Alaskan ostamista pidettiin kaikkien aikojen huonoimpana kauppana

Kun USA:n ulkoministeri Seward osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, maksaen siitä 7,2 miljoonaa dollaria, niin hänelle varmasti naurettiin takanapäin. Kuitenkin ulkoministeri Frederick Sewardilla oli varmasti syytä tähän ostoon, koska hän saattoi näin saada Kanadassa olevat Britit kahden rintaman väliin, jos USA:lle tulisi konflikti kuningaskunnan kanssa. USA saattoi kuljettaa joukkoja Alaskaan laivoilla ohi Kanadan, jos sen välit Britannian kanssa olisivat alkaneet kiristyä, ja samalla USA eliminoi yhden sellaisen uhan, mikä ei ehkä tule kaikille mieleen.



Kun Venäjä myi Alaskan, niin silloin Britannialla ei enää ollut maarajaa sen kanssa, ja tuolloin eivät britit voineet salaa tapailla tsaarin edustajia ainakaan Pohjois-Amerikassa, vaan tuon jälkeen heidän piti tapailla joko Euroopassa tai jommankumman valtion alueella, mikä saattoi aiheuttaa jännitteitä, varsinkin jos noissa tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi yhteisistä sotatoimista jotain kolmatta valtiota vastaan sekä muista asioista, jotka eivät ehkä kestäneet päivänvaloa.  Tuollaisia "ei julkisia" tapaamisia kutsutaan "salaiseksi diplomatiaksi", ja niistä on yleensä tapana olla hiljaa.


Mutta pääasiassa Seward ajatteli silloin sitä, että USA voisi kehittää Alaskan avulla valmiiksi kahden rintaman sodan, jos Kanadassa olevat britit sitten olisivat alkaneet  osoittaa aggressiota USA:aa vastaan. Mutta tietenkin Alaskasta löydettiin sitten kultaa ja öljyä, joiden avulla tuo osavaltio sitten kattoi melko nopeasti kaupoista johtuneet kustannukset. Mutta pääasiassa syy tuohon "maailman huonoimpaan kauppaan" oli yksinkertaisesti se, että Seward tai USA:n asevoimien silloinen  johto kenraali Ulysses S. Grantin johdolla halusivat alueen, mille he saattoivat keskittää joukkoja, jos Britannia haluaa osoittaa aggressiota USA:aa vastaan, ja tietenkin Amerikkalaiset halusivat tuon alueen, koska heillä oli syytä pelätä Brittejä, jotka olivat rakentamassa imperiumia niin, että heidän pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui Aasiaan, Intiaan sekä Afrikkaan, joten tietenkin Brittien elinehto oli se, että se kykeni kuljettamaan sotilaita ympäri imperiumiaan.


Tuolloin tietenkin sillä oli sellainen vaihtoehto, että brittisotilaita kuljetettaisiin Kanadan erämaiden läpi rakennetun rautatien kautta Tyynenmeren rannikolle, missä sitten heidät laivattaisiin Intiaan, Australiaan sekä Siinaille ja Etelä-Afrikkaan, jos Britit tunsivat tarvetta vahvistaa jonkin alueen puolustusta tai käydä hyökkäyssotaa jossain päin maailmaa. Tuon kuningaskunnan pääasiallinen kilpailija oli tuolloin Ranska, mutta tietenkin se piti Venäjää myös uhkana, ja vasta 1890-luvulla alkoi Saksa sitten myös kilpailla Brittien kanssa siirtomaista. Ja siksi oli tärkeää, että Briteillä oli kaksi merireittiä, jota pitkin he kykenivät viemään sotilaita siirtomaihin sekä alueita, missä se voi kouluttaa sekä varustaa joukkojaan. Ja tietenkin USA:n armeijan johdon mielessä oli tuolloin se, että mitä jos Brittien päähän tulee ajatus siitä, että se hyökkäisi USA:n kimppuun Kanadasta käsin, joten siksi oli tärkeää saada tuollainen strateginen alue, mihin USA kykeni rauhan aikaan sijoittamaan joukkoja, ja niiden joukkojen avulla Grant aikoi lyödä Brittien armeijan taistelussa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.


Ja nykyään sitten tietenkin Alaskan eteläpuolella olevat Aleutit tarjoavat loistavan sijoituspaikan nykyaikaisille tiedustelulaitteille sekä tutkille, joilla valvotaan USA:n ilmatilaa sekä hankitaan tietoja siitä, mitä Venäjällä sekä Kiinassa tapahtuu, ja varsinkin Ohotan mereltä tapahtuvat ohjuslaukaisut ovat noiden tutkien pääasiallinen tarkkailun kohde, ja samalla myös seurataan Venäjän sekä Kiinan laivaston viestintää, jota verrataan sen toimintaan, jolloin NSA voi sitten pyrkiä saamaan tietoja siitä, millaista viestintää laivasto käyttää ennen kuin ohjuksia aletaan virittää, ja silloin tietenkin ydinaseita koskevaa viestintää sekä GLONASS-laitteita, joiden avulla sukellusvene paikantaa itsensä jotta ohjusten suuntaus saadaan kohdalleen voidaan häiritä. Saadakseen ohjukset lentämään kohteeseen täytyy laukaisijan antaa niille kaksi pistettä lähtöpisteen sekä maalin, ja jos noita tietoja ei ole, niin ohjus ei voi silloin osua maaliinsa.


Ja tietenkin ydinaseiden laukaisuun tarvitaan koodi, joka annetaan sukellusveneelle satelliittien välityksellä, ja jos tuota viestintää häiritään, niin silloin sukellusveneet eivät voi laukaista aseitaan eikä muutenkaan keskitetystä taistelun johtamisesta tule yhtään mitään, jos koodattuja radioita ei voida käyttää, niin silloin perinteisen VHF-viestintä on ainoa, mitä voidaan käyttää, ja se on erittäin häiriöaltista sekä epäselvää, koska silloin kaikki hengitys ja muut häiriöt kuuluvat läpi, ja tietenkin myös vihollisen laitteille antama radiohäirintä sekä se, että VHF:t kuuluvat toistensa läpi aiheuttaa vaikeuksia viestinnässä. Koodatut radiot perustuvat samaan tekniikkaan kuin GSM-puhelimet, eli ne voivat limittää viestinsä niin, että niillä ei voida  puhua toisten päälle, ja samalla tietenkin niissä olevat ohjelmistot suodattavat hengityksen sekä muun turhan melun pois.


Kun tässä sitten puhutaan koodiradioista, niin ne kiinnitetään yleensä tavalliseen VHF-radioon, ja kyseessä on itseasiassa pelkkä tietojenkäsittelylaitteisto, joka liitetään perinteiseen lähettimeen. Mutta jos tuota laitteen lähettämää digitaalista koodia häiritään, niin silloin eivät viestit mene läpi. Tuolla binäärikoodin muodossa lähetetyllä viestillä estetään vihollista saamasta selvää sotilaiden viestinnästä sekä silloin voidaan lähettää myös kypäräkameran ottamaa kuvaa tilanteesta sekä karttatietoja voidaan vaihtaa kenttäryhmän sekä päämajan välillä. Tuolloin operaation johto saa kaiken tarpeellisen tiedon siitä, millainen vihollinen hänellä on vastassaan.


Samoin omien miesten biometristä tietoa annetaan päämajan tietoon aktiivisuusrannekkeiden avulla, jotta sotilaita voidaan komentaa esimerkiksi juomaan tai pitämään taukoja, niin että heidän taistelukykynsä olisi mahdollisimman hyvä kaiken aikaa. Ja silloin operaation johtaja voi myös suunnitella lepopaikat sekä muut tauot tarkemmin, ja noihin paikkoihin missä miehet lepäävät voidaan tietenkin silloin toimittaa varusteita kuten lisäpatruunoita sekä tarvittavia erikois-aseita, joita ei kuitenkaan kannata muuten kannata raahata mukana, ja yksi tällaisista aseista joita ei kannata mukana kantaa on Barrett 50 kivääri, joka voi olla erittäin hyvä tarkka-ammunta kivääri, joka voi kuitenkin olla loistava väline, kun tuhotaan vihollisen lentokentille sijoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.


Jos tuollainen kivääri toimitetaan kommandoryhmälle, joka on soluttautunut vihollisen lentokentän lähelle, niin he voivat silloin ampua hävittäjiä tai muita tukikohtaan sijoitettuja koneita esimerkiksi "Rufus"-luodeilla tai olkapäältä ammuttavilla panssarintorjunta-aseilla. Ja jos esimerkiksi tuollaisen materiantuhoantaan tarkoitetun kiväärin luoti osuu pommikoneeseen, niin silloin se tuhoutuu melko varmasti. Ja yksi NATO:n uhista on se, että SPETSNAZ-ryhmä soluttautuu lähelle sen lentotukikohtaa, ja ampuu raskailla kivääreillä esimerkiksi B-52:n alla olevia risteilyohjuksia, ja samoin tietenkin voidaan tehdä myös Venäläisille pommikoneille. Jos ristelyohjukseen ammutaan panssarintorjunta-aseella, niin pahin tilanne tietenkin on sellainen, että tuossa ohjuksessa olisi ydinkärki, jolloin plutoniumia leviää pitkin tukikohta, ellei sitten HEAT-panos laukaise ydinaseen alkupanosta, niin että syntyy ydinräjähdys. Nykyään ollaan kehitetty myös laser- ja mikroaaltoaseita, joilla vihollisen lentokoneiden siivet voidaan leikata poikki tai niiden polttoaine sytyttää palamaan, ja tietenkin esimerkiksi Stinger-ohjuksilla voidaan tuhota myös isoja pommikoneita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Guam on taas politiikan pelinappulana, ja tuo saari on äärimmäisen tärkeä tukikohta USA:n strategisille ilmavoimille.

B-52 Stratofortress

Guamin asema keskeisellä Tyynellämerellä tekee siitä erittäin tärkeän kohteen, kun ajatellaan sitä, että joku valtio haluaisi ryhtyä hallitsemaan Tyyntä valtamerta. Sen takia tämä saari on ollut niin usein taistelujen kohteena. Näet keskeisen asemansa takia sitä voidaan hyödyntää laivaston ankkuripaikkana sekä myös esimerkiksi ohjustukikohtana, josta voidaan sitten hyökätä tehokkaasti ympäri Tyyntämerta. Tuo tukikohta on arvokas USA:lle, kun se suorittaa globaaleja operaatioitaan esimerkiksi Etelä-Kiinan merellä sekä Japanin läheisyydessä, ja varsinkin tuo ensimmäinen alue on äärimmäisen tärkeä sieltä löytyneiden öljy-ja kaasu varantojen takia.


Tuo saari on myös tärkeä osa USA:n ennakkovaroitusjärjestelmää, jonka tehtävänä on varoittaa sitä esimerkiksi juuri Indonesian läheisyydestä tulevista lähinnä sukellusveneistä laukaistavista ohjuksista, eli Alaskan alueella toimivat tutkalaitteet varoittavat tietenkin USA:aa Venäjän suunnasta tulevista ohjuksista. Ohjustentorjunta- ja ennakkovaroituksen antavien tutkien täytyy kuitenkin aina sijaita valtion omalla alueella, jotta niiden sijoittelu olisi poliittisesti varmalla pohjalla, eivätkä hallitusten vaihdokset vaikuta silloin noihin laitteisiin Guam on tärkeä siksi, että siellä oleva tutka voi varoittaa USA:aa Indonesian suunnalta tulevista iskuista melko aikaisin. Ja Venäjän  sekä kiinan ydinsukellusveneet voivat partioida missä tahansa osassa maailman valtameriä.


Se mikä tekee tuosta tutkasta tärkeän on se, että se sijaitsee USA:n omalla maaperällä, ja sama koskee myös siellä olevaaa SAC:n (Strategic Air Command) tukikohtaa, johon on sijoitettu joukko maailman tehokkaimmista taistelulentokoneista. Tai oikeastaan en tiedä ovatko nuo koneet siellä pysyvästi, mutta lentokone on liikkuva väline, joten B-1 ja B-52 pommikoneet voidaan lentää sinne erittäin nopeasti, mikä sitten tietenkin korostaa juuri Guamin arvoa. Samoin Guamin lentotukikohtaa voivat hyödyntää myös noiden strategisten pommikoneiden tukilentokoneet eli lähinnä niiden saattohävittäjät sekä ilmatankkauskoneet voivat tukeutua Guamiin, jos SAC sitten aikoo suorittaa sen omia turvallisuus sekä ydiniskujen simulointiin liittyviä operaatioita esimerkiksi Etelä-Kiinan meren yläpuolella.


Syy siihen miksi noiden strategisten ydiniskuun tarkoitettujen  koneiden operaatioita tukevien tukikohtien pitää sijaita nimenomaan USA:n omalla alueella johtuu siitä, että jos se turvaisi tuolla sektorilla esimerkiksi Australiassa sekä Indonesiassa oleviin tukikohtiin, niin silloin sen iskukyky olisi vaarassa siksi, että jos noissa maissa tulisi valtaan hallitus, mikä ei sietäisi ydinaseita alueellaan, saisi SAC sitten hylätä kalliit tukikohtansa, ja silloin sen kyky globaaleihin operaatioihin vaarantuisi. Kun SAC sitten  sijoittaa noita koneitaan, niin kaikkein tärkein asia tietenkin tuossa pommikoneiden toiminnassa on se, että niiden sijoittelua ei voida ennakoida. Jos nuo koneet paljastuvat, niin silloin esimerkiksi OSCAR-luokan sukellusvene voi suunnata niihin risteilyohjuksiaan, ja tuhota ne maahan. Tuon takia nämä koneet ovat aina sijoitettu niin, että niitä on jokaisessa tukikohdassa mahdollisimman vähän.


Siksi USA:lla on rengasmainen linja tukikohtia aina Alaskasta Guamille ja Reykjavikista Diego Garcian saarelle Intian valtamerelle, ja kun tuo laitos lähettää pommittajan lentoon, niin tuollaisten globaalien operaatioiden kannalta tärkein asia tietenkin olisi se, että sitä tukevilla ilmatankkauskoneilla olisi käytössään laaja tukikohtien verkosta, vaikka toki ne voivat täyttää tankkaussäiliönsä myös ilmassa siirtämällä polttoainetta koneesta toiseen. Ja jos tuollaiseen B-52 tai B-1 pommikoneeseen tulee vikaa, niin silloin tietenkin se tarvitsee sitten myös varalaskukenttiä, joille se pystyy laskemaan hätätilanteessa itsensä, jotta sen salaisuudet eivät vaarannu. Nimittäin nuo operaatiot saattavat kestää jopa useita vuorokausia kerrallaan, ja tuolloin pommikoneet lentävät maailman ympäri, joten siksi on hyvin tärkeää, että löytyy sopivia varalaskupaikkoja, jotta noiden pommikoneiden onnistuu sitten laskeutua turvallisesti, mikäli niiden moottoreihin tulee häiriöitä tai operaatio joudutaan keskeyttämään jostain syystä.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/miksi-pohjois-korea-uhittelee-ydiniskulla-hieman-lahtea-isompaa-guamia-saari-on-ollut-usean-sodan-pelinappulana/6531438

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Oliko USA:n ulkoministeri William Henry Sewardilla kristallipallo, kun hän perusteli Alaskan oston 7,2 miljoonalla dollarilla vuonna 1867?

Kun palataan valtioiden tärkeimpään rooliin eli niiden kansan sekä johtajien edun maksimoimiseen, niin tietenkin pitää muistaa se, että valtioiden toimintatapa sekä edunvalvonta muuttuvat jatkuvasti. Tuon takia esimerkiksi Venäjän johto varmasti harmittelee sitä, kun Tsaari tuolloin aikoinaan myi Alaskan USA:lle, kun sinne olisi nykyään niin helppoa asentaa ilmavalvontatutkia sekä ohjuksia, joilla tuo maa voisi uhata USA:aa. Kuitenkin tsaari myi Alaskan vuonna 1867 USA:n ulkoministeri Sewardille 7,2 miljoonalla dollarilla, koska tuon alueen hallitseminen oli vaikeaa. USA:ssa oli käyty sisällissotaa vuosina 1861-1865, joten tuon neljä vuotta kestäneen sodan jälkeen maassa ei mennyt varmaan taloudellisesti kovin hyvin.

Se mikä tietenkin kutkutti Senaatin mieliä, oli se, että jo 1830-luvulla oli huhuttu, että Yukon-joella oli ollut kultaa, ja Brittiläisessä Kolumbiassa oli löytynyt tuota himoittua metallia 1850-luvulla. Kuitenkaan tuo kulta ei sijainnut Alaskassa, joten siksi tuo alueen ostaminen oli hiukan erikoista. Ei kai Seward luullut, että Britit olisivat tuota alueellaan olevaa kultaa amerikkalaisille ilmaiseksi antaneet. Alaskan alueelta löytyi sitten kultaa mutta vuosi oli 1899, jolloin Alaskan ostamisesta tuli kuluneeksi 32 vuotta. Joten aika kaukokatseinen mies tuo herra Seward oli.

William Henry Seward
(1801-1871)

Kuten monille muillekin merentakaisille alueille, niin Alaskalle oli käynyt niin, että siitä oli tullut Tsaarin vastustajien pesäpaikka, joten sen vuoksi hän sitten lähes lahjoitti tuon alueen Sewardille. Tuota kauppaa muistellaan nykyään hyvällä, koska Alaskasta on löytynyt öljyä sekä kultaa, millä tuo osavaltio on maksanut itsensä takaisin moneen kertaan. Mutta kuitenkin Alaskalla on hyvin tärkeä rooli myös yhdysvaltojen ohjuspuolustuksessa sekä Venäjään kohdistuvassa tiedustelussa, koska Alaskaan kuuluvilla Aleuttien saarilla voidaan pitää tehokkaita tutkia, joilla voidaan valvoa toimintaa pitkällä Venäjän ilmatilassa. Eli Pentagon saa varmasti selville hyvin nopeasti, jos Alaskan kautta ammutaan ristelyohjuksia tai muita ohjusaseita lentää sen läpi.  Samoin USA:n vakoilukoneiden lennot tuolla alueella voidaan suorittaa suojassa ihmisten silmiltä, mutta se mikä itseäni tässä järjestelyssä ihmetyttää on se, että noita välineitä ei ollut Sewardin aikaan olemassakaan. Eli millä sitten Seward perusteli tuon alueen oston senaatille?

Tuolloin 1867 ei ollut olemassa myöskään mitään sellaisia asioita, joilla kauppaa voitiin perustella USA:n edulla. Se että USA maksoi 7,2 miljoonaa dollaria tuosta alueesta ei tuolloin ollut mikään pieni summa, varsinkaan kun USA:ssa oli tuolloin ollut juuri sisällissota, joka verotti valtion kassaa melkoisesti. Tietenkin on voinut olla niin, että Seward tiesi Alaskan kullasta, koska sitä ehkä oli kaivettu tuosta hyisestä maasta ilman venäläisten lupaa. Mutta varsin erikoiselta tuntuu, että hän kuitenkin tuon alueen ostamista perusteli pelkästään kullalla. Vuonna 1867 ei ollut myöskään tarvetta laajamittaiseen öljynporaukseen sekä petrokemian tuotteiden tuotantoon, koska auto oli silloin hyvin kaukainen asia. Tuon takia USA ei tuolloin tarvinnut myöskään Alaskan öljyä eikä mitään muutakaan tuon “jääkaapiksi” nimitetyn alueen luonnonvaroja, joten voidaan sanoa, että Alaskasta oli tulossa pelkkä tappio liittovaltiolle.

Kyseinen alue oli vaarassa joutua valtatyhjiöksi kutsuttuun tilaan, missä sitten ei kukaan pidä yllä lakia sekä järjestystä. Jos alue muuttuu valtatyhjiöksi, niin siitä tulee helposti rosvojen sekä erilaisten bandiittijoukkojen majapaikka. Tällöin tietenkin pitää muistaa se, että tuo alue on valtavan suuri, ja tietenkin sen vartiointiin pitää olla miehiä. Joten mistä Seward sitten ajatteli noita miehiä hakea, koska USA:n liittovaltion oli heille jostain palkkaa maksettava? Vaikka tuo alue oli jotenkin suuri, niin se sijaitsi erillään USA:n muista osista kaukana Kanadan takana, ja sinne viedyt joukot piti tuolloin huoltaa meritse. Toki niiden avulla voitiin sitten suorittaa kaksoisisku Kanadaan, jolloin Britannian tuolla alueella olevat joukot joutuisivat mahdollisessa kahakassa  kahden rintaman sotaan.

Kuitenkin Sewardin oli pakko sitten tietää, että Brittiläinen imperiumi ei ollut pelkästään Kanada sekä Brittein saaret, vaan se saisi kyllä sotilaita muualtakin värvättyä, jos tuo maailman suurin valtio aikoisi sitten suorittaa iskun heikentynyttä USA:aa vastaan. Mutta kuitenkin tuo isku jäi tekemättä, ja Alaska sitten kuuluu edelleen USA:aan sen liittovaltion osana. Ja joidenkin salaliittoteoreetikoiden mielestä tämä kauppa on niin omituinen, että he ovat varmaan leikillään pitäneet tuota kauppaa aikamatkaajien luomuksena.

Mitään syytä Sewardin ei tarvinnut ilmeisesti esittää, kuin että USA tarvitsi lisää maata saadakseen senaatin vakuuttuneeksi kyseisen alueen ostamisen järkevyydestä. Kuitenkin tuo kauppa tehtiin silloin, kun nykyisen Kanadan etelän puoleisessa USA:ssa oli paljon asumatonta maata. Siksi tuota kauppaa ei voitu oikeastaan millään muulla kuin salaa kaivetulla kullalla perustella. Kuitenkin kultaa löydettiin vasta vuonna 1893, mutta alue oli Klondike Kanadassa. Nomen kultaryntäys alkoi vasta 1899, jolloin kultaa alettiin kaivaa Alaskasta. Joten on aiheellista kysyä sellainen kysymys, että oliko Sewardilla hyvä kristallipallo tai puhelahjat, jotta hän sai tuon kuuluisan kaupan perusteltua senaatille, jonka piti asia hyväksyä maassa, jossa oli oli käyty verinen sisällissota, minkä jälkeen maa tarvitsi jälleenrakennusta sekä sotilaat hoitoa, joka sitten maksoi myös  melko paljon.

https://sites.google.com/view/sewardjaalaska/etusivu