Mitä tietoja Julius ja Ethel Rosenberg paljastivat Neuvostoliitolle, kun heidät tuomittiin kuolemaan?

Rosenbergin juttua käsittelevä lehtileike, missä
todetaan heidän saaneen kuolemantuomion

Julius (1918- 1953)  ja Ethel Rosenberg (o.s Greenglass) (1915-1953)  olivat ainoat ihmiset jotka on tuomittu valtiollisesta vakoilusta eli vakoilusta vieraan valtion hyväksi  kuolemaan ja teloitettu USA:ssa rauhan aikaan. Julius ja Ethel Rosenberg olivat aikoinaan hyvin kuuluisia ihmisiä. Heidät tuomittiin kuolemaan ydinaseita koskevan vakoilun takia, ja sitten teloitettiin USA:ssa 15.6.1953.  Noissa ihmisissä on muuten yksi huomiota herättävä seikka, eli Ethel oli miestään vanhempi, mutta itse en tätä asiaa pidä mitenkään merkityksellisenä. Linkit tapauksen Wikipedia sivuille löytyvät tekstin lopusta ja aivan tästä alta.


https://en.wikipedia.org/wiki/Julius_and_Ethel_Rosenberg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ethel_ja_Julius_Rosenberg


Myös Julius Rosenbergin yhdennäköisyys Heinrich Himmleriin on silmiinpistävä, kuten alla oleva pidätyskuva osoittaa. Eli tällaisia mielenkiintoisia seikkoja on tietenkin huomioitava tässä tapauksessa, eli olisiko tuon tuomion takana jokin Toisen Maailmansodan aikainen tapaus, ja jotkut ovat spekuloineet että olisiko Rosenberg itseasiassa sukua Himmlerille, ja ehkä hän olisi sitten luovuttanut tietojaan natseille, mutta tämä asia ei varmasti ole sellainen, mikä voidaan todistaa oikeaksi. Eli tapauksen yhteydessä on paljon asioita salattu, ja tietenkin se johtaa moniin spekulaatioihin, jotka eivät ehkä ole edes lähellä totuutta. Mutta tällaiset yksityiskohdat varmasti saavat monia ajatuksia ihmisten päähän.

Himmler (oikealla) ja
Julius Rosenberg  (vasemmalla)
onko yhdennäköisyys vain kuvittelua?

Kuitenkin eräs johtavista natsipomoista oli nimeltään Alfred Rosenberg, joten olisiko noilla Rosenbergeillä sitten jotain yhteyksiä natseihin, joiden takia heidät sitten teloitettiin.  Heidän mukaansa on nimetty "Rosenbergin laki", jonka mukaan ihminen voidaan USA:ssa tuomita kuolemaan vakoilusta vieraan maan hyväksi rauhan aikana.


Toki esimerkiksi Mafian tiedottajina toimineita poliiseja tai vastaavia henkilöitä on tuossa maassa tuomittu kuolemaan, mutta tuolloin kyse on järjestäytyneen rikollisuuden avustamisesta. Joten jos tätä kuolemantuomiota tarkastellaan lähemmin, niin voidaan kysyä, että olivatko nuo henkilöt sitten myyneet tietoja Mafian välityksellä vain miksi noin ankara tuomio piti antaa? Ja jos todisteet olivat jo tuolloin hataria, niin miksi tuomari sitten oli niin ankara?


Samoin ihmetystä herättää se miksi tämä tuomio pantiin toimeen niin kamalan nopeasti?  Eli heille luettiin kuolemantuomio 29.3.1951 ja se pantiin käytäntöön 15.6.1953, vaikka monet valtiot sekä USA:n sisäiset tahot pitivät sitä liian kovana, ja tuolloin kyllä ihmeteltiin, että miksi esimerkiksi Klaus Fuchs sai vain 14 vuoden tuomion, josta hän kärsi yhdeksän, vaikka hän oli koko sodan ajan luovuttanut salaisia tietoja NKVD:lle. Samoin Rosenbergin jutun päätodistaja Ethelin veli David Greenglass oli luovuttanut salaisia asiakirjoja Neuvostoliitolle, mutta häntä kuitenkin uskottiin oikeudessa, vaikka hänellä oli sitten paljon enemmän kiinni kuin Ethelillä.

Julius Rosenbergin pidätyskuva

Nämä kaksi fyysikkoa toimivat FBI:n mukaan KGB:n tai silloisen NKVD:n vakoilurenkaassa ja auttoivat Neuvostoliittoa luomaan oman ydinaseensa. Nuo kaksi amerikkalaista kommunistia sitten joutuivat vastaamaan vakoilusyytöksiin, ja heidän todettiin paljastaneen ydinpommin imploosiomekanismia koskevia salaisia tietoja KGB:lle, joka sitten antoi nämä asiakirjat akateemikko Igor Kurtšatovin (1903-1960) käyttöön, joka ryhmineen valmisti Neuvostoliiton ensimmäisen Imploosio- tai ydinpommin "Arzamas-16"-laitoksessa joka sijaitsee suljetussa Sarovin kaupungissa Nizhni Novgorodin piirikunnassa .

https://en.wikipedia.org/wiki/Sarov

Tuo Neuvostoliiton ydinpommi muistutti liikaa Nagasakin pommia, ja sen rakenne saatiin selville erilaisten tiedustelu-operaatioiden avulla. Ja silloin tietenkin alettiin epäillä tuon pommin rakenteen vuodetun Los Alamosin laitoksesta, jonka jälkeen erään tarinan mukaan  FBI löysi eräästä roskakorista piirustuksia, jotka voitiin sitten yhdistää Rosenbergin pariskuntaan.


Virallisen totuuden mukaan oikeastaan nuo heitä koskevat tiedot saatiin sitten VENONA-projektin eli erään koodinmurto-ohjelman puitteissa saatujen tietojen pohjalta, ja ne sitten aiheuttivat sen, että Rosenbergit pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Ja ainakin itse uskon tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka tietenkin tuo tarina "roskakorista" olisi voinut olla totta.  Nykyään on sanottu, että heidät tuomittiin melko hatarien todisteiden pohjalta, ja vaikka Julius Rosenberg ilmeisesti toimi Toisen Maailmansodan aikaan NKVD:n tiedottajana, niin hän ei kovin tärkeitä tietoja koskaan toimittanut, eikä noiden tietojen mukana vuotanut ilmeisesti ydinaseita koskevia salaisuuksia.

Igor Vasiljevitš Kurtšatov 
(1903-1960)
Neuvostoliiton ydinaseen isä

Kun puhutaan noista kahdesta ihmisestä, niin saattaa olla niin, että he käsittivät Neuvostoliiton olevan niin läheinen liittolainen USA:lle, että sen tiedustelua sai auttaa vapaasti. tai sitten joku muu uskotteli heille, että kaikkia mahdollisia salaisuuksia sai jakaa Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle, koska tuolloin oli sota. Kun mietitään tuota ydinaseita koskevaa vakoilua, niin esimerkiksi fyysikko nimeltään Klaus Fuchs (1911-1988) oli paljon merkittävämmässä roolissa tuossa ydinpommin kehittämisessä kuin Rosenbergit, ja hänet kuitenkin saatettiin sitten Itä-Saksan koneeseen, minkä jälkeen hän saattoi kertoa kaikki salaisuudet suoraan KGB:lle, kun hän oli ensin sitten istunut 14 maksimituomiostaan, jonka tuo mies sai sotilas-salaisuuksien luovuttamisesta ystävälliselle valtiolle 9 vuotta Iso-Britanniassa, jonka kansalainen hän oli.


Tuolloin Fuchsilta sitten vietiin myös Britannian kansalaisuus. Kuitenkin tuosta Rosenbergin tapauksesta jäi sellainen kuva, että siinä ihmisiä tuomittiin melko helposti, ja osa noista atomipommia koskevien tietojen luovuttajista saattoi toimia esimerkiksi "hyvässä uskossa", mikä tarkoittaa sitä, että heitä oli ehkä kehotettu olemaan rehellisiä Neuvostoliittoa kohtaan, ja antamaan tietoja noista aseista, joita he olivat olleet kehittämässä. Mutta kuitenkin itse olen sitä mieltä, että olisi ollut kuitenkin ihmeellistä, jos Neuvostoliitto olisi ollut täysin riippuvainen tuosta vakoilurenkaasta saadakseen tietoja, joiden avulla he valmistivat ydinpommin.


Toki myös Igor Kurtšatov oli ydinfyysikko, ja tietenkin hän saattoi sitten kehittää osan noista pommin rakentamiseen tarvittavista teorioista ihan itse. Myös tietenkin Andrei Saharov sekä kaikki muut tuon kyseisen projektin kanssa työskentelevistä tiedemiehistä olivat luovia sekä lahjakkaita ihmisiä, joten myös he saattoivat sitten kehittää noita imploosiomekanismeja itse ilman Los Alamosin kansallisesta laboratoriosta vuodettuja papereita. Imploosiomekanismi on "ainoa oikea tapa" valmistaa ydinpommi. Siinä palloksi muotoillun plutonium-levyn sisään asetetaan plutoniumista tehty pallo, jota vasten räjähdesegmentit puristavat kuorta, ja tuo pallo asemoidaan imploosiomekanismin keskelle nailonilla tai kumilla, jonka läpi nuo plutonium-kuoren kappaleet sitten "kyntävät" tiensä, kun voimakkaasta räjähteestä valmistettu segmentti työntää niitä toisiaan vasten.


Tuolloin kahden plutonium-kappaleen kosketuspinta on mahdollisimman suuri, jolloin tarvittavan plutoniumin määrä on pienempi kuin silloin, mikäli käytössä olisi tykkilaite, jossa kaksi plutonium-palasta ammutaan toisiaan vasten. Tietenkin myös uraania voidaan käyttää pommien valmistamiseen, mutta se vaatii taas valtavia kemian tehtaita, joten siksi kaikki vakavasti otettavat ydinasevaltiot ovat päätyneet plutoniumin käyttöön pommeissa, vaikka sen tuotanto vaatiikin ydinreaktoreita. Kun tuota Rosenbergien toimintaa ajatellaan tarkemmin, niin jossain vaiheessa kyllä olen miettinyt, että mitä tietoja he oikeastaan antoivat Neuvostoliitolle, koska reaktio oli niin kamalan jyrkkä.


Ja miksi esimerkiksi Ethel Rosenbergin veljen David Greenglassin väärä lausunto tai sitä koskeva lausunto vuodelta 2008 on salattu, ja miksi häntä ei olla tuomittu väärästä valasta? Ja miksi oikeudenkäynnin asiakirjat vuodelta 1950 on myös pidetty salaisena, vaikka tuo tapaus varmasti saa ihmisten uskon oikeuteen horjumaan? Myöskään missään ei ole tullut selvitetyksi miksi Ethel Rosenbergin veljen lausuntoa oli oikeuden taholta pidetty tuolloin erittäin uskottavana, vaikka perheenjäsenenä häntä ei kuultu valan velvoittamana? Eli mikä tuolloin aikoinaan oli niin sanotusti "homman nimi", kun tuollainen ainutkertainen tuomio annettiin ilmeisesti melko hatarien todisteiden pohjalta?

https://en.wikipedia.org/wiki/Julius_and_Ethel_Rosenberg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ethel_ja_Julius_Rosenberg

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mitä Armfelt epäili, kun tsaari liitti Viipurin Suomeen? (Hän pelkäsi tsaarin yrittävän sujauttaa omia virkamiehiään suurisuhtinaskunnan johtoon)

Gustav Mauritz Armfelt
(1757-1814)

Ennen Viipurin läänin liittämistä Suomeen oli korkeimmat virat Suomessa varattu suomalaista  syntyperää oleville mutta samalla luterilaista uskoa tunnustaville, mutta tuon alueen Suomeen toi eteen ongelmia. Näet tuo lääni toi sitten eteen sen ongelman, että tuo alue toi maahamme paljon ortodokseja. Se saattoi Gustav Mauritz Armfeltin (1757-1814) mielestä merkitä maan ja sen kansan sulauttamista Venäjään. Näet ajateltiin Tsaarin haluavan muuttaa omia virkamiehiään käännynnäis-luterilaisiksi. Tuo olisi mahdollistanut virkakunnan sulautumisen venäjän virkakuntaa.

Vaikka Aleksanteri I oli muodollisesti luvannut Suomelle laajan autonomian, liittäessään alueemme Venäjään, mikä sitten myöhemmin johti itsenäisyyden tielle, niin tietenkin tuolloin 1800-luvun alun henkeen kuului se, että jokainen hallitsija sitten otti kaikkiin asioihin oman linjansa, ja tietenkin myös Aleksanteri I:n kauden loppu oli tiedossa, eli kuten silloin jo asioista ajateltiin, niin kaikki ihmiset olivat kuolevaisia, ja siksi esimerkiksi Armfeltin oli toimittava nopeasti, kun hän alkoi repiä Suomea irti Ruotsista, koska hän pelkäsi tulevansa myrkytetyksi

"Kuollessaan 1792 Kustaa III määräsi Armfeltin alaikäisen poikansa holhoojaksi ja nimitti hänet valtaneuvostoon ja Tukholman ylikuvernööriksi (Överståthållare). Kustaa III:n veli, Karl, kuitenkin lähetti Armfeltin lähettilääksi Napoliin päästäkseen hänestä eroon. Napolista käsin Armfelt neuvotteli Venäjän Katariina II:n kanssa suostutellen häntä voimanäytökseen kustavilaisten pääsemiseksi valtaan Ruotsissa. Kuninkaan vakoojat paljastivat juonen, ja Armfelt pakeni häntä hakemaan määrätystä laivasta vain kuningatar Maria Carolinan avulla. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

"Hän pakeni Venäjälle, missä hänet käytännössä vangittiin: hänet sijoitettiin pienehköön huvilaan Kalugan pikkukaupunkiin kohtalaisen eläkkeen turvin – mutta tosiasiassa hän oli koko Venäjällä olonsa ajan 1794–1797 poistumiskiellossa, ja tuo sitten saattoi merkitä kuolemantuomiota. Tukholmassa hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan petturina. Hänen rakastajattarekseen mainittua kreivitär Magdalena Rudenschöldiä syytettiin myös salaliittolaisuudesta, hänet piiskattiin julkisesti ja hän sai kuolemantuomion, joka muutettiin kahden vuoden vankeudeksi."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

Syy miksi Armfelt oli niin innokas lähtemään tsaarin palvelukseen, oli se että hänen sukunsa ja rakastajatterensa oli häväisty piiskaamalla tämä Tukholman torilla, ja hänet oli itse tuomittu kuolemaan. Ja vain Tanskan kuninkaan tuki pelasti hänen henkensä, ja myöhemmin sitten Kustaa IV Adolfin noustua valtaan vuonna 1800, oli hänet armahdettu. Mutta varmasti Armfelt tiesi, että kuninkaan suosio on häilyväistä, ja hänet sittenkin saatettiin mestata. Mutta kun Ruotsi sitten lähti vuonna 1908 sotaan venäjää vastaan, oli Armfeltin tilaisuus vaihtaa puolta, ja hylätä kuninkaansa koittanut. Vaikka kuninkaan sijaishallitsija Reuterholm oli aikoinaan puoltanut Armfeltin kuolemantuomiota, niin saattaa olla niin, että hänelle oli tahallaan valehdeltu, tai Armfeltin roolia tuossa salaliitossa hiukan liioiteltu.

Armfelt oli kokenut vallankäyttäjä, ja toimiessaan kuninkaan holhoojana, oli hän varmasti saanut selville asioita, joita ei kuningas halunnut missään nimessä paljastaa, joten siksi Armfeltin oli pelastettava oma henkensä, jotta hän ei olisi kokenut sen ajan versiota "poliittisesta dementiasta", mikä tarkoitti silloin sitä, että kuningas sitten olisi unohtanut antamansa armahduksen, ja ehkä hän olisi sitten syyttänyt Suomen menetyksestä Armfeltin kaltaisia miehiä, joiden kohtalona saattoi olla karvasmantelipulla, mihin oli sitten lisätty mausteeksi sinihappoa. Ja siksi Armfelt lähti innokkaasti tsaarin palvelijaksi. Kuitenkin koulutettuna virkamiehenä hän tiesi, että sama mikä päti Ruotsissa päit myös venäläisessä vallankäyttötavassa.

Kun tsaari kuoli, niin seuraava tsaari sitten arvioi suhdettaan edeltäjänsä lähipiiriin puhtaalta pöydältä, ja tietenkin Armfelt oli hankala tapaus, koska hän oli kuulunut sekä venäläisen että ruotsalaisen virkakunnan ytimeen. Vaikka tsaari Aleksanteri I oli luvannut paljon vapauksia Suomelle, niin toki Armfelt tajusi tsaarin pelaavan aikaa. Hän tiesi että "Suomen asioiden komitea" oli vain peite-elin, jonka avulla tsaari kartoitti tämän maan viranhoitotapaa, ja toki vaikka hän oli tsaarin adjutantti, niin hän oli varmasti kuullut asioita, mitä ei olisi pitänyt kuolla, ja varmasti hänen korviinsa oli kantautunut tarinoita oudoista sairauksista, joihin kuoli mm. A.I Arwidsson (1791-1858), joka sai keuhkokuumeen matkalla Turkuun. Toki Arwidsson kuoli 44 vuotta Armfeltia myöhemmin, joten juuri tämä tapaus ei hänen korviinsa enää päätynyt.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ivar_Arwidsson

Mutta kun Viipurin lääni liitettiin Suomeen alkoi monen silmissä huolestuttava kehitys, eli tsaari saattoi esittää noita henkilöitä suomalaisiin virkoihin sillä perusteella, että he olivat suomalaisia syntyperältään. Ja vaikka virkojen täyttöperuste oli luterilainen usko, niin kaikki tiesivät, että kyseessä oli vain temppu, jolla tsaari haki suosiota itselleen. Jos varsinaista suomen luterilaista hakijaa ei virkoihin ollut tarjoilla, niin silloin tietenkin riitti pelkkä syntyperäinen suomalaisuus, ja se sitten voitiin järjestää sotapalveluksen kautta.

 Eli kun upseeri lähti suomesta hakemaan syvempää oppia ammattiinsa, niin silloin hänen piti lähteä venäjälle, ja tuolloin hänen lapsensa otettiin huostaan, ja tästä kasvatettiin venäläinen ortodoksi, joka tarkoitti tsaarin palvelijaa. Ja kun puhutaan siitä, miten nuo ylemmät virkamiehet valittiin, niin silloin tärkeää oli se, mitä hän oli opiskellut, joten jos virkakielenä olisi joku muu kuin ruotsi, niin silloin tietenkään ei ruotsinkielinen voisi hakea yliopistoon opiskelemaan. Se olisi taannut sitten sen, että vanhoista virkasuvuista ei sitten olisi enää ollut kelvollisia hakijoita huippuvirkoihin, ja tsaari olisi sitten voinut nimittää oman miehensä suomalaisen tilalle.


metsantarinoita.blogspot.fi