Mitä käytös ihmisestä kertoo? Se kertoo hänestä ja hänen kotioloistaan kaiken

Käyttäytyminen on siitä mielenkiintoinen asia, että se viestii paljon sellaista, mitä ehkä haluaisimme salata. Tietty puhetyyli kertoo siitä, jos ihminen liikkuu jengeissä. Mutta samoin se paljastaa paljon siitä, millaista kieltä henkilön kotona käytetään. Tietty ristiriita ihmisen olemuksessa sekä puhetavassa saattaa aiheuttaa sen, että toinen muuttuu epäilyttäväksi muiden silmissä, ja esimerkiksi se että henkilö käyttää puku päällä jotain alatyylin ilmaisuja kertoo hänestä jotain sellaista, mitä hän ei varmaan halua muille paljastaa. Tuo asia on nimittäin jengissä vietetty menneisyys sekä se, että tuo henkilö on työssä, missä käytetään pukua. Ja tuollainen työ on usein esimerkiksi myyntimiehenä toimiminen.

Mutta jos henkilö on esimerkiksi kiusannut muita edellisessä oppilaitoksessaan, niin silloin tietenkin hän varmasti haluaa salata nimensä, kun tuollainen henkilö lähtee opiskelemaan esimerkiksi ammattikouluun. Eli hän varmasti silloin kieltää nimensä julkaisemisen hyväksyttyjen listoilla, koska tuollainen henkilö ei varmasti halua, että hänestä puhutaan takanapäin. Kun taas ajatellaan esimerkiksi diktatuurivaltioita, niin tietenkin niiden koko valtiokoneisto on korruptoitunutta, mutta miksi sen johtajat ottavat lahjuksia? Se on sitten sellainen kysymys, mihin olisi mukava löytää vastaus. Diktaattorin ei lahjuksia tarvitse ottaa, koska kaikki tuossa valtiossa on kuitenkin hänen, joten jos hän jotain tippejä omalle pankkitililleen pyytelee, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että miksi hän niin tekee?

Eli miksi hän haluaa ohittaa oman valtionsa valvonnan, ja käyttää liiketoimissaan esimerkiksi Sveitsissä olevaan pankkitiliä, kun hän voisi käyttää hyväksi omaa pankkiaan täysin surutta. Kun ihminen tekee tuollaisia asioita, niin hän muuttuu epäilyttäväksi toimijaksi, ja jos vaikka ajatellaan Saddam Husseinia eli Irakin edesmennyttä diktaattoria, niin hänen kohdallaan esimerkiksi sata tai 200 miljoonaa dollaria ovat pieniä summia, jotka hän voisi ottaa omasta valtionpankistaan, milloin häntä huvittaa niitä käyttää. Noiden Saddamien tulotaso on yhtä suuri, kuin hänen valtionsa BKT, eli pikkurahasta ei hänellä ole puutetta. Joten tarvitseeko hän noita henkilökohtaisia varojaan mahdollisesti palkkamurhaajien palkkaamiseen, vai onko tuolloin kysymys siitä, että kyseinen henkilö sitten käy jossain yksityislääkärissä Euroopassa.

Näet diktaattorien ongelmana on kautta koko maailman ollut se, että he pelkäävät lääkäreiden jakavan heille kuoleman pistoksia. Kuitenkin kun puhutaan siitä, mitä käyttäytyminen sekä tavat merkitsevät ihmisille, niin sellaista asiaa ei juurikaan olla koskaan käyty läpi, että mitähän ihmiset ajattelevat sellaisista tapauksista, missä joku esimerkiksi jättää ammattikoulun kesken? Se tietenkin on jokaisen aivan oma asia, mikä joissakin tapauksissa on kuitenkin ollut sellaista, että toisia on painostettu myös tekemään tuollainen eropäätös. Se on varmasti sellainen asia, mistä kyllä pitäisi ihmisten kotona hiukan keskustella. Jos ihminen on niin varma omasta asemastaan, että hän uskaltaa ryhtyä toisia pakottamaan eroon koulusta, niin silloin kyllä on joku häntä tuollaiseen toimintaan kannustanut.

Tuollaisissa tapauksissa hänelle on koko elämän ajan ilmeisesti kerrottu, että hän on joku joukon pomo, jota ei missään nimessä saa sitten ryhtyä vastustamaan. Tällaisissa tapauksissa on sitten kyllä joskus ihmetelty suureen ääneen sitä, miksi opettajat eivät tuollaiseen uhoamiseen ja painostamiseen puutu, ja kutsu esimerkiksi virkavaltaa paikalle, koska laiton uhkaus on rikos. Ja jos tuohon pakottamiseen liittyy esimerkiksi väkivallalla uhkaamista, niin silloin kyllä pitää tapaus saattaa poliisien tietoon. Nimittäin omasta mielestäni on todella noloa ryhtyä vaatimaan kaikkia muitakin pilaamaan mahdollisuutensa, jos itse sen haluaa tehdä. Joidenkin ihmisten mielestä vaitiolovelvollisuudella voidaan tuolloin sulkea todistajien suu.

Mutta itse kyllä huomautan puolustukseksi sellaisen asian, että nuo jengin pomoiksi itsensä nimenneet ihmiset eivät koskaan itse tuosta vaitiolovelvollisuudesta paljoa välittäneet, niin tuosta asiasta voidaan sillä verukkeella kirjoittaa vaikka kuinka paljon, eli tuo velvollisuus on tietenkin voimassa vain silloin, kuin toinen sen haluaa pitää. Koulukiusaaminen on erittäin ikävä asia, kuten aina ennenkin olen kirjoittanut, mutta kuitenkin voisin sanoa sellaisen asian, että koulukiusaaminen ei kyllä ole kovin aikuista toimintaa. Ja jos jossain ammattikoulussa aletaan henkilöä kiusata, tai hänen käytöksensä on jotenkin muuten lapsellista, niin silloin kyllä pitää ryhtyä tutkimaan sitä, että onko sama henkilö oikeastaan tehnyt ne kypsyyskokeet, joita ammattikouluun pääsy edellyttää, kuin se joka ilmestyy tuonne luokkaan.

Toisen ihmisen kiusaaminen osoittaa todellista kypsymättömyyttä sekä kyvyttömyyttä arvioida omaa käytöstä. Se taas sitten kielii siitä, että kotona ei välttämättä olla kasvatettu omaa lasta niin, että hän noudattaa lakia tai edes käsittäisi, milloin hän tekee rikoksen. Tällä viittaan muutamiin tapauksiin, missä syytetyn paikalla ollut  henkilö on väittänyt suoraan, että pahoinpitelyn uhri on ikään kuin pyytänyt saada tulla hakatuksi tai muuten törkeästi kohdelluksi.

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko "Jammu" Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle "terveen paperit", ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto "V":hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä "ammattitaidolla". Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on "operaattori". Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu "pimeisiin" erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän "tyttö nimeltä Nikita", joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/

Darwinin evoluutiomalli sekä pohdintaa siitä, miksi me ihmiset olemme toisia lajeja ylevämpiä ainakin omasta mielestämme.

Charles Darwin
(1809-1882)

Darwin sekä evoluutio ovat kaikille ihmisille tuttuja asioita. Evoluutioteoria joka on nykyaikaisen teiteenharjoittamisen kulmakiviä on myös äärimmäisen julma näkemys luonnosta sekä siitä, mitä varten esimerkiksi lajit ovat olemassa. Lajien synty liittyy kykyyn mukautua luonnon sekä muun ympäristön asettamiin vaatimuksiin, ja kuitenkin lajien elämä riippuu siitä, että onko niillä tarpeeksi ravintoa vai ei. Jos laji on liian ylivoimainen muihin nähden, niin se metsästää lopulta oman ruokansa loppuun, joten myös tällainen tapaus voi olla yksi niistä paljon puhutuista ekologisista lokeroista, mitkä sitten myöhemmin johtavat laiin tuhoon. Jos joku laji on metsästäessään niin ylivoimainen, että sille ei löydy mistään haastajaa, niin kuitenkin se voi olla vaarassa kadota sukupuuttoon.

Näet kyseessä on usein suurikokoinen laji, jonka kasvu täyteen mittaansa on todella aikaa vievä prosessi. Tuollainen laji on Anaconda. Kyseinen jättimäinen kuristajakäärme voi kasvaa 15 metrin pituiseksi, mutta kuitenkin sillä on melko paljon vihollisia. Syntyessään anacondan poikanen on vajaa 15 senttimetrin pituinen, ja siksi erittäin houkutteleva välipala linnuille, joista osasta tulee myöhemmin sen ruokaa. Eli tässä tapauksessa lajin uhkana ovat sen omat saaliseläimet, joita se sitten aikuisena käyttää ravinnokseen. Toinen tapaus tästä on Tyrannosaurus Rex. Jurakauden mahtipontinen petoeläin, jonka puruvoima oli noin 5 000 kiloa neliösenttimetriä kohti. Kuitenkin tuo lisko oli varsin haavoittuvainen, koska sen munia rosvottiin melko tehokkaasti.

Kyseisen lajin kohtaloksi koitui sitten lopulta Jukatanin kohtaan pudonnut valtava meteoriitti, joka synnytti Meksikonlahden, ja tuossa törmäyksessä maahan aukeni valtava tulivuoren kraateri, josta sitten pääs ilmakehään valtavasti vesihöyryä sekä vulkaanista tuhkaa mitkä aiheuttivat sitten ydintalven, joka surmasi 90 prosenttia maan kaikista eläimistä. Kun puhutaan Tyrannosaurus Rex:istä, niin tuo meteoriitti oli kuitenkin vain viimeinen niitti tuolle eläimelle, joka aikoinaan hallitsi maailmaa.

Hirmuliskojen määrä oli näet vähentynyt jo aikaisemmin. Tyrannosaurusten kuten myös joidenkin muiden hirmuliskojen kohtalona olivat noin 15 senttimetrin mittaiset alkunisäkkäät, jotka vaanivat niiden poikasia ja ryöstivät munia, ja tuo munarosvojen tekniikka oli hyvin tehokasta. Ne varoivat rikkomasta munien kuorta, vaan hiipivät noiden liskojen pesiin, ja tekivät pieniä reikiä niiden minien kuoriin, mistä ne sitten imivät munan sisällön vatsaansa.

Tuolloin liskot eivät havainneet yöllistä vierailua, ja samoin kun hirmuliskot kuoriutuivat olivat ne loistavaa riistaa alkukissoille sekä linnuille, joita oli alkanut kehittyä Jurakauden puolivälissä. Mutta teitenkin myös tyranniliskojen raivokas saalistus verotti muuta liskokantaa, ja tuolloin ne itse alkoivat kärsiä ravinnon puutteesta. Mutta kuten tiedämme, niin hirmuliskojen sukupuutto on monen tekijän summa. Kun puhutaan sopeutumisesta ympäristöön, niin tuo ydintalvi oli sitten esimerkki asiasta, jota ei ratkaista puremalla. Sää sekä ravinto ovat asioita, jotka ratkaisevat eloonjäämisen luonnon julmassa pelissä, joka samalla loihtii esiin kaikkein hienoimpia taideteoksia, mitä ihminen voi koskaan kuvitella.

Evoluutio on asia, joka on luonut eteemme sellaisen tilanteen, missä vain geneettisesti parhaat yksilöt saavat elää. Kun puhutaan darwinismista, niin se on luonut eteemme myös kammottavia asioita, eli ajatuksen siitä että joku ihminen olisi toista parempi. Tämän ajatuksen eräs filosofi nimeltään Friedrich Wilhelm Nietzsche jalosti opiksi, jota kutsutaan nimellä ”yli-ihmisoppi”. Tuon opin mukaan ihmisten johtajiksi nousevat henkilöt, jotka ovat muita ylevämpiä moraalisesti sekä muiden avujensa ansiosta. Kyseinen teoria on eräs stoalaisen filosofian suuntauksen radikaaleimmista esimerkeistä. Tuo oppi kuitenkin ajoi natseja murhaamaan säälittä miljoonia ihmisiä, koska he olettivat olevansa noita yli-ihmisiä.

Tämä kammottava massamurhaaminen oli osa eugeniikkaa, natsien rodunjalostusohjelmaa, mistä käytetään nimitystä ”kiihdytetty evoluutio”. Tämä termi tarkoittaa sitä, että ihmisiä pidetään äärimmäisen huonoissa oloissa, ja sitten luonnonvalinta suosisi perimältään kaikkein vahvimpia ykslöitä. Kyseinen toiminta on tuomittu kaikissa muodoissaan äärimmäisen brutaalina sekä julmana metodina epäinhimilliseksi sekä rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Kun me ihmiset katsomme itseämme taaksepäin, niin luolamiehet eivät jättäneet omiaan heitteille vaan hoitivat myös vammaisia ryhmän jäseniä.

Vaikka toki Neandertalin ihmiset söivät nuo heimonsa jäsenet heidän kuoltuaan, niin kuitenkin he kuolivat luonnollisen kuoleman. Kehittyneempi nykyihminen tai Cro-Magnon-ihminen eivät omiaan syöneet, ja epäilen että kannibalismi koitui osittain Neandertalin ihmisen kohtaloksi. Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi meidän eettinen säänöstömme sanoo tuskan tuottamisesta eläimelle tai ihmiselle, niin missään nimessä ei koskaan saa tuottaa tarpeetonta tuskaa tai surmata yhtään luontokappaletta ilman pätevää syytä. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen toiminnasta muita lajeja kohtaan, niin voidaan sanoa, että emme ole niitä kaikkein anteeksiantavimpia olentoja maailmassa. Luonnonvalinta on tehnyt meille ajatusmallin, mitä kutsutaan sosiaaliseksi vastuunkantamiseksii.

Ja jos yhtä ihmistä vastaan hyökkää eläin, niin toki silloin lähdemme tuota eläintä jäljittämään sekä pyrimme sen surmaamaan. Se on aivan itsestään selvä jokaiselle ihmiselle. Mutta kuitenkin pitää saada kiinni nimenomaan se karhu tai susi, joka on ihmisten päälle käynyt. Ei ole mitään järkeä siinä, että parikymmentä karhua tai sutta ammutaan, jos tuota ihmistä vahingoittanutta eläintä ei saada kiinni. Vain tuo yksi yksilö on päässyt ihmislihan makuun, ja jos sitä ei metsästä löydetä, niin se jatkaa hyökkäyksiään.

Evoluutio on erittäin mielenkiintoinen asia, ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Yksi evoluution muodoista on perimätietoon perustuva käytöstapa, joka on kehittynyt lajillemme, jotta pällemme ei hyökättäisi. Samoin koiraeläinten tapa repiä saaliita elävältä johtuu siitä, että tuo brutaali saalistuksessaan käyttämä tekniikka toimii samalla varoituksena muille lajeille siitä, mikä niitä odottaa, jos ne hyökkäävät hyeenakoirien päälle.

Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista, mitä evoluutiosta on koskaan esitetty on se, että jollain planeetalla olisi tapahtunut se, että robotit olisivat alkaneet kehittyä spontaanisti. Tuon mallin esitti aikoinaan Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem kirjassaan ”Voittamaton”. Siinä avaruusaluksen automaatit olisivat kehittäneet itseään spontaanisti niiden tietokoneisiin ohjelmoitujen evoluutiomallien avulla. Tuloksena on metallinen hyönteisparvi, jonka kanssa sitten aluksen miehistö joutuu tekemisiin. Nuo robottihyönteiset sitten kohtaavat ydinkäyttöisen androidin, joka saa sitten ne lopettamaan toimintansa aluksen miehistöä vastaan.  

kirjabloggaus.blogspot.fi

Ahmat ovat siis aiheuttaneet erittäin vakavia porovahinkoja, joten niitä saa jälleen kaataa, mikä auttaa pitämään budjetit raameissaan

Ahma

Ahma on taas sitten päässyt ihmisen tappolistalle, ja 30 vuoden jälkeen sitä saa taas metsästää. Tämä muutos luonnonsuojelulakeihin tai asetuksiin tuli siksi, että maamme poroille tapahtuneet tuhot, joiden takia omistajille oli maksettu liikaa korvauksia saataisiin pienemään. Tuolla ahmojen tappamisella pyritään saamaan aikaan sellainen tilanne missä petoeläinten aiheuttamien tuhojen aikaansaama menoerä valtiolle saataisiin kutistumaan, ja siksi on ilmeisesti poromiesten mahdollista hakea kaatolupaa kahdeksalle ahmalle vuodessa.

Ja tuo sitten tietenkin jää vähän hämärän peittoon, että millä perusteilla tuota tappolupaa sitten haetaan? Riittääkö siihen yksi kuollut poro, vai pitääkö niitä olla vähän enemmän, jotta lupa sitten heltiää, ja pitääkö noita ruhoja sitten muuten käydä näyttämässä jossain, jotta voidaan todeta ahman tehneen nuo poroihin kohdistuneet tapot? Yleensä pihapiiriin tulee yksinäinen peto eli karhu tai ahma, joka hakee sieltä helppoa ruokaa. Kysymys sitten on siitä, että miten tuollainen metsän eläjä on oppinut, että jostain talon pihasta löytyy ruokakuppi? Onko sitä ruokittu jossain pihassa?

 Eli kyseessä lienee sitten sellainen asia, että noita tappolupia myönnetään noiden poronlihan makuun päässeiden ahmojen surmaamiseen. Kun puhutaan kotieläimiin kohdistuvista hyökkäyksistä, niin silloin tietenkin tulee aina heti mieleen se, että tietenkin tuollainen eläin, joka lehmiä sekä poroja ja muita kotieläimiä surmaa, täytyy käydä lopettamassa. Kuitenkin pitää muistaa se, että se että metsästäjät lähtevät metsään ampumaan kaikki vastaan tulevat ahmat ja muut suurpedot ei välttämättä ratkaise ongelmia. Nimittäin kun puhutaan esimerkiksi pihapiiriin tulevan karhun tai muun eläimen tappamisesta, niin silloin tietenkin tulee sellainen asia eteen, että tuo lopetettava eläin pitää olla juuri se, joka on noiden kotieläinten päälle käynyt. Se että mikä tahansa ahma tai muu eläin ammutaan ei poista sitä, että vain harva noista pedoista edes tulee ihmisen lähelle.

 Yleensä nuo suuret pedot hiukan pelkäävät ihmisiä, mutta aina välillä on vastaan ilmeisesti tullut yksilö, joka käy pihapiirissä asti hakemassa ruokaa. Se ei yleensä ole noiden villieläinten käyttäytymistavan mukaista, joten silloin kyllä tulee mieleen sellainen asia, että miten esimerkiksi karhu tai ahma on tottunut ihmisiin niin, että ne uskaltavat sitten tulla pihaan asti.  Eli onko tuota eläintä sitten joku syöttänyt, kun se on ollut pieni, koska yleensä ne kaihtavat ihmisiä, joten voidaan kysyä, milloin esimerkiksi koira, lehmä tai poro on ollut tuollaisen metsän eläimen ruokalistalla niin usein, että niistä on muodostunut tuon eläimen pääasiallinen ravinto. Muuten en usko että ne ainakaan lehmiä alkaisivat muuten syödä.

Toki on saattanut olla niin, että joissain yksittäistapauksissa on maastoon jäänyt niin paljon poron raatoja, että joku suurpeto on niihin tottunut. Mutta se että joku suurpeto oikeasti tulee jatkuvasti pihoihin ei varmasti ole mitään kovin yleistä, ja se mistä tuollainen eläin on tällaisia tapoja oppinut on varmasti mielenkiintoista pohdittavaa. Kyse on nimittäin siitä, että jos joku eläin tulee pihaan jatkuvasti, niin sitä on joku varmasti pitänyt jossain pihapiirissä hyvänä. Jos eläin tulee ihmisen pihaan, niin jos se ei sieltä joka kerta ruokaa saa, niin johan alkaa matka suuntautua muille maille vierahille, koska niin outo ympäristö pihapiiri on noille villieläimille.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uhanalaista-ahmaa-saa-metsastaa-35-vuoden-rauhoitustauon-jalkeen-ymparistojarjestot-poyristyivat-ministerion-paatoksesta/6306412

marxjatalous.blogspot.fi

Henkilön käyttäytyminen kuvastaa sitä ympäristöä, missä hän on kasvanut

Jos ihmisen saama tieto jostain yhteiskunnallisesta ilmiöstä perustuu pelkkään median välityksellä saatuun tietoon, niin hänen käsityksensä ihmisistä on karikatyyri, ja kai esimerkiksi myös islamismia voidaan sanoa yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Muutenkin käsityksemme tuosta uskonnosta on melko rajoittunutta, eli uskomme että muslimi ei muuta tee kuin rukoile, tai heiluttele kadulla AK-47:ää ja polta USA:n presidenttiä esittäviä nukkeja, ja juoksentele länsimaiden lippujen yli. Samoin käsityksemme amerikkalaisesta kulttuurista on vähän samanlainen median vääristämä, missä poliisi juoksee ympäriinsä siviilipuvussa kravatti kaulassa, ja jokainen amerikkalainen omistaa tietenkin aseen, ja haluaa pommittaa arabeja.

Puvun käyttö on tietenkin sellainen asia, mitä kauheasti elokuvissa näytetään. syy tähän on se, että näyttelijä voi tuolloin vaihtaa vaatteita huomaamattomasti. Mutta jotkut myyntimiehet käyttävät jatkuvasti pukua, koska se ikään kuin antaa kaikupohjaa heille. Puvulla luodaan kuva osaavasta ihmisestä, joka tietenkin on koulutukseltaan vähintään juristi. Ja tuolloin pukua käytetään ihmisten jyräämiseen.

Ihmismieli on yllättävän ennustettavissa oleva paikka, jossa olevat käytös- ja tapa mallit periytyvät isältä pojalle. Kaikissa yhteiskuntaluokissa on tehtäviä, joita pidetään ikään kuin vähä-arvoisina. Esimerkiksi tietyissä laitoksissa WC-tilojen siivous teetetään kaikkein alimmilla yhteisön jäsenillä, eli mitään kovin tyylikkäitä nämä tiettyjen henkilöiden yritykset peitellä taustojaan esimerkiksi puolustusvoimissa tai rautatieasemilla eivät kyllä ole.

Kun katsotaan esimerkiksi henkilön ulkonäköä sekä esiintymistä, niin tietenkin on olemassa ihmisiä, joille sanotaan vähemmän kuin toisille, ja jos ihmiselle ei mitään koskaan sanota, niin silloin tietenkin käy joskus niin, että henkilö ikään kúin ampuu roolinsa yli, jolloin hänestä tulee karikatyyri, joka saattaa herättää hieman hilpeyttä kadulla. Se että ihmisellä ei ole mitään yhtymäkohtaa normaaliin elämään saa hänet joskus käyttäytymään todella omituisesti. Tässä tekstissä sanoilla “normaali elämä” tarkoitetaan esimerkiksi tuon henkilön ystävien sekä muiden hänen seurassaan olevien henkilöiden tulo- sekä muita taustoja.

Jos normaalissa yhteiskunnassa asuva ihminen esimerkiksi muuttaa asumaan  amish-yhteisöön, niin hän on tietenkin näistä ihmisistä aivan kuin joku “UFO”, kuten joissain piireissä on tapana sanoa. “Normaali yhteiskunta” tarkoittaa siis sitä ympäristöä, missä enemmistö valtion alueella asuvista ihmisistä elää. Vaikka joku “hiphop”-nuori saattaa olla omissa piireissään liikkuessaan melko huomaamaton, ja sulautua hyvin ympäristöön, niin tuossa “amish-yhteisössä” hän varmasti pistää silmään.

Sama koskee eurooppalaisia, jotka matkustavat esimerkiksi arabiaan. On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat, että eurooppalainen “agentti” voisi kävellä siellä ympäriinsä burkhaan pukeutuneena, ja kukaan ei häntä huomaisi. “Agentti” voi tarkoittaa esimerkiksi huomaamattomasti toimivaa yliopiston opiskelijaa, joka haluaa tutkia islamilaista elämäntapaa, niin että häntä ei itseään havaittaisi, ja ihmiset toimisivat normaalisti hänen lähellään.

Parhaat versiot tästä ideasta ovat sellaisia, että esimerkiksi DELTA-FORCE soluttautuisi tuohon klassiseen arabinaisen asuun pukeutuneena johonkin kaupunkiin. Voin sanoa että se ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus, koska saattaa olla, että he eivät välttämättä tiedä, että mistä arabimies sitten erottaa, että onko kyseessä nainen vai naiseksi pukeutunut mies? Mutta jos ajatellaan kuvitteellista tilannetta, että joku ihminen olisi syntynyt jossain toisella planeetalla tai avaruusasemalla, ja sitten hänet tuodaan Maan pinnalle, ja tehtäväksi annettaisiin selvittää se, miten ihmiset oikeasti eläisivät. Se miten hän tuolle asemalle on joutunut tai miten tuo hypoteettinen asema on tuonne avaruuteen tässä käyttäytymistieteellisessä  tehtävässä on sivuseikka.

Siellä olevat ihmiset tai olennot eivät ole koskaan käyneet Maassa, vaan heidän ainoa tietolähteensä planeetastamme on tiedutelutieto, mitä he ovat keränneet mediasta, sekä muilla tiedusteluvälineillä. Miltä tuollaisen olion mielestä me mahdamme näyttää? Olisi varmasti hupaisaa, jos hän valitsisi asunsa esimerkiksi MTV:n musiikkivideoiden mukaan, ja tietenkin hänellä olisi varmaan muitakin stereotypioita päänsä sisällä, jos hänen kaikki tietonsa meidän yhteiskunnastamme rajoittuisi siihen, mitä hän median avulla on saanut hankittua. Media antaa yhteiskunnastamme hiukan rajoitetun kuvan, missä esimerkiksi kadut kuvataan todella vaarallisena ympäristönä, ja kuten varmaan tiedämme, niin elokuvissa esitellyt tuotteet ovat oikeasti hyvin paljon erilaisia, kuin mitä ne oikeassa elämässä ovat, eli ihmiset käyttävät niissä pukuja, ja muutenkin toiminta on sellaista, että sitä ei oikeassa elämässä näe.

Kun puhutaan esimerkiksi normaalista yhteiskunnasta, niin tietenkin media varmasti antaa siitä aina hiukan vääristyneen kuvan, koska kukaan tuskin tulee koskaan tekemään kahden tunnin dokumenttia tavallisesta päivästä Helsinkiläisellä kadulla, missä ihmiset toimivat ilman, että he näkevät kameroita tai kukaan ei heidän normaalia kaupassa kassalla tapahtuvaa asiointiaan äänittäisi salaa, jolloin kyseessä olisi oikea asiakaspalvelutilanne, jossa henkilö kohtaa oikean asiakaspalveluvirkailijan, ja tietenkin asiakaspalvelua antava henkilö kohtaisi oikean asiakkaan, joka toimisi täysi aidossa tilanteessa, mitä ei olla koskaan varmaan esitetty siloittelematta.

Ja tuo tilanne varmasti poikkeaa paljon siitä, mitä noiden yhtiöiden tekemissä esittelyvideoissa on näytetty. Videoilla kukaan ei koskaan ole väsynyt, ja hänellä on aina täysin sopivat vaatteet. Samoin jokainen palvelutilanne päättyy aina siten, kuin asiakas olisi oikeassa. Kaikki asiakkaat eivät ole oikeassa, vaikka yhtiön johto niin sanoisi. Ja varsinkin ovelta-ovelle kauppiaille tehdään joskus sellaista, että heillä siivoutetaan asuntoja, tai vaaditaan seksipalveluita, jotta asiakkuuskandidaatti eli “liidi”sitten laittaisi nimensä korttiin, jota vastaan tuo yhtiö antaa hänelle kilometrikorvauksen.


metsantarinoita.blogspot.fi

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.