Kiusaamisen anatomiaa eli miksi joku kiusaa muita?

Miksi joku pitää aina jättää yksin? 

Kiusaaminen on aina sellainen ilmiö, mikä pitää kitkeä pois yhteisöstä erittäin tehokkaasti, mutta kiusaamiseen kuuluu aina hyvin vastenmielinen aspekti. Nimittäin kaverien ostaminen, mikä sitten takaa sen, että kaikki ovat kiusaajan eli "primus motorin" uskollisia seuraajia. Ja se mikä kiusaajan aseman tuossa yhteisössä tekee vahvaksi on se, että ryhmä saa aina jotain palkkioita, mitä vain kiusaaja voi antaa. Eli hän saattaa antaa esimerkiksi helppoja kesätyöpaikkoja kavereilleen isänsä yhtiöstä tai sitten hän voi jaella esimerkiksi joidenkin huippusuosittujen lajien lippuja suosikeilleen, jotta nämä sitten seuraavat häntä joka paikkaan, ja kuuliaisesti painavat tuon henkilön edessä päänsä alas.


Tietenkin tuohon hyvin vastenmieliseen ilmiöön kuuluu sellainen asia, että kiusaaja ikään kuin käskee muita kiusaamaan jotain onnetonta koulun pihalla tai työpaikan tapahtumissa. Yhteisön tuki työpaikalla on erittäin tärkeää, ja jos se puuttuu, niin silloin ihminen ei varmasti siellä viihdy. Kiusaamisen kaikkein inhottavin alue on se, että joku vain jätetään yksin. Tuolloin kyseessä on passiivinen kiusaaminen, mihin on oikeastaan aika vaikea puuttua, koska kaikki vetoavat tuolloin siihen, että heillä on oikeus valita kaverinsa. Mutta vaikka heillä tuo oikeus sitten olisikin, niin silloinkin pitäisi kyllä hiukan miettiä sitä, että se että kukaan ei juttele työpaikalla tai koulussa varmaan ei tunnu tuosta henkilöstä ollenkaan mukavalta.


Se miksi nuo hänen "adjutanttinsa" sitten tottelevat tuota ihmistä johtuu siitä, että kaikki pelkäävät tuossa ryhmässä yhtä asiaa, nimittäin sitä että he putoavat pois ryhmästä. Työpaikkakiusaaja toimii aina siten, että hän varmistaa ryhmän koon, niin että kun kotiin lähdetään, niin yksi tuosta ryhmästä jää ikään kuin yksin johonkin taksiin, jolloin sitten häneltä on ilta varmasti pilalla. Ja seuraavaksi tietenkin käy niin, että jos joku sitten lähtee tuon henkilön mukaan, niin siitä seuraa automaattisesti se, että hän saa lähteä etsimään uusia kavereita jostain muualta. Kun työpaikkakiusaamiseen kuuluu sellainen hyvin ikävä aspekti, että esimerkiksi pikkujouluissa ei jonkun kanssa puhuta sanaakaan, niin se varmasti on tuosta henkilöstä hyvin rasittavaa.


Hän ei varmasti tunne kuuluvansa mihinkään ryhmään, ja tietenkin se aiheuttaa sitten sellaisen "hälläväliä asenteen", mikä tarkoittaa sitä, että mitä varten työ pitää tehdä hyvin, jos kaikki siitä saatava palaute on huonoa. Ja työpaikkakiusaamisessa sitten on sellainen ulottuvuus, että jos joku sitten pyytää tuota onnetonta luokseen, niin sitten tietenkin hänelle tehdään selväksi kuin jossain ala-asteella, että jos suhde jatkuu niin kyseinen henkilö ei pääse kapakkaan työkavereiden kanssa. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen ovat oikeastaan sama asia, eli ne jotka ovat kiusanneet koulussa siirtävät tämän oppimansa mallin myös työelämään. Kun ihminen ryhtyy kiusaajaksi, niin silloin hän tietenkin on saanut hyvää ja hyväksyvää palautetta tuosta äärimmäisen epämiellyttävästä toiminnasta jossain koulun pihalla, missä kaverit ovat sitten taputtaneet selkään, kun joku on itkien lähtenyt kotiin tai ryhtynyt viettämään välituntia WC:ssä istuen, jotta hänen ei tarvitse kuulla kaiken maailman "kohteliaisuuksia", mitkä saavat hänen lapsuutensa muuttumaan helvetiksi.


Se sitten aiheuttaa sosiaalisia ongelmia myöhemmässä elämässä. Näet kiusatun on vaikea keskustella mistään asioista, kun häneltä saattaa täysin puuttua positiiviset kokemukset lapsuudestaan, ja muutenkin häneen saattaa kohdistua sellaisia harhaluuloja, että hän on esimerkiksi jotenkin masentunut. Silloin on tietenkin mukavaa lähteä hakemaan psykiatria apuun, kun toinen murjottaa, niin "asiasta saadaan selkoa". Kun kiusattua sitten leimataan hulluksi, niin se varmasti aiheuttaa lisää eristäytymistä. Koulukiusaaminen eristää ihmistä siksi, että häneltä jää elämästä kaikki valo pois. Hänellä ei ole mitään mukavia juttuja viikonlopusta eikä hän varmaan halua keskustella kaiken aikaa siitä, kenen kanssa hän jossain metsässä juttelee.


Tietenkin se että hän sitten saa lääkkeitä varmaan auttaa todella paljon, ja tietenkin hän voi sitten jättää koulut kesken, jotta kiusaajat voivat tuntea että he ovat  saaneet anteeksi.Kaikki tuohon onnettomaan kohdistuvat rikokset sitten voidaan asettaa psykiatrisen sairauden syyksi, ja sen jälkeen kiusaajat voivat olla varmoja siitä, että heidän ei koskaan tarvitse kohdata menneisyyttään.  Kaikki uhrin kertomat asiat voidaan tietenkin leimata valheiksi, ja tietenkin esimerkiksi pari mainoslippistä pitää huolen siitä, että kukaan ei kerro totuutta. Mutta kuitenkin joku aina sitten kertoo sen, miksi joku henkilö luokkakuvassa on mustattu.


Tuo möläytys saattaa sitten tapahtua esimerkiksi kostean ravintolaillan jälkeen tai sitten kun puoliso alkaa tivata sitä, miksi jotain tienpätkää ajaminen on jollekin ihmiselle vähän vaikeaa. Tai ehkä lapset alkavat kysellä, miksi heidän täytyy käydä parinkymmenen kilometrin päässä koulua, vaikka heillä olisi sitten koulu aivan omaa kotia vastapäätä, kun opettaja ensin toruu heitä siitä, että he ovat aina väsyneitä. Tuolloin saattaa sitten seurata sellainen tilanne, että joku alkaa penkoa asioita, joita kiusaaja ei halua varmasti kohdata.


Kun ihminen lähetetään psykiatrille, niin silloin häneen tulee leima, mikä varmasti sitten leimaa häntä todella pahasti. Tuolloin hänet voidaan sitten leimata huumekauppiaaksi sekä sopeutumattomaksi, mikä tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei kukaan itseään kunnioittava henkilö sitten enää saa olla. Kun ajatellaan sitä, millainen kasvatus kiusaajalla on, niin sitä voisi kuvailla sellaiseksi, että kun henkilö perheineen kutsutaan syömään makkaraa, niin silloin tietenkin ne on laskettu hiukan väärin, jolloin yksi sitten jää ilman. Tämän takia kiusatun saattaa olla hyvin vaikea lähestyä muita ihmisiä, koska hän ei ehkä sitten halua kuulla heilansa joutuvan vaikeuksiin, jos tämä sitten haluaa olla tuon kiusatun kanssa.


Kuitenkin koulukiusaamisesta se kaikki ikävä toiminta, mikä vie työstä kaiken ilon alkaa varmasti jossain ala-asteella. Siellä opitaan se, että mitä vain saa tehdä, ja tämä käytös sitten näkyy kaikkialla, missä tuollainen "hiukan paremmasta perheestä" tuleva henkilö sitten liikkuu. Tuollainen paatunut koulukiusaaja saattaa huomautella aikuisille ihmisille heidän vaatteistaan, ja tietenkin hän voi samalla myös markkinoida muitakin "osaamisiaan". Eli tuollaisissa tapauksissa missä joku selvästi keskenkasvuinen henkilö on ryhtynyt aukomaan esimerkiksi työläisille päätään heidän vaatteistaan, niin sitten olen kyllä hiukan miettinyt, että mikä mahtaa olla hänen kotonaan ylipäätään se asenne ihmisiin, kun kaikkialla pitää muiden toiminnasta tai vaatteista huomautella.

Yhteisöissä eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista, ja joskus niissä ilmenevä toiminta on hyvin paheksuttavaa

Kun puhutaan yhteisöllisyydestä, niin silloin tietenkin heti tulee mieleen sellainen asia, että kyseessä olisi aina joku ”amishlahkon” kaltainen asia, jossa koko kyläyhteisö auttaa toisiaan, jos nämä ovat pulassa. Kuitenkin tuohon varsinkin uskonlahkojen kohdalla esiintyvään yhteisöllisyyteen liittyy usein sellainen aspekti, että noista yhteisöistä haluaa moni kuitenkin pois, ja sama koskee muutakin "uskovien toimintaa" sivuavia asioita. Näet kuten olemme huomanneet, niin esimerkiksi lestadiolaiset ainakin lehtien mukaan usein käyttävät yhteisöä ikään kuin hyväkseen, eli niissä saattaa jonkun vanhemman henkilön alkoholinkäyttö paisua sellaisiin mittoihin, että hän ikään kuin juo kirjaimellisesti itsensä hengiltä. Ja tuolloin hän saattaa esimerkiksi pantata maatilansa, tai antaa jopa kiinteää omaisuuttaan pois, jotta saisi viinaa. Toki toimiessaan oikein sekä vapaaehtoisuuden pohjalta voi yhteisössä eläminen olla upeaa ja antoisaa, mutta jos siellä alkaa sitten joku käyttää asemaansa väärin, niin silloin koko yhteisö muuttuu helvetiksi.

Noissa suljetuissa yhteisöissä saattaa olla tapana sellainen, että varsinkaan vanhempien henkilöiden alkoholinkäyttöön ei haluta puuttua tai myöskään muihin heidän ongelmiinsa ei koskaan edes oteta kantaa. Ja varsinkin maaseudulla saattaa ryyppääminen karata helposti käsistä, koska sitä ei ehkä naapuri edes huomaa, jos isäntä sitten siellä päiväkausia juo vaikkapa itse hiivasta, sokerista sekä perunoista tekemäänsä pontikkaa.  Ja jos hän on päätoiminen maanviljelijä, niin kukaan ei ehkä huomaa sitä, että joskus on pihaan jätetty lumet tai talon katolle on kerääntynyt roskia. Navetoissa tietenkin käy eläinlääkäri, joka katsoo paikat, mutta viljatiloilla ei ehkä koskaan käy kukaan. Yhteisöllisyys on todella hieno asia, jos se toimii oikeasti niin, että ihmiset elävät vuorovaikutuksessa keskenään, ja toinen saa sitten pyytää toista apuun, jos hän apua tarvitsee, ja antaa toiselle vastapalvelukseksi sitten omaa apuaan.

Mutta kuitenkin ongelmana on se, että tuo yhteisö ikään kuin välillä lankeaa siihen, että naapurille annettua apua annetaan vähän niin kuin silmän lumeeksi. Eli yleensä tuo piha esimerkiksi haravoidaan siten, että se osa mihin naapuri sattuu katsomaan, tehdään porukalla, ja sitten isäntä saa itse tehdä loput. Tai sitten käy niin, että pihaan tullaan seisomaan ja nojailemaan haravaan, ja mitään ei sitten siinä tarvitse muuta tehdäkään. Mutta sitten tietenkin tästä asiasta on sellainen versio, että kun kutsutaan talkoisiin, niin silloin tietenkin eteen tulee flunssa, ja mistään syystä siihen pihaan voi tulla töitä tekemään, kun se elimistö ei kestä kylmää.

Mutta jostain syystä illalla saunaan sekä kapakkaan päästään istumaan, eli silloin ei kuitenkaan mitään ongelmia ole, ja toki olut tai viina auttaa immuunipuolustusta todella tehokkaasti. Kuitenkin itse olen joskus törmännyt tapauksiin, missä aikuinen ihminen tekee sellaista, että hän sitten väittää tehneensä esimerkiksi ruohonleikkuuta toisten pihoille, ja sitten kun tuota työmaata käydään katsomassa, niin edessä on vyötäröön asti ulottuva heinikko. Eli tuollainen toiminta ei kyllä aivan aikuisten työtä ole. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalitutkijoita ei olisi olemassa, jos ihmiset eläisivät aina kunnioittaen lakeja sekä pitäisivät huolen esimerkiksi omasta fyysisestä kunnostaan. Kuitenkin aina välillä eteen saapuu henkilö, joka ryyppää itsensä hengiltä, ja silloin kyllä itse mietin, että onko tuolla henkilöllä oikeasti halua olla jotenkin halveksittu? Kuten vanha kansa sanoo. niin kysymys on siitä, ”miksi ”Jeppe” juo” ei niinkään siitä ”mitä ”Jeppe” juo”.

Ei kai hän nyt sitten olemisestaan nauti, kun tuollaisia asioita kuten yleistä epäluotettavuutta tulee ilmi, ja muut ihmiset alkavat sitten karttaa hänen seuraansa. Eli silloin pitää kyllä muistaa sellainen asia, että alkoholismi on oire eikä sairaus. Syy miksi henkilö juo pitää aina selvittää. Tuolloin tutkija selvittää sitä, että miksi toinen ihminen ikään kuin nöyryyttää itseään, ja että onko tuon toiminnan takana ehkä huono omatunto? Eli onko joku kaveri sitten työnnetty jokeen koulukiusaamisen päätteeksi, ja sitten on käynyt huonosti, kuten joissain elokuvissa on tapahtunut.

Tuolloin huono omatunto seuraa kyseistä henkilöä hänen koko lopun elämänsä ajan. Eikä se että kaverit sitten ovat sopineet jotain vaitioloja varmasti paranna omaatuntoa ollenkaan. Tällainen toiminta sitten saattaa ajaa ihmisen juopoksi kadulle. Eli se että ihminen juo, ei parane sillä, että oiretta hoidetaan. Vaan vasta syyn selvittäminen siihen, miksi ihminen tappaa itsensä viinalla voi tuon ongelman.

espoonmetsa.blogspot.fi