Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi

Ihmiset tietoisuuden muutos sekä mikropiirien istuttaminen hermostoon voivat saada aikaan ennalta arvaamattomia asioita

Stanislaw Lemin kirja ”Kyberias” on melko hyvää luettavaa kaikille ihmisille, eikä vähintään niille, jotka haluavat kouluttautua insinööreiksi. Siinä kuvaillaan sarkastisen humoristisesti sitä, mitä tapahtuu, jos insinööri tekee virhearvion työssään. Itse pidän parhaana esimerkkinä tästä kyseisen novellikokoelman kolmanneksi viimeistä kirjaa, jossa keksijä eli kirjan päähenkilö Trurl rakentaa ”laatikon”, millä eräs kuningas voisi hallita maailmaa. Tuossa kirjoitelmassa, jonka Lem aikoinaan kirjoitti, tarkoitti tuo "laatikko" ehkä jotain simulaattoria tai vastaavaa, joten Lem ikään kuin ennusti nykyaikaisen peliarkkitehtuurin synnyn jo kauan ennen ensimmäisiä tietokonepelejä.

Tuo laatikko sitten paljastuu sellaiseksi, että siinä olevat oliot ovatkin eläviä, ja tuo kuningas sitten käy ikään kuin oikeaa sotaa sekä hallitsee maailmaa. Tuossa sarkastisessa tarinassa kerrotaan tilanteesta, missä keksijä unohtaa saavansa tehtävän kuninkaalta, ja itse ajattelen tilanteesta, että ehkä tuolla ”laatikolla” tarkoitetaan sellaista tilannetta, missä kuningas ohjaa planeettansa olioita implanttien kautta, ja valvoo tuota tilannetta esimerkiksi vakoilusatelliitin kautta. Eli tässä piilee kirjan symboliikka. Tuo kuningas asuu kirjassa ikään kuin yksin omassa maailmassaan, ja hänellä on tarve hallita kaikkea mitä hän näkee. Mutta kun hän asuu planeetallaan yksin, niin silloin hän ei ole kuningas eikä mikään, jos tuolla kirjan henkilöllä ei olisi jotain mitä hän komentelisi.

Kirjassa tai novellikokoelmassa tuo keksijä Trurl on ikään kuin jumalhahmo, joka tekee kaikista asioista vähän turhan täydellisiä. Tuossa novellikokoelmassa on kaikkea sitä, mistä insinöörien kouluttajat aina varoittavat, ja esimerkiksi toisessa tarinassa nimeltään ”Trurlin kone” pohditaan sitä, millaisia tuhoja liian täydelliset koneet voivat saada aikaan, ja vaikka tuo kirja on kirjoitettu jo vuonna 1965, niin se on nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Nykyään esimerkiksi pohditaan tekoälyn käytön laajentamista lähes kaikkeen, mitä ihminen koskaan on keksinyt. Samoin käydään vakavaa keskustelua siitä, että me ihmiset joku päivä voisimme  hankkia hermostoomme mikropiiri-implantteja, joilla voimme siirtyä Internetiin ilman älypuhelimia tai muita ulkoapäin näkyviä välineitä.

 Eli tuolloin kyllä voidaan kysyä, että ollaanko tarkasti mietitty sitä, mitä tapahtuu, jos me joskus voisimme hankkia laitteita, joilla voisimme siirtyä Internetiin  milloin tahansa, ja mitä tapahtuisi, jos joku hakkeroisi tuollaisen laitteen, jolloin ihminen ei ehkä huomaisi olevansa liitettynä Internetiin, jolloin hänelle voidaan luoda valemuistoja? Ja tällöin tietenkin puhutaan siitä, että mitä jos koneilla olisi tunteet. Kuitenkaan koskaan ei olla mietitty tarkasti sitä, mitä voisi tapahtua, jos leivänpaahtimella olisi tunteet, ja se loukkaantuneena polttaisi leivät poroksi.

Tai sitten unohdetaan se, että tunteet ovat asia, mikä erottaa koneet ihmisestä. Ja tunteet ovat tarpeellisia silloin, kun laji suojelee itseään. Robotti ei ole tietoinen olemuksestaan tai siitä, miten sille itselleen sattuu käymään, kun se suorittaa tehtäviään, mutta oletteko koskaan ajatelleet, mitä tapahtuisi, jos taisteluhelikopteri oikeasti suuttuisi, kun sen naapuria huomioidaan paljon enemmän.
Kun puhutaan tuosta novellikokoelmasta, niin sen kirjoittaja tunnetaan loistavana kirjailijana, jonka kirjat pursuavat ideoita sekä hyvin innovatiivisia ideoita, mutta samalla hänen kirjansa ovat varoittavia esimerkkejä siitä, miten voi käydä, jos ihminen ei mieti tarkasti, mitä hän tekee. Esimerkiksi insinöörien pitäisi olla tarkkana siitä, jos heiltä joku pyytää jotain työtehtäviä, koska noilta pyytäjiltä ei ehkä ole täysin puhtaat jauhot pussissaan.

Mietitään tätä novellia, missä tuon keksijä laatikossa elävät olennot sitten alkavat taistella sekä kehittyä spontaanisti, niin hän ei varmasti ollut ajatellut, mitä esimerkiksi simulaattori voisi kuninkaan käsissä tehdä. Kun me tavalliset ihmiset ajattelemme, että ihmiset siivoavat sekä maalaavat taloja, niin kuninkaan maailmassa ihmiset ovat olemassa vain valtiotaan varten, ja siksi heidän pitää totella kuningasta aina kun hän heitä kutsuu tai käskee.

Tai niin ainakin sosialistinen yhteisö opetti, ja tuolloin 1960-luvulla sosialismi oli vielä voimissaan, ja Puolassa piti miettiä tarkasti, mitä ihminen kirjoitti, tai sitten salainen poliisi kävi pidättämässä tuollaisen kirjoittajan, joka ei noudattanut valtion asettamia ehtoja, ja valtion instanssit sanelivat tarkasti sen, mikä oli kansalle sopivaa. Kuitenkin tuo laatikko varmasti sai innoituksensa salaisen poliisin harjoittamasta kyttäämisestä, jossa ei mitään sääliä tunnettu, kun ihmisiä sitten houkuteltiin ilmiantamaan toisiaan. Kuitenkin tuo laatikko voisi ehkä tulevaisuuden dystopiayhteiskunnassa olla joku vakoilusatelliitin näyttöruutu, minkä läpi kuningas sitten katsoo sitä, mitä hänen alamaisensa tekevät.

Kuten varmaan tiedämme, niin nykyaikaiset kirurgiset menetelmät sekä kehittynyt mikropiiri sekä valvontateknologia saavat aikaan sellaisia dystooppisia mielikuvia, että ihmisten aivoihin asennetaan syntyessä mikropiirejä, joiden avulla tuollainen kuningas tai äärimmäinen hallitus sitten ohjaa noiden henkilöiden toimintaa. Tuo laite voisi muistuttaa esimerkiksi pitkäjalkaista lukkia, joka asennetaan leikkaushaavan läpi henkilön aivokuorelle, jossa sen kautta voidaan tuota henkilöä ohjata kuin jotain pelihahmoa.

Tällaisia seurauksia voi olla siitä, jos unohdetaan kokonaisuudet, kun laitteita lähdetään tekemään. Ja kohta voimme varmaan hankkia sellaisia aivoimplantteja, joilla voimme klikata itsemme sisään Internetiin ilman tietokoneita, Nuo WLAN-implantit voivat toteutuessaan saada energiansa plutonium-paristoista, joita käytetään sydämentahdistimissa. Ja ne mahdollistavat sellaisen asian, mitä kutsutaan nimellä "singulariteetti", missä ihmisen tietoisuus voidaan liittää yhdeksi, tai sitten ihminen voi viestiä toisen lajin edustajan kanssa, jos tällä on tuollainen mikropiiri-implantti asennettuna aivoihin.

Tietenkään tuolloin 1960-luvulla ei noiden välineiden olemassaolosta tiedetty yhtään mitään, ja voidaan ajatella, että kukaan ei tajunnut sitä, että esimerkiksi TRW (Technical remote Viewing)eli "Tekninen etänäkö" voidaan helposti toteuttaa UAV:llä, jonka kamerat on kytketty VR (Virtual Reality)-maskiin, jolloin voidaan tuota välinettä hyödyntää melko tehokkaasti, ja jos ihmisillä olisi kiinnitettynä sellainen implantti, millä stimuloidaan aivojen tiettyjä keskuksia, ja ihmisen motorisen keskuksen simuloinnilla voidaan periaatteessa ihmistä ohjata joystikillä pitkin katuja, ja jolla saadaan ihminen toimimaan tahdottomasti. Tällaisella tekniikalla siis ihmisestä voidaan tehdä robotti, joka toimii kuin joku pelihahmo häntä hallitsevan henkilön komennossa. Tämän takia noiden laitteiden kehittämisestä pitäisi hiukan keskustella, koska kohta me kaikki sitten ehkä voimme hankkia tuollaisia "viihdekäyttöön" tarkoitettuja elektronisia laitteita kehoomme.

http://www.risingshadow.fi/library/book/267-kyberias

marxjatalous.blogspot.fi