Kirjoitelma tiedustelua koskevasta lainsäädännöstä sekä nykytekniikan tuomista mahdollisuuksista viranomaisten toimintaa ajatellen

Tiedustelua koskeva lainsäädäntö asettaa siis SUPO:n ensimmäistä kertaa sellaiseen asemaan, että sen pitää soittaa hätäpuhelu, jos sen jäsenet saavat tietää jonkun ihmisen olevan vaarassa. Tämä tietenkin on todella hieno asia, mutta kuitenkin voidaan samalla kysyä, että onko lainsäädännön tekijä koskaan huomioinut sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi terroristit tai jotkut muut rikolliset saattaisivat esittää puhelimessa tai jossain keskustelussa, että he aikovat tappaa tai raiskata jonkun henkilön, jotta saisivat tietää joukossaan mahdollisesti olevasta ilmiantajasta.


On hyvin tärkeää, että tiedustelupalvelut toimivat yhteiskunnassa niin, että niilläkin on raportointi sekä rikosten ennalta-ehkäisyä koskeva velvollisuus. Eikä mikään viranomainen saa olla sellainen, että se vain varastoi tietoa, mikä päätyy sen käsiin. Ja nykyisiin uhkakuviin kuuluu myös terrorismi, jonka torjunnassa tiedustelutoiminta on kaikkein tärkein asia. Terroristit ovat kohteita, jotka on helppo pidättää, jos heidät vain satutaan löytämään. Ihmishenki on todella kallis asia, ja muutenkin on mielestäni oikein, että myös poliisit ja muut tiedustelua hoitavat tahot joutuvat tekemään toiminnastaan tiliä ihmisille. Mutta aina on sellainen vaara, että nämä yhteiskuntarauhan järkyttämiseen tähtäävät tahot näyttelevät esimerkiksi aikomusta surmata joku henkilö paljastaakseen mahdollisen sottauttujan.


Nämä eivät ole helppoja asioita, varsinkaan silloin kun pitää tehdä päätös siitä, että lähetetäänkö erikoisryhmä paikalle, ja lähdetäänkö tilannetta käsittelemään panttivanki-osaston toimesta, tai että jos vaikka telekuuntelussa tulee ilmi sellaisia asioita, että joku "gangsterin heila" aiotaan pahoinpidellä jossain asunnossa, niin lähdetäänkö häntä varoittamaan. Siinä on sellainen aspekti, että jos ihmishenki on vaarassa, niin tietenkin asialle pitää jotain tehdä. Mutta jos tuo puhelinkeskustelu on näytetty, niin kyseinen henkilö voi sitten varoittaa tovereitaan siitä, että poliisi on saanut tietoja heidän toiminnastaan, jolloin kannattaa alkaa pitää hieman matalampaa profiilia omissa toimissa. Kuitenkin tiedustelua pitää voida hoitaa tehokkaasti, ja niin että valtion turvallisuus ei tuossa työssä vaarannu.


Samalla poliisin pitää voida suojella kansalaisia rikolliselta toiminnalta, mikä sitten taas vaatii muita resursseja. Nykyaikainen maailma on todella monitahoinen paikka elää. Internet tekee elämästämme hektisempää kuin koskaan ennen, ja mobiili-teknologiaan perustuva sosiaalinen media, mikä  "What's up"- ja Facebookin kaltaisia sovelluksineen tekee myös valtioiden välillä toimivien rikollisten työstä helpompaa. Mutta samat sovellukset auttavat myös siviilejä jokapäiväisessä työssä. Kuitenkin myös poliisi sekä tiedustelupalvelut ovat kautta koko maailman ymmärtäneet näiden sosiaalisten median työtilojen sekä palvelujen hyödyntävän omaa työtään. Esimerkiksi poliisinkin kenttätoiminta-ryhmä voi hoitaa viestintäänsä Facebookin kautta käyttäen koodikieltä, jossa rikollisjärjestö voidaan nimetä esimerkiksi joksikin bändiksi, ja sitten tietenkin bändin keikkoja eli järjestön tapaamisia voidaan tiedustella netissä melko avoimesti.


Tietenkin soittimet voivat tässä koodikielessä tarkoittaa aseita, eli "sähkökitara" voi olla rynnäkkökivääri tai "rumpusetti" räjähteitä sekä "käyrätorvi" voi tarkoittaa panssarintorjunta-asetta. Tai sitten voidaan sosiaalisen median kautta kysellä sitä, että missä mahtaa olla huumeita tarjolla. Sekä myös vaikka vankilassa olevan rikollisen nimissä avattua Facebook-tiliä voidaan käyttää monenlaiseen tiedustelutoimintaan. Nykyinen huipputekniikka on asia, mitä ei pidä väheksyä, ja poliisin pitää tietenkin hyödyntää mediaa kaikin tavoin. Yksi mielenkiintoisimmista vaihtoehdoista on se, että rikollisen kehoon asennetaan pienikokoinen GPS- ja integroituun piiriin perustuva salakuuntelulaite. Tuo laite voidaan asentaa huomaamattomasti rikollisen kehoon niin, että se upotetaan kallon sisällä oleviin onteloihin. Se voidaan varustaa tehokkaalla Flash-muistilla, joka sitten puretaan radiosignaalilla, ja tietenkin tuollainen "Maxwell Smartin" lasisilmään sijoitettu kamera voi olla aivan totta nykyään. Epäillään että eräs "Psi-tech"-niminen yhtiö työskentelee myös tällaisten asioiden kanssa.

http://www.psitech.net/

Kyseinen laite perustuu siihen, että silmän sisään asennetaan keinotekoinen verkkokalvo, jollaisia kehitetään sokeiden näkökyvyn palauttamiseksi. Tuo silmäproteesi sitten varustetaan sellaisella laitteella, joka kommunikoi vaikkapa kännykän kautta poliisin päämajan kanssa. Tässä tapauksessa tuo laite sijoitetaan silmän sisään, niin että ulospäin näyttää, että silmä on aivan normaali. Tuo välinen voidaan asentaa siten, että kohdehenkilön silmään suunnataan isku, minkä jälkeen hänet viedään silmäkirurgille, joka laittaa silmän sisään tuon implantin ilman että henkilö tajuaa yhtään mitään. Eli tässä tapauksessa silmän sarveiskalvon tuntoaisti pysyy täysin normaalina, jolloin kukaan ei edes huomaa tuon leikkauksen jälkiä, vaan he luulevat, että kyseessä olisi vain normaali silmän korjausleikkaus.

https://sites.google.com/view/supojalaki/etusivu

Palkat sekä tehty työ kertovat henkilön osaamisesta

Presidenttien palkat ovat aina mietityttäneet kansalaisia, ja niistä on saatu aikaan sellainen mediesitys, jossa presidentti sitten ilmoittaa, että hän ei tuosta virasta aio palkkaa nostaa senttiäkään. Todellisuudessa noille ehdokkaille on yleensä aika sama, onko heillä tuosta ajasta maksettu palkkaa vai ei? He ovat yleensä sen verran varakkaita, että voisivat elää vaikka täysin ilman tuloja koko lopun elämäänsä, eikä heille nälkä kyllä tulisi, kun taskurahaa on päässyt elämän varrella kertymään.

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole mitään sen rinnalla, että valtion johtaja ei nosta kuin symbolista palkkaa työstään. Kun mietitään esimerkiksi suurten johtajien elkeitä, eli tapaa missä nämä muutenkin pääomatuloilla elävät henkilöt suurieleisesti väittävät olevansa hyväpalkkaisia, vaikka he ovat oikeasti erittäin hyväpalkkaisia, ja pääosa heidän tuloistaan tulee kuitenkin muusta kuin palkkatyöstä.

Toisaalta tällainen ei ole työläisille mahdollista, koska heillä ei ole  niin suuria sivutuloja esimerkiksi osakkeista saatavien korkojen muodossa, että päätyöstä ei palkkaa tarvitse maksaa.  Eli kyseessä on koroilla sekä osingoilla elävä henkilö, joka saattaa omistaa useita yrityksiä. Tuollaisessa tapauksessa muuten ihmettelen, miten he voivat olla puolueettomia tai muuten tietämättömiä osakeanneista, joita noiden miesten omistamat yhtiöt laittavat liikkeelle. Itse kyllä olen sitä mieltä, että tuollainen henkilö varmasti käyttää saamaansa sisäpiirin tietoa, kun hän alkaa myymään tai ostamaan osakkeita.

Jos hän omistaa jopa kymmeniä yhtiöitä, joiden yhtiökokouksissa hän istuu, niin uskon kyllä aivan perustellusti, että tuollainen henkilö kuulee kyllä ennalta keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Tuolloin saattaa hänen korviinsa tulla myös tietoja jostain tappiollisista liiketoimista, ja joissain tapauksissa voi houkutus tehdä voittoa kasvaa liian suureksi. Ja henkilö saattaa tuolloin tehdä tarjouksen, joka tulkittaisiin poliisissa sisäpiirin tiedon hyväksikäyttämiseksi. Kuitenkin sisäpiirin tiedon väärinkäyttö pitää aina osoittaa todeksi oikeudessa.

Se voi olla hiukan hankalaa, koska kukaan ei kiellä toimitusjohtajaa käymästä cotailkutsuilla. Jos puhutaan siitä, että joku suusanallisesti mainitsee osakeannista, niin se ei ehkä ole rikos, jos hän on toiminut "vilpittömin mielin", eli kysynyt ennen keskustelua toisilta, että lupaavatko he olla kertomatta muille tulevasta osakeannista tai tilinpäätöksestä, ja jos he ovat luotettavia tovereita, joiden sanaan on voinut ennen luottaa, niin miksi tuo johtaja ei tälläkään kertaa sitä tekisi. Toki business on sotaa, mutta jos kukaan ei ennen ole tuota tietoa hyväksikäyttänyt, niin miksi sitä tuolla kertaa olisi salattu. Ja entä sitten joku pettää luottamuksen, sekä tekee tuolla tiedolla miljoonia. Tuo voi kyllä tuntua silloin hyvin ikävältä.