Kiina vahvistaa globaalia asemaansa jatkuvasti, mistä on osoituksena se, että tuo valtio sitten ottaa osaan Venäjän johdolla Itämerellä tapahtuvaan sotaharjoitukseen

Tiangong-1 avaruusasema

Kiina ja Venäjä ovat nyt sitten harjoittelemassa yhdessä tässä Itämerellä, mikä sitten tietenkin merkitsee sitä, että maailman poliittinen tilanne on muuttumassa niin, että myös Kiinan kansantasavalta on ryhtynyt toimimaan globaalisti, mikä näkyy tällä hetkellä myös tässä Suomen eteläisellä puolella. Ja tällaiset harjoitukset joihin osallistuu erittäin nimekkäitä sota-aluksia tietenkin on suunnattu osittain Yhdysvaltoja sekä NATO:a vastaan, mutta se tietenkin on vain osa totuutta, mikä saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä tarua ihmeellisempi.

Nimittäin nuo harjoitukset ovat osa kansainvälistä asekauppaa, missä liikkuu varmasti miljardeja dollareita vuodessa, ja vaikka Venäjä sekä Kiina ovat ikään kuin tulleet USA:n vanavedessä esimerkiksi avaruuspuolustusta kehitettäessä, niin niistä ainakin Kiina on näyttävästi demonstroinut omia ASAT-välineitään. Näihin välineisiin kuuluu edistyksellinen satelliitti, joka kykenee hallitusti kääntämään vastustajan satelliitin ympäri, ja paiskaamaan sen pois radaltaan manipulaattorien avulla, mikä tietenkin on erittäin käyttökelpoinen tapa tuhota satelliitteja, koska tuolloin ei kiertoradalle leviä mitään romuja, ja tuo kiertoliike voidaan tehdä niin, että esimerkiksi GPS-satelliitin signaali ei katkea, jolloin sen antennien väärää kohdistusta ei ehkä huomata ennen kuin on liian myöhäistä. Yllä oleva kuva on Kiinan miehittämättömästä kuljetusmoduulista, joita se väittää rauhanomaisiksi laitteiksi, mutta kuten tiedämme, niin mikään ei estä asevoimia muokkaamasta niistä taistelusatelliitteja, joita voidaan käyttää ASAT-tehtävissä.

Tuollainen manipulaattoreilla varustetttu satelliitti kykenee myös hajottamaan muita satelliitteja hallitusti, ja siten esimerkiksi "varastamaan" vastapuolen vakoilusatelliitteja, joita se sitten voisi sulloa roskakoria muistuttavaan palautuskapseliin, ja tuo sisältä EMP-suojattu kapseli voidaan sitten palauttaa esimerkiksi Kiinan tapauksessa esimerkiksi Gobin autiomaahan. Sen jälkeen tiedustelu-asiantuntijat voivat tutkia tuon satelliitin mikropiirejä sekä kameroita ja muita laitteita. Kun puhutaan siitä, että Kiina ja Venäjä ovat lähestyneet sotilaallisessa yhteistyössä, niin nykyään voisin sanoa, että on vaikea sanoa, että kumpi osapuoli tuossa yhteistyössä on se, joka ikään kuin vie tätä liittoumaa eteenpäin.

Vaikka Kiina periaatteessa käyttää vielä samoja SU-27-hävittäjiä kuin Venäjä, niin sen sotilastekniikka on kulkenut valtavin harppauksin eteenpäin.Koska tuolla valtiolla on pitkälle kehitetty avaruusteknologia, niin se kykenee laukaisemaan avaruuteen kommunikaatioon käytettävien satelliittien ryhmän, jonka kautta taistelu- ja tiedustelusatelliitteja voidaan ohjata Kiinassa sijaitsevista maa-asemista, ja tuollaiset ohjausasemat muistuttavat pajon esimerkiksi normaalien satelliittien viestiasemia, joten tuollainen asema voi periaatteessa sijaita aivan tavallisessa kerrostalossa, ja ainoa asia mikä paljastaa sen käyttötarkoituksen on katolla oleva lautasantenni, joka voidaan naamioida normaaliksi satelliitti-TV- antenniksi. Tuolloin tuon antennin kautta otetaan yhteys yhtewen tietoliikennesatelliittiin, ja sitten välittää tuon signaalin toisten geostationaaristen satelliittien kautta esimerkiksi maapallon toisella puolella olevalle taistelusatelliitille tai korkealla lentävälle tiedustelu- tai iskudronelle eli UCAV:lle (Unmanned Combat Aerial Vehicle) , jollainen esimerkiksi Global Hawk on.

Harbin H-20 pommikone

Eli esimerkiksi CSS-5 "Pitkä marssi" raketit tarjoavat tälle maalle samanlaisen globaalin tosiaikaisen tiedustelukyvyn kuin USA:lle, ja jokainen maailman kantoraketti on myös potentiaalinen alusta, kun puhutaan FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) laitteista, jotka alunperin olivat täysin ydinkärjillä varustettuja. Mutta kun puhutaan nykyaikaisesta taistelusatelliitista, niin noissa FOBS-aseissa ei ehkä ole mitään räjähteitä, vaan muutamien kilojen painoiset esimerkiksi Wolframista tai Zirkoniumista tehdyt raketit voidaan laukaista mistä tahansa tiedustelusatelliitiksi naamioidusta välineestä, ja tuon nuolen tai rakentin tähtäämiseen kyetään käyttämään satelliitin omaa kameraa. Tuollainen erittäin kovasta metallista valmistettu nuoli lentää noin 20 000 kilometrin tuntinopeudella läpi ilmakehän, ja tuollaisen välineen tappavuus perustuu siihen, että se varastoi lennon aikaan kineettistä energiaa, joka sitten purkautuu kohteeseensa.

Toisaalta Venäläiset ovat kokeilleet esimerkiksi ALMAZ-asemissa konetykkejä, joiden ongelmana tietenkin on se, että rekyyli painaa tuota asemaa pois radaltaan, mutta tuo liike voidaan kompensoida toisella konetykillä, joka ampuu vastakkaiseen suuntaan, ja se sitten pitää tuon taisteluaseman vakaana, ja nuo pienet aerodynaamiset ammukset ovat erittäin vaikeita torjua. Kuitenkin Kiina on aktiivisesti kehittänyt esimerkiksi STEALTH-pommikoneita, joista Harbin H-20 on hyvää vauhtia liittymässä kansanarmeijan ilmavoimien kalustoon.

http://www.newsweek.com/russia-and-china-send-10-warships-baltic-military-drill-638398

http://spaceflight101.com/china-progresses-toward-first-orbital-logistics-mission-space-station-module-finishes-assembly/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Täysin automatisoitujen avaruussukkuloiden mahdollisuudet avaruustutkimuksen sekä asetekniikan saralla ovat rajattomat

MIG-105 "Spiral"

USA:n salaperäinen X-34B avaruussukkula on tehnyt kaksi vuotta kestävän lennon avaruuteen. Kuitenkin voidaan sanoa, että X-34B on oikeastaan 1980-luvulla lentäneen MIG-105 "Spiralin" kaltainen väline, mikä toi tuollaisen pienois-sukkulan ihmisten tietoisuuteen, kun sitä esittäviä valokuvia julkaistiin lehdissä.Tuo täysin automatisoitu sukkula voi todellisuudessa olla missä tahansa osissa aurinkokuntaa, vaikka asevoimat eivät sen tehtävistä mitään muualle kerro. Kun tuollainen pieni sukkula varustetaan “Centaur”-vaiheella, niin se sitten kykenee operoimaan todella pitkäkestoisissa tehtävissä ympäri aurinkokuntaa. Vaikka X-34B on teoriassa pelkkä avaruussukkula, niin sen lähettäminen vaikka Alfa Centauriin on täysin mahdollista.

Tuolloin alukseen liitettävä apuvaihe pitää vain varustaa sähköstaattisilla moottoreilla, jotka sopivat tähtien väliseen lentoon. Ionimoottori ei ole mitenkään tarkka siitä materiasta, mikä sen kiihdytin-osan läpi johdetaan. Kaikkein käyttökelpoisin ajoaine olisi ehkä vety, joka ei ilman happea pala. Tuolloin riittää se, että radioaktiivinen säteily ionisoi tuon kaasun tai sitten pelkkä ydinreaktori sijoitetaan siten, että siitä lähtevä hiukkasvirta työntää alusta eteenpäin. Ydinkäyttöisten rakettien toiminta on sellaista, että ensin sekä avaruusalus että sen moottoriosa lähetetään avaruuteen tavallisilla kemiallisilla raketeilla kuten Delta tai Titan, ja sitten tuolla avaruudessa nuo osat telakoidaan yhteen.

Eli missään tapauksessa ei tuollaista moottoria koskaan käynnistetä Maan ilmakehässä. Nuo moottorit ovat sellaisia, että niissä tapahtuva ydinreaktio levittää ympäriinsä radioaktiivisia aineita. Ja sen takia esimerkiksi eräs ilmailun mielenkiintoisimmista ratkaisuista tyrmättiin aikoinaan. Se oli ydinkäyttöinen Ramjet-moottori, missä palotapahtuma korvattiin ydinreaktorilla. Tuolloin olisi voitu luoda lentokone, mikä kykenee lentämään vuosia Maan ilmakehässä hypersoonisella nopeudella. Mutta kun ajatellaan tuollaisen valtavan tehokkaan ramjetin käyttöä esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehissä, niin silloin tietenkin nämä välineet ovat erittäin käyttökelpoisia tällaiseen operaatioon.  

WARP-moottorit eivät avaruudessa kovin tehokasta työntövoimaa anna, koska kiihdyttimen läpi imeytyvä kaasu on niin kovin harvaa. Vaikka tuo sama moottori kykenee siirtämään ydinsukellusvenettä eteenpäin, niin avaruudessa ongelmia tuo se, että väliaine missä alus liikkuu on niin tavattoman harvaa. Tuolloin sen kiihtyvyys on erittäin hidasta. Kun ajatellaan esimerkiksi tukikohtien perustamista kaasuplaneetoille, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen ajatus, että tukikohta perustettaisiin tuon planeetan kuihin. Mutta jos käytössä olisi ydinreaktori, niin silloin voitaisiin kaasuplaneetan kaasukehään laskea öljynporauslauttaa muistuttava asema, jonka “jalkojen" läpi johdetaan kaasua. Tämä laite muistuttaa jättimäistä “X"-helikopteria.

Siinä voisi olla jalkojen sisällä turbiinit, jotka pitävät tarvittavaa nostetta yllä. Tuollainen alusta voi leijua planeetan kaasukehässä vuosien ajan, jolloin tutkijat voivat havainnoida sen kaasukehää ja tapahtumia tuon taivaankappaleen ympäristössä. Todellisuudessa tällainen asema ei vaatisi ehkä polttoainetta ollenkaan, kun sen pohjasta vain lasketaan tarpeeksi pitkä putki tuon planeetan kaasukehään, jotta sen läpi kohoava kaasu nostaa tuon aseman tietylle korkeudelle. Kun puhutaan tällaisista suunnitelmista, niin niiden toteuttamiseen liittyy sellainen ongelma, että ensin on tietenkin päästävä noille planeetoille, joihin matka kestää jopa kymmeniä vuosia.

Kuitenkin kun puhutaan siitä, mihin nuo X-34B:n kaltaiset miniatyyri-sukkulat pystyvät, niin silloin voidaan sanoa, että vain mielikuvitus on rajana sille, mihin noita koneita voidaan oikeasti käyttää. Niiden avulla voidaan hyökätä esimerkiksi vihollisen navigoitiin käytettäviä satelliitteja vastaan, jolloin esimerkiksi SLBM eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävät laivueet eivät kykene paikantamaan itseään, tai ne voivat tuhota kommunikaatiosatellitteja, jolloin vihollinen ei kykene ohjaamaan esimerkiksi lennokkeja etäkäytön avulla toiselta puolelta maapalloa, vaan sen on siirryttävä käyttämään komentolentokoneita, joiden pitää päästä paljon lähemmäksi noita lennokkeja, ja se sitten tekee niistä haavoittuvia. Komentolentokoneen etuna on se, että nämä koneet ovat tietenkin suojassa esimerkiksi maassa liikkuvilta erikoisjoukkojen yksiköiltä.

Mutta jos tuollainen lentävä päämaja sitten havaitaan hävittäjien toimesta, niin se voidaan ampua alas kuten kaikki muutkin lentokoneet. Ja jos esimerkiksi E-6 TACAMO (Take Command and Move Out)-järjestelmän koneita tuhotaan tarpeeksi, niin silloin Ohio-luokan sukellusveneiden kommunikointi päämajan kanssa vaarantuu ehkä ratkaisevasti, jotta noille SLBM-sukellusveneille  ei saada ehkä toimitettua laukaisukoodeja. Nimittäin Venäjällä tiedetään olevan vastaavia koneita kuin X-34B. Noiden koneiden olemassaolo paljastui lännen tiedustelulle, kun erään Neuvostoliiton merentutkimusaluksen perään vedettiin pientä avaruussukkulaa.

Aluksi tutkijat päättelivät kuvia katsoessaan kyseessä olleen jonkinlaisen “mock up”-mallin, mutta myöhemmin tuota konetta alettiin kutsua nimellä “Space fighter” , eli pienikokoinen avaruussukkula, joka voitiin laukaista matalalle kiertoradalle F-1-kantoraketilla tai hyvin korkealle kiertoradalle Proton D-5 raketilla. Tuollainen pienikokoinen sukkula voidaan laukaista niin, että kukaan ei sitä huomaa, eli se vain peitetään aerodynaamisella suojakuorella. Tuollainen neuvostoliiton käytössä ollut pienikokoinen sukkula tietenkin sai aikaan huhuja siitä, että myös USA:lla olisi käytössään vastaavia koneita.

Kyseessä oli tarinoiden mukaan kaksipaikkainen avaruussukkula, joka olisi lähtenyt ilmaan joko C-5 Galaxyn tai jonkun muun lentokoneen selästä. Tai sitten kyseessä olisi ollut salaperäinen “avaruusaluksena” tunnettu väline, joka olisi lentänyt avaruussukkulan lastitilasta tiedustelulentoja esimerkiksi Neuvostoliiton “Kosmos” tiedustelusatelliittien läheisyyteen. Joidenkin ihmisten mielestä tuo salaperäinen “avaruusalus” olisi oikeastaan muistuttanut putkea, missä on siivet eli aurinkopaneelit tehon tuottoa varten. Kyseisen laitteen tehtävänä olisi ollut tietenkin esimerkiksi ottaa Neuvostoliiton satelliitteja hinaukseen sekä siepata niitä kiertoradalta.

https://sites.google.com/view/pienoissukkuloita/etusivu

Solar Warden-ohjelma sekä salainen avaruusasema ja vaiettu tutkimus interstellaarisesta matkustamisesta

Väitteiden mukaan USA:n asevoimilla on interplanetaariseen tai jopa interstellaariseen lentoon kykeneviä avaruusaluksia. Tuo ohjelma on siis tarinoiden mukaan nimeltään “Solar Warden”, ja se on saattanut käsittää sekä avaruusasemien että äärimmäisen pitkiin lentoihin kykenevien avaruusalusten valmistamisen. Itseasiassa isokokoinen avaruusalus voi muistuttaa paljon avaruusasemaa,  ja se voidaan tehdä sellaiseksi, että esimerkiksi Skylab-tyyppiseen asemaan liitetään telakoimalla ydinrakettimoottori. Ja tietenkin tästä ovat erilaiset teoreetikot saaneet päähänsä, että tuo Skylab-ohjelma oli oikeasti salainen operaatio, missä luotiin ainakin aurinkokunnan sisäosissa liikkuva avaruusalus.

http://www.huffingtonpost.co.uk/darren-perks/solar-warden-the-secret-space-program_b_1659192.html

Tällöin voidaan avaruusasemaan  liittää muunnettu S-IV-B-vaihe, jossa on esimerkiksi kiinnitetty ydinreaktori, joka muuttaa aseman avaruusalukseksi. Tuolloin tämä vaihe varustettaisiin reaktorilla sekä jäähdytys elementeillä, joiden avulla reaktori sitten säteilee kehittämänsä hukkalämmön avaruuteen. Tuon projektin olemassaolon kiistäminen perustuu siihen, että siinä tarvitaan niin paljon työvoimaa, että projekti olisi vuotanut julkisuuteen. Kuitenkin robottien avulla  voidaan tuollainen ohjelma sitten toteuttaa ilman suurta miehitettyjen  lentojen määrää, jolloin salassapito on helpompaa. Tuollaisia EEG-käyrän avulla ohjattavia ihmistä muistuttavia robotteja kehitetään jatkuvasti esimerkiksi Googlen laboratorioissa. Tällöin ei ihmisen tarvitse lähteä avaruuteen, ja noita robotteja voidaan ohjata Internetin yli vaikka tavallisista huoneistoista.

Skylab

Avaruuteen liittyy paljon mystiikkaa, ja koska tuo ympäristö on niin erilainen, kuin se mihin me olemme tottuneet, niin tietenkin näistä asioista kerrotaan mitä erilaisimpia asioita, joista osa on hyvin mielikuvituksellisia. Kuitenkin me kaikki tiedämme, että Maan ihmisillä on mahdollisuus rakentaa sukellusveneeseen perustuva avaruusalus, millä voisimme liikkua avaruudessa. Tuollainen alus olisi oikeastaan eräänlainen sukellusvene, johon on liitetty NERVA-reaktori. Tällainen reaktori ei tarvitse erillistä polttoainetta, koska alus liikkuisi eteenpäin reaktorista purkautuvan hiukkassuihkun avulla. Tai sitten aluksessa on myös WARP-eli magnetodynaaminen ajojärjestelmä, jolla sitä voidaan liikuttaa aurinkokunnassa melko vapaasti.

Mutta toisten mielestä saattaa olla niin, että esimerkiksi USA:n asevoimilla on käytössään myös tähtien väliseen matkaan kykenevä WARP-alus. Vaikka tuollaisen aluksen valmistaminen on päälle päin katsottuna melko vaikeaa, niin todellisuudessa kyseessä olisi vain lentävä sukellusvene. Kun mietitään sitä, että Maan pinnasta suurin osa on meren peitossa, niin silloin tietenkin valtamerta voidaan hyödyntää kiitoratana, mitä hyödyntäisivät suurikokoiset amfibiokoneet, joiden pituus voi olla jopa satoja metrejä. Tämä kuitenkin on vain kuvittelua, ja tuollainen valtava torpedoa muistuttava avaruusalus ensin kiihdyttäisi veden alla nopeuttaan, minkä jälkeen se lähtisi lentoon vetyä käyttävän NERVA-moottorien  avulla. Jos ydinreaktorin läpi johdetaan vetyä, niin se ei muutu niin helposti radioaktiiviseksi, kuin jos käytettäisiin raskaampia alkuaineita.

http://www.dailygalaxy.com/my_weblog/2016/11/nasa-leaks-warp-drive-a-reality-can-defy-newtonian-physics-to-travel-to-the-stars-in-weeks-or-months.html

Kun tuollaista valtavaa avaruusalusta mietitään, niin tietenkin tuollainen alus voidaan konventionaalisessa mallissa laukaista avaruuteen palasina, niin että kantorakettien vaiheita hyödynnetään aluksen valmistamisessa. Tuolloin noihin tyhjentyneisiin  rakettivaiheisiin asennetaan telakoitumisportit, joiden avulla ne sitten liitetään yhteen. Ja sitten aluksen perään asennetaan masto, minkä päähän reaktori liitetään. Mutta tämä varmasti on kuitenkin pelkkää kuvitelmaa, tai ainakaan mitään sellaisia todisteita ei ole, että kyseinen ohjelma olisi mitenkään totta.

Sukellusveneen teknologiaan perustuva avaruusalus voidaan tietenkin lähettää ilmaan myös valtamerestä, ja tuollainen alus voi sitten myös sukeltaa veden alle. Jos oikein villejä kuvitelmia näistä aluksista lähdetään esittämään, niin tietenkin niiden rakentaminen voidaan naamioida sukellusveneisiin liittyväksi projektiksi. Tuolloin esimerkiksi WARP- moottori naamioitaisiin rungon koko pituudelta vedetyiksi torpedoputkiksi. Ja reaktorin jääähdytysrivat voidaan muotoilla haitarimaisesti aluksen kylkeä vasten painettaviksi siiviksi. Kun mietitään tuon ohjelman salailua, niin tietenkin se voidaan hoitaa melko helposti käyttämällä ihmistä muistuttavia robotteja. Noita robotteja kehitetään jatkuvasti esimerkiksi Googlen laboratorioissa, ja niitä ohjataan EEG-käyrän avulla.  

Eli tämän takia esimerkiksi Solar Warden-ohjelma olisi teknisesti mahdollinen. Ja tuo ohjelma olisi voitu salata  melko helposti suurelta yleisöltä. Tietenkin Solar Warden voi tarkoittaa myös avaruusasemia, joita on suunniteltu kiertämään aurinkoa kauas maasta. Se onko tällainen ohjelma oikeastaan pelkkä teoreettine “study project” vai onko siinä tehty konkreettisia aluksia on tietenkin salattu, mutta esimerkiksi Echo-satelliitit saattoivat kuulua osana tätä ohjelmaa.

Teorioita voi syntyä hyvinkin pienistä asioista, kuten Wernher Von Braunin pidätyksestä vuonna 1944

Siivillä varustettu V-2 ohjus
Peenemündessa

Teorioita syntyy erittäin pienistä asioista, ja osasta niistä tulee likipitäen legendoja, ja legendat kasvavat kasvamistaan, kuten kaikki tietävät. Ja koska kaikilla teoretikoilla on syynsä uskoa noihin asioihin, mistä he kirjoittavat. Kure sanotaan, niin ilman teorioita ei ole tutkimuksia eikä tiedettä tehdä ilman tutkimusta Kun puhutaan salaliitoista, niin voidaan sanoa, että niihin perustuvia toimintaelokuvia tuotettiin yhteen aikaan lähes liukuhihnalta. Saksalainen rakettien tutkija sekä avaruuslentojen uranuurtaja Wernher Von Braun pidätettiin vuonna 1944 GESTAPO:n  toimesta. Häntä kuulusteltiin tuolloin siitä,että tuo mies oli kiinnostuneempi avaruuden valloituksesta kuin V-kostoaseohjelmasta. Tiedetään että natseilla oli salainen avaruusohjelma, ja se on poikinut esimerkiksi tarinoita salaisista kuuasemista ja muista vastaavista asioista.

Kyseiseen aikaan saksan salainen poliisi pidätti useita ihmisiä, ja toimitti heidät keskitysleirille, joten kyseinen pidätys on ollut joillekin ihmisille ikään kuin syynä esittää sellaisia teorioita, että tuo rakettien tutkija olisi ehkä sekaantunut jotenkin natsijohtajien pakoon, eli noiden supernatsien kloonattuja alkioita olisi lähetetty Maapalloa kiertävälle radalle tai kauemmaksi aurinkokuntaan. Kyseisestä teoriasta kulkee tietenkin monia muitakin versioita, jotka eivät varmasti ole yhtään sen vähempää kiinnostavia kuin tuolloin aikoinaan Toisen Maailmansodan ajalta peräisin oleva ajatelma.  Tuo pidätys kuitenkin on herättänyt keskusteluja siitä,että määräsikö SS-E-IV tuon toimenpiteen, jotta tietyt huippunatsit voisivat keskustella hänen kanssaan tietyistä asioista, jotka koskivat heidän pakoaan..

Tuo ajatus olisi se, että pyydettiinkö tuota miestä luomaan raketti, joka voisi viedä pienen kapselin avaruuteen. Tuosta aikoinaan erittäin vähän tunnetusta teoriasta on poikinut sellaisia huhuja, joiden mukaan ihmisen alkioita olisi lähetetty esimerkiksi Voyagerien mukana avaruuteen. Miten Voyager sitten liittyy Von Brauniin, on se että tarinan mukaan eräät huippunatsit päättivät lähettää jälkeläisiään avaruuteen ikään kuin aikakapselissa. Eli tuo avaruuskapseli lähdettäisiin avaruuteen tai laskettaisiin johonkin salaiseen paikkaan, ja sitten se saisi odottaa sen ajan kuin pitää löytämistään. Eli kyseessä olisi eräänlainen "Pandoran lipas", joka odottaisi tulevaisuutta. Se että tuo tarina on hyvin kiehtova, varmasti on lisännyt keskustelua sen ympärillä.

Ja tietenkin pitää muistaa, että syväjäädytetty ihmisalkio on melkein ikuinen. Ongelma on kapselin syöpyminen sekä sopivan kohdun löytäminen. Sekä tuon operaation suorittaminen, eli alkion siirto olisi tietenkin hiukan hankala prosessi. Jos kapseli lähetetään avaruuteen, niin se ei syövy puhki, koska avaruudessa ei ole mitään mikä syövyttää sen pintaa. Ja jos kapseli viedään Kuuhun ja laitetaan johonkin luolaan, niin silloin sen lämpötila voitaisiin pitää noin absoluuttisessa nollapisteessä.

Toinen tapa on lähettää kapseli kauas kaasuplaneettojen taakse, missä lämpötila on hyvin alhainen. Mutta se vaatii tietenkin verraten suurta rakettia, josta seuraisi melkoinen julkisuusmylly. Ja arvatkaa muuten mitä tapahtuisi, jos media saisi vihiä,että ihmisen alkioita lähetetään kauas avaruuteen? Mielenosoittajia seisoisi varmaan tuon operaation ideoijan oven edessä, ja muutenkin Iltalehteen sitten saadaan otsikoita. Eli tällaisen tapauksen uutisarvo hakkaisi varmaan Snowdenin mennen tullen. En itse usko että tällaista edes on koskaan puhuttu missään, niin että puhuja olisi  vakavissaan.  

Tällainen asia tietenkin on hyvin kiehtova, koska siihen liittyvät kaikki mahdolliset kunnon seikkailun ainekset yhdistettynä huipputekniikkaan sekä valtioiden väliseen salaiseen diplomatiaan. Eli näistä aineksista muodostuvat ne “oikeat” vanhanajan “action-elokuvat”, joissa joku tutkija sitte etsii noita salaisuuksia. Se että tällaisista asioista ei olla koskaan keskusteltu saattaa johtua siitä, että ennen ei ollut mahdollisuutta käyttää ilmaisia julkaisualustoja, vaan kaikki paperit piti ostaa kaupoista. Ja tuolloin saattoi useita kirjoituksia jäädä julkaisematta juuri tämän asian takia. Samoin tuolloin piti kirja painaa kirjapainossa, kun nykyää on käytössä virtuaaliset verkkojulkaisuympäristöt eli dynaamiset kotisivut, joiden avulla omia kirjallisia  tekeleitä voidaan jakaa koko maailmalle.

Mutta onko tuo koe tai hidas aikamatka oikeasti tehty jää jokaisen omaan harkintaan. Toki voidaan sanoa, että nuo alkiot sekä niistä kehittyvät ihmiset eivät olisi mitenkään sidoksissa tuohon  1940-luvun maailmaan, vaan valitsisivat oman tiensä tässä maailmassa. Kuitenkin aiheesta voisi kirjoittaa mielenkiintoisia kirjoja, joista ei toimintaa puuttuisi. Tai sitten tuosta teoriasta  voidaan filmata muutama "X"-files jakso. Se että joku tutkii kansanrunoja tai kirjoittelee tällaisia asioita, ei suinkaan tarkoita sitä, että hän niiden sisältöön mitenkään itse uskoo. Kun puhutaan näistä teorioista, niin mieleeni tulee kirja nimeltään “Varastettu isoäiti” missä esitellään joukko urbaaneja legendoja.

Kun tuota kirjaa kirjoitettiin, niin silloin kuitenkin oli käytössä paperi, joka piti maksaa. Ja aika moni ilmeisesti osti tuon kirjan, jota myytiin viihteeksi jossain elintarvikekaupoissa karkkien vieressä. Itse olen aina miettinyt näitä urbaaneja legendoja, sekä niiden taustalla olleita tarinoita. Kuinka esimerkiksi isoäiti voi kadota huoltoaseman pihasta, tai sitten hän on varastanut tuon auton. Mutta ehkä joskus sitten kirjoittelen myös tuosta tarinasta jonkun pienen kirjoitelman.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wernher_von_Braun

charelesfort.blogspot.fi