Pyörivän rengasmaisen avaruusaseman ongelmista

Taas ollaan suunnittelemassa uutta avaruusasemaa, joka muistuttaa muodoltaan donitsia, ja jonka alkuperäienen suunnitelma esitettiin jo kauan sitten, mutta silloin sen toteuttamiseen vaadittavaa tekniikkaa ei vielä ollut olemassa. Yllä on venäläisen taiteilijan kuvaus tuollaisesta asemasta, mihin on telakoituneena kaksi Sojuz-alusta. Tuon aseman muoto johtuu siitä, että siihen on ajateltu luoda keinotekoinen painovoimakenttä pyörittämällä tuota asemaa. keskusakselinsa ympäri, ja itseasiassa se ei ole aivan uusi suunnitelma, vaan peräisin RAND-yhtiöiden suunnitteluosastolta 1950-luvulta, jolloin ei vielä täysin tunnettu avaruusasemien valmistamiseen liittyviä ongelmia.


Yksi niistä on se, että avaruudessa ei ole kitkaa jolloin joku liike voi siellä periaatteessa jatkua loputtomiin, ja tuollaisen rengasmaisen avaruusaseman ongelmana on aina ollut esimerkiksi se, että sen telakointiporttiin on vaikea osua, kun asema sitten pyörii. Samoin pyörimisliikkeen ongelmana on ollut se, että jos asema alkaa kieppua liian kovalla vauhdilla, niin silloin tietenkin keskipakoisvoima sekä sen kautta aseman rakenteisiin suuntautuvan voiman määrä kasvaa.


Tuolloin aseman ulkokehä voi sitten hajota kappaleiksi, mikä tietenkin vähentää kiinnostusta tuota ratkaisua kohtaan, mutta toki voidaan sanoa, että 1950-luvun tekniikka ei ollut materiaalien eikä myöskään suunnittelijoiden tai avaruuskävely-tekniikoiden puolesta aivan sillä tasolla, kuin mitä se nykyään on. Samoin myös esimerkiksi avaruusaseman ilmalukko voidaan laakeroida niin, että se pysyy telakointiporttiin tulevaan alukseen nähden paikallaan, vaikka asema itse pyöriikin. Kun puhutaan sitten sellaisesta mahdollisuudesta, että tuota asemaa voitaisiin hyödyntää avaruusmatkailussa ympäsi aurinkokuntaa, niin tietenkin siihen voidaan suoraan kytkeä esimerkiksi NERVA:n kaltainen ydinkäyttöinen rakettimoottori.


Joten tuollaisella aluksella voitaisiin sitten matkata erittäin pitkiä matkoja universumissa, mutta tietenkin tuollaiseen interplanetaariseen matkaan liittyy myös sellainen ongelma, mikä koskee aluksen liikkumista Aurinkokunnan magneettikentissä. Ne muodostavat sitten aluksen runkoon sähkövarauksen, mikä purkautuu salamana, kun alus laskeutuu Maahan tai jollekin muulle planeetalle. Jos ajatellaan esimerkiksi vieraalta taivaankappaleelta tulevien lastien palauttamista Maahan, niin tietenkin tuo palautuskapseli pitää varustaa tehokkaalla suojakapselilla, joka estää näytettä saastuttamasta Maan pintaa tai vastavuoroisesti Maan bakteereja saastuttamasta tuota näytettä.


Tuollainen näytteen palautuskapseli voisi olla lautasmainen, ja kun se sitten syöksyy Maan ilmakehään, niin tietenkin siitä sitten leimahtaa salama, koska tuo alus sitten purkaa siihen varastoitunutta sähkövirtaa Maahan, ja tuollainen palautuskapseli tietenkin voisi olla yksi "lentävien lautasten" taustalla olleista ilmiöistä, mutta mistä nuo palautuskapselit sitten tulevat, on yksi kysymys, mihin ei ole vastausta. Tuollon voidaan kysyä, että palautetaanko noissa hypoteettisissa kapselaissa  näytteitä jostain toiselta planeetalta, vai onko noissa siliöissä ehkä joidenkin satelliittien tukalaitteita, jotka halutaan käyttää uudelleen?


Kun puhutaan esimerkiksi SOLAR WARDEN-projektista, niin tietenkin tuollaiseen pyörivään avaruusasemaan voidaan rakentaa sellainen loiva kulmikas muoto, jonka ansiosta se ei näy tutkassa. Ja tietenkin jos kyseessä olisi esimerkiksi Maan ja Kuun välille tai niiden yhteiselle kiertoradalle rakennettu rengasmainen avaruusasema, niin silloin tietenkin se voidaan päällystää aurinkopaneeleilla, joiden ansiosta tuo rakennelma olisi musta, ja tuolloin kyseinen asema ei näkyisi Maasta ilman erityislaitteita.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Wernher von Braun ja halvat avaruusasemat

Wernher Von Braun on hyvin kiistelty hahmo NASA:n historiassa, koska tuo mies työskenteli aikoinaan natsien raketti-ohjelmassa, ja piirsi aikoinaan V-2 rakettien moottoreita kenraali Walter Dornbergerin alaisena. Joidenkin ihmisten mukaan Von Braun saattoi olla sekaantunut esimerkiksi
keskitysleirien kaasukammioiden toimintaan siten, että häntä joskus on epäilty suunnitelleen myös uuneja, joissa vankeja poltettiin kaasutuksen jälkeen. Eli toisten ihmisten mielestä Wernher Von Braun on ihminen, joka pitäisi nostaa alustalle ja hänestä pitäisi tehdä patsas, mutta toiset taas laskisivat hänet poveen maan.

Hänen kehittämänsä raketit aiheuttivat tuhoa siviilikohteissa, mutta kuitenkin hän onnistui viemään ihmisen Kuuhun rakentamalla Saturnus V-raketin. Kuitenkaan Von Braunin työ ei ehkä ollut aivan niin korvaamatonta, kuin mitä ihmiset uskovat. Hän työskenteli nimenomaan moottorien parissa, mutta tietenkin raketit vaativat muutakin kuin "vain moottoreita" voidakseen lentää tarkasti. Tarvitaan suunnistuslaitteita eli gyroskooppeja sekä kiihtyvyys- ja kallistusmittareita, joiden avulla säädetään raketin suuntaa painamalla ohjauslevyjä sen pakokaasuihin. Tämä laitteisto kehitettiin koska radio-ohjauslaitteita olisi ollut helppo häiritä.

 Kuitenkin V-2 oli vain yksi Peenemünden tuotteista. Yhtä kehittynyt sekä pelätty oli myös V-1 eli "lentävä pommi", johon ilmeisesti oli ajateltu asentaa radio-ohjain, joka olisi toiminut niin, että ohjusten lähellä lentävässä lentokoneessa oleva miehistö olisi radiolla kertonut ehkä jossain bunkkerissa istuvalle ohjaajalle miten hänen oli "lentävää pommia" ohjattava. Teknisempi malli oli se, että esimerkiksi Messerschmitt-hävittäjään olisi asennettu TV-kamera, jonka kautta V-1:n lentäjät olisivat voineet ohjata tuon aseen maaliinsa. Kaikista kehittyneimmässä versiossa olisi V-1 pommin nokkaan olisi kiinnitetty hiusristikolla varustettu TV-kamera, joka voi lähettää langatonta kuvaa  lentokoneessa tai maa-asemalla olevaan televisioon.

Ja tuossa ohjauskeskuksessa istuvat operaattorit olisivat ohjanneet aseen kohteeseen. Tätä samaa laitetta oli myös ajateltu käyttää V-2:n suuntaamisessa, eli silloin olisi käytetty muunnettua "Würzburg"-radiota, mikä olisi sitten pitänyt yhteyttä V-2:n nokassa olevaan kameraan, ja kun ohjus olisi kääntynyt maata kohti, niin operaattori olisi sen kohdistanut karttakuvan perusteella. Mutta tuo laite osoittautui hiukan liian monimutkaiseksi toteuttaa sekä helpoksi häiritä, mutta nykyiset IIR (Imaging Infra Red) tai TV-hakeutuvat pommit ovat periaatteessa aivan samoja laitteita, eli ne ovat oikeastaan vain radio-ohjattavia liitokoneita, jotka vievät räjähteen kohteeseensa.


Samoin puhuttiin että Von Braun tai jotkut noista rakettien parissa työskennelleistä tiedemiehistä olisivat suunnitelleet sellaista kaasukammiota, missä olisi ruumiita voitu tuhkata esimerkiksi asetyleeniliekillä, jolloin ei olisi tarvittu "Sonderkommadoa". Vastaus siihen onko Von Braun ollut tässä toiminnassa mukana on ilmeisesti kadonnut joidenkin asiakirjojen mukana. Tiedetään kuitenkin että esimerkiksi Peenemündessä käytettiin vankeja rakettien osien piirtämiseen sekä myös asiakirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen, joten sitä kautta SS-majurin arvoinen Von Braun oli tietoinen keskitysleireistä. Vangit tekivät tietenkin myös kaiken fyysisen työn, eli he rakensivat parakkeja sekä kaivoivat V-2 testibukkereita sekä tuulitunneleita ja kokosivat raketteja.

Se kuitenkin on jäänyt historian hämärään, että hakattiinko vankeja tai surmattiinko heitä Peenmünden alueella. Kuitenkin noissa tehtävissä toimivilla vangeilla oli sellainen sääntö, että jos he tekivät työnsä huonosti, niin SS likvidoi heidät välittömästi, eli pienikin virhe merkitsi syytettä tuotantoa koskevasta sabotaasista ja niskalaukausta. Eli yleensä tällaisen tärkeää työtä tehneen vangin kohtaloksi ei tullut kaasu, koska Gestapo halusi varmistaa heidän kuolemansa. Tehtiinkö tämä toimenpide sitten rakettiasiantuntijoiden nähden ei ole kuitenkaan koskaan ollut täysin selvää.  Kuten myös kaikki muutkin Peenemünden työntekijät tiesivät siitä, että pelkkä juutalaisuus tai Hitlerin vastainen sana saattoi viedä henkilön keskitysleireille.

Kuitenkin Von Braunin puolustukseksi voidaan sanoa, että hänet saatettiin pakottaa tuohon työhön, ja kuten tiedämme niin hän kuoli vuonna 1977, joten kuolleena häntä ei voida enää syyttää. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuo kuolema kurkkusyöpään saattoi olla järjestetty, jotta joku muu ei saisi sitten syytettä. Kuitenkaan Wernher Von Braunia ei myöskään eläessään syytetty sotarikoksista, vaikka hänen kasvonsa olivat kaikissa lehdissä, joten se ainakin osittain vakuutti ihmiset siitä, että hän oli ainakin päällepäin viaton, vaikka kuitenkin SS-menneisyys sekä esimerkiksi sodan lopulla tapahtunut Saksan salaisissa asekehitysohjelmissa työskennelleiden vankien likvidoiminen kuitenkin aiheutti mustan pilven tuon lahjakkaan insinöörin mainetta.

Kuitenkin von Braun oli NASA:lle erittäin tärkeä mies, ja siksi saattoi olla niin, että kaikkia asioita hänen menneisyydestään ei koskaan paljastettu. Von Braun kehitti aikoinaan esimerkiksi siivekkään V-2-raketin, jolla sitten olisi kyetty pommittamaan New Yorkia, ja muutenkin Peenemünde oli erittäin innovatiivinen paikka työskennellä. Eli siellä puuhasteltiin myös  kaiken maailman avaruussukkuloiden parissa. Tällä tarkoitan esimerkiksi Sägerin sisarusten kehittämään ideaan antipodipommittajasta, eli eräänlaisesta rakettilentokoneesta, joka olisi noussut ilmakehän yläosiin, ja sitten pomppinut ilmakehässä kuten litteä kivi pomppii veden pinnalta.

Tuollaisen koneen avulla ajateltiin voitavan hyökätä sinne, mihin Luftwaffen koura ei yltänyt. 1950-60-luvulla Von Braun kehitti mielessään ajatuksen, että avaruuteen lähetettäisiin kaksi rakettia, joista toinen muutettaisiin avaruusasemaksi ja toinen taas kuljettaisi miehistön sinne. Tätä mallia käytetään esimerkiksi Mir-avaruusaseman lähettämisessä sekä mukaillen myös ISS-avaruusaseman valmistamisessa. Kuitenkin Von Braun kehitti tuolloin ajatusta lähettää avaruuteen moottoriton Saturnus V-raketti, jossa olisi ollut ulkoisesti asennetut Atlas-raketit antamassa työntövoimaa, ja nostamassa tuota rakettia tai säiliötä avaruuteen. Sen jälkeen tuo Saturnus-V:n runko vain olisi täytetty kaasulla, ja miehistö siirtynyt siihen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Avaruusaseman ongelmana voi olla esimerkiksi homesieni, joka pilaa sen ilman

Ilman happipitoisuuden alentaminen voisi olla hyvä keino hallita esimerkiksi jossain tilassa syttyneen tulipalon, ja tuo hapen poistaminen ilmasta voisi tapahtua keinotekoisen hemoglobiinin avulla. Eli hemoglobiinia kierrätetään pienessä laatikossa niin, että ilma pääsee kosketuksiin sen kanssa, jolloin tuo kaasu saadaan sidottua ilmasta pois. Sen jälkeen tuo elämälle välttämätön kaasu sidotaan hiileen, kuten tapahtuu jokaisen elävän eliön elimistössä. Tällainen väline on kuin jostain Aku Ankan sarjakuvasta, missä rikollisilla on ties mitä laitteita.

Tuon välineen valmistaminen olisi todella helppoa, eli hemoglobiinin vain annetaan virrata jossain kourussa, jossa se pääsee koskettamaan ilmaa, ja sitten se päästetään reagoimaan hiilen kanssa, jolloin happi yhtyy hiileen sekä muuttuu hiilidioksidiksi. Tuollainen hemoglobiiniin perustuva hapen kuljetin on sikäli hyvin yksinkertainen sekä turvallinen väline, että se ei vaadi mitään painetta, ja sitten kun hiilidioksidi halutaan taas muuttaa hapeksi, niin riittää että se ohjataan aktiivihiilen läpi. Eli tuossa reaktiossa hiilidioksidista voidaan pelkistää happea, mikä ehkä on parempi ilmaisu. Jos hengitysilma varastoidaan hiilidioksidina, niin se sitten estää ainakin ilmaa hengittävien organismien pääsyn happisäliöön. Eikä pimeässä ole silloin pelkoa esimerkiksi levien pääsystä tuohon säiliöön.

Kun hengitysilma varastoidaan hiilidioksidia, niin silloin tuo hiilidioksidi voidaan varastoida kiinteässä muodossa eli jäänä. Hiilidioksidin jäisen muodon  muodostumiseen vaaditaan vain vähän alle miinus 60 asteen lämpötila, joten sitä voidaan käyttää esimerkiksi valtameren pohjaan tai avaruusasemille varastoitavaan hengityskaasun olomuotona. Samoin jos tuolla avaruusasemalla tapahtuu esimerkiksi tulipalo, niin silloin ilman happi voidaan ohjata pois tilasta hemoglobiiniin avulla. Samaa menetelmää voidaan käyttää tiloissa, joissa ei voida käyttää halon- tai hiilidioksidisammuttimia. Tuollainen tila voisi löytyä esimerkiksi avaruusasemalta, jossa palon sammutus voisi tapahtua tietenkin päättämällä ilmaa avaruuteen.

Mutta tuo toimenpide sitten vaatii sitä, että avaruuteen päästetty kaasu korvataan uudella, ja se sitten tietenkin lisää kustannuksia, jos avaruuteen joudutaan lähettämään paineilmapulloja. Avaruudessa kaikki kaasu on arvokasta,koska se pitää lennättää sinne raketilla. Joten sen takia olisi tärkeää, että aluksesta ei tarvitse päästää ilmaa ulos, jos siellä sattuu tulipalo.

Samoin avaruusasemalla ei kannata rakentaa diesel-sammuttimia. Samoin jos tuohon alukseen tai asemaan rakennetaan alipainesäliöitä, joilla ilmanpainetta vähennetään, niin se vaatii tietenkin lisärakenteiden lähettämistä avaruuteen, ja jokainen avaruusaluksen lähettäminen on todella kallista toimintaa. Jos tuo aluksen vaatima happi varastoidaan hiilidioksidijään muodossa, silloin tuota jäätä voidaan suoraan käyttää palojen sammuttamiseen. Eikä tuolloin ole pelkoa siitä, että joku eläin soluttautui tälle asemalle. Aseman kaasuseos ei saisi kuitenkaan olla puhdasta happea, koska se on niin kamalan helposti syttyvä ratkaisu. Eli muitakin kaasuja pitää kaasuseoksessa olla,jotta avaruusasemalla oleskelu olisi turvallista, mutta ongelma sitten on juuri hengityskaasun  varastoinnissa.

Nimittäin sen pitää olla sellainen, että mikään eläin kuten kärpänen ei siellä eläisi. Tuo säiliö pitää olla sellainen, että se voidaan steriloida kosmisen säteilyn avulla. Tuolloin ei alukselle tule esimerkiksi kärpäsiä tai hyttysiä sekä sieniä, jotka voivat tehdä sen sisäosista elinkelvottomia. Kun puhutaan avaruusaseman hylkäämisestä avaruuteen, niin sen sisällä olevat eliöt ovat tuolla avaruudessa täydellisessä eristyksessä muista eliöistä.

Yksi todella ikävä asia, mikä voi avaruusalukseen tulla on sieni tai mäkäräinen. Tuollainen olento saattaa yhdessä kosmisen säteilyn sekä erityisten kosteus-ja muiden vastaavien olosuhteiden kuten mikro-gravitaation ansiosta muuttua todella paljon, joten siksi asemat pitää aina tuhota Maan ilmakehässä. Noin estetään esimerkiksi geneettisen mutaation takia vaarallisten eliömutaatioiden pääsy maahan. Eli varsinkin noiden hyönteisten kohdalla ei ole tiedossa se, että mitä jatkuva mikrogravitaatio sekä kosminen säteily aiheuttavat niiden alkio-kehitykselle tai miten niiden käytös muuttuu tuossa ympäristössä.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

NASA:n salaisen avaruusaseman historiaa sekä kysymys siitä, että mihin sitä muka tarvittiin

Kun NASA tutki 1980-luvun alussa mahdollisuutta rakentaa salainen avaruusasema Kuun taakse ns. “Lagrangen pisteeseen”, jossa sen olemassaolo voidaan salata, niin sen tiedemiehet tutkivat useita erilaisia muotoja, joilla asemasta voitaisiin tehdä sellainen, että sitä ei kyettäisi havaitsemaan tutkalla tai visuaalisilla havaintomenetelmillä kuten teleskoopeilla. Syy miksi tällaista asemaa alettiin valmistella on jäänyt historian hämärään. Joidenkin ihmisten mielestä koko "asema" oli vain kulissi sille, että avaruuteen aioittiin lähettää Stealth-satelliitteja, joiden olemassaolo piti salata sillä, että USA muka rakensi miehitettyä asemaa, koska jos noita papereita olisi päätynyt KGB:n käsiin, niin silloin se varmasti olisi voinut niitä hyödyntää omissa projekteissaan.

Eli miksi tuollaista hyvin kallista projektia alettiin luoda sekä Lockheed-Martin-yhtiön että avaruushallinon toimesta on arvoitus. Projekti oli ns. "study projekti"-missä tehtiin teoreettista tutkimusta tuollaisen aseman valmistamiseksi, ja se jäi arkistoon eräänlaisena kummajaisena eli kasana paperia, ja koskaan ei kuulemma yhtään mitään oikeaa laukaisua tuon aseman suhteen olla milloinkaan tehty. Toki sen muotoa on kuulemma hyödynnetty niin ikään peruutetussa "Darkstar"-sateliitissa, joka oli luoda Stealth-satelliitti NRO:n tarpeisiin.

Tuolloin yksi muoto, mitä tutkittiin oli paperisen joulutähden muoto, joka oli periaatteessa samanlainen kuin mitä Lockheed-Martin-yhtiön “Skunk works”-ryhmä oli käyttänyt F-117 Black Hawk-stealth-hävittäjässään. Tuon salaisen avaruusaseman muodon piti olla sellainen, että tutkan lähettämä radiosäteily saadaan kimpoamaan sen pinnasta muualle kuin lähettimen antenniin, jolloin tuo laite ei kykene sitä havaitsemaan. Eli "Darkstar" muistuttaisi joulutähteä, missä on suhteettoman suuri verkkomainen lautasantenni, jolloin se voisi siepata radiosigaaleja erittäin tehokkaasti,

Samoin tuon aseman pinta piti rakentaa eräänlaisesta hiilikuidusta, jota ei tuolloin osattu valmistaa tarpeeksi suuria määriä. Hiilikuidun etuna on se, että tämä materiaali on luonnostaan mustaa, jolloin sen avulla voidaan luoda hyvin tumma pinta, minkä havaitseminen Maasta on erittäin vaikeaa. Mutta aseman ongelmana olisi sitten musta väri.

Se imisi auringon säteilyä voimakkaasti itseensä, ja siksi aseman valmistaminen olisi jotenkin hankalaa, koska sen sisälämpötila sitten nousisi niin korkeaksi, että oleskelu tuossa asemassa olisi tukalaa. Toki se voidaan panna pyörivään liikkeeseen, jolloin auringon säteily ei niin paljon tuota pintaa kuumenna, koska pyörivässä kappaleessa aurinko kuumentaa pintaa tasaisemmin, ja lämpö pääsee sitten myös säteilemään varjon puolelta pois.

Vaikka pyörivään asemaan telakoituminen voi tuntua hiukan hankalalta, niin nuo aseman kanssa työskennelleet insinöörit päättivät ratkaista ongelman sillä, että he laittavat aluseen pyörivän renkaan  ilmalukon ulkopinnalle, joka sitten pysyisi paikoillaan, kun joku alus telakoituisi tuohon asemaan. Tuossa renkaassa olisi ollut manipulaattorikäsiä, joilla se olisi tarttunut telakoituvaan Apollo-alukseen kiinnitettyihin kahvoihin, ja ohjannut aluksen suoraan tuohon ilmalukkoon. Kuitenkin aluksen pinta on sikäli ongelmallinen, että siihen osuu mikrometeoreja, joiden ansiosta se tuhoutuu ennen pitkään, ja tuon takia suurten rakenteiden valmistaminen avaruudessa on ongelmallista.

Näet vaikka avaruusasema voidaan lähettää palasina tuonne avaruuteen, ja kappaleet liittää toisiinsa melko helposti esimerkiksi siipimutterien sekä sähköisten vääntölaitteiden  avulla. niin mikrometeorien ongelma on siinä, että mitä painavampi kappale on, niin sitä enemmän se vetää muita kappaleita puoleensa. Mutta tuo ongelma voidaan ratkaista peittämällä aseman pinta timanttilasilla sekä piipaneelailla, joilla voidaan samalla tuottaa tarvittava sähkövirta, ja tuon pinnan kiinnittäminen on sikäli helppoa, että se voidaan asentaa tarranauhaan. Tuon panssarilasilla peitetyn piiaurinkokennon avulla tuon aseman sähkövirran tuotto turvataan, eikä sen tarvitse käyttää polttokennoja tai polttoainetta sähkövirran tuotantoon.

Kyseinen avaruusasema voidaan asemoida Kuun ja Maan välissä olevaan L-1 pisteeseen, mutta tuolloin ongelma on siinä, että se voidaan havaita Maasta käsin. Kun mietitään tuollaisen aseman salaamista, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että niiden tehtävänä ei varmasti olisi mikään tiedustelu, koska vakoilu voidaan hoitaa muilla välineillä. Eli jos joku haluaa salata avaruusaseman, niin miksi hän sen tekisi? Toki tuollainen joulutähteä muistuttava pieni satelliitti voidaan lähettää Maata kiertävälle radalle melko huomaamattomasti, joten olisiko “Darkstar”-satelliitti oikeasti joulutähden muotoinen? Mutta miksi tuollainen avaruusasema sitten salattaisiin? "Darkstar"-nimeä käytetään muuten eräästä erittäin korkealla lentävästä vakoilulennokista, mutta uskon että se on ollut monien Stealth-ohjelmien nimenä ennen kuin ne ovat päässeet siihen vaiheeseen, että konkreettisia koelentokoneita on alettu valmistaa.

Tässä viittaan USA:n ilmavoimien projektiin, josta käytettiin nimeä MOL (Manned Orbital Laboratory). Tuota  projektia varjosti heti alkuun sellainen asia, kun että mitä USAF teki kyseisellä välineellä? Jos joku kenraali sitten aikoi testata esimerkiksi kemiallisia aseita Maata kiertävällä radalla, niin hän oli varmasti hullu. Näet jos tuo asema sitten olisi pudonnut maahan, niin silloin nuo kaasut olisivat levinneet pitkin ilmakehää. Jotkut ihmiset ovat pilanpäiten puhuneet siitä, että USA:n asevoimat olisivat kloonanneet joitakin maailman huipputiedemiehiä, ja sijoittaneet heidät kauas avaruuteen, jotta noiden henkilöiden kanssa ei päästäisi puhumaan.

Tuollaiset puheet ovat ikään kuin huonoja vitsejä jossain teekkaripiireissä, ja kuten varmaan tiedätte, niin silloin jos tällainen projekti tehdään, niin nuo supertiedemiehet olisivat eräänlaisessa putkassa, josta he eivät pääsisi pois. Näet heidän ruumiinsa olisi niin heikko, että se romahtaisia kasaan, jos nämä henkilöt joskus laskeutuisivat Maan pinnalle. Mutta kuten tiedämme, niin tällaisiin asioihin liittyvä salailu kiehtoo ihmisiä, ja siksi niistä kýllä saa keskustella ilman, että ketään lähdetään viemään yhtään mihinkään. Toki konventinaalisempi selitys tuollaiselle avaruusasemalle olisi varmasti sellainen, että sitä kautta huolletaan valtavia avaruusteleskooppeja, joita käytetään vakoiluun. Tai sitten he suunnittelivat stationaarisella radalla olevaa satelliittia (stationary trajectory satellite) , josta he käyttivät nimeä "avaruusasema".

Eli jos teleskooppi on hyvin kaukana Masta, niin se on turvassa matalalle kiertoradalle ulottuvilta ASAT-järjestelmiltä, mutta jos vakoiluun käytetään stationaariradalle sijoitettuja valtavia 5-10 metrin teleskooppeja, niin ne voivat  toimia paljon tehokkaammin kuin matalalla kiertoradalla olevat vakoilusatellitit. Näet jos nuo teleskooppi sijaitsee riittävän kaukana Maasta, niin silloin sen havaintoalue kattaa  suuremman osa Maasta, ja kun sen pitää kohdentaa tarkkailu johonkin tiettyyn kohtaan, niin silloin riittää se, että satelliittia vain hiukan käännetään, jolloin ajoainetta kuluu vähemmän. Samoin tuollaisen satelliitin reaktioaika on pienempi kuin matalalla radalla olevien valokuvatiedustelusateliittien, joiden pitää muuttaa rataansa aina, kun niiden halutaan tekevän nopeita ylilentoja.

Projekti sai nimen "Solar Warden", koska NASA tai USAF eivät sille aluksi keksineet mitään järkevää käyttöä, paitsi tietenkin stationaariradalle asetettujen ELINT- eli signaalitiedustelusatellittien huoltamisen. Mutta villit huhut lähtivät liikkeelle, ja puhuttiin esimerkiksi kiertoradalle valmiiksi sijoitetuista ydinaseista, joilla sitten "kommunistit" olisi ammuttu hajalle, jos he olisivat suunnanneet aggressioita USA:aa kohti. Tuolloin termi "kommunisti" tarkoitti USA:ssa tahoja, joiden oletettiin suunnittelevan yllätyshyökkäystä amerikkaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on kirjailijan hiukan erilaista tuotantoa, koska siinä tavoitellaan "X-files"-tyyppistä tunnelmaa

Vaikka Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on ikään kuin tusinatavaraa, niin kyseessä on erittäin nautittava lukuelämys, joka pitää otteessaan loppuun asti. Kirjasta laitoin kirjoitelman alkuun kirjan englanninkielisen painoksen kuvan, koska suomalaisesta kannesta oli vaikeaa löytää terävää valokuvaa Internetistä.  Kuten muissakin Cusslerin kirjoissa, niin myös tässä tapauksessa on kysymys eräänlaisesta seikkailuromaanista, joka sisältää uskomattoman määrän erilaisia teknisiä vempeleitä, kuten magnetometreillä varustetun ilmalaivan sekä muita vastaavia oseanologisia vempaimia, joista näkee selvästi tuon kirjailijan olevan insinööri ammatiltaan. Kuitenkin tuo kirja on ikään kuin osoitus laajemmasta ajattelusta sekä luovuudesta kuin muut tuon kirjailijan kirjat, joissa seikkailee usein Dirk Pitt-niminen henkilö, joka on varmasti kirjailijan ”wanna be”-hahmo. Tai ainakin niin itse ajattelen, kun tämän kuvitteellisen hahmon edesottamuksista lueskelen.

Eli tuo kuvitteellinen sankari on senaattori Pitt:in poika, joka asuu lentokonehangaarissa, ja omistaa todella paljon kaikkia mukavia vempaimia, kuten vanhan lentokoneen sekä muita mukavia ”magneetteja”, ja tietenkin hän on hävittäjälentäjä, joka on ”lainassa” tuossa oseanologisessa eli valtameriä tutkivassa virastossa nimeltään NUMA (National Underwater and Marine Agency), jolla kyllä on kotisivut Internetissä. Tuo järjestö on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoitus on edistää valtamerten tutkimusta sekä meriarkeologiaa ja konservoida vanhoja laivoja. Järjestön perustaja on Dr. Clive Cussler, ja sen kotisivut ovat alla.  Syy miksi tuo kirja osoittaa normaalia laajempaa ajattelua kuin muut ”Dirk Pitt”-romaanit on se, että tuossa romaanissa on ikään kuin ”The X-Files”-tyyppinen sivujuonne, missä USA:lla on salainen tukikohta kuussa. Tuo tukikohta on rakennettu Saturnus V-raketin rakettivaiheista, jotka on laskettu kuun pinnalle, ja sitten kaivettu tuon kappaleen pölyn sisään, jotta niitä ei voisi havaita Maan pinnalta käsin.

Kun mietitään tuota mahdollisuutta käyttää esimerkiksi Saturnus-V raketin toista tai kolmatta rakettivaihetta tuollaisen kuuaseman rakennuselementteinä, niin usein väitetään niin, että nuo rakettivaiheet ovat olleet tyhjiä, kun ne on irrotettu tuosta kantoraketista. Kuitenkaan tuollaisen raketivaiheen vieminen kuuhun ei vaadi kovin suurta määrää polttoainetta, jos se saavuttaa sitä ennen Kuun ja Maan keskinäisen Lagrangen pisteen. Avaruudessa kaikki on toisin kuin Maassa, eli siellä ei ole kaasukehää tai painovoimaa, mikä rajoittaisi kappaleen liikkumista, ja jos raketti voisi työntää alusta niin, että se ylittää tuon Maan ja kuun välillä olevan ”painovoimakynnyksen”.

Tuon pisteenjälkeen Kuun vetovoima muuttuu vallitsevaksi, niin sitten nuo moduulit tarvitsevat vain pienen raketin, jotta ne voidaan sitten asemoida kuuta kiertävälle radalle. Ja sitten nuo moduulit voidaan laskea makaamaan kuun pinnalle, ja tietenkin niissä voi olla polttoainesäiliöt sisällä, kun nuo kappaleet muutetaan tukikohdaksi. Se miten tuo mahdollisuus on tyrmätty monissa ohjelmissa, johtuu kuulemma siitä, että Saturnus-V:n käyttämä polttoaine on jotenkin myrkyllistä. Eli todellisessa elämässä Saturnus-V raketin toinen sekä kolmas vaihe käyttävät polttoaineenaan nestemäistä vetyä sekä nestehappea. Eli kyseessä ei mikään kovin myrkyllinen aine ole. Kun nuo vaiheet olisi sitten laskettu kuun pinnalle, niiden rakettimoottorit sekä polttoainesäiliöt toki voidaan poistaa, jolloin sisätilaa tulee enemmän, ja samoin hydratsiini saadaan poistettua tehokkaasti, jos sitä on jossain käytetty.

Ja tietenkin myös vety pitää poistaa aseman ilmasta, jotta se ei aiheuta räjähdystä, ja samalla aseman sisälle pitää asentaa aktiivihiilisuodattimet, joiden läpi ilmaa puhalletaan, jotta hiilidioksidi saadaan poistettua sen sisältä. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että kaasuseoksessa pitää olla jotain ainetta, joka estää mahdollisen tulipalon räjähdysmäisen leviämisen sen sisätilassa, jos siellä sitten syntyy kipinöitä. Eli tuon takia pitää hiilidioksidipitoisuutta säädellä tarkasti, koska puhdas happi on äärimmäisen vaarallista. Mutta toisaalta puhtaan hapen kuljettaminen asemalle on halvempaa kuin paine-ilman, koska sitä tarvitaan vähemmän. Joten tuonne Kuuhun voitaisiin kuljettaa hiilidioksidia, joka sitten voidaan puhdistaa tuolla aktiivihiili puhdistimella, koska silloin eliminoitaisiin puhtaan hapen aiheuttamat ongelmat.

Jos tuollainen asema halutaan salata, niin tietenkin voidaan käyttää sellaisia laitteita, kuin videotykit tai ikkunoiksi naamioidut teräväpiirtonäytöt joilla luodaan sitten kuvia esimerkiksi etelämantereesta, ja nuo asemalla olevat miehet tietenkin voivat soittaa kotiinsa, ja näyttää itsestään kuvaa esimerkiksi web-kameroilla, ja pienet yksityiskohdat voivat luoda uskottavuutta. Eli esimerkiksi pöydältä putoavaan muoviseen kynään voidaan laittaa metallinpaloja, joiden avulla magneetti imee sitä kohti lattiaa, jottas putoamisnopeus saadaan vastaaman maan pinnalla tapahtuvaa putoamista . Ja samalla tavoin esimerkiksi astronautti voi filmillä pudota tuolilta, ja sitten tuota filmiä voidaan nopeuttaa, jotta heidän keskustelunsa maassa olevien ihmisten kanssa olisi uskottavampaa. Ja sitten tietenkin kirjassa tapahtuu uskomaton tulitaistelu, missä käytetään rattiammuksilla varustettuja ”Gyrojet”-pistooleita sekä rakettiammuksia käyttäviä rynnäkkökivääreitä.

Gyrojet-ammus on oikeastaan pieni raketti, joka ei aiheuta niin kovaa rekyyyliä kuin normaali pistoolin tai kiväärin ammus. Ja jos tuollainen gyrojet-ammus sitten varustetaan oikealla ajonaineella, niin sillä voidaan ampua tehokasta tulta myös avaruudessa. Tuo ase kehitettiin USA:ssa 1960-luvulla, ja se sitten tietenkin on kirvoittanut salaliittoihin uskovien ihmisten mieliin ajatuksen, että aikooko USA käyttää sitä esimerkiksi kuussa tapahtuvaan tulitaisteluun? Eli tällaisia tekniikoita voidaan käyttää tuollaisen aseman salaamiseen. Tuossa Cusslerin kirjassa sitten esitellään myös lannoitelastissa oleva laiva, josta KGB aikoo tehdä pommin, jolla se räjäyttää Havannan sekä muita loistavia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste

https://www.youtube.com/watch?v=qpOcdyxvUvc

https://en.wikipedia.org/wiki/Gyrojet

http://www.numa.net/

kirjabloggaus.blogspot.fi

Elokuvassa sekä kirjassa "Ender's Game" kuvataan kielen kehittymistä sekä tietokonepelaamista vakavaan sävyyn

Kielen kehitys on sikäli mielenkiintoista, että siihen vaikuttaa  ympäristö, missä elämme, eli kyseessä on tuolloin sekä tahalliseen opetukseen että tahattomaan oppimiseen perustuva tapahtuma. Eli kuten varmaan arvaatte, niin murteita kuten "stadin slangia" ei varmaan missään kouluissa virallisesti opeteta, mutta kuten tiedämme, niin nuo slangisanat tarttuvat ihmiseen koulun pihalla. Ja tuo sama ilmiö tietenkin seuraa myös muissa paikoissa kuten armeijassa palvelevia miehiä. Ikävä kyllä myös kiroilu tarttuu ihmiseen, ja jos lasten lähellä käytetään paljon "voimasanoja", niin silloin hän itsekin viljelee niitä omassa puheessaan, ja tuo ei sitten varmaan vanhemmista kovin mukavalta tunnu.

Elokuvassa "Ender's game" on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin kielen kehittäminen voi johtaa. Nuo elokuvan sankarit puhuvat aivan omituista kieltä, ja siinä sitten paljastuu monia asioita, joita ei kukaan ole edes osannut ennakoida.Tuo elokuva muuten perustuu samannimiseen kirjaan, josta tuon heidän käyttämänsä termistön erikoiset merkitykset avautuvat pikkuhiljaa.  Tai oikeastaan kirjassa näkyy paremmin se, millaisia sanoja nuo henkilöt sitten käyttävät omassa puheessaan, eli esimerkiksi laivojen pääaseistus on saanut nimen "pikku tohtori".  

Kyseinen kirja tai elokuva perustuu ajatukselle, että lapsi oppii nopeammin ja tehokkaammin kuin aikuinen, ja siksi hän voisi johtaa Maapallon laivastoa ikään kuin strategiapelin kautta, ilman että hän tietäisi oikeasti komentavansa asevoimia jossain operaatiossa ..Heidän käyttämänsä omituinen komentokieli on tehty heille pitämällä noita lapsia piilossa tai eristyksessä koko ikänsä, jotta he eivät voisi jakaa esimerkiksi "pikku tohtoria" eli aluksen pääasetta koskevaa tietoa muille. Eli elokuvan sankari ei tiedä johtavansa laivastoa ja siitä kertoo myös tämä ainakin jollain tavoin kuuluisa kirja. Tuo omituinen komentokieli on luotu noille lapsille ikään kuin esperantoksi, jossa muutamia sanoja on vaihdettu merkitsemään toisia asioita kuin normaalisti. 

Esimerkiksi sana "tohtori" on merkinnyt tuossa kirjassa antimateriatykkejä tai vastaavia välineitä, ja samoin muutamia muita termejä on vaihdettu merkitsemään muita kuin normaalissa puheessa käytettäviä asioita. Kyseinen kirja on kirjoitettu oikeastaan hyvin monivivahteiseksi kirjoitelmaksi, ja sen perimmäinen ajatus on kopioitu joidenkin tiedemiesten viljelemästä "Solar Warden"-ohjelmasta, missä avaruuteen luodaan ikään kuin huippuälykkäiden ihmisten yhteisö, jossa nuo ikänsä avaruudessa asuvat ihmiset "Faberit" eläisivät erittäin pienessä gravitaatiokehässä, jotta he eivät pystyisi laskeutumaan maahan, ja nuo henkilöt sitten ohjaisivat Maapallon tuotekehitystä. 

Mutta tuo kirja on saanut tietenkin vaikutteita myös aivan jokapäiväisestä elämästä. Kun puhutaan esimerkiksi suljetuista laitoksista sekä yhteisöistä kuten vankiloista tai huumejengeistä, niin noilla ihmisillä on oikeasti aivan oma kielensä. Ja noissa piireissä saattaa se, että joku sanoo, että odota tässä merkitä sitä että toinen lähtee hakemaan huumeita. Ja tuo jengien käyttämä murre on tietenkin hyvin monivivahteista. Eli se että sanotaan "odota tässä" ei tarkoita samaa kuin sanat "odota tässä" sekä sormimerkin näyttö. Mutta kuten ennenkin olen tästä asiasta kirjoittanut, niin nykyiset ilmaiset verkkopelit ovat saaneet minut miettimään sitä, että olisiko "Ender" sittenkin totta. 

Eli olisiko mahdollista että pelaaja ei tietäisi oikeasti johtavansa asevoimien operaatiota. Kun taistelua ajatellaan kenraalien sekä amiraalien kannalta, niin he näkevät tappiot samalla tavoin kuin tietokonepelaaja näkee, eli hän näkee taistelusta poistuvien miesten määrän numeroina, ja hänelle on annettu tappiotoleranssi, eli mikä on hyväksyttävissä oleva tappio tuota kohdetta vallattaessa. Nuo "oikeatkin" sotilaat voidaan varustaa laitteilla, jotka ilmoittavat heidän kuntonsa, eli heillä voi olla aktiivisuusrannekkeen tapaiset laitteet, jotka ilmoittavat tehtävää valvovalle henkilökunnalle noiden henkilöiden sydämen lyöntitiheyden sekä veren happipitoisuuden, ja heidän sijaintinsa. 

Tällaiset välineet eivät kovin paljoa maksa, ja ne  voivat toimia  GSM-puhelimen kautta, jolloin esimerkiksi valmentaja voi tarkkailla sitä, että tekeekö hänen suojattinsa oikeasti noita hänen määräämiään harjoituksia. Samoin tuolla tavoin esimerkiksi armeijan kouluttaja voi katsoa, että tekeekö jokainen mies osansa, eli ovatko kaikki koulutukseen osallistuvat tarpeeksi hengästyneitä, jotta voidaan katsoa, että tekeekö jokainen heistä sitten osansa. Tällä sitten valvotaan sitä, että kukaan ei lintsaa näistä koulutuksista.

Eli ei tietokonepelien pelaajakaan voi pelissä tehdä loputtomiin tappioita, ja kun nykyaikaisia tietokonepelejä katsotaan, niin niistä varmasti on hyötyä sekä strategisen tason sotilaiden koulutuksessa että myös taktisten operaattorien kouluttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuuden avulla voidaan luoda simulaattori-ympäristöjä hyvin halvalla, ja niissä voisivat myös esimerkiksi SWAT-ryhmät harjoitella, ja koska tila on .virtuaalinen, voidaan sitä voidaan muutella tarpeen mukaan,

Elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=SVlgzbuqsn0

Ender's game https://www.youtube.com/watch?v=IWOk9gV_e5Q

Espoonmetsa.blogspot.fi

Avaruushissi on modernin tekniikan luoma versio baabelin tornista sekä lasten satujen Jaakon pavunvarresta

Ihminen on aina halunnut matkustaa taivaaseen, ja esimerkiksi Raamatussa mainittu Baabelin torni sekä kirja “Jaakko ja pavunvarsi” kertovat tällaisista haaveista, joita kuitenkin on noissa kirjoissa esitetty vähän toisella tavalla kuin yleensä. Eli nuo tarinat kertovat taloista, tai muista rakennelmista, joita ihminen on joskus aikonut pystyttää päästäkseen taivaalle. Ja nykyään uuden sukupolven versio tuollaisesta rakennelmasta, mikä ulottuisi taivaaseen on avaruushissi niminen laite, joka on oikeastaan pelkkä torni, mikä rakennetaan niin korkeaksi, että ihminen voisi sen avulla nousta Maapalloa kiertävälle radalle. Tuollaista superkorkeaa eli noin 1000 km korkeaa rakennelmaa pidetään kuitenkin yleensä mahdottomana rakentaa, koska tuollainen talo sitten romahtaa oman painonsa ansiosta maan sisään.

Mutta on toinenkin tapa tehdä avaruushissi, ja siinä ei tarvita mitään muuta kuin nanoputkia, joista kyseinen rakennelma valmistetaan Eli kyseessä on vastapainoon perustuva väline, missä tuo torni ankkuroidaan maapallon sekä maan kiertoradalla olevan asteroidin tai muun vastapainon väliin, niin että tuo kappale kiinnitetään stationaariseen rataan, niin että se on jatkuvasti samalla kohtaan maapalloon nähden. Tuolloin tuo kappale toimii vastapainona tälle valtavan korkealle tornille, joka sitten roikkuu sen alla, ja tuota rataa pitkin voidaan sitten satelliitteja vetää taivaalle vinssillä. Vastapainon tehtävä on jännitää tuota rakennelmaa ja samalla keventää sen maata kohti kohdistuvaa kuormitusta, jolloin ei tarvita niin kauhean mullistavia meteriaaleja kuin silloin jos koko torni ikään kuin lepäisi koko painollaan maan pinnan varassa.

Kyseinen torni vaikuttaisi ehkä enemmän vaijerilta, jota pitkin tuota kappaletta vedetään kohti maapallon kiertorataa. Eli tuo väline olisi halvempi sekä tehokkaampi tapa nostaa kuormia kiertoradalle, kuin niiden ampuminen raketilla. Kyseinen nostokammio muistuttaisi ehkä hieman hissikoria,eli se kiinnitetään ohjauskappaleella tukivaijeriin, ja sitten tuota koria vedetään kohti kiertorataan vinssien voimalla.   Mutta on olemassa toinenkin tapa tehdä avaruushissi, ja siinä ei tarvita mitään synkroniradalle lähetettyä kappaletta tai kiinteää rakennelmaa. Eli tuossa jälkimmäisessä mallissa normaalille kiertoradalle lähetetään avaruusasema, joka on on painavampi, kuin kappaleet joita se vetää ylös.

Tuolloin riittää että lentokone lentää samalla nopeudella kuin avaruusasema, ja tuolta kiertoradalta vain pudotetaan vaijeri, joka sitten kiinnitetään lentokoneen selkään, ja sitten tuo kone vedetään vinssin avulla pois ilmakehästä. Tuollainen väline voisi olla kätevä esimerkiksi käytettynä yhdessä tiedustelukoneiden kanssa, jolloin kiertoradalla olevaan satelliittiin kiinnitetään pienikokoinen tiedustelukone, joka sitte lasketaan satelliitista ilmakehään tuollaisen hiilikuitulangan varassa, ja sitten tuollaisella välineellä voidaan ottaa lähikuvia tai ilmanäytteitä halutusta kohdasta maapalloa. Kun tuollaisia välineitä ajatellaan, niin silloin niiden avulla voidaan teoriassa kaapata lentokoneita ilmasta. Eli tuohon haluttuun kohteeseen ammutaan kiinni koura, jolla esimerkiksi haluttu lentokone vain kiskotaan ylöspäin, ja sitten tuo saalis siirretään satelliitissa olevaan kammioon, missä sitä voidaan tutkia. Toki  tuollaista avaruushissiä voidaan käyttää myös normaalien lastien nostamiseen kiertoradoille. Matka sinne kestäisi melko kauan verratuna raketteihin, mutta saastettomuus sekä äänettömyys ovat tuon välineen etuja verratuna raketteihin. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Space_elevator

espoonmetsa.blogspot.fi