Mitä asiakaspalvelun ammattilainen oikeastaan tarkoittaa, ja miten sitten esimerkiksi länsimetrosta tehdään pettymys?

Kimmo Huosionmaa

Kun keskustellaan siitä, että onko henkilö esimerkiksi asiakaspalveluhenkinen tai osaako hän suorittaa tehtävänsä hyvää tilannetajua noudattaen, niin silloin tietenkin välillä alkaa oikein naurattaa, kun mieleeni nousee sellainen kuva, mitä muut “asiakaspalvelun sydämen työkseen” ottaneet ihmiset oikeastaan ovat. Yhtiöiden tapa antaa asiakaspalvelua on varmasti loistava, kun niiden kotisivuja käy katsomassa, mutta sitten välillä esimerkiksi jossain tapauksessa tuo asia muuttuu hiukan erilaiseksi, kun ajatellaan vaikkapa sellaista paikkaa kuin kunnan virasto.


Vai onko joku meistä sitten saanut kunnan virastoissa sitä hymyilevää sekä loistavaa asiakaspalvelua aivan joka kerta, kun olemme siellä käyneet? Joskus on saattanut käydä niin, että asiakaspalvelu muuttuu sellaiseksi, että siellä tulee oikein hiki, kun tuollaista palvelun ammattilaista sattuu katsomaan. Eli silloin tällöin käy niin, että esimerkiksi alaikäinen kohtaa sellaisessa paikassa, mikä on tarkoitettu kaikkien oleskelutilaksi hiukan huonoa palvelua.


Mutta sitten tietenkin välillä käy niin, että esimerkiksi yhtiön valituksia käsittelevien ihmisten asenne valittajaa kohtaan on vähintään nuiva. Asiakaspalvelu on tietenkin taitolaji, ja jos yhtiö antaa liikaa periksi, niin silloin eteen tulee helposti tilanne, missä sitä aletaan kiskoa jollain viallisella tai vialliseksi esitetyllä  tuotteella, ja tuolloin tietenkin voi käydä niin, että joku ostaa vaikka puvun, missä on valmistusvirhe, ja sitten hän käy vaikka häissä tuo vaatekerta päällään, ja sitten vain palauttaa tuon puvun takaisin.


Siinä säästää mukavasti pukuvuokraamon maksun, kun vain käy noita vaatteita lainaamassa jostain marketista. Tietenkin jollain kaupoilla saattaa olla viallisia kappaleita naulakossa, ja noissa vaatteissa oleva koodi on kirjattu valmiiksi vialliselle tuotteelle, ja siinä sitten alkaa myymäläpäällikkö ihmetellä, jos tuote ei palaudu takaisin. Eli kuka käyttää esimerkiksi viallisia vaatteita, on kysymys, mihin ei aivan heti löydy vastausta.


Kuitenkin jokainen asiakaspalvelua antava on sellaisessa tilanteessa, missä hän joutuu tekemään päätöksiä siitä, että voiko asiakkaalle oikeastaan myydä mitään. Tämä koskee tilanteita, missä esimerkiksi tiskille tulee juopunut tai muuten sellaisessa tilanteessa oleva henkilö, joka saattaa olla esimerkiksi alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Samoin joskus käy niin, että toinen ihminen on täysin jonkun muun armoilla, joten silloin tietenkin pitää tähän  puuttua, mutta tuo jälkimmäinen asia ei juurikaan näy päälle.


Kaikki maailman palvelut saadaan näyttämään pettymyksiltä, ja tämä koskee nimenomaan juuri länsimetron kaltaista kohdetta. Länsimetron kaltaiset palvelut tietenkin ovat osa kuntien infrastruktuuria, ja niiden toiminta on sitten tietenkin sellaista, että sitä ihmiset tarvitsevat. Ja varmaan noiden palvelujen kohdalla kaikki asiat saadaan näyttämään pettymyksiltä. Riittää vain sellainen asia, että tuohon laskettuihin matkustajamääriin lasketaan vain ruuhkahuiput, jolloin todellinen käyttökate jää huomattavasti alle laskettujen matkustajamäärien. Samoin tietenkin voidaan myös huomioida sellainen asia, että siellä missä metroaseman edessä ei ole kauppakeskusta ei asemilla ole varmaan kovin suurta käyttäjämäärää.


Mutta myös kustannuksia ei tarvitse vähätellä, jos vaikka nuo rakentamis- ja käyttöönotto sekä käyttökustannukset jaetaan vaikka kahden ensimmäisen käyttövuoden ajalle, ja muuta käyttöä ei tuolla ratkaisulla olekaan. Tuolloin varmaan mikä hyvänsä ratkaisu olisi halvempi kuin tuo malli. Samoin voidaan tietenkin esitellä mukavasti vaikka pelkkiä prosenttilukuja, ja missään nimessä esimerkiksi linja-auton polttoainetta ei tarvitse laskea kustannuksiin, kun noita lukuja esitellään. Eli metrolinja on varmasti esimerkiksi yksittäistä linja-autoa kalliimpi, jos mukaan otetaan metrolinjan rakentamiskustannukset.


Samoin linja-auton muita kustannuksia kuten esimerkiksi juuri polttoainetta sekä huoltoa ja vara-autoja ei tietenkään koskaan mainita missään laskelmissa. Jokainen bussilinja pitää nimittäin sitten käydä ajamassa, ja jos auto hajoaa, niin silloin pitää olla korvaavaa kalustoa käytettävissä, ja ajossa pitää olla käytännössä vähintään kaksi autoa linjaa kohden. Kummastakin päästä linjaa  pitää olla kalustoa lähdössä tai sitten linjaa liikennöidään harvoin. Joten todellisuudessa autoja pitää olla neljä, jos halutaan varmistaa liikenne täydellisesti.


Samoin tietenkin keskusteltaessa esimerkiksi busseista tai länsimetrosta, voidaan sanoa, että tuossa tapauksessa on kyse palvelun parantamisesta. Monissa länsimetroa koskevissa kirjoituksissa on tietenkin unohdettu, että tämä palvelu on vielä keskeneräinen, joten sen takia se palvelee hiukan huonosti. Kun puhutaan palvelusta, mikä koskee kunnan asukkaita, niin tietenkin olisi varmaan hyvä, jos ne kilpailutetaan.


Mutta samalla unohdetaan se, että ihmisten on pakko käyttää jotain palvelua. Ja yksi näistä palveluista on tietenkin julkinen liikenne, joten jos tuo liikenne annetaan yksityisten hoidettavaksi, niin silloin tietenkin tulee eteen sellainen asia, että tuo raha on ikään kuin ojennettu kyseiselle liikennöitsijälle. Jos ei ole olemassa kilpailevaa vaihtoehtoa, niin silloin tuolla yhtiöllä on monopoli tähän palveluun tietyllä seudulla. Mikäli joku uusi bussiyhtiö haluaisi tulla esimerkiksi ajamaan Helsingin seudun liikennettä, niin silloin sen pitää tietenkin ostaa ensin kalusto, ja tämän jälkeen tehdä tarjous, ja jos tuo tarjous hylätään, niin seurauksena on sellainen asia, kuin tuon yhtiön konkurssi.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Lisäarvoteoria: kun vähän on paljon

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Kun Karl Marx kehitti mielessään yhteiskunnallisen teorian, mitä kutsutaan nimellä “Lisäarvoteoria" tarkoitti hän samalla sellaista asiaa, mikä koskettaa vielä nykyäänkin useita ihmisiä jopa länsimaissa. Tuo teoria voidaan muuttaa klassiseksi kysymykseksi “Paljonko on paljon?”. Esimerkiksi henkilön asema vaikkapa lordina tai upseerina sekä hänen suhteensa valtion johtajiin tuovat henkilölle paljon lisäarvoa, ja kukapa ei haluaisi olla sellaisen ihmisen toveri, joka on jo lapsena käynyt kahvilla esimerkiksi Valkoisessa talossa, ja leikkinyt GM:n johtajien lasten kanssa?


Sosiaalinen asema sekä jo lapsena solmitut suhteet valtion sekä liike-elämän terävimpään kärkeen kuuluvien miesten ja naisten kanssa tekevät tällaisesta henkilöstä varmaan loistavan yrittäjän, sekä samalla se kerää tietenkin ymmärtäväisiä ihmisiä hänen ympärilleen. Eli kukaan ei varmaan koskaan sano tuollaiselle ihmiselle, että hänen seuransa ei kelpaa. Samoin esimerkiksi se, että henkilöllä on kaikkien tuntema "raharikkaan" nimi varmasti edesauttaa henkilöä solmimaan ystävyyssuhteita. Vaikkapa suuren pankin omistaja perheen lapsella ole varmaan vaikeuksia saada business-enkeleitä omaan yhtiöönsä. Näet kaikki varmaan haluavat hänen esittelevän itsensä omille vanhemmilleen, joten siksi tuollainen henkilö koetaan loistavana "porttina", minkä kautta uidaan noiden "Rothschildien" seurapiireihin.


 Ja tällöin pitää huomioida sellainen asia, että jos henkilö saa vähän rahaa tai muuta hyötyä, niin silloin kaikki mitä hän saa on paljon. Eli jos ihminen saa vaikka kolme euroa päivässä,niin silloin jopa euro on hänelle paljon rahaa. Se on kolmasosa hänen päiväpalkastaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku ihminen saa jatkuvasti kolme euroa enemmän kuin muut? Silloin tietenkin täytyy muistaa, että muut henkilöt mitoittavat menonsa omien tulojensa mukaan, ja tuolle yhdelle henkilölle sitten jää tuo kolme euroa ikään kuin reserviin tai omaan käyttöön.


Mikäli ihmiselle jää kolme euroa kuukaudessa yli, niin se sitten on kymmenen kuukauden päästä 30 euroa. Mutta tietenkin lisäarvoteoria tuo eteemme tilanteen, missä ihminen on päässyt toisen ihmisen esimieheksi. Vaikka palkka olisi sama, niin silti toinen noista ihmisistä saa varmasti enemmän samasta työstä kuin toinen, ja tietenkin hän voi teettää kaikki työtehtävänsä toisella henkilöllä, joten sen takia tällainen asia varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. Kun puhutaan työelämästä, niin suurin osa todellisista ongelmista johtuu siitä, että esimerkiksi tuollainen työnjohtajana toiminut henkilö sabotoi muiden työtä. Siinä sitten yleensä on syynä joskus sellainen asia, kuin puhtaasti oman aseman kohottaminen muiden kustannuksella.

Mutta toisinaan tuollaisella työnjohtajalla on myös muita motivaatioita sille, että hän esimerkiksi jatkuvasti komentaa muille esimerkiksi vessan siivouksia tai muuten laittaa tekemään kaikki työt uudelleen. Tuolloin saattaa kyseinen henkilö tuoda työpaikalle esimerkiksi toisten yhtiöiden tehtäviä. Jos tuo henkilö on kovin kärkäs ärtymään esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä, niin syynä saattaa olla esimerkiksi se, että hän haluaa yksinkertaisesti peitellä omaa henkilöllisyyttään jossain pakkaamossa tai muussa vastaavassa paikassa, mihin on helppoa tuoda muita töitä ohi järjestelmän.

Lähteet

Kuva 1

https://books.google.fi/books/about/Capital.html?id=XWmSDQAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Onko wilma todella vain opettajien sekä oppilaiden vanhempien välinen oma sosiaalinen media?

Kuvan copyright: MTV3

Kimmo Huosionmaa

Onko tämä Wilma nyt sitten muuttunut vanhempien ja opettajien väliseksi IRC-kanavaksi, kun tuolla tavalla näitä tekstejä kirjoitellaan. Tietenkin Wilman kaltainen järjestelmä on helpottanut kotien sekä koulujen välistä vuorovaikutusta, mutta kuitenkin tämä asia pitää ottaa huomioon kokonaisuutena, mikä tarkoittaa sitä, että onko tuo Wilma-viestin lähettäminen sitten vähän liian helppoa? Kun opettaja joutuu puuttumaan oppilaan käytökseen, niin tietenkin hänen pitää siitä ilmoittaa. Tämä nyt varmasti on kaikilla tiedossa. 

Mutta siihen kuinka helposti tuollainen ilmoitus sitten lähetetään ei ole olemassa mitään erityisen tarkkoja ohjeita, ja jotkut opettajat saattavat lähettää tällaisen "paimenviestin" melko helposti, ja varmasti jokaisesta sanasta, joka kohdistetaan johonkin oppilaaseen ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Jokaista oppilasta ojennetaan joskus, ja tietenkin myös sellainen tilanne, että opettaja käskee jotain oppilasta olemaan hiljaa, voidaan pitää ojentamisena, mutta tietenkin tämä, että miten ja milloin asiaan pitää puuttua sekä huoltajiin ottaa yhteyttä riippuu opettajan linjasta. 

Kun kouluun tullaan niin sääntöjä pitää aina noudattaa, mutta jokaisesta asiasta ei tarvitse tätä Wilma-viestiä lähettää. Ja näissä viesteissä on sellainen uhka, että ne päätyvät sellaisiin käsiin, mihin niitä ei olla tarkoitettu. Tuolla tarkoitan sitä. että tuollainen Wilma-viesti on tarkoitettu oppilaan vanhempien luettavaksi. 

Jos noita viestejä sitten päätyy oppilaiden käsiin, niin niistä voi tulla hyvin ikäviä seurauksia esimerkiksi koulukiusatuille. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opettaja ottaa yhteyttä oppilaan vanhempiin nimenomaan kiusaamisen tiimoilta, niin sillä voi olla sellainen vaikutus, että tuo kiusattu viedään vessaan, ja häntä sitten siellä lähdetään "käsittelemään". 

Tuon takia Wilma on hiukan ongelmallinen työkalu kouluille. Kuitenkin sillä voidaan helposti lähettää viestejä oppilaan vanhemmille, mikä varmasti helpottaa koulun ja kodin välistä vuorovaikutusta. Kuitenkin aina löytyy myös vanhempia, jotka eivät halua uskoa omasta lapsestaan mitään pahaa, ja samalla osa vanhemmista saattaa jättää tuon Wilman salasanan niin, että joko oppilas itse tai hänen kaverinsa pääsevät siihen käsiksi. Tällainen tilanne voi olla hyvin ikävä asia, koska sen kautta voidaan sitten lähteä lähettelemään viestejä toisen vanhempien nimissä. Tai sitten oppilas saattaa itse vastata noihin hänen vanhemmilleen tarkoitettuihin viesteihin. Ja sen takia tähän järjestelmään liittyviä tietoturva-uhkia pitää käsitellä hyvin laajasti sekä myös kritiikkiä osoittaen.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/wilma-merkintoja-julkaiseva-sivusto-voi-lisata-huonoa-kayttaytymista-koulussa-somejakojen-toivossa-viestit-paljastivat-kuitenkin-tatakin-suuremman-ongelman/6666562#gs.y8ENEv4

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

"Unit 684" sekä monet muut vangeista koostuvat osastot ovat nykypäivän versio "Dirlewangerista"

“Unit 684” oli Etelä-Korean tiedustelun johtama erikoisoperaatio, missä joukko erittäin väkivaltaisia rikollisia vapautettiin vankilasta, ja heidän lähetettiin erikoiskoulutukseen, missä noita hyvin vaarallisia henkilöitä koulutettiin surmaamaan Pohjois-Korean johtaja Kim Il-Sung, ja tuon osaston toiminta päättyi siihen, että nämä vangit surmasivat vartijansa ja kaappasivat bussin Souliin, missä armeija sitten surmasi heidät tulitaistelun jälkeen. Tuossa tarinassa on kuitenkin eräs yksityiskohta, joka saa minut epäilemään tapahtuman aitoutta, nimittäin jos tuo yksikkö olisi silloin suorittanut tehtävänsä, niin silloin nuo kaksi maata olisivat varmasti joutuneet sotaan keskenään.

Eli oliko tuo tulitaistelu sitten lavastettu, jotta Etelä-Korean hallitus ei jäisi tästä operaatiosta kiinni? Jotta tuo “musta operaatio” ei paljastuisi, niin tietenkin noiden vankien piti virallisesti kuolla, jotta he voisivat hypätä laskuvarjolla tai ajaa pikaveneellä Pohjoiseen, ja sitten tunkeutua tuon maan johtajan “Junche-palatsiin” ja suorittaa tehtävänsä. Mutta koska tuolloin tietenkin oli kyse valtiosta, joka nautti Kiinan ja Neuvostoliiton tukea, niin silloin tietenkin piti operatio peittää tehokkaasti, ja siksi olen sitä mieltä, että tuossa operaatiossa käytetyt henkilöt saattoivat olla Pohjois-Korean SPF:n (Special Purpose Force) sotilaita, jotka olivat jääneet kiinni suorittaessaan operaatioita Etelä-Koreassa.

Noiden sotilaiden tehtävänä on ainakin ennen ollut se, että he suorittavat salamurhaoperaatioita Pohjois-Korean johdon käskystä, ja silloin tietenkin nuo henkilöt olisivat olleet sopivia myös lähetettäväksi takaisin pohjoiseen, koska tuolloin tätä toimintaa olisi voitu luulla sotilaskapinaksi, eikä noita kommandoja olisi mitenkään voitu yhdistää Soulin hallitukseen. Pimeiden operaatioiden maailma on hyvin merkillinen, koska siellä ei ole varsinaisesti hyvää eikä pahaa.

Ja kun pohditaan tämän “Unit 684”:n suhdetta nykyisiin erikoisoperaatioihin, joista kuuluisin on tietenkin pahamaineiseen Guantanamoon sijoittuva operation “Penny Lane”, jossa entisiä jihadisteja koulutetaan surmaamaan terroristeja, niin että he soluttautuvat näihin jihadistien  järjestöihin, ja aiheuttavat mahdollisimman paljon tuhoa. Palkkioksi on luvattu miljoona dollaria salaisille pankkitileille sekä uusi henkilöllisyys, jos tämä henkilö sitten selviää tehtävästään. Mutta tietenkin CIA käyttää myös muita kuin entisiä jihadisteja näissä tehtävissä, missä noiden järjestöjen sisään soluttautuvat agentit yrittävät tuhota sitä sisältä käsin.

Tuon takia Guantanamo-Bay saattaa olla eräänlainen sopeutus- sekä testikeskus, missä testataan sitä, että uskooko oikea jihadisti noiden agenttien tarinoita, ja onko tuon henkilön käytös uskottavaa, jotta hänet voidaan lähettää tehtäviin, joissa paljastuminen merkitsee hidasta ja tuskallista kuolemaa. Ja tuon takia tuo vankileiri olisi niin vaikea purkaa. Tuollaiset “suicide squad" tyyppiset operaatiot ovat juridiselta sekä moraaliselta kannalta hieman epäilyttäviä. Niissä koulutetaan usein raskaisiin väkivallantekoihin syyllistyneitä henkilöitä, joiden käytös voi riistäytyä käsistä erikoistehtäviin, jotka on periaatteessa varattu erikoisjoukoille.

Toki noista miehistä ei välttämättä koidu valtiolle mitään seurauksia, jos heidän olemassaolonsa sekä työskentelynsä valtiolle onnistutaan kiistämään. Eli noiden henkilöiden lähdössä tehtäväänsä, voidaan heidät ilmoittaa vankikarkureiksi, mikä saattaa vapauttaa valtion vastuusta, jos he sitten alkavat tehdä asioita, joita ei pitäisi tehdä. Noiden miesten elimistöön voidaan asentaa varmistus, jolla heistä sitten pääsee mukavasti eroon.

Eli heidän aorttaan voidaan tehdä pieni siirre toisen ihmisen verisuonesta jonka immuunijärjestelmän hylkimisreaktio tuhoaa, mutta tietenkin voi löytyä lääkäri, joka osaa poistaa tuon siirteen. Toisin sanoen  tuo korkeasti koulutettu sydänlääkäri voidaan pakottaa tekemään tuo varmistuksen  purkamis leikkaus esimerkiksi pitämällä asetta hänen ohimolla leikkauksen aikana. Kuitenkin noiden yksiköiden jäsenet voivat olla hyvin arvaamattomia, ja siksi tällaiset yksiköt ovat hyvin vaarallisia. Joskus kuitenkin ajattelen niin, että osa noista yksiköistä on oikeastaan olemassa vain propagandan takia, eli niillä halutaan herättää vihollisen mielessä epäilystä siitä, että heidän joukossaan on soluttautuja.

Kuitenkin myös joidenkin maiden poliiseilla epäillään olevan tällaisia kovaan väkivaltaan syyllistyneistä henkilöistä värvättyjä osastoja, joita he käyttävät esimerkiksi huumejengien tuhoamiseen, ja mm. Saudi-Arabialla on projekti, josta käytetään nimeä “Jihad or die", missä kuolemanjonosta värvätään vankeja, joiden tehtäviin kuuluu esimerkiksi Isisin jäsenten pariin soluttautuminen, ja sitten noiden henkilöiden pitää ohjata esimerkiksi täsmäaseita kohteisiinsa. Tähän käytetään kuulemma kännyköiden GPS-laitteita, ja sitten toinen tapa on vain marssia esimerkiksi noiden terroristijohtajien eteen, ja tyhjentää heihin AK 47. Operaatiosta vastaa kuulemma maan prinssi, mutta uskon, että tuon ohjelman takaa löytyy CIA tai GRU, joilla on käytössään sopivia motivointikeinoja noiden henkilöiden motivoimiseen.   

https://www.youtube.com/watch?v=c08XitsxGoo


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on kirjailijan hiukan erilaista tuotantoa, koska siinä tavoitellaan "X-files"-tyyppistä tunnelmaa

Vaikka Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on ikään kuin tusinatavaraa, niin kyseessä on erittäin nautittava lukuelämys, joka pitää otteessaan loppuun asti. Kirjasta laitoin kirjoitelman alkuun kirjan englanninkielisen painoksen kuvan, koska suomalaisesta kannesta oli vaikeaa löytää terävää valokuvaa Internetistä.  Kuten muissakin Cusslerin kirjoissa, niin myös tässä tapauksessa on kysymys eräänlaisesta seikkailuromaanista, joka sisältää uskomattoman määrän erilaisia teknisiä vempeleitä, kuten magnetometreillä varustetun ilmalaivan sekä muita vastaavia oseanologisia vempaimia, joista näkee selvästi tuon kirjailijan olevan insinööri ammatiltaan. Kuitenkin tuo kirja on ikään kuin osoitus laajemmasta ajattelusta sekä luovuudesta kuin muut tuon kirjailijan kirjat, joissa seikkailee usein Dirk Pitt-niminen henkilö, joka on varmasti kirjailijan ”wanna be”-hahmo. Tai ainakin niin itse ajattelen, kun tämän kuvitteellisen hahmon edesottamuksista lueskelen.

Eli tuo kuvitteellinen sankari on senaattori Pitt:in poika, joka asuu lentokonehangaarissa, ja omistaa todella paljon kaikkia mukavia vempaimia, kuten vanhan lentokoneen sekä muita mukavia ”magneetteja”, ja tietenkin hän on hävittäjälentäjä, joka on ”lainassa” tuossa oseanologisessa eli valtameriä tutkivassa virastossa nimeltään NUMA (National Underwater and Marine Agency), jolla kyllä on kotisivut Internetissä. Tuo järjestö on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoitus on edistää valtamerten tutkimusta sekä meriarkeologiaa ja konservoida vanhoja laivoja. Järjestön perustaja on Dr. Clive Cussler, ja sen kotisivut ovat alla.  Syy miksi tuo kirja osoittaa normaalia laajempaa ajattelua kuin muut ”Dirk Pitt”-romaanit on se, että tuossa romaanissa on ikään kuin ”The X-Files”-tyyppinen sivujuonne, missä USA:lla on salainen tukikohta kuussa. Tuo tukikohta on rakennettu Saturnus V-raketin rakettivaiheista, jotka on laskettu kuun pinnalle, ja sitten kaivettu tuon kappaleen pölyn sisään, jotta niitä ei voisi havaita Maan pinnalta käsin.

Kun mietitään tuota mahdollisuutta käyttää esimerkiksi Saturnus-V raketin toista tai kolmatta rakettivaihetta tuollaisen kuuaseman rakennuselementteinä, niin usein väitetään niin, että nuo rakettivaiheet ovat olleet tyhjiä, kun ne on irrotettu tuosta kantoraketista. Kuitenkaan tuollaisen raketivaiheen vieminen kuuhun ei vaadi kovin suurta määrää polttoainetta, jos se saavuttaa sitä ennen Kuun ja Maan keskinäisen Lagrangen pisteen. Avaruudessa kaikki on toisin kuin Maassa, eli siellä ei ole kaasukehää tai painovoimaa, mikä rajoittaisi kappaleen liikkumista, ja jos raketti voisi työntää alusta niin, että se ylittää tuon Maan ja kuun välillä olevan ”painovoimakynnyksen”.

Tuon pisteenjälkeen Kuun vetovoima muuttuu vallitsevaksi, niin sitten nuo moduulit tarvitsevat vain pienen raketin, jotta ne voidaan sitten asemoida kuuta kiertävälle radalle. Ja sitten nuo moduulit voidaan laskea makaamaan kuun pinnalle, ja tietenkin niissä voi olla polttoainesäiliöt sisällä, kun nuo kappaleet muutetaan tukikohdaksi. Se miten tuo mahdollisuus on tyrmätty monissa ohjelmissa, johtuu kuulemma siitä, että Saturnus-V:n käyttämä polttoaine on jotenkin myrkyllistä. Eli todellisessa elämässä Saturnus-V raketin toinen sekä kolmas vaihe käyttävät polttoaineenaan nestemäistä vetyä sekä nestehappea. Eli kyseessä ei mikään kovin myrkyllinen aine ole. Kun nuo vaiheet olisi sitten laskettu kuun pinnalle, niiden rakettimoottorit sekä polttoainesäiliöt toki voidaan poistaa, jolloin sisätilaa tulee enemmän, ja samoin hydratsiini saadaan poistettua tehokkaasti, jos sitä on jossain käytetty.

Ja tietenkin myös vety pitää poistaa aseman ilmasta, jotta se ei aiheuta räjähdystä, ja samalla aseman sisälle pitää asentaa aktiivihiilisuodattimet, joiden läpi ilmaa puhalletaan, jotta hiilidioksidi saadaan poistettua sen sisältä. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että kaasuseoksessa pitää olla jotain ainetta, joka estää mahdollisen tulipalon räjähdysmäisen leviämisen sen sisätilassa, jos siellä sitten syntyy kipinöitä. Eli tuon takia pitää hiilidioksidipitoisuutta säädellä tarkasti, koska puhdas happi on äärimmäisen vaarallista. Mutta toisaalta puhtaan hapen kuljettaminen asemalle on halvempaa kuin paine-ilman, koska sitä tarvitaan vähemmän. Joten tuonne Kuuhun voitaisiin kuljettaa hiilidioksidia, joka sitten voidaan puhdistaa tuolla aktiivihiili puhdistimella, koska silloin eliminoitaisiin puhtaan hapen aiheuttamat ongelmat.

Jos tuollainen asema halutaan salata, niin tietenkin voidaan käyttää sellaisia laitteita, kuin videotykit tai ikkunoiksi naamioidut teräväpiirtonäytöt joilla luodaan sitten kuvia esimerkiksi etelämantereesta, ja nuo asemalla olevat miehet tietenkin voivat soittaa kotiinsa, ja näyttää itsestään kuvaa esimerkiksi web-kameroilla, ja pienet yksityiskohdat voivat luoda uskottavuutta. Eli esimerkiksi pöydältä putoavaan muoviseen kynään voidaan laittaa metallinpaloja, joiden avulla magneetti imee sitä kohti lattiaa, jottas putoamisnopeus saadaan vastaaman maan pinnalla tapahtuvaa putoamista . Ja samalla tavoin esimerkiksi astronautti voi filmillä pudota tuolilta, ja sitten tuota filmiä voidaan nopeuttaa, jotta heidän keskustelunsa maassa olevien ihmisten kanssa olisi uskottavampaa. Ja sitten tietenkin kirjassa tapahtuu uskomaton tulitaistelu, missä käytetään rattiammuksilla varustettuja ”Gyrojet”-pistooleita sekä rakettiammuksia käyttäviä rynnäkkökivääreitä.

Gyrojet-ammus on oikeastaan pieni raketti, joka ei aiheuta niin kovaa rekyyyliä kuin normaali pistoolin tai kiväärin ammus. Ja jos tuollainen gyrojet-ammus sitten varustetaan oikealla ajonaineella, niin sillä voidaan ampua tehokasta tulta myös avaruudessa. Tuo ase kehitettiin USA:ssa 1960-luvulla, ja se sitten tietenkin on kirvoittanut salaliittoihin uskovien ihmisten mieliin ajatuksen, että aikooko USA käyttää sitä esimerkiksi kuussa tapahtuvaan tulitaisteluun? Eli tällaisia tekniikoita voidaan käyttää tuollaisen aseman salaamiseen. Tuossa Cusslerin kirjassa sitten esitellään myös lannoitelastissa oleva laiva, josta KGB aikoo tehdä pommin, jolla se räjäyttää Havannan sekä muita loistavia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste

https://www.youtube.com/watch?v=qpOcdyxvUvc

https://en.wikipedia.org/wiki/Gyrojet

http://www.numa.net/

kirjabloggaus.blogspot.fi