Tiedättekö muuten että Stephen Kingin kirjan “Se” kammottavalla hirviöklovnilla “Pennywisella” on oikeasti historiallinen esikuva. Nimittäin eräs maailmanhistorian kammottavimmista sarjamurhaajista nimeltään John Wayne Gacy käytti klovnin pukua esiintyessään lapsille. Samaan aikaan hän murhasi nuoria miehiä, jotka tuo kyseinen psykopaatti sitten hautasi kotitalonsa alle. Siis nuo lastenkutsut eivät liittyneet noihin murhiin mitenkään, mutta itse kyllä vähän epäilen, että tuolla miehellä saattoi olla myös lapsiin liittyviä suunnitelmia. Mutta nämä nyt ovat niitä kauheita ajatuksia, joita ei koskaan saisi unohtaa.
Kyseinen sarjamurhaaja on kammottava, jopa tuon äärimmäisen raakojen rikollisten joukossa, ja uskoisin että tällainen tapaus varmasti saa aikaan sellaisen kysymyksen, että miten tuo mies kykeni houkuttelemaan uhrinsa, niin että sai heidät hallintaansa. Tuohon voisin vastata, että ehkä hän sitten iski heidät jossain “gay-ravintolassa”, ja lähti sitten viemään heitä kohti seikkailua, joka päätyi sitten tuonne kylmään maahan, ja osaa heistä ei koskaan olla tunnistettu. Tuollainen rikollinen on todella vaarallinen, ja itse kyllä voin pahoin, kun tuollaisia ihmisiä ajattelen.
Tuollaiset hyvin vaaralliset rikolliset eivät nimittäin lopeta toimintaansa ennen kuin heidät saadaan kiinni. Omasta mielestäni tällainen kirja, missä joku lasten joukossa normaalisti pidetty hahmo alkaa tehdä asioita, joita kukaan ei edes halua ajatella voisi olla hyvä tutkielman kohde, koska se hiukan saattaa aiheuttaa epäilyksiä sellaisia ihmisiä kohtaan, mitä lapsi ikään kuin karttelee. Tietenkin tuo Gacy on vain jäävuoren huippu, ja uskoisin että maailmalla liikkuu tälläkin hetkellä klovneja, jotka raiskaavat lapsia tai ehkä muuten pahoinpitelevät heitä. Varmaan on mukavaa mennä esityksen jälkeen vessaan, ja sitten rooliasu päällä haukkua joku yleisössä ollut lapsi jotenkin kauhealla tavalla, ja ainakin itse kyllä vähän katsoisin, mitä siellä esityksen jälkeen sanoisin.
Näet jos sitten lavalla nauravainen klovni esiintyy tämän jälkeen kaljapullo kädessään ja savuke suupielessään, ja haukkuu yleisönsä, niin se ei varmaan hänestä kovin hyvää kuvaa anna ainakaan noille lapsille. Ja joskus vuosikymmeniä myöhemmin he ovat siinä tilanteessa, että järjestävät lastenkutsuja, niin arvatkaa vain, kutsuvatko he klovneja noihin juhliin. Tuo kysymys voidaan sitten esittää myös sellaisille ihmisille, joiden joulun on humalainen pukki pilannut oksentamalla sekä räyhäämällä asiakkailleen. Häntä sitten kiittää moni joulupukki, jolta jää keikka väliin tuollaisen ihmisen takia, joka ei vain viitsinyt käyttäytyä mitenkään, kun hän menee asiakaskäynnille. Ja sitten tietenkin noiden konkurssiin menneiden huvipuistojen johtajat ovat hyvin otettuja tuollaisen ehkä vain omasta mielestään ajattelemattomien ihmisten takia, jotka sitten pitävät huolen siitä, että heidän tuotteissaan ei kukaan viitsi edes tulla käymään.
Jos lapsi jostain syystä alkaa pelätä jotain normaalia asiaa tai henkilöä, niin silloin hänet kannattaa viedä psykiatrin tai jonkun muun virallisen sekä valtuutetun mielenterveysasiantuntijan arvioitavaksi, jotta voidaan selvittää syy tuohon pelkoon. Se voi tietenkin olla kuvitelmaa, että esimerkiksi klovni tai tarkemmin sanoen klovnin asuun pukeutunut henkilö on tehnyt jollekin lapselle pahaa, mutta silloinkin asia vaatii hiukan jatkoselvittelyjä. Pelko ei synny itsestään, vaan tuon pahaenteisen reaktion laukaisee jokin asia. Kyseinen asia voi olla hyvin pelottava, eli esimerkiksi sirkuspellen ääni tai hänen käyttämänsä partavesi voi laukaista tuon pelkoreaktion.
Mikäli lapsi ei halua sitten lähteä vaikkapa huvipuistoon, niin se voi johtua siitä, että hän kokee olevansa siellä ikään kuin yksin, tämä pitää sitten huomioida kokonaisuutena. Eli jos lapsi vain kerran estelee tuota lähtöä, niin silloin voi kyseessä olla aivan tavallinen “laiska päivä”, mutta jos tuo kieltäytyminen on toistuvaa, ja siihen liittyy psykosomaattista kipua, mikä tarkoittaa sitä, että lapsi teeskentelee vatsakipua, niin silloin voidaan asiasta mainita koulupsykologille tai poliisille. Psykosomaattinen kipu on oikeastaan teeskenneltyä kipua, ja jos tämä sitten liittyy esimerkiksi tiettyihin välitunteihin, niin silloin voidaan ryhtyä epäilemään koulukiusaamista.
Tuolloin sitten pitää miettiä sitä, että mikä mahtaa olla syy siihen, että hän ei pidä jostain huvituksesta tai huvipuistoista, ja silloin voi tietenkin mieleen tulla se, että onko tuollainen henkilö sitten kokenut ensimmäistä kertaa sirkuksessa tai huvipuistossa käydessään kohdannut esimerkiksi jonkun turvamiehen tai esiintyjän väkivaltaisuutta. Tai onko joku hänen seuralaisistaan sitten kohdellut häntä niin, että tuo ensimmäinen kerta on jäänyt myös viimeiseksi.
Ja yleensä lapsena koettu psyykkinen tai fyysinen väkivalta paljastuu myöhemmin juuri sellaisina asioina, kuin että henkilö sitten ikään kuin ei kykene käymään ravintoloissa tai missään muissakaan huvittelupaikoissa, joten silloin pitäisi mieleen tulla sellainen asia, että onko tuota henkilöä sitten pahoinpidelty tuollaisessa paikassa, niin että hän ei vain sitten halua niissä sen takia käydä. Jos ensikosketus johonkin tuotteeseen tai tapahtumaan on surkea, niin silloin ihminen ei kai koskaan sitten noita tuotteita mielellään käytä. Yleensä jonkun huvipuiston vartijan tekemä pahoinpitely voi sitten paljastua siinä, että henkilö ei esimerkiksi halua käydä Disneylandissa, mikä sentään on “huvipuistojen kirkkain tähti”.
Toisaalta esimerkiksi jonkun esiintyjän huonosti valittu repliikki, jonka hän kohdistaa yleisöön joko näyttämöltä tai näyttämön takana saattaa aiheuttaa sen, että joku lapsi kokee sen jälkeen teatteriesitykset jotenkin sellaisina, että hän ei niissä halua koskaan käydä. Tuo huono kokemus sitten voidaan saada aikaan esimerkiksi ryhtymällä huutamaan tuon esityksen tai “Disneylandissa” käynnin jälkeen, ja syyllistämään lasta jostain sellaisesta, mitä hän ei kykene käsittämään. Jos jälkimaku tuosta kokemuksesta on huono, niin silloin lapsi ikään kuin ei kykene enää nauttimaan mistää tuollaisesta paikasta.
