Suomalaisen korruption ongelma on se, että sen olemassaoloa ei uskalleta myöntää ( Humoristisesti ajatellen voidaan kysyä, että Onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja?)

Suomalainen korruptio on sikäli ongelmallinen tutkimuskohde, että sitä koskevaa tietoa on jotenkin vaikeaa saada. Samoin se tekee tuosta tutkimuksesta ongelmallista, että korruptiota ei edes aina myönnetä olevan olemassakaan. Surullinen esimerkki tästä on viime-aikoina mediassa paljon esillä ollut “tapaus Aarnio”, missä poliisi tai tarkemmin sanottuna esimiesasemassa ollut huumepoliisi käytti asemaansa väärin, ja sai siitä sitten tuomion. Kuitenkin median asenne tuota miestä kohtaan oli sellainen, että kaikki se mitä hänen puolustuksensa sanoi ikään kuin vapauttaisi tuon poliisin, ja tässä sitten varmaan joku "uutisvuodon" esiintyjistä keksisi kysyä, "onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja", mistä sitten seuraa varmasti naurunremakka

Samoin lehdistön asenne esimerkiksi muitakin virkasuhteensa aikana virheitä virantoimituksessa tai yksityiselämässään tehneitä henkilöitä kohtaan on ollut jotenkin ihmeellinen. Nuo asiat liittyvät usein alkoholin käyttöön virkasuhteessa, eli juopumukseen ja virkamiehelle epäsopivaan käytökseen, ja tällä sitten viittaan tähän “some-majurin” tapaukseen, missä korostettiin sitä, että puolustusvoimien mielestä ensimmäinen rattijuopumus ei ole syy työsuhteen päättämiseen, mikä tietenkin hiukan pisti silmään. Se miten tuo laitos kohtelee tuota henkilöä tietenkin on puolustusvoimien sekä oikeuslaitoksen asia, mutta tietenkin tällainen asia vaikuttaa varmasti tuon upseerin uraan, ja itse kyllä muistelen, että tuossa laitoksessa on äärimmäisen nuiva asenne pienintäkin rikosta kohtaan. Kuitenkin pääosa maamme korruptio-jutuista on varmasti noussut esiin juuri sosiaalisen median ansiosta.

Kun muistellaan esimerkiksi kuuluisaa “Noppa-juttua”, niin silloin kaukaisina aikoina, jolloin tiedonvälitys oli täysin lehtien päätoimittajien käsissä, niin silloin noita juttuja käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin. Nykyään on avoimuus tehnyt myös korruption tutkinnasta erittäin helppoa, koska tutkijan ei tarvitse enää käydä tarjoamassa juttujaan lehteen, vaan hän voi sitten julkaista omia tekstejään ilmaisilla julkaisualustoilla. Tutkimusten julkaiseminen on tietenkin tutkijan oman turvallisuuden kannalta hyvin järkevä asia, koska jos esimerkiksi tutkiva toimittaja kirjoittaa mafiaa koskevia artikkeleita, niin silloin tietenkin mafia voi hänet haluta vaientaa.

Silloin tietenkin poliisin pitää ottaa nuo artikkelit huomioon, jos tuo toimittaja sattuu liukastumaan suihkussa tai syöksymään johonkin rotkoon, kun hän on palannut jostain juttujen keräys-matkalta. Tai ehkä kuitenkaan kukaan poliisi ei halua sitä, että korruptiota tutkinut toimittaja sattuu kuolemaan hänen putkaansa, kun hänet on kadulta noukittu juovuksissa parempaan talteen. Vaikka tuo henkilö ei olisi alkoholia nauttinut ollenkaan, niin häneen tietenkin on voitu injektioneulan avulla pistää viinaa, jotta hänet voidaan noukkia sitten kadulta.

Tässä tulee sitten mieleen sellainen asia, että monesti korruptiota tutkiva henkilö on saanut päälleen ikäviä vihjauksia, kuten sellaisia missä hänen Internetissä käyttämiään salasanoja on levitelty ympäriinsä, ja samalla tuon henkilön sukulaisia on ikään kuin lahjottu asettumaan panttivangeiksi. Mutta kun puhutaan siitä, mikä sitten voi vaikuttaa korruptioon on sellainen asia, että tästä hyvin ongelmallisesta tavasta ryhdytään puhumaan avoimesti. Se että sukulaisten suosimisesta eli nepotismista ja muista vastaavista hyvin ikävistä asioista pitää kyetä keskustelemaan avoimesti. Jos tuomari päättää käsitellä korruptio-juttuja suljetuin ovin, niin se varmasti aiheuttaa vain hallaa kaikille osapuolille, koska silloin tietenkin huhut sekä salaliittoteoriat lähtevät liikkeelle, joten sen takia korruptiota pitää tietenkin käsitellä avoimesti, koska silloin tulee tapausta tarkasteltua kaikilta suunnilta. Se että julkisuudessa leikitään toisen olevan vain joku humpuukia jakeleva pelle ei varmasti sitten käy yksiin sen kanssa, että hänestä tehdään kanteluita puolustusvoimien komentajalle.

Kuitenkin saattaa olla niin, että komisario Aarnio on vain uhri, jolle on ehdotettu sitten esimerkiksi oikeutta yrittäjyyden sekä poliisityön yhdistämiseen.Kyseinen asia tarkoittaa sitä, että valtion virassa oleva henkilö on pyytänyt lupaa toimia vapaa-ajallaan konsulttina. Ja ehkä tuo komisario sitten on nuo hakemukset kirjoittanut oikein, mutta sitten esimies ei ole vastannut “kyllä” tuohon pyyntöön, ja saattaa olla niin, että he ovat Aarniolle sanoneet antavansa luvan tuohon konsulttiyritykseen, mutta sitten on tullut mieleen se, että tuo komisario olisi loistava uhrilammas.  Näet aina välillä tulee eteen sellainen asia, mitä kutsutaan poliittisessa kielenkäytössä ryhtiliikkeen nimellä, ja se tarkoittaa sitä, että korruptiota harjoittavat virastot sitten antavat lehdistölle jonkun uhrin, jonka päälle kaikki paha laitetaan. Tuolloin joku alempi poliisi tai upseeri sitten pidätetään suuren mediakohun saattelemana, ja sitten seuraa uutis-välähdyksiä, joilla sitten osoitetaan, että laitokset kykenevät itse hoitamaan korruptiota koskevat ongelmansa.  

Avoimuus tietenkin tekee varmasti pahaa niiden mielestä, jotka ovat tottuuneet hyssyttelyyn sekä asioiden painamiseen villaisella. Mutta toisaalta se että esimerkiksi Aarnio nostettiin median toimesta ikään kuin esimerkiksi siitä, miten poliisimies saa tehdä mitä häntä sattuu huvittamaan, ja samalla ikään kuin muita ihmisiä vähäteltiin, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että media on tuolloin osallistunut jutun peittämisen yritykseen, mikä tunnetaan rikoslaissa nimikkeenä “rikostutkinnan vaikeuttaminen” tai “tutkinnan estäminen”. Tuo on muuten vakava rikos, mikä vaatii aina poliisitutkintaa. Samoin mediassa on esitetty sellaisia käsityksiä, että esimerkiksi tutkijoita saa komentaa poliisipäälliköiden toimesta muihin tehtäviin. Tuollainen toiminta kuitenkin on rikollista, koska se tarkoittaa rikostutkinnan estämistä.

https://sites.google.com/view/suomenilluminati/etusivu

Korruption tutkiminen sekä sitä koskeva lainsäädäntö voi muuttua mitättömäksi, jos media asettuu rikollisen puolelle

On olemassa valtioita, joissa korruptiota ei ole siksi, että sitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole ole olemassakaan. Tai tarkemmin sanoen tuota lainsäädäntöä ei valvota. Tuolloin tietenkin viranomaiset saavat siellä tehdä mitä heitä huvittaa. Mutta sitten tietenkin on valtioita, joissa tiedotusvälineiden avulla kerrotaan ihmisille, että valtiossa ei edes kukaan halua mitään korruptiota koskevia tutkimuksia. En tiedä mihin kategoriaan kuuluu sellainen tapaus, missä tiedotusvälineet tai tiedotusvälineiden edustajat vihjailevat siitä, että esimerkiksi jos poliisimiehen haastaa oikeuteen, niin siitä sitten seuraa ikävyyksiä tuolle jutussa syyttäjänä tai kantajana olevalle henkilölle.

Se että julkinen sana sekä vapaa lehdistö ovat sananvapauden takuumiehiä, ei välttämättä kuitenkaan toteudu edes Suomessa. Lehtimiehet ovat omien työnantajiensa palveluksessa aivan kuten muutkin ihmiset, ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, että päätoimittaja voi poistaa jutusta melko paljon “epäasiallisia” kohtia. Se mitä tuo sana “epäasiallinen”  sitten tarkoittaa, jää jokaisen ihmisen oman päättelykyvyn ja mielikuvituksen varaan.  Ja ainakin Kekkosen aikaan oli tapana se, että tiedotuksessa piti noudattaa tiettyä politiikkaa, mikä ei välttämättä ollut aivan sitä, mitä voidaan totuudeksi kutsua.

Tuolloin oli tapana se, että Neuvostoliittoa kumarrettiin, ja tuolloin oli tapana se, että median oli ikään kuin korostettava neuvostojärjestelmän hyviä puolia. Jos sattui käymään niin, että media sitten ei muistanut kumartaa Kekkosta sekä muuta ulkopoliittista johtoa, niin silloin kävi niin, että kyseinen toimittaja sai nuhteet sekä menetti sotilasarvonsa eikä enää voinut käyttää Puolustusvoimien kuvamateriaalia omissa lehtijutuissaan.

Lehdistön sekä median ongelma on siinä , että myös toimittajat ovat ihmisiä, joiden mielipiteitä sekä asenteita ei välttämättä voi mitenkään peitellä. Samoin lehtimiesten kohdalla ongelma on siinä, että heillä ei ole välttämättä samaa koulutusta kuin tutkijoilla tai poliisimiehillä,  jotka saattavat lukea hyvinkin traumaattisia tapahtumia käsitteleviä artikkeleita sekä raportteja koko päivän.

Tämä tietenkin ikään kuin tekee ihmisestä tunteettoman, mutta toisaalta ammattimaiset tutkijat eivät saa osoittaa tunteitaan, koska jos esimerkiksi sotarikoksia tutkiva henkilö paljastaa tietävänsä jostain verilöylyistä väärässä paikassa, niin silloin hänestä ei ehkä ole mitään hyötyä yhtään kenellekään. Sama koskee tietenkin myös poliiseja, jotka tutkivat normaaleja rikoksia joko normaaleja menetelmiä tai soluttautumista käyttäen. Jos henkilö ei omaa epäilevää ajattelutapaa, niin hän saattaa silloin uskoa, että virkamerkki, tai joku muu vastaava asia tekee ihmisestä syyttömän tai syyllisen. Se onko esimerkiksi kiduttaja mafian vai jonkun maan viranomaisten palveluksessa, on tietenkin teon tapahtuessa melkein sama asia, mutta myöhemmin tuo asia saattaa muuttaa koko tapauksen luonteen.

Mikäli kidutus tai muu vastaava ihmisoikeuksia loukkaava teko tapahtuu valtion edustajan toimesta, niin silloin kidutettua saatetaan myöhemmin syyttää tekaistuista rikoksista. Toki eräs Lavrenti Berija säädätti Neuvostoliitossa lain kidutuksen kieltämisestä, kun Stalin alkoi käydä vanhaksi. Tuolla tavoin NKVD:n pahamaineinen päällikkö varmasti yritti, että hän ei joutuisi kokemaan niitä kauhuja, mitä vangit kokivat hänen vankiloissaan.

Tai hetkinen Berija ei varsinaisesti ollut NKVD:n päällikkö eikä tuo virasto koskaan tappanut ketään, vaan nuo pahamaineiset “puhdistajat’” työskentelivät MGB-nimisessä laitoksessa. Ja Berija oli tietenkin MGB:n päällikkö. Toki myös hallituksia vastustavat sissit ovat välillä harrastaneet kidutusta. Ja esimerkiksi joissain maissa on käynyt niin, että ensin hallituksen miehet ovat kiduttaneet vankeja, ja sitten vallan vaihduttua he ovat itse joutuneet kidutettaviksi. Toisaalta en tiedä miksi sellaista tilannetta sanotaan, missä työmaalla joku sidotaan tuoliin, ja kuumaa pikeä kaadetaan saappaan päälle.  

Tai sitten voi käydä niin, että esimerkiksi organisoidun rikollisuuden jäsen esiintyy poliisina. Yksikin poliisi joka työskentelee rikollisten laskuun voi tehdä todella pahaa vahinkoa nimenomaan poliisin tutkimuksille. Mutta melkein yhtä pahaa jälkeä tekee se, että lehdistö avoimesti asettuu rikollisten puolelle, ja käyttää jatkuvasti palstatilaa esimerkiksi jengipomojen tai väkivaltarikollisten puolustamiseen. Se että oikeudenkäyntejä käydään oikeussaleissa eikä lehtien sivuilla on tuolloin ilmeisesti jäänyt joltain huomioimatta. Samoin se että jokainen puolustuksen esittämä todiste esitetään vapauttavana todisteena on todella ikävä asia. Tuolloin voidaan muistella “Tosi-TV” sarjaa, joka tunnetaan nimellä “Tapaus Aarnio”, jota seurattiin tiedotusvälineissä sillä tavoin, että jokainen puolustuksen esittämä fakta sitten oli “se juttu”, mikä vapauttaa tuon syytetyn. Silloin voidaan puhua siitä, että osa noista jutuista oli varmasti kirjoitettu todistajien painostamiseksi.

Kuitenkin lehtijuttujen määrä sitten paljasti, että Aarnio oli ikään kuin pilottikokeilu, jolla sitten haettiin rajoja sille, mikä oli poliisille sopivaa toimintaa, ja ehkä oikeutta toimia esimerkiksi henkivartijana vapaa-ajallaan. Se kuitenkin mahdollistaa myös sen, että poliisi voisi ottaa lahjuksia työssään, ja se mikä tässä tapauksessa sitten pisti silmään oli lehdistön kääntyminen lakia vastaan, eli sekä Aarnion että norjalaisen massamurhaajan Breivikin tapauksessa on ollut huomattavaa se, että lehtimiehet kääntyvät rikollisen puolelle, ja ikään kuin ihailevat häntä. Samoin esimerkiksi “skin-partioita” on maassamme jostain syystä sitten ihannoitu ikään kuin ne olisivat hyväksytty tapa hoitaa asioita.

Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Mietteitä talousrikollisuudesta sekä "hyvä veli" seurapiireistä

Avoimuus yhteiskunnassa on tärkeää, kun viranomaiset odottavat ihmisiltä apua esimerkiksi harmaan talouden kitkemiseksi. Harmaan talouden ylin ongelma on siinä, että sitä ei ehkä pidetä oikein rikoksena, vaikka kyseessä on todellisuudessa teko, joka vie valtion kassasta rahoja, jotka olisi voitu käyttää muuhunkin. Se ei ole vain esimerkiksi rakennusurakoita, joista ei makseta veroja, vaan myös johtavien virkamiesten harjoittamaa kähmintää, mikä sitten välillä on ollut suurelta yleisöltä piilossa. Toki on tapauksia, missä esimerkiksi ”Noppajutun” kaltaisissa tapauksissa on asioita käsitelty julkisesti. Vaikka tässä kirjoituksessa käsitellään julkisen sektorin kähmintää, niin varmasti myös yksityiset toimijat ovat tätä harrastaneet keskinäisissä kaupoissaan, eli yhtiöiden alihankintatöitä on ”vuodatettu” jollekin ”kaljakaverille”.

Näin on sitten tehty omalle työnantajalle rahallista tappiota, ja samalla on unohdettu, että lahjominen on myös yksityisessä liiketoiminnassa kiellettyä. Ja tietenkin jokainen ihminen on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa tappiot työnantajalleen, oli tämä julkinen sektori tai yksityinen yritys. Näet yrityksen rahat eivät ole työnjohtajan vaan yhtiön omistajien rahaa, ja jokainen yritys on velvollinen esittämään kirjanpitonsa verottajalle, joten tämä näkyy sitten verottajalle. Ja kartellilainsäädäntö on sellainen, että jos yhtiöiden välisiä hintoja koskevia sopimuksia löytyy, niin se joka kartellista ensin ilmoittaa jää ilman syytettä. Tämä pätee myös kartellissa mukana oleviin yrityksiin, ja tällä hieman erikoisella lainlukemistavalla taataan se, että lakimiehet eivät näitä hintasopimuksia kovin helposti yhtiöiden välisissä neuvotteluissa tai yksityisissä tapaamisissa ehdottele.

 Maassamme ei olla oikein käsitetty, että esimerkiksi ”hyvä veli” kaupoilla voidaan tuotteesta joutua maksamaan jopa moninkertaisia maksuja verrattuna siihen, mitä ne maksaisivat oikein kilpailutettuina. Kun keskustellaan korruptiosta, niin silloin kyse ei useinkaan ole mistään pimeästä urakoinnista, vaan rikoksesta jossa käytetään omaa asemaa törkeästi hyväksi. Eli tuollaisessa rikoksen lajissa on kyse siitä, että yleensä johtavassa asemassa oleva virkamies tai virkailija sitten ostaa esimerkiksi hyvältä kaveriltaan tai sukulaisiltaan kaupungille tai valtiolle palveluita, joista sitten on maksettu ylihintaa. Tai sitten hän on ”vuotanut” ”serkulleen” tietoja tulevista urakoista sekä niistä tehdyistä tarjouksista. Toinen vaihtoehto tuossa kähminnän sekä saunaseurapiirien luvatussa toiminnassa on se, että joku yhtiö tai sen edustaja antaa virkamiehelle tarjouksen työstä, josta on tehty tarjouskilpailu siinä muodossa, että se ei täytä kilpailutuksen vaatimuksia.

Tuolla tarkoitan esimerkiksi sellaista tarjousta, jossa osa summasta on jätetty merkitsemättä, ja sitten on virkamiestä pyydetty merkitsemään siihen summa, joka on alin tarjouskilpailussa. Eli tällöin kyse on yleensä muutamista euroista, ja jos tuollainen ehkä pari euroa alempi tarjous tulee kaupungin kansliaan vain minuutteja ennen kuin tarjouskilpailu suljetaan, niin silloin kyllä herää epäilys siitä, että onko joku kaupungin työntekijä antanut katsoa noita tarjouksia etukäteen, ja tuolloin tietenkin pitää muistaa, että myös kaupunginjohtaja on työläinen. Mutta kun puhutaan ”hyvä veli”-kaupoista, niin silloin eteen tulee sellainen asia, että kaikki maailman rikolliset eivät edes omaa sellaisia suhteita, että he voisivat sitten tuollaista tehdä. ”Hyvä veli”-kaupat sekä kähmintä ovat asioita, joista aina silloin tällöin nousee kovia keskusteluja, koska tuo rikollisuuden laji, missä esimerkiksi julkisista varoista maksettavia urakoita annetaan jollekin "toverille" on oikeasti pelkkää aseman väärinkäyttöä.

Kaikilla ihmisillä ei ole edes käsitystä siitä, miten paljon tuollainen toiminta voisi maksaa yhteiskunnalle. Kyse ei ole vain yhdestä urakasta, vaan siitä että tällaisella toiminnalla voisi joku rakennus- yms. alan yhtiö ikään kuin häätää kilpailijoita pois markkinoilta, ja sitä kautta hankkia monopolin vaikkapa juuri rakennusalaan. Se voisi tapahtua siten, että ensin tehdään julkisiin kohteisiin sellaisia tarjouksia, että toiset eivät niihin pystyisi tekemään, ja sitä kautta hankitaan yksinoikeus kaupunginosien rakentamiseen. Ja kun muita yhtiöitä ei markkinoilla olisi, niin silloin tietenkin työn hinta määräytyisi sen ainoan toimijan mukaan, mikä olisi jäänyt suurkohteiden markkinoille. Jos alalla on vain yksi tarjoaja, niin silloin kyseessä on monopoliasemaa käyttävä yhtiö, ja markkinoilla on silloin urakoiden myyjän markkinat, jossa monopoliyhtiö määrää hinnat yksin.

Ja tuo markkinoiden kaappaaminen vaatii vain sen, että joku iso toimija voisi sitten painaa hinnat niin alas, että toiset yhtiöt alkavat tehdä tappioita, ja mikään yhtiö ei sitten loputtomiin voi tehdä miinusmerkkistä tulosta, koska silloin siltä loppuu raha. Suurella yhtiöllä on kuitenkin mahdollisuus tehdä tappioita pidempään kuin pienillä toimijoilla. Ja jos yhtiö sitten on kansainvälinen toimija, niin se voi silloin kanavoida muista maista saamiaan voittoja näihin tässä maassa tapahtuviin toimintoihin. Kähmintä varmasti ei ole mitenkään hauskaa niistä, jotka sitten joutuvat laskuja maksamaan. Ja vaikka raha lähtee valtion pussista, niin sitä ei maassamme ole käytössä loputtomasti. Mikäli urakoista maksetaan ylihintaa, niin silloin lasku lankeaa meille tavallisille veronmaksajille korotettujen verojen muodossa.

Ja kähmintä on se harmaan talouden muoto, mitä ei koskaan olla mainittu missään julkisissa keskusteluissa. Tuolloin ei puhuta mistään remontista, mistä on jäänyt verot maksamatta, vaan rikollisuudesta mitä tehdään puvut päällä kaupunkien sekä valtion virastoissa, ja missä pyörii paljon suuremmat rahat kuin jossain maalausurakassa, mikä maksetaan tekijälle käteisenä. Tuollainen toimistotalo on todella iso urakka, ja sen saaminen voisi olla jollekin keskisuurelle liikkeelle todellinen onnenpotku, missä se voisi näyttää osaamistaan. Mutta jos tuo urakka menee sitten joillekin kunnanjohtajan tai valtuuston puheenjohtajan tuttaville, niin silloin saattaa tuollaisella yhtiöllä olla edessä hakeutuminen konkurssimenettelyyn.

Maamme maine maailmalla on hyvin tärkeä, jos haluamme houkutella tänne ulkomaista pääomaa, ja siksi on tärkeää että olemme aidosti korruptiota vastaan, ja toimimme niin, että voimme näyttää maailmalle esimerkkiä siitä, että voimme avoimesti keskustella siitä, että myös johtavia virkamiehiä saattaa vaivata ahneus. Ja yhteiskuntamme avoimuus tällaisissa asioissa varmasti herättää myös luottamusta ulkomaisissa sijoittajissa, jotka varmasti eivät halua kohdata mitään mielivaltaa. Ja oli tulos mikä hyvänsä, niin uskon että tällaiset lehtijutut kannustavat ihmisiä kertomaan viranomaisille, jos he havaitsevat esimerkiksi tuollaisia tapauksia, missä saunassa on sovittu ennalta jotain suuntaviivoja, jotka koskevat vaikkapa tietojärjestelmien tai muiden palveluiden toimittamisia kaupungeille. Näet kyseessä on asia, joka saattaa tulla veronmaksajille hyvin kalliiksi, ja saada aikaan sen, että joku yhtiö tai sen johto saa ansaitsematonta tuloa tällaisista kaupoista.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisi-kaikkien-aikojen-suurin-korruptiotutkinta-helsingin-opetusviraston-turvallisuuspaallikko-vangittu/6268730

Noppa juttu Wikipediassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Noppa-juttu


marxjatalous.blogspot.fi

Julkisuus varmasti pelottaa joitakin rikollisia, mutta se että joku jää kiinni esimerkiksi lasten hyväksikäytöstä saattaa merkitä sitä, että hän on tehnyt saman tai pahempaa tuhannelle muulle lapselle

Kun tässä alla olevaa linkkiä klikkaa, niin varmasti ymmärrämme syyn siihen, miksi jotkut ihmiset pitävät yksityisyyttään arvossaan. Kun tämän uber-kuskin toimintaa ajattellaan yksinkertaisesti lain kannalta, niin kyseessä on varmasti rikollinen toiminta, mutta moraalisesti hän kuitenkin toimi täysin oikein. Ja tämän takia taas voidaan keskustella siitä, millainen arvo esimerkiksi näillä YouTubeen ladatuilla videoilla on siltä kannalta, että niissä esitellään ihmiselämän raadollisempi puoli, eli se kuinka jotkut ihmiset käyttävät toisia siekailematta hyväkseen.

Ja tietenkin USA:ssa tuollaiseen toimintaan, missä lapsia kaupataan miehille seksiorjiksi on suhtauduttu kielteisesti, ja näistä tapauksista on tullut myös tuomioita, mutta miten sitten esimerkiksi Brasilian tai Thaimaan tai Guatemalan viranomaiset suhtautuvat tällaiseen toimintaan on kysymys, johon me kaikki varmaan tiedämme vastauksen. Eli noissa maissa viranomaisten toimintatapa on hiukan toisenlainen kuin meillä länsimaissa, ja nuo poliisit eivät aina ole kiinnostuneita kuin siitä, että heidän pöytänsä on tyhjä jutuista.

Vaikka kuinka haluaisimme sitten pitää maailman sellaisena, että siellä olisi kaikkien hyvä elää, niin aina välillä löytyy ihmisiä, jotka käyttävät toisia säälittä hyväkseen saadakseen itse rahallista hyötyä teostaan. Toki nuo yksityiselämää sekä viranomaistyötä koskevat kuvat varmasti aiheuttavat sellaisia reaktioita, missä tuollainen kuvaaja saa syytteen siitä, että hän  loukkasi ihmisen yksityisyyttä.  Kuitenkin tuollainen tapaus olisi ehkä jäänyt käsittelemättä mediassa, ja nuo naiset olisivat sitten jääneet rankaisematta.

Ja monesti lapsen houkuttelu prostituutioon sekä muuhun hyväksikäyttöön, kuten tekemään ilmaisia työvuoroja jollekin siivousfirmalle alkaa siitä, että joku nainen tarjoaa hänelle töitä sekä mahdollisuutta "ansaita omaa rahaa". Kuitenkin kyseessä saattaa olla törkeään hyväksikäyttöön syyllistyneiden henkilöiden rinki, ja kuten varmaan kauhutarinoista olette kuulleet, niin nuo naiset ovat joskus tehneet sitä, että he ovat pyytäneet lapsia kyytiin, ja ajaneet toiseen kaupunkiin, ja väittäneet lapsille olevansa viranomaisia, ja noita lähinnä orjatyökeskusten tasoa olevia paikkoja lastenkodeiksi. Puhutaan myös siitä, että esimerkiksi jossain meksikossa tai kauko-idässä on ollut lastentekokeskuksia, joissa ilotytöt käyvät synnyttämässä, ja sitten noita lapsia on myyty esimerkiksi adoptoitaviksi tai sitten heitä on käytetty ilmaisena orjatyövoimana.

Kyseisten tarinoiden pohjana on ilmeisesti ollut tapauksia, joissa ihminen on myynyt munuaisensa, jotta hän saisi rahaa. Joten mikä estää sitten esimerkiksi sikiöiden tuotannon kantasoluterapioita varten. Tai sitten jotain vielä kamalampaa voi olla tapahtunut. Eli kuten tiedämme, niin ihmisten ahneus on käsittämätöntä, ja mieleeni on tullut sellainen ajatus, että mitä jos joku sitten kasvattaa lapsia elinpankeiksi. Tuollainen henkilö on äärimmäisen moraaliton, mutta kun miettii sitä, mitä tuolla korruption vaivaamissa  maissa ylipäätään tehdään lapsille, niin miksi ei myöskään joku "Dr. Mengele" sitten käyttäisi lapsia hyväkseen saadakseen siirtoelimiä asaikkailleen.

Tiedetään että sosiaaliset ongelmat noissa maissa ovat äärimmäisen huonot verrattuna eurooppaan tai amerikkaan, ja siellä eivät viranomaiset tee aina työtään kuten euroopassa ja yhdysvalloissa on totuttu. Tuolla tarkoitan sitä, että kyseisissä maissa saattaa olla niin, että esimerkiksi slummien asukkaisiin kohdistuvia murhia ei edes tutkita, koska noita ihmisiä ei ole olemassakaan. Tuolla tarkoitan että virallisesti osaa maailman tunnetuimmista asuinalueista kute Sao Paolon slummeja ei ole viranomaisten mielestä edes koskaan rakennettu, ja jos siellä sattuu joku sitten asumaan, niin seurauksena on se, että hänen lapsiaa tai häntä itseään ei aina ole kirjattu terveydenhoitojärjestelmään. Sen takia slummeissa ei varmasti kenelläkään ole mukavaa olla tai asua ainakaan pysyvästi.

Mutta kuten tiedämme, niin toisen hädänalaista tilaa on helppo käyttää hyväksi, ja siksi noita ihmisiä värvätään huumekuriireiksi tai sitten pahamaineisten sotapoliisin erikoisjoukkojen (policia militaire PM) jäseniksi, joiden kirjainyhdistelmästä PM tulee paljon  tunnetimpi ilmaus "patrule muerte" eli kuolemanpartiot, joiden  jäseniä syytetään siitä, että he jakavat omankädenoikeutta slummeissa. Ja jos ihmisiä ei ole olemassakaan, niin heitä ei edes voi haudata, jolloin nuo murhat jäävät sitten selvittämättä, koska niitä ei koskaan ole tapahtunut. Joissakin maissa poliisi ei edes tutki murhia, jos ne eivät kohdistu hyvätuloisiin, ja toki varkauksien tutkimisessa on käytetty sellaisia menetelmiä, joita ei varmasti edes voida pitää minkään poliisin menettelytapojen mukaisena.

 Eli muutama PM-mies on lähtenyt slummiin suorittamaan "etsintöjä", ja sitten sieltä on viidessä minuutissa raahattu muutama henkilö poliisiasemalle, ja siinä ovat tekijät, jotka tästä joutuvat sitten suoraan vankilaan. Ja noiden poliisimiesten käsitys asiakkaistaan on se, että jos nämä eivät juuri tätä varkautta ole tehneet, niin varmaan sieltä sitten jotain muuta rikollisuutta löytyy, ja pääasiahan on se, että poliisipäällikön pöytä on tyhjä seuraavaan siestaan mennessä. Noin hän voi sitten soittaa tehokkuuttaan muille ihmisille, ja samalla pysyvät kaupungin kadut puhtaana, jotta turistit tai muut vastaavat henkilöt eivät sitten näe mitään ikäviä asioita.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/uber-kuski-kuunteli-asiakkaidensa-puheita-esti-teinityton-paatymisen-seksityolaiseksi/6245568

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi