Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihmiset eivät olisi sosiaalisia

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihminen ei olisi sosiaalinen. On melkeinpä ironista todeta, että ihminen joka ei omaa ollenkaan sosiaalisia taitoja omaa kuitenkin usein loistavan ystäväpiirin. Vaikka ihminen olisi kuinka omaan napaansa tuijottaja, joka ei mistään mitään välitä, niin hän voi sitten tietenkin olla hyvin puhelias. Ja mitäpä tuollainen täysin ilman sosiaalisia taitoja tai sosiaalista omaatuntoa elävä ihminen muiden puheista mitään välittää. Tärkeintä on sellainen asia, että tuollainen henkilö saa oman asiansa sanottua, ja mitäpä muiden sanomisilla sitten on mitään väliä, kun henkilö sitten kuitenkin tietää osaavansa ja tietävänsä kaiken muita paremmin.


Se että hän sattuu loukkaamaan jotain toista henkilöä on tuolle "yli-ihmiselle" täysin yhdentekevä asia, koska kukaan ei hänelle mitään merkitse. Tuossa tapauksessa kyseessä on usein kaveripiirin pomo, jonka ympärillä halutaan näyttäytyä. Yleensä tuollainen komenteleva henkilö on isoveli- tai sisko, joka on saanut olla yksi vanhemmista, ja jakaa rangaistuksia muille sisaruksilleen. Tuo aiheuttaa hänelle helposti sellaisen asenteen, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja tietenkin kaikki työ minkä voi teettää muilla myös teetetään aina jollain toisella henkilöllä. Koska tuollainen henkilö on ikään kuin kokenut saaneensa muiden komentamisesta positiivista palautetta, niin hän mielellään sitten  myös komentelee muita.


Mutta hänen "antipersoonallituutensa" tai käänteinen persoonansa on henkilö joka on karkea sekä eristäytyvä. Ja tietenkin tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epäsosiaalinen, eli hän ei viitsi edes enää osallistua mihinkään keskusteluihin, ja se saattaa sitten antaa tuosta ihmisestä hiukan omituisen kuvan.  Toki tässä vaiheessa voimme kuitenkin hiukan puolustaa tuollaista ihmistä, koska hän on sitä, mitä yhteiskunta sekä hänen yhteisönsä ovat hänestä muokanneet, ja jos ihminen ei koskaan saa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteistaan, niin hän ei niitä sitten halua myöskään hankkia, eli sellainen ihminen on yhteiskunnan luomus, jolla ei ehkä ole niin monia hienoja muistoja, että hän niitä viitsisi jakaa muille. Eli en usko että kymmenistä työpaikoista potkittu ihminen sitten haluaa kaikkia asioita käydä edes läpi. Eikä esimerkiksi aina kaveripiiristä jätetyllä henkilöllä ole mitään puhuttavaa sosiaalisissa tilanteissa, jotka eivät liity työhön.


Sosiaaliset taidot voivat kehittyä vain sellaisessa ympäristössä, missä ihminen saa asiallista palautetta siitä, että hän osallistuu keskusteluihin ja tuota tietenkin kutsutaan "kasvatukseksi". Mutta jos ihminen saa vain negatiivista palautetta kaikesta sosiaalisesta toiminnastaan, niin silloin hän muuttuu sellaiseksi, että tuota henkilöä ei enää kiinnosta se, miten hän nyt sitten käyttäytyy, kun siinä sitten aina tilanne muuttuu sellaiseksi, että hän saa vain negatiivista palautetta.


Samoin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa se, että henkilö saapuu humalassa tilaisuuteen, missä ei ole soveliasta esiintyä humalassa. Alkoholisteilla on usein erittäin suuret kaveripiirit, vaikka he eivät koskaan erityisen loistavilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Mutta erittäin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa sellainen asia, että ihminen ei kykene ollenkaan keskustelemaan asioista toisen kanssa tasa-arvoisesti, vaan hänellä pitää aina olla jonkinlainen etulyöntiasema toiseen henkilöön nähden, eikä esimerkiksi kykene kommunikoimaan ollenkaan, ellei hän sitten ole esimerkiksi omassa kotonaan kavereidensa ympäröimänä, eikä tällainen henkilö kykene ollenkaan sitten muutenkaan ottamaan toisten ihmisten kantaa huomioon.


Tuollainen henkilö joka ei missään vaiheessa kykene tasa-arvoiseen keskusteluun sitten turvautuu kaiken maailman alatyylisiin esityksiin, missä sitten käydään vähän vihjailemaan siitä, että kuinka paljon suhteita tuolla "väittelijällä" on. Eli mikään ei estä sitä, että tuollainen sosiaalisia taitoja omaamaton henkilö varastaa tai muuten huijaa haltuunsa esimerkiksi toisen henkilön päiväkirjaa tai urkkimasta toisen ihmisen sosiaalisen median sisältöä tietoonsa. Se antaa mukavan vallan tunteen, kun ihminen saa lukea toisen mietteitä, ilman että hänen täytyy asiasta mitään mielipidettä sanoa. Ja tietenkin urkinta kulkee osana sosiaalista osaamattomuutta, mikä ilmenee siinä, että toiseen nähden ylemmyyttä osoittava henkilö sitten kysyy kaikki asiat toisen vanhemmilta.


Siinä vasta tuntuu hyvältä, kun kaikki mahdolliset asiat sitten käydään vanhempien kanssa läpi, vaikka toinen on täysi-ikäinen ja kypsä päättämään omista asioistaan. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemätön henkilö on sellainen. että hän ei pysty tajuamaan milloin toisen ihmisen alistaminen on mennyt liian pitkälle. Silloin kun ihminen suuttuu jostain, niin tuollainen sosiaalisesti rajoittunut ihminen lähtee yleensä hakemaan psykiatria paikalle, koska hän haluaa noissa tapauksissa sitten tehdä seurueen päätöksiä tekevään ryhmään vaikutusta, sekä osoittaa sitten myös alistumista ryhmän johtajan määräyksiin. Tuolloin saattaa sitten olla tapana ottaa psykiatriin tai poliisin  yhteyttä, kun "omat keinot eivät riitä". Kyseisissä tapauksissa sitten tietenkään kyse ei ole usein muusta kuin tarpeesta miellyttää muita ihmisiä, sekä osoittaa se, että itsellä ei ole tarpeellista neuvotella oikeasti mistään asiasta.


Tuollainen ihminen on sikäli hyvin ärsyttävä sen takia. että hänen mielestään "neuvottelukyky" tarkoittaa sitä, että toisen  pitää antaa aina kaikessa periksi. Jos toinen sitten ei mukaudu kaikessa toisen tahtoon, niin silloin tämä itseään johtajan asemaan asettanut henkilö loukkaantuu. Poliisina työskennellessään hän lähestyy asiakastaan usein yhtiön työnjohdon kanssa, jolloin tilanne muistuttaa jotain "Wrestling"-matsia, ja tuolla tavoin kyseinen henkilö sitten näyttää muille, mistä päin tuulee. Eli hän hakee silloin vain sosiaalista yliotetta saapuessaan paikalle työmaan johdon kanssa, jolloin toinen voidaan erottaa välittömästi, jos hänen vastauksensa ei miellytä. Samoin tuo henkilö saattaa tarjota sitten lahjuksia siitä, että hänen kanssaan ollaan samaa mieltä. Eli hänen perässään kävelevät hännystelijät sitten saavat aina jotain "kivaa", kun he sitten jatkuvasti myötäilevät tuota pomoaan, ja tietenkin oman aseman eli alaisten menetyksen pelko saa heidät tottelemaan pomoaan jokaisessa mahdollisessa asiassa.

Miksi media esittelee vain negatiivisia stereotyyppejä omissa julkaisuissaan?

Negatiivinen uutinen on myyvää tekstiä, jollaisesta jotkut ihmiset pitävät. Niiden avulla tietenkin selvitetään ihmisille, että kuinka huonosti jollakin ihmisellä menee. Mutta kuitenkin voidaan ajatella, että noissa uutisissa ikään kuin luodaan kuva siitä, että esimerkiksi kaikki maailman narkomaanit ovat jotenkin väkivaltaisia. Negatiivisten uutisten antama kuva noista ihmisistä on se, että ainoa mikä heihin tehoaa, on pumppuhaulikko sekä kovat poliisitoimet. Sama koskee myös esimerkiksi myös työttömiä sekä muita valtion rahaa elämisensä käyttäviä henkilöitä. Se mitä ihminen kirjoittaa työhakemukseen on yleensä erittäin merkittävää, mutta paljon tärkeämpää ovat usein ne asiat, mitä ihminen jättää hakemukseen kirjoittamatta. Eli esimerkiksi alkoholin väärinkäyttöä ei juuri kukaan näihin hakemuksiin ilmoita, ellei hän halua jäädä kotiin nukkumaan.

Media luo stereotypioita, jotka eivät välttämättä ole tosia, ja jotka voivat olla hyvinkin vaarallisia, koska noissa jutuissa esimerkiksi työttömiä leimataan myös rasisteiksi. Kuitenkaan päihdeongelmat eivät ole tarkalleen ottaen synonyymi rasismin kanssa, ja tietenkään alkoholismi ei aina näy päältä ainakaan ensimmäisessä työhaastattelussa, mutta kyllä sekin ongelma sitten aikaa myöten tulee ilmi, kun ihminen alkaa työpaikalla esiintyä vanhalta viinalta haisten. Tuollainen työntekijä voi sitten aiheuttaa yhtiölle tappioita, jos hän esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa käyttäytyy sopimattomasti tai haisee pahalta.

Heistä tehdään noissa uutisissa aina jotenkin työtä vieroksuvia, sekä heidän elämäntyylinsä esitetään aina sellaisena, että heidän rahansa menee oluen sekä tupakan nauttimiseen. Näin sitten luodaan ihmisten mieliin kuva siitä, että kaikki suomen työttömät eivät muuta tee kuin notku ravintoloissa, ja polta tupakkaa posket lommolla. Samoin muutamat ”isänmaalliset” henkilöt ovat ikään kuin käsittäneet, että työttömiä voidaan lahjoa äänestämään heitä selittämällä, että ulkomaalaiset sitten vievät heidän työpaikkansa. Tuon takia näille henkilöille luvataan, että jos ulkomaalaiset saadaan ulos maasta, niin silloin noita siivousalan suoritustason töitä vapautuu suomalaisten haettavaksi.

Kuitenkin voidaan sanoa, että monilla entisillä hyvin työllistävillä aloilla ei enää ole töitä ollenkaan tai sitten työpaikkoja on todella vähän, koska kaikki tuo työ tehdään koneella. Koulutettu työntekijä on tietenkin valtiolle hiukan kaksipiippuinen asia, koska tietenkin tuolloin työntekijä pysyy poissa kadulta, eikä varsinkaan nuori silloin joudu niin helposti ”huonoille teille”. Mutta jos tuollainen henkilö ei sitten saakaan töitä, niin silloin hänelle maksetaan tukea paljon enemmän kuin silloin jos hän olisi täysin kouluttamaton. Samoin koulutettu henkilö on puolustusvoimien kannalta ikään kuin helpompi ”tapaus” kuin koulutettu henkilö, koska silloin hän on riippuvaisempi esimiestensä suosiosta. Tuollainen henkilö joka on käynyt ammattikoulun ei ole niin helposti komennettavissa, eikä hän hakeudu niin helposti esimerkiksi kersantiksi armeijaan, ja siksi heidän kanssaan välillä on kouluttajilla ongelmia.

 Nykyaikaisten asevoimien ongelmana on nimittäin sellainen asia, kuin alipäällystön rekrytoiminen. Kaikki ihmiset haluavat olla kenraaleita eivätkä kersantteja tai sotamiehiä, ja se tietenkin on erittäin ikävä asia esimerkiksi puolustusvoimien kannalta. Sama koskee kaikkia muitakin työnantajia maailmassa: yhtiön johtajalla on aina paljon mukavampi palli, kuin yhtiön duunarin palli. Ja siksi kaikki ihmiset sitten haluavat kohota yhtiössä esimiesasemaan. Ja sen takia kaikkien on hyvä saada pitkäaikaisia työpaikkoja, joissa he sitten voivat näyttää kyntensä työelämässä, ja kohota työryhmän johtoon. Mutta tuolloin tietenkin ongelmana on sellainen asia, kuin työpaikan sisäinen kilpailutus, missä jossain vaiheessa sitten eteen tulee tilanne, missä henkilö alkaa kilpailla samoista tehtävistä oman entisen pomonsa kanssa.

Tuollainen tilanne on juuri isojen organisaatioiden ongelma, ja tuolloin saattaa edessä olla sopeutumisvaikeuksia, kun entinen alainen muuttuu pomoksi. Tuolloin yhtiö saattaa muuttua vähän liian pieneksi työpaikaksi molemmille henkilöille, joten tuolloin edessä saattaa olla se, että entinen pomo siirtyy muihin tehtäviin. Tuolloin on joskus käynyt sellainen asia, että yhtiön johto on ikään kuin suojannut noita entisiä pikkupomojaan sillä, että he ovat varanneet yhtiön työntekijöitä tai heidän asemaansa kohtaan päätösvaltaa käyttävät työnjohdolliset asemat henkilöille, joilla on esimerkiksi tradenomin koulutus. Ja silloin kun alainen kysyy jotain tästä koulutuksesta, niin silloin vastataan, että ”koulutus on ylioppilastutkinnon takana”, ja katsotaan hiukan nenän vartta pitkin tuota kysyjää.

Mutta voin kuitenkin  kertoa teille, että tuon paljon puhutun ylioppilastutkinnon suorittaminen ei ole mikään myyttinen asia, ja sinne tradenomin tutkintoon johtavaan koulutukseen kyllä sitten voi myös hakea, jos sattuu se ylioppilastutkinto olemaan hyväksytysti suoritettu. Ja aikuislukioon pääsee sillä, että on käynyt peruskoulun. Joten sitä kautta tietenkin voi pyrkiä myös noihin hiukan paremmin palkattuihin töihin, vaikka tietenkin nyt on alalla sitten työpaikoista pulaa.

Aina pitää muistaa se, että jos ihminen haluaa jotain, niin hän sen voi myös saada. Kaikki riippuu asenteesta ja motivaatiosta. Eli jos ihminen haluaa jotain, niin hänen pitää myös uhrata sen eteen aikaansa, ja lukion tai ammattikoulun käyminen vaatii aikaa, sekä monia tylsiä iltoja kirjojen ja läksyjen parissa. Kuitenkin kun tuollainen projekti onnistuu, niin silloin hymy kohoaa korviin asti. Ja silloin tietenkin kaikki muuttuu valoisaksi, vaikka opiskelun aikana saattaa tuntua siltä, että tie nousee pystyyn. Eli rahaa on kovin vähän, ja muutenkin tuolloin pitää oma ajankäyttö miettiä todella tarkasti. Joten tuolloin saattaa jossain vaiheessa tuntua pahalta, ja tietenkin opinnäytteeseen pitää varata aikaa. Mutta lopulta tulevat paperit käteen, ja siinä sitten ainakin oma sosiaalinen arvostus kohoaa.

Ihmisen luonteen, sosiaalisen aseman yhteisössä tai hänen elämäntilanteensa voi nähdä toisesta päälle, eli siksi tuo klassinen väittämä siitä että "silmät ovat sielun peili" on oikein.

Klassinen väittämä että katseesta näkee onko edessä hyvä tyyppi pitää kyllä jollain tavoin paikkansa. Eli jos silmät ovat verestävät tai sameat sekä jähmettyneet tai lasittuneet, niin henkilö saattaa käyttää huumausaineita. Samoin jos hän välttelee katsekontaktia, niin silloin saattaa edessä olla ongelmallinen tapaus. Tai sitten jos henkilön käytös on ongelmallista, niin se kertoo siitä, että hän ei ehkä käsitä kaikkia asioita kuten pitäisi. Tuolla asialla tarkoitan sitä, että henkilö jatkuvasti varastelee tai muuten tuhoaa yhtiön omaisuutta, niin hän ei ehkä omaa rikollista mielenlaatua, vaan tuollaisen varkaan tai tiuskijan ongelmana on sellainen, että hänen elämänhallintansa on jotenkin kadoksissa.

Tiuskiminen ei ole mikään myötäsyntyinen ominaisuus ihmisen käytöksessä, vaan hän kasvaa tuohon rooliin siten, että ensin hänen vanhempansa jotenkin käyttäytyvät muita kohtaan komentelevasti. Ja kuten sanonta kuuluu, niin "herrojen elkeet tarttuvat renkiin". Eli lapset perivät mallioppimisen kautta vanhempiensa käytöstavat, sekä jäljittelevät näitä lähes kaikessa.  Jos vanhemmilla on tapana ärjyä jollekin henkilöille, niin tuo tapa periytyy isältä pojalle, kuten sellainen tapa, että viikon lopulla isi ottaa pullon olutta. Mikäli isä on työviikon jälkeen pitänyt tapana oikaista itseään sohvalla ja nauttia pullon olutta, niin oletettavasti myös "juniori" tekee samaa.

Jos henkilön elämänhallinta on kadoksissa, ja päihteet hallitsevat hänen elämäänsä, niin silloin tietenkään myöskään työ ei silloin onnistu. Ja jos henkilöllä on pitkä päihdehistoria takanaan, niin silloin tietenkin voi olla niin, että hänen työkykynsä on tuolloin lopullisesti mennyttä, koska tuolloin saattaa olla niin, että alkoholin sekä teknisten liuottimien yhteiskäyttö on tuhonnut hänen aivosolujaan, ja aiheuttanut pysyvän hermostovaurion. Tuo vaurio johtuu siitä, että kun henkilö alkaa käyttämään huumeita, niin lopulta edessä on tilanne, missä esimerkiksi "krokotiili" eli teknisiin liuottimiin sekoitettu huume alkaa olemaan tuollaisen ihmisen ainoa piikki, millä enää saa aikaan mitään muutoksia omaan tilaan.

Tuolloin tietenkin aivovaurion mahdollisuus on todella suuri, koska verisuoniin pistetty tinneri tai lakka ovat erittäin tehokkaita liuottimia, jotka tuhoavat helposti aivorungon soluja, ja seurauksena saattaa olla pysyvästi alentunut tietoisuuden taso. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa muitakin merkkejä siitä, että kaikki ei ole työntekijän kohdalla kunnossa. Yksi niistä on se, että henkilö ei edes yritä toimia, niin kuin työyhteisö edellyttää, vaan jatkuvasti näpistelee työpaikalta. Se ei ole aivan normaalia, ja tuo toiminta kertoo siitä, että hänellä on ikään kuin hyväksyvä asenne rikollisuutta kohtaan, ja tuollainen asenne ei synny itsestään, vaan se kertoo siitä, että hän on jotenkin rikollisten ympäröimä. Jos joku alaikäinen näpistelee, on kyseessä toiminta mihin pitää puuttua, mutta jos aikuinen ihminen "unohtaa maksaa" esimerkiksi kaupan makeishyllyllä, niin se ei enää ole mitenkään tavanomaista.

Jos ihminen käyttäytyy jotenkin erikoisesti, tai hoitelee kovaan ääneen omia asioitaan koko työryhmän nähden, niin silloin kyllä pitää itse miettiä sitä, että miksi esimerkiksi jostain mitättömästä asiasta kuten kalareissusta pitää nostaa niin kauhea meteli? Miksi jonkun ihmisen pitää esitellä jotain kalareissuja koko työpaikalle? Tuollainen toiminta on takuulla erittäin hupaisaa, kun jatkuvasti soitellaan jotain "makea" puhelimen päähän, ja sitten käydään tarkasti läpi, että kuka menee istumaan mihinkin osaan autoa, ja mihin tuo suuri poika sitten tulee hakemaan noita tovereitaan. Varsinkin silloin kun puhujina ovat yli 30-vuotiaat miehet, joiden pitäisi olla aikuisten kirjoissa. Eli nuo asiat ovat myös sellaisia, mitkä varmasti pannaan työyhteisössä ilmi.