Kulttuurivaikuttaja Jörn Donnerin tyly arvio politiikan kärkikaartista on varmaan ihan oikea.

Jörn Donner on maamme kirjailijoiden
kärkinimiä.

Jörn Donner arvostelee Timo Soinia sekä politiikan kärkikolmikkoa kovin sanoin, tai aiankin niin mediassa lukee. Itse kyllä pidän tuota arvostelua melko kiihkottomana, ja aika tavalla pehmeitä ilmaisuja Donner kyllä noista ihmisistä käyttää. Toki tuo viittaus esimerkiksi tabletteihin voi olla kyllä ihan hyvä huomio, koska me kaikki varmaan odotamme ulkoministerin olevan kiinnostunut maailman asioista muutenkin kuin vain omien alaistensa kirjoittamien raporttien muodossa. Itse olen sitä mieltä, että Donner varmasti on loistava ajattelija sekä se, että hän on ruotsinkielinen saattaa näkyä tuossa hallitukseen sekä varsinkin perussuomalaisiin kohdistuvassa kritiikissä.

Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että melko laimeaa tuo kritiikki kuitenkin on siihen nähden, mitä se olisi voinut olla, ja toki tämä nykyinen poliitikkojen kärkikaarti on todella harmaata massaa, mistä sitten tietenkin kielii esimerkiksi se, että maassamme väännetään kättä jostain sellaisesta kuin sukupuolineutraali avioliitto, mitä ei toki muutamia vuosia sitten olisi edes voitu kuvitella. Mutta muuten nuo tämän ja edellisen hallituksen repäisyt ovat varmasti aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä poliitikoille, jotka kamppailevat siitä, kuka pääsee eniten televisioon kertomaan kantaansa meille kuolevaisille ihmisille. Ja tuossa sitten on helppo tehdä virheitä, jotka kostautuvat myöhemmin ikävänä julkisuutena. 

Maamme eduskunta on menettänyt täysin arvovaltansa, koska sen asenne esimerkiksi Moskovaa sekä Brysseliä kohtaan on ollut liian alistuva, eikä maassamme vallalla oleva poliittinen melankolia ole edes alkanut kadota. Kun ajatellaan esimerkiksi pakkoruotsina tunnettua asiaa, niin maassamme tietenkin voidaan aina keskustella tuostakin asiasta ilman, että kenenkään tarvitsee sen takia ajaa hiuksiaan pois. Ja kun vaikka kuinka haluaisimme vaikuttaa johonkin asiaan, niin me suomalaiset olemme kuitenkin melko pidättyvää kansaa, mikä sitten näkyy siinä, että meillä ei ole mitään sellaista mellakointi perinnettä, kuin mitä on esimerkiksi monissa keski- tai eteläisen euroopan valtioissa.

Me vanhempi väki olemme tietenkin joutuneet lukemaan pakkoruotsia, mikä ei silloin tuntunut mukavalta, mutta kuitenkin sen kirjoitin aikoinaan YO-kokeessa. Se näet oli silloin yksi pakollisista aineista, ja sanotaan että jos ihminen osaa hyvin ruotsia tai hänellä olisi siihen hyvät mahdollisuudet perehtyä esimerkiksi ruotsinkielisellä paikkakunnalla olevan mökkiympäristön kautta, niin silloin hänellä olisi siinä sitten oikeasti kiitettävän sauma, ja ainahan kielitaitoa kysytään. Mutta pakollisuus tekee tuosta ”toisesta kotimaisesta” joillekin ihmisille pakkopullaa, jota on pakko sitten sietää. Itse oli peruskoulussa ihminen, joka ei pitänyt tuosta aineesta, mutta muuten minulla ei mitään ruotsalaisia tai ruotsia puhuvia ihmisiä vastaan ole, ja he eivät ole äidinkieltään valinneet.

Maassamme nämä koulupiirit sekä kotikielen valitsevat tuon lapsen vanhemmat, ja hänen pitää se sitten vain niellä. Kun ajatellaan tuota ruotsin valitsemista äidinkieleksi, niin voin sanoa että heillä sen helpompaa ole saada opiskelupaikkoja kuin suomea äidinkielenään puhuvilla, koska tuo ruotsinkielisen peruskoulun käyminen antaa opinto-oikeuden vain ruotsinkieliseen oppilaitokseen. Ja mitä sitten esimerkiksi jatko-opinnoilla tarkoitetaan, niin se ymmärretään normaalina ammattikouluna tai lukiona, jos tarkoitetaan peruskoulun jälkeen tulevaa haku mahdollisuutta.

Kun puhutaan Jörn Donnerista ihmisenä, niin hän on todella pitkän poliittisen uran tehnyt ihminen, ja hänellä on varmaan todella paljon sanottavaa sekä suomen- että ruotsinkielisille. Ja omasta mielestäni esimerkiksi maamme lehdistön ikään kuin yllyttävä asenne tiettyihin ääriryhmiin on todella ikävää luettavaa. Eli kun keskustellaan poliittisten päättäjien puheista, niin tietenkin heillä on oikeus sanoa sanottavansa, mutta tietenkin on olemassa sellainen raja, missä puhutaan esimerkiksi väkivaltaan yllyttämisestä. Kun puhutaan esimerkiksi maamme idänsuhteista, niin tietenkin olisi mukavaa saada Karjala takaisin, mutta sitä pitää pyytää silloin kun Venäjällä on halua siitä keskustella.

Samoin se että Vladimir Putin esimerkiksi uhkaa Ukrainaa, ei saa muuttua sellaiseksi tilanteeksi, missä suomalaiset sitten alkavat hyökkäillä tavallisia venäläisiä vastaan, koska silloin se antaa Kremlille syyn lähteä puolustamaan kansalaisiaan. Kuitenkaan emme saa alistua tuollaisessa tilanteessa, koska se sitten taas ikään kuin rohkaisee Kremliä aloittamaan samanlaiset toimet Suomea vastaan. Ja kun puhutaan solidaarisuudesta sekä avun antamisesta toiselle, niin voidaan sanoa että jos emme sitä itse anna, niin silloin jos me itse olemme vaikeuksissa niin apua on turha odottaa. Tuon takia meidän pitää joskus tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäviä. Eli aina on olemassa sellainen vaihtoehto, että maamme uhraisi joitakin kansalaisiaan miellyttääkseen Putinia, mutta voidaan kyllä vähän epäillä sitä, että hyväksyykö Putin tuollaista uhria?

Miksi hän lähtisi sitten palvelemaan maamme poliittisen johdon tarkoituksia, jos he jotain uhreja sitten sinne Venäjälle tarjoilevat? Tietenkin esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino aikoinaan pidätti joukon suomalaisia, ja tarjosi heitä Stalinille, mutta hän kieltäytyi kunniasta saada teloittaa nämä ”Leinon vankeina” tunnetut henkilöt. Tuo tapa että vastustajalle ei tehty palveluksia on peräisin turkin sulttaanilta, joka otti omaan henkikaartin lapsia, joita kristityt olivat hänelle tarjonneet ikään kuin lunnaiksi.

Noista lapsista koulutettiin kammottuja janitsaareja, jotka kuitenkin vuosiatojen kuluessa veltostuivat. Mutta Konstantinopolin valtauksen yhteydessä he vielä olivat voimissaan. Myöhemmin nämä sotilaat värväsivät alaisia, ja sitten heille alkoi kaljamaha kasvaa, kun nämä entiset valiosotilaat muuttuivat käskijöiksi. Mutta tämä kirjoitus on taas hiukan rönsyilyt, ja tietenkin Donnerin ajatukset ovat todella hienoa luettavaa, ja piristävät tätä tämän hetken melankoliaa todella paljon.

Tämä poliittinen melankolia ilmenee siinä, että juuri mitään ei poliittisella kentällä ole tapahtunut, lukuun ottamatta eräiden kansanedustajien ravintolailtojen päätöksiä, mutta ne tapahtuivat viime vaalikaudella, joten nyt sitten seuraa varmaan tapahtumaköyhä poliittinen kausi, jossa tilanne USA:n ja Venäjän välillä joko kiristyy tai noiden maiden välit lämpenevät, ja tuo sitten riippuu siitä, kuinka paljon Trump ja Putin toisistaan pitävät. Ja viimeistään kahdeksan vuoden päästä presidentti vaihtuu USA:ssa, ja sitten taas seuraa noiden maiden välien uudelleen arviointivaihe, kuten aina presidenttien vaihtuessa seuraa, koska heillä kaikilla on ollut vähän oma linja ulkopolitiikassa.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-suomii-kovin-sanoin-karkipoliitikkoja-kun-naen-nama-kolme-miesta-minua-oksettaa/6252344

metsantarinoita.blogspot.fi

Jörn Donnerilla on taas paljon sanottavaa tästä maasta ja sen kehityksestä

Jörn Donnerin mukaan unelma avoimesta suomesta on romahtanut poliittisen johdon takia, ja samoin hallitusvastuu saattaa vesittää koko perussuomalaisen liikkeen. Maamme poliittiseen tilanteeseen liittyvä ongelma on siinä, että maamme johto on etääntynyt tavallisista ihmisistä todella paljon, ja kuten olemme huomanneet, niin yhden asian politiikka ei maassamme ole oikein koskaan vetänyt ihmisiä ainakaan kaduille. Kun puhutaan siitä, minkä takia hallitusvastuu saattaa vaikeuttaa perussuomalaisten työtä ei johdu siitä, että he ovat jotenkin muita huonompi puolue, vaan siitä että he ratsastavat vain yhdellä asialla.

Ministerinä ihminen joutuu tekemään päätöksiä myös silloin, kun hän ei niitä halua tehdä. Eikä ministeri voi aina työskennellä oman alansa parissa vaan hän joutuu ottamaan kantaa jokaiseen hallituksessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Ja kuten tiedämme niin hallitustyötä koskevat päätökset tehdään yhteisesti  hallituksen ministereiden neuvoteltua niistä sekä toistensa että edustamiensa puolueiden eduskuntaryhmien kanssa, ja jokainen ministeri sanoo niistä oman mielipiteensä. Sen tähden jotkut ihmiset ikään kuin tekevät päätöksiä, jotka sotivat heidän kampanjoissa esittämiään kannanottoja vastaan.

Eli tietenkin maahanmuutto on kysymys, johon pitää löytää vastaus, mutta missään nimessä oikea ratkaisu ei ole mikään muurien rakentaminen EU:n tai Suomen ympärille, ja kovan luokan poliittisen poliisin perustaminen. Kun puhutaan perussuomalaisten nuorten pakkoruotsia kohtaan osoittamaan kritiikkiin, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että meidän maassamme ei jostain syystä ole oltu kiinnostuttu herättämään aitoa kiinnostusta tuota kieltä kohtaan, vaan meillä on ikään kuin väkipakolla haluttu tehdä maastamme kaksikielinen. Kun ajatellaan tuota pakkoruotsia, niin se kyllä tietenkin monien mielestä suosii ruotsinkielisiä, mutta toisaalta he voivat hakea omilla todistuksillaan vain niihin kouluihin, jotka ovat ruotsinkielistä opetussuunnitelmaa toteuttavia. 

Ja koska meidän maassamme olevaa kahta suurinta kieliryhmää ei olla haluttu kannustaa olemaan keskenään sillä, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset nuoret on järkevästi eristetty toisistaan, niin ainakaan suomenkieliset nuoret eivät koe mitenkään tärkeäksi opetella ruotsia. Nykyään muuten myös saame on maassamme virallinen kieli, ja sen takia nykyään voidaan puhua myös kolmesta suuresta endeemisestä eli kotoperäisestä kieliryhmästä, mutta tietenkin ongelmia tulee myös sellaisten asioiden kuin arabian sekä venäjän kanssa, koska jos toinen ihminen ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan, niin silloin pitää hänelle puhua sellaista kieltä, että hän ymmärtää sen, mitä hänelle puhutaan. Kielten opiskelu on hiukan hankalaa, koska se perustuu ihmisen henkilökohtaiseen  osaamiseen, eikä kukaan muu voi sitten opiskella kieliä toisen ihmisen puolesta. Eli jos henkilö ei itse osaa kieliä, niin siitä ei muita ihmisiä voi syyttää. 

Ja se tietenkin on edesauttanut sitä, että ruotsinkieliset ovat ikään kuin olleet hyvä trollauksen kohde sellaisille henkilöille, joille monikulttuurisuus on jotenkin vastenmielinen asia. Eli olen itse kuullut sellaisia asioita, että "joku saattaa loukkaantua, jos toinen puhuu ruotsia tai suomea kodissa, jossa puhutaan toista kieltä". Siinä voidaan sitten sanoa sellainen asia, että toki hyvä kielitaito on vain eduksi nykyaikaisessa maailmassa sekä työelämässä. Enkä itse kyllä näe tuollaista kommenttia muuna kuin pelkästään yrityksenä saada keskustelu käännettyä muihin aiheisiin, ja toki se että osaa viisi sanaa jotain kieltä, ja käyttää niitä viittä sanaa on huomattavasti parempi kuin kuin se, että henkilö osaa kymmenentuhatta sanaa jotain kieltä, mutta ei koskaan käytä niitä. Kielen opiskelu lähtee siitä, että siitä tehdään aidosti kiinnostava asia, jota voi henkilö perustella sekä itselleen että muille sillä, että hänelle on tuosta hyötyä. 

Salailu ei ole myöskään varmasti mikään tavallisten ihmisten toive, vaan sillä usein palvellaan esimerkiksi valtion johdon tekemien epäpätevien päätösten peittämistä, josta esimerkkinä on "sote-uudistuksen" ajaminen läpi verissä päin. Eli tuolloin on ikään kuin pidetty jonkin lain läpi menemistä "kunniakysymyksenä", vaikka se on tyrmätty monissa paikoissa. Kun puhutaan taas maamme pakolaispolitiikasta, niin kuka käski tuoda tänne noita nuoria miehiä, jotka aiheuttavat sitten ongelmia kaduilla. Mutta kute tiedämme, niin ihmiset saivat sitä, mitä he sitten haluavat saada. Eli maassamme on nyt yrittäjien sekä perussuomalaisten hallitus, joka on ilmoittanut tavoitteekseen saada maamme kilpailukyky nostetuksi, ja samoin esimerkiksi perinteiset arvot ovat nousemassa pintaan, mutta sitten tietenkin voidaan sanoa sellainen asia, että missään nimessä perinteiset arvot eivät varmasti tuo lisää sijoituksia maahamme, eikä poliisien palkkaamisessa ole mitään mieltä, jos heillä ei sitten ole tehtäviä. 

Poliisimiehestä on yhteiskunnallemme samalla tavoin pelkkiä kuluja kuin työttömästä, ellei sitten tapahdu jotain rikoksia tai ihmiset aja paljon ylinopeutta, jolloin voidaan määrätä rikesakkoja tai tutkia rikoksia. No kukaan ei varmasti kuitenkaan rikoksia halua tapahtuvan, koska niistä sitten seuraa paitsi tietenkin inhimillistä, niin myös rahallista menoa yhteiskunnalle, koska vaikka esimerkiksi ryöstäjä jäisi kiinni, niin silloin häntä tietenkin pitää vankilassa vartioida, ja samoin uhreille pitää järjestää kriisiapua mikä sitten maksaa paljon. Samoin esimerkiksi pankkiryöstöjen yhteydessä on rikosten uhreille koitunut psyykkisiä vammoja, jotka ovat aiheuttaneet sitten työkyvyttömyyttä. 

Murhan kohdalla tietenkin on rikoksen uhrin omaisille sekä ystäville pitänyt järjestää pitkällistä psykoterapiaa sekä tietenkin hänen panoksensa yhteiskunnalle on päättynyt ennenaikaisesti. Ja tässä sitten ei tietenkään puhuta mistään inhimillisestä kärsimyksestä vaan pelkästään rahallisesta menetyksestä. Kuitenkin rikokseen tähtäävä salaliitto ei ole maassamme kuulemma rikoslaissa. Tuo termi sitten tarkoittaa sitä, että rikosta suunnittelee kaksi tai useampi henkilö. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ryöstöstä puhuvat henkilöt siihen vielä sitten aseita hankkivat, niin silloin kyllä voidaan puhua vakavasti otettavasta suunnitelmasta rikoksen toteuttamiseen.  

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-unelma-avoimesta-suomesta-romahtamassa-ongelmana-poliittinen-johto/6243404

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi