Demokratia on loistava juttu, jos kaikki ovat samaa mieltä kanssani

"Edelleen elossa"
(Pieter Claesz)
(1597-1661)
(Kuva 1)

Eli (Olisiko Marxin “Pääoma” vain yksi kirja ilman lukijoita, jos ranskan armeija ei olisi ampunut kommuniardeja vuonna 1871?)

Kimmo Huosionmaa

Otsikko tekstin yläpuolella kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, millainen asia demokratia oikeastaan on. Se kertoo siitä, kuinka esimerkiksi osa ihmisistä haluaa ehdoin tahdoin esiintyä mielipiteen muokkaajina, mutta kuitenkin heillä on vaikeuksia ottaa toisen mielipiteitä huomioon. Demokratia on nimittäin siitä kaksipiippuinen asia, että sen turvin voidaan tietenkin myös ihmisten oikeusturvaa polkea erittäin tehokkaasti. Kun ajatellaan aseen käyttöä ihmisiä vastaan, niin tietenkin aseet ovat hyvä pelote, mutta kuitenkin asia, minkä kaikki muistavat esimerkiksi kommunismista ovat ne ihmiset, jotka Ranskan armeija ampui erään hautausmaan muuria vasten vuonna 1871. Ilman tuota tapausta ei “Pääoma” olisi ehkä muuta kuin kirja muiden joukossa.


Ja vaikka esimerkiksi joku “kuljeskelija” olisi maininnut kommunismin, niin mitään suurta aatetta siitä ei olisi tullut, ilman tuota häpeällistä tapausta. Kun ihmiset ammutaan mielipiteidensä takia tai heidä lähetetään laitoksiin, niin heidän teksteistään tulee kuolemattomia. Jos tätä asiaa ajatellaan esimerkiksi Suomen kannalta, niin olisiko esimerkiksi “Seitsemän veljestä” kansamme kansalliskirjojemme joukossa, jos sen kirjoittanut alunperin Stenvall nimeä kantanut, mutta sen suomalaiseksi Aleksis Kiveksi muuttanut mies ei olisi joutunut laitokseen mielialansa takia? Ja hänen kuolemansa sitten nosti tämän kirjan maineeseen. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuo mies saattoi saada sairaalassa syfilis bakteereita sisältävän pistoksen, jotta hänestä tulisi hullu.


Mutta oli asia miten hyvänsä, niin kuitenkin mielisairaus teki tuosta miehestä ja hänen kirjastaan tunnetun kautta koko maailman, ja vielä nykyäänkin tuo kirja luetaan koulussa, vaikka sen julkaisusta on yli 130 vuotta. Ja sanotaan sitten sekin vielä, että ilman Aleksis Kiveä ei olisi suomenkielistä kirjallisuutta. Itse en usko että tuo mies, joka kuoli 38-vuotiaana eli aivan liian nuorena edes kuvitteli koskaan, että hänen mukaansa olisi nimetty katuja sekä eräs liputuspäivä olisi omistettu hänelle. Eli on siinä sitten mies saanut aikaan paljon, mutta joskus sitten mietin, että mitä hän olisi voinut tehdä, jos olisi elänyt hiukan pidempään. Ja millainen suomalainen kirjallisuus olisi, jos tuo mies olisi saanut vielä vähän aikaa kehittyä sekä kirjoittaa mietteitään, sekä runojaan maamme kansalle.


On hyvä että ihmisten mielipidettä kaikista asioista kuullaan, mutta kun keskustellaan siitä, että esimerkiksi tuomioistuimia alistetaan parlamentaariseen komentoon, niin silloin puhutaan asiasta, joka ehkä on erittäin kaksijakoinen. Toisaalta on erittäin hyvä asia, että myös tavallisia ihmisiä kuullaan siitä, millaisia tuomioita he haluavat. Mutta samalla sitten mennään sille linjalle, että mitä jos tuomioistuinta aletaan käyttää hyväksi poliittisessa toiminnassa. Eli jos katsotaan sitä, mitä pahaa tällainen päätös voisi saada aikaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee tilanne, missä parlamentti ikään kuin kaappaa vallan valtiossa.


Tuolloin voisi keinona poliittisen opposition kukistamiseen olla sellainen keino, että jokaista kirjoitusta, joka ei näitä parlamentaarikkoja miellytä seuraa kunnianloukkaussyyte, jossa vaaditaan kovia korvauksia. Ja sitten tietenkin se vaikuttaa välittömästi siihen, mitä noista parlamentaarista valtaa käyttävistä ihmisistä  sitten halutaan kirjoittaa. Demokratia tietenkin vaatisi sitä, että myös tuomarit olisivat vastuussa hallitukselle sekä parlamentille, mutta mitä pitäisitte tilanteesta, että tuomari erotetaan aina, jos hänen antamansa päätös ei ole sopusoinnussa hallituksen jäsenten mielipiteen kanssa?


Kun puhutaan siitä että esimerkiksi pääministeri Esko Aho ilmoitti haluavansa erottaa kaikki virkamiehet suuren laman aikana, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että olisiko tuo päätös voitu panna toimeen? Kun ajatellaan tilannetta että esimerkiksi juuri tuomarit sekä syyttäjät laitetaan pois viroistaan, niin silloin mennään kohti tilannetta, missä nimenomaan poliisin sekä hallituksen toimintaa ei valvo kukaan. Tietenkin silloin varmaan olisi käynyt niin, että esimerkiksi hallituksen ministerit olisivat voineet hyötyä tällaisesta ajattelusta, ja ehkä myöskään Juhantaloa ei sitten olisi syytetty oikeudessa, jos sellaiset oikuttelevat virkamiehet saadaan pois paikoiltaan.


Demokratia on melkoinen asia, ja tietenkin on upeaa, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä kaikista asioista. Kuitenkin on ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä myös tästä kirjoituksesta. Itse olen joskus huomannut, että osassa asioista tiettyjä instansseja käytetään puhtaasti oman edun ajamiseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi koulujen oppilaskuntia, joissa aina välillä on tilanne se, että ne eivät juurikaan puutu kiusaamiseen eivätkä saata koulukiusaamista myöskään opettajien tietoon. Tai oikeastaan tieto kyllä kulkee opettajalle, mutta sitten ei mitään koskaan tapahdu.


Tällaisessa tapauksessa on tietenkin edessä asia, jossa usein yksinäinen oppilas on kohdannut tilanteen, missä vastassa on ryhmä muita oppilaita. Ja tuolloin tietenkin on helpompi lähteä purkamaan tilannetta niin, että enemmistö saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Eli tällaisessa asiassa vedotaan enemmistön tahtoon, mutta kuitenkin enemmistö toimii tuolloin moraalisesti väärin sekä lain vastaisesti, koska esimerkiksi pahoinpitely on rikos aivan kuten kunnianloukkaus.


Näistä asioista tekee sellainen havainto ihmeellisen, että toisaalta toisissa tapauksissa esimerkiksi oppilaskunnalle halutaan oikeus erottaa oppilastoveri koulusta, jos hän häiritsee muita. Tuolloin mennään hiukan liian pitkälle, koska kouluissa pitää olla säännöt sille, kuinka siellä ollaan. Eikä mikään mielivaltainen erottaminen kyllä saa mikään koulun linja olla. Kuitenkin aina välillä on tullut mieleeni sellainen asia, että voisiko joku oikeasti ostaa toisen erottamisen koulusta esimerkiksi tarjoamalla kaljakorin niille, jotka eivät itseä miellytä.


Tällä viitataan jonkin aikaa sitten esitettyyn  voimakkaaseen argumentointiin korkeakoulujen maksullisuuden puolesta. Ja tuolloin tuli sitten eteen sellainen ikävä mielipide, että kaikille saisi antaa potkut, “joilla ei ole kykyä tai edellytyksiä käydä koulua”. Ja tuolloin oli vähän sellainen tunne, että tiettyjä opiskelijoita sekä opettajia alettiin savustaa pois oppilaitoksista, joissa heillä oli opetus- tai opiskeluoikeus. Eli ainoat mielipiteet, joita hyväksyttiin tai näkyi mediassa olivat maksullisuutta puolustavia, ja tuolloin tuotiin tietenkin esiin sellainen asia, että jos vaikka lukukausi maksaisi 30 000 euroa, niin silloin opiskelijat saisivat sellaista parempaa sekä yksilöllisempää opetusta.


Tuolloin varmaan oli tarkoitus se, että jokaisella kurssilla olisi vain yksi tai kaksi opiskelijaa, joille sitten olisi annettu yksityistä opetusta. Tässä tapauksessa tietenkin oli kaikkein paras tapa ikään kuin yllyttää toisia kiusaamaan opiskelijoita ulos koulusta. Muistan silloin erään radio-ohjelman, missä kerrottiin kuinka “teekkareita valmistuu liikaa”. Kun itse ajattelen, mitä tuollaiset puheet tarkoittavat, niin silloin yleensä mieleen tulee se, että olisiko tarkoitus kiusata opiskelijoita ulos koulusta? Kun itse muistelen sen ajan lehtijuttuja, niin silloin tietenkin oli sellainen näkemys, että kaikki yliopistot sekä korkeakoulut alkavat välittömästi periä noita maksuja. Ja miksi kukaan muuta olisi edes voinut ajatella, kun maamme mielipide on jo valmiiksi muutettu sellaiseksi, että kaikki opiskelu on turhaa, jos ei satu olemaan esimerkiksi vuorineuvos.


Jokainen meistä varmaan joskus haluaa olle mielipiteen muuttaja. Mutta se että ihminen haluaa uudistaa jotain, niin silloin tietenkin pitää oppia kestämään kolhuja. Aina välillä eteen tulee sellainen tilanne, missä ihmiset kohtaavat tilanteen, missä heillä on erilaiset näkemyserot muiden ihmisten kanssa. Ja silloin ei auta hyökätä tuollaista ihmistä vastaan väkivallalla. Syy miksi esimerkiksi lehtimiehet sekä poliittiset aktivistit ovat kautta aikojen esiintyneet lehtikirjoitusten muodossa, johtuu siitä, että nuo miehet ja naiset saattoivat joutua hakatuiksi omien aatteidensa sekä mielipiteidensä takia.


Tällainen tapaus oli aikoinaan Emilio Zola, joka kirjoitti artikkelin “J’accuse” eli “Minä syytän”, jossa syytettiin Ranskan hallitusta sekä asevoimia siitä, että se lähetti syyttömän kapteeni Dreyfusin Pirunsaarelle. Kun tuo juttu aikoinaan tuotiin ihmisten eteen, niin sen kirjoittaminen varmaan oli hyvin suurta rohkeutta vaatinut asia. Nimittäin tuolloin tilanne Ranskassa oli se, että maa eli hyvin isänmaallista aikaa.


Ja Zola olisi voitu hakata tai jopa tappaa. Kun noita kirjoituksia ajatellaan, niin silloin varmaan kaikki tietävät, että osa niistä poliittisista tai sen luonteisista kirjoitelmista maksoi tekijänsä hengen. Mutta kun ajatellaan sitä, mitä sana oikeastaan tarkoittaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että “sanaa ette voi tappaa, vaikka niiden tekijän surmaattekin”. Nuo kirjoitukset ovat asia, josta monet ihmiset muistetaan, vaikka he päättivät päivänsä jossain kaukaisen haudan ääressä. Kirjoitettu sana on tietenkin sellainen asia, mitä varmaan joku väittää aina valheeksi, mutta kuitenkin kun nuo sanat olivat lehdissä, niin oli aivan sama, ammutaanko niiden kirjoittaja vai ei.


Sanat näkyvät kaikille, ja vaikka niiden takana oli joku “herra tai rouva kaikkitietävä”, niin silti niiden voima säilyi, vaikka niiden kirjoittaja sidottiin kuinka teloituspaaluun. Kun valtion edustajat halusivat osoittaa kovuutta Pariisin kommuunin puolustajien edessä, ja ampuivat heidät seinää vasten, tekivät he noista uhreista samalla sankareita, joista tuli tulevien hirmuhallintojen esimerkkejä. Tässä sitten tietenkin esiin tulee sellainen asia, että nuo ihmiset, jotka antoivat henkensä tuolloin Pariisissa eivät itse ehkä olisi halunneet halunneet tuota “proletariaatin diktatuuria”, jonka piti olla vain välivaihe.


He olivat tuolloin kärsijöitä tai ainakin suuri osa noista ihmisistä oli sellaisia, että heillä oli aihetta protestoida. Mutta sitten joku käytti asetta, ja siitä seurasi sitten tilanne, missä armeija kukisti tuon ryhmän. Kuitenkin voidaan kysyä, että käyttikö asetta joku “Suréten” agentti vai kommuniardien sekaan soluttautunut tavallinen rikollinen, joka halusi aiheuttaa sekasortoa ja paeta sen turvin. Tuo sitten laukaisi tilanteen siten, että aseenkäyttö oikeutti asevoimia käyttämään kovaa väkivaltaa, sekä tietenkin surmaamaan kaikki kommuniardeiksi epäilemänsä ihmiset.


Se oliko tuo tapaus vuodelta 1871 oikeastaan niin selkeästi sellainen, että kommuniardit olisivat olleet syyttömiä on tietenkin sosialistien oma näkemys. Tietenkin tuossa tapauksessa kuoli noin 9000 hallituksen sotilasta, ja se sitten aiheutti sen, että 30 000 pidätetystä vain 7000 pääsi vankilaan. Muut ammuttiin sotilaiden toimesta erään hautausmaan muurilla. Mutta kuten kaikki varmaan tietävät, niin kommuniardien mukana varmasti ammuttiin myös syyttömiä aikuisia sekä lapsia.


Ja kun ajatellaan Marxin asennetta kommuniardin johtoa kohtaan, niin silloin tällöin mietin, että olisiko hän vain halunnut provosoida Ranskan sisäistä hajaannusta moittimalla kommuniardia hellistä otteista. Nuo kirjoitukset missä hän ikään kuin provosoi väkivaltaan voidaan tulkita sellaisiksi, että hän halusi vain aiheuttaa kapinoita Ranskassa, ja tuo väite sitten saisi tukea siitä, että Marx oli Saksan kansalainen, ja hänen isänmaansa oli sodassa Ranskaa vastaan.


Mutta nuo väkivaltaa puolustavat kirjoitukset sitten tekivät hänen luomastaan aatteesta pelätyn sekä vihatun. Ja hänen käsityksensä mukaan työväenluokan diktatuuri oli sellainen, mikä olisi ainoa tapa siirtää päätösvalta työläisille. Mutta kun tätä asiaa ajatellaan jälkeenpäin, niin itse olen joskus miettinyt, että olisiko Marxia olemassa ilman kommuniardia, ja heidän antamaansa uhria? Jos tuolloin ei Ranskan armeija olisi käyttänyt voimaa, niin ehkä “Pääoma” olisi vain yksi kirja muiden joukossa.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksis_Kivi

Kuva 1:

https://www.pinterest.fr/pin/27584616446389359/

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/demokratia-on-loistava-juttu-jos-kaikki.html

Milloin demokratia ei oikeastaan toimi? ( Vast. Silloin kun joku on demokraatin kanssa eri mieltä)

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

Kuka rikkoi Laura Huhtasaaren ikkunat?

Kuva MTV3.fi

Kimmo Huosionma

Taas on maamme poliitikkoa vastaan isketty, ja tekijä vaikuttaa olevan hukassa. Samoin motiivista ei ole tietoa, ja poliitikko on tietenkin presidentinvaalien ehdokas Laura Huhtasaari, ja tässä sitten tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos vaikka teon takana olisivat Huhtasaaren kannattajat, jotka ehkä sitten ovat ajattelemattomuuttaan ajatelleet että tuollainen teko lisää ehdokkaan suosiota. Tai sitten teko voi olla maahanmuuttajien tekemä, sitä en tässä vaiheessa kuitenkaan voi suoraan sulkea pois, ja tästä sitten voin siirtyä sellaiseen asiaan kuin maahanmuuton vastustamiseen.


Maassamme on nimittäin muitakin kuin vain valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, joiden mielestä ei täällä kuitenkaan ole sijaa muille “sieltä kaukaa” tuleville ihmisille, kun nämä vievät suosiota siltä omalta Kebab- tai Pizza-paikalta. Joissakin tapauksissa nimittäin pizzerioita tai kebab paikkoja vastaan tehtyjen polttopullo-iskujen takana ovat olleet toiset maahanmuuttajat, joiden tarkoitus on ollut raivata kilpailijoita pois heidän omalta pizza-alan yritykseltään.


Tällaiset ihmiset ovat saattaneet tulla maahamme alunperin pakolaisina, ja ehkä heitä sitten on jopa aiheellista auttaa. Eli he ovat olleet avun tarpeessa muuttaessaan maahamme, mutta täällä sitten on ammatti muuttunut esimerkiksi koronkiskojaksi tai pahimmillaan huumekauppiaaksi sekä orjatyön teettäjäksi. Tuollaiset ihmiset ovat sellaisia ihmisiä, joita esitellään Al Pacinon kuolemattomassa väkivalta-elokuvien klassikossa nimeltään “Scarface” eli “Arpinaama”, missä ihminen eli Al Pacinon esittämä  huumekauppias Tony Montana  tulee muka  ihan aiheesta pakoon toiseen maahan, mutta ryhtyy siellä sitten tekemään kovia rikoksia.


Kun puhutaan tällaisista ihmisistä, jotka tulevat maahamme pakolaisina, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että esimerkiksi Syyriassa on varmaan myös esimerkiksi kiduttamiseen sekä muuhun väkivaltaan syyllistyneitä ihmisiä, joilla on alakanut sitten maa polttaa jalkojen alla, ja sitten kun tuollainen ihminen ehkä pääsee pakoon Suomeen esittämällä pakolaista, niin silloin tietenkin hänen etujensa mukaista on sitten sulkea maamme rajat kaikilta muilta maahan saapuvilta sen takia, että nämä voisivat tunnistaa tällaisen “Tony Montanan”, mistä saattaa tulla tällaiselle ihmiselle hiukan vaikeuksia. Ja muistakaa että Syyriassa on muitakin rikollisia kuin vain niitä Isis-terroristeja. Noiden ihmisten joukossa, jotka pyrkivät Eurooppaan on ilmeisesti myös henkilöitä, jotka ovat painaneet lasten päitä veden alle, kun he ovat yrittäneet tulla veneillä esimerkiksi Kreikkaan, ja sitten on teeskennelty surevia.


Näille matkoille on saatettu myös pakolla värvätä ihmisiä. mikä tarkoittaa sitä, että ihmisille on tarjottu kyytiä jossain kontissa, ja sitten onkin matka käynyt kohti Eurooppaa.  Eli sielläkin on ihmisiä, jotka myyvät huumeita sekä aseita ihan tavallisille rikollisille. Joten varmaan tällaisen ihmisen kohdalla voidaan sitten kuitenkin hylätä se turvapaikkahakemus, koska silloin ei tietenkään nämä pakolaisen määritelmät täyty. Toisin sanoen Sota saa ihmisessä esiin sen kaikkein julmimman puolen, mikä voidaan edes kuvitella löytyvän ihmismielen syövereistä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisi-laura-huhtasaaren-kodin-ikkunat-rikottiin-kepilla-tai-oksalla-tekija-ja-motiivi-yha-haussa/6715466

https://pimeakronikka.blogspot.fi

Mitä kaikkea voikaan ehdokas luvata vaalien aikana? (Onko demokratia vain uhkakuvien maalailua?)

Onko kuvan lampaalla oikeutus uhata susia aseella? Ja
onko demokratia vain uhkakuvien luomista, jolla
perustellaan sotatoimia ympäri maailmaa?

Kuten olemme huomanneet, niin tietenkin toisen ihmisen toiminnan arvosteleminen on paljon helpompaa kuin noudattaa niitä sääntöjä, joita itse on ollut laatimassa. Tietenkin myös supervallan presidentti haluaa joskus pitää vähän lomaa, ja onhan esimerkiksi USA:n kaltaisen maan johtaminen hyvin vaikeaa, kun siellä on niin paljon ihmisiä, joilla on täysin erilaiset intressit jokaisen asian suhteen, mitä tuon maan johtajan odotetaan tekevän.


Mikäli joku vaalikampanjan yhteydessä sanoo jotain, niin silloin hän tietenkin on vapaa tekemään sekä sanomaan mitä hän haluaa, ja monesti onkin sitten vaalien jälkeen tullut eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi perustuslaki asettaa esteen tuon henkilön toiminnalle, vaikka hän olisi sitten voittanut vaalit. Kun puhutaan lomien pitämisestä presidentinvaalien aikana, niin silloin ihminen ei vielä ole tuossa virassa kiinni, joten silloin tietenkin on helppo puhua asioista, mitä ihminen haluaa niistä puhua. Mutta kun ihminen on päässyt presidentiksi, niin hän on aina niin sanotusti "oma pomonsa". Eli kukaan ei tuossa virassa olevalle sitten tule kertomaan, mitä hän oli sattunut ennen vaaleja lupaamaan.


Eikä kukaan vaalikampanjan yhteydessä kerro toiselle, että joku hänen lupaamansa asia sattuu kuulumaan jonkun muun vallanpitäjän valtapiiriin, mikä sitten tietenkin pakottaa jotkut presidentit perumaan puheitaan, mutta niin toimitaan nykypäivän politiikassa. Ihmistä ei koskaan neuvota noissa vallan käyttöä koskevissa kysymyksissä, ja sitten eteen tulee sellaisia tilanteita, missä ihminen sitten selittää tekevänsä asioita, mitä hän ei ainakaan perustuslaillisesti kykene tekemään. Ja se sitten on yleensä ihmisiltä täysin unohtunut.


Vaikka presidenttiä pidetään yleisesti valtion johtajana, niin silloin kun jotain sisäpolitiikkaan kuuluvaa päätöstä tehdään, viedään tällaiset asiat läpi lainsäädännöllisin metodein. Eli ainakaan länsimaisissa vakiintuneissa demokratioissa ei ole tapana käyttää panssarivaunuja eikä pakkokeinoja siihen, että joku henkilö haluaa muuttaa maassaan vallitsevia lakeja. Vaikka tietenkin osalla presidenteistä on valtaoikeuksiin kirjattu oikeus hajottaa eduskunta, niin yleensä tällaiseen toimenpiteeseen ei kovin helposti olla koskaan ryhdytty.  Demokratialle diktaattorit ovat kuin susia, jotka voivat syödä lampaan, mutta kun mietitään lampaan oikeutta puolustautua aseellisesti, niin voidaan kysyä, että tietäisikö aseistettu lammas olevansa vaarallinen? Eli onko yläkuvan lampaalla oikeus uhkailla susia aseella, vaikka nämä eivät sitä sillä hetkellä suoranaisesti pelottelisikaan, ja aseen lammas tietenkin on hankkinut pystyäkseen puolustautumaan sutta vastaan.


Kuitenkin se että presidentillä on tällainen oikeus on kuitenkin aina herättänyt keskustelua siitä, että kuinka valtion etu pitää oikeastaan määritellä? Mikä on se etu, joka oikeuttaa yksittäisen ihmisen erottamaan lakia säätävän elimen, on kysymys johon on yleensä ollut hieman vaikeaa löytää vastaus. Jos puhutaan korruptoituneesta hallinnosta, niin tietenkin on olemassa muitakin keinoja kuin vain ajaa panssarivaunulla sisään parlamentin ovesta ja pidättää kansanedustuslaitos.


Eli laillisia keinoja ovat tietenkin oikeudenkäynnit sekä asialliset tutkimukset, joita seuraa sitten se, mitä laki säätää mistäkin teosta, mutta tietenkin jos oikeastaan halutaan puhua korruptiosta, niin silloin tietenkin pitää syytteet osoittaa oikeiksi. Valtion johtaminen on hyvin vaikeaa eikä aina ole olemassa sellaista tietä, mikä miellyttäisi yhtään ketään. On olemassa tilanteita, missä meidän on pakko valita sellaisten asioiden välillä, joista kumpikin on jollain tavalla huono tai moraaliton.


Mutta kun pohditaan sitä, millaisia valtioiden johtajia on maailmanhistoria nähnyt, niin silloin tietenkin tullaan siihen ikuiseen tulokseen, että maailman pahimmat diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin pääsivät valtaan demokraattisten vaalien ansiosta. Eli mikään kovin mairitteleva historia myöskään suurilla demokraateilla ei ole, ja tietenkin demokratian historiaa värittävät kaiken maailman Sokrateille sekä muille filosofeille annetut tuomiot, joiden takia tietenkin myös demokratiaa sekä varsinkin sen kääntöpuolta populismia voidaan kritisoida.


Populismi on siis sellainen asia, missä valtion johtajiksi pyrkivät lupaavat kansalle leipää ja sirkushuveja, ja sitten he vain ryhtyvät säätämään lakeja, joiden mukaan mitään uusia vaaleja ei koskaan tarvitse sitten pitää, eikä kansan tarvitse päätään vaivata sillä, mitä heidän herransa sattuvat päättämään. Valtion kansalaisten velvollisuus on vain totella voimassa olevia lakeja, ja oikeastaan kenenkään ei koskaan pitäisi sitten myöskään kritisoida valtion johtoa, joka on tietenkin aina paremmin perillä siitä, mikä on kansalle hyväksi kuin kansa itse.


Ja tietenkin media on loistava työkalu ihmisten mielipiteiden muokkaamiseksi. Mediassa voidaan esittää yksipuolisesti vain sellaisia kantoja asioihin, missä korostetaan jonkun päätöksen tai päätöksentekomallin hyviä tai huonoja puolia. Ja silloin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että kaikissa malleissa mitä ihminen tekee on sekä hyviä että huonoja puolia. Eli mikään päätös ei tuo ihmisille eikä kansalle pelkästään hyvää, vaan joskus kaikkien hyvin marjojen sekaan kuuluu myös kirpeitä marjoja. Sama tietenkin koskee myös kaikkia muitakin asioita maailmassa. Ja joidenkin ihmisten mielestä demokratia on muuttunut pelkäksi uhkakuvien maalaamiseksi, jolla puolustellaan kaiken maailman sotilasoperaatioita pitkin maailmaa.


Toisaalta kun kansa sitten tekee valintoja, niin silloin tällöin kyllä mieleeni tulee sellainen kysymys, että tietääkö kansa sitten oikeasti sen, mitä mikäkin päätös tuo tullessaan? Eli kuinka moni sitten oli viitsinyt edes lukaista esimerkiksi sitä kirjaa, missä aikoinaan kerrottiin ihmisille, mitä EU:hun liittyminen oikeastaan merkitsee kun maamme aikoinaan liittyi tuohon yhteisöön? Ja käytettiinkö tuota kirjasta muuhun kuin takan sytykkeenä, on kysymys mihin ei kai kukaan ole koskaan löytänyt vastausta.


Mutta tietenkin voidaan sanoa niin, että todellinen lain säätäminen on hyvin vaikea prosessi, jossa ei aivan maalaisjärjellä selvitä, koska lakiteksti on sellaista, että sen kirjoittaminen vaatii hyvin suurta tarkkuutta, jotta laista ei tule sellaista, että siinä olisi paljon porsaanreikiä. Ja missään nimessä ei myöskään lakikirja koskaan yksin jaa tuomioita, vaan tietenkin tuomarin pitää tuomio perustella muille tuomareille. Samoin hänen pitää aina muistaa se, että tuomion tulee palvella myös valtion etua kokonaisvaltaisesti. Luettu tuomio ei saa koskaan tehdä lain rikkojista sankareita, vaan sen pitää toimia niin, että esimerkiksi totaalikieltäytyjästä ei tule mitään oikeusjärjestelmän luomia marttyyreita.


Eli tietenkin valtion pitää aina varautua sotaan, mutta tietenkin tästäkin asiasta että onko kaikkien maamme kansalaisten käytävä armeija voidaan keskustella hyvin pitkään. Ja mitään oikeita mielipiteitä tuskin koskaan edes voidaan olettaa löytyvän, koska aina löytyy joku ihminen jonka kanssa kukaan ei varmasti halua palvella. Eli tällä tarkoitan erilaisia palkkamurhaajia sekä muita höyrypäitä, joiden mieleen tulee tehdä aseilla asioita, mitkä eivät ole laissa oikein. Eli pitäisikö sitten erilaiset ääriliikkeiden edustajat sekä muut vastaavat henkilöt  vapauttaa asevelvollisuudesta, jos he uhkailevat muita, on kysymys joka varmasti aiheuttaa keskusteluja kaikkialla? Ja riittääkö esimerkiksi kaverin lausunto jyrkistä mielipiteistä tuohon vapauttamiseen?

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/obamaa-lomailusta-kritisoinut-trump-pitanyt-edeltaansa-enemman-vapaita-viimeisin-loma-alkoi-golffaten/6526108

Median puolueettomuus sekä toimiva ja demokraattinen lainsäädäntö ovat yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä, ja puolueeton media takaa sen, että kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluviin

Moniarvoinen sekä kaikkia osapuolia kuunteleva journalismi on ollut aina sellainen asia, mikä kuuluut tietenkin perinteisesti maamme kulttuuriin, mutta kun ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että media ei enää sitten palvelekaan kaikkien ihmisten päämääriä, niin eteen on tullut sananvapauden rajoittamiseen tähtäävää toimintaa, joka on selvästi päämäärä- sekä tarkoitushakuista haukkumista, missä nimenomaan julkisuuden henkilöihin kohdennetaan aivan ala-arvoista kielenkäyttöä, joka tarkoitus on ikään kuin vain saada ihmiset pelkäämään sitä, että he kirjoittaisivat jotain tiettyjä henkilöitä vastaan. Tuo alatyylinen journalismi on sellaista, että toimittajia arvostellaan aivan toisten asioiden kuin heidän työnsä pohjalta, ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät potkut ovat olleet sellainen asia, mitä on tiettyjen henkilöiden mielestä syytä puolustella. Samalla tavoin aikoinaan arvioitiin esimerkiksi J. Edgar Hooverin työtä FBI:n päällikkönä.

Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.

Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen  eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.

Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.

Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan.  Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva  toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,

Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.

Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.

Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.


hkimmo.blogspot.fi