Tekniikan kehitys määrää asevoimien tehokkuuden

Westfalenin rauha vuodelta 1648 on yksi Euroopan merkittävimmistä rauhansopimuksesta, joita milloinkaan on tehty siksi, että silloin tapahtui asioita, joita milloinkaan ennen ei ollut tapahtunut. Tuota rauhansopimusta ennen olivat sodat päättyneet siihen, että toinen sodan osapuoli oli vain liittänyt itseensä vastapuolen alueet, ja muutenkin sodat olivat yleensä kestäneet vain lyhyen aikaa, lukuun ottamatta satavuotista sotaa. 30-vuotisen sodan erityispiirre oli se, että vaikka hyökkäävä armeija kykeni tuhoamaan kaupunkeja, niin maaseudulla taas tilanne oli se, että hitaat kuormastot olivat alttiina hyökkäyksille, ja samalla se että kuningas oli kuollut ei vaikuttanut sodan kulkuun.

Kuitenkin tuo 30-vuotinen sota sai aikaan sen, että myös sellaiset henkilöt, joilla on eri näkemys uskonnosta mahtuivat samaan pöytään istumaan. Samoin 30-vuotisen sodan uusimmat välineet musketit sekä rihlattu kivääri, jota käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, verottivat lähinnä upseeristoa, jolla oli tapana toimia ratsuväkenä. Samoin kranaattikiväärit yleistyivät, ja tuolloin tietenkin kävi selväksi sellainen asia, että jos armeija on jäänyt teknisesti jälkeen muista, niin silloin sillä ei paljoa tehnyt.

Ennen tuota sotaa oli tietenkin ollut käytössä käsikranaatteja, eli astioita jotka oli varustettu tulilangalla, ja jotka sitten heitettiin vihollisen päälle. Mutta kun kehitettiin musketti, missä oli kuppi kranaatteja varten, ja jossa sitten ruutipanos heitti ammuksen kohteeseen,niin käytössä oli varuste, jolla kuka tahansa mies sai kranaatin muurien ylitse. Tuo eliminoi sitten sen mahdollisuuden, että mies ei jaksanut heittää kranaattia tarpeeksi pitkälle, jolloin se putosi omien jalkoihin. Mekaanisten sekä muiden teknisten välineiden tarkoitus on eliminoida inhimillinen tekijä ympäristöstä, ja kranaattikiväärin tapauksessa tämä merkitsi sitä, että kipeytynyt käsi vaikuttaa tuon aseen käyttöön.

Tekniikan kehitys pitää aina huomioida silloin kun valtion turvallisuutta koskevia ratkaisuja tehdään. Jos valtio ei pidä silmällä esimerkiksi tietotekniikassa tapahtuneita edistysaskeleita, niin silloin saattaa käydä niin, että se jää ajastaan jälkeen. Tämän takia esimerkiksi USA:lla on RAND-yhtiön kaltaisia toimijoita, joiden avulla sen materiaalia suunnittelevat tahot voivat saada käyttöönsä mahdollisimman laaja-alaista innovaatiota sekä tietoa siitä, mitä esimerkiksi leluksi tarkoitetulla helikopterilla voidaan tehdä, jos se joutuu jonkun rikollisen käsiin. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään myös Venäjällä sekä Kiinalla on käytössään Stealth-pommittajia, ja myös avaruussukkuloita on alettu hyödyntää pommitusoperaatioissa.

Tuo kehitys on tietenkin ollut arvattavissa jo pidemmän aikaa, ja tuota arvattavuutta voidaan perustella sillä, että lopulta suurimmatkin salaisuudet paljastuvat teollisuusvakoilun avulla. Valtion pitää jatkuvasti innovoida uutta, jotta se voi turvata kansalaistensa edun. Kuten tiedämme, niin nanohelikopterit on erittäin helppo muuttaa salamurhia varten optimoiduiksi  varusteiksi, ja ne voivat esimerkiksi huumerikollisten käsissä olla äärimmäisen vaarallisia välineitä. Tuolloin tarvitaan vain MAC-10 konepistooli sekä radiolla ohjattava vikasi, jolla sitten tuon aseen liipasinta vedetään taakse. Tai sitten siihen kiinnitetään dynamiittia, joilla tuo väline muutetaan tappavaksi aseeksi.

Tuollaisia uhkia pitää voida ennakoida, ja se että tällaisia välineitä voi jokainen ostaa kaupasta varmasti saa aikaan muutoksia erilaisiin strategioihin, jotka koskevat esimerkiksi kohteiden suojaamista. Kuitenkaan en usko, että rikolliset tai valtioon muuten vihamielisesti suhtautuvat tahot mitenkään mieluusti noita uusia tekniikoitaan esittelevät viranomaisille. Ja myös kotitekoiset EMP-pommit voivat vaikeuttaa esimerkiksi aivan normaalien vähittäistavarakauppojen työtä. Tuolloin kaupan tiloissa tai sen vieressä laukaistaan niin sanottu “radiopommi”, jolla tuon liikkeen valvontajärjestelmä lamautetaan, ja sitten rikolliset vain kävelevät liikkeeseen sisään, ja kantavat tavarat autoon.

Tuollaisen mikroaaltoon perustuvan aseen voi jokainen, joka tietää vähänkin tekniikasta modifioida vaikka omasta mikroaaltouunistaan. Tällöin voidaan myös valmistaa kotitekoinen versio USA:n asevoimien ADS:stä (Active denial System). Vaikka ADS on periaatteessa vain kohteen lamauttamiseen käytettävä väline, niin kuitenkin se on varsin helposti muutettavissa tappavaksi laitteeksi, eli tuohon ADS:ään pitää vain liittää muutamia stereovahvistimia, niin johan on tappava mikroaaltoase valmiina. Tällaiseen kehitykseen ei varmaan mikään maailman armeija tai poliisilaitos ole täysin varautunut, ja siksi valtiolla pitää olla keskustelufoorumi, missä eri alojen asiantuntijat sekä sellaisena itseään pitävät henkilöt voivat sitten keskustella vapaasti niistä uhista, mitä tällainen verraten yksinkertainen sekä helposti hankittava tekniikka voi aiheuttaa valtion turvallisuudelle.

Tuon takia mitään asiaa ei saa suoraan tyrmätä, kun puhutaan siitä ,että taktiikoita sekä uhkakuvia pitää aina välillä päivittää, jotta valtio sitten voi turvata itsensä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tämän takia maallemme ei ehkä olisi edullista ryhtyä puolustusliittoon ainakaan Ruotsin kanssa, vaikka se ehkä ensin vaikuttaa todella hyvältä asialta. Näet meidän maamme on Ruotsin ja Venäjän välissä oleva puskurivaltio, jonka alueella sitten käytäisiin nuo taistelut, jotka mahdollisesti sitten  pahimmissa skenaarioissa alkaisivat Ruotsin ja Venäjän välillä. Ja kun puhutaan kansainvälisestä avusta, niin maamme on sen verran pieni toimija, että meidän on hankittava parasta mahdollista aseistusta, jolla voimme sitten itsenäisesti torjua hyökkääjän.

Se miksi me aina välillä keskustelemme NATO:sta johtuu siitä, että jos olemme aina poissa kansainvälisiltä kentiltä emmekä anna apua muille, niin silloin tietenkin käy niin, että myöskään Suomi ei silloin ehkä saa apua, jos maamme joutuu aggression kohteeksi. Ja vaikka kuuluisimme sotilasliittoon, niin silloin tietenkin meidän pitää edelleen nojata omaan sekä uskottavaan maanpuolustukseen, mutta samalla tietenkin pitää varutautua siihen, että hyökkääjä saattaa käyttää myös uusia, sekä ennen tuntemattomia välineitä, kuten nanohelikopteriparvia asevoimiamme vastaan, ja noita aseita voivat myös tavalliset rikolliset saada haltuunsa esimerkiksi valmistamalla niitä itse, ja tuolloin ei tarvita muuta kuin nanohelikopteri, johon kiinnitetään sähköllä toimivalla sytyttimellä varustettuja kiväärin patruunoita.

Tuollainen leluksi tarkoitettu helikopteri voi olla hyvin vaarallinen väärissä käsissä, koska vaikkapa huumekauppiaat voivat käyttää niitä omien “liiketoimiensa” turvaamiseen, ja silloin tietenkin esimerkiksi poliisi voi joutua vaaraan, jos huumekauppias havaitsee iskuryhmän tuollaisella helikopterilla. Tuolloin voi tilanteesta kehittyä ampumavälikohtaus tai panttivankitilanne, jos erikoisryhmä havaitaan liian aikaisin. Joten tällaisia uhkia varmasti täytyy aina välillä pohtia, kun viranomaistyötä kehitetään sellaiseksi, että se sopii myös moderniin yhteiskuntaan.

http://tekniikankehitys.webnode.fi

Linkkejä erilaisille kotisivuille jotka liittyvät näihin aiheisiin, joita on näissä kirjoituksissa käsitelty

https://sites.google.com/view/tuotteistus/etusivu

https://sites.google.com/view/genetiikkajamoraali/etusivu

https://sites.google.com/view/ilmastopohdintaa/etusivu

https://sites.google.com/view/ictkuplanpuheaminen/etusivu

Lähiruoka tai muut "lähituotteet" toimivat globaalissa liiketoiminnassa vain siten, että noita tuottajia verkotetaan tehokkaasti kauppiaiden suhteen

Lähiruuasta tai muista "lähituotteista" kuten käsityönä tehdyistä esineistä olisi globaaliksi toimijaksi vain, jos voidaan luoda lähiruokatoimittajien verkosto sekä keskitetty tilausjärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että jokainen kauppa voi tehdä tilauksia lähinnä sitä olevalta tilalta vaivattomasti. Tässä kirjoituksessa ei erotella lähiruokaa esimerkiksi "maakuntatuotteista", kuten käsityönä tehdyistä puuhuonekaluista. Tämä tietenkin vaatii verkostoitumista sekä tarkkaa tietoa siitä, mitä tuotteita milläkin paikallisella tuottajalla on tarjoilla. Ja sitten tietenkin myös GPS ään perustuvaa järjestelmää,  joka kertoo sen, että millä kuljetusliikkeellä olisi sopiva auto lähinnä tavaraa, joka sitten toimitetaan lähikauppaan. Eli sen pitää silloin ottaa huomioon matka, jonka auto oikeasti joutuu ajamaan, eikä suinkaan mitata matkaa linnuntietä pitkin.

Tuo takaa tuotteen tuoreuden sekä myös sen, että sitä ei toimiteta liikaa asiakkaalle, jotta tuota tuotetta ei tarvitse heittää roskiin. Kuitenkin tuollainen lähiruokaverkosto olisi toimiessaan todella loistava tuote, joka sovittaisi yhteen logistiikan, sekä pienten kasvitarhojen toiminnan, ja takaisi ehkä myös pientilallisille jatkomahdollisuuksia, jos he haluaisivat jatkaa maanviljelyä. Pienet tuottajat voivat taipua paljon nopeammin tuottamaan markkinoille täsmä-eriä jotain elintarvikkeita, joita maassamme ehkä ei kuitenkaan kovin paljoa myydä. Noiden elintarvikkeiden joukossa ovat esimerkiksi viinimarjat, sekä muutamat muut tuotteet, joita ei koko vuoden ole saatavilla, tai niitä ei kovin usein osata kysyä mistään.

Toimiakseen tuo ratkaisu sitten kuitenkin vaatii voimakasta verkottumista sekä lähikauppojen sekä maanviljelijöiden sitoutumista hankkeeseen. Eli tuossa mallissa ideana olisi perustaa verkossa toimiva tilauskeskus noille tuotteille, joita sitten kauppiaat voisivat tilata, kun he tarvitsevat täydennystä hyllyihin. Kuitenkin tuo ratkaisu vaatii sitä, että sekä kauppa että tuottajat sitoutuvat tähän toimintaan, ja tietenkin sitä, että tilaus ohjataan oikeasti sille tuottajalle, joka on kaikkein lähimpänä kauppiasta, mutta ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät syö samaa ruokaa. Ja toimiakseen niin että kumpikin osapuoli pystyy jatkuvasti sitoutumaan tuohon toimintaan, pitää tietenkin varmistaa se, että tuotetta myös menee kaupaksi.

Tuo taas vaatii erittäin tarkkaa tuote- ja liiketoiminta-analyysiä, jolla määritellään se, millaista lähiruokaa kukin tila sitten ryhtyy kasvattamaan, koska tämä järjestelmä pyörii sitten suoraan markkinatalouden ehdoilla, ja se vaatii sitä, että asiakkaat ovat aidosti kiinnostuneita tuosta lähiruuasta. Ja jos kuljetusten välimatka on lyhyt, niin silloin voidaan tuotteita kuljettaa halvalla, ja voidaan käyttää pienempiä ajoneuvoja, kuin suurilla välimatkoilla. Tuo säästää tietenkin polttoainekuluja, ja mikäli tuo tila olisi vielä kauppiaan oma, niin silloin tietenkin myös sieltä tuleva tavara on tuoretta. Mutta ongelman muodostaa se, että ensin pitää tietää, mistä ihmiset sitten pitävät, ja mitä he haluavat ostaa. Jos tuote ei vastaa odotuksia, niin silloin tuo ratkaisu ajaa yrittäjän konkurssiin. Eli jos tuote ei miellytä, niin silloin asiakkaat kaikkoavat kuin tuhka tuuleen.

Toki lähiruoka sekä "täsmätuotanto" voisivat toimia myös suurten kauppaketjuiden kaupoissa, mutta on olemassa sellainen ongelm, että mitä ihmiset haluavat ostaa, on se mitä pitää olla tarjolla. Ja vaikka tällainen ei ole ennen onnistunut, niin esimerkiksi Internetin kautta toimivan tilauspalvelun avulla voidaan luoda verkosto, joka voi palvella asiakkaita aikaisempaa tehokkaammin sekä niin, että tietokone valitsee lähi- ja etäruuan välillä, kun tilauksia tehdään. Tuossa ohjelmassa voi olla parametrit, jotka ottavat huomioon sen, että paljonko ruokaa menee oikeasti myyntiin ja paljonko sitä menee roskiin?

Jos tuotetta menee paljon roskiin, niin kannattaa tehdä pienempi tilaus tuosta ruoka-aineesta. Samoin tuon ohjelman pitää huomioida polttonesteen hinta, kuljettajan palkka sekä muut yhtiön kiinteät kustannukset, jotta se osaa laskea sen, että kumpi on on kauppiaalle edullisempi lähi- vai matkojen päästä tuotu ruoka. Ja sitten tietenkin kauppias määrää sen, miten suuren katetuoton hän tuotteestaan haluaa.

espoonmetsa.blogspot.fi

Edellä aikaansa ollut Convair XFY-1 "Pogo" on yksi lentokoneista, josta olisi voinut tulla jotain, jos tekninen osaaminen tuolloin olisi ollut riittävää

 

Convair XFY-1 nousee lentoon vuonna 1954

Kun puhutaan innovaatioista, niin silloin ei voida sivuuttaa esimerkiksi 1950-luvun patentteja, joista monet olivat vain yksinkertaisesti edellä aikaansa. Tuolloin Toisen Maailmansodan jälkeen oli ilmailussa käynnissä erittäin innovatiivinen kausi, jolloin uudet suihkuhävittäjät nousivat taivaalle, ja lentokoneyhtiöt tuottivat toinen toistaan erikoisempia lentolaitteita, joiden avulla haluttiin antaa omille ilmavoimille täydellinen iskukyky. Innovaatio voi tietenkin olla hyvin yksinkertainen asia, kuten esimerkiksi RTG-laitteen eli ydinpariston liittäminen sirkkelisahan moottoriin, ja sitten tuolta pohjalta voidaan valmistaa ydinkäyttöinen versio “Predator”-lennokista. Eli siihen vain kiinnitetään potkuri, ja laitteisto asennetaan tuollaiseen lennokkiin, joka saa tuolloin rajattoman toiminta-ajan.

Monet noista kylmän sodan aikaisista “pöytälaatikko-patenteista” jäivät toteuttamatta, koska silloinen tekninen tietämys sekä osaaminen ei ollut sillä tasolla, että noita “mainioita koneita” olisi voinut käytännössä toteuttaa, ja esimerkiksi Convair XFY-1 “Pogo” oli VTOL (Vertical Take Off and Landing)-koneiden kantamuotoja, jonka valmistus kuitenkin päättyi muutaman koneen prototyyppiin, ja syynä tuohon valmistuksen lopettamiseen oli vaikea ohjattavuus nimen omaan laskeutumisen aikana.

Tuohon aikaan  ei lentäjällä ollut mitään mahdollisuutta laskeutua koneella turvallisesti, koska sen avioniikka ei ollut tarpeeksi kehittynyttä, ja koneella laskeuduttiin auton peruutuspeilien sekä vatupassin avulla, ja tuo sitten aiheutti sen, että lentäjät pelkäsivät konetta. Tuolloin ihmishenkien menetysten välttämiseksi lentokoneyhtiö Convair lopetti tuon välineen kehittämisen. Nykyään “Pogo” olisi melko helposti toteutettavissa siten, että tuohon koneeseen asetettaisiin vain Lidar-altimetri, joka mittaa koneen absoluuttista korkeutta maanpinnasta, ja samalla tuo väline sitten mittaa myös alustan kulmaa koneeseen nähden, jolloin tuo kone voisi operoida myös kaltevalta alustalta, ja tietokone sekä kallistusanturi huolehtisivat siitä, että koneen kulma alustaan nähden sekä sen lähestymisnopeus maahan nähden olisi oikea.

Grumman X-29 FSW 

Tuollaisen aktiivisen tutkaan perustuvan altimetrin etuna on se, että se näyttää koneen todellisen etäisyyden maahan, ja tämä tietenkin helpottaa tuon koneen operointia esimerkiksi vuoristoisella alueella. Pogon aikaan ei vielä ollut käytössä sopivia tietokoneita, joiden avulla olisi voitu toteuttaa puoliautomaattinen autopilotti, joka korjaa automaattisesti lentäjän tekemiä virheitä. Nykyaikaiset taistelukoneiden autopilotit tai tietokoneet ovat sellaisia, että niitä käytettäessä voidaan nappia painamalla valita, että lentääkö kone miehitettynä vai miehittämättömänä.Tuo järjestelmä voi korjata koneen asentoa jopa satoja kertoja sekunnissa, ja sen kantamuoto otettiin käyttöön Grumman X-29 FSW (Forward Sweep Wing Demonstrator) lentokoneessa, jossa käänteinen siipigeometria aiheutti sen, että koneen käsittely oli muuten erittäin hankalaa, ja koska  tuo kone lensi ensilentonsa jo 1984, niin tuo järjestelmä varmasti on hiukan kehittynyt noista päivistä.

Kuten tiedämme, niin “Pogo” on antanut innovaatiota monille nykyisille VTOL-koneille, kuten Harrierille, F-36:lle sekä F-22:lle. Mutta itseään sitä ei olla kehitetty vuosiin. Kuitenkin voidaan ajatella niin, että tuon aikaansa edellä olevan koneen pohjalta tehdään esimerkiksi suihkuhävittäjä, joka voidaan ampua ilmaan jostain ohjussiilon kaltaisesta tilasta, ja sitten tuo hävittäjä voisi laskeutua normaalin koneen tapaan. Eli kyseessä voisi olla normaali UCAV- tai vastaava kone, joka ammutaan ilmaan raketilla siilosta, jolloin se voisi yllättää hyökkääjän pahanpäiväisesti. Toki tuo ei olisi varsinaisesti “Pogo II” vaan uusi tapa käyttää esimerkiksi sopivasti mitoitettua X-47 UCAV-konetta, joka voidaan kuljettaa tuolloin operaatioalueelle vaikka kuorma-autolla, ja laukaista ilmaan raketilla, mikä sitten tekee siitä erittäin käyttökelpoisen välineen yllätysiskuja ajatellen.

Eli tuo kone voidaan tuoda jollekin alueelle vaikka rekan kontissa, ja sitä voidaan hallita esimerkiksi USA:ssa sijaitsevasta tukikohdasta satelliittien avulla. Tuollainen kone voidaan toteuttaa erittäin helposti, koska X-47:n piirustukset vain täytyy pienentää sopiviksi tuolle koneelle. Ja tuon kolmiomuodon etuna on sitten sellainen asia, että samojen piirustusten pohjalta voidaan valmistaa useita eri kokoisia lentokoneita, jos niiden sivusuhde pysyy samana. Ja modulaariset tehtaat voivat tuottaa noita varusteita tehtävkostaisesti räätälöityinä kappaleina. Eli nappia painamalla voidaan luoda jumbojetin kokoinen versio X-47:stä tai sitten voidaan valmistaa minicoooperin kokoinen malli. Eli tämän takia kolmion muotoisia lentolaittteita tutkitaan yhä intensiivisemmin maailman lentokoneteollisuuden toimesta.  

Convair XFY-1"pogo" https://en.wikipedia.org/wiki/Convair_XFY_Pogo 

X-29: https://en.wikipedia.org/wiki/Grumman_X-29 

espoonmetsa.blogspot.fi 

Oikeusvaltion tai oikeuden toteutuminen EU:ssa ei välttämättä ole aivan selvää esimerkiksi tekijänoikeuksien kohdalla, jos työn tai tuotteen tekijänä on vaikka lapsi tai autisti

Oikeusvaltio ei ehkä toteudukaan  euroopassa niin kuin sen pitäisi toteutua, koska esimerkiksi viranhoito voi asettaa ihmisen eriarvoiseen asemaan muihin ihmisiin nähden. Eli jos vaikka poliisi tai sotilas joutuu laittoman tarkkailun kohteeksi, niin hän ei ehkä pääse samalla tavoin tekemään asiasta rikosilmoitusta kuin normaali ihminen. Tuossa tapauksessa hänet voidaan pakottaa allekirjoittamaan asiakirjoja, joiden mukaan tuo henkilö sitoutuu pitämään kotiinsa kohdistuvan tarkkailun salaisena, ja tuollaista asiaa kuin virka-asema voidaan käyttää helposti siihen, että henkilö ei edes saa nähdä omaa juttuaan käsitteleviä asiakirjoja.

Tuossa tapauksessa usein vedotaan siihen, että asiakirjoissa näkyy esimerkiksi sisäistä tutkintaa hoitavien poliisien nimiä, ja tuolloin sitten vedotaan noiden poliisien turvallisuuden puolesta. Samoin asianajajien puhelimiin tulleiden puheluiden kuunteleminen on hiukan kiusallista. Eli asiakkaan ja lakimiehen väliset keskustelut ovat luottamuksellisia eikä niitä saa kuunnella. Mutta jos poliisi epäilee lakimiehen salaavan rikoksia tai osallistuvan rikolliseen toimintaan, niin silloin hänen puhelintaan saa kuunnella, koska lakimiehen asema ei vapauta syytteistä suoraan missään oikeusasteessa. Kun keskustellaan esimerkiksi oikeusvaltion toteutumisesta alaikäisten kohdalla, niin mielestäni juuri täysi-ikäiseksi tulleen henkilön kohdalla on olemassa suuri vaara siitä, että häntä johdetaan harhaan esimerkiksi esimiehen toimesta, ja tuolloin eteen tulee sellainen asia, kuin se ketä uskotaan ja osaako tuollainen nuori mies koskaan edes ajaa omia asioitaan mikäli häntä ei noissa asioissa edes olla neuvottu.

Tuolloin esimerkiksi syytteitä voi jäädä nousematta siksi, että henkilö ei tiedä oikeusturvaansa loukatun. Ja varsinkin nuorta henkilöä voidaan neuvoa painamaan asioita villaisella, tai sitten eteen tulee seuraamuksia kuten erottaminen työpaikasta, jos henkilö vie tapauksen lakimiehille tai hiiskuu esimerkiksi kokemastaan syrjinnästä tai eriarvoistamisesta kenellekään. Tai sitten häntä kielletään kertomasta tapauksesta kenellekään, jotta työpaikan maine ei pilaannu. Tuolla tarkoitan esimerkiksi tilannetta, missä määrä-aikaisella työsopimuksella tai vuokratyöpaikalla työskentelevältä henkilöltä on esimerkiksi YouTube videot estetty tai hänen on pitänyt leimata esimerkiksi kahvitaukoja. Tuolloin tietenkin hänen mieleensä tulee se, että mielistelemällä esimiestä voi hän ikään kuin ostaa työpaikan itselleen.

Tai sitten työnantaja on voinut määrätä Facebookin suljettavaksi, jotta hän ei siellä joutuisi kohtaamaan totuutta. Toisaalta työnantajien oikeusturva murenee sikäli, että esimerkiksi työpaikkakohtainen sopiminen lisääntyy, ja kuten olen sanonut niin on olemassa työpaikkoja, jotka eivät saa koskaan käsiinsä osaavaa työvoimaa. Eli jos vaikka joku pienen tai keskisuuren yrityksen tuote on siitä kiinni, että sen pitää saada osaavaa työvoimaa vaikkapa prototyyppiä varten, niin silloin voi käydä niin, että yhtiö ei tuota työvoimaa saa rekrytoitua, koska varsinkin pienen sekä keskisuuren start-up-yhtiön kohdalla voi käydä niin, että se ei saa rekrytoitua ketään projektiin. Toisaalta työpaikkakohtainen sopiminen varmasti suosii nimen omaan suuria yrityksiä, joilla on varaa kilpailuttaa työvoimaa, ja joilla on kaiken maailman optioita kuten ilmaisia kuntosaleja myös rivityöntekijöille tarjoilla.

Mutta suurilla yhtiöillä on myös lakimiesten armeija käytössään, eli niillä on varaa maksaa maamme huippujuristeille sopimusten laatimisesta, kun taas pienillä yhtiöillä ei ehkä tuota lakimiestä ole palveluksessaan. Ja sitten tietenkin seuraavaksi voidaan miettiä, että mitä jos tuo palkattu lakifirma tekee töitä myös jollekin kilpailijalle, joka ehkä on suuri yhtiö, ja sitten ikään kuin siirtää tuon pienen yhtiön tuotekehityksen tuloksia tuolle suurelle yhtiölle, eli tuossa taas tulee eteen sellainen vaihtoehto, että "ketä uskotaan, jos omat luomukset valuvat jonkun toisen taskuun".  Miten tuossa sitten voidaan todistaa se, että kuka on tehnyt ja mitä. Jos tuotteista tulee sitten kina, niin tuolloin voidaan mennä oikeuteen, mutta näyttö teollisuusvakoilusta pitää saada.

Joten esimerkiksi noita raportteja voidaan väittää tekaistuiksi tai päivätyn väärälle päivälle. Isolla toimijalla on aina suuri volyymi, millä se kykenee toimimaan mediassa, ja silloin se kykenee tietenkin esiintymään vakuuttavasti, eli ilmoittamaan että sen tekemistä sopimuksista on olemassa vaitiolovelvollisuus ja asiat on sitä kautta sovittu, ja "tämä nyt oli vain tämä ainoa kerta", tyyppinen latteus varmasti kuulostaa radiossa hyvältä.

Kuitenkin noita tapauksia saattaa sitten paljastua todella paljon, ja silloin ei patenttiviranomainen sekä poliisi voi muuta kuin aloittaa tutkimukset siitä, onko yhtiö hakenut tuotesuojaa muiden tekemille tuotteille. Joskus saattaa olla niin, että esimerkiksi rahan tarpeessa oleva opiskelija on joutunut myymään ideoimiaan asioita tai tavaroita esimerkiksi työharjoittelupaikkaa vastaan jollekin työnantajalle tai sitten suunnittelija on saanut noista tekemistään logoista vain kädenpuristuksia tai kahveja, kun yhtiö on niiden avulla tienannut miljoonia tai miljardeja. Tuolloin voidaan vedota sopimukseen, missä työntekijä sitoutuu työskentelemään yhtiölle tiettyyn hintaan.

Tai sitten joku opettaja voi varastaa lasten kuvaamataidon tunnilla piirtämistä kuvista dídeoita tai kokonaisia kuvia kaupalliseen käyttöön, ja jättää asian mainitsematta lapsille. Tuolloin on kyse siitä, että pitääkö lapselle maksaa noista töistä, ja pitääkö hänen saada esitellä työnsä noille ihmisille, jotka sitä haluavat käyttää omissa tuotteissaan? Kyseisestä asiaa pohditaan monissa paikoissa, missä tehdään kuvataiteeseen liittyvää työtä. Eli onko rajoittuneesti oikeustoimikelpoisen henkilön kuten lapsen tai savant-autistin työ ja siitä saatava tulo yksin hänen vain hänen sekä tuon henkilön perheen omaisuutta? Toki työn tekee tuo lapsi, joten itse olen sitä mieltä, että hänen pitää aivan itse saada päättää siitä, mitä noilla rahoilla tehdään. Ongelma on siinä että mitä jos hänen tuotteensa kysyntä loppuu ennen kuin tuo henkilö saavuttaa täysi-ikäisyyden, ja vanhemmat ovat laittaneet nuo rahat asioihin, mistä lapsi ei ehkä edes pidä.

Esimerkiksi monet savant-autistit ovat erittäin lahjakkaita piirtäjiä, ja siksi heidän tekemiään töitä halutaan esitellä myös ns. "kaupallisissa julkaisuissa". Sen tähden noiden ihmisten oikeusturva on erittäin tärkeä asia, koska tuollainen asia voi aiheuttaa hyväksikäyttöä. Eli heitä voidaan pyytää tekemään vaikka tauluväärennöksiä, ja silloin voidaan kysyä että miten rangaistuksen kanssa sitten on? Istuuko tuo ehkä hyvinkin yksinäinen sekä sosiaalisesti eristäytyvä ihminen vankilassa, koska joku sitten pyysi häntä tekemään tuon teon, vai pitäisikö vain noita pyytäjiä sitten rangaista? Kas siinä on sellainen pulma, että siitä voidaan tehdä valtavan pitkiä seminaareja, eli onko tuollainen periaatteessa aivan normaali henkilö vastuussa teostaan, jonka pyytäjä on käyttänyt hyväkseen esimerkiksi sitä, että hän ei ehkä käsitä mitä on tekemässä.

Video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=a8YXZTlwTAU