Amerikkalaiset sitten saivat Trumpissa sellaisen presidentin mitä he halusivat, mutta tuo valinta osoittaa sen, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan

Donald Trump on taas tehnyt sen, miksi häntä on pelätty todella paljon. Tuoi mies on irtisanoutumassa Kioton ilmastosopimuksesta, joten kai hän sitten aikoo ryhtyä käyttämään kumivenettä matkalla Valkoisesta Talosta kongressiin. Se miten Trump on toiminut tuon valtion nimeltään USA johdossa on saanut amerikkalaiset häpeämään. Mutta kun tätä miestä ajatellaan persoonallisuutensa kautta, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa sellaisen asian, että amerikkalaiset saivat sen mitä he halusivat. Myös Suomessa voi käydä niin, että maamme johtoon nousee joku henkilö, jota emme sinne ehkä haluaisi.

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Andy McCoy voisi aivan hyvin asettua presidenttiehdokkaaksi, jos hän vain saa tarpeeksi nimikirjoituksia kannattaja-listaansa. Ja ehkä sitten hän voisi vedota maamme Rock-nuorisoon. Eli jos tämä skenaario viedään loppuun asti, niin me voisimme sitten päästä nauttimaan presidentti sekä rockmuusikko McCoyn vallankäytöstä  ainakin kuudeksi vuodeksi. Näet presidentti on valittava ehdolla olevien ihmisten joukosta, ja jos henkilö sitten saa tarpeeksi ääniä, niin silloin hän tietenkin on presidentti, koska keskusvaalilautakunta ei näe mitään eroa sillä, että onko ääni annettu pilanpäiten vai aivan tosissaan. Ja presidenttiehdokkaaksi sitten pääsee jokainen syntyperäinen suomen kansalainen, joka saa omalle kannatuslistalleen tarpeeksi nimikirjoituksia.

Kuten monissa muissakin asioissa on käynyt, niin tässäkin tapauksessa pitää ihmisten ihan itse miettiä, että tätäkö he sitten oikeastaan halusivat, kun ryhtyivät äänestämään tuota hyvin persoonallista sekä värikästä kieltä käyttävää poliitikkoa, jonka tapa puhua on varmaan vedonnut hyvin moniin ihmisiin USA:ssa sekä muualla. Tuollainen hyvin värikäs persoona varmasti onnistuu aina  saamaan sellaisia ihmisiä taakseen, jotka muuten jättäisivät äänestämättä, mutta voin kyllä samalla sanoa sen, että tuon miehen tapauksessa on unohtunut sellainen asia, että vain ne uurnilla annetut äänet ratkaisevat siinä, tuleeko hän valituksi hakemaansa tehtävään. Meillä Suomessa ei ole niin paljon kokemusta tällaisesta vaalitavasta, missä kaikki on puhdasta “showta”, ja ihmisiä huudatetaan kuin rock-konserteissa.

Ainoa mikä tuossa kampanja-tavassa on tärkeää, että ihmiset katsovat televisiota, ja kiinnostuvat nimenomaan tämän ehdokkaan sanomasta sekä hänen esiin tuomistaan asioista. Ja tuossa mallissa sitten kiinnostusta ehdokkaaseen sitten herätetään lähes keinolla millä hyvänsä. Viimeisin malli tästä kiinnostuksen herättämisestä on se, että joku aikuisviihdetähti käy kertomassa äänestävänsä jotain ehdokasta, koska tämä kertoo “selvästi sen mitä mieltä hän on mistäkin asiasta”. Tuon tekniikan tarkoitus ei ole vakuuttaa äänestäjiä suoraan, vaan saada ihmiset kiinnostumaan kyseisen ehdokkaan tukiryhmän toimittamasta aineistosta.

Tuolloin ihmisiä kannustetaan käymään tuon poliitikon kotisivuilla sekä muutenkin tutkimaan sitä, mitä hän todella sanoo, ja se sitten on joillekin ollut vähän uutta. Tuohon kiinnostuksen herättämiseen kuuluu myös “antimainonta”, eli siinä ehdokasta ehkä hiukan pilkataan tai muuten häntä kohdellaan hieman “alentuvasti”. Mutta tuolloin pitää muistaa se, että mitään “pilailu-ääniä” ei ole vaalilautakunnan silmissä olemassa, vaan kaikki äänet, jotka voidaan hyväksyä merkitsevät sitä, että joku saa sitten merkitä tililleen kannatusta. Ja tuolla tavoin sitten se, kumpi kuka ehdokkaista oli äänestäjistä toista parempi mitataan sillä, että kenellä noista ehdolla olevista henkilöistä on eniten ääniä omassa äänestyslippu-kasassa.

Tuolloin sitten on henkilö valittu virkaansa tai tehtäväänsä, vaikka ne äänet olisi sitten miten pilanpäiten annettuja. Syy miksi tällainen Trump nyt sitten on noussut valtaan johtuu siitä, että ihmiset ovat kautta koko maailman kyllästyneitä poliittisiin päättäjiin, jotka eivät kuitenkaan äänestäjien mielestä aja kenenkään muun kuin oman itsensä sekä oman edustamansa ryhmän asioita. Tällä tarkoitan sitä, että mitään käytännön asioita ei yksikään edustaja tai presidentti koskaan ihmisille anna ainakaan heidän omasta mielestään.

Tällainen ajattelutapa sitten aiheutti sen, että meidän maassamme pääsi parlamenttiin myös eräs nyrkkeilijä lähinnä siksi, että hän oli hiukan erilainen kuin muut ehdokkaat. Maailmassa eli länsimaissa on monia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole päässeet hyötymään esimerkiksi mistään talouskasvusta, ja samalla esimerkiksi juuri amerikassa on miljoonia ihmisiä, joilla presidentinvaihdos tarkoittaa vain uusia sotia. Ja uusi sota taas näkyy tavallisten miesten kohdalla vain siinä, että he lähtevät ryömimään johonkin kaukaiseen maahan kasarmien edestä ryömimästä.

Kun puhutaan siitä, kuinka väsyneitä amerikkalaiset ovat sotaan, joka on jatkunut ties kuinka pitkään, ja tulee vielä edelleen jatkumaan, niin tietenkin se, että televisio on täynnä pelkkiä ikäviä asioita varmasti stressaa noita ihmisiä. Ei varmaan merijalkaväen miehistä ole mukavaa tuijottaa televisiosta jatkuvia “yanks go home”-mielenosoituksia, kun he  itse ovat juuri vaarantanut henkensä tuolla kaukana jonkun “hyvän asian” takia.

Toki se on myönnettävä, että ehkä jostain afgaanista ei ole mukavaa, kun amerikkalaiset räiskivät häntä tai jotain hänen tuttavaansa konekiväärillä. Toisaalta kukaan noista kentällä toimivista sotilaista ei varmaan sinne Afganistaniin ihan huvikseen olisi ollut lähdössä, vaan päätös tuosta operaatiosta tehtiin jossain muualla kuin noiden miesten biljardipöydän ääressä.  Mutta toki voidaan aina sanoa, että mikään valtio ei vain saa rakentaa omaa turvallisuuspolitiikkaansa sekä asevoimiaan sokean luottamuksen varaan, vaan aina pitää olla varautunut pahimpaan.

Joten valtio tietenkin noudattaa sellaista politiikkaa, että “sic vas et pacem  para bellum” joka tarkoittaa latinaksi “jos haluat rauhaa, niin valmistaudu sotaan”. Tuo on siis malli, minkä mukaan realistista turvallisuuspolitiikkaa tehdään, mutta siihen tietenkin liittyy sellainen aspekti, että sama asia joka näyttää hyvältä valtion johdon mielestä ei ehkä ole aivan niin upeaa niistä miehistä, jotka ryömivät kasarmien edessä saadakseen palkkansa ja ehkä paikan jossain yliopistossa.

Amerikkalaisten tapa käydä tuota “terrorismin vastaista sotaansa” on hiukan raukkamaista, eli siinä käytetään paljon robotteja, joiden pudottamisesta ei seuraa niitä käyttäville valtioille miehistö-tappioita, mutta kuten tiedämme, niin jokainen maailman sotilasjohtaja varmaan kuitenkin mieluummin kirjaa vastapuolen kuin omiensa tekemiä tappioita. Ja aina voimme sitten lohduttautua sillä, että eipä tuo talibanien sekä muiden jihadistiryhmien kalusto niihin miehitettyihinkään koneisiin tehoa, eikä muutenkaan esimerkiksi poliisien tapa käyttää voimaa ole mitenkään erityisen urheilullista tai reilua.

Näistä operaatioista tehdään aina päätös ulkopoliittisen johdon toimesta, ja näiden operaatioiden ylin hyväksyjä istuu tällä hetkellä USA:ssa osoitteessa Pennsylvania Avenue 1600. Kun palataan taas siihen, että äänestäjät itse ovat tuon Trumpin sinne Valkoiseen taloon Pennsylvania avenue-kadun varrelle lähettivät, niin ehkä tämä sitten avaa ihmisten silmät sille, että joskus saattaa myös äänestäjä tehdä vääriä valintoja.

Mutta ehkä sitten myös Suomessa tämä Herra Trump avaa ihmisten silmät sille, että aina ei äänestäjä saa sitä, mitä hän haluaa, vaan sitä mitä hän tilaa. Ja kuten tiedämme, niin voihan tämä tilanne sitten tulla eteen myös Suomessa, eli joku rock-muusikko voi sitten ryhtyä pilanpäiten ehdokkaaksi, jolloin hän voi sitten saada taakseen sen verran ääniä, että pääsee presidentiksi asti. Joten mitä pitäisitte sitten siitä jos meillä olisi presidenttinä joku Andy McCoy, jota mikään ei muuten estä pyrkimästä presidentiksi meidän suloisessa maassamme.  

https://sites.google.com/view/trumpjaamerikankansa/etusivu

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Amerikan poliittisen kulttuurin omituisuuksia: Miten ihminen voi saada enemmän ääniä, mutta hävitä samalla vaalit?

Amerikkalaisen poliittisen kulttuurin ominaisuuksiin kuuluu sellainen erikoisuus, että presidentinvaaliehdokas voi saada enemmän ääniä kuin toinen, mutta hävitä silti vaalit. Kun puhutaan siitä, miten ja miksi tuo on mahdollista, niin täytyy tuntea amerikkalainen poliittinen järjestelmä. Siinä kaikki osavaltion valitsijamiehet tai heidän äänensä menevät enemmän ääniä saaneen ehdokkaan taakse. Tuon tavan tarkoitus on heikentää presidentin asemaa sisäpolitiikassa. USA:n presidentti on siis todellisessa elämässä valtion ulkopolitiikan sekä liittovaltion tasoisten aseellisten lainvalvotavirastojen sekä toimeenpanoelinten kuten asevoimien ylipäällikkö, ja siksi hänellä on erittäin suuri sisäpoliittinen valta.

Näet asevoimien tiedusteluelimet kuuluvat samalla hänen komentoonsa. Eli todellisuudessa esimerkiksi NSA:n työntekijät vastaavat työstään asevoimien komentajan kautta presidentille. Sen takia NSA:n tapa kerätä tietoa huolettaa monia. Eli tuo valta tulee siitä, että noiden tiedusteluviranomaisten keräämää tietoa voidaan käyttää poliittisten vastustajien mustamaalaamiseen. FBI taas ei ole vastuussa presidentille, vaan oikeusministeriölle ja sen toimialueeseen kuuluu rikostutkinta koko liittovaltion alueella tapauksissa, jossa henkilön epäillään harjoittaneen rikollista toimintaa usean osavaltion alueella sekä sellaisissa tapauksissa että osavaltion viranomaiset pyytävät siltä virka-apua. Kuitenkaan presidentti ei omassa kampanjoinnissaan saa käyttää liittovaltion viranomaisten apua, lukuun ottamatta julkisia lähteitä. Ja kummankin osapuolen pitää saada sama aineisto käyttöönsä, myös silloin kun toinen ehdokkaista on istuva presidentti.

Ja karanneiden vankien takaa-ajo taas kuuluu liittovaltion sheriffien toimivaltaan, ja he saavat pyytää siihen asevoimien apua. Mutta kuten tiedämme, niin sisäpoliittinen valta tuossa maassa kuuluu kongressille sekä osavaltion parlamentille. Mutta kuten tiedämme, niin tuolla valkoisen talon hallitsijalla on ulkopoliittinen päätösvalta. Hänen istumisaikojaan on rajattu kahteen vaalikauteen, koska tuolla taataan vaihtuvuus tuossa tällä hetkellä maailman mahtavimmassa virassa. Kyseinen tapa on johtanut siihen, että presidenteillä on tapana lykätä ikävät päätökset vasta toisella vaalikaudella.

Sen takia noita vaaleja, missä istuva presidentti on mukana ehdokkaana on pidetty jostain syystä vähän "välivaaleina", koska jos ensimmäisen istuntokauden jälkeen joku menee ikään kuin katkaisemaan presidentin valtakauden, joka tässä tarkoittaa aikaa, minkä hän on virassaan, joutuu hän sitten tekemään päätöksiä, jotka on varattu presidentin toiselle istuntokaudelle. Tuo aika on korkeintaan kahdeksan vuotta, ja sen jälkeen on edessä auttamattomasti valkoisen talon isännän tai emännän vaihtuminen.

Tuo kahden vaalikauden tapa on tarkoitettu siihen, että toisen kauden aikana voi presidentti tehdä päätöksiä ikään kuin riippumattomana gallupeista tai kannattajista. Kuten tiedämme niin kaikki tällaiset asiat ovat USA:ssa suurta showta, mihin kuuluu erilaista loanheittoa, ja tuo tapa on sitten hiipinyt myös suomalaiseen politiikkaan. Eli kuten tiedämme, niin sopupelit eivät saa ihmisiä kiinnostumaan politiikasta, joten jotain pitää keksiä, jotta nimenomaan jokaisen ehdokkaan oma numero on siinä äänestyslipussa, ja sen takia esimerkiksi USA:ssa vaalikampanjat ovat perinteisesti erittäin likaisia, eli niissä puidaan vastapuolen virheitä sekä käydään läpi myös hänen uraansa.

Ja tuossa mallissa sitten on hyvin tärkeää, että jokaiseen mahdolliseen kysymykseen löytyy vastaus, mikä miellyttää äänestäjiä. Tapa että osavaltiossa voittanut kandidaatti saa taakseen koko osavaltion valitsijamiesten äänet tietenkin takaa sen, että isoissa osavaltioissa tietenkin kamppaillaan verissä päin, ja jotkut osavaltiot tietenkin lasketaan vastapuolelle menneiksi. Ja yksi tärkeimmistä sitten tietenkin on Kalifornia, josta tulee kaikkein eniten valitsijamiehiä, ja olen kuullut sanottavan, että jos ehdokas saa Kalifornian valitsijamiehet taakseen, on hän puolitiessä voittoon tuossa ehkä läntisen  maailman kiinnostavimmassa vaalissa.

elainasiaa.blogspot.fi