Kyllä hädässä ystävä tunnetaan, eli miksi maailman eliitin epäillään ikään kuin jakavan rooleja keskenään?

Maailman eliitin puuhien tarkastelu varmasti on mukavaa ajanvietettä, ja joskus itsellenikin tulee sellainen ajatus, että kaikki mitä meille näytetään ei ehkä ole aivan totta. Kun tätä viimeistä G-20-kokousta ajatellaan, niin tietenkin USA ja Donald Trump vetäytyivät Pariisin ilmastosopimuksesta, mikä sitten jätti USA:n maailmaan yksin tämän ilmastoa koskevan asian kanssa, mikä minua sitten kamalasti ihmetyttää. Eikö Trump sitten elä tässä samalla planeetalla kuin me muutkin, ja eikö myös hänen etunsa olisi silloin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, joten miksi hän ei sitten kuitenkaan halua esiintyä rakentavasti tässä asiassa?

Joskus aivan tuntuu siltä, että onko maailman johtajille joku jakanut erilaisia rooleja näissä kaikkia maailman ihmisiä koskevissa kysymyksissä? Tämä kysymys saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta, ja itsekin sitä vähän skeptisesti tutkailin, mutta itsestäni joskus tuntuu vähän siltä, että noissa maailman huippujohtajien kokouksissa ikään kuin käydään sellaista vaihtokauppaa näillä asioilla, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen sekä ihmisoikeuksiin.

Siellä ikään kuin jaetaan jossain lappuja sellaisessa hengessä, että “ota sinä vähän kritiikkiä noista ilmastonmuutosta käsittelevistä kysymyksistä, niin minä sitten otan vähän kritiikkiä osakseni oman maani tavasta kohdella oppositiota”. Vaikka tämä kysymys on todella absurdi sekä tietenkin sen muotoiluun olen käyttänyt mielikuvitusta, niin silloin tällöin näissä kansainvälisissä ympyröissä tapahtuu asioita, joita kukaan ei uskoisi voivan edes tapahtua. Kun puhutaan esimerkiksi maailman johtajien toiminnasta omien etujensa ajamiseen, niin silloin kun kaikki tuntuu joltain toiselta menevän huonosti, ja oma valtio voisi ottaa tuosta tilanteesta oikean propagadavoiton, niin silloin tietenkin tuo valtio tekee juuri sen, mikä saa varmasti kansainvälisen yhteisön vihaamaan sitä aivan oikeasti.

Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä tilannetta, missä USA on vuosien ajan sotinut sekä Irakissa että Afganistanissa, ja ihmiset ovat varmaan olleet vähän väsyneitä näihin operaatioihin, ja samalla kansainvälisellä yhteisöllä olisi ollut halua tuomita tuo valtio, niin silloin kaikkien hämmästykseksi Venäjä hyökkää Ukrainaan, ja sitten ei ollut mitään muuta sanottavaa, kuin että Venäjän johto menetti tuossa kaiken sen mitä se onnistui rakentamaan. Siis se että Venäjä hyökkäsi pienemmän naapurinsa kimppuun ilmoittaen hyökkäyksen syyksi sen, että Venäjä haluaa liittää  Krimin itseensä, jotta sen asevoimat voisivat huoltaa sitä kautta Sevastopolin tukikohtaa, jonka sen katsoo kuuluvan itselleen varmasti sai ihmiset arvioimaan Kremlin toimintaa hiukan vähemmän rauhantahtoiseksi, kuin mitä se varmaan  haluaisi ihmisten uskovan.

Kun Venäjän sekä USA:n suhteita arvioidaan historian valossa, niin silloin mieleen tulee vastaavia tapauksia Neuvostoliiton ajoilta, jolloin tuo valtio hyökkäsi esimerkiksi Tsekkoslovakiaan, joka oli irtautumassa sosialistisesta leiristä. Tuolloin USA oli maailmanpolitiikassa pahassa pulassa, kun sen joukot taistelivat Vietnamissa, ja maailman yleinen mielipide oli silloin Vietnamin sotaa sekä asevarustelua eli lähinnä eurooppaan sijoitettuja ydinohjuksia vastaan, ja USA:aa kehotettiin purkamaan nuo Euroopassa olevat ohjuksensa ja lähtemään kotiin, niin silloin Neuvostoliitto ikään kuin pelastavana enkelinä lensi paikalle miehittäen valtion, jonka poliittinen johto sekä sen valitsema tie ei sitä miellyttänyt.

Seuraavaksi sitten Neuvostoliitto teki saman virheen kuin USA sitä ennen, ja lähetti sotilaansa Afganistaniin, mistä sitten tuli Neuvostoliiton versio Vietnamin sodasta, eli monella tavoin Afganistanin sota oli samanlainen kuin USA:n aikoinaan käymä Vietnamin sota, paitsi viidakon paikalla oli vaikeakulkuista vuoristoa. Venäjän toiminta on samanlaista ollut kaiken aikaa kansainvälisellä kentällä. Kun Putin sai maan olot vakautettua, niin hän sitten samalla tietenkin ampui ohjuksilla Venäläistä kaupunkia, ja silloin kansainvälinen yhteisö piti tuota toimintaa ihmisoikeusloukkauksena. Kuitenkin tuon jälkeen 1990-luvulla alkaneen Tshetseenikapinan jälkeen ovat USA ja Venäjä vuoron perään käyneet loukkaamassa jonkun valtion suvereniteettia.

Tässä haluan korostaa sitä, että Tsetsenian tilanne on tietenkin kansainvälisen oikeuden tai juridiikan mukaan Venäjän sisäinen asia, eikä tuota separatistien hallitusta ole kukaan tunnustanut sen jälkeen kun Putin lähetti joukkonsa kukistamaan tuon alueen hallintoa, joka oli tunnustettu ensimmäisen sodan jälkeen vuonna 1997. Tuo sota päättyi virallisesti vuonna 2009, mutta varmaan tilanne kytee osittain edelleen. Tshetsenian sodat ovat osoittaneet sen, että koskaan ei Venäjän tai minkään valtion heikkoutta saa käyttää hyväksi, eikä sen johtoa saa pakottaa allekirjoittamaan mitään papereita.

Kun ensimmäinen Tshetsenian sota päättyi, vuonna 1997, niin Venäjän johto koki silloin karvaan tappion, mikä ei varmaan tehnyt sen arvovallalle hyvää. Syy tuohon tappioon oli valtion sekava tilanne, mutta kun talous sekä yhteiskunnalliset olot alkoivat ainakin osittain parantua, otti Kremlin johto asian puheeksi uudelleen, ja marssitti joukkonsa tuohon tasavaltaan, käyttäen toimintansa perusteena eräitä terrori-iskuja, kuten Beslanin koulukaappausta joita oli tehty Venäjällä, ja siitä sitten Putin sai syyn murskata tuon Tshetseenien valtion. Samalla maailmalle annettiin signaali, että Venäjä tulee palaamaan taas siihen asemaan, mitä sillä oli Neuvostoliiton aikaan.

Tällä viittaan Afganistanin, Irakin sekä Georgian sotiin, joista viimeksi mainittu tuli USA:n johdolle kuin juhlaillallinen. Kerrankin TV:ssä saatiin seurata sitä, kuinka Venäläiset koneet vaihteeksi pommittavat vierasta valtiota, eikä aina raunioiden tekijä ole siis USA:n tai Israelin ilmavoimat. Kyseinen hiukan unohduksiin painunut Tsetsenian tapaus tietenkin oli Venäjän kannalta melko ikävä, mutta sitä voitiin kuitenkin pitää ikään kuin poliisitoimen yhteydessä käytettynä voimana, jossa käytettiin tykkejä sekä ohjuksia. Mutta hyökkäys Georgiaan oli tunkeutuminen suvereenin valtion alueelle. Samoin kun Venäjä lähti sitten tukemaan Syyrian presidentti Al-Assadia hänen taistelussaan Isis:tä vastaan, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että kyseinen valtio varmasti pelasi pommituksia suunnitellessaan tahtomattaan USA:n pussiin.

Tuolloin kansainvälinen yhteisö varmasti oli kyllästynyt siihen, kun USA:n lentokoneiden tekemiä raunioita näytettiin televisiossa, mutta sitten ensin tuli Isis kuin taivaan lahjana, eli silloin jostain syystä arabien oma yhteisö aktivoitui, ja tuota järjestöä vastaan hyökättiin nimenomaan arabimaiden koneilla, mikä tietenkin oli propagandavoitto Washingtonille, joka saattoi näin osoittaa, että myös muut muslimit vastustivat Isis:tä sekä että nimenomaan Saudi-Arabia haluaa tukea sen politiikkaa, minkä mukaan terroristien kanssa ei sitten ollenkaan neuvotella, vaan heidät pitää sitten murskata. Ja sitten tietenkin ISIS teki muutaman iskun Eurooppaan, mikä varmasti aiheutti vihaa ja pelkoa ihmisten mielissä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, niin hädässä ystävä tunnetaan. Venäjän saapuessa tukemaan Al-Assadia oli tilanne ollut se, että USA:n toimintaa oli taas vaihteeksi arvosteltu. Kuitenkin Putin lähetti ilmavoimansa pommittamaan Syyrian kaupunkeja, joita ilmeisesti hallitsi Isis, ja sen jälkeen oli taas kuvissa raunioita ja itkeviä lapsia.

Tuolloin tietenkin voidaan kyllä sanoa, että varmasti tämä Venäjän apu on tervetullutta myös USA:lle, jonka ongelma on siinä, että sen lentokoneet ovat olleet vähän turhan monessa uutiskuvassa pommittamassa jotain kaupunkia. Ja lopulta sitten paikalle kaartelivat TU-95-pommittajat sekä risteilyohjukset, joissa oli lopulta joku muukin teksti kuin U.S ties mikä. Eli tuolloin tietenkin myös median paine USA:aa kohtaan helpotti, kun vanha ystävä tuli apuun, kuten se tuli Tsekkoslovakiassa vuonna 1968, Afganistanissa 1979 sekä Georgiassa vuonna 2008, ja Ukrainassa vuonna 2014.

Noissa tapauksissa voidaan sanoa, että Venäjän tai sen edeltäjän toimet varmasti ovat helpottaneet USA:aan kohdistuvaa median luomaa painetta, eikä myöskään esimerkiksi aikaisemmin Unkarissa ja DDR:ssä tapahtuneet kansannousujen kukistamiset ole varmaan olleet mitenkään sellaisia asioita, että niistä olisi ainakaan ollut Pentagonille haittaa, kun sen strategit ovat laittaneet ohjuksiaan pitkin Eurooppaa. Näiden toimien takia varmasti suuri osa ihmisistä hyväksyi Pershing-ohjusten sijoittamisen Saksaan, mutta samalla pitää muistuttaa siitä, että tällaiset järjestelmät ovat hyvin liikkuvia, ja niitä voidaan kuljettaa kuljetuskoneilla, ja esimerkiksi Altaan voidaan muutamassa tunnissa siirtää NATO:n taktisia ohjuksia kuten LANCE tai Ranskan Pluton, joka voi lentää muutamassa minuutissa Murmanskiin.

Alla linkit Ensimmäistä ja Toista Tshetsenian sotaa käsitteleville Wikipedian sivuille

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Eriävä varustus sekä eri näköinen pöytäliina erottaa johtajat tavallisista työntekijöistä

Kuvituskuvaa

Eroista sen verran että eriävät varustukset sekä vaatteet ovat statusta, kuten myös eriävät paikat sekä työtilat. Monissa yhtiöissä johtajilla on omat työhuoneet sekä suljetut palaverit, joiden avulla sitten kohotetaan heidän asemaansa, sekä saadaan heidät tuntemaan itsensä erityisiksi ja muiden yläpuolella oleviksi yksilöiksi.Tuon toiminnan tarkoitus on myös eristää näitä henkilöitä muista työntekijöistä, jotta he voisivat sitten tehdä helpommin heitä koskevia päätöksiä, ilman turhaa sosiaalista rasitusta, mikä aiheutuu tietenkin siitä, jos esimies on alaiseen nähden liian läheinen. Ja samoin tietenkin esimiehiä palkitaan yhtiöissä esimerkiksi ulkomaille suuntautuvilla komennuksilla ja kurssimatkoilla.

Näin tuosta asemasta tehdään sellainen, että sitä kannattaa tavoitella muunkin kuin vain palkan takia. Samoin se että esimies on esimerkiksi alaisen läheinen ystävä nähdään monissa yhteisöissä lähinnä kiusallisena asiana. Johtajien eriarvoinen asema muihin ihmisiin nähden näkyy muuten paikan valinnassa erilaisissa julkisissa tiloissa, ja se saattaa joskus vaarantaa jopa näiden henkilöiden fyysistä turvallisuutta, koska esimerkiksi erinäköisissä pöydissä istuville henkilöille tarjotaan helpommin esimerkiksi huumeita juomissa, kuin henkilöille jotka istuvat yhtenevissä eli massoille tarkoitetuissa pöydissä. Monissa urheilu- ja muissa ryhmissä esimerkiksi valmentajat tai ohjaajat istuvat heille varatuissa paikoissa, kuten myös jotkut opettajat tekevät, jotta heidän ei tarvitse istua oppilaiden kanssa samassa pöydässä, ja ehkä ottaa jotain ikäviä asioita puheeksi ruokatunnilla, jolloin sen voisi tehdä luontevasti.

Eli opettajille on joissakin kouluissa varattu esimerkiksi pyöreä pöytä tai urheiluvalmentajilla on toimitiloissaan käytössä pöytä, jossa saattaa olla liina. Jos ihminen on joku ohjaaja jossain ryhmässä, missä ohjaajille on varattu erillinen pöytä, niin silloin hän todennäköisesti aina valitsee erinäköisen pöydän. Ja tietenkin ryhmän johtaja on merkitty erittäin tarkasti tuolle muulle ryhmälle, ja hän saattaa olla aina erinäköinen päähine päässään, jotta tuo henkilö sitten tuntisi sen, että hän on jotenkin erityinen henkilö muihin nähden. Toinen vaihtoehto on se, että hän saattaa pukeutua muutenkin hiukan vapaammin kuin muut, eli hänellä saattaa olla esimerkiksi solmio kaulassaan tai toimiessaan vaikka poliisissa hän voi käyttää siviilipukua, kun muut ovat uniformussa.

Hyvä esimerkki tuollaisesta miehestä on esimerkiksi komisario Furilllo Hill Street Bluesissa. Monissa liikunta- sekä muissa vastaavissa ryhmissä ryhmän vetäjät eivät oikeastaan kohtaa koskaan ryhmäläisiään tasaveroisesti. Eli he operoivat vain ryhmien kanssa, ja siinä sitten oikeastaan yritetään välttää kahdenkeskistä keskustelua, ja tietenkin myös ohjaajalla on usein erilainen paita kuin muilla. Mutta kuten varmaan jokainen, joka on joskus harrastanut jotain lajia huomaa sen, että ohjaajilla on aina taipumus tulla paikalle vähän aikaisemmin ja he myös lähtevät vähän myöhemmin kuin muut.

Tuo lisää tietenkin heidän arvovaltaansa ryhmää kohtaan. Myös monissa harrasteryhmissä saattaa olla ulkomainen valmentaja, joka sitten tietenkin lisää valmennusryhmän arvovaltaa, koska jos tuo ulkomainen valmentaja sitten ottaa nokkiinsa ja lähtee kohti muita työpaikkoja. Häntä ei muuten niin vain sitten korvata, koska tuon Kanadasta tuodun jääkiekkovalmentajan kokemus on aivan mieletön muihin seuran valmentajiin nähden. Ja tietenkin jos joku sitten käyttäytyy valmentajan mielestä huonosti, niin seura menettää hänen kauttaan hankkimansa suhteet, jolloin he saattavat joutua tekemään hyvin ikäviä valintoja.

espoonmetsa.blogspot.fi

Palkat sekä tehty työ kertovat henkilön osaamisesta

Presidenttien palkat ovat aina mietityttäneet kansalaisia, ja niistä on saatu aikaan sellainen mediesitys, jossa presidentti sitten ilmoittaa, että hän ei tuosta virasta aio palkkaa nostaa senttiäkään. Todellisuudessa noille ehdokkaille on yleensä aika sama, onko heillä tuosta ajasta maksettu palkkaa vai ei? He ovat yleensä sen verran varakkaita, että voisivat elää vaikka täysin ilman tuloja koko lopun elämäänsä, eikä heille nälkä kyllä tulisi, kun taskurahaa on päässyt elämän varrella kertymään.

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole mitään sen rinnalla, että valtion johtaja ei nosta kuin symbolista palkkaa työstään. Kun mietitään esimerkiksi suurten johtajien elkeitä, eli tapaa missä nämä muutenkin pääomatuloilla elävät henkilöt suurieleisesti väittävät olevansa hyväpalkkaisia, vaikka he ovat oikeasti erittäin hyväpalkkaisia, ja pääosa heidän tuloistaan tulee kuitenkin muusta kuin palkkatyöstä.

Toisaalta tällainen ei ole työläisille mahdollista, koska heillä ei ole  niin suuria sivutuloja esimerkiksi osakkeista saatavien korkojen muodossa, että päätyöstä ei palkkaa tarvitse maksaa.  Eli kyseessä on koroilla sekä osingoilla elävä henkilö, joka saattaa omistaa useita yrityksiä. Tuollaisessa tapauksessa muuten ihmettelen, miten he voivat olla puolueettomia tai muuten tietämättömiä osakeanneista, joita noiden miesten omistamat yhtiöt laittavat liikkeelle. Itse kyllä olen sitä mieltä, että tuollainen henkilö varmasti käyttää saamaansa sisäpiirin tietoa, kun hän alkaa myymään tai ostamaan osakkeita.

Jos hän omistaa jopa kymmeniä yhtiöitä, joiden yhtiökokouksissa hän istuu, niin uskon kyllä aivan perustellusti, että tuollainen henkilö kuulee kyllä ennalta keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Tuolloin saattaa hänen korviinsa tulla myös tietoja jostain tappiollisista liiketoimista, ja joissain tapauksissa voi houkutus tehdä voittoa kasvaa liian suureksi. Ja henkilö saattaa tuolloin tehdä tarjouksen, joka tulkittaisiin poliisissa sisäpiirin tiedon hyväksikäyttämiseksi. Kuitenkin sisäpiirin tiedon väärinkäyttö pitää aina osoittaa todeksi oikeudessa.

Se voi olla hiukan hankalaa, koska kukaan ei kiellä toimitusjohtajaa käymästä cotailkutsuilla. Jos puhutaan siitä, että joku suusanallisesti mainitsee osakeannista, niin se ei ehkä ole rikos, jos hän on toiminut "vilpittömin mielin", eli kysynyt ennen keskustelua toisilta, että lupaavatko he olla kertomatta muille tulevasta osakeannista tai tilinpäätöksestä, ja jos he ovat luotettavia tovereita, joiden sanaan on voinut ennen luottaa, niin miksi tuo johtaja ei tälläkään kertaa sitä tekisi. Toki business on sotaa, mutta jos kukaan ei ennen ole tuota tietoa hyväksikäyttänyt, niin miksi sitä tuolla kertaa olisi salattu. Ja entä sitten joku pettää luottamuksen, sekä tekee tuolla tiedolla miljoonia. Tuo voi kyllä tuntua silloin hyvin ikävältä.