Mikään konsernin toimintamalli ei ole vailla ongelmia, mutta mikään niistä ei ole yksinkertaisesti täysin huono

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Mikään toiminta- tai organisaatiomalli ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka puhutaan siitä, että esimerkiksi pienissä yhtiöissä on aina voitu luottaa esimiehen tukeen, niin silti pitää muistaa, että sekä suurissa että pienissä yhtiöissä on omat ongelmansa. Kun keskustellaan hybridi mallista, missä suuret yhtiöt voivat jakaa toimintaansa pieniin soluihin, jotka toimivat itsenäisesti suurten yhtiöiden sisällä, niin tällaiset mallit tietenkin ovat hyvin kiehtovia, sekä samalla turvallisia, jos niissä toimitaan kuten pitää toimia.


Jos suuri organisaatio käyttää tätä solumallia innovatiivisessa sekä tuotannollisessa toiminnassaan, niin silloin tietenkin asiaa pitää katsoa yhtiön johdon näkökulmasta. Tietenkin solumalli tuo suureen organisaatioon pienten yritysten “me hengen”, mutta tämä henki voi olla myös ongelmallinen. Nimittäin tämän “me hengen” kääntöpuoli on se, että kyseinen asenne saattaa myös vaikeuttaa uuden työntekijän tulemista taloon, vaikka kyseessä on tietenkin jouhea sekä ketterä toimintamalli, jossa lähiesimies voi valvoa työtä tehokkaasti, eikä tuossa mallissa voi kukaan ikään kuin piiloutua organisaatioon, niin että hän vain oleilee työpaikallaan sekä siirtää omia töitään muille ryhmän jäsenille.


Tällaisessa solussa on alaisten työtä helppo valvoa, sekä myös puuttua kaikkeen muuhun toimintaan, mikä vie aiheettomasti työaikaa. Kun puhutaan siitä, että tällaisessa organisaatiossa esimies on helposti tavoitettavissa, niin tietenkin on hyvä, jos tämä asia toteutuu positiivisessa näkökulmassa. Mutta joskus on ikävä kyllä tapahtunut niin, että pomo unohtaa asemansa yhtiössä tai omassa työryhmässään. Hänen tehtävänsä on olla ikään kuin ryhmän ulkopuolella sekä valvoa alaistensa työtä, ja puuttua kaikkeen, mikä vie aiheetta työaikaa.


Motto “työ ennen huvia” on asia, josta työnantaja varmasti pitää kiinni. Mutta jos organisaatiossa johtaja unohtaa asemansa, niin silloin hän saattaa ryhtyä “kaveeraamaan” alaisiaan, ja nämä saattavat kyllä sitä hiukan kiusallisena käytöksenä pitää, ja jos pomo ryhtyy alaisen lapsen kummiksi, niin silloin hänen sekä alaisen suhde vääristyy todella pahasti. Ja pomon pitää aina muistaa se, että hän saattaa joutua irtisanomaan alaisensa, jos tämä ei suoriudu tehtävistään. Mikäli työtä ei tehdä kunnolla, voi asiakas ottaa toisen yhtiön tekemään työt, ja siitä sitten lasku lähetetään tuolle työn huonosti hoitaneelle yhtiölle, joka haastetaan oikeuteen tällaisten asioiden takia.


Johtajan asema yhtiössä on se, että hän edustaa alaisilleen yhtiön omistajia, ja tuo tehtävä on joskus melko vaikea. Nimittäin pomon tehtäviin kuuluu myös alaisen erottaminen, jos tämä ei halua tai osaa tehdä työtään. Ja tuolloin liian läheiset suhteet alaiseen saattavat aiheuttaa ongelmia. Johtajan tehtävä on puuttua työpaikalla tapahtuvaan riitelyyn sekä kaikkeen, mikä aiheuttaa työajan kulumista ilman tuottavaa työtä.


Joten sen takia hänen asemansa on työryhmän ulkopuolella valvomassa, että tehtävät tulee tehtyä laadukkaasti sekä samalla lakia ja asetuksia noudattaen, ja jos jotain ongelmia tulee, pitää niistä voida selvitä. Joten jos työläinen ei lunasta työhönotossa antamiaan lupauksia, niin silloin seurauksena on erottaminen. Tai jos ongelma on se, että johtaja ei ole antanut tehtäviä, niin silloin hän joutuu vastuuseen. Työpaikan tehtävänä on tarjota palveluita tai fyysisiä tuotteita asiakkaalle, joten sen takia se, joka on syyllinen esimerkiksi huonosti tehtyyn työhön joutuu työn korjaamaan tai sitten korvaamaan aiheuttamansa vahinko.


Mutta sitten tietenkin kun johtaja teettää tehtäviä, niin hänen täytyy huomioida se, että työaika on yhtiölle maksullista toimintaa. Ja jos hän kehittää loistavan ajatuksen esimerkiksi kauppatieteiden tohtoreista siivoamassa vessoja, niin silloin saattaa eteen tulla sellainen asia, kuin vahingonkorvaus. Nimittäin tuo vessojen siivoaminen on tietenkin hänen määräämänsä työ, mutta kauppatieteiden tohtorilla on valtion laskema minimipalkka, joten tuolloin johtaja joutuu maksamaan tämän siivoojan sekä tohtorin palkan erotuksen yhtiölleen, koska hän on tuolloin aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia työnantajalleen. Kun puhutaan esimerkiksi hybridisen organisaatiomallin eduista niin sanottuun perinteiseen malliin verrattuna, niin silloin tietenkin turvallisuusnäkökohta voidaan ottaa huomioon.



Eli koska jokaisella johtajalla on oma rajattu toimialansa sekä työryhmänsä, niin silloin tietenkin tuossa organisaation mallissa, joka perustuu soluihin, on mahdollinen vahinko, jonka joku työläinen tai johtaja saa aikaan esimerkiksi estämällä alaisia saamasta tehtäviään niin, että niiden tekoon myös riittää aika, niin silloin kuitenkaan koko organisaatio ei tuosta kärsi, vaan vahinko koskee vain yhtä osaa tuosta järjestelmästä. Kauniimmin sanottuna soluihin perustuvan organisaation malli rajoittaa vahinkoa tekevän tekijän  laajenemista koko organisaation kattavaksi toiminnaksi, joka saattaa halvauttaa koko yhtiön, koska joku osaston johtaja ei vain esimerkiksi saa sähköpostiaan auki. Jos alainen on tehnyt vahinkoa yhtiössä, eli kolhinut autoja tai tuhonnut omaisuutta, niin hän joutuu teon korvaamaan, mutta jos tuota asiaa peitellään, niin silloin voi johtaja saada syytteen yllytyksestä tekoon, mikä ei ole kovin mukava asia hänen kannaltaan.


Mutta kuitenkin tämä sama asia voi aiheuttaa myös tilanteen, missä joku solu suojelee vaikka “mukavaa kaveria”, jolla on alkoholiongelma, ja joka tuon takia ei selviä töistään. Tuolloin kyseessä voi olla esimerkiksi velkominen, eli tämä jäsen on joskus kauan sitten pelastanut jonkun pomon hengen, ja tämä ei siksi häntä erota. Jos työryhmä sijaitsee jotenkin erillään muista yhtiön sisäisistä toimijoista, niin silloin saattaa ryhmä kyetä peittämään jäsenensä ongelmia, koska tuon johtajan valvoja ei tule paikalle.

Tuolloin saattaa ryhmä saattaa tuon ongelmaisen jäsenen vaikkapa vessaan tai syömään, kun tuo muita johtajia valvova johtaja saapuu. Ja jos esimerkiksi nimenhuudosta usein puuttuu joku henkilö, niin silloin voidaan ryhmään tehdä yllätystarkastus, jotta syy tuohon poissaoloon nimenomaan tarkastusten aikaan saadaan selville. Tuolloin voidaan tuota asiaa koskeva selvitystyö aloittaa joko yhtiön sisäisenä menettelynä, tai sitten se voidaan viedä poliisille, koska saattaa olla niin, että työturvallisuusmääräyksiä on tahallaan rikottu, tai johtaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta alaisia tietenkin koskee sellainen rangaistus, että työturvallisuuskortit voidaan viedä, jos joku ryhmästä on tullut juopuneena työpaikalleen. Ja jos johtajan pitäisi tätä asiaa valvoa, niin silloin hän saa myös rangaistuksen, jonka laki tästä asiasta määrää.

Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.


Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.

Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Ain’ laulain työtäs tee...

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html

Kyllä hädässä ystävä tunnetaan, eli miksi maailman eliitin epäillään ikään kuin jakavan rooleja keskenään?

Maailman eliitin puuhien tarkastelu varmasti on mukavaa ajanvietettä, ja joskus itsellenikin tulee sellainen ajatus, että kaikki mitä meille näytetään ei ehkä ole aivan totta. Kun tätä viimeistä G-20-kokousta ajatellaan, niin tietenkin USA ja Donald Trump vetäytyivät Pariisin ilmastosopimuksesta, mikä sitten jätti USA:n maailmaan yksin tämän ilmastoa koskevan asian kanssa, mikä minua sitten kamalasti ihmetyttää. Eikö Trump sitten elä tässä samalla planeetalla kuin me muutkin, ja eikö myös hänen etunsa olisi silloin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, joten miksi hän ei sitten kuitenkaan halua esiintyä rakentavasti tässä asiassa?

Joskus aivan tuntuu siltä, että onko maailman johtajille joku jakanut erilaisia rooleja näissä kaikkia maailman ihmisiä koskevissa kysymyksissä? Tämä kysymys saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta, ja itsekin sitä vähän skeptisesti tutkailin, mutta itsestäni joskus tuntuu vähän siltä, että noissa maailman huippujohtajien kokouksissa ikään kuin käydään sellaista vaihtokauppaa näillä asioilla, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen sekä ihmisoikeuksiin.

Siellä ikään kuin jaetaan jossain lappuja sellaisessa hengessä, että “ota sinä vähän kritiikkiä noista ilmastonmuutosta käsittelevistä kysymyksistä, niin minä sitten otan vähän kritiikkiä osakseni oman maani tavasta kohdella oppositiota”. Vaikka tämä kysymys on todella absurdi sekä tietenkin sen muotoiluun olen käyttänyt mielikuvitusta, niin silloin tällöin näissä kansainvälisissä ympyröissä tapahtuu asioita, joita kukaan ei uskoisi voivan edes tapahtua. Kun puhutaan esimerkiksi maailman johtajien toiminnasta omien etujensa ajamiseen, niin silloin kun kaikki tuntuu joltain toiselta menevän huonosti, ja oma valtio voisi ottaa tuosta tilanteesta oikean propagadavoiton, niin silloin tietenkin tuo valtio tekee juuri sen, mikä saa varmasti kansainvälisen yhteisön vihaamaan sitä aivan oikeasti.

Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä tilannetta, missä USA on vuosien ajan sotinut sekä Irakissa että Afganistanissa, ja ihmiset ovat varmaan olleet vähän väsyneitä näihin operaatioihin, ja samalla kansainvälisellä yhteisöllä olisi ollut halua tuomita tuo valtio, niin silloin kaikkien hämmästykseksi Venäjä hyökkää Ukrainaan, ja sitten ei ollut mitään muuta sanottavaa, kuin että Venäjän johto menetti tuossa kaiken sen mitä se onnistui rakentamaan. Siis se että Venäjä hyökkäsi pienemmän naapurinsa kimppuun ilmoittaen hyökkäyksen syyksi sen, että Venäjä haluaa liittää  Krimin itseensä, jotta sen asevoimat voisivat huoltaa sitä kautta Sevastopolin tukikohtaa, jonka sen katsoo kuuluvan itselleen varmasti sai ihmiset arvioimaan Kremlin toimintaa hiukan vähemmän rauhantahtoiseksi, kuin mitä se varmaan  haluaisi ihmisten uskovan.

Kun Venäjän sekä USA:n suhteita arvioidaan historian valossa, niin silloin mieleen tulee vastaavia tapauksia Neuvostoliiton ajoilta, jolloin tuo valtio hyökkäsi esimerkiksi Tsekkoslovakiaan, joka oli irtautumassa sosialistisesta leiristä. Tuolloin USA oli maailmanpolitiikassa pahassa pulassa, kun sen joukot taistelivat Vietnamissa, ja maailman yleinen mielipide oli silloin Vietnamin sotaa sekä asevarustelua eli lähinnä eurooppaan sijoitettuja ydinohjuksia vastaan, ja USA:aa kehotettiin purkamaan nuo Euroopassa olevat ohjuksensa ja lähtemään kotiin, niin silloin Neuvostoliitto ikään kuin pelastavana enkelinä lensi paikalle miehittäen valtion, jonka poliittinen johto sekä sen valitsema tie ei sitä miellyttänyt.

Seuraavaksi sitten Neuvostoliitto teki saman virheen kuin USA sitä ennen, ja lähetti sotilaansa Afganistaniin, mistä sitten tuli Neuvostoliiton versio Vietnamin sodasta, eli monella tavoin Afganistanin sota oli samanlainen kuin USA:n aikoinaan käymä Vietnamin sota, paitsi viidakon paikalla oli vaikeakulkuista vuoristoa. Venäjän toiminta on samanlaista ollut kaiken aikaa kansainvälisellä kentällä. Kun Putin sai maan olot vakautettua, niin hän sitten samalla tietenkin ampui ohjuksilla Venäläistä kaupunkia, ja silloin kansainvälinen yhteisö piti tuota toimintaa ihmisoikeusloukkauksena. Kuitenkin tuon jälkeen 1990-luvulla alkaneen Tshetseenikapinan jälkeen ovat USA ja Venäjä vuoron perään käyneet loukkaamassa jonkun valtion suvereniteettia.

Tässä haluan korostaa sitä, että Tsetsenian tilanne on tietenkin kansainvälisen oikeuden tai juridiikan mukaan Venäjän sisäinen asia, eikä tuota separatistien hallitusta ole kukaan tunnustanut sen jälkeen kun Putin lähetti joukkonsa kukistamaan tuon alueen hallintoa, joka oli tunnustettu ensimmäisen sodan jälkeen vuonna 1997. Tuo sota päättyi virallisesti vuonna 2009, mutta varmaan tilanne kytee osittain edelleen. Tshetsenian sodat ovat osoittaneet sen, että koskaan ei Venäjän tai minkään valtion heikkoutta saa käyttää hyväksi, eikä sen johtoa saa pakottaa allekirjoittamaan mitään papereita.

Kun ensimmäinen Tshetsenian sota päättyi, vuonna 1997, niin Venäjän johto koki silloin karvaan tappion, mikä ei varmaan tehnyt sen arvovallalle hyvää. Syy tuohon tappioon oli valtion sekava tilanne, mutta kun talous sekä yhteiskunnalliset olot alkoivat ainakin osittain parantua, otti Kremlin johto asian puheeksi uudelleen, ja marssitti joukkonsa tuohon tasavaltaan, käyttäen toimintansa perusteena eräitä terrori-iskuja, kuten Beslanin koulukaappausta joita oli tehty Venäjällä, ja siitä sitten Putin sai syyn murskata tuon Tshetseenien valtion. Samalla maailmalle annettiin signaali, että Venäjä tulee palaamaan taas siihen asemaan, mitä sillä oli Neuvostoliiton aikaan.

Tällä viittaan Afganistanin, Irakin sekä Georgian sotiin, joista viimeksi mainittu tuli USA:n johdolle kuin juhlaillallinen. Kerrankin TV:ssä saatiin seurata sitä, kuinka Venäläiset koneet vaihteeksi pommittavat vierasta valtiota, eikä aina raunioiden tekijä ole siis USA:n tai Israelin ilmavoimat. Kyseinen hiukan unohduksiin painunut Tsetsenian tapaus tietenkin oli Venäjän kannalta melko ikävä, mutta sitä voitiin kuitenkin pitää ikään kuin poliisitoimen yhteydessä käytettynä voimana, jossa käytettiin tykkejä sekä ohjuksia. Mutta hyökkäys Georgiaan oli tunkeutuminen suvereenin valtion alueelle. Samoin kun Venäjä lähti sitten tukemaan Syyrian presidentti Al-Assadia hänen taistelussaan Isis:tä vastaan, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että kyseinen valtio varmasti pelasi pommituksia suunnitellessaan tahtomattaan USA:n pussiin.

Tuolloin kansainvälinen yhteisö varmasti oli kyllästynyt siihen, kun USA:n lentokoneiden tekemiä raunioita näytettiin televisiossa, mutta sitten ensin tuli Isis kuin taivaan lahjana, eli silloin jostain syystä arabien oma yhteisö aktivoitui, ja tuota järjestöä vastaan hyökättiin nimenomaan arabimaiden koneilla, mikä tietenkin oli propagandavoitto Washingtonille, joka saattoi näin osoittaa, että myös muut muslimit vastustivat Isis:tä sekä että nimenomaan Saudi-Arabia haluaa tukea sen politiikkaa, minkä mukaan terroristien kanssa ei sitten ollenkaan neuvotella, vaan heidät pitää sitten murskata. Ja sitten tietenkin ISIS teki muutaman iskun Eurooppaan, mikä varmasti aiheutti vihaa ja pelkoa ihmisten mielissä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, niin hädässä ystävä tunnetaan. Venäjän saapuessa tukemaan Al-Assadia oli tilanne ollut se, että USA:n toimintaa oli taas vaihteeksi arvosteltu. Kuitenkin Putin lähetti ilmavoimansa pommittamaan Syyrian kaupunkeja, joita ilmeisesti hallitsi Isis, ja sen jälkeen oli taas kuvissa raunioita ja itkeviä lapsia.

Tuolloin tietenkin voidaan kyllä sanoa, että varmasti tämä Venäjän apu on tervetullutta myös USA:lle, jonka ongelma on siinä, että sen lentokoneet ovat olleet vähän turhan monessa uutiskuvassa pommittamassa jotain kaupunkia. Ja lopulta sitten paikalle kaartelivat TU-95-pommittajat sekä risteilyohjukset, joissa oli lopulta joku muukin teksti kuin U.S ties mikä. Eli tuolloin tietenkin myös median paine USA:aa kohtaan helpotti, kun vanha ystävä tuli apuun, kuten se tuli Tsekkoslovakiassa vuonna 1968, Afganistanissa 1979 sekä Georgiassa vuonna 2008, ja Ukrainassa vuonna 2014.

Noissa tapauksissa voidaan sanoa, että Venäjän tai sen edeltäjän toimet varmasti ovat helpottaneet USA:aan kohdistuvaa median luomaa painetta, eikä myöskään esimerkiksi aikaisemmin Unkarissa ja DDR:ssä tapahtuneet kansannousujen kukistamiset ole varmaan olleet mitenkään sellaisia asioita, että niistä olisi ainakaan ollut Pentagonille haittaa, kun sen strategit ovat laittaneet ohjuksiaan pitkin Eurooppaa. Näiden toimien takia varmasti suuri osa ihmisistä hyväksyi Pershing-ohjusten sijoittamisen Saksaan, mutta samalla pitää muistuttaa siitä, että tällaiset järjestelmät ovat hyvin liikkuvia, ja niitä voidaan kuljettaa kuljetuskoneilla, ja esimerkiksi Altaan voidaan muutamassa tunnissa siirtää NATO:n taktisia ohjuksia kuten LANCE tai Ranskan Pluton, joka voi lentää muutamassa minuutissa Murmanskiin.

Alla linkit Ensimmäistä ja Toista Tshetsenian sotaa käsitteleville Wikipedian sivuille

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/