Miksi emme ole löytäneet muita sivilisaatioita, vaikka Alfa Centaurista saisi viestin perille kädessä pidettävällä laserilla?

Miksi humanoidit eivät vastaa, kas siinä vasta pulma

Miksi emme ole saaneet yhteyttä muihin sivilisaatioihin on todella hyvä ja tärkeä kysymys, joka voi ratkaista koko ihmissuvun tulevaisuuden? Me voisimme helposti ottaa yhteyttä Alfa Centauriin, ja viestin perillemenoon kuluu inhimilliset neljä vuotta, ja tuolloin voisimme lähettää tuolle sivilisaatiolle kuvia omasta planeetastamme ja he voisivat tehdä samoin. Me ihmiset olemme jo pitkään julistaneet olemassaoloamme ympäri universumia, joten miksi meihin ei ole otettu yhteyttä, ja joidenkin tutkijoiden mielestä universumi on "vähän liiankin tyhjä", kuten on tapana sanoa silloin, kun joku asia vaikuttaa pahaenteiseltä. Eli miksi humanoidit eivät reagoi siihen mikroaaltojen sekä radioaaltojen tulvaan, jota ihmiskunta lähettää jatkuvasti ympäri universumia? Onko meissä heidän mielestään kenties jotain sellaista, mihin he eivät halua tutustua vai miksi olemme sellainen laji, joka ei vain saa otettua sitä ensimmäistäkään kontaktia?


Ovatko muut sivilisaatiot vain liian kaukana, jotta meidän lähettämämme signaali ei ole vielä yltänyt sinne, missä nuo alienit ehkä sitten saattaisivat oleskella. Tai sitten kyse on siitä, että jostain syystä oletettu humanoidi ei halua ottaa yhteyttä meihin, koska se ehkä pelkää jotain sellaista, mitä me emme edes voisi kuvitella. Kun puhutaan tähtien väliseen matkailuun kykenevistä lajeista, niin toki me voisimme kuvitella, että nuo vieraan rodun edustajat olisivat mukavia matkamiehiä, jotka vain auttaisivat meitä. Mutta kun lähdetään ajattelemaan sitä, miksi joku hypoteettinen rotu olisi kehittänyt tähtien väliseen matkailuun liittyvän teknologian, niin silloin meidän pitää kysyä itseltämme, että miksi me olemme kehittäneet esimerkiksi merenkulun?


Olimmeko me Eurooppalaiset ehkä mukavia kauppamiehiä ja tutkijoita, kun esimerkiksi tuolta kaukaa löytyi kultaa? Jos tätä konkistadorien toimintaa peilataan siihen, miksi joku vieras sivilisaatio sitten olisi kehittänyt tähtien välisen matkailun, niin silloin voi tulla hiki otsalle. Nimittäin tuollainen investointi, mikä tekee tähtien väliset matkat jokapäiväiseksi toiminnaksi on jokaisessa hypoteesissa erittäin vaativa suoritus. Se vaatii tällaiselta vieraalta sivilisaatiolta todella paljon panostusta, joten ilmeisesti heitä ajaisi eteenpäin tällaisessa projektissa jonkinlainen tarve hyötyä muista planeetoista, ja silloin tietenkin voimme toivoa sellaista, että heidän käyttämänsä menetelmä hankkia sitä mitä tarvitsevat sekä motiivinsa eivät olisi samoja kuin, mitä konkistadoreilla oli aikoinaan. Koska se saattaisi viedä ihmiskunnan kohti tuhoa.


Tietenkin Alfa Centauri on vain yksi tähdistä, joten saattaa olla niin, että humanoidit eivät ehkä ole "rantautuneet" tuolle tähdelle, ja syy siihen voisi olla se, että Alfa Centauri sekä Aurinko ovat sen verran etäällä muista galaksimme tähdistä, joten ehkä humanoidit eivät ole vielä poikenneet täällä kosmisella "Pääsiäissaarella", mikä saattaa sitten olla meidän ihmisten pelastus. Näet on olemassa sellainen skenaario tai teoria, että sen todellisen haasteen sivilisaatio saa sitten, kun se kohtaa toisen sivilisaation. Jos kohtaaminen on rauhanomainen, niin silloin tietenkin nuo sivilisaatiot saisivat toisiltaan todella paljon. Mutta rauhanomainen kohtaaminen vaatii sitä, että molemmilla hypoteettisilla sivilisaatioilla on halua sekä kykyä neuvotella sekä kunnioittaa toisen kulttuuria.


Kuitenkin voidaan ajatella niin, että tuo kohtaaminen päättyy taisteluun, mistä vain toinen selviää voittajana. Ja tuollaisessa "maailmojen sodassa" käytettäisiin varmasti aivan eri luokan tulivoimaa, kuin mitä planeettojen sisäisissä konflikteissa edes voidaan ajatella käytettävän. Tällä tarkoitan sitä, että jos kaksi valtiota taistelee keskenään, niin silloin ne eivät voi niin kauhean kovaa tulivoimaa käyttää, kuin jos kaksi sivilisaatiota kohtaa toisensa. Ja tuolloin voidaan kuvitella, että kyseisessä konfliktissa sitten käytettäsiiin planeettoja pirstovia aseita kuten antimateriaa sekä valon nopeudella toista kohti sinkoavia avaruusaluksia, joiden törmäysenergia olisi valtava, ja se saattaisi sitten muuttaa kokonaisen planeetan asteroidiparveksi.


Kun filosofit miettivät sitä, millainen vieras sivilisaatio sitten olisi, ja kannattaisiko meidän edes ottaa tuollaiseen mahdolliseen meille täysin vieraaseen lajiin yhteyttä, niin silloin tietenkin joku sanoo aina että "Älkää vain koskaan vastatko heidän kontaktinotto-yritykseen". Esimerkiksi Stephen Hawking on perustellut tätä kantaansa sillä, että me ihmiskunta emme varmaan halua sitä kohtaloa, jonka Eurooppalaiset järjestivät Etelä-Amerikan intiaaneille sekä monille muille kansoille. Tuo ajatelma julmasta humanoidien sivilisaatiosta  lähtee siitä, että tuo vieras äly olisi taistellut muita sivisaatoita vastaan, ja ehkä se olisi tehnyt siitä niin militaristisen, että tuo humanoidien sivilisaatio kohtelisi kaikkia muita lajeja vihollisiaan, ja se ehkä sitten saisi aikaan vihamielisen hyökkäyksen Maapalloa vastaan.


Tuosta ajatelmasta sitten on vedetty sellainen hypoteesi, millä pyritään selittämään sitä, miksi Aurinkoa lähinnä olevalta tähdeltä ei ole tullut vastausta. Tuo hypoteesi lähtee siitä, että humanodeilla olisi tukikohta Alfa Centaurissa, mutta se olisi niin huonosti varustettu, että he eivät voisi haastaa Maata, tai oikeastaan voidaan olettaa, että heidän päällystönsä ei ehkä tunne Maata mitenkään, ja ehkä he kuvittelevat maapallon olevan paljon kehittyneempi kuin mitä se on, ja ehkä nuo hypoteettiset humanoidit kuvittelevat noiden meidän mediassamme kuvattujen tapahtumien kuten Persianlahden sodan tapahtumakuvauksen olevan peräisin eri planeetoilta. Mutta kuten tiedämme, niin meidän taiteilijoiden sekä filosofien ei aina tarvitse todistaa kaikkea mitä kirjoitamme. Ja aina voimme käyttää taiteilijan vapautta, kun kirjoitamme tällaisista aiheista, kuten humanoidit, joiden olemassaolosta ei ole vielä esitetty yhtään varmaa todistetta.



Tai sitten voimme vielä yhden ajatuksen tähän kirjoitelmaan heittää. Se on sellainen, että ehkä humanoidit haluavat tarkkailla sivilisaation syntyä eivätkä halua siksi puuttua meidän toimintaamme maan pinnalla. Tämä asia perustuu sellaiseen Enrico Fermin tai Allan Hynekin esittämään ajatukseen, että jokaisella lajilla universumissa olisi etsikkoaikansa, eli aika jolloin laji voi tuhota itsensä ydinaseilla, mutta jos se pääsee tämän etsikkoajan yli, niin silloin planeetta ikään kuin hitsautuu yhteen valtavaksi supervaltioksi. Nuo suuret tiedemiehet kehittivät tuon ajatuksen siitä, että tuho tulisi juuri ydinaseen käytön seurauksena siltä pohjalta, että sivilisaatiot tarvitsevat ydinräjähteitä, jotta ne voivat suojautua meteoriiteilta, ja sen takia esimerkiksi Fermi näki "Manhattan-ohjelman" kaltaiset operaatiot tarpeellisena ihmiskunnan suojelemiseksi meteoriiteilta, eli jos Maata uhkaa joku 200- 400 metrin kokoluokkaa oleva asteroidi, niin sen viereen laitetaan noin 50 megatonnin vetypommi, joka sitten saa tuon kiven kappaleen höyrystymään. Samaa laitetta voidaan käyttää myös komeettoja vastaan, eli tuollaisen valtavan voimakkaan aseen räjähdys höyrystää komeetan välittömästi.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tahdet-ja-avaruus-alfa-kentaurilta-voisi-lahettaa-suoratoistovideota-kasikayttoinen-laserosoitin-riittaisi/6494532#gs.bI_cBDM


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi