Showing posts with label DARPA. Show all posts
Showing posts with label DARPA. Show all posts

Sunday, February 5, 2023

Nuclear rockets are the most effective tools for civil and military operators.

"Illustration of a Mars transit habitat and nuclear propulsion system that could one day take astronauts to Mars. Credit: NASA" ScitechDaily.com/Could a Nuclear Thermal Rocket Engine Power a Trip to Mars? NASA and DARPA Are Testing)

Nuclear thermal propulsion is a powerful system. It allows the possibility transfer spacecraft to Mars in a short time. If we compare that system with regular chemical rockets. Nuclear thermal propulsion is one of the most promising systems in the world for many other missions than just for the interplanetary drive. 

The nuclear-powered systems can use to make repairments service to space telescopes. That is orbiting the sun far away from Earth. Also, nuclear-powered space shuttles can operate freely in the orbiting trajectory. 

The nuclear-powered recon satellites or recon shuttles can wait at high orbiters. And then they can dive into the lower orbiter for their missions. And then return to a higher orbiter. 


Small-size nuclear reactors can use subcritical - or modified thorium reactors. In that system, an outcoming energy ray like a laser- or microwave radiation keeps fission going. 


Modular nuclear-powered systems can mount in the small suttle's cargo bay. Those miniature reactors can use the plutonium with weapon enrichment level or modified thorium technology. 

Modified thorium technology or subcritical nuclear reactors are safer than regular reactors. Subcritical nuclear reactors require laser or outcoming energy rays to maintain fission. Cutting energy rays ends the fission reaction. 


Nuclear reactors can use for powerful spaceborne lasers. 


Nuclear reactors can also use in spaceborne military satellites. If large-size satellites are far away from Earth that gives them time to react to incoming ASAT weapons. There is a possibility that four large-size recon satellites can see almost the entire Earth if they are at stationary trajectories. Those satellites are in a static position and they would turn their telescopes. And that allows that system to see all positions on Earth in seconds. Those satellites might be similar to the JWST telescope. 

But stationary recon satellites are good targets for ASAT weapons. That means they need the weapon system to defend themselves against kinetic energy ASAT. And those systems can use also be against other satellites. The same satellite can operate as recon and attack missions at least against other satellites. 

If the killer satellite is above all other satellites it can destroy targets by using high-power lasers or maser rays. The military killer satellite can al jam the communication of other satellites. And those systems can deny communication between nuclear submarines and command centers. 


https://scitechdaily.com/could-a-nuclear-thermal-rocket-engine-power-a-trip-to-mars-nasa-and-darpa-are-testing/


https://artificialintelligenceandindividuals.blogspot.com/

Sunday, March 25, 2018

Why is the defense against hypersonic cruise missile so difficult?



(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

Hypersonic missile or cruise missile (HCM) is the new type of weapon, what uses technology that allows the weapon glide to the ground with the extremely high speed with gentle incoming trajectory. This would give the very big challenge for the defense, what must react this threat only in a couple of seconds. The launching of those extremely fast weapons may be done by submarines, surface warships or by aircraft. This weapon is the new type of solution for first strike missions.


Hypersonic cruise missiles are developed in many nations. The limitations of this kind of weapon are very difficult because they don't need warheads. And the kinetic energy what is boosted with microwaves is the devastating combination for aircraft carriers. The microwave-transmitter can installed to the nose of those missiles, and it can be got the necessary electric power from windmill turbogenerators.


The extremely high speed would give very powerful microwaves. The microwaves would be devastating for the target, and if they are not enough, would the kinetic energy terminate the structure, when the missile hits the target with speed above Mach 8. And those hypersonic cruise missiles can accelerate up to speed Mach 12.  The kinetic energy would be very devastating at that speed. But the problem is, that those missiles can mask as the new superfast airplane-testbeds.


One of the greatest problems with hypersonic missiles is that they use so-called low observable technology. That means that the head of that missile is invincible for radars because the shape of the hypersonic body would be similar with B-2 Stealth-bomber. And the gentle shape what allows to avoid the radar-waves would also allow avoiding the friction of the atmosphere.


The final problem with those weapons is that some of them are equipped with similar ECM-systems, what makes the detecting and targeting the air defense missiles to this hypersonic target extremely difficult. Also, some of those missiles are equipped with microwave generators, what mission will be heat the target and make their armor softer, what gives the missile greater penetration. Another mission of those microwave systems is also terminate the electric systems of the target.


As I have written earlier, those hypersonic cruise missiles can destroy even the aircraft carriers by using kinetic energy. The nuclear warhead makes those weapons even more devastating. The gentle trajectory would allow striking against the doors of underground leading facilities. The weapon can strike against the door of those facilities. And it can detonate just outside the cave, what protects the command center. The only problem is that nuclear warhead must detonate in microseconds.

Sources:

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3091715/Air-Force-bosses-reveal-want-hypersonic-missiles-five-years-technology-planes-travel-New-York-London-HOUR.html

http://thehill.com/sponsored/content/245420-no-longer-science-fiction-facing-global-threats-with-hypersonic-missiles

https://www.ibtimes.co.uk/could-uss-new-hypersonic-missile-spark-world-war-3-1555182

https://en.wikipedia.org/wiki/WU-14

https://en.wikipedia.org/wiki/DARPA_Falcon_Project

Picture 1:

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2015/05/21/21/28F4371C00000578-3091715-image-a-1_1432241560991.jpg

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/why-is-defense-against-hypersonic.html

Sunday, August 13, 2017

DARPA testaa uusia aistilaajennoksia, jotka voivat mullistaa monia asioita ihmisen elämässä

Taiteilijan näkemys tulevaisuuden
lentokoneesta

DARPA (Defence Associated Research Project Agency) testaa uusia aistilaajennuksia, joiden avulla voidaan esimerkiksi kaikkia taistelukentän sekä myös vaikkapa varastojen alueelle asennettuja valvontalaitteita linkittää saumattomasti niitä käyttävien sotilaiden, poliisien tai vartijoiden käytössä oleviin älylaseihin sekä kuulokkeisiin. Noita uuden sukupolven aistilaajennuksia voidaan käyttää samalla tavoin, kuin Stephen Hawkingin käytössä olevaa puhesyntetisaattoria käytetään. Eli tuossa laitteessa voi olla sellainen käyttöliittymä, mistä henkilö näkee toiminta-alueensa kartan, ja silloin hän voi katseellaan valita sensorin, mitä hän haluaa käyttää.


Tuo sama käyttöliittymä sitten voi linkittää myös Predator-lennokin sekä nanohelikopterin kamerat sotilaiden kypärässä oleviin älynäyttöihin, ja tietenkin myös noissa droneissa voi olla aseita, joita sitten kauko-ohjataan vaikkapa saman kypäränäytön avulla, kuin millä kytkeydytään esimerkiksi alueelle asennettuihin valvontakameroihin. Tuolloin käy niin,  että henkilö saa tuon laitteen välittämän kuvan omalle HUD-näytölleen, jolloin hän voisi sitten 4G-modeemin avulla saada käyttöönsä teknisen etänäön, mikä tarkoittaa kykyä kommunikoida esimerkiksi dronejen sekä kameroiden kanssa Internetin yli.


Samoin tuollainen aistilaajennus, mikä tarkoittaa VR-näyttöjä, joita on asennettu tulevaisuuden hävittäjiin, jotta lentäjä saa paremman kuvan ympäristöstään. Mutta kun tulevaisuuden hävittäjä-pommittaja saavuttaa ehkä nopeuden Mach-5 tai enemmän, niin silloin tietenkin lentokoneen rakenteisiin pitää kiinnittää erityistä huomiota, ja tuolloin kuomu saattaa muuttua hyvin suureksi rasitteeksi, kun lentokoneeseen ei saisi ylimääräisiä saumoja tulla, ja tuolloin tietenkin parasta olisi sitten valmistaa koneen runko yhteneväisestä alumiini- tai titaanipinnasta, jolloin ilmavirtaus ei tartu koneen kuomun saumaan, ja heitä sen kuomua irti koneesta.


Tuollaisen koneen pinta voidaan varustaa kameroilla, jotka luovat lentäjälle täydellisen keinotodellisuuden, millä tämä sitten tietenkin mahdollistaa vihollisen löytymisen taivaalta, ja tietenkin nuo keinotodellisuuslaitteet toimivat datahanskojen avulla, jolloin lentäjä näkee myös koneen hallintalaitteet silmissään. Tuolloin voi esimerkiksi aseiden kohdistaminen kohteeseen tapahtua silmää kääntämällä, niin että lentäjä valitsee katseellaan koneen, mitä hän haluaa tulittaa, eli siinä missä Stephen Hawking valitsee kirjaimia kuvaruudultaan, niin hävittäjä- tai helikopterilentäjä sitten valitsee samanlaisen käyttöliittymän avulla sen, mihin hän aikoo kohdentaa aseensa.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Sunday, July 30, 2017

Palvelija- sekä empatiaan kykenevien robottien ongelma on työturvallisuus, eli mitä jos joku vaihtaa niiden ohjelmistot


Robottipalvelijoiden käyttö on alkamassa esimerkiksi sairaaloissa, missä niille on ajateltu siirtää kaikki mahdolliset rutiinitehtävät kuten lääkkeiden jakaminen, jotta henkilökunnalle jäisi enemmän aikaa olla potilaiden kanssa. Nämä robotit ovat hyvin voimakkaita verrattuna ihmiseen, joten niiltä sitten pitäisi sujua esimerkiksi potilaiden nostelua sekä siirtäminen paikasta toiseen. Tekstin alla on linkki pariin filmiin, jotka liittyvät tähän asiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=oRlwvLubFxg

Myös vartijoita on ajateltu korvata roboteilla, jotka sitten puuttuvat näpistelyyn ja muihin häiriöihin puolueettomasti sekä tehokkaasti. Tuollaisia tylsiä mutta pakollisia tehtäviä ollaan ajateltu siirtää roboteille, koska ne eivät koskaan suutu ja rupea väkivaltaisiksi. Ja robottien käyttöä perustellaan sillä, että koska ne ovat pohjimmiltaan tietokoneita, niin ne eivät tee mitään mitä niiden muistiin ei olla tallennettu. Eli kaikki robottien sekä tietokoneiden tekemät virheet ovat oikeastaan ohjelmointivirheistä johtuvia, ja huolellisella testauksella sekä koodin valmistamisella voidaan virheet minimoida. Mutta kuitenkin tuollaisiin palvelijarobotteihin, jotka havainnoivat tunteita ja muitakin asioita liittyy yksi kammottava vaara, jota ei koskaan oteta esiin missään kirjoituksissa.


Nimittäin se liittyy siihen, että ihmistä muistuttavia robotteja kehitetään kaiken aikaa myös asevoimien toimesta, ja jos tuollaisen robottipalvelijan ohjelmisto vaihdetaan, niin silloin tilanne voi muuttua erittäin vaaralliseksi. Näet jos kyseessä on robotti, joka on ohjelmoitu salamurhatehtäviin, niin silloin se voi olla hyvin vaarallinen väline missä tahansa paikassa. Eräissä painajaisissa esitelty salamurhiin ohjelmoitu robotti kiinnostaa takuulla myös monien maiden erikoisjoukkoja, ja sen toiminta olisi sellaista, että tuossa robotissa olisi kasvojen tunnistamiseen käytettävä ohjelmisto. Tuollainen alla olevasta linkissä esitelty "Erika" olisi varmaan soveltuva kone tuollaiseen toimintaan, missä robotin pitäisi soluttautua kohteen lähelle, ja tehdä tämä vaarattomaksi. Joten tietenkin on erittäin hienoa, että robotti on rakennettu empaattiseksi mutta tuollainen laite voi muuttua arvaamattomaksi, jos se joutuu vääriin käsiin.


Tuolla tarkoitan, sitä, että joku vaihtaa tuon robotin ohjelmiston tai sujauttaa sen koodin sekaan "varjoprotokollan", mikä tarkoittaa tietyistä kasvoista tai DNA:sta aktivoituvaa hyökkäysohjelmistoa. Ja tuollainen ohjelmisto voidaan varastaa esimerkiksi DARPA:sta, ja sen koodi upottaa "Erikan" ohjelmistoon". DNA:n tuollainen robotti voisi saada esimerkiksi sen nenään upotetusta kemiallisesta analysaattorista eli kaasukromatografista, joka kykenee analysoimaan molekyylien rakennetta.


Kun tuo robotti näkee kohteensa, niin silloin sen ohjelmiston hyökkäys-moduli aktivoituu, ja sitten robotti voi  hyökätä kohteen kimppuun, ja se voidaan ohjelmoida siten, että tuollainen robotti osaa esimerkiksi ottaa aseen kohteen henkivatijalta, ja käyttää sitä operaatiossa. Kun ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi oikeasti olla hyvin paha ihminen, niin hän voi vaihtaa esimerkiksi tuollaisen söpön hoitajarobotin ohjelmiston Pentagonin taistelurobotin ohjelmistoihin, ja koska kyseessä on periaatteessa sama laite, joka suorittaa vain eri tehtäviä, kuin normaali hoito- tai pölyjen pyyhintään tarkoitettu robotti, niin silloin tuo laite voisi toimia myös tällaisessa eliminointitehtävässä.


Vaikka noita DARPA:n kehittämiä prototyyppejä ei ehkä voitaisi kuljettaa pois niiden erittäin tarkasti vartioiduista kehtyskeskuksista, niin kuitenkin joku voi ottaa tuollaisen robotin ohjaus-ohjelmiston USB-tikulle tai SD-kortille, ja sitten asentaa sen vaikka johonkin Japanilaiseen hoitajarobottiin, ja koska kyseessä on samanlainen väline, kuin taistelurobotti, niin kyllä sekin kykenee sitten käyttämään aseita. Kun puhutaan tuollaisen ihmisen näköisen robotin valmistamisesta ja siinä käytettävistä raaka-aineista, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että robotti kannattaa tehdä synteettisestä hiilikuidusta, jolloin siitä ei tule liian raskasta. Ja tuollaisen ihmistä muistuttavan robotin valmistaminen on siitä helppoa, että siihen voidaan käyttää esimerkiksi anatomista luurankoa, johon vain liitetään tarvittava hydrauliikka.


Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tietokoneen ohjaamat hydrauliset männät vain asennetaan niihin kohtiin, missä ihmisellä on normaalisti lihakset, ja kuten elokuvissa, niin tällaisella robotilla voi olla tietenkin haalarit päällä ja kengät jaloissa, koska nuo välineet suojaavat sen rungon ulkopuolella olevia johtimia sekä estävät jalkoja luistamasta alustalla, jolla tuo kone kävelee. Samoin sen rungossa voi olla säteilyantureita, jotka mittaavat UV-säteilyn tasoa, jotta voidaan selvittää kauanko haalariin pukeutunut ihminen voi olla turvallisesti tuollaisessa teollisuushallissa.


Silmien paikalla kyseisellä kojeella on tietenkin WEB-kamerat, ja käsissä sitten pietsosähköisiä kiteitä, joilla se kykenee tuntemaan esineet. Noiden kahden kameran tarkoitus on antaa robotille stereonäkö, joka jäljittelee ihmisten näköaistia. Mutta tietenkin niillä voi olla myös kaikuluotain sekä LIDAR-eli lasertutka, jonka avulla ne voivat havainnoida ympäristöään ja tehdä esimerkiksi kemiallisia analyysejä ilmasta, ja nuo robotit voivat tunnistaa esimerkiksi ihmiset heidän DNA:sa perusteella. Tuo tunnistaminen tapahtuu siten, että robotti suuntaa kohteeseen heikkotehoisen laser-säteen, ja sitten siihen kiinnitetty spektrometri tunnistaa tuon höyrystyvän solun molekyylit.  Käsissä voi olla rukkaset, jotka suojaavat sen sormien servomoottoreita, ja tietenkin WEB-kameroiden suojana pitää olla suojalasit, eli tuollainen teollisuusrobotti on muutenkin vaikeaa erottaa ihmisestä.


Sillä on erilaisia suojaimia, joiden tehtävä on suojata noita laitteen haavoittuvia osia, joihin ei saa mennä likaa. Pöly sitten tietenkin jumittaa servomoottorin, ja samoin estää WEB-kameroita antamasta kuvaa robotin mikropiiriaivoille, jotka sijaitsevat ehkä enemmänkin rinnan kohdalla. Syy miksi tuollaisen ihmisen kaltaisen robotin valmistamisesta ollaan kiinnostuneita, johtuu siitä että se kykenee käyttämään samoja laitteita kuin ihminen, ja jos hävittäjälentäjän paikalle istutetaan ihmistä muistuttava robotti, niin silloin itse koneeseen ei tarvitse tehdä muutoksia.


Samoin jos tuollainen "cyloni" sitten jostain syystä jää työttömäksi, niin se voi marssia suoraan varastoon odottamaan uusia tehtäviä, tai sen ohjelmisto voidaan vaihtaa toiseen työhön sopivaksi, ja ehkä joku sitten ajattelee siirtää tuollaisen pakkaustehtävissä käytettävän robotin esimerkiksi puutarhaan istuttamaan taimia. Mutta kuitenkin joku voi ajatella käyttää noita samoja robotteja sotaan, ja kuten olen monesti kirjoittanut, niin robotti ei tietenkään suutu tehdessään tehtäviään, mutta kuitenkin jos robotti määrätään eliminoimaan ihmisiä, niin se ei varmasti myöskään siinä osoita mitään tunteita tai katumusta.


Ja jos joku sitten haluaa peitellä tekojaan, niin hänen pitää vain vaihtaa robotin ohjelmistot takaisin lailliseen ohjelmaan, sekä pyyhkiä robotin massamuistit tyhjiksi, joten sen takia esimerkiksi voidaan ajatella tilanne, missä joku gangsteri päättää ryöstää pankkeja robottien avulla, ja kun työ on tehty, niin robottien muistit pyyhitään puhtaaksi. Eli tällaisia uhkakuvia liittyy nykypäivän robotteihin. Alla olevista linkeistä voitte katsoa, ja päätellä mitä nykyaikainen robotiikka oikeastaan on. Eli roboteissa voi olla esimerkiksi "varjoprotokolla", joten jos joku hyökkää niiden työpaikalle, niin silloin ne voivat käyttää jopa kuolettavaa voimaa, mutta samoja robotteja voidaan käyttää myös offensiiviseen toimintaan.

https://www.youtube.com/watch?v=rVlhMGQgDkY

https://www.youtube.com/watch?v=oRlwvLubFxg

https://www.youtube.com/watch?v=DyxgDM8O8OM


https://marxjatalous.blogspot.fi/

Sunday, July 23, 2017

Oletteko koskaan kuulleet DARPA:n salaperäisestä "Space Cruiser"-projektista?

X-37B
(Kuva I)


X-37B (Kuva I) on Pentagonin arvoituksellinen avaruussukkula, jonka juuret juontuvat kauan sitten unohtuneeseen ”Avaruusalukseen” tai "Avaruus-risteilijään" (Space Cruiser), jota yhteen aikaan mainostettiin yhtenä avaruussukkulan apuvälineistä, ja tuon salaperäisen ”avaruusaluksen” laukaisun piti olla oikeastaan tieteen sekä tekniikan riemuvoitto, ja mistään kovin mutkikaasta  tai käänteentekevästä välineestä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan ”avaruusaluksen” tai ”avaruus-risteilijän” (”Space Cruiser”) olemus olisi ollut lähinnä ”Mercury”-kapselin kehittyneempi versio, joka olisi käyttänyt nesteraketteja toimiakseen Maata kiertävällä radalla.  Sen piti kyetä operoimaan täysikokoisen avaruussukkulan rahtitilasta, ja Sukkula olisi vienyt tuon pienen avaruuslentokoneen avaruuteen.


Space Cruiser:in (Kuva II.) kaltainen väline olisi voinut hinata satelliitteja sukkulaan, sekä kuvata muita satelliitteja. ”Avaruus-risteilijä” olisi myös kyennyt sitten tuhoamaan vastapuolen satelliitteja raketeilla. Se olisi voitu laukaista myös jonkun hyvin korkealla lentävän rahtikoneen selästä. Tai sitten SR-71 ”Blackbird” olisi sitten voinut hinata sen hyvin korkealle, ja sitten nopeudella Mach 3,21 lähteä syöksymään kohti maata. Jolloin tuohon pieneen sukkulaan kiinnitetty köysi toimisi kuin linko, joka sinkoaa avaruus-risteilijän kiertoradalle SR-71:een liittyy myös eräs episodi, josta ei juuri koskaan olla puhuttu, missä selkään on joskus liitetty RPV eli pienikokoinen kauko-ohjattava tiedustelukone, joka sai nimen Lockheed D-21.(Kuva III) Tuota dronea voitaisiin käyttää myös tietenkin avaruussukkulan kiinnittämiseen SR-71:een.

DARPA:n "Space cruiser" 1980-luvulta
(Kuva II)



Kyseisellä koneella voitaisiin tehdä sellainen operaatio, missä esimerkiksi C-130 koneen selässä ilmaan nostettu avaruussukkula sitten voitaisiin vaihtaa SR-71:n hinaukseen, joka suorittaa sitten tarpeellisen lentoliikkeen, jolla X-37B voitaisiin laukaista ilman suurta rakettien aikaansaamaa näytelmää. Nimittäin rakettien käyttö tietenkin saattaa tuon pienen sukkulan sellaiseen asemaan, että se huomataan normaalisti, mutta toki sukkulalento voidaan peittää tällaisessa tapauksessa siten, että se asennetaan esimerkiksi Minuteman tai jonkun muun ohjuksen kärkeen, mikä aiheuttaa sitten kuitenkin sen, että joka ainoa maailman satelliitti kohdentaa siihen kameransa.


Jos SR-71 vetäisi sukkulan yläilmakehään, ja sitten sen vetovaijeria käytetään linkona, niin silloin on ongelmana se, että myös SR-71 tai sen seuraajan operaatioita varmasti seurataan, joten siksi ehkä C-130 toisi tuollaisen sukkulan koelento-alueelle. Minkä jälkeen pieni RPV siirtäisi hinausvaijerin tuohon pieneen sukkulaan. Jos halutaan käyttää juuri SR-71-konetta, niin silloin sen lentoradan pitää olla samanlainen, kuin mitä käytetään painottomuuskokeissa sekä astronauttien koulutuksessa.



Tuon jälkeen SR-71 sitten lähtee lentämään täydellä vauhdilla kohti taivasta, ja sitten kun se kääntyy syöksyyn lentoradan ylimmässä kohdassa, niin hinausköysi irrotetaan sukkulasta, joka samalla käynnistää rakettimoottorinsa, jotta se kykenisi nousemaan LEO:lle eli matalalle maata kiertävälle kiertoradalle. Tuolloin tuota pientä sukkulaa ei ehkä havaittaisi, vaan lentoa pidettäisiin normaalina koelentona. Eikä sitä osattaisi yhdistää LEO (Low Earth Orbiter) tehtäviin, ja sitten kun tuo kyseinen sukkula sitten olisi päässyt ballistiselle radalle, niin silloin siihen voitaisiin kiinnittää polttiainesäliö että tehtävämoduuli.


Se tarkoittaisi vain sitä, että tuohon sukkulaan olisi telakoitu rakettivaihe, tai sitten painavamman satelliitin alle asennettu vinssi sitten vetäisi sukkulan ylemmälle radalle. Tuolloin vetävän satelliitin vain pitäisi olla sukkulaa painavampi, ja vedettävän kappaleen pitää olla ilmakehän ulkopuolella, jotta tuo toiminta onnistuisi, koska tuolloin ilmanvastus muodostaa ongelman, mutta jos stationaariradalle ankkuroidaan riittävän painava satelliitti, niin se sitten ehkä kykenisi vetämään pienen avaruusaluksen kiertoradalle. Ja sen kiertoradan pitää olla sellainen, että tuo naru voidaan liittää sukkulaan, eli nopeuserojen pitää olla sen verran pienet, että kaapelin liittäminen onnistuu, ja myös se että kaapelin pitää olla vakaa, rajoittaa tuon välineen käytännön sovelluksia.
Lockheed SR-71 ja Lockheed D-21
(Kuva III)

Yksi X-37B:n etuja on nimenomaan sen kyky operoida näkymättömästi. Toisin sanoen se voidaan asentaa vaikka Trident-ohjuksen kärkeen, ja kuljettaa Ohio-luokan sukellusveneellä kauas merelle ennen kuin se laukaistaan kiertoradalle. Tuolloin noiden pienten sukkuloiden operaatioista ei saisi tietää kukaan muu kuin NASA, ja tuolloin laukaisu voidaan suorittaa niin, että sen väitetään olevan vain harjoitusammuntaa. Kuitenkin tuollainen pienoissukkula voidaan nostaa myös ilmapallolla Maan ilmakehän yläosiin, josta se voisi sitten lentää kohti kiertorataa omien rakettien nostamana, ja tuollaisella Mylarista valmistetulla täysin symmetrisellä vetykaasulla täytetyllä ilmapallolla voidaan sitten toteuttaa sellainen malli, että tuo sukkula aukaisisi sen jälkeen valtavan ”päivänvarjon”, joihin kohdistetaan laser-säteitä, joiden avulla tuota laitetta voidaan nostaa sitten kohti kiertorataa.

Tuolloin käytetään sellaista välinettä, joka tunnetaan nimellä LASER tai LASER DISK, mikä tarkoittaa oikeastaan eräänlaista alustaa, mikä nostetaan avaruuteen lasersäteen avulla. Tuolloin laserilla muodostetaan alustan alle kuuman ilmamassan muodostama patja, joka nostaa sitä kohti avaruutta. Kyseinen väline voisi tietenkin nostaa myös tuollaisen pienen sukkulan kiertoradalle, jos vain sen lämpölaajeneminen saadaan kuriin. Ja silloin mielenkiintoinen vaihtoehto olisi sitten käyttää valtavaa mylar-varjoa, joka keveytensä puolesta sopisi tuohon tehtävään. Jos laser suuntautuu tuon laitteen ohi, ja sen säteen tiellä sattuu olemaan jokin satelliitti, niin silloin tuon tekokuun tarina on ohi, koska laser vähintään tuhoaa sen kamerat. 


Laserilla tapahtuvan kiertoradalle nousun ongelmana on kappaleen lämpölaajeneminen, minkä takia sen koon pitää olla niin suuri, jotta lämpöenergia sitten jakaantuisi laajemmalle alueelle, joka sitten pienentää aluksen lämpötilaa, ja kun tuo alus on kiertoradalla, niin tämä varjo voidaan vetää sisään, mikä tapahtuu paljon helpommin kuin maan ilmakehässä koska siellä avaruudessa ei ole kaasua, mikä häiritsee tuon varjon vetämistä esimerkiksi johonkin putkimaiseen säiliöön. Ja mylarin etuna muihin materiaaleihin nähden on se, että tuosta kalvosta voidaan tehdä äärettömän suuri sekä samalla hyvin kevyt. Sama ilmiö muuten tekee suurten putkirakenteiden hitsaamisesta hiukan hankalaa, ja siksi myös tuo lautanen, joka ottaa lasersäteet vastaan pitää olla erittäin suurikokoinen.






Friday, November 25, 2016

Ilmalaivoissa on edelleen paljonkin potentiaalia, jos ajatellaan niiden käyttöä nykyaikaisten tuotanto- sekä muiden yhteiskunnallisten prosessien tukena

DARPA:n ISIS ilmalaiva

Ilmalaivojen tekniikka on hiukan parantunut siitä ajasta, kun Zeppeliinit kuljettivat matkustajia ylellisesti pitkin taivaita. Kun puhutaan siitä, miten materiaalit sekä tuotantotekniikka on parantunut sitten 1900-luvun alusta, niin voidaan sanoa, että nuo silloinkaan käytössä olleet ilmalaivat eivät niin kovin huonoja olleet, kun on annettu ymmärtää. Kun kreivi Ferdinard von Zeppelin kehitti ensimmäisen toimivan ilmalaivan 1900-luvun alussa, niin siitä ajateltiin ensisijaisesti asetta, ja siksi tuohon välineeseen tehtiin paljon erilaisia turvallisuutta parantavia yksityiskohtia, joista tärkein oli kennomainen kaasutankki.


Ilmalaiva tarvitsee ilmaa kevyempää kaasua voidakseen nousta maasta ilmaan, ja 1900-luvun alussa ainoa saatavilla oleva kaasu oli vety, mitä tuotettiin elektrolyyttisesti, ja tietenkin kyseinen kaasu on erittäin reaktiivista. Siksi tuo muuten erittäin käyttökelpoinen kaasu on jäänyt pois esimerkiksi ilmalaivoista, koska se aiheuttaa hyvin helposti räjähdyksen, jos siihen kohdistuu esimerkiksi kipinöitä.


Todellisuudessa vety on aivan turvallista ainetta, kun puhutaan ilmalaivoista, jos muistetaan se, että noihin vedyllä täytettyihin säiliöihin ei saa jäädä ollenkaan ilmaa, koska silloin syntyy erittäin tulenarka koheesio, jossa pienikin kipinä voi aiheuttaa räjähdyksen. Zeppelinien suunnittelijat tiesivät toki sen, että noita ilmalaivoja tultaisiin ampumaan konekivääreillä ja valojuovaluodeilla, kun ne lensivät kohti Lontoota Ensimmäisen Maailmansodan aikaan. Britit kehittivät hyvän taktiikan noiden välineiden pudottamiseen, eli he käyttivät silloin sellaista menetelmää, että kaksi konetta hyökkäsi Zeppelinin kimppuun, ja ensimmäinen kone ampui ilmalaivaa valojuovaluodeilla koko sen pituudelta, jotta sen vetysäiliöt saataisiin puhkottua, ja toinen lentäjä tai hänen taka-ampujansa ampui sitten ilmalaivaa valopistoolilla, jotta tuo tankeissa oleva vety saataisiin räjähtämään.


Kuitenkaan Zeppelin ei mikään helposti pudotettava väline ollut, koska sen rungon sisällä oli kolmesta viiteen vetysäliötä, ja tuon takia kyseisen välineen sisällä oli tyhjää tilaa, ja valojuovat eivät puhkoneet tuolloin sen vetysäliötä. Syy miksi ilmalaivat jäivät välillä pois käytöstä on kuitenkin mysteeri, koska niillä on erittäin pitkä lentoaika verrattuna lentokoneeseen.


Siksi niitä käytetään edelleen esimerkiksi rauhanajan meripartoinnissa. Vaikka syyksi esitetään Hindenburgin tuhoa, niin itse olen sitä mieltä, että tämä ei varmaan ole se oikea syy siihen, miksi tuo sinällään käyttökelpoinen väline jäi ikään kuin unholaan, vaikka sillä on monia käyttökohteita kuten yleisötilaisuuksien tai kansallispuistojen valvominen sekä esimerkiksi metsätyökoneiden apuna toimiminen. Tuolloin tuollainen Zeppelini varustetaan manipulaattori käsivarrella, mihin on liitetty metsätyökoneen koura, ja touon ilma-aluksen alla on kori, mihin se sitten siirtää nuo katkomansa tukit.  Ja vaikka tuo ilmalaiva on tietenkin isokokoinen, niin sitä voidaan kauko-ohjata maasta käsin.


Kun puhutaan siitä, miten korkealla tuollainen ilmalaiva voisi sitten lentää, niin se vähän riippuu millaisista materiaaleista sen runko on tehty. Eli tuollainen huippunykyaikainen ilmalaiva voidaan valmistaa esimerkiksi hiilikuidusta, mikä tekee jäykästä rungosta erittäin lujan, ja sitten tuossa ilmalaivassa pitäisi tietenkin olla kaksoisrunko, jotta kaasu ei pääse pois sen sisältä. Eli tuo ilmalaivan sisempi runko voisi olla mylarista valmistettu pussi, joka sitten laitetaan tuon jäykän kuoren sisään, mikä estää sen paisumista, ja tietenkään ilmalaivan sisällä ei saisi olla vain yhtä kaasusäiliötä, vaan rungon sisällä pitäisi olla vähintään kolmesta viiteen erillistä säiliötä, joiden ansiosta vuodon sattuessa ei niin suuri määrä kaasua pääse ilmaan, kuin mitä tapahtuisi jos säiliö olisi yhtä kappaletta.


Samoin sen runkoon voidaan asentaa aurinkopaneeleita, joilla taataan tuon välineen erittäin pitkä lentoaika, ja tietenkään tuo ilmalaiva ei tuolloin olisi mikään kovin nopea. Mutta kun mietitään sitä, millaisiin nopeuksiin noiden laitteiden avulla voidaan päästä, niin mikään ei tietenkään estä ilmalaivoja olemasta nopeita. Eli ne voidaan varustaa sekä “low enduring” tekniikalla, sekä suihkumoottoreilla, joista käytetään jompaa kumpaa. Se tietenkin voisi olla robotti, joka tuo esimerkiksi kriisialueille lisää viestintä- sekä valvontakapasiteettia, ja samalla tuollainen väline voisi kuljettaa myös lastia esimerkiksi tulvien uhrien auttamiseksi. Noiden robotti-ilmalaivojen lentokorkeus voisi olla yli 30-kilometriä, ja niillä voidaan valvoa jotain tiettyä kohdetta intensiivisesti useiden päivien ajan. Nykyään on suunniteltu sellaista, että noita äärimmäisen korkealla lentäviä ilmalaivoja varustettaisiin laser-asein, sekä kameroin, minkä ansiosta ve voisivat pudottaa allaan lentäviä lentokoneita leikkaamalla niiden siivet poikki hiilimonoksidi-lasereiden avulla.


Muuten 1940-lukuun sekä Toiseen Maailmansotaan liittyy hyvin kiehtova tarina, mikä koskee ilmalaivoja. Liittoutuneet pelkäsivät sitä, että heidän lentokoneitaan kaapattaisiin jättimäisten Zeppelinien avulla. Eli nuo Zeppeliinit lentäisivät B-17-muodostelman päällä, ja kaappaisivat noita pommittajia erityiseen kammioon, jossa niiden miehistöt olisi siepattu, joidenkin insinöörien mielessä on ollut  sellainen mahdollisuus, että rakennetaan jättikokoinen lentokone, joka voisi olla esimerkiksi C-5 “Galaxyn” kokoluokkaa, ja tuo kone sitten varustetaan sellaisella nokalla, että se voidaan avata ilmassa, koneen lentäessä täydellä nopeudella.


Sitten se vain nappaisi edessään olevan lentokoneen kiinni, ja tuon kaapatun koneen siivet voidaan leikata pois esimerkiksi lasereille, jolloin tuo kone saadaan otettua kaappaamaan suunnitellun kuljetuskoneen sisään, ja tuota välinettä, joka voisi käyttää nimeä “Super Guppy” ehkä voitaisiin käyttää lentokonekaappausten ratkaisemisessa. Tuolla laitteella on ainoastaan yksi rajoitus, eli tuolloin ilman pitää päästä virtaamaan vapaasti koneen läpi, ja jos sillä on tarpeeksi kokoa, niin tuo “Super guppy” voisi vetäistä sisäänsä hävittäjän tutkimuksia varten. Ja kun sen sisältä pumpataan ilma pois, niin silloin kaapatun koneen moottorit sammuvat, ja se jää kaappajansa armoille, koska silloin sen moottorit eivät enää saa ilmaa, jotta ne voivat toimia. Ehkä tuollainen projekti on oikeasti ollut olemassa jossain AREA-51.n kaltaisen laitoksen piirrutuspöydällä, sitä emme voi tietää.

Alla pari linkkiä asiaa käsitteleviin videoihin

https://www.youtube.com/watch?v=3ha1V6wR8_E

https://www.youtube.com/watch?v=V3ZIGULlP7Q

 https://www.youtube.com/watch?v=g59PX4xlgNg

espoonmetsa.blogspot.fi

Mars mission and artificial gravity.

Artificial gravity is one factor that can make interplanetary spaceflight possible. One of the simplest ways is to use centripetal force to ...