttu pitää. Seurauksena on ihminen, joka muuttaa jatkuvasti laitoksesta toiseen, ja tietenkin siinä koulunkäynti hiukan kärsii. Ja tietenkin tuolloin jää myös jatko-opintoihin hakeminen väliin, mikä lisää sitten sosiaalisia ongelmia.

Kun tuo koulukotien harmaus sitten jää taakse henkilön täyttäessä 18 vuotta, niin hän saattaa olla todella pahoin laitostunut sekä katkera ja ikävä kyllä täysin väärien ihmisten ympäröimä. Ja sitten voidaan sosiaalihuollolta saadut rahat viedä kaljakauppaan, jättää laskut maksamatta, kun ei niitä kukaan muukaan maksa, ja siirtyä sitten lopulta uuteen laitokseen. Itse en onneksi ole tuota kokenut, mutta olen tuollaisia ihmisiä nähnyt. Joten siksi olen sitä mieltä, että ennen noissa laitoksissa ikään kuin kannustettiin jättämään koulut kesken. Niin henkilökunnan ei tarvinnut pelätä sitä, että he kohtaavat entisen asiakkaansa työpaikallaan työtoverina. Mutta kuten olen sanonut, niin tuo ei toki ole kaikkien huostaanotettujen ihmisten tie, vaan heistä voi tulla ihan mitä vain.

Eli tässä vain sanon sen, että jos ihminen lukee sekä saa myös ammattinsa kautta arvostusta, niin se on varmasti kiusaajille pahempi rangaistus kuin joku puukotus tai muu vastaava tyhmä teko. Ja kiusaaja on kiusaaja,  vaikka hän käyttäisi työssään koulukotivartijan tai -hoitajan titteliä. Eli toki tuollainen huostaanotettu henkilö on itse vastuussa teoistaan, ja siksi hän tietenkin saa rangaistuksen mahdollisesti tekemistään rikoksista. Mutta joskus vain kuulen kysyttävän, että oliko ihan pakko olla se "tyyppi", jota haastateltiin jossain ohjelmassa, ja joka sitten luettelee vankilareissujaan todella pitkään. Tuollaiset tyypit ovat kuitenkin poikkeus, vaikka heitä kovin paljon haastatellaan noihin A-studioihin tai vastaaviin ohjelmiin tehtyihin täytefilmeihin.