Argentiinan kadonnut sukellusvene sekä juntan varjo tuossa yhteiskunnassa

Ushuain lentotukikohta Tulimaassa
(Internet)

Kimmo Huosionmaa

Puhuttaessa kadonneista sukellusveneistä ja oudoista äänistä veden alla, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että valtameri on valtavan suuri alue, ja suurin osa sen pohjasta on edelleen täysin tutkimatonta aluetta. Vain harva ihminen on käynyt syvän meren pohjassa, ja kun puhutaan sukellusveneiden katoamisesta, niin silloin tietenkin tulee mieleen kaiken maailman salaliittojen lisäksi myös sellainen vaihtoehto, että sukellusveneen alla saattaa purkautua vedenalainen tulivuori, joka sitten saa aikaan samanlaisen vaikutuksen kuin miina, eli tulivuoresta lähtevä paineisku voi murtaa sukellusveneen rungon. Tai sitten vene voi vain joutua liian syvälle, jolloin se litistyy kuin hammastahnatuubi.

Yksi tilanne jossa näin voisi käydä on se, että sukellusvene joutuu sen rungon kestävyyttä testattaessa esimerkiksi Kaskelotin ääniaseen kohteeksi, ja jos tuolloin ei ole kuulosuojaimia, tai sitten ruorimies käyttää hydrofonia ajaessaan venettä, niin seurauksena voi olla tilanne, missä vene joutuu pois sen miehistön hallinnasta, jolloin sitten se ajautuu aivan liian syvälle. Se mikä tämän katoamisen on aiheuttanut selviää toivon mukaan sitten kun miehistö saadaan ylös. Mutta kuitenkin heitä ei ehkä koskaan tulla löytämään tuolta kaukaiselta mereltä. Eli jos vene on uponnut paikkaan missä syvyyttä on useita kilometrejä, niin silloin saattaa olla niin, että tuo vene on kadonnut ikuisiksi ajoiksi jonnekin kauas meren pohjaan.

Juntan johtaja Kenraali Jorge Vileda
(1925-2003)

Ja tuollaisen sukellusveneen kaltaisen laitteen katoamisen ympärillä on aina kaikenlaisia huhuja, joita ei koskaan voida sulkea pois täysin ennen kuin hylky jossain vaiheessa löytyy. Jos hylkyä ei löydetä, niin silloin alkavat legendat syntyä, ja huhut levitä esimerkiksi torpedoista, jotka ovat iskeneet vahingossa sukellusveneeseen. Tai muusta mahdollisesti tapahtuneesta sabotaasista kuten pommista sukellusveneen sisällä, tai siitä että joku olisi vaihtanut torpedon päähän ajastimella varustetun sytyttimen, mikä sitten olisi räjäyttänyt veneen kappaleiksi.  Mutta tietenkin veneen löytyminen sitten hälventää epäilyjä.

Jos tuo tapaus olisi sabotaasi, niin sen takana voisi olla Etelä-Amerikan huumemafia, joka on saattanut lahjoa tuon veneen miehistöä tai upseereita osallistumaan omaan “liiketoimintaansa”. En tiedä mikä tilanne esimerkiksi Argentiinassa on korruption kannalta, mutta tuon pelätyn sotilasjuntan varjo on edelleen havaittavissa  maan politiikassa, ja ehkä joku sitten on koskenut jotain noille miehille.

Tuon juntan aika kyseisessä maassa oli hyvin paljon raaempaa kuin Chilessä, ja tuollainen toiminta missä ihmisiä pantiin katoamaan, ja heidän ruumiinsa sitten heitettiin mereen, saa varmasti aikaan vihaa sekä kaunaa ihmisten silmissä vielä nykyäänkin. Ja kuten tiedämme, niin oikein ketään tuohon äärimmäisen väkivaltaisella otteella hallinneeseen sotilasjunttaan kuuluvaa ei ehkä koskaan olla edes ajateltu laitettavan syytteeseen.

Argentiinan sotilasjuntan ydin kuului Laivaston koneopin koulun ESMA:n  (Estrada méchanica de la armada) opiskelijoihin sekä muuhun henkilökuntaan, ja laivasto oli tuon juntan vahva tukija. Ja ehkä sitten joku ajattelee, että tuossa maassa elävät ihmiset ajattelevat, että kaikki on anteeksi annettu, niin olen sitä mieltä, että tuossa maassa saattaa olla paljonkin kaunoja, joista ei juurikaan olla puhuttu. Eikä kidutus tai omaisen katoaminen ole mikään asia, jota voi koskaan antaa anteeksi, ja varmasti on ihmisiä, jotka ovat juntan jälkeen joutuneet väärin kohdelluiksi Argentiinan asevoimissa, joissa edelleen palvotaan tuota aikaa, kun kenraalit Jorge Viledan (1925- 2013) aurinkolasit päässään pitivät valtaa tuossa maassa.  Vasta vuonna 2003 saatiin tuon juntan johtavat upseerit pidätettyä, ja juntta kaatui jo 1980-luvun alussa, mikä kertoo jotain tuon organisaation voimasta tuossa maassa.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/argentiinan-laivasto-havaitsi-oudon-aanen-sukellusveneen-kadottua/6667968#gs.NuLn4lk

http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/argentiina-pidatti-juntan-jasenia/526101/

https://en.wikipedia.org/wiki/Jorge_Rafael_Videla

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Valtioiden välit kiristyvät aina välillä, ja jos kyseessä on ydinaseita hallussaan pitävä valtio, niin silloin tietenkin sanamuodot ovat erittäin kovia verrattuna valtioihin joilla ei niitä ole.

Ydinkoe "Plumbbob Stokes"  räjähdys on kuvattu
voimakkaan himmentimen läpi keskellä päivää
joten se varmaan kertoo jotain aseen kirkkaudesta
Nevada 7.9.1957
(Kuva I)

USA:n ja Pohjois-Korean välit ovat kiristyneen, mikä sitten tietenkin kielii siitä, että si maailmaan on tullut uusi tekijä, jonka toimintaa kannattaa vähän seurata. Kun puhutaan siitä, että Pohjois-Korea hyökkäisi Guamille, niin mitään kovin suurta sotilaallista hyötyä ei tästä tempusta sille olisi. Ja seurauksena olisi varmaan se, että USA vastaisi iskuun joko sukellusveneestä tai maalta ammuttavalla ballistisella ohjuksella. Mutta tuohon voimankäyttöön vastaaminen tietenkin on erittäin ikävä asia, mikä varmasti aiheuttaa erittäin paljon kuolleita. Kuitenkin jos Pohjois-Korea hyökkää Guamilla olevia USA:n sotilaallisia kohteita eli lähinnä lentotukikohtaa vastaan, niin silloin tietenkin tuon valtion pitää vastata voimaan voimalla.


Se että Pohjois-korean johto käyttää kovaa kieltä sekä esittelee kaiken maailman hyökkäyssuunnitelmia omassa valtiollisessa mediassaan kertoo siitä, että tuon maan johto kokee olevansa uhattuna. Ja siksi sen pitää sitten lähteä uhkaamaan jotain läntistä valtiota. Kun puhutaan puhtaasti hyökkäyksestä Guamille sekä siihen käytettävistä ohjuksista, niin silloin tietenkin voidaan suoraan sanoa, että noiden aseiden tarkkuus ei ehkä riitä siihen, että ne iskisivät tuolla saarella olevan lentotukikohdan kohdalle, mutta tietenkin tuho saarella olisi erittäin suuri ja ydisaastetta vapautuisi ilmakehään, jos taistelukärki räjähtäisi kosketuksesta, jolloin ilmakehään nousee paljon radioaktiivista pölyä.


Tekstin päällä oleva kuva Ydinkoe "Plumbbob Stokes":sin (Kuva I) räjähdyksestä, joka tapahtui 7.9.1957 klo 12.25.002  on kuvattu voimakkaan himmentimen läpi keskellä päivää joten se varmaan kertoo jotain aseen kirkkaudesta. Mutta kuten tiedämme, niin aivan niin tehokas tuo kammottava väline ei ole kuin mitä on väitetty, ainakaan jos kyseessä on sotilaallinen kohde. Mutta siviilikohteeseen iskiessään ne ovat hyvin tehokkaita massatuhon aiheuttajia. Strategisten iskujoukkojen tukikohdissa on aina omat varoitusjärjestelmät tällaisten tilanteiden varalta, missä joku yrittää iskeä niitä vastaan ydinaseilla.


Toisin sanoen niiden henkilöstöllä on koulutus toimia tuossa tilanteessa, sekä heillä on myös käytössään suojavarusteet sekä jodia, mikä tietenkin estää jonkin verran säteilysairautta, joka saa alkunsa siitä, kun henkilö imee radioaktiivisia hiukkasia keuhkoihinsa. Samoin ydinasetukikohdissa on käytössä vesisuihkuja, joilla ydinaseen nostama pöly saadaan laskeutumaan maahan sekä myös kyky sekä taito kerätä radioaktiivista romua säiliöihin. Eli niillä on oma turvaryhmä tuollaisen tilanteen varalta, missä ydinkärki vaurioituu tai jopa räjähtää levittäen radioaktiivista materiaalia ympäriinsä. Mutta siviileille tällainen tapaus voi olla hyvin ikävä asia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Plumbbob

Mutta tietenkin on mahdollista sellainen asia, että Kim Jong-Un olisi saanut "mustasta pörssistä" hankkimiensa Ukrainalaisten rakettimoottorien lisäksi muutamia ohjusten suuntauslaitteita, joilla hän sitten voisi suorittaa nuo iskut Guamille. Olisi muuten mukava tietää, että ovatko nuo ohjukset sitten kiinteää- vai nestemäistä polttoainetta käyttäviä aseita, koska jos Pohjois-Korealla olisi käytössään kiinteää polttoainetta käyttäviä pitkän matkan ohjuksia, niin silloin se voisi suorittaa iskuja hyvin lyhyellä varoitusajalla, koska nuo polttoaineet varastoidaan itse rakettiin.


Jos taas tuo maa hankkinut vain  nestemäistä polttoainetta käyttäviä raketteja, niin silloin se joutuu tankkaamaan ohjuksensa ennen iskua, mikä antaa enemmän varoitusaikaa. Toki on olemassa sellainen mahdollisuus, että tuon valtion käytössä olisi sellaisia nestemäisiä polttoaineita käyttäviä ohjuksia, joiden polttoaine varastoidaan rakettiin, jolloin tietenkin voidaan sanoa aseen olevan hyvin nopeasti käytettävissä. Tuollaiset lähinnä typpihapon hapettavaan ominaisuuteen perustuvat polttoaineet ovat kuitenkin hyvin syövyttäviä ja siksi niiden käyttö on ongelmallista, koska ne saattavat sitten syövyttää säiliön puhki. Tuon takia nämä rakettiin varastoitavia nestemäisiä polttoaineita käyttävät raketit ovat jonkin verran epäluotettavia, koska jos niiden typpihappoa sisältäviin hapetinsäliöihin tulee korroosiota, niin silloin ohjus pahimmillaan räjähtää varastossaan, ja tuo korroosio voi johtua siitä, että niiden lasitukseen on tullut halkeamia, joiden kautta typpihappo pääsee kosketukseen säiliön pinnan kanssa.


Noissa raketeissa käytetään usein hydratsiinia polttoaineena, ja noiden kemikaalien sytytys tapahtuu siten, että typpihapon annetaan vain koskettaa hydratsiinia, jolloin ne syttyvät itsestään palamaan, ja tuon takia nämä kemikaalit ovat hyvin vaarallisia. Hydratsiini on erittäin myrkyllistä, ja sen myrkyllisyys vastaa lähinnä hermokaasua, joten tuon aineen vuoto voi surmata useita ihmisiä. Kun puhutaan siitä, että millainen Pohjois-Korean ydinase on, niin uskoisin että nämä aseet ovat oikeastaan puhtaaseen terroriin tarkoitettuja "hehtaaripyssyjä", joilla ei ole mitään käytännön tekemistä esimerkiksi sellaisten aseiden kanssa, jotka voivat tuhota komentobunkkereita tai lentotukikohtia.


Vaikka ydinase on tietenkin hyvin tehokas ja näyttävä, niin kuitenkin sen teho on sotilaallista kohdetta vastaan paljon pienempi, kuin yleisesti kuvitellaan. Nykyaikaisen sotilastukikohdan rakenteet on tehty sellaisiksi, että paineaalto ei kohdistu niihin suoraan, vaan noiden maan päällä olevien installaatioiden kaarevat muodot ohjaavat räjähdyksen paineaaltoa viistottain ylös, ja noissa rakenteissa käytetään sellaisia materiaaleja, että ne irtoavat kokonaisina alustastaan, jolloin niiden aiheuttama sirpalevaara on mahdollisimman pieni.


Ja nykyään nämä melko kevyet rakenteet tehdään niin, että niissä on useita kerroksia, eli käytännössä nuo maan päällä olevat kevyet suojarakennukset, joita näkyy monissa vietnam-elokuvissa ovat useita erillisiä sisäkkäisiä peltisiä rakennelmia, jotka peitetään vielä tulenkestävällä teltalla. Tai tietenkin tuo teltta voi sijaita myös hangaarin sisällä, ja sen tarkoitus on peittää sen sisällä oleva lentokone, jotta sen salaisuudet eivät paljastu sivullisille. Tuossa teltassa voi olla myös metallikudos, mikä suojaa konetta EMP-säteilyltä. Mutta tietenkin myös maanalaisten tunnelien suuaukko voidaan peittää sellaisella puolipalloa muistuttavalla hangaarilla, joka suojaa sen luukkua. Ja tuolloin tuon bunkkerin tuhoaminen onnistuu maan sisään tunkeutuvalla niin sanotulla seismisellä kärjellä.


Tuollaisen taistelukärjen vastatoimiin kuuluu sellainen ratkaisu, mitä on käytetty esimerkiksi NORAD:in sekä myös Venäjän komentobunkkerien suunnittelussa. Eli tuo bunkkeri on sijoitettu valtavaan keinotekoiseen luolaan, ja se muistuttaa itseasiassa valtavaa teräsbetonista valmistettua laatikkoa. Tuo laatikko on sitten asennettu hydraulisten mäntien varaan, jotta jos ydinaseen aiheuttama shokkiaalto osuu siihen, niin tuo bunkkeri ei tuhoudu tärähdyksessä niin helposti. Noita installaatioita vastaan on tehty sitten sellaisia ydinaseita, jotka iskevät ikään kuin jonossa samaan paikkaan. Eli kun ensimmäinen ydinkärki on tehnyt maahan kraaterin, niin sen jälkeen tuohon kraateriin osuu lisää ydinkärkiä, ja lopulta sitten nämä kärjet kaivavat maahan niin syvän aukon, että ne paljastavat bunkkerin katon, jolloin se tuhoutuu.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

GPS (Global Positioning System) tarvitsee myös tehokkaan "Backup-järjestelmän", jotta jos sen satelliitteihin kohdennetaan jonkinlainen isku, niin navigoinnin tarkkuus ei kuitenkaan laske.

GPS-satelliitti 

Kyberturvallisuus voi palauttaa vanhanaikaisen LORAN-laitteen takaisin arvoon arvaamattomaan. LORAN on siis vanhanaikainen merillä käytettävä kolmiomittaukseen perustuva navigaatio-laite, joka perustuu siihen, että laivassa oleva suuntomoradio ottaa suuntiman kahteen tai kolmeen maalla olevaan kiinteään radioasemaan, ja sitten noiden suuntimalaitteen antamien kulmien avulla laiva tai lentokone paikantaa itsensä valtamerillä, missä ei ole käytettävissä maamerkkejä.

Nykyisin LORAN-laite on korvattu lähes kokonaan satelliittien kautta toimivilla GPS (Global Positioning System)-laitteilla, mutta noiden laitteiden ongelma on siinä, että GPS-satelliitit voidaan hakkeroida, ja jos tuo hakkerointi tapahtuu oikealla hetkellä, niin esimerkiksi sukellusveneen tai sota-aluksen kyky paikantaa itsensä vaarantuu. Jos tuo hetki on se, kun alus laukaisee ohjuksensa, niin silloin tuo ase voi lentää jopa kilometrien verran sivuun kohteestaan. Kuitenkin LORAN-aseman heikkous on siinä, että sen paikka on helppo suuntia, ja sitä vastaan voidaan hyökätä tutkaan tai muuhun radioaaltoja säteilevään kohteeseen kuten WLAN-sekä GSM-tukiasemiin hakeutuvilla ohjuksilla, jotka tuhoavat sen antennit hyvin tehokkaasti.

Toisaalta noihin GPS-järjestelmän satelliitteihin voidaan kohdentaa ASAT-aseita, jotka hakeutuvat kohteeseen tuon satelliitin lähettämän radiosäteilyn avulla. Eli tuolloin kyseessä on siilosta tai mobiiliasemasta laukaistava suurikokoinen radiomaaleja kohti hakeutuva ohjus, joka voi olla kohtalokas myös LACROSSE:n kaltaiselle tutkasatelliitille. GPS- ja tutkasatelliitteja vastaan suunnattu  ASAT-ase olisi ikään kuin jättimäinen HARM (High Speed Anti Radiation Missile)- ohjus, ja se sitten voisi olla Pegasus-raketin muunnos, joka voidaan laukaista esimerkiksi TU-26 “Backfire” tai B-52 pommittajan siiven alta. Tuon takia on ajateltu, että perinteisen LORAN-laitteen modernisoitu versio voisi toimia GPS:n rinnalla ikään kuin varmistusjärjestelmänä, jossa lentokone tai laiva kykenee paikantamaan itsensä lähettämättä itse elektronista ääntä.

Tuo kyky on hyvin tärkeä, jos esimerkiksi kyseessä on STEALTH-operaatiosta, niin silloin pienikin elektroninen signaali voi paljastaa STEALTH-pommikoneen sijainnin, ja sen takia koneen kyky käyttää maastokuvion vertailuun perustuvaa navigointia iskun aikana voi olla kohtalokasta. Tuo maastovertailuun perustuva navigointijärjestelmä on nimeltään DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation), ja se toimii samalla tavoin kuin risteilyohjuksissa käytetty tämän navigointilaitteen versio, eli ensin maapallon kiertoradalla oleva satelliitti ottaa tuon lentokoneen aiotusta reitistä tutka- sekä muita valokuvia, jotka sitten siirretään STEALTH-pommikoneen tietokoneen muistiin.

Sitten lentokoneen autopilotin kontrolli-tietokone vertaa muistissaan olevia kuvia niihin kuviin, mitä sen tutkat sekä kamerat syöttävät koneen tietojärjestelmälle. Tutkan käyttö noiden “genimap”-kuvien luomiseen on sikäli kannattavaa, että silloin voidaan eliminoida sään vaikutus navigointilaitteisiin, ja tuolloin lentokoneen pohjassa oleva altimetritutka kuvaa samalla koneen alla olevaa maata, jotta lentokone pysyisi oikealla reitillä.

Tutkaan perustuva korkeusmittari auttaa koneen autopilottia pitämään se absoluuttisella korkeudella maan pinnasta. Tuo aktiivinen lentokorkeuden mittaaminen antaa lentokoneelle mahdollisuuden lentää jatkuvasti esimerkiksi 200 metrin päässä maan pinnasta vaikka kone lentäisi mäkisellä tai vuoristoisella alueella. Ja jos autopilotti on varustettu tekoälyllä, niin lentokone sitten kykenee välttämään törmäyksen maahan myös silloin kun lentäjä on kytkenyt automaattiohjauksen päälle, ehkä siksi että hän haluaa tehdä vielä jotain varmistuksia ennen pommien tai ohjusten laukaisua.

Tuollainen kone kuitenkin on helppo havaita radiosuuntauslaitteella, ja siihen voidaan kohdentaa IT-tykkien tulitusta. Nykyaikaiset nopeat IT-tykit voidaan varustaa lämpökameroilla, joiden avulla jopa STEALTH-koneiden pakokaasut saadaan näkyviksi, ja tietenkin tuollaisella tykillä voidaan ampua varsinkin keskikorkeudella lentäviä STEALTH-koneita alas. Samoin esimerkiksi mikroaalto- sekä laseraseet voivat tuhota noita koneita hyvin tehokkaasti, jos ne vain ensin havaitsevat nuo tutkassa näkymättömät koneet. Ja nykyään myös esimerkiksi SU-27 hävittäjissä on FLIR (Forward Looking Infra Red) eli eteenpäin katsova infrapunakamera, jolla se löytää hyvin helposti maan lähellä lentävät STEALTH-koneet. Tiedetään että Venäjällä on käytössään pitkälle kehitettyjä Laseriin ja muihin sähkömagneettisiin sätelyn lajeihin perustuvia aseita, joiden avulla se kykenee tuhoamaan havaitsemansa STEALTH-koneen.

Kuitenkin tuollainen tilanne, missä kohteena ovat terroristit, on mahdollista käyttää jopa robottilentokoneita, jotka voivat iskeä autonomisesti kohteeseen. ja juuri näitä autonomisia robotteja pidetään erittäin suurena uhkana maailmanrauhalle. Kyseessä on siis esimerkiksi SU-27 tai F-15 hävittäjäpommittajan robottiversio, ja kehittyneen tekoälyn avulla nuo lentokoneet kykenevät väistämään myös niitä vastaan ammuttuja ohjuksia, ja vaikka kone menetettäisiin tuollaisessa operaatiossa, niin silloin ei kuitenkaan lentäjä vahingoitu tai vaarannu. Jos käytössä on selektiivinen laitteisto, niin silloin voidaan kohteet määrittää siten, että tiettyjä kohteita kuten suuria sota-aluksia sekä ballistisia ohjuksia kuljettavia yksiköitä vastaan voi tuo hävittäjä sitten tehdä myös “kamikaze”-hyökkäyksiä.

Eli tiettyjen kohteiden arvo viholliselle on niin suuri, että tuollainen robottikone voidaan myös ohjata kohdetta päin tällaisessa iskussa, ja vaara on siinä että esimerkiksi jonkun matkustaja- tai kuljetuskoneen autopilotin ohjelmisto korvataan tällaisella ohjuksissa sekä rynnäkköroboteissa käytettävällä ohjelmistolla.Tuolloin voi käydä niin, että tuo matkustaja- tai kuljetuskone voi lentää jotain taloa päin, jos lentäjät eivät saa autopilottia kytkettyä pois päältä. Robottien avulla ilman miehistöä lentävät pommikoneet eivät ole mitään sen ihmeellisempiä laitteita kuin mitä risteilyohjukset ovat.

Noissa operaatioissa käytettävät järjestelmät ovat oikeastaan aivan samoja, kuin mitä käytettiin Toisessa Maailmansodassa eli tuolloin voidaan käyttää LORAN-järjestelmää missä kohteen päälle on suunnattu ristikkäin kaksi radiosädettä, ja robottikone lentää toista sädettä pitkin, ja kun toinen säde on kohdistettu, niin että se leikkaa tämän “johtosäteen”, niin siinä kohtaan voi hävittäjä sitten pudottaa pomminsa tai kytkeä kohteentunnistimensa päälle. Roboteissa tuo tunnistin toimii siten, että sen tietokoneen muistiin on syötetty kuva kohteista, mitä halutaan tuhota, ja sitten kun kohde näkyy, niin robotti tulittaa sitä esimerkiksi laser-ohjattavalla pommilla tai ohjuksella.

Tietenkin tuollaista LORAN-laitetta voidaan muuttaa niin, että se on myös tietoturvan kannalta järkevä käyttää, eli se voidaan koodata niin, että vain omat lentokoneet kykenevät hyödyntämään tätä järjestelmää. Nimittäin GPS-järjestelmän häirintä on yhtä helppoa kuin muidenkin digitaalisten tietojärjestelmien toiminnan estäminen. Esimerkiksi WLAN-verkkoja tai GPS-järjestelmää voidaan häiritä samoilla välineillä, millä häiritään normaaleja tutkia, ja sen takia juuri raskaat häirintäkoneet ovat suoranainen uhka mille tahansa GPS-laitteita tai WLAN-verkkoa hyödyntäville joukoille. Ja sen takia pitää myös GPS:lle kehittää joku korvaava järjestelmä, jos sen satelliitit joutuvat jostain syystä pois toiminnasta.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

GPS on todella herkkä häirinnälle, joten sen seuraajaa etsitään kuumeisesti

F-15 harjoituslennolla

Koska GPS-laitteita häiritään yhä useammin, niin silloin täytyy kehittää uusia radioaalloista riippumattomia paikantamistapoja tuon tehokkaan mutta herkän laitteiston korvaajaksi, joista yksi lupaavimmista on käyttää satelliittiin kohdistettua koodattua LED-valoa lentokoneen erottamiseksi taustasta. Kyseinen laite olisi siis sellainen, että se näkyisi vaikkapa valokuvaustiedustelua suorittavan satelliitin kamerassa, ja sitten tuo laitteisto lähettää tuon kuvan alla lentäville hävittäjille, jotka voivat tuolla tavoin sitten paikantaa itsensä tuosta ilmakuvasta, jota tietenkin voidaan päivittää reaaliajassa. Ja tietenkin se toimisi myös korkealla lentävien ilmalaivojen sekä Global Hawk-lentokoneiden kanssa.

Taas on maailmalla tapahtunut kummia, ja Mustallamerellä on väitteiden mukaan  ilmennyt GPS-laitteiden häirintää eli “spoofausta”. Tuolloin joko tuota laitteistoa häiritään ECM-laitteilla, mikä estää satelliittien lähettämien paikannussignaalien pääsyn laivojen tai lentokoneiden sekä muiden laitteiden antenneihin. Kyseinen väline estää satelliitteihin tukeutuvan paikannukseen käytettävän laitteiston käytön, mikä varmasti alentaa esimerkiksi GPS-pohjaisen tarkkuusmittauksiin käyttettävien laitteistojen käytettävyyttä.

http://maritime-executive.com/editorials/mass-gps-spoofing-attack-in-black-sea

Tällöin talojen pohjien mittauksiin käytettävien laitteiden sekä GPS-hakeutuvien ohjusten tai pommien käyttö muuttuu mahdottomaksi, koska tuo satelliittien signaali ei läpäise häirintää. Toinen tapa häiritä tuota GPS-laitetta on yksinkertaisesti lähettää samantapaisia signaaleja, mitä aito satelliitti käyttää kohteeseen aitoa laitteistoa suuremmalla teholla. Tuolloin häirintää suorittava satelliitti vain “huutaa” tuon aidon satelliitin yli, ja tuo jälkimmäinen vaihtoehto voi olla oikeasti paljon vaarallisempi, kuin pelkkä GPS-laitteiston toiminnan estäminen. Näet jos tuon satelliitin paikannuslaitteen  koodit on murrettu, niin tilanne voi muuttua hyvin ikäväksi, koska tuolloin “rosvosatelliitti” voisi periaatteessa lähettää väärennettyjä paikannustietoja sen vaikutusalueella oleviin GPS-vastaanottimiin.

Tällaisella laitteistolla voidaan tehdä ainakin teoriassa sellainen temppu, että esimerkiksi ohjussukellusveneen kompassi käännetään niin sanoakseni ympäri. Tuolloin tilannetta voidaan verrata siihen, että jos sukellusvene ajaisi pohjoisen sijasta etelään, jolloin maailma olisi siihen nähden peilikuvana, ja tällöin voisi sitten seurauksena olla sellainen tilanne, että tuo sukellusvene sitten  laukaisee ohjuksia vahingossa omia kaupunkeja vastaan. Tai jos sama sitten tapahtuu lennossa olevalle risteilyohjukselle, niin se suorittaa lennon aivan oikein, mutta kuitenkin sen suunta olisi vastakkainen, kuin mitä olisi aiottu. Kun puhutaan tuollaisista GPS-laitteisiin kohdistuvista uhista, niin tällainen väitetty massiivinen häirintä varmasti sitten voisi merkitä sitä, että joku voisi harjoitella tuollaista operaatiota.  Tietenkin on olemassa myös vaihtoehtoisia paikannustapoja, jotka perustuvat kolmiomittaukseen.

Tuolloin laiva tai muu paikannusta tarvitseva on yleensä varustettu transponderilla, joka pitää sisällään laitteen tunnistuskoodin. Tuo väline voi toimia myös optisella alueella, eli kyseessä on tuolloin LED-valo, joka lähettää samanlaista koodia, kuin mitä esimerkiksi WLAN-verkko käyttää. Ja tuolloin kaksi kaukoputkea kohdennetaan tuohon lediin, joka ilmaisee silloin laitteen rekisterikoodin. Tämän jälkeen paikannuslaite sitten lähettää oman paikkatietonsa sekä kolmiomittauslaitteen kulmat tuolle paikannettavalle koneelle. Kyseisen järjestelmän avulla voidaan toteuttaa myös lentokoneiden välinen optinen WLAN, millä ne voivat jakaa tehokkaasti omien laitteidensa tietoja koneelta toiselle. Paikannuksessa optisten laitteiden ongelmana on se, että niillä pitää olla näköyhteys tuohon laitteistoon. Kuitenkin esimerkiksi yhdistettynä kaukokartoitus- tai valokuvaustiedustelua suorittavaan satelliittiin voisi tuollainen väline olla hyvin tehokas.

Tuolloin satelliitti lähettää lentokoneen digitaaliseen viestilaitteistoon  kuvan alueesta, missä se lentää, ja sitten tuo laser-led saa aikaan sen, että tietokone osaa sitten liittää lentokoneen tuohon valokuvaan piteenä, jossa on sen oma tunnistustieto.Tuolloin voidaan päästä samaan tarkkuuteen kuin GPS:ää käytettäessä, kuten alussa kirjoitin.

Näet jos taistelutilanteessa tuo satelliittipaikannin ei toimi, niin silloin joudutaan turvautumaan toisenlaisiin järjestelmiin, joiden toiminta on rajoittuneempaa. Eli laserin avulla ohjattavien pommien käyttö aiheuittaa seen, että rynnäkkökoneen lentäjän mahdollisuus lähestyä kohdettaan on rajoittuneempi, ja samoin kohteen tunnistamisessa sekä hyökkäyksessä on tuolloin ongelmia. Näet tuolloin lentokone joutuu navigoimaan kohteeseen esimerkiksi inertia-navigaatiojärjestelmän avulla, mikä ei ole niin joustava kuin GPS. Ja vaikka tuo pommi olisi sellainen, missä laserilla näytetään kohde, ja sen jälkeen pommin inertia- eli hyrrään perustuva navigaatiojärjestelmä lentää aseen kohteeseensa, niin silloin on lentokoneen lentäjän tai pommia kohdistavan operaattorin oltava todella tarkkana, koska jos tuo laser on väärin kohdennettu, niin silloin pommin tarkkuus kärsii.

Tietenkin on olemassa myös TV-hakeutuvia ohjuksia sekä pommeja, mutta niiden käyttö on samanlaista kuin laserilla ohjattavien aseiden käyttö, eli yleensä operaattori suuntaa pommin tai ohjuksen päässä olevan laserin kohteeseen, ja sitten tuo ase lähtee liukumaan tuota maalia kohti. Tuolloin aseessa oleva tietokone mittaa laserosoittimen kulman, ja sitten se ohjaa sen ohjaussiivekkeitä niin, että ase kääntyy kohti maaliaan. Joissakin pienissä risteilyohjuksissa on tällainen laite, ja noita aseita voidaan käyttää myös maalilennokkeina. Esimerkiksi Saksalainen “Kormoran”- lennokki kyetään varustamaan taistelukärjellä, ja kun se sitten partioi vihollisen ilmatilassa, mihin se voidaan pudottaa vaikka rynnäkkökoneesta. Kun tuo laite havaitsee vihollisen, niin sen operaattori antaa sitten käskyn hyökätä, jolloin siihen liitetty rakettimoottori syttyy, ja kone ohjataan kohteeseensa.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi