Käytös- ja tapa-koodit täyttävät työyhteisöjen ilmapiirin

Kuvituskuvaa

Ryhmien koostumuksesta näkee suoraan sen, että onko siinä selvä johtaja. Jos ryhmässä on pariton määrä osallistujia, niin silloin ryhmän sisällä on selkeästi määrätty arvo- sekä käskyvaltasuhde, joka sitten tietenkin on erittäin selvästi hahmotettu. Pariton joukko tarkoittaa yleensä sitä, että ryhmän johtaja on yksin ryhmässä, mutta jos ryhmissä on parillinen määrä henkilöitä, niin silloin myös johtajan varamies on paikalla.  

Pöydän päässä istuvat henkilöt ovat usein johtajia, niin että kasvot oveen päin istuva on työryhmän johtaja sekä sitten vastapäätä istuu hänen varamiehensä, jolloin tietenkin ryhmässä mukana olevien henkilöiden määrä on parillinen, kuten äsken kirjoitin. Kun henkilö saa ojennuksen tai hänet potkitaan työyhteisöstä pihalle, niin silloin tietenkin tuohon tilaisuuteen voi sisältyä melko paljon dramatiikkaa, joten tietenkin tuolloin potkujen antaja haluaa varmasti suojella itseään esimerkiksi väkivallalta.

Silloin tuollainen johtaja käyttää yleensä erityistä toimistoa, mikä on katutasossa ja missä on suuret ikkunat kadulle. Tuolloin kyseinen henkilö ikään kuin tarrautuu ajatukseen siitä, että kadulla kävelevät ihmiset toimisivat todistajina, jos sitten jotain tuossa toimistossa sattuu tapahtumaan. Samoin tuollaisia isoilla ikkunoilla varustettuja katutasossa olevia toimistoja käytetään myös työelämässä rakastettujen “torstai”-kokousten tyyssijoina. Noissa yleensä ylityö-ajalla käytävissä palavereissa käsitellään henkilöiden tekemiä virheitä, ja niissä ei tietenkään mitään kovin mukavaa ole istua.

Työelämässä tietenkin on olemassa tiettyjä tapa-koodeja, joista yksi kaikkein tärkeimmistä on se, että työpaikan virheet käydään aina alaisen kanssa läpi ennen kehuja, mutta sitten tietenkin eteen tulee sellainen tilanne, missä risuja jaetaan erittäin mielellään. Ja samoin tietenkin osa tuosta risukasasta esitellään koko ryhmälle, niin että sitä “rakentavaa” palautetta sitten jaetaan niin, että joku itkee ja nieleskelee siellä koko ajan. Samoin tuollainen “rakentava” palaute sitten annetaan sillä tavoin, että tuolle onnettomalle sitten sanotaan, että “tämä tunari voi nyt lähteä kotiin, ja muut jäävät tuota virhettä korjaamaan”. Siinä sitten samalla tehdään selväksi, että tuollainen henkilö ei tähän työyhteisöön sitten kuulu ollenkaan, ja jos hänen kanssaan joku sitten sattuu olemaan, niin yhtiössä on sitten kaksi paikkaa avoinna.

Mutta kun sitten tehdään seuraavaksi jotain sanoinkuvaamattoman mautonta, eli lähdetään käsittelemään “ruusuja sekä risuja” johtajien näkökulmasta, niin varsinkin yhtiöiden ylimpien johtajien välillä on välillä sellainen herrasmiesten välinen sopimus, että johtajien asioita ei koskaan käsitellä alaisen kuullen. Ja vaikka sitten joskus johtaja saattaa tehdä virheitä, joiden hinta kohoaa jopa miljooniin euroihin, niin silti monissa yhtiöissä on tuollaista ylempää toimihenkilöä on saada osakseen ymmärtämystä sekä palkintoja, koska hän on ollut niin kovin stressaantunut.

Oletteko huomanneet muuten että osassa maamme yhtiöistä on selkeä pukukoodi, jossa johtoryhmä ikään kuin kokoaa tuota johtajaa, ja heidän arvonsa näkyy näiden ihmisten pukeutumisessa. Ensin tietenkin ryhmässä käytetään suoria housuja sekä pelkkää paitaa tai sitten he pukeutuvat irtotakkiin, ja vasta ylemmät johtajat käyttävät kokopukua. Tästä asusta  sitten kehitellään pelkkä valkoinen paita sekä solmio, ja kun ylempi johto kulkee käytävillä, niin heillä on tapana käyttää värillisiä pukuja, joista ylinnä on tietenkin mustaa pukua käyttävä toimitusjohtja, ja osassa yhtiöistä tuo puku on ikään kuin ylimääräinen natsa tai arvon merkki.

Kun puhutaan noista toimitusjohtajien puvuista, niin niistä saattaa tulla aiva yhtä tarkoin valvottu kokonaisuus kuin valtion virkapuvuista, vaikka kyseessä onkin periaatteessa asia, jonka noudattaminen on vapaaehtoista. Pukukoodi on asia, joka saattaa muodostua hyvin tarkasti valvotuksi tavaksi, ja se muotoutuu vuosikausien kuluessa. Ja joissakin tapauksissa on käynyt niin, että tuon pukukoodin rikkomisesta on seurannut hiiskumaton hiljaisuus, joka on tarkoitettu huomautukseksi siitä, mitä seuraa, jos henkilö ei noudata työpaikan koodia.

https://sites.google.com/view/pukujakaytoskoodit/etusivu

Populismin tuntomerkit

Yllä: USA:n presidentti Barrack Obama käymässä Berliinissä (Lähde N.Y Times)

Populismi on politiikkaan kuuluva tapa kysyä äänestäjistä mitä he haluavat. Näin tietenkin tekevät kaikki poliitikot, mutta populisti tekee tästä toiminnasta taidetta. Hän on kuin joku rock-tähti, joka seisoo yleisön edessä ja pitää sellaisia puheita, missä kaikki asiat ratkaistaan yksinkertaisin keinoin ja kertoo mitä yleisö haluaa kuulla. Hän kohtelee yleisöön maksavina asiakkaina, jotka sitten maksavat hänelle palkkion uurnaan pudotettavilla äänillä. Tietenkin tuollaisella poliitikolla on selvästi mielessään se tavallinen “herra tai rouva keskiverto”, joka sijoittuu tilastoissa gaussin käyrän keskivaiheille, mistä löytyy hänen mielestään suurin mahdollinen äänestäjien joukko.

Tuo tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikki tuon poliitikon antamat lupaukset annetaan tuolle tilastollisten  keskivertoihmisen ryhmälle. Se mitä muille sitten tapahtuu noiden kyseisen poliitikon ajamien reformien jälkeen on hänelle yhdentekevää. Se että kansa pitää tuon poliitikon esittämistä ajatuksista riittää hänelle. Tuo tuki tietenkin ilmenee vaaliteltalla hurraamisena sekä tunnelman kohoamisena, kun yleisö aivan hurmoksessa kuuntelee sitä, kun poliitikko puhuu heidän kieltään.

Populisti hallitsee median. Hän käy ahkerasti kuntosalilla, pelaa jääkiekkoa tai sulkapalloa ja hallitsee supliikin. Jokainen asia hänen maailmassaan ratkaistaan helposti, eli tietenkin isänmaallisena miehenä hän on sen kannalla, että maata pitää puolustaa. Sen takia jokaisen miehen ja naisen tulee se käydä armeija, mistä löytyy sitten työpaikkoja myös työttömille, jotka pääsevät kouluttamaan noita miehiä.

Populismin kuuluu sellainen, mitä kutsutaan nimellä “machoilu”. Tuossa maĺlissa henkilön imagoa pönkitetään erilaisilla ase tai itsepuolustus jutuilla , missä hän esiintyy esimerkiksi ninjana tai jonain muuna vastaavana henkilönä. Kuitenkin populistien ongelma on siinä, että kun hän hakee tuolla toiminnallaan ihmisten ääniä, niin tietenkin hän saa kannatusta. Kuitenkin hän on aivan tavallinen poliitikko siinä missä kaikki muutkin poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat ihmiset ovat. Kun hän saa paljon ääniä kerättyä, niin lopulta äänestäjät alkavat haluta sitä, että puolue menee hallitukseen. Tuolloin tulee lunastuksen hetki. Poliittisen liikkeen pitää silloin ryhtyä käyttämään oikeasti valtaa.

Jos ei hallituksessa harjoiteltava politiikka ole yhtään sitä, mitä äänestäjille luvattiin, on puolue pettymys, koska ihmiset odottavat sen nyt tekevän niitä päätöksiä, joita kyseinen poliittinen ryhmä on esittänyt ajavansa. Hallituksessa ei kuitenkaan tehdä vain yhtä päätöstä, vaan siellä päätetään kaikista valtiota koskevista asioista. Jos ihminen päättää  että häntä ei politiikka kiinnosta, vaan jättää äänensä käyttämättä, niin häntä ehkä kiinnostaa sellainen asia, että täällä on ihmisiä, joita kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko, ja he sitten käyvät äänestämässä.

Kun keskustellaan vaaleista, niin voin sanoa, että joku sinne valtuustoon tai eduskuntaan joka kerran, kun on vaalit menee, joten siksi kannattaa omaa ääntä käyttää. Populistit usein vetoavat äänestäjiin ismien avulla, eli he käyttävät iskulauseita, joita sitten hoetaan yhdessä katuparlamentin eli mielenosoittajien kanssa, ja samalla nyrkkiä kohotetaan ilmaan, mikä näyttää hyvältä erilaisissa poliittisissa julkaisuissa. Populistiset poliitikot pitävät  tärkeänä sitä, että hänet huomataan kaikkialla, missä hän liikkuu. Sen lisäksi hän pitää huolen siitä, että kaikki ihmiset näkevät vain hänen oman kantansa asioihin.

Hyvänä esimerkkinä kaikista populistista poliitikoista on Vladimir Lenin, joka kehitti mediaan perustuvan tavan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Hän tai Ivan Pavlov-niminen psykiatri kehittivät banderolleihin perustuvan propagandan, ja tässä muuten on syy siihen, miksi “itä on punainen”. Eli kommunistit käyttivät punaista väriä omissa teksteissään, jotta ihmisen silmä kääntyisi automaattisesti niitä kohti. Samoin kaikkia sosialistien kokouksia kuvattiin niin, että tila vaikuttaisi mahdollisimman suurelta sekä yleisömäärä mahdollisimman suurelta. Tällä tavoin sitten luotiin kuva hyvin kurinalaisesti puolueesta, jolla on käytössään tehokas pesäpallomailan heiluttajien joukko, joka totteli Leniniä kaikessa.

Tai siis äärivasemmistolaisten bolshevikki-sosialistien sekä natsien propaganda perustuu samaan asiaan. Siihen että heidän johtajansa on noiden poliittisten ääriryhmien mielestä jotenkin “pyhä”, ja jos tuota johtajaa sitten halvennetaan, niin silloin hän ei voi mitenkään hallita kannattajiensa raivoa. Tuolloin myös vihjaillaan siitä, kuinka tuon poliittisen liikkeen kannattajat ottavat mielellään oikeuden omiin käsiinsä, jos heidän johtajaansa sitten ei totella. Tuolla tavoin luodaan sellaista ilmapiiriä, että ihmisten kannattaa alistua käsi ojossa taistelulauluja laulavien äärijärjestön edustajien edessä.

Samalla korostetaan sitä, miten tuo liike toimii viranomaisten suojeluksessa, ja jos joku sitten uskaltaa sitä vastaan mitään sanoa, niin silloin seuraa “pieni keskustelu” jossain metsässä, ja kyyditys itärajalle, kuten esimerkiksi Lapuan liike toimi 1930-luvulla. Ja tietenkin tuon liikkeen kohdalla korostetaan aina sen yhteiskunnallista asemaa. Tällä tarkoitan sitä, että tuon liikkeen parissa toimivien henkilöiden vihjaillaan olevan esimerkiksi joidenkin suurten yhtiöiden johtajien poikia tai tyttäriä. Kulttuurin tutkimukseksi naamioitu oikeistolainen opiskelijajärjestö AKS (Akateeminen KarjalaSeura) sekä meidän oloihimme nähden melko militantti Lapuan liike sekä sen poliittinen siipi, IKL (Isänmaallinen kansanliike) tai noiden liikkeiden toimijat  korostivat kaikessa toiminnassaan sitä, että he olivat samalla Suojeluskuntien jäseniä, sekä erittäin korkeasti koulutettuja, joten he tunsivat lain. Samaa toimintamallia käyttivät bolshevikit sekä fasistit ja natsit, joiden toimintamalli oli joka kerran samanlainen.

Noiden järjestöjen jäsenet eivät häpeilleet esintyessään poliiseina, mutta myös tietenkin monet muutkin ääriryhmät ovat tietenkin tämän toimintatavan omaksuneet. Myös se että noiden järjestöjen jäsenet niin mielellään hankkiutuvat heitä arvostelevien tahojen tuttavapiirin seuraan, ja etsivät sitten sen kautta henkilöitä, jotka ovat kirjoitelleet heistä jotain, mistä nämä henkilöt eivät halua puhua. Tuo tapa on sikäli hyvin kiusallista, että se pitää sisällään toisten ihmisten päiväkirjojen sisällön urkkimista sekä muuta erittäin ikäviä asioita. Tuolloin tietenkin tulee mieleen se, että tuohon liittyvä nettitrollaus, missä kirjoittajaa haukutaan painokelvottomilla  ilmauksilla esitetään tavan mukaan erittäin suurella volyymilla, jotta kaikki saavat tietää, mitä tapahtuu jos tuosta ääriryhmästä kirjoitetaan negatiiviseen sävyyn.

Kyseisen toiminnan tarkoitus on “varmaan” se, että nämä äärijärjestöjen edustajat saavat sitten vaikuttaa kirjoittajien sukulaisiin, jotta nämä painostavat heitä olemaan hiljaa. Ja tuolloin tietenkin esimerkiksi jonkun kirjoittajan auton hajotus mainitaan aina niin, että kaikki näkevät mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa uhmata tuota ryhmää. Merkkinä siitä että tuo lehtijuttu on tehty painostuksen vuoksi on se, että tämä hajotettu auto esitellään lehtien etusivuilla. Sama koskee tietenkin myös ääriryhmää arvostelleiden lehtimiesten ja muiden kirjoittajien pahoinpitelyjä, jotka sitten esitellään kaikelle kansalle, jotta kaikki muistaisivat pelätä kaduilla. Ja toki nuo ääriryhmien edustajat sitten esiintyvät kaikkialla suurella joukolla, jotta kaikki tietävät ketä kaupungissa pitää pelätä. Tuolloin kahdesta kolmeen melko kallista henkilöautoa kaartaa näyttävästi paikalle, ja pilottitakkeihin sekä maihinnousukenkiin pukeutuneet henkilöt seisovat niiden vieressä .

Tai toki heillä voi olla maihinnousutakit sekä mustat pipot päässään osoituksena kuulumisesta sosialistiseen ääriryhmään. Mutta se mikä sitten usein torpedoi tuollaisen ääriryhmän tien valtaan on se, että ne ovat yhden asian ryhmiä. Vaikka tuo asia kuinka olisi tärkeä, niin silti maassa pitää tehdä muitakin päätöksiä kuin vain palkata lisää poliiseja tai rajavartijoita. Eikä jokainen ääriryhmän jäsen ole oikeasti valmis väkivaltaan. Eli vaikka jossain taloyhtiön kerhotilassa olisi karjuttu iskulauseita, niin silti se että henkilö oikeasti ottaa käyttöön polttopullot tai rautatangot, on tästä huutamisesta vielä pitkä matka. Normaalisti tuollainen huuto saa sitten myöhemmin sellaisen selityksen, että jokainen paikallaolija oli ottanut ne kuuluisat kymmenen kaljaa, jolloin tunnelma oli vähän riistäytynyt käsistä. Rasismi ei ole siis noiden seurapiirien mielestä mikään aikuisten juttu.

Tuollainen teko varmasti sitten saa aikaan sen, että tuo henkilö saattaa joutua vankimielisairaalaan tästä teosta. Se varmasti sitten saa aikaan sen, että jokainen normaali henkilö sitten vähän varoo tällaista toimintaa. Ja noissa ääriryhmissä on paljon ilmiantajia, jotka ajattelevat sitten armeijassa hiukan keventää omaatuntoaan, jotta saisivat paremmat paikat siitä junasta, joka vie kohti kadettikoulua. Tuolloin on myös hyvä myydä omat kaverit, joiden tiedot omasta toiminnasta saattavat vaikuttaa henkilön tulevaan uraan liike-elämässä. Eli henkilö ikään kuin pesee tällaisen toiminnan pois päältään kertomalla tietonsa poliisille, joka sitten voi mukavasti myös piipahtaa kotikäynnille henkilön luona, jolla on vähän liian kovat jutut aseen kanssa. Tuollaista ilmiantoa voidaan hyvin käyttää myös entisten kavereiden riisumisessa aseista, jotta he eivät sitten tule enää uhkaamaan tuota henkilöä, joka tietenkin haluaa pyyhkiä hurjan menneisyytensä pois ihmisten mielistä.

Kansainvälisen tason työpaikka tietenkin vaatii puhtaat paperit, joten silloin on hyvä muistaa, että tarinamme päähenkilö tietenkin on pakotettu liittymään tähän ryhmään. Ja hän on ollut vain sivustakatsoja tuollaisessa katuteatterissa, jossa karjutaan iskulauseita sekä maalataan graffiteja. Muut tekivät rikokset, ja tuo onneton sitten vain katsoi vierestä, on noiden henkilöiden sanoma, kun he sitten kertovat puku päällään tarinoita siitä, millaista elämä on lähiöissä, joissa vallitsee viidakon lait, sekä erilaiset moottoripyöräjengit pitävät järjestystä. Ja noita juttuja kuunnellessa kaikkien meidän mieleemme tulee se, että maassamme on tilanne kuin jossain 1900-luvun alun Sisiliassa, jossa Vendettan eli verikoston laki oli ainoa mitä ihmiset uskoivat, ja jos Mario Puzon kirjoja on uskominen, niin tuolla kaukaisella saarella italian eteläkärjessä lähes kaikki kuuluivat Mafiaan, ja jos joku puhui asioista poliisille eli rikkoi pyhän omertan lain, niin silloin rupesi katkaistu haulikko eli lupara puhumaan.

Ja ehkä joskus tulevaisuudessa joku kirjailija kertoo samanlaisia tarinoita lähiöiden skinhead-jengeistä, joissa vallitsivat verikoston laki, ja jos joku sitten oli asioista toista mieltä, niin hänen kanssaan käytiin juttelemassa, ja sitten kävi matka kohti itärajaa tai mogadishun konetta. Jos ei näihin piireihin halunnut, niin silloin hän jäi aika yksin tuossa betonilähiössä, jossa “pilotti-teamin” kotikäyntiä sekä juttelua tuon ryhmän kanssa pelättiin todella paljon, koska jos tuon kauhean ryhmän kanssa sattui joku joutumaan poikkiteloin, niin seurauksena oli pesäpallomailoilla tapahtunut pahoinpitely tai niin ainakin vanha kansa väittää.

https://sites.google.com/view/poliittinenpoppi/etusivu

Hammaslääkärien kilpailussa isot toimijat syövät pienet

Hammaslääkäreitä tai oikeastaan hammaslääketieteellistä liiketoimintaa vaivaa sellainen asia, että tuo tavallisille ihmisille melko tärkeä liiketoiminta keskittyy suurten toimijoiden käsiin, koska enämä koetaan turvallisina sekä kannustavina työpaikkoina. Kuitenkin lääkäriasema on tietenkin normaali liike-yritys, jonka toimialana sattuu vain olemaan terveydenhoito. Kyseisellä alalla työskenteleviltä vaaditaan erikoislupia sekä osaamista, jotta he voivat laillisesti toimia tuossa ammatissa. Tarkemmin sanottuna terveydenhoitoala on erittäin säännöstelty työpaikka, jossa työ- ja potilasturvallisuuden takia pitää työntekijöillä olla tietty ammatillinen pätevyys. Jos tuota pätevyyttä ei ole, niin silloin kyseessä on henkilö, jolla ei ole laillista oikeutta työskennellä tuolla alalla.

Mikäli hoitaja tai lääkäri menettää oikeuden toimia tuossa ammatissa, niin hän ei sitten saa tehdä lääkärin tai hoitajan töitä. Mikäli henkilö tekee lääkärin työtä ilman tarvittavaa pätevyyttä, eli toimii laillistamattomana tuossa tehtävässä, on kyseessä rikoslain mukaan ”puoskarointi”, josta on erittäin vakavia seurauksia. Kun ihminen hoidattaa terveyttään, niin tietenkin hän haluaa, että se tapahtuu turvallisessa ympäristössä, luotettavan henkilön toimesta, ja silloin tietenkin turvallinen valinta on tunnettu hammaslääkäripalveluita tarjoava yritys. Suuren toimijan on helppoa tarjota valmistuvalle hammaslääkärille tasokasta ohjausta sekä myös tukea jatko-opintoja ajatellen, koska jos käytössä on laaja henkilökunta, niin silloin myös työvuorojen kanssa voidaan joustaa, kun ajatellaan lähiopetusta.

Tuo asia tietenkin pitää ottaa aina huomioon, kun valitaan hammaslääkärin palveluita tarjoavaa yritystä. Kun puhutaan ylipäätään terveyspalveluiden tarjoamisesta ihmisille, niin silloin on hyvä käydä miettimään sitä, että millaisesta palvelusta ihmiset pitävät, ja millaisesta paikasta he sitä palvelua haluavat hankkia, sekä sitä että keket he päästävät antamaan itselleen puudutuspiikkejä. Kun puhutaan isosta sekä tunnetusta toimijasta, joka on hankkinut vakiintuneen aseman maamme terveydenhuollon sekä siihen liittyvän liiketoiminnan parissa, niin silloin voidaan melko tarkasti miettiä sitä, että tuollaisella toimijalla on usein käytössään asiantuntijaverkosta, joka osaa tehdä työnsä laillisesti sekä hyvin..

Ja samalla heillä on tieto siitä, että millaisia lupia missäkin tehtävässä tarvitaan, sekä myös aikaa tarkastaa työnhakijoiden taustat, jotta kukaan epäpätevä tai muuten sopimaton henkilö sitten pääse töihin tuollaiseen paikkaan. Samoin suurilla terveydenhoitalan toimijoilla on kattavat lakimiesten palvelut käytössään, mikä parantaa tietenkin sekä potilaan että lääkärin oikeusturvaa.

Eli heillä on aikaa tarkastaa esimerkiksi henkilökunnan mahdolliset juridiikan asettamat esteet potilaiden hoidossa. Mutta kuten tiedämme, niin terveydenhoitobusinekseen pätevät samat lait kuin muuhunkin liiketoimintaan, eli koska suurella toimijalla on käytettäsvissään laaja-alainen asiantuntijaverkosta, joka on siihen itseensä työsuhteessa, niin silloin tietenkään sen ei tarvitse maksaa konsultaatiopalkkioita jokaiselle lääkärille, ja laaja osaajien verkosto tekee siiitä sellaisen, että se voi tehdä työtä halvemmalla kuin pienempi kilpailijansa. ”Osaaja” tarkoittaa tässä siis henkilöä, joka saa laillisesti tehdä työtä terveydenhoitoalalla. Täytyy myös huomioida sellainen asia, että hammaslääkäreitä ei aivan jokaisesta koulusta tule, ja jos yhtiöllä on rekrytointivaikeuksia, niin se ei saa silloin henkilökuntaa palkattua.

Tuollainen asia sitten vaikuttaa toimijan kykyyn antaa palveluita, ja jos se ei pysty ottamaan asiakkaita vastaan, niin silloin tuolla yhtiöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakeutua konkurssiin. Ja vaikka tämä teksti saattaa jostakin ihmisestä vaikuttaa mainospuheeltä, niin kehotan jokaista itse miettimään, että hakeutuisiko hän sitten valmistuvana hammaslääkärinä mieluummin suuren toimijan palvelukseen, vai jonkun tuntemattoman ”Jaskan hammaslääkäriasema Oy:n” palkkalistoille. Toki on olemassa valtiollisia työpaikkoja joita lääkärille tarjoavat sekä puolustusvoimat että vankeinhoitolaitos, mutta joskus lääkäri haluaa hakeutua yksityisen toimijan palvelukseen.


Tuolloin hänen pitää tietenkin käydä läpi prosessi, jossa tuon henkilön kelpoisuus toimia kyseisessä ammatissa tarkastetaan, niin kuin laki määrää. Samoin lääkärin on tunnettava saapuvansa luotettavaan työpaikkaan, jossa hän voi olettaa voivansa luottaa muuhun henkilökuntaan, sekä myös vastavuoroisesti muiden henkilökuntaan kuuluvien oikeusturvaan kuuluu se, että he voivat luottaa palkkaamansa henkilön taitoihin sekä osaamiseen myös silloin, kun jotain odottamatonta tapahtuu, kuten että joku saa sydänkohtauksen odotushuoneessa, jolloin lääkärin on käytettävä oman erikoisalansa ulkopuolista osaamistaan hyvin nopeasti.

pimeakronikka.blogspot.fi