Onko terrorismi yleisempää kuin ennen, vai johtuuko kaikki vain mediahuomion lisääntymisestä?

Usein pohditaan sitä, että onko esimerkiksi terrorismi yleistynyt maailmassa, koska uutiset tulvivat esimerkiksi ISIS.tä sekä muita vastaavia asioita? Vastaus ei ole täysin selvä, koska tietenkin terro-iskuja tapahtui myös ennen, mutta niistä ei oltu koskaan puhuttu julkisuudessa.  Eli valtaosa maailmalla tapahtuneista pommi-iskuista tapahtui jossain kaukana, ja kun kohteena ei ollut länsimaa tai iskuja ei tapahtunut maamme lähialueilla, niin silloin tietenkin mitään syytä raportoida noista teoista kansalle ei ollut. Iskut eivät levittäneet tuhoa ja kuolemaa pitkin Helsingin tai tukholman katuja, joten niistä ei sitten tarvinnut puhua mitään.

Viranomaiset hoitivat asiansa kuten heidän tuli tehdä, ja oli parempi, että maamme pysyisi irti tuollaisista vastenmielisistä teoista, jotta maineemme maailman rauhanrakentajana ja puolueettomana maana ei kärsisi. Ja toki oli parempi, että noita tapauksia ei koskaan edes olisi tuotu maamme ihmisten eteen, koska silloin eivät viranomaiset voineet toimia salassa. Mutta kun sosiaalinen media sitten alkoi pikkuhiljaa haastaa valtamediaa, ja myös verkkopohjaiset julkaisualustat ja ilmaiseksi luettavat versiot lehdistä alkoivat sitten yleistyä, niin silloin ei enää ollut paperista tai halusta kiinni, kun alettiin lehtiin kirjoittaa myös asioista,  joita ei koskaan ennen ollut käsitelty julkisuudessa.

Nuo ilmaiset julkaisualustat aiheuttavat sen, että toimittajat voivat sitten kirjoittaa vaikka jatkuvasti palstoilleen päivityksiä, ja muuten nuo lehtien WEB-julkaisut eivät poikkea mitenkään sosiaalisesta mediasta, paitsi että niitä lukee suurempi määrä ihmisiä. Ja nuo lehdet tarvitsevat kiinnostavuutta sekä vaihtuvia uutisia, jotta niiden kotisivuja sitten klikkaillaan. Muistakaa että lehtiä ovat olleet esimerkiksi Iltalehden lisäksi myös "Soldier of Fortune" sekä "Guns &Ammo", jotka myös hakevat lukijoita internetistä. Ja noiden lehtien lukijakuntaa eivät ehkä sitten mitkään Matti Nykäset tai muut julkkikset kiinnosta, vaan heitä kiinnostaa ehkä enemmän se, mitä aseita joku "Delta forcen" tyylinen joukko-osasto käyttää.

 Ja samoin sosiaalinen media on tuonut ihmisoikeusrikkomukset sekä terrorismin myös tavallisten länsimaisten ihmisten tietoisuuteen, ja vaikka WTC-isku vuonna 2001 oli vain yksi väkivallanteko, niin sen mediavaikutus oli valtava. Kun sitten USA aloitti sodan terroristeja vastaan, oli maailman seurattava perässä, koska tuo valtio oli nyt sitten joutunut törkeän sekä harkitsemattoman tuhotyön kohteeksi, jossa lukuisia sen kansalaisia oli surmattu. Ja tuolloin piti länsimaiden seurata tuota maamta, mutta myöhemmin sitten tuon iskun suunnittelija sekä komentaja Osama bin Laden ammuttiin, ja siitä seurasi kammottava vastareaktio, jossa USA:n kommandoja syytettiin liian herkästä liipasinsormesta, vaikka Osama Bin Ladenin ampuminen oli verrattavissa sellaiseen toimintaan, mitä usein nähdään normaaleissa poliisioperaatiossa.

Eli  tuossa tapauksessa voidaan käyttää sellaista termiä, että ”hänet ammuttiin vastustaessaan pidätystä”. Kuitenkin tuona vuonna useita ihmisiä ammuttiin USA;n kaduilla poliisien toimesta, ja silloin kukaan ei tullut tivaamaan sitä, että näyttääkö poliisi tuolloin merkkiään. Ihmisiä kiinnosti vain Osama Bin Ladenin kuolema, ja kuten varmaan olette kuulleet, niin häntä ei ampunut paljon parjattu tarkka-ampuja vaan rynnäkkömies, joka syöksyi hänen makuuhuoneeseensa. Eli missään nimessä tuolloin ei ollut kyse mistään mestauksesta, vaan yrityksestä pidättää tuo mies, joka oli saanut niin paljon pahaa aikaan. Olen itse joskus miettinyt, että olisiko ollut parempi käyttää Predator-lennokkeja, tai täsmäpommeja, mutta kuitenkin sanon, että tuolloin ainakin USA:n erikoisjoukot yrittivät pidätystä.

Se ajatus mikä nousee esiin tuosta WTC-iskusta vuonna 2001 on se, että pahempaa karhunpalvelusta ei kukaan olisi voinut aatteelleen tehdä kuin Osama bin Laden sekä häntä jäljittelevä Sarkawi, joiden taktiikkana on ampua kaikkea mikä liikkuu, ja tulittaa viattomia siviilejä eurooppalaisilla kaduilla maassa, joka on suhtautunut varauksellisesti esimerkiksi ISIS:tä kohtaan suunnattuihin pommituksiin. Sosiaalinen media on paikka, missä ihmiset voivat kohdata toisensa maanosasta riippumatta. Ja tuon takia esimerkiksi terrorismi sitten tulee myös eurooppalaisten ihmisten elämään. Vaikka emme sitä aina tiedosta, niin kaikilla meillä voi olla facebook-kaveri, jolle kerromme asioita elämästämme, ja sitten yhtenä päivänä hän on poissa, koska joku fanaatikko on päättäny räjäyttää itsensä. Se varmasti vaikuttaa meihin kaikkiin, ja sen takia emme enää välttämättä halua pysyä poissa kaikista konflikteista samalla tavalla kuin ennen.


Eikä maamme johto voi väittää aina, että ihmisten etu olisi aina se, että me katsomme toiseen suuntaan, kun jotain ihmisiä vähän ammutaan. Se että emme välitä esimerkiksi toisen maan hallituksen tai jonkun radikaalin järjestön harjoittamasta jatkuvasta poliittisesta sekä etnisestä vainosta vain yllyttää noita ihmisiä radikalisoitumaan. Toki lähi-idän maissa ovat asiat rempallaan, ja esimerkiksi öljytuloista valtaosa menee johtavalle eliitille, ja noissa maissa esimerkiksi ihmisoikeudet ovat todella surkealla tasolla ja kidutukset ovat arkipäivää, mikä sitten tietenkin ruokkii äärilikkeitä. Mutta ongelma on nimenomaan poliittisessa islamissa, mikä ikään kuin oikeuttaa ihmisiä jihadismiin, eli pyhään sotaan länsimaisia arvoja vastaan.

Monia ihmisiä pelottaa juuri tämä muslimien sotaisuus, mikä on kaikkein näkyvin osa arabiaa käsittävistä uutisista, ja samoin itsemurhaterrorismi antaa sellaisen kuvan, että vastassa on valtavan voimakas asevoima, joka ei keinoja kaihda toteuttaakseen päämääriään. Mutta kun puhutaan noista jihadisteista, niin he ovat osittain poliittisen islamin tuote, joka elää siitä ajatuksesta, että länsimaiset arvot ovat pelkkää rappiota, ja kaikki mikä ei ole islamin hengen mukaista pitää jotenkin hävittää. Toinen asia mikä islamissa pelottaa on se, että tuon uskonnon kannattajat katsovat helposti, että vain sharia, eli Koraanin laki velvoittaa ihmistä.

Mitään muuta uskontoa voi olla heidän mielestään olla olemassa kuin islam. Mutta samalla voidaan sanoa, että pelkät pommitukset eivät tätä tilannetta ratkaise, vaikka tietenkin aseiden avulla voidaan hoidella sellaisia terroristeja, jotka ovat iskuja tehneet, ja juoksevat jossain vuorilla pakoon aseet kädessä. Mutta pysyvä ratkaisu saadaan aikaan vain viemällä terroristeilta heidän elinympäristönsä, eli valtion demokratisoituminen saisi varmasti tuon kiihotuksen sekä terroristien värväämisen vähenemään.

Samoin tulonjaon tasaaminen saisi slummit katoamaan, ja toisi ihmisille muutakin toivoa kuin jonkun Afganistanin vuorilla elävän partaisen miehen lupaukset. Kun ISIS ei ole kyennyt ottamaan valtaa Syyriassa sekä Irakissa, niin se on ryhtynyt iskemään länsimaisia vastaan kaduilla, jotta tuo järjestö voisi osoittaa olevansa vakava toimija tuossa terrorin kammottavassa maailmassa. Vaikka onkin kuuluisa väkivaltainen järjestö, niin Isis on kuitenkin vain yksi monista lähi-idän järjestöistä, jotka ovat ottaaneet väkivallan omaksi keinokseen ajaa asioitaan.

Ja kuten tiedämme, niin terroristien tai heidän järjestöjensä johtajilla ei ole tulevaisuutta, jos väkivalta joskus loppuu. He ovat käskeneet ihmisiä surmaamaan omia perheenjäseniään, joten mitään pidettyjä miehiä nämä koraanikoulujen pitäjät eivät varmaan ole, joten heitä sitten odottaa varmasti pitkät sekä vaikeat oikeudenkäynnit, tai omien alaisten suorittama likvidointi, jolla katsotaan, että nuo järjestön johtajat eivät kerro esimerkiksi rahoittajia tai pankkitilejä koskevia tietoja mihinkään. Eli kun taistelu on päättynyt, niin rikolliset eivät enää seuraksi kenellekään kelpaa, joten heidän kohtalonsa sitten on varmasti melko karu, kun tilanne taas normalisoituu tuolla kaukana Lähi-Idässä.

metsantarinoita.blogspot.fi

Median suhde politiikkaan sekä liike-elämään saattaa olla hyvin mutkikas

"Kuka valvoo valvojia,on valvonnan ongelma"

Toimittajien työn sensurointi sekä uhkaaminen ovat hyvin houkutteleva vaihtoehto silloin kun hänen esimiehensä joutuu jotenkin ikävään valoon, ja silloin tietenkin saattaa eteen tulla tilanne, jossa häntä vastaan hyökätään pelottelemalla esimerkiksi potkuilla. On tietenkin tärkeää että toimittajien toimintaa valvotaan, jotta he eivät esimerkiksi uhkaile muita ihmisiä, tai muuten yllytä väkivaltaan, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi äärioikeiston profiilin jatkuva kohottaminen sekä heidän keskusteluryhmiensä mainostaminen esimerkiksi lehdistön toimesta on jotenkin ikävää, vaikka toki heilläkin on oikeus puhua sekä sanoa mielipiteensä asioista.

Mutta kun puhutaan siitä, että keskustelutyyli saattaa olla sellaista, että yksittäisiä henkilöitä uhkaillaan väkivallalla, niin silloin ei kyllä asiaa voida käsitellä sillä tavoin, että kyseessä olisi mikään muu kuin yritys kaventaa sananvapautta. Mutta kuka sitten valvo esimerkiksi YLE:ä, on kysymys johon ehkä pitää löytää uuden tyyppinen ratkaisu, koska poliittinen valvonta ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto tähän asiaan. Eli tuo kansanedustajien toimesta tapahtuva median kontrollointi on tietenkin erittäin hyvä tapa hoitaa tuollaisen laitoksen valvontaa, sekä huolehtia sen tasapuolisuudesta, eli siitä että uutisissa kuunnellaan kaikkia osapuolia. Mutta tuossa asemassa saattaa joskus henkilöille tulla mieleen se, että he eivät ehkä halua kaikkea kertoa julkisuudessa.

Toki on hyvä asia, että tavallinen kansa pääsee valvomaan YLE:ä, mutta kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko esimerkiksi poliittisen puolueen jäsenyys vaikuttanut siihen, missä sävyssä esimerkiksi vaaleja ennen esitettäviä ohjelmia valitaan? Kukaan meistä ihmisistä ei ole täysin objektiivinen ainakaan itseämme kohtaan, ja vaikka ihminen oikeasti toivoisi olevansa suuri ja jyrkkä itsensä tuomitsija, niin valitettavasti kukaan meistä ei tähän pysty täysin. Jos pystyisimme arvioimaan omaa työtämme täysin ulkopuolisen silmin, niin silloin meillä ei olisi esimerkiksi opettajia, vaan kaikki ihmiset arvioisivat oman työnsä itsenäisesti. Ja joskus on ilmeisesti tullut mieleen sellainen asia, että joku henkilö toimituksessa ikään kuin alkaa parannella omaa asemaansa, ja koska mediatalo on oikeasti melko tavallinen työpaikka, niin silloin tällöin käy niin, että toimittajan työ ei kaikkia miellytä.

Tällöin voi jostain henkilöistä tuntua turvalliselta lähteä painostamaan toimituksen esimiehiä sillä, että ”jos ei uutisten linja muutu, niin sitten saavat päätoimittajat lähteä etsimään uutta työpaikkaa”, ja se ei sitten varmasti mukavalta tunnu. Maamme perustuslakiin on kirjattu sensuurin kieltävä pykälä, koska sen tarkoitus on estää valtion työntekijöitä peittelemästä omia rikoksiaan. Tietenkin maassamme on julkaisukielto, mikä koskee valtiomme virastojen salaiseksi leimaamia papereita, mutta tietenkin jos tuosta samasta asiasta on olemassa esimerkiksi lehtiartikkeleja tai YouTube-videoita niin silloin tietenkin noita videoita saa kommentoida tai niiden pohjalta tehdä kirjoitelmia, jotka eivät hyödynnä valtion salaisia asiapapereita,

Jos materiaali on vieraskielistä, niin silloin tietenkin tuo materiaalin valmistaja sekä julkaisija vastaavat siitä, että se ei sisällä heidän maassaan salaiseksi merkittyä materiaalia. Mutta muuten julkaisemisessa on maassamme erittäin suuri vapaus, ja ainoastaan oikeastaan kansanryhmää sekä yksityishenkilöitä vastaan tapahtuva yllyttäminen on rikos. Samoin esimerkiksi puoluekantaa koskevia tietoja ei saa kerätä, mutta kuitenkin esimerkiksi puolueen jäsenyys saattaa olla asia, joka vaikuttaa toimittajan ja hänen esimiehensä näkemyksiin erilaisista asioista.

Se että maamme kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta johtuu siitä, että mamme poliitikot ovat ilmeisesti melko korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja siksi sellainen asia, että pääministeri on vaimentanut tai yrittänyt vaientaa mediaa on erittäin ikävä asia. Sen takia meidän pitää sitten kyllä ryhtyä miettimään sitä, että onko oikein, että poliitikko tai virkamies valvoo järjestelmää, joka on muodostettu paljastamaan epäkohtia yhteiskunnassa? Kuitenkin on olemassa sellainen asia, mitä kutsutaan laiksi sekä hyvien tapojen mukaan toimimiseksi, ja sen takia pitää kuitenkin medialla olla valvojansa. 

Ja kuten yleinen  kysymys kuuluu, niin "kuka valvoo valvojia" Mitä tehdään jos mediaa valvomaan perustettu viranomainen alkaa sitten sensuroida kirjoituksia esimerkiksi hallituksen määräyksestä vedoten esimerkiksi jatkuvaan uhkailuun?  Eli mitään yllyttämistä sekä toisen uhkailua ei saisi kuitenkaan hyväksyä, ja olisi hyvä jos toimittajat sekä heidän esimiehensä joutuisivat kertomaan puoluekantansa, koska varsinkin vaaleja ennen saattaa tulla mieleen sellainen asia, että mediatalo saattaa olla puolueellinen valitessaan esimerkiksi ehdokkaita, joita haastatellaan televisiossa. Tai sitten esimerkiksi haastattelun sävy voi olla hyvin ikävä, jos esimerkiksi kilpaileva ehdokas haastattelee toista ehdokasta. Ja tuolloin olisi erittäin hyvä, mikäli syy tuohon kylmäkiskoisuuteen tulisi ilmi.

Toki se että puoluekantaa tai muuta vastaavaa tietoa ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään hyvä kerätä, ja muutenkin henkilörekisterilaki kieltää aiheettomien nimilistojen keräämisen. Eli noiden tietojen kerääminen on itseasiassa kiellettyä. Kuitenkin juuri julkinen sana on se paikka, missä olisi ainakin jossain määrin hyvä, jos toimittajien puoluekanta tulee ilmi, ja jos puhutaan vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta, niin silloin tietenkin nuo asiat tulevat jossain määrin ilmi, jos esimerkiksi tiettyjen ravintoloiden tai järjestöjen jäsenlistaa aletaan levitellä julkisuudessa. Mutta toki on olemassa sellainen asia, että nimiä voidaan kyseisille listoille lisätä kiusantekomielessä, ja tämä tietenkin taas saa aikaan sellaisia asioita, mistä voi jollekin koitua todellista haittaa, kuten että häntä aletaan kiusata työpaikallaan.

espoonmetsa.blogspot.fi