Perussuomalainen puolue sai sitten uuden puheenjohtajan

Jussi Halla-Aho valittiin odotetusti Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, ja hänellä on edessään melkoinen työ tämän puolueen kanssa. Eikä tilanne ole muutenkaan helppo, koska vaikka tuo puolue sitten lähtisi hallituksesta, niin silti sen kannatus ei ehkä tästä nouse. Syy miksi Halla-Aho valittiin tuohon tehtävään johtuu siitä, että hän oli ehdokkaista tunnetumpi sekä osasi puhua asioista niin, että ihmiset ymmärsivät hänen sanomansa, mutta kuitenkaan tämä tehtävä puolueen luotsauksessa uuteen nousuun  ei ole missään nimessä kovin helppoa, ja tässä tehtävässä tuo uusi puolueen johto tulee kohtaamaan sen, mikä on karua todellisuutta monissa muissakin poliittisissa liikkeissä.

Vaikka puolueen johto olisi kuinka olisi takanaan puolueen jäsenistön vankkumaton sekä yhtenäinen kannatus, kun se tekee päätöksiä, niin tämä ei aivan vielä riitä siihen, että puolueesta tulisi johtava poliittinen mahtitekijä. Puolueeseen kuuluvia on melko vähän verrattuna kaikkien äänioikeutettujen määrään, ja siksi sen pitää saada taakseen myös niitä, jotka eivät kuulu puolueisiin saadakseen ääniä julkisissa vaaleissa. Poliittisilla liikkeillä on sellainen ongelma, että varsinkin jos ne noudattavat kovin radikaalia linjaa politiikassaan, niin silloin tietenkin niiden jäsenistö on hyvin mukana toiminnassa. Kuitenkin tuo sama asia mikä tiivistää puolueen “me” henkeä saattaa aiheuttaa sen, että puolueen ulkopuolella olevat ihmiset alkavat pelätä sitä.

He valitsevat toisen puolueen jäseniä, jos joku poliittinen liike ei sitten aja heidän asiaansa. Ja tässä sitten on poliittisten liikkeiden ongelma kautta koko maailman, eli vain uurnalla annetut äänet ratkaisevat sen, kuka pääsee parlamenttiin tai kaupunginvaltuustoon. Tuon takia jokaisen puolueen pitää sitten jotenkin tasapainotella lausunnoissaan, jotta sen ehdokkaat saavat taakseen suurimman mahdollisen kannattajajoukon. Kyseistä tasapainottelua kutsutaan nimellä “vaalimatematiikka”, ja se tekee poliittisesta työskentelystä niin kamalan vaikeaa. Vaikka puolue olisi kuinka oikeistolainen hyvänsä, niin kuitenkin sen johdon pitää ottaa huomioon se, että vain luonnolliset henkilöt saavat länsimaissa äänestää.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka puolueen johto kuinka haluaisi miellyttää jotain superrikkaita toimitusjohtajia, niin kuitenkin siivoojia on paljon enemmän kuin noita miljonäärejä. Ja siksi noiden puolueen strategien pitää sitten luvata jotain myös ihmisille, jotka eivät niin kamalan hyvin tule toimeen. Tässä tietenkin pitää myös osata tasapainotella monen muun asian kanssa, koska puolueen pitää hankkia rahoitusta toiminnalleen, ja erityisen tärkeää on se, että sen vaalikampanjoissa esiin tuomat asiat päätyvät suuren yleisön tietoon. Tuon takia tarvitaan media-kampanjoita sekä mainostoimistoja, joiden tehtävänä on tehdä sellaisia mainoksia, että ne uppoavat nimen omaan suureen yleisöön. Ja sitten tietenkin puolueen pitää valita kohderyhmä, jolle se kohdistaa tuon vaalimainonnan. Puoluetta voidaan ajatella tuotteena, jota markkinoidaan ihmisille kokonaisuutena.

Kun  median kautta tapahtuvaa markkinointia koskeva suunnitelma tehdään, niin silloin tietenkin puolueen johtajien pitää muistaa se, että kaikkia ihmisiä ei koskaan voida miellyttää niin paljon, että he sitten merkitsevät juuri heidän listallaan olevan ehdokkaan numeron äänestyslippuun. Varsinkin Suomen kaltaisessa rauhallisessa maassa on sellainen ongelma, että poliittisten puolueiden sekä yksittäisten ehdokkaiden välillä on erittäin pieni, joten tällöin pitää ehdokkaiden miettiä hyvin tarkasti sitä, mitä he sitten lupaavat äänestäjille, koska joku pieni asia saattaa sitten saada aikaan sen, että jonkun toisen ehdokkaan numero sitten piirretään tuohon äänestyslippuun.  

Ihmisillä on erilaisia ajatuksia monista asioista kuten ääriliikkeistä, ja miten niihin pitää suhtautua, ja sama sitten koskee myös Kioton ilmastosopimusta, maan puolustusta, postipalveluita sekä vaikkapa liikennettä, eli joidenkin syrjäkylien asukkaiden on vain pakko omistaa auto, jotta he voivat hoitaa asioitaan. Ja koskaan ei varmaan kenestäkään ole mukavaa jäädä työttömiksi, koska tehdas ei kannata. Toisaalta taas tuosta “vihreästä energiasta”, mikä tarkoittaa huippuluokan hyötysuhteella varustettuja kattiloita sekä puhdistuslaitteita ja myös esimerkiksi maalämpöä ja ajoneuvojen hybriditeknologiaa voisi tulla maamme seuraava vientivaltti.

Mutta palataan taas siihen, mitä kompromisseja puolueen johdon pitää tehdä saadakseen ihmisten enemmistön tuen taakseen, niin heidän pitää aina muistaa se, että missään tapauksessa ei sellaista lupausta saa antaa, missä joku ammattiryhmä ikään kuin sivuutetaan täysin. Kun puolue on hallituksessa, niin sen tekemät päätökset koskevat koko kansaa. Ja tietenkään kaikkien eturyhmien kanta asioihin ei voi olla aivan sama.

Maamme rahavarannot ovat rajalliset, joten sen takia poliittinen johto ei voi aivan jokaiseen kylään ryhtyä rakentamaan moottoritietä tai juna ei voi pysähtyä jokaisen maitolaiturin kohdalla eikä myöskään jokaiseen muuhunkaan toiveeseen voida aina vastata “kyllä”. Mutta kuitenkin kun puolue lähtee vaaleihin, niin sen johdon pitää myös miettiä, että haluaako se tukea jotain pesäpallomailojen heiluttajia, olivat nämä joko anarkisteja tai oikeiston kannattajia. Ja tietenkin sen pitää saada listoilleen ehdokkaita, jotka ovat valmiit lähtemään taisteluun. Tuolloin tietenkin käy niin, että jos jostain vaalipiiristä ei saada listoille ehdokkaita, niin silloin tietenkin tuon vaalipiirin asioita käsitellään paljon vähemmän.

http://puolueenstrategia.webnode.fi

Kirjoitelma markkinoista sekä markkinoinnista ja siitä kuinka Internetin virtuaalisessa avaruudessa olevia keskittimiä eli sentroneita kuten uutissivuja voidaan hyödyntää markkinoinnissa

Ohjelmistojen sekä julkaisemisen muutos on todella päätä huimaava. Kun ennen puhuttiin ohjelmien tai muiden julkaisujen valmistamisesta sekä tilaamisesta, niin nyt sitten puhutaan verkkosovellusten valmistamisesta. Kun mietitään kirjojen sekä tietokoneohjelmien julkaisemista, niin nykyään molemmat tuotteet jaetaan nykyään Internetin kautta, mikä lisää tietenkin tuotteen levikkiä, mutta samalla myös lisää kilpailua. Netissä kehitettävä sekä sähköisessä muodossa lähetettävä tuote ei vaadi mitään postimerkkejä. Näet nettimarkkinoinnissa kaikilla toimijoilla on samat mahdollisuudet saada ihmiset huomaamaan tuotteitaan.

Kuitenkin uutispalveluiden kotisivuilla tapahtuva mainonta tai tuote-esittely tietenkin antaa tuotteelle sellaista näkyvyyttä, mistä normaali nettimarkkinoija vain unelmoi, näet jos jossain uutispalveluiden kotisivuilla esitellään jotain tuotetta, niin se tuo tuotteen paljon laajemman käyttäjäkunnan näkyvyyteen, kuin esimerkiksi tietokoneyhtiön kotisivut itsessään toisivat. Tuon takia on tärkeää tehdä kiinnostavia tuotteita, joita sitten muutkin kuin jotkut todelliset tekniikan ihmelapset käyvät katsomassa. Nuo uutispalveluiden kotisivut ovat ikään kuin sentroneita eli Internetin virtuaalisia solmukohtia, joissa vierailevat muutkin kuin jonkun tietyn alan ihmiset.

Niiden kautta sitten voidaan levittää tietoa siitä, että joku yhtiö on tuomassa markkinoille jotain uutta tuotetta. Verkkomarkkinointi on tietenkin kaikille tasapuolinen mahdollisuus saada näkyvyyttä omille tuotteille, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että ihmisten pitää kuitenkin saada tieto jostain palvelusta tai muusta tuotteesta, jotta he sitten saisivat ihmiset kirjoittamaan oman kotisivunsa Internet-selaimen hakukenttään. Ja kätevin tapa saada huomiota tuotteelle on se, että tuotetta ikään kuin esitellään jossain vakiintuneella uutispalvelujen kotisivuilla, missä ihmiset käyvät paljon.

Se sitten lisää tuotteen näkyvyyttä, ja tuon takia yhtiöillä on oltava hyvät suhteet toimittajiin. Demokratiassa ei kukaan omista mediaa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että toimittajia kyllä mielellään kahvitetaan esimerkiksi uusien käyttöjärjestelmien esittelyä koskevissa tilaisuuksissa. Se tuo sitten tietenkin mukaan sellaisen aspektin, että tekninen esittely voi oikeasti edistää tuotteen markkinointia.

Tuolloin tietenkin liikutaan sillä rajalla, missä voidaan puhua piilomainonnasta tai piilomarkkinoinnista. Kuitenkaan mikään ei säätele sitä, miten paljon esimerkiksi uusia tietokonemalleja tai ohjelmia esitellään, ja tietenkin kaikki markkinointi-expertit ymmärtävät sen merkityksen, mitä tuollainen tuote-esittely sitten tuo tuotteelle, oli se sitten fyysinen koje tai ohjelma. Kun puhutaan uusien tuotteiden lanseeraamisesta markkinoille, niin silloin tietenkin mieleen tulee esimerkiksi putkimiesten käyttöön tarkoitetun infrapunakameralla toimivan kännykän esitteleminen ohimennen jossain ohjelmassa.

Siinä varmasti herää esimerkiksi eläinten harrastajien kiinnostus tuohon välineeseen, joka voi auttaa luontokuvaajaa löytämään kohteen kuvilleen. Tuollaisen käyttötarkoituksen voi jokainen ideoida itse, mutta noiden välineiden saatavuus pitää ensin todeta, joten esimerkiksi luontofilmi on loistava paikka niiden esittelyä varten. Jos mietitään sitä, että kaikki toimijat saavat saman näkyvyyden, niin se lisää tuotteen levikkiä mutta myös lisää kilpailua. Kuitenkin jotkut tuotteet saavat uutissivujen kautta lisää huomiota osakseen.

Verkkomarkkinoinnin vaikeus on siinä, että ihmiset pitää saada klikkaamaan itsensä tuon yhtiön kotisivuille, ja juuri tämä “kynnysklikkaus” on tärkeintä koko markkinoinnissa. Siitä että joku henkilö klikkaa itsensä yhtiön kuvastoille riippuu ratkaisevasti se, että ostaako hän tuotetta vai ei.  Vaikka tuotteiden levikki kasvaa todella suureksi, niin samalla myös niiden hinta putoaa todella alas, ja se sitten vaikuttaa tuotteiden hintoihin niin, että niistä ei paljoa jää tuottajan käteen. Jos esimerkiksi kännykkäsovellus maksaa neljä euroa, niin siitä ei paljoa käteen jää sille yhtiölle, joka tuotteen on valmistanut.  Kirja ja tietokoneohjelma ovat oikeastaan samankaltaisia tuotteita. Ne ovat aineettomia eli periaatteessa niistä tehtyjä kopioita voidaan jakaa ympäri Internetiä.

Myös paperisista kirjoista voidaan tehdä PDF-kopioita ja jaella niitä kenelle hyvänsä, mikä vie tietenkin ruuan kirjailijan suusta. Kuitenkin kirjaa voidaan myös lainata toisille, ja tuo tekee siitä immateriaalisen tuotteen. Samoin tietokoneohjelmista voidaan tehdä äärettömästi kopioita, ja sen takia näistä tekijänoikeuksista täytyy pitää kiinni. Tämä juuri on immateriaalisen tuotteen ongelmana, vaikka tuotetta ostetaan kuinka paljon tahansa, niin kuitenkaan sen määrä hyllyssä ei vähene, ja skannereilla ja digikameroilla voidaan mikä tahansa painotuote muuttaa immateriaaliseen muotoon. Tuo sitten saa aikaan sen, että piratismi on nykyään todella suuri ongelma.

Keskusteltaessa immateriaalisen aineiston kuten tietokoneohjelmien tekemisestä, niin tietenkin ohjelmoijat pitää perehdyttää työhönsä ennen kuin heidät päästetään tekemään maksullisia sovelluksia. Tämän takia jostain tuotteista sitten jaetaan ilmaisversioita, joista usein puuttuu joitakin maksulliseen ohjelmistoon liittyviä toimintoja. Toisin sanoen esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmista saattaa puuttua oikoluku, mikäli se ladataan ilmaiseksi netistä. Tuolloin ihmiset pääsevät näkemään hiukan valmista ohjelmaa, mutta sen tärkein ominaisuus sitten jätetään maksulliseen versioon, mikä tietenkin korvaa entiset shareware-ohjelmissa ilmenneet ongelmat, jotka liittyvät esimerkiksi rajoitettuun käyttöaikaan. Ja noita ohjelmia käyttäneet tietävät, kuinka  se viimeinen käyttöpäivä sitten unohtui, jolloin joku piirros sitten saattoi jäädä tallentamatta, jolloin tehty työ menee hukkaan.

marxjatalous.blogspot.fi

Leonardon taulu sekä mietteitä siitä miksi se on niin hirveän arvokas

Italialaiset tutkijat olettavat, että tämä taulu
on Leonardo Da Vincin kadonnut taulu

Leonardo Da Vincin tuntematon taulu on löytynyt, ja lähtöhinta sille on todella korkea, ja en usko kenenkään yksittäisen ihmisen hankkivan tuollaista 53 miljoonaa euroa maksavaa taulua huvikseen seinälleen. Noiden renessanssiajan mestareiden tauluja sekä muita töitään kuten anatomista kuvitustaan arvostetaan todella paljon, ja siksi näiden alkuperäisten teosten arvo on todella korkea, vaikka toki ”Da Vinci Koodin” kaltaiset uskomukset tauluissa olevista koodeista, jotka johtavat valtavien aarrekätköjen oville tietenkin nostavat niiden arvoa.Monissa Tuon ajan tauluissa kuvataan esimerkiksi jeesusta, mutta osassa tapauksista on mallina toiminut ilmeisesti nainen, jolle vain on sitten jälkeenpäin maalattu parta.

Tuon tarinan tästä koodista on saattanut keksiä joku 1600-luvun taideteosten välittäjä, saadakseen tauluja myytyä ovat tuollaisen tarinan kehittäneet, jotta saisivat tehostettua omia liiketoimiaan. Ja mikähän mahtaisi olla tehokkaampi tapa kaupata tauluja, kuin väittää siinä olevan salainen koodi, joka vie taulun omistajan jonkun suuren aarteen lähelle. Eikä kukaan voinut mennä kuolleelta taiteilijalta kysymään, onko noita koodeja olemassa vai ei. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että osaan piirroksista tai tauluista on piirretty esimerkiksi aseita tai karttoja, joten siksi nuo salaperäiset ”koodit” ovat totta. Ja tietenkin vaatteissa olevat merkit kertovat siitä, kuuluuko joku ihminen johonkin järjestöön tai muuta vastaavaa. Eli niistä näki suoraan sen kuinka lähellä kuningasta joku ritari on ollut.

Kun puhutaan noihin tauluihin sekä piirroksiin kätketyistä koodeista, niin tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi luurangon luut sekä selkäranka voidaan piirtää siten, että niihin kätkeytyy kartta , mikä toimii siten, että tuollainen anatominen kuva pannaan tiettyyn mittakaavaan piirretyn kartan päälle, ja sitten tuosta kuvasta löytyy esimerkiksi kartta kaupungin puolustusjärjestelmän toteuttamiseksi. Eli kylkiluut ovat olleet juoksuhautoja, sydän taas kaupungin paikka, sekä selkäranka on ollut tie, mistä ratsuväki hyökkää omien joukkojen läpi. Samoin noissa piirroksissa on asioita, joissa neuvotaan esimerkiksi sitä, mihin salamurhaaja työntää tikarinsa, jotta hän ei sotkisi kaikkia paikkoja vereen, mutta toki niihin on piilotettu myös myrkkykäärmeitä, joiden myrkky voidaan toimittaa erittäin huomaamattomasti uhriin.

Yksi inhottavimmista tavoista oli käyttää kobran myrkkyä, joka valutettiin lankaa pitkin uhrin päälaelle, jolloin hän sitten koki melko nopean kuoleman. Ja tietenkin nuo mestarit maalasivat tai piirsivät myös kuvia anatomian oppikirjoihin. Noissa kuvissa sitten oli kuvaus siitä, miten erilaisten myrkkyjen vaikutus ilmenee ihmisen ruumiissa. Samoin niihin on kätketty tietoja siitä, millaisia varusteita kaupungin puolustajilla oli käytössään, eli noihin lintujen kuviin oli kätketty ballistojen sekä kanuunoiden kuvia, sekä varsin yksityiskohtaisia kuvia tykeistä, niiden laveteista sekä esimerkiksi rihlatuista kivääreistä, joita käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, joiden aseet kantoivat kauas.

Mutta mukana on ollut myös lähinnä salamurhaajien käyttöön tarkoitettuja koottavia kivääreitä, joiden tukki on naamioitu kitaraksi, ja jonka piippu muistuttaa kävelykeppiä. Eli melko vaarallinen oli tuo Leonardon maailma, missä salamurhaajien avulla raivattiin tunteettomasti kilpailijoita pois tieltä. Myös kasvien kuvia maalattiin tuolloin renessanssiajalla, ja valtaosa niistä käsitteli kasveja, joita ei missään nimessä voinut syödä. Usein tiedon hankkiminen sekä tutkimus saavat alkunsa siitä, kun jokin menee vikaan. Kuka nyt tutkisi sellaisia asioita, joissa kaikki onnistuvat täysin niin kuin on suunniteltu. Ja tutkijoiden motiivina on usein ollut jokin negatiivinen asia.

Se tietenkin on vähän ikävää, koska tutkimuksia voisi tehdä myös aiheesta, miksi joku rakennustyömaa onnistui täydellisesti. Eli mikä oli se syy siihen, että kaikki sujui sillä kertaa oikein, vaikka kaikissa muissa työkohteissa on jokin asia jäänyt aina rempalleen. Ja silloin pitää miettiä, että onko joku sitten poistunut silloin työmailta, ja onko aikaisempia projekteja sabotoitu ehkä työn pitkittämisen takia. Tuo sabotaasi voisi olla vaikka väärin neuvottu rekka, ja miksi joku olisi tuota rekkakuskia neuvonut väärin? Ehkä kyseisellä henkilöllä on ollut rakennustyömaita kodin lähellä, ja hän lyhyen työmatkan toivossa sitten päättää hidastaa työn valmistumista, jotta hän voisi käydä kodin lähellä töissä. Eli joskus motiivi tällaisessa työssä, mikä ikään kuin kaivaa kuoppaa oman yhtiön alta, on sitten ollut sellainen että joku henkilö on halunnut vain lyhyen työmatkan, ja ihmismielen merkillinen ominaisuus on se, että juuri tällainen toiminta sitten on usein varsin lapsellisesta syystä johtuvaa.

Puhuttaessa taiteilijoista sekä insinööreistä, niin usein esimerkiksi Jules Vernen kirjojen kuvituksille naureskelleen, mutta toki avaruusalus voisi olla taipuisa samaan tapaan kuin junakin taipuu vaunujen välissä olevien liitosten kohdasta, ja kun se tarvitsisi sitten jäykkää rakennetta, niin silloin noiden vaunumaisten moduulien välissä olevat jäykistyslevyt sitten työntyisivät noissa moduuleissa oleviin aukkoihin. Ja sitten tuosta taipuisasta rungosta tulisi jäykkä, kun jäykkää rakennetta tarvitaan. Joten tulevaisuuden sukellusvene voisi muistuttaa jättimäistä toukkaa, joka ryömii meren pohjaa mukaillen eteenpäin.


Kun se tarvitsee jäykkää rakennetta, niin silloin vai jäykistyslevyt työnnetään noiden runkomoduulien välistä, niin että rakenne jäykistyy, kun aluksen pitää edetä nopeasti. Itse olen ajatellut sellaista mahdollisuutta, että ehkä syvyyksistä kohoava aavejuna voisi selittyä sillä, että joku kokeilee sukellusveneissään taipuisaa runkorakennetta käytännössä. Ja ehkä tulevaisuuden lentokone on sekä sukellusvene että lentokone samassa rungossa, eli kyseessä olisi lentokone joka voi hiipiä vesistöjä pitkin kohteensa lähelle, ja kun isku on suoritettu, niin silloin tuo kone vain lentää tiehensä. Tuo voisi olla käänteentekevä ratkaisu esimerkiksi rynnäkkökoneita ajatellen, joiden pitää toimia huomaamattomasti, kunnes ne iskevät kohteeseensa. Tuolloin taas on nopeasti suoritettu pako-operaatio paikallaan, jotta koneita ei ehditä tulittaa, kun ne ovat iskeneet maaliinsa, jolloin isku tietenkin on paljastunut myös viholliselle.

metsantarinoita.blogspot.fi