Pohdintaa Preussin armeijan kenraalimajurista nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz sekä hänen ajastaan sekä pelosta (Pelko on hyvä aihe, millä voi aina ratsastaa, ja aina löytyy asia, mikä pelottaa jotain tahoa maailmassa).

Pelko on asia, millä voidaan aina tehdä vähän rahaa. Kun ihmisille tarjotaan turvallisuutta, niin samalla turvaa tarjoavat yritykset tienaavat miljoonia tai oikeastaan miljardeja dollareita tai euroja, kun ihmisille myydään turvatuotteita. Jotta linjakas länsimainen kuluttaja sitten saa kaiken haluamansa turvan, niin tietenkin hänellä pitää olla linjakas tietokone, joka sitten tietenkin pitää varustaa kahden vuoden erityisellä lisämaksullisella turvatakuulla ja virustorjuntaohjelmalla, joka sensuroi netistä kaiken sen, mitä tietokoneen omistajan ei katsota turva-alan yhtiöiden toimesta olevan soveliasta nähdä. Ja tuo erityinen vakuutus tietenkin otetaan siltä varalta, että ihminen sattuu pudottamaan tuon kalliin koneensa.


Eli kova pornografia lähtee tietenkin ruudulta tuolloin täysin, mutta tietenkin ase- tai sotilasalan yhtiöiden kotisivut ovat sellainen paikka, missä länsimaisen ihmisen toivotaan aina käyvän. Sieltä sitten saa tasokkaita pistooleita tai muita vastaavia aseita, joita voi sitten hankkia omaksi turvaksi, jotta henkilö voisi sitten kertoa kaikille varautuneensa jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Ja pelko sitten tietenkin myy myös poliittisissa puheissa, joissa vaaditaan lisää rajavalvontaa sekä poliisille lisää valtuuksia. Tietenkin pelolla tai pelo varjolla on hyvä sitten myös kutsua miehiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, joissa opetetaan sitä, miten ihmisen tulisi toimia joutuessaan sotaan.


Armeijan johto tietenkin hokee ikuista hokemaansa siitä, että juoksuhautoja vastaan hyökkäystä suorittavalla armeijalla tulisi olla vähintään kaksinkertainen miesylivoima vastustajaan nähden, ja tuolla lauseella eräs kenraali nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1780-1831) ainakin joidenkin väitteiden mukaan  perusteli sitä, miksi asevoimien pitää olla asevelvollisuuteen perustuvia, eli niissä olisi ammttisotilaita vain kouluttamassa sekä johtamassa joukkoja. Koska tavalliset miehet eivät saaneet palkkaa työstään sotilaina, niin silloin tietenkin voitiin olla varmoja, että he eivät kapinoisi Preussin johtoa vastaan.


Ja tietenkin "Preussilainen kuri" teki armeijasta sellaisen, että siellä ei kukaan rivimies ainakaan kovin hyvin viihtynyt, joten tuollainen malli sitten aiheutti sen, että kovin paljon haluja kapinointiin ei tavallisilla sotilailla ollut, joten siksi Preussin kuningas saattoi olla varma siitä, että hänellä oli aina ylivoima miehiä puolellaan. Tai ainakin hänen vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen eli vuonna 1832 julkaistussa tutkielmassa "Vom Kriege"väitetään joidenkin analyytikkojen mukaan lukeneen noin. Itse en tuota kirjaa ole lukenut, vaikka sen saa ostaa kirjakaupoista tai lainata kirjastosta, mutta sen nimiin ainakin on vannottu niin pitkään kun muistan.


Tuon kuuluisan sotateoreetikon ajatus oli se, että kun valtio kohtaa aseellisen hyökkääjän, niin ensin se lyö tämän joukot, minkä jälkeen suoritetaan vastaisku vastustajan tuhoamiseksi. Ja tuon vastaiskun takia pitää tietenkin olla suuri armeija, jotta hyökkäys voisi onnistua. En tiedä sitten mitä tällaisten väitteiden esittäjä on oikeastaan tarkoittanut, mutta kuitenkin Clausewitz loi aikoinaan absoluuttisen sodankäynnin käsitteen, missä tavoitteena on saattaa vihollinen puolustuskyvyttömäksi. Ja tuolloin käytettävässä metodologiassa ei saa tuntea moraalisia tai poliittisia rajoitteita. Vain sota itse merkitsee, ja päämäärän saavuttamiseksi mikä tahansa teko voidaan kokea oikeutettuna, mikä tietenkin tarkoittaa joskus hyvinkin moraalittomia päätöksiä, kuten vastapuolella rikoksia tehneiden henkilöiden värväämistä omiin joukkoihin.


Absoluuttinen sodankäynti eroaa totaalisesta sodasta siten, että  "Totaalinen sota on sodankäyntiä, jossa kotirintama mobilisoidaan suureksi osaksi tai kokonaan sodankäynnin jatkamiseksi tai laajentamaksi. Tällöin valtion poliittinen järjestelmä, yhteiskunta, talous, tuotanto ja siviiliväestö palvelevat valtion sodankäynnin päämääriä" (Wikipedia), se miten totaalinen sota sitten käytännössä eroaa absoluuttisesta sodankäynnistä tietenkin tarkoittaa sitä, että jälkimmäisessä tapauksessa ovat myös siviilikohteisiin suunnatut iskut ikään kuin oikeutettuja, koska tuolloin voi sodanjohto ajatella, että jokainen vastapuolella oleva ihminen on osa armeijaa. Tämä "kansan mobilisointi" sitten on ikään kuin antanut oikeutuksen Lontoon, Dresdenin tai Rotterdamin pommitusten kaltaisiin tekoihin sekä sitä kautta myös Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamiseen ydinpommeilla. Eli tämän takia tätä ilmasta tulevaa terroria voidaan ajatella ikään kuin absoluuttisen sodankäynnin laajentamiseen niihin valtion osiin, jotka ovat vastuussa sotatarvikkeiden tuotannosta.

Mutta silti siviileihin kohdistuneet iskut ovat julma sekä brutaali teko, mutta uskoisin että herra kenraalimajuri Clausewitz olisi sitten myös pommittanut vastapuolen kaupunkeja, jos siitä olisi ollut hänelle hyötyä. Mutta tietenkään Clausewitz ei tuota pommitusta koskaan tehnyt, koska hänellä ei ollut ilmavoimia sellaisen tehtävän suorittamiseen. Mutta Britannian laivasto pommitti Kööpenhaminaa vuonna 1807, estääkseen Tanska-Norjan laivoja päätymästä Napoleonin käsiin, ja tuolloin kukaan ei nostanut syytettä siviileihin kohdistuneesta tulituksesta. Joten kai Clausewitz olisi tehnyt saman kuin tuo brittiamiraali teki tuolloin Napoleonin sotien aikana. Ajan hengen mukaan noista uhreista ei koskaan puhuttu mitään, mikä kertoo siitä, millainen asenne hallitsijoilla oli kansaa kohtaan. Tavalliset ihmiset kelpasivat työhön sekä sotaan, mutta muuten he olisivat olleet vain painolastia eräänlainen "tarpeellinen paha", jota oli pakko sietää, jotta viljat saatiin kerättyä pelloilta sekä miehiä armeijaan. Mutta muuten kansa aiheutti kuninkaalle vain päänsärkyä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_sodank%C3%A4ynti


Tuo kuuluisa  "Clausewitzin malli" tietenkin viehätti esimerkiksi Preussin johtoa ja myöhemmin Saksan keisaria, joka ajatteli käyttää tuota asevelvollisuutta urkintaa varten luotuna koneistona, jonka avulla hänen salainen palvelunsa urkki tietoja kaikista asioista, jotka saattaisivat kiinnostaa Keisaria, mikä tarkoitti sitä, että häntä vastaan suunniteltuja attentaatteja sitten piti noiden poliisimiesten ilmoitella esimiehilleen, eli tuo tietenkin oli käytäntö myös muualla, joten sinänsä tässä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Se että kansalla olisi mitään valtaa tuolloin Clausewitzin elinaikana oli puhdasta utopiaa. Kenraalimajuri Clausewitz oli kasvatettu niin, että yksinvaltius oli hänelle itsestäänselvyys, ja mitään muuta hallintomallia ei koskaan edes ollut olemassakaan. Hän oli väline, jonka elämän tarkoitus oli palvella kuningastaan ja täyttää tämän tahtoa ilman käskyjen oikeutuksen kyseenalaistamista, ja tuo oli vienyt kyseisen miehen pitkälle Preussin armeijassa.


Valtio oli tehty palvelemaan hallitsijaa ja muuta mallia kuin yksinvaltius ei tietenkään missään ollut. Jos joku oli muuta mieltä asiasta, niin hänet sitten saatettiin moisten utopioiden takia mestauslavalle, koska tuolloin ei tullut kuuloonkaan, että kansa saisi päättää itse omista asioistaan. Valta kuului tuolloin kuninkaille, ja mistään äänestämisistä ei tietenkään voinut edes puhua. Ja tietenkin asevelvollisuusarmeija on siitä hyvää vaihtoehto, että siinä sotilaat voivat tehdä muuta työtä sen ajan, kun valtio ei ole sodassa, koska ammattisotilaiden ylläpito on yhteiskunnalle melko kallista, joten asevelvollisuusarmeija perustuu ajatukselle, että ammattilaiset kouluttavat sekä johtavat reserviläisiä kun tarve suuren armeijan käyttöön tulee.


Clausewitz on hahmo jonka ajatuksia toistetaan sekä asevoimissa että liike-elämässä, vaikka ilmavoimat sekä ydinaseet ovat vieneet hänen malliltaan pohjaa pois. Hän on kuin joku ikoni, jonka sanomisia toistellaan mantran tavoin kaikkialla. Toisaalta Clausewitzin aikaan ei myöskään esimerkiksi konekivääreitä ollut kehitetty tai ainakaan ne eivät tuolloin olleet vielä yleisessä käytössä, ja nuo aseet sitten saivat yhdessä tykistön kanssa aikaan verilöylyn Ensimmäisessä Maailmansodassa. Toisen Maailmansodan aikana kehitettiin uuden ajan massatuhoase, jota vastaan eivät sotilaat voineet suojautua kunnolla. Tietenkin ydinaseita vastaan voidaan suojautua rakentamalla syviä bunkkereita, mutta jos joukot sijoitetaan bunkkeriin, niin ne eivät silloin pysty taistelemaan maan pinnalla. Ydinase on massatuhonnan ylin aste, ja sen käyttö on erittäin helppoa.


Tarvitaan vain pari miestä, jotka saavat pommikoneen ilmaan, ja jos he sitten pudottavat tuon aseen joukkojen päälle, niin nämä kohteena olevat miehet muuttuvat välittömästi kaasuksi. Tuon takia näitä aseita on hankittu eräiden maiden arsenaaliin, koska sotaa seuraa aina tilanteita, missä kaikki joukot eivät haluakaan kotiutua. Ja tietenkin koska sodassa on jokaisella miehellä  mahdollisuus hankkia aseita, niin silloin tietenkin on myös kapinan vaara suuri, joten ydinaseiden avulla voidaan kapinoivat joukot pyyhkiä pois kartalta muutamassa sekunnissa, ja tuolloin valtion johto tarvitsee vain muutaman uskollisen miehen, jotka sitten ovat valmiit käyttämään noita aseita.


Se sitten tietenkin aiheuttaa kaksijakoisen suhtautumisen ydinaseisiin. Eli niitä pidetään tietenkin aivan välttämättömänä asiana niiden valtioiden taholta, jotka ovat noita aseita hankkineet, mutta kuten vetypommin kehittäjä Dr. Edward Teller aikoinaan sanoi tai ainakin hänen väitetään sanoneen, niin "jos valtio haluaa paljon hankaluuksia niin silloin niiden kannattaa hankkia ydinaseita (If you want to make troubles for some nation nuke em). Tuolla asialla Teller tarkoitti sitä, että ydinaseiden valmistaminen on erittäin kallista, koska uraania esimerkiksi luohitaan niin kauhean syvältä, mutta tietenkin ydinaseiden turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja jos valtio valmistaa helposti liikuteltavia taktisia ydinaseita, niin silloin tietenkin ydinaseita voidaan yrittää kaapata  terroristien haltuun. Eli aina kun kärki on poissa tukikohdastaan, niin silloin se voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.


Vaikka korkeasti radioaktiivinen plutonium aiheuttaa syöpää, ja tappaa ihmiset, jotka eivät ole varustautuneita tarpeellisilla suojaimilla, niin joku kiihkoilija voi silti yrittää ottaa ydinkärkien plutoniumia haltuunsa, ja rakentaa siitä joko jonkun "tykkilaitteen" tai sitten hän voi käyttää tuota plutoniumia "likaiseen pommiin", mikä tarkoittaa dynamiitin ympärille asetettua plutonium-jauhetta.Ydinaseissa käytettävä plutonium on erittäin radioaktiivista, joten sen takia esimerkiksi torjuntaohjukset löytävät kohteensa geiger.mittarien avulla, ja samalla tavoin tuon aineen ainakin toivotaan löytyvän tullissa, mutta jos plutonium upotetaan kullalla päällystettyn vesiastiaan, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen ase läpäisee tullin.

Haluaako kukaan olla egyptin ensimmäinen faarao? Mietelmä siitä miten Egyptin yhdistäjä Narmer perusteli valtaansa 3100 ennen ajanlaskumme alkua

Oletteko koskaan katsoneet sellaisia elokuvia kuin "Total Recall", missä vallankäyttäjät hallitsevat ihmisten käytöstä sekä asennettua valtaan säätelemällä esimerkiksi jonkun kuvun sisällä olevan ilman happipitoisuutta. Tuo sama teema toistuu monissa kirjoissa sekä filmeissä, missä sitten yleensä ihmisten elämälle välttämättömien aineiden säätelyllä pelotellaan ihmisiä olemaan aivan hiljaa asioista, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu, tai ainakaan tuollaiset ajatukset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kuitenkin eräät kirjat kuten jo aikaisemmin esittelemäni Stanislaw Lemin "Nuha" saa aikaan vilunväreitä, ja siinä kuvattu maailma voisi sitten olla nykyään todellisuutta esimerkiksi Pohjois-Koreassa, missä ainoa sallittu mediaväline on seinillä olevat valtavat mediaruudut, joista kansalle syötetään tietoja, joita johtajat haluavat heidän tietävän.

Kuitenkin tieto voi olla oikeaa tai väärää, ja meidän aivomme eivät tuota sitten oikeastaan käsitä. Tuossa mallissa tuon median avulla ihmisille opetetaan, sitä mitä hallitsija sen haluaa oppivan. Opettamisessa tietenkin on kaiken A ja O, kun halutaan valmentaa tulevia sukupolvia tekemään asioita, joita heidän halutaan tekevän, ja siksi meillä on yhteiskunnassa erittäin tarkasti valitut opetusmateriaali. Kun puhutaan siitä, että joku ihminen haluaa vain valtaa, niin silloin tietenkin kaikkein helpoin tapa hankkia oikeuksia, on perustella sitä  sillä, että "näin on aina tehty".

Se että joku asia on ikään kuin iankaikkinen, niin se on ihmisille helpompi "myydä" kuin muutos. Sillä että joku asia on tapahtunut aina ennenkin onnistui vapauttamaan kuninkaat rikosoikeudellisesta vastuusta likimain 4000 vuoden ajaksi, jos ensimmäinen kuningas on ollut Faarao Narmer, joka aikoinaan yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin kauan ennen Ramses II:ta. Tuon jälkeen kaikki kuninkaat perustelivat toimiaan sillä, että se oli kuninkaan viranhoitoon liittyvä asia, joten kansan oli hyvä pitää suunsa kiinni.

Kuitenkin historiaa on väärennetty kautta aikojen, ja ensimmäiset väärentäjät olivat tietenkin egyptiläisen itse. Heidän omat faaraonsa perustelivat voiman käyttöä sillä, että heidän oli Narmerin ajoista lähtien puolustettava maataan sekä kansaansa, koska Narmerin ajoista lähtien ollut tapana, että Faaroa puolusti Egyptiä muiden pahoilta teoilta. Kuitenkin tuo faaraoiden aika on ollut sellainen, että se alkoi Narmerista vaikka hän ei ensimmäinen kuningas kuitenkaan ollut. Narmer kuitenkin yhdisti aikoinaan Egyptin maan, mikä sitten oli Narmerin perustelu sille, että hän sai johtaa Egyptiä, ja että egyptiläisten tuli häntä kumartaa? Tietenkin voidaan sanoa, että historiaa kirjoitetaan aina niin kuin vallanpitäjät haluavat sitä kirjoittajaa. Joten saattaa olla niin, että Narmer yksinkertaisesti kirjoitettu itselleen henkilöhistorian, jossa joku Faarao oli häntä ennen, koska en usko, että hän kuitenkaan halusi olla ensimmäinen kuningas.

Joten suurten myynti miesten tavoin hän sitten loi joukon tarinoita, joissa hänen vanhempiensa tekoja suurenneltiin sekä hänestä itsestään tehtiin myyttinen hahmo. Joten olisiko ollut niin, että nuo Ammon ja kumppanit olivat oikeastaan Narmerin isovanhempia. Ja ensin he sitten olivat ehkä tavallisia johtajia, jotka tietenkin olivat syntyneet ukkosen jyrinästä sekä salaista, jotta heidän sukuaan ei olisi tarvinnut mainita. Tai ehkä Narmerin edeltäjät Skorpioni sekä Ka, jotka on mainittu nolla-dynastian faaraoiden luettelossa olivat joidenkin erämaa-heimojen johtajia, jotka sitten nostettiin Narmerin toimesta hänen edeltäjikseen. Näin saatiin luotua kuva vallan jatkuvuudesta. Myöhemmin nämä aikoinaan tavalliset ihmiset korotettiin jumaliksi, ja kun valtakunnan aika oli kestänyt tuhansia vuosia, niin silloin tietenkin oli perimätieto muuttunut toisenlaiseksi.

Ehkä Ka tai Narmer olivat olleet erämaahan hylättyjä löytölapsia, joista sitten tehtiin jonkun heimon johtajia, koska heillä ei tällöin ollut suhdetta perheeseen, ja tämän takia nämä henkilöt olivat loistavia johtajia. Ja kun heillä ei ollut perheensä tukea, niin heistä pääsi mukavasti eroon. Kun mietitään esimerkiksi Egyptin symboleja, korppikotkaa sekä käärmettä, niin ehkä ne johdattivat jonkun heimon jonkun nolla-dynastian faaraon luokse. Nolla-dynastiaksi sanotaan aikaa n3100 eKr. jolloin Egypti ei vielä ollut yhteneväinen, ja sen viimeinen faarao oli Narmer, joka yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Egyptin_faaraoista)

Tai kuten tiedämme, niin johtajista tehdään aina hiukan kovempia, kuin mitä he yleensä ovat. Ja ehkä joku sitten keksi tarinan, siitä kuinka korppikotka suojeli lasta levittämällä siipensä sekä käärme asettui hänen ympärilleen, jotta tuon faaraon viha jotain muita kansoja kohtaan oli varmistettu. Totuus on siinä, että korppikotka kyllä lentelee paikallaan olevien ihmisten päällä, ja erämaassa asuneet heimot sitten on noita lapsia ottaneet kyytiin. Tuollainen tapa hylätä ei toivottuja lapsia maastoon oli vielä roomalaisilla. Kuitenkaan egyptiläiset eivät muuten sen kummempia ihmisiä olleet kuin muutkaan, ja tietenkin lasten hylkääminen oli heistä väärin.

Sen takia erämaassa odotteli usein joukko ihmisiä, joita suuresti kiinnosti se, miksi kyseinen lapsi hylättiin. Ja samalla tietenkin varmistettiin se, että tuo henkilö sitten vanhempana vihasi noita kaupunkilaisia aivan oikeasti.  Tai sitten tuo tarina löytölapsesta kehitettiin siksi, että tuleva kuningas ei keskustelisi liikaa vieraiden kanssa, jotta heimolla olisi tarpeeksi vihollisia, jotta sen jäsenillä riitti töitä. Tällöin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kuninkaat eivät olleet aivan yksin tuon heimonsa johtajia, vaan heidän ympärillään oli sitten paljon muitakin johtajia, joiden asema riippui siitä, kuinka eristyksissä heimo sitten eleli. Ja ulkoinen vihollinen oli tietenkin tae siitä, että kukaan ei koskaan tullut kyselemään siitä, mihin faarao hänelle maksettuja verorahoja oikeastaan käytti. Jos joku olisi ne kysymykset esittänyt, niin silloin varmasti olisi egypti noussut kapinaan. Tämän takia faaraon kiistattomuus oli hyvin tärkeää, jotta kukaan ei kyseenalaistanut hänen asemaansa.