Showing posts with label antropologia. Show all posts
Showing posts with label antropologia. Show all posts

Thursday, May 18, 2017

Kirjoitelman kohteena tällä kertaa on kuvitteellisen Solaris-planeetan nestemäinen olio. Voisiko tuollainen yksinäinen ehkä nano-koneista koostuva ameba olla olemassa?


Kirjailija Stanislaw Lemin luoma fantasiaplaneetta Solaris ja sen nestemäinen jättiläismäinen ameba kuuluvat tieteiskirjallisuuden klassikoihin, ja tuossa klassisessa tarinassa eräs astronautti laskeutuu omituiselle planeetalle, missä on vain yksi olento hänen itsensä lisäksi. Tuo olento on valtameren kokoinen ameba, joka tarinan jatkuessa paljastuu älylliseksi olioksi. Kun mietitään tuollaisen elämänmuodon mahdollisuutta, niin tietenkin se saattaa olla niin erikoinen, että sen fysiologisia prosesseja ei voitaisi edes kuvitella olevan millään maapallon pinnalla esiintyvällä elämän muodolla.


Kuitenkin esimerkiksi kasvit muuttavat epäorgaanista ainesta sellaiseen muotoon, että ne voivat sitä hyödyntää, ja tuo epäorgaanisen aineen muuttaminen tapahtuu usein itseasiassa sienen kautta. Eli kasvi elää symbioosissa sienirihman kanssa, joka ensin muuttaa maaperän kivennäisaineet aminohapoiksi, joita se käyttää omissa prosesseissaan, mutta sitten tietenkin sieni tarvitsee energiaa, ja sen tähden se on solminut symbioottisen suhteen kasvien kanssa, jotka luovuttavat sille sokereita.


Vastapalvelukseksi sieni sitten luovuttaa solukkoaan kasville, joka saa näin valmiita ravintoaineita omien solujen muodostumiseen sekä myös turvaa kaikkia matoja sekä muita pieniä eliöitä vastaan. Mutta kuitenkin ongelmia tulee sitten eteen siinä, että tuo legendaarinen jättiläisameba on omalla planeetallaan yksin, ja tietenkin silloin voidaan sanoa, että laji ei ole mitenkään erityisen elinkelpoinen. Tai se ei ole elinkelpoinen maailmassa, jonka me tunnemme. Näet lajien selviytyminen vaatii meidän planeetallamme mahdollisuutta geneettiseen muunteluun. Tätä muuntelua on myös ihmissuvun sisällä, koska esimerkiksi tumma ihonväri suojaa ihmisen soluja tai tarkemmin ottaen DNA:ta voimakkaalta ultraviolettivalolta.


Mutta kuitenkin jos tuollainen yksin planeetallaan elävä ameeba sitten olisi olemassa, niin toki tuon olion perimä joutuisi ainakin tuon planeetan keskustähden säteilyn piiriin, jolloin sen perimä varmasti olisi alttiina vaurioille, jotka voisivat koitua tuollaisen olion kohtaloksi. Eli vaikka mitään luonnollisia vihollisia ei tuolla oliolla sitten olisikaan, niin sen perimä kuitenkin jossain vaiheessa rappeutuisi, niin että sen elinmahdollisuudet vähenisivät. Tai sitten kyseessä voisi olla oikeastaan polyyppi-yhdyskunnan kaltainen olio, jonka olisi joukko itsenäisesti toimivia olioita, jotka muodostaisivat sitten valtavan makro-kokonaisuuden. Tuollainen yhdyskunta-eliö voisi olla teoreettisesti vaikka ikuinen.


Tuolloin sen jokainen solu toimisi erikseen yksilönä, mutta kuitenkin tuo toiminta olisi aina kohdennettu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tuollainen eliöyhteisö voisi olla olemassa jollain planeetalla, mutta sen ongelma olisi se, että jos se kohtaa esimerkiksi viruksia sekä muita bakteereja, niin silloin nämä vieraat oliot voivat teoriassa tuhota tuon yksinäisen ameeban melko nopeasti. Näet jos olento on yksin jollain planeetalla, niin silloin sille ei kehity mitään immuunipuolustusta. Ja silloin sen päivät ovat luetut, koska jos sen solumassan seassa alkaa liikkua viruksia, niin tuollainen olento varmasti kuolisi, koska virukset tarttuisivat sen jokaiseen soluun


Mutta varsin mielenkiintoisen ajatuksen olen myös tuollaisesta nestemäisestä jätistä muodostanut. Se ei ehkä olisi samalla tavoin elävä kuin esimerkiksi maapallolla tavattavat amebat sekä meduusat. Tuollaisen olion alkuperä voisi aivan hyvin olla pii-pohjaisissa nanotekniikkaa hyödyntävissä koneissa, joiden tarkoitus voisi olla esimerkiksi jonkin kuvitteellisen humanoidien aluksen vaurion korjaamista varten luodun järjestelmän osa, jonka tuo hypoteettisen aluksen miehistö olisi ehkä hylännyt. Tuolloin aluksen runkoon tullut vaurio voitaisiin korjata nano-koneiden muodostamalla tahnalla, joka itsekseen etsii vaurioita, ja sitten peittää ne tällä melko paljon liimaa muistuttavalla magneettikenttien avulla ohjattava silikonilla.  


Tuollainen piistä sekä raudasta koostuva nanotekniikkaa hyödyntävä "älymassa" voidaan varustaa sen sisään upotetuilla ohjaus-yksiköillä, jotka ohjaavat tuota massaa eteenpäin. Piistä koostuvat nanokoneet voidaan valmistaa hyvin pienissä tuotantolaitoksissa, ja niistä käytetään nimeä "ferrosilikaatit", eli kyseessä on piipohjainen molekyyli, joihin on liitetty rauta-atomeja. Kyseinen aine muistuttaa siis ulkoisesti melko paljon silikonia, mutta on sitä paljon käyttökelpoisempaa. Ja tuon massan sekaan on upotettu noita magneetteja, joilla muotoa ohjataan paikasta toiseen.  


Ja jos tuo kuvitteellinen nano-koneryhmä olisi sitten hylätty jollekin planeetalle, niin se voisi kasvaa niin suureksi, että lopulta nuo nanokoneet peittävät koko taivaankappaleen. Syy tähän voisi olle se, että jos noiden koneiden tuotantoyksiköt kulkevat mukana, niin silloin tuo kone saattaisi saada päähänsä alkaa kasvamaan.

Nuo tuotantoyksiköt eivät välttämättä olisi mitään kovin suuria, vaan ne olisivat enemmänkin ehkä sokeripalan kokoisia kemiallisia reaktoreita, joiden tehtävänä olisi valmistaa lisää noita molekyylejä, jotka olisivat tuon nanotekniikkaa hyödyntävän ratkaisun pohjana. Ja tietenkin niiden pitäisi myös valmistaa sellaisia nanokokoisia älysirulla varustettuja sähkömagneetteja, joilla sitten tuota massaa voidaan ohjata.

https://sites.google.com/view/solariskirjoitelma/etusivu

http://solariksenjattti.webnode.fi

Thursday, January 12, 2017

Matkakertomusten tekeminen on taito sinänsä, ja siinä pitää muistaa aina kunnioittaa tutkimuksen kohteena olevia ihmisiä. Sekä muistaa että luottamuksen pettäminen aiheuttaa haittaa myös muille tutkijoille


Luottamus on ammattiauttajan sekä esimerkiksi kulttuuriantropologin työssä erittäin tärkeä osa, ja jos luottamuksen pettää, niin sitä ei heti saa takaisin. Jos henkilö esimerkiksi käyttää ystävyyttä väärin, ja urkkii kaveriltaan tietoja, jotka altistavat hänet esimerkiksi koulukiusaamiselle, niin voi kertoa, että tuolloin kyllä käy hyvin helposti niin, että tuota henkilöä ei sitten enää nähdä tuon petetyn kaverin Facebook-kaverina eikä myöskään hänelle ole varmaan koskaan helppoa antaa anteeksi. 

Kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä henkilö aikoo kirjoittaa kirjan esimerkiksi matkastaan, ja kertoa tuohon kulttuuriin kuuluvista erityispiirteistä, niin silloin hänen pitää tietenkin miettiä tarkoin siitä, mitä ja miten hän tuosta asiasta kirjoittaa. Tuo haave tuo mieleen ylemmän kuvan tilanteen, missä tutkija loikoo riippumatossa, ja kirjoittelee asioita muistikirjaansa, mutta todellisessa elämässä antropologinen tutkimus on todella vaativaa työtä. Jos toinen pyytää, että häntä ei mainita nimeltä, niin silloin olisi tietenkin sopivaa, että hänen luottamustaan ei petetä, eli toivetta pitää silloin kunnioittaa, jos sitä tutkijalta pyydetään, ja hän siihen myöntyy. 

Samoin itse kyllä revin tukkaani sellaisten tutkijoiden toiminnan jälkeen, jotka ovat tuon luottamuksen pettäneet. Eli tuollainen asia, joka oli "aivan pakko tehdä" on varmasti vaikeuttanut monen muun tutkijan työtä, kun he ovat sitten käyneet perheenjäsenille kertomassa sellaisia asioita, mistä tuo haastateltava on pyytänyt olemaan vaiti. 

Kun puhutaan termistä ”antaa anteeksi”, niin silloin varmasti tarkoitetaan sitä, että henkilön, joka on kärsinyt vääryyttä, täytyy itse antaa teko anteeksi. Mutta voin kertoa, että koskaan ei tuollainen asia ole itsestään selvää. Tutkijan tehtävän on saada ihminen vapaaehtoisesti avautumaan itselleen, ja puhumaan myös sellaista, joka ei itsestä satu mukavalta tuntumaan, jotta hän saa sitten oikean kokonaiskuvan tuosta toiminnasta, mitä hän on tullut selvittämään.

Voidakseen saada myös sellaista tieto, mitä hän ei ole osannut kysyä, pitää toisen ihmisen olla hänen lähellään vapautunut, sekä tuntea, että hän voi puhua luottamuksellisesti tutkijoille, jotka saattavat kysellä häneltä hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Ja jos tutkija sitten levittelee noita asioita ympäriinsä, ja aiheuttaa ehkä tuolle ihmiselle hyvin ikäviä seurauksia, niin silloin ei varmaan ole mitenkään selvää, että sana ”anteeksi” on riittävä, jos henkilö sen takia esimerkiksi menettää vaimonsa tai oikeuden avioliittoon.

Milloinkaan ei saa odottaa sellaista, että toinen antaa kaiken anteeksi, ja noiden ihmisten suhde palautuu ennalleen. Sana ”anteeksi” on sellainen sana, että siitä puhutaan paljon. Ja monet aikuiset ikään kuin käskyttävät lapsiaan antamaan esimerkiksi töykeää kohtelua anteeksi, mikä ei varmasti ole sellainen asia, mikä tuntuu kovin hyvältä. Ensinnäkin anteeksipyyntö on asia, mikä osoitetaan itselle sille, jota kohtaan on rikottu. Eli se ei tarkoita sitä, että jos lapsen käsi jää johonkin oven väliin, niin sitten mennään pyytelemään hänen vanhemmiltaan ymmärrystä teolle, vaan tuolloin anteeksipyyntö pitää osoittaa sille, jota kohtaan on tehty rikkeitä. Eikä tuo sana ole sellainen, mitä hoetaan kerran toisensa perään, ja samalla sitten jatketaan tuota toimintaa.

Tai sitten tietenkin voidaan aina tehdä niin, että kerran toisensa jälkeen tehdään samat asiat, jolloin koko anteeksipyynnöllä ei ole mitään arvoa. Samoin voidaan sanoa, että missään nimessä ei ole mukavaa, jos anteeksiantoa pidetään itsestäänselvyytenä, ja sitten käydään taas kehumassa jossain nakkikioskilla, että tuollainen toistuvasti toisen tunteita loukannut henkilö saa tehdä tätä yleensä heikompaa osapuolta kohtaan, mitä hän haluaa. Tuollainen teko sitten varmasti ei mikään kovin mukava ole. Kun puhutaan esimerkiksi kulttuuriantropologiasta, niin silloin tietenkin on kysymys ammatista, jossa observoidaan ihmisiä, ja jotta he sitten esittelisivät jotain asioita omasta elämästään, niin se sitten vaatii aivan erityistä otetta elämään. Eli kun puhutaan vaikkapa uskonnon tutkimisesta, ja jos tutkimuskohteena on esimerkiksi voodoon kaltainen kultti, niin silloin tietenkin noiden ihmisten luottamus pitää ansaita, jotta he näyttävät omia uskonnollisia tai kulttiinsa kuuluvia menoja, joista tunnetuin tietenkin on ”zombie-myrkyn” tekeminen.

Eli tuolloin henkilölle annetaan pääasiassa pallokalan maksasta sekä muutamista muista yrteistä tehtyä juomaa, jonka myrkky tetradotoksiini aiheuttaa ihmisen tahdon murtumisen, sekä hänen muuttumisensa täysin toisen ihmisen käskytettävänä olevaksi ”zombieksi”. Mutta samalla he voivat tutustuttaa ihmisiä esimerkiksi heidän seremoniaansa, joka on eräänlainen haitilainen versio reiveistä. Tuossa toiminnassa ihmiset laitetaan hyppimään ja liikehtimään, kunnes heidän elimistössään kehittyvä endorfiini aiheuttaa ikään kuin eurofian, jota tehostetaan joskus kannabissuitsukkeilla, mikä tekee tuosta seremoniasta samalla miellyttävän, mutta samalla hyvin vaarallisen. Mutta kun puhutaan tällaisesta toiminnasta ja varsinkin aitojen seremonioiden observoinnista, niin silloin pitää muistaa se, että noiden ihmisten luottamus on tuolloin äärimmäisen tärkeää. Näet noissa piirissä saattaa henki lähteä, tai antropologi päätyä ”zombie-orjaksi” haitilaiselle plantaasille, jos hänelle ei tarkasti kerrota, että mistä lasista saa tuossa seremoniassa juoda.

Näet joissakin tapauksissa saattaa ehtona tuollaisen seremonian tutkimiseen saattaa olla se, että myös antropologi osallistuu tuohon toimintaan. Ja tuolloin tietenkin on hyvä muistaa se, että esimerkiksi druideilla oli aikoinaan sellainen tapa, että heille annettiin nurin päin kaadettu toscakakku, joista yksi pala oli hiillostettu, ja kun tuollaisen palan sitten sai, niin silloin druidi päätyi poltettavaksi. Näet tuohon seremoniaan sisältyi sellainen opetus, että tuo hiillostettu pala oli tietenkin kakun suurin, jotta voitiin olla varmoja siitä, että sen sai joku ”kuningas”, joka oli terrorisoinut muita. Kun puhutaan esimerkiksi voodoosta, niin se ei varsinaisesti ole uskonto, vaan eräänlainen kultti, joka on peräisin afrikkalaisilta orjilta, ja sen termistö on sellaista, mikä peittää esimerkiksi myrkyn keittämisen.

Eli termi ”henki” on yksinkertaisesti myrkky, mitä tuon kultin noita eli hougan aikoo tällä kertaa käyttää henkilöön. Tuohon asiaan kuuluu tietenkin esimerkiksi erilaisten käärmeenmyrkkyjen sekoittamista maitoon, ja tuolloin esimerkiksi pepsiini saattaa polttaa vatsan rikki, jos henkilö ei tiedä tuosta ”mausteesta”. Kun puhutaan siitä, että joku pettää kaverinsa luottamuksen, niin se tietenkin aiheuttaa todella suurta mielipahaa sekä vihaa. Ja jos petos tapahtuu perheenjäsenen toimesta, niin silloin tietenkään ei anteeksipyyntö varmaan ole mikään syy antaa tuota tekoa anteeksi. Eli tietenkin voidaan sanoa, että tuo teko voi olla vaikka hakattavaksi houkutteleminen, mitä ei toki varmasti voida niellä koskaan. Ja koskaan ei saa missään nimessä ruveta kuvittelemaan, että jatkuva anteeksipyyntöjen esittäminen, mutta tekojen jatkaminen mitenkään parantaa luottamusta toisiin ihmisiin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

If. We cannot cross the speed of light. We can make a shortcut through the fourth dimension.

What could interstellar supertechnology look like?  The WARP drive is something that we might not make quite soon. That system requires enor...