Miksi lehtiartikkeleissa tai muussa mediassa ilmenevä synkistely on vaarallista?

Synkistely lehtien otsikoissa voi vääristää asioita todella paljon. Eli kun otsikoissa kerrotaan esimerkiksi siitä, kun jollain yhtiöllä menee huonosti, niin se saattaa painaa kyseisen yhtiön osakkeiden hintaa alas, ja tehdä mahdolliseksi sen valtaamisen suorastaan pilkkahinnalla. Samoin synkistelemällä sekä paisuttelemalla erilaisia kriisejä voidaan luoda otollinen ilmapiiri sille, että esimerkiksi reserviläisiä voidaan kutsua aseisiin, ja tuolla tavoin suorittaa esimerkiksi vallan siirto siviilihallitukselta sotilaille. Tuo temppu perustuisi siihen, että ensin aseistetaan keskitason päällystöön kuuluvat henkilöt, jotka sitten ottavat nuo reserviläiset vangeiksi tuolla varuskunnassa kuten Chilessä toimittiin sotilashallituksen astuessa valtaan.

Tuo operaatio ei aivan näin mennyt, vaan ammattisotilaat ottivat tuolloin komennon kyseisessä maassa. Synkistely kuitenkin muokkaa yleistä mielipidettä, ja esimerkiksi jatkuva pelottelu Venäjän sotilaallisella voimalla sekä sillä, että maamme itsenäisyys on jatkuvasti vaarassa luo ikään kuin "oikeutuksen" olla rasisti. Se että naapurina on Venäjä oikeuttaa joidenkin tahojen mielestä siihen, että ulkopolitiikan johtajien arvostelu ei muka ole sallittua. Vaikka presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan, että henkilöillä joilla on taipumusta arvostella ulkopolitiikkaa ei ole ulkopoliittista vaikutusvaltaa tai merkitystä, niin itse olen hiukan eri mieltä, koska aina kun tuota kohtaa katson, niin haluan kysyä itseltäni, että miksi presidentti halusi tuolloin ottaa asian puheeksi, jos hänestä ei noilla ihmisillä ole mitään merkitystä hänen harjoittamansa ulkopolitiikan kannalta?

Presidentin on korkeasta asemastaan otettava huomioon myös muut asiaan liittyvät seikat kuin ne, mitä hänen alaisensa tuovat pöytään. Päätöksenteon tueksi tuotettavan tiedon pitää olla oikeaa, vaikka se olisi kuinka epämiellyttävää kuultavaa. Ja kun valtiollisella tasolla tehdään päätöksiä, pitää niiden perustua mahdollisimman laajoin otoksin hankittuun tietoon. Tuo otos voi olla gallup-tutkimus tai tiedustelukoneen kuvaama kaistale vieraan valtion maaperästä tai muuta vastaavaa. Eli jos puhutaan jostain vihollisen taisteluvälineestä, niin yksi kappale noita välineitä ei vielä tarkoita sitä, että ne ovat taisteluun tai tuotantoon kelpaavia malleja. Tukikohtia pitää kuvata laajasti, jotta voidaan selvittää, että onko tuolla valtiolla kyseisiä välineitä varastossa, vai onko kyseessä uniikkikappale, joka kuitenkin voi ratkaista taistelun.

Näet Suomen kaltaisen maan armeijalle mikä tahansa massatuhoaseen aiheuttama tappio voi olla tuhoisa, jos ydinisku kohdistuu suureen joukkojen keskitykseen tai välinevarastoon. Eli kuten tiedämme, niin pieni asevoima kärsii enemmän tappioista kuin suuri, ja muutenkaan suuressa maassa eivät edes suuret tappiot tunnu kovin pahoilta, koska ne kohdistuvat pienempään prosenttiin väestöstä kuin pienen maan armeijaan kohdistuva vastaava tappio.

Brittien tappiot saattoivat parissa taistelussa kohota miljoonaan mieheen, ja pelkästään Gallipolilla siltä kaatui yhtä paljon sotilaita kuin mitä suomella oli jatkosodan armeijassa, nuo sotilaat tulivat Australiasta sekä Uudesta Seelannista, mikä tietenkin auttoi Brittejä kestämään tuon tappion. Eli yhteensä Ensimmäisessä maailmansodassa kaatui 744 000 brittien siirtoarmeijassa ollutta sotilasta, mikä on "vain" noin 2 % maan väestöstä. Eli alla olevasta linkistä olevasta taulukosta löytyvät Ensimmäisen maailmansodan tappiot maakohtaisesti, ja siinä Australia sekä muut valtiot ovat erikseen. (Liite 1) Kuitenkin voidaan sanoa, että jos esimerkiksi meidän johtajamme haluavat kuulla vain valikoivaa tietoa, niin silloin he varmasti tekevät vääriä ratkaisuja, jotka voivat johtaa tuhoisaan tilanteeseen.

Kun puhutaan esimerkiksi Venäjän harjoittamista ilmatilan loukkauksista tai toimista Syyriassa, niin miksi näistä asioista yllättäen on noussut kauhea meteli, kun kuitenkaan en muista Kylmän sodan aikaan ilmatilan loukkaamisista edes koskaan puhutun. Joten miksi vakoilu sekä erityisesti puhelinkuuntelu ja ilmatilan loukkaaminen ovat yllättäen nousseet lehtien pääasiallisiksi uutisiksi. Toki noilla uutisilla voidaan manipuloida markkinoita siten, että jos jatkuvasti hoetaan sitä, että johonkin maahan aiotaan hyökätä, niin silloin sijoittajat saadaan poistumaan tuosta valtiosta. Ja se sitten varmasti ajaa sen talouselämän alas, mikä voi johtaa voimakkaaseen inflaatioon. Tuollainen voimakas inflaatio sai 1920-luvun lopussa aikaan sen, että Saksa ajautui radikaalin oikeiston käsiin, mikä johti sitten Toiseen Maailmansotaan. Eli huonot sosiaaliset olot luovat otolliset olot ääriryhmille sekä heidän kannattajilleen. Ja tuolloin tietenkin on helppoa laittaa sosiaaliset epäkohdat esimerkiksi maassa asuvan vähemmistön niskoille. Tällöin saattaa joku hullu päästä valtaan jossain valtiossa, ja tästä voi eteen tulla hyvin vakava kriisi.

Liite 1 https://en.wikipedia.org/wiki/World_War_I_casualties

Yksinvaltiaat sekä heidän perheensä sisäiset ongelmat saattoivat olla valtiolle hyvin tuhoisia

Suku on ollut monille yksinvaltiaille se, mistä he hakevat tukea sekä turvaa. Periytyvässä absoluuttisessa monarkiassa on ollut ideana se, että oma suku suojelee hallitsijaa, ja jos hän sitten tulee murhatuksi, niin sitten hallitsijan seuraaja kostaa murhaajille tuon teon. Tuo vallan periytyvyys on sikäli hyvin ikävää, että kuninkaaksi saattoi päästä henkilö, joka ei mitenkään tuohon tehtävään sopinut. Eli myös jälkeen jääneitä henkilöitä on tuon takia ollut hallitsijoina, ja se tietenkin on tarkoittanut, että valtaa silloin käytti joku muu kuin kuningas itse. Tässä kirjoituksessa monarkian periytyvyyttä tarkastellaan nimenomaan absoluuttisen monarkian kannalta, eikä niinkään edustuksellisen monarkian näkökulmasta, missä kuninkaan henkilö on periaatteessa pelkkä valtion keulakuva.

Periytyvä monarkia missä yleensä vanhin poika on perinyt isänsä vallan, on ollut sellainen ajatus, että kuningas perehdyttää poikansa tuohon tehtävään, ja tuolla tavoin sitten taataan vallankäytön linjan jatkuvuus, mutta hallitsijan vaihdos saattoi syöstä valtakunnan sisällissotaan, kun kuninkaan pojat taistelivat vallasta. Tai sitten perheen vanhoja tukijoita mestattiin, kun uusi johtaja sai päähänsä heidän juonittelevan tuota miestä vastaan. Kuitenkin juuri tämä malli on ollut se, missä nimenomaan hallitsijan lähipiiri on ollut juridisesti erittäin huonossa asemassa, koska jos hallitsijalla on ollut esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, niin silloin on saattanut käydä niin, että tuo linna, missä nämä "satuprinssit" ja "satuprinsessat" sattuivat asumaan olla oikea helvetti. Ja ennen saatettiin pitää huoli siitä, että valtion yläluokka puhui vaikkapa latinaa, jotta valtion johtajat eivät suoraan päässeet puhumaan kansan kanssa.

 En usko että kenelläkään oli mitenkään erityisen mukava olo, jos he sattuivat asumaan esimerkiksi Henrik VIII:n palatsissa, missä tuo pahansisuinen hallitsija saattoi heittää kenet tahansa suoraan vankilaan kidutettavaksi sekä mestattavaksi. Hän oli elämänsä lopulla erittäin ailahtelevainen sekä väkivaltainen, kuten tuon kuninkaan neljä mestattua vaimoa ovat osoittaneet. Eli tuolloin ennenaikaan oli myös kotiväkivaltaa. Kuitenkaan kukaaan hallitsija ei tarkalleen ottaen ollut täysin turvassa sukunsa selän takana. Jos hän käyttäytyi kuten Henrik VIII, niin silloin tarkalleen ottaen kävi niin, että kuninkaan lähipiiri alkoi pelätä häntä. Ja tuolloin saattoi hänen poikansa surmata tuon hallitsijan peloissaan. Absoluuttinen monarkia oli tietenkin sikäli mukava malli, että kaikki tiesivät kenestä tulee kuningas. Kun puhutaan jostain nuoresta miehestä, joka oli saamassa kruunun, niin unohdetaan usein sellainen näkökulma, että hänkin on vain ihminen.

Nuori henkilö on aina vaikutuksille altis, ja tulevan majesteetin edessä oli varmasti erilaisia palvontamenoja, ja hänen opettajansa saattoivat olla pahoissa ongelmissa, jos tuo valtakunnan ensimmäinen nuori ei osoittanut mitään kiinnostusta opetusta kohtaan. Tai sitten saattoi käydä niin, että hän ei ollut osoittanut kiinnostusta muuta kuin sodankäyntiä eli "hevosleikkejä" kohtaan. Ja tuolloin saatu oppi oli vähän yksipuolista. Toinen malli oli se, että hänet ympäröitiin erilaisilla makeilijoilla, jotka ainoastaan kehuivat tuota henkilöä, ja ymmärrettävästi noissa leikeissä sitten noudatettiin niitä sääntöjä, joita tuleva kuningas halusi noudattaa. Kun puhutaan siitä, että suvun tehtävä oli suojella hallitsijaa, niin silloin unohdetaan sellainen asia, että tuolla hallitsijan pojalla saattoi olla erittäin huonot välit isäänsä, joka ehkä käyttäytyi häntä kohtaan erittäin törkeästi, ja se sitten herätti vihaa hänessä, kuten kaikissa muissakin nuorissa. Eli myös hallitsijoilla on murrosikä, vaikka sitä ehkä ei aina olla ajateltu valtiosääntöjä laadittaessa. Ja myös se, että tuleva kuningas ei ehkä aina ollut tietoinen kaikista mahdollisista vaaroista sai aikaan sen, että valta pöätyi sellaisen henkilön käsiin, joka saattoi vihata omaa perhettään. Eli jos kuningasperheen vanhin lapsi kuoli, niin silloin tietenkin nuorempi veli peri vallan.

Ja jos oikein hyvin sattui käymään, niin silloin hän oli törkeästi kohdeltu, jolloin koko hänen perheensä saattoi päätyä mestauslavalle. Ja toki oli aivan selvä, että tuon nuoren prinssin kautta saatettiin vaikuttaa valtakunnan tulevaisuuteen. Eli tuon vaikutuksille alttiiin henkilön korviin saatettiin kuiskutella valheita siitä, että hänen serkkunsa juonitteli tuota kuningasta vastaan, ja sitten nuori hallitsija saattoi harkitsemattomasti surmauttaa hänet. Kuitenkin kaikkein haitallisinta oli se, mihin ei voinut kukaan puuttua. Tuollaisia asioita oli tietenkin nuoren hallitsijan palvominen sekä esimerkiksi sellainen asia, kuin taisteluharjoitusten tahallinen häviäminen. Samoin monilla hallitsijoilla on ollut ongelmia sellaisten asioiden kuin valtion talouden kanssa. Ennen oli sellainen sanonta, kuin että "mitä suurempi hallitsija on, niin sitä suurempaa vahinkoa hän voi kansalleen tuottaa".

Eli kuten monesti on eteen tullut, niin silloin nuorena on paljon mukavampi katsoa tykkipattereita kuin perehtyä valtion talouteen, ja eteen on saattanut tulla sellainen asia, että valtion kassa on painunut nollaan. Ja tuolloin on edessä ollut kylmä totuus, eli raha ei kasva puussa. Ja tietenkin saattoi olla niin, että kun nuori hallitsija tai kuningas kandidaatti sitten meni yöpuulle, niin hänelle tehtiin lobotomia, jotta valtiolle ei niin kauheasti vahinkoa pääsisi syntymään. Nykyään periytyviä absoluuttisia monarkioita on oikeastaan vain Pohjois-Koreassa, missä valtaa pitää Kimien suku. Ja muualla tietenkin on myös periytyviä monarkioita, mutta niissä valta on yleensä pääministerillä tai oikeastaan hallituksella sekä parlamentilla.