Ajattelua ajattelusta sekä kirjoittamisesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tänään on taas loistava ilta miettiä erilaisia asioita, joista yksi on kaupunkiliikenne. Kun kaupunkiliikennettä kohdennetaan, niin silloin tietenkin suunnittelija tekee arvion liikenteen tarpeesta tilastojen perusteella, ja jos jollain alueella asuu paljon vakavaraisia ihmisiä, joilla on isot autot pihassa, niin hän tietenkin päättelee, että he eivät joukkoliikennettä käytä, mutta kuitenkin saattaa asia olla myös toisin. Ja tietenkin kun joukkoliikennettä mietitään tarkemmin, niin jos sen käyttöaste on korkea, niin silloin joukkoliikenteen kustannukset matkustajaa kohden saadaan pienemmiksi, kuin jos esimerkiksi bussi liikkuu tyhjänä tai sitten siellä on vain yksi matkustaja. Tämä asia ei varmaan koskaan ole valmis, joten sen takia sitä voidaan aina vähän kehittää.


Eli joukkoliikenteen käyttö kohdentuu aina hiuka väärälle alueelle, ja jos jossain alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on melko hyvät tulot, niin silloin he saattavat käyttää mieluummin omaa autoa kuin joukkoliikennettä, tai sitten he saattavat olla vihreiden arvojen kannattajia, jotka ideologisista syistä valitsevat joukkoliikenteen. Toinen vaihtoehto on se, että suurella osalla henkilöistä, jotka asuvat tuolla alueella ei ole käytössään työpaikan tarjoamaa parkkiruutua siellä työpaikan päässä, joten nämä ihmiset saattavat valita sen takia bussin tai metron, riippuen vähän missä asuvat, ja mihin ovat menossa. Kuitenkin myös saattaa olla niin, että joku noista ihmisistä on ostanut niin ison auton, että se ei vain mahdu työpaikan ruutuihin, joten siksi tuollainen 600 SEK-mersun omistaja ehkä käyttää joukkoliikennettä.


Poikkeukset ovat tilastotieteilijän kannalta hyvin ikäviä asioita, koska ne saavat ennusteet muuttumaan kristallipalloon katsomiseksi tai korteista ennustamiseksi. Tai oikeastaan ainakaan jälkimmäinen asia ei ole aivan tuulesta temmattu juttu, koska joku mafian mies saattaa saada käskynsä siten, että kun hänen halutaan tekevän esimerkiksi palkkamurhan, niin palkkaaja laittaa pataässän pöydälle, ja sitten osoittaa haluavansa tuon uhrin hengiltä.


Tai sitten joku rikollinen saattaa esittää uhrille ennustajaa, ja sitten kertoa esimerkiksi tälle, että uhrin auto tulee palamaan korpuksi, jos tämä ei maksa velkojaan. Kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin julkaiseminen, niin minun kaltaiseni ihmiset rakastavat asioiden sekä itse tekemiensä tekstien julkaisemista, koska se on sellainen merkki, että henkilöllä on kaikki asiat kuten pitää. Jos ihminen ei julkaise mitään, niin silloin joku voisi hänen takanaan väittää mitä hyvänsä tämän henkilön mielipiteistä. Kun puhutaan sellaisista asioista, jotka vaikuttavat hiukan omituisilta, niin on hyvä perustella oma uskonsa muille.


Eli tuollainen tutkija tai filosofi kirjoittaa hiukan siitä, mikä syy saa hänen kaltaisensa ihmisen uskomaan, että esimerkiksi joku kvartsikide saattaisi olla älykäs. Syy tähän on se, että esimerkiksi kvartsikide saattaisi varastoida myös aivoaaltoja sellaiseen muotoon, että ne olisivat samat kuin vaikkapa karhulla tai kivikauden ihmisellä. Tuolloin voidaan ajatella, että tuollainen eläin tai ihminen nukkuu pää kvartsikiteen päällä, ja hänen EEG-käyränsä varastoituu noihin kiteisiin, jotka voivat säilyttää ne samassa muodossa, kuin mitä ne olivat tuon henkilön päässä. Tätä perustelemista kutsutaan retoriikan nimellä. Sen salaisuus on, että asia voi olla “retorisesti oikein”.


Se tarkoittaa sitä, että retorisesti taitava henkilö vain esittää joitakin asioita faktana, ja sitä kautta koettaa saada muut uskomaan tai kannattamaan omia väitteitään. Se että noiden väitteiden takana ei ehkä ole mitään todellisia havaintoja saattaa ilmaisullisesti lahjakkaan ihmisen kohdalla jäädä huomiotta. Tuollainen ihminen osaa sekä kykenee perustelemaan näennäisen ihmeellisiä asioita erittäin helposti, niin että muutkin voivat nuo väitteet hyväksyä, niin että niistä tulee ehdottomia. Kun ihminen on yksin tekiessään kirjoitelmia, niin niistä saattaa tulla hiukan erilaisia kuin muuten.


Jokainen ihminen on luovimmillaan istuessaan yksin kotona. Se on sitä luovuuden hyödyntämistä, että kirjoittaa tai piirtää jotain, jonka ihminen ehkä julkaisee. Jos ajatellaan niin, että esimerkiksi joku ihminen kirjoittaa blogia, niin silloin hänen pitää ajatella niin, että mitä siitä, jos joku sen lukee. Eli aina pitää muistaa sellainen asia, että mitään mitä ei voi julkisesti kertoa ei kannata missään nettikeskusteluissa mainita. Sellaiset asiat leviävät hyvin nopeasti, ja niitä ei enää saa sitten pysähtymään.


Kun puhutaan kirjoittamisesta, niin se on oikeasti vain yksin puhumista, jossa suun sijasta käytetään tietokoneita sekä WEB-alustoja. Mutta muuten prosessi on sama kuin kirjeen kirjoittamisessa, mutta kuten äsken kirjoitin, niin luomisprosessi on aivan sama riippumatta siitä koskeeko kirjoitelma virtuaali-avaruutta tai fyysistä kirjettä. Molemmissa täytyy kirjoittajan ensin ajatella sitä, mitä kirjoittaa, ja sitten vasta julkaista teksti. Kirjoittamisen salaisuus on siinä, että kirjoitettua tekstiä ei voida samalla tavoin huutaa hiljaiseksi kuin puheen pitäjälle sekä hänen puheelleen tehdään joskus.


Kun jostain asiasta kirjoitetaan jotain, niin miksi tekijän pitää kirjoitelmassa esittämiään mielipiteitä vaalia tai salata jotain kirjoitelmissa esittämiään mielipiteitä. Jokaisella ihmisellä länsimaissa on oikeus kirjoittaa mielipiteitään sekä myös julkistaa niitä ilman mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Maailmassa ei ole olemassa vääriä mielipiteitä, joten siksi omasta mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole mitään hävettävää siinä, että kirjoittaa asioita, joita haluaa muidenkin lukevan. Jos joku asia on liian kova tai synkkä käsiteltäväksi Internetissä, niin silloin tietenkin tiedämme, että se on todella rankkaa. Mutta asian käsitteleminen julkisesti saattaa parantaa ihmisen asemaa muiden silmissä.


Jos asia taas on jotenkin sairaalla tavalla käsitelty, niin silloin tietenkin voidaan kyseinen henkilö lähettää psykiatriseen hoitoon, mutta se ei hänen kaikista kirjoituksistaan tee hullun tekemiä Tarkalleen ottaen henkilö voi tuottaa tekstiä myös ennen kuin hänestä tulee psyykkisesti häiriintynyt, ja sen jälkeen sitten voi tuotannossa tapahtua muutoksia joko hyvään tai pahaan suuntaan. Hyvä ja paha ovat asioita, joista voi kirjoittaa melkein mitä vain, koska oikeastaan kukaan tai mikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Kaikissa asioissa on sekä hyviä että pahoja asioita. Ja siksi olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset voivat kyllä omia juttujaan julkaista.


Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kaikki ihmiset eivät tiedä vaikkapa jääkiekosta mitään, mutta kuitenkin he voivat kirjoittaa Internetiin muista asioista. Tai sitten toisaalta he voivat ostaa jääkiekko-kirjan, ja sen kautta oppia jotain tuosta urheilusta, jonka jälkeen tuo henkilö voi vakoilla, millaisia muut jonkun joukkueen kannattaja-sivut ovat, ja sitten niiden pohjalta rakentaa oman kotisivun, joskin tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että siinä on joitakin virheitä, mutta ajatus on tärkeintä.


Ajatteluun ihminen tarvitsee tietoa sekä virikkeitä. Mutta samalla rentoutuminen ja myös hauskanpito ovat tärkeitä asioita. Vaikka ajattelu saattaa olla spontaani toimitus, niin tietenkin siihen tarvitaan työkaluja. Kukaan ihminen ei juurikaan mieti, mitä tapahtuu, jos eläisimme täysin virikkeettömässä ympäristössä. Virikkeetön ympäristö ei tarkoita siis Platonin luolaa, missä istui joukko poliittisia vankeja katsomassa pantomiimia tai varjoteatteria.


Tuossa paikassa oli paljon virikkeitä, mutta kuitenkin varsinaisesti todettavissa olevaa informaatiota oli todella vähän. Virikkeetön ympäristö tarkoittaa sitä, että henkilö tulee tilaan, missä kukaan ei kuuntele toista. Eli siellä ei käydä keskusteluja tai katsota mitään teatteria. Siellä vain kävellään ympyrää ja tuijotetaan edellä kävelevän selkää, eikä sitten muuta virikettä ole, jos päässä on kuulosuojaimet. Silloin ei mikään ääni saa henkilöä kuulemaan mitään, mitä tämä ei halua kuulla. Ja siksi kyseiset asiat ovat melko vaikeita käsiteltäviä, oli henkilö valppaana tai ei. Tuolloin voidaan sanoa, että valheellinen informaatio on vaarallisempaa kuin mikään ase, koska se saa ihmisen tekemään niitä virhearviointeja, jotka saattavat saattaa jopa ison yhtiön polvilleen.

Kriisit ovat myyviä uutisia

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Uutiset sekä huomion kääntäminen muualle niiden avulla on erittäin yleistä, ja tietenkin hyvä tapa kääntää ihmisten katseet muualle on puhua kriiseistä. Kriisien avulla esimerkiksi jotkut rikolliset ovat kehittäneet sellaisen toimintamallin, että kun he rintamalla tekevät urotöitä, niin silloin saadaan kaikki pahat teot anteeksi, kun on käyty vihollisia ampumassa. Kuitenkin kriisit ovat asia, joka myy mukavasti mediassa.


Maailma on muuttunut sikäli monimutkaiseksi, että esimerkiksi öljysheikkien rahoja varmasti halutaan myös länsimaisten yhtiöiden tileille, joten sen takia ihmisten suhtautuminen muslimeihin ei enää ole aivan niin mustavalkoista kuin ennen. Ja tällöin pitää muistaa sellainen asia, että se että öljysheikkien rahaa halutaan myös länsimaisiin sijoituskohteisiin aiheuttaa sen, että muslimeja ei voi enää listiä mielin määrin jossain elokuvassa, vaan pitää kehittää uusia tapoja saada yleisöä Hollywoodin elokuviin, missä taistelukoneet ujeltavat taivaalla sekä mustaa pipoa käyttävät miehet hiipivät puskissa.


Se mikä tekee tilanteesta melko erikoisen on se, että esimerkiksi Jemenissä on kapinoitsijoita pommittamassa Saudi-Arabian johtama liittouma. Eli tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että siellä ei sotarikoksia tee esimerkiksi amerikkalainen lentäjä, vaikka varustus on amerikkalaisten valmistamaa, tai onhan siellä ilmeisesti muutamia Patrian AMV-vaunuja mukana operaatiossa, joka on aiheuttanut nälänhädän tuolla alueella, mutta kyllä nälkä on muuten ihan hyvä ase, ja se lannistaa vastarinnan melko tehokkaasti. Se miten paljon esimerkiksi Saudi-Arabia on noista aseista sekä lentokoneista maksanut on jäänyt medialta huomaamatta, ja sitten tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä on tilanne, missä sota on ulkoistettu sellaisille tahoille, joiden tekemät sotarikokset ovat ikään kuin hyväksyttävämpiä kuin länsimaisten sotilaiden tekemät teot.


Asia mistä ei juurikaan olla puhuttu on se, että Saudi-Arabia sekä muut rikkaat arabimaat käyttävät palkka-armeijoita, joihin periaatteessa vaikka suomalainen voisi värväytyä. Joten joidenkin väitteiden tai huhujen mukaan esimerkiksi Saudien F-15 hävittäjien ohjaimissa voisi olla oikeasti amerikkalaisia tai muita länsimaisia lentäjiä, jotka ovat lähteneet tuohon maahan palkkasotureiksi. Eli noille lentäjille saatetaan kirjoittaa työsopimukseen vaikka työpaikka jossain arabien lentoyhtiössä, mutta sitten todellisuudessa työpaikka on rynnäkköhävittäjän ohjaimissa. F-15 on hävittäjä, joka on käytössä sekä USA:n että Japanin sekä Israelin ja Saudi-Arabian ilmavoimissa.


Tietenkin voi olla, että joku F-15- koneen  lentäjä on siirtynyt oman maansa ilmavoimista paremmin palkattuun työhön noissa palkka-armeijoissa, eli Saudi-ilmavoimien koneita voi olla lainattu muillekin maille, eli niitä käyttää joku toinen valtio, ja kuten varmaan tiedätte, niin tämä jihad on saudeille hiukan hankala asia, koska sen johto on sitoutunut tiukasti islamiin. Joten tietenkin joidenkin iskujen tekijä pitää voida sijoittaa muihin ilmavoimiin, jotta kaikki nämä suuret teot Jemenissä eivät lankeaisi yksin Saudi-Arabian päälle. On saudeille helpompaa, jos joku muu pommittaa sen kanssa. Voihan esimerkiksi Israel tai USA maalata koneisiinsa Saudi-Arabian tunnukset, kun se käy pommittamassa kohteita jossain Jemenissä.


Mutta kun puhutaan järjestelmien sekä valtioiden välisten suhteiden muutoksista sekä niitä koskevista kriiseistä, niin tietenkin aina pitää muistaa sellainen asia, että mikään järjestelmä ei kestä loputtomiin kriisejä, ja kun ajatellaan kriisejä, niin aseelliset kriisit ovat sikäli helpompia hoitaa, että niissä voidaan aina kutsua miehet aseisiin, ja sitten lähteä rintamalle selvittämään välejä, mutta sitten kun vastaan tulee esimerkiksi finanssikriisi, niin siitä ei sitten selvitä yhtä helposti. Finanssikriisi tarkoittaa tilannetta, missä talouden mekanismit muuttavat jonkin asian sellaiseksi, että se ikään kuin vetää rahaa pois markkinoilta.


Se mikä sai aikaan esimerkiksi sen taloudellisen tilanteen, mikä on oikeastaan edelleen voimassa, on tietenkin Lehman Brothers-nimisen liikepankin konkurssi, mutta kuitenkin tuo konkurssi oli seurausta siitä, että mediassa ikään kuin viritettiin sellaista tunnelmaa, että tulossa on uusi lama. Ja kun tämä liikepankki meni konkurssiin, niin se sitten laukaisi sen tilanteen, että maailmanlaajuinen lama muuttui mahdolliseksi, mutta samalla kuitenkin unohdetaan sellainen asia, että mikään talous ei poikkea muista oikeastaan ollenkaan. Suurissa kokonaisuuksissa kuten EU:ssa sekä globaaleilla markkinoilla on voimassa samat lait sekä asetelmat kuin pienemmissä talouksissa, mutta kun maailmanlaajuinen talous lähtee ikään kuin ylikuumenemaan, niin silloin tietenkin tämä sykli, missä nousukausi sekä laskukausi seuraavat toisiaan on pidempi.


Ja tietenkin valtavat makrotaloudet saavuttavat huippunsa hitaammin kuin pienet kansalliset taloudet. Kun sitten maailmanlaajuinen talous lähtee laskemaan kohti pohjaa, niin silloin liike on paljon voimakkaampaa kuin kansallisessa taloudessa, mutta sitten tietenkin myös talouden elvyttäminen on vaikeaa, koska se vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteisö ei ole ollenkaan varautunut siihen, että esimerkiksi toisen valtion alueella oleva lama vaatii sitä, että kansainväliset toimijat joutuvat elvyttämään sitä.


Kansainvälisen yhteisön ongelma on siinä, että se on luotu lähinnä aseellisia konflikteja varten. Kukaan ei ole koskaan edes ajatellut mahdollisuutta, että esimerkiksi tietomurron avulla voidaan valtionpankin hallussa oleva virtuaalinen valuutta muuttaa entiseksi. Tuolloin ei tarvita kommandopipoja tai konepistooleja. Riittää että hakkeri saa haltuunsa joukon salasanoja sekä käyttäjätunnuksia, niin silloin hän voi teoriassa formatoida koko valtionpankin tietokoneet, ja sitten tuhota kasan valuuttaa. Eli hän vain poistaa seteleiden sarjanumerot järjestelmästä, niin seurauksena on vain rahan muuttaminen olemattomaksi.


Ja kansainvälinen yhteisö ei ole myöskään varautunut oikeastaan edes virtuaaliseen valuuttaan, mikä tarkoittaa sitä, että oikeastaan liikemies voi operoida vaikka paikallisesta kahvilasta sekä siirrellä valuuttoja paikasta toiseen edes käymättä missään reaalimaailmassa olevassa toimistossa. Kukaan ei ole myöskään ottanut huomioon sitä, kuinka nopeasti informaatiotekniikka on kehittynyt, joten esimerkiksi Helsingissä asuva liikemies voi neuvotella vaikkapa Shanghaissa olevan kollegansa kanssa reaaliajassa, ja siirtää rahaa tarvittaessa erittäin nopeasti maasta toiseen.



Myöskään siihen ei olla varauduttu, että rahaa siirretään virtuaalisesti esimerkiksi kolmannen osapuolen kautta, mikä tarkoittaa esimerkiksi Arabiemiraateissa olevia pankkitilejä, joiden kautta vaikkapa amerikkalainen liikemies voi sijoittaa kohteisiin, joihin ei ole poliittisesti korrektia siirtää rahaa. Ja samoin arabialainen liikemies voi esimerkiksi siirtää rahaa länsimaisiin kohteisiin ketjuttamalla pankkitilejä, jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa sekä eri pankeissa, joten tuolloin hän voi väistää oman maansa viranomaisten sekä uskollisten johtajien kysymykset siitä, miksi hän sijoittaa rahaa maahan, joka on ikään kuin pannassa tuolla alueella.


Kun puhutaan esimerkiksi pörssistä, niin tuossa paikassa käydään sekä lyhyen että pitkän tähtäimen osakekauppaa, ja varsinkin lyhyen tähtäimen kauppa on sellaista, että tuota tulonlähdettä ajattelevan pitää seurata jatkuvasti pörssikursseja. Kyseessä on niin sanottu aikakriittinen kauppa, missä ajoitus on tärkeää, ja jo muutaman sekunnin viivyttely oston tai myynnin kohdalla saattaa aiheuttaa miljoonien tappioita mutta samalla se voi tuoda miljoonien voittoja. Ja siksi nuo henkilöt ovat todella kovan stressin alla, koska jos huomio herpaantuu muutamaksi sekunniksi, niin silloin saattaa seurauksena olla miljoonien eurojen tappio.



Syy miksi kirjoitan juuri pörssistä paljon, johtuu siitä, että tuossa paikassa tapahtuvat prosessit ovat äärimmäisen riippuvaisia siitä, että nämä miehet ja naiset saavat sitä oikeaa tietoa, jotta he osaavat toimia oikein sekä tehdä oikeita päätöksiä. Jos tuo saatu tieto on väärää, niin sillä saattaa olla odottamattomat seuraukset. Koska lyhyen aikavälin kaupassa liikkuvat rahat ovat suuria, niin silloin jos joku saa tiedon esimerkiksi jostain tulosvaroituksesta, niin silloin saattaa tuo tieto ajaa yhtiön konkurssiin, koska jos joku sitten myy suuren määrän yhtiön osakkeita, niin se saatetaan tulkita sillä tavoin, että raha pakenee yhtiöstä. Ja silloin tietenkin kaikkien pitää ehtiä myydä hallussaan olevat osakkeet pois.


Koska lyhyen aikavälin kaupassa tilanteet seuraavat toisiaan, niin silloin ei pörssimeklari ehdi juurikaan soitella sekä varmistaa saatuja tietoja, joten tuolloin tietenkin esimerkiksi informaation rooli korostuu näissä asioissa. Se mikä tekee esimerkiksi juuri talouden mekanismit haavoittuviksi juuri informaatio sodalle johtuu siitä, että esimerkiksi tekaistuilla uutisilla voidaan saattaa talouden veturit konkurssiin, ja sitä kautta saattaa valtion tai alueen yhtiöt konkurssiin. Jos tämä hyökkäys tehtäisiin pommittajien voimin, niin silloin sitä vastaan voidaan taistella asein.

Mutta talouden murskaamiseen tähtäävät informaatio-operaatiot eivät ole sellaisia, että niitä voidaan torjua konekivääreillä. Tietenkin talouden huonoa tilaa voidaan hoitaa esimerkiksi hyökkäämällä naapurimaahan, ja sitten rosvota sieltä lisää valuuttaa omaan valtion pankkiin. Kuitenkin tuollainen toiminta saa aikaan tuomion kansainvälisessä yhteisössä, ja silloin siitä saatu hyöty voi olla hyvin marginaalinen, koska jos kukaan ei osta jonkun valtion tuotteita, niin silloin voi edessä olla ikävät ajat. Eikä enää nykyään esimerkiksi toisen valtion miehittäminen ole niin helppoa kuin ennen.

Päivitetty 15.3.2018 https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

Informaatio-operaatiot voivat vaarantaa demokratian erittäin vaarallisella tavalla

EC-130J COMMANDO SOLO 

Kimmo Huosionmaa

Propaganda tai Informaatiosodankäynti on hyvin mielenkiintoinen tutkimuskohde, koska siinä tarvittavat välineet ovat lähes kaikkien saatavilla. Tuon sodankäynnin muodon käyttö ei rajoitu pelkästään rauhan aikaan, vaan sitä voidaan käyttää myös täysimittaisessa sodassa vihollisen moraalin murtamiseen sekä muihin tukitoimiin kuten vastapuolen kommunikaation sotkemiseen. Sodan aikaan Informaatio-operaatioiden avulla voidaan esimerkiksi tykistön tulta johtaa niin, että ne ampuvat omia joukkoja, mikä voi sitten aiheuttaa hyvin vakavan loven vihollisen keskinäiseen luottamukseen.


Tai sitten ne voivat häiritä taktista viestintää niin, että esimerkiksi ilmatukea koskevat pyynnöt eivät välity vihollisen lentokoneille, sekä muutenkin sotkea langatonta dataverkkoa, jolloin vaikkapa Predatorien sekä muiden UCAV-lennokkien hallinta on mahdotonta eikä GPS saa yhteyttä satelliittiin. uo vaikeuttaa vihollisen operaatioita jonkin verran, eikä GPS:n avulla hakeutuvien asejärjestelmien käyttö ehkä onnistu niin hyvin kuin pitäisi. Eli noiden aseiden osumatarkkuus alenee, kun niiden GPS-laitteiden viestintää häiritään sopivalla taajuudella toimivien radioiden avulla.


Tuo iskun muoto on myös ilmainen, koska siinä voidaan käyttää avoimen lähdekoodin julkaisualustoja. Joten tästä voitte päätellä, että kyse on oikeastaan pelkästä harhatiedon levittämisestä, ja tuolla tavoin pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Samoin tuo Informaatio-operaatiot muodostavat uhan demokratialle, ja niiden käyttö voi olla hyvin monipuolista. Eli näistä operaatioista on erilaisia versioita, joista yksi on tiedon kerääminen sekä sen muuttaminen aseeksi. Tuollainen operaatio voisi olla esimerkiksi gallupien tekeminen ja sitä kautta voidaan hankkia tietoja siitä, millaisista asioista äänestäjät sitten pitävät, ja miten he haluavat asioitaan hoidettavan.

Gallupien avulla voidaan sitten tehdä profiilit siitä, millaisia puheita äänestäjät poliitikoilta haluavat, ja sitten tuota tietoa voidaan käyttää hyväksi, kun joidenkin kansankiihottajien puheita aletaan sorvata. Eli kyseessä on periaatteessa äärimmäinen populismi, jossa kansalle luvataan sitä, mitä he sattuvat haluamaan, ja sitten tietenkin edessä on joissakin tapauksissa ollut äänivyöry, jolloin joku ääriryhmä on saattanut saada enemmistön parlamentissa.

Tuollaisten ääriryhmien tapa toimia on se, että ihmisille luvataan kaiken maailman perättömiä asioita, joista yksi on se, että heidän ei tarvitse missään nimessä esimerkiksi tinkiä palkoistaan tai sitten voidaan saman tien luvata maassa täystyöllisyyttä, jos ihmiset äänestävät noita ääriryhmien edustajia. Tuolloin yleensä on suuri työttömyys, jolloin ihmisillä on pulaa vähän kaikesta, ja kun heille luvataan sitten esimerkiksi mahdollisuutta päästä armeijaan tai poliisiin töihin, niin sitten tietenkin on ihmisiä, joita tällainen malli kiinnostaa, ja sitten voidaan joltain vähemmistöltä viedä kansalaisoikeudet.

Silloin ihmisille tarjotaan sijaiskärsijöitä, joita voidaan syyttää kaikesta mahdollisesta, ja samalla tietenkin korostetaan sitä, kuinka vain olemalla kovia, niin silloin voidaan päästä tuloksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että osa maan kansalaisista tuomitaan ikään kuin pakkotyöhön, jotta muut voivat sitten istua mukavasti omilla palleillaan ,ja komentaa muita tekemään asioita, joita he eivät itse halua tehdä. Kuitenkin Informaatio-operaatioiden uhka on myös hyvin todellinen muilla tavoin. Tätä sodankäynnin muotoa missä vihollisen tai vastapuolen tiedotusvälineisiin ujutetaan pidetään usein väkivallattomaan metodologiaan perustuvana toimintana, joten sen vaaraa ei tiedosteta, vaikka informaatio-operaatioita voidaan käyttää esimerkiksi kansanryhmien vastaiseen kiihottamiseen.

Näiden operaatioiden ongelma on siinä, että niissä käytettävät välineet saa kuka hyvänsä ostettua kaupasta. Ja noiden operaatioiden välineitä ovat kotisivut, sanomalehtiin ujutetut valheelliset tiedot sekä epäjärjestyksen lietsominen. Tuolloin valtioon aiheutetaan sekasortoinen tila, jotta se voidaan sitten valloittaa tai sen johtoon voidaan nostaa nukkehallitus. Mutta tietenkin esimerkiksi viranomaisten tietoverkkoon solutetun harhatiedon vaara on erittäin suuri. Kun puhutaan esimerkiksi EC-130 “COMMANDO SOLO”:n kaltaisista lentokoneista, niin niiden varustukseen kuuluu esimerkiksi tehokas TV-lähetin sekä kyky käyttää myös VHF-taajuuksia, jolloin sen avulla voidaan ottaa myös esimerkiksi poliisien tietoverkkoja sekä radioita hallintaan. Periaatteessa tuollainen operaatio voisi saada aikaan sen, että joku suurvalta laukaisee ydinaseet toista vastaan, koska heidän komentojärjestelmäänsä on ujutettu esimerkiksi väärä kotisivu, jonka avulla esimerkiksi NORAD:in isolle ruudulle ujutetaan tietoja Venäläisten hyökkäyksestä, mikä tapahtuu ydinaseita käyttämällä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockheed_EC-130J

Kun vain jollekin tietylle alueelle suunnataan valheellista tietoa, niin silloin käydään niin sanotusti rajoitettua informaatio-sotaa, jossa viranomaisten kommunikaatiota häiritään antamalla heille esimerkiksi tekaistuja hälytyksiä tilanteista, missä poliisi on joutunut ammutuksi. Tuolloin useita partioita voidaan kääntää väärään suuntaan, mutta tämän kaltaisessa operaatiossa on omat vaaransa, nimittäin jos tuollaista disinformaatiota välitetään vaikkapa alueella, missä on mielenosoittajia, niin silloin saattaa viranomaisten tulenkäyttö kohdistua siviileihin. Ja tällainen tilanne missä poliiseja ohjataan muualle, voi johtua tilanteesta, että oman valtion erikoisjoukot operoivat alueella tai agentteja haetaan vihamielisestä maasta.Kuitenkin suuren luokan informaatio-operaatioiden riski on siinä, että niissä käytetään esimerkiksi hyödyksi dubattuja uutislähetyksiä, joissa levitetään perätöntä tietoa.

Tuolloin tilanne on se, että ihmiset eivät voi erottaa valheellista mediaa aidosta, ja silloin voi eteen tulla tilanne, missä teoriassa koko valtio ajautuu sekasortoon. Samoin tuota operaatiota voidaan tehostaa lisäämällä jaettuun informaatioon esimerkiksi subliminaalisia viestejä, ja jos esimerkiksi panttivankitilanteessa tuon tilanteen aiheuttajaan suunnataan aistiärsykkeiden alapuolella olevaa informaatiota kuten infraääntä, niin silloin jos komennot ovat vääriä voi tilanne leimahtaa liekkeihin, ja esimerkiksi Wacossa Texasissa FBI kokeili tuollaista infraääni-käskytystä erään uskonlahkon toimintoihin linnoittautuneiden jäsenten pakottamiseksi antautumaan, mutta tulos oli se, että koko lahko poltti itsensä. Ja tuosta sitten on kysytty, että käyttikö FBI vahingossa väärää käskyttämisen käytettvää nauhaa, vai sanoiko joku sanat “do it” väärässä kohdassa, jolloin infraäänen taajuudella toimivan kaiuttimen kautta tuleva väärä viesti sai aikaan sen, että nuo lahkon jäsenet surmaamaan itsensä.

Tämä on muuten vanha teoria siitä, että jotku “black metal”-bändit olisivat laittaneet vastaavia viestejä omille nauhoilleen, ja seurauksena on väitteiden mukaan ollut itsemurhia. Ja joskus näistä rokkarien itsemurhista eli  tapauksista missä nuori on surmannut itsensä kuunnellen samalla jonkun bändin levyä  on ollut myös kuulusteluja mm. USA:n Kongressissa. Kuulustelut ovat koskeneet väitteitä, joiden mukaan joku olisi laittanut itsemurhaan yllyttäviä havaittavan tai tietoisuuteen pääsevän aistiärsykkeen ulkopuolella olevia tietyn viestin sisältäviä äänitteitä joillekin CD-levyille, ja tuolloin epäiltiin sitä, että joku olisi testannut “psykoepidemiaa” näillä CD-levyllä, mutta siitä ei ole koskaan saatu todisteita. Tiedetään vain se, että jotkut nuoret tekivät 1980-luvulla itsemurhia  tietyn tyyppistä musiikkia sisältäviä CD-levyjä kuunnellessaan. Ja tapauksista oli aikoinaan melko paljon polemiikkia, mutta mitään syytteitä ei nostettu eikä pidätyksiä näiden tapausten osalta tehty.

Informaatio-operaatiot voivat kohdistua myös yksityisiin yrityksiin, jolloin voidaan laskea irti tietoja mahdollisesta tulosvaroituksesta, jolloin yhtiön osakkeiden arvo laskee, ja vaikka uutinen sitten myöhemmin korjataan, niin vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Eli joku operaatioon osallistuva taho voi tuolloin hankkia kohdeyrityksestä useita osakkeita ikään kuin alennettuun hintaan, ja kun yhtiön osakkeiden kurssi palautuu ennalleen, niin sitten nuo osakkeet voidaan myydä suurella voitolla, jolloin kyseessä on puhtaasti rahan saamiseksi suoritettu operaatio.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Toisten kampittaminen kuuluu nykyään myös valtioiden väliseen poliittiseen kanssakäymiseen

Wall Street Journalin juttu Helsingin tunneleista varmasti on aiheuttanut kiusallista huomiota Venäjällä, ja se lienee tietenkin kyseisen jutun tarkoitus. USA:n poliittisen johdon intresseissä olisi saada myös Suomi mukaan NATO:oon, koska tällä tavoin voitaisiin ikään kuin "imuroida" Venäjän liittolaiset pois sen ympäriltä, ja jokainen maa, joka ei kuulu NATO:oon on tietenkin USA:n sekä muiden tuon puolustusliiton johtavien maiden kannalta Venäjän potentiaalinen liittolainen. Ja kun puhutaan "likaisesta politiikasta", niin siihen kuuluvat erilaiset poliittiset ilveilijät, joiden tehtävänä on saattaa valtion johtoa ikään kuin hankalaan asemaan, ja ajaa sitä kohti tuota propagandan tahtipuikkoa heiluttavan tahon haluamaa ratkaisua.

Kun puhutaan vastuullisuudesta sekä ikävä kyllä myös totuudesta, niin tietenkin pitää muistaa se, että kaikkea mitä vastapuoli sanoo voidaan pitää aina "vastuuttomana", vaikka se olisi kuinka totta. Kaikki me ihmiset haluamme aina toimia "vastuullisesti" kaikissa maailman asioissa, mutta siihen me emme kuitenkaan aina kykene. Jos näemme valtion tai yrityksen johdon tekevän ratkaisuja, jotka vievät sen kohti perikatoa, niin olemmeko silloin vastuullisesti toimivia, jos emme tuota asiaa tuo esiin? Se että esimerkiksi meidänkin maassamme on paljon ihmisiä, joista olisi mukavaa nähdä maamme NATO:n jäsenenä ei varmaan kuitenkaan ainakaan auta sitä, että noita hyvin kiusallisia asioita ei vedettäisi ihmisten eteen.

Tämä pohjimmiltaan on informaatiosodan salaisuus, nimittäin tarkoitus on aina saattaa vastustaja hankalaan asemaan neuvottelukumppanin edessä, ja nolata tätä kaikin tavoin. On yksi asia, mitä maamme media ei juurikaan ole ottanut huomioon, kun se tekee juttuja esimerkiksi Informaatiosodankäynnistä: nimittäin myös CIA sekä SOCOM käyvät tuota sotaa, ja niillä ilmeisesti on tästä asiasta enemmän kokemusta kuin kenelläkään muulla toimijalla maailmassa. Eli mikään kovin ainutlaatuinen asia ei tämä Venäjän johtama Informaatiosodankäynti oikeastaan ole. Informaatiosodankäynnin periaate on tunnettu jo muinaisen Rooman ajoista lähtien.

Se on asia, millä perustellaan omat operaatiot sekä myös esimerkiksi trollataan kapinoita. Veikka ennen lehdistö oli helppo "puhdistaa", jotta asiat saatiin näyttämään siltä, miltä niiden haluttiin näyttämään, niin nykyään esimerkiksi ilmaisten blogipalveluiden olemassaolo on kaventanut mahdollisuutta olla julkaisematta asioita, jotka ovat olleet valtion johtajista kiusallisia. Näitä ilmaisia julkaisualustoja voidaan pitää yhtä vallankumouksellisina kuin Gutenbergin kirjapainotaitoa, ja Internetin aikaan ei voida enää estää lehtien jakamista vaikuttamalla kuljetuksiin tai estämällä lehtien painaminen.

Mutta kun puhutaan siitä, että nyt sitten Venäjän presidentti on Suomessa, niin tietenkin sen vuoksi kannattaa mediassa käyttäytyä kunnolla, eikä ainakaan tehdä mitään sellaisia kirjoituksia, jotka voidaan tulkita väärin. Joten sosiaalisessa mediassa kannattaa ottaa varovainen asenne siihen, kuinka paljon presidenttien vaatteita kehuu. Toivotaan kuitenkin että tämä valtiovierailu sitten sujuu rakentavassa ja hyvässä hengessä, eikä mitään provokaatioita tapahdu.

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Syy siihen että joku voi jatkuvasti vuotaa salaisia papereita julkisuuteen, voi olla puhtaasti se, että hänen kauttaan levitetään väärennettyä tietoa ihmisille kautta koko maailman

CIA:n päämaja Langley:ssa  Virginassa

Nykyaikaisessa poliittisessa toiminnassa on tärkeää muistaa sellainen asia, että mitään mediaa ei saa koskaan sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Vaikka ennen päätoimittajat päättivät todella suuresta osasta asioita, niin tietenkin myös lehtien työntekijöiden sietokyvyllä oli rajansa. Eli jos päätoimittaja hirveän paljon sensuroi noita toimittajien kirjoituksia, niin silloin tietenkin se aiheutti turhautumista muissa toimituksen työntekijöissä, koska hekin olivat tehneet kovaa työtä juttujensa eteen, ja vaikka tuo lehtimies sitten oli saanut palkan työstään, niin ei se turha työ koskaan tuntunut varmaan hyvältä. Ja jokainen meistä tietää, että lehtimies varmasti on luovan työn tekijä, joka tekee työtä juttujensa eteen, ja varmasti haluaa ne myös julkaista. Julkaiseminen on journalistin työssä äärimmäisen tärkeää, koska se tuo tuolle toimittajalle nimeä sekä mainetta muiden alan miesten sekä naisten silmissä. Näet toimittaja on oikeastaan sellainen ihminen, että hän on riippuvainen siitä, miten paljon ihmiset tuon henkilön kirjoittamia juttuja lukevat.

Vaikka valtion asettamat salassapitoa koskevat säädökset tietenkin vaikuttavat lehtimiesten työhön, niin silloin tietenkin voidaan ottaa sellainen kanta, että tiedon haltijalla on velvollisuus suojella haltuunsa uskottuja asiakirjoja. Joten sen takia esimerkiksi New York Times julkaisee aika ajoin sellaisia tietoja, joiden voidaan katsoa loukkaavan kansallista etua, ja tietenkin se lisää lehtien myyntiä. Valtionhallinnossa tapahtuva kähmintä on todella myyvää, ja ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka joku virkamies joutuu syytteeseen asioista, mistä tavalliset ihmiset voivat lukea vain jostain kirjoista, missä käsitellään sellaista, mitä kutsutaan ”varjomaailmaksi”. Kuitenkin noiden lehtiin sekä mediaan vuodettujen asiakirjojen tarkoitus ei aina ole niin viaton, kuin miltä se alun pitäen näyttää.

Kyseessä voi nimittäin olla oikeasti joku psykologinen operaatiota, millä on tarkoitus horjutettaa esimerkiksi valtion päättäjien luottamusta omaan turvallisuuspoliisiin, jotta heidän mahdollisesti ulkomaisten toimijoiden kanssa tehdyt salaiset sopimukset paljastuvat. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on herättää epäuskoa sekä epäluottamusta esimerkiksi vastapuolen hyväksi toimivien politiikkojen motiivia kohtaan, eli noissa vuodetuissa asiakirjoissa saattaa olla sellainen aspekti, että niissä on esimerkiksi lähinnä vastapuolen agenttien nimiä sekä heidän käyttämiään kontaktihenkilöitä. Tuolla tavoin sitten voi tuollainen tietovuoto osoittautua erittäin ikäväksi asiaksi myös vuotavalle taholle itselleen. Tietovuodot sekä valtion virkojen väärinkäyttö ovat erittäin ikävä asia, mutta esimerkiksi tietovuodot sitten voivat olla väline, millä levitetään dissinformaatiota eli valheellista tietoa ympäriinsä.

Kun kyseessä on salaiseksi merkitty asiakirja, niin silloin lähteen tarkistaminen on vaikeaa, varsinkin jos se on oikeudettomasti haltuun saatua materiaalia. Ja noissa mahdollisissa asiakirjoissa piilee sellainen vaara, että niissä nimetään esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelun virkailijoita kaksoisagenteiksi, ja se saattaa aiheuttaa ylilyöntejä, eli heidät voidaan ampua tuollaisten väärennettyjen tietojen takia.

Kun puhutaan väärennetystä informaatiosta, niin tietenkin olen joskus miettinyt, että kauanko MI-5 oli oikeastaan tiennyt Harold ”Kim” Philbyn sekä muiden ”Magnificent Five:n” eli "Oxford Five:n", mikä tarkoittaa Neuvostoliiton hyväksi toimineiden kaksois-agenttien eli Burgessin, Macleanin sekä Cairncross:in ja Bluntin olevan todellisuudessa Neuvostoliiton palveluksessa. Jos turvallisuuspalvelu on tuon asian tiennyt kovin kauan, niin se on voinut toimittaa noiden miesten kautta KGB:lle vaikka mitä ”harhatietoa”, ja itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi GRU:n Eversti Oleg Penkovski olisi ehkä voinut olla tällaisen operaation uhri.

Tuo eversti olisi vain sitten jossain CIA:n tekaisemassa dokumentissa mainittu tietolähteenä sille tiedolle, missä neuvostoliiton strategiset ydinaseet mainittiin olevan käyttökelvottomia, ja tuo dokumentti rohkaisi Kennedyä koviin otteisiin Kuuban kriisin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että kyseinen dokumentti saattaa olla täysin tekaistu, ja uskoisin että esimerkiksi DEA (Drug Enforcement Administration) eli USA:n huumepoliisi on jossain tapauksissa tekaissut jostain huumejengien jäsenistä vasikoita, jotta heidän luotettavuutensa noiden rikollisten silmissä murenisi.

Tuolloin voidaan käyttää joko vaatteisiin tai henkilön hampaaseen piilotettua salakuuntelulaitetta, ja sitten tuossa tapauksessa voidaan väittää, että kyseinen henkilö on sitten ”vasikoinut” koko organisaation. Samoin nuo viranomaiset jakelevat jatkuvasti esimerkiksi huumeiden valmistusta koskevia ohjeita, joiden seuraaminen saattaa aiheuttaa koko huumelaboratorion räjähtämisen, kun esimerkiksi amfetamiinin valmistus ohjeissa unohdetaan se, että asetoni on todella helposti räjähtävää ainetta. Samoin esimerkiksi vaarallisia eläimiä käsittelevää informaatiota vääristellään aina välillä, niin että esimerkiksi joiden eläinten vaarallisuutta liioitellaan, jotta kukaan ei sitten voisi väittää toverinsa joutuneen eläimen surmaamaksi, jos hän on syyllinen murhaan.

Mutta dissinformaatio on todella vaarallista, jos siinä käytetään hyväksi jotain välinettä, jonka valmistaminen vaatii äärimmäisen korkeaa ammattitaitoa, ja yksi niistä välineistä sitten tietenkin on ydinpommi, jonka jokainen maailman diktaattori haluaa itselleen. Jos ydinaseen valmistuksessa käytettävä tekniikka ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tämä ase on vaarallisempi käyttäjilleen kuin kohteelleen. OPERATION MERLIN on ohjelma, missä ihmisille muka neuvotaan ydinaseen valmistamista, mutta samalla heille tehdään hyvin ikävä ”käytännön pila”, mikä varmasti johtaa ”ei toivottuun tulokseen”. Tällainen ”merlinin ohjeiden” mukaan toteutettu projekti nimittäin on sellainen, että se tekee tuosta plutoniumista hiukan liian rikasta, jolloin seurauksena on noiden tutkimuslaitosten räjähtäminen.

Kun noihin Iranissa sijaitseviin tutkimuslaitoksiin tehtiin haittaohjelman avulla Internet-isku, niin silloin niiden tietokantojen tietoja tarinan mukaan muutettiin, niin että esimerkiksi ydinmateriaalin rikastamisessa käytettävien sentrifugilaitosten eli keskipako-erottimien varsien pituudet muutettiin, jolloin tuotettava uraani tai plutonium olisi liian rikasta, jolloin nuo laitokset olisivat räjähtäneet. Tuo isku tapahtui ilmeisesti Linux-järjestelmän päivitys paketteihin piilotettujen haittaohjelman pätkien avulla. Se aiheutti sen, että virusskannerit eivät sitä havainneet. Ja nyt sitten voidaan kysyä, että kuinka moneen muuhun järjestelmään tällainen väline on piilotettu. Sitä voidaan toki käyttää myös loogisena pommina eli etäkäytön avulla aktivoitavissa olevana tietokoneviruksena, jonka aktivointikoodi voidaan piilottaa järjestelmän päivitykset sisältävään pakettiin, jolloin kyseinen järjestelmä voidaan tuhota silloin kun viruksen luoja haluaa näin tehdä. Eli tällainen väline voi piileskellä vaikka USA:n ennakkovaroitusjärjestelmän tietokoneissa.

Tuo virus ikään kuin kasattiin tuossa järjestelmässä pienistä koodin paloista, ja sitten tietenkin tuo ohjelma aiheutti sen, että NSA tai MOSSAD saattoivat muuttaa näitä tietokantoja, niin että prosessista tuli vaarallinen. Samaa tehdään myös kemiallisten räjähteiden kanssa, eli kun henkilö haluaa valmistaa jonkin televisiossa nähdyn ohjelman perusteella pommin, niin se saattaa räjähtää hänen silmilleen. Tämän takia kaikki tieto, mitä saadaan ilman lupaa, pitää käsitellä erittäin tarkasti, jotta mitään pahempaa ei pääse tapahtumaan, vaikka joku poliisi satutaan mainitsemaan  jossain tiedustelupalvelun raportissa. Esimerkiksi FSB voi aivan hyvin väittää jotain henkilöä yhteys miehekseen, vaikka tällä ei mitään tekemistä tuon palvelun kanssa olisikaan koskaan ollut. Joten tällaisen takia pitää WikiLeaksin kaltaiseen sivustoon suhtautua todella varauksellisesti. Sinne on voitu toimittaa väärennettyjä papereita, joissa nimetään täysin viattomia henkilöitä vastapuolen agenteiksi.

Samoin esimerkiksi tietomurto voi olla täysin tekaistu, jotta omat vakoiluohjelmat eivät herättäisi huomioita. Tuolloin ei kukaan varmaan epäile sellaista valtiota vakoilusta, jos tuota valtiota vastaan itseään hyökätään, ja sen tietokannoista varastetaan muka tärkeää tietoa. Tässä tapauksessa ei ole ”puhtoista pulmusta”, jota muut voivat syyttää järjestelmällisestä teollisuusvakoilusta, vaan tuolloin kukaan toimija ei ole tämän asian kanssa epäilyttävä. Ja mikä sitten paremmin herättää luottamusta, kuin vuotaa julkisuuteen muutamien ”kenttä-agenttien” nimiä, jotka voivat hyvin olla tekaistuja. Noissa kuvissa voi olla oikeasti vaikka terroristeja, joille halutaan antaa kuolemantuomio. Tuolloin vaikkapa Ranskassa värvätty Isis taistelija voidaan nimetä tiedustelun agentiksi tai erikoisjoukkojen operaattoriksi, joka sitten varmasti saa Isisiltä kuolemantuomion.

Ja tässä sitten on koko informaatiosodan ajatus: saada vastapuoli menettämään luottamustaan sen tärkeimpään liittolaiseen tai toimijaan, joka Isisi.in tapauksessa ovat euroopasta värvätyt taistelijat, joiden avulla tuo järjestö sitten kykenee iskemään tehokkaasti Euroopassa. Noilla henkilöillä on paikallistuntemusta, eurooppalaiset henkilökortit sekä ehkä asuntoja, joissa nuo fanaatikot voivat odottaa lähtökäskyä. Joten siksi Isis haluaa näitä toimijoita riveihinsä, mutta se sitten asettaa järjestön vaaraan, koska mukana voi tulla myös erikoisjoukkojen agentteja, joiden tehtävänä on eliminoida noita Isisin johtomiehiä ja ohjata esimerkiksi täsmäpommeja kohteisiin.

http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi

Etniset ryhmät sekä vihan politiikka

Vähemmistöt ovat aina hyviä kohteita erilaisille populistisille yllyttäjille, mutta kuitenkin kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä hallitus yllyttää vihaamaan jotain kansanryhmää, mennään kuitenkin hiukan liian pitkälle. Tuollainen sorrettu vähemmistö on varmasti loistava kohde ulkomaisille tiedustelu- sekä muille organisaatioille, jotka haluavat sitten yllyttää noita henkilöitä kapinaan.

Kun puhutaan esimerkiksi Abraham Lincolnin tavoitteesta päästää  orjat vapaaksi Etelä-valtiossa, niin hän ei sitä mistään liberaaleista syistä tehnyt, vaan tuo mies ajatteli käytännöllisesti vain luoda etelään vastarintapesäkkeen, jolla sitten hän tai kenraali Grant voisivat sitoa osan “Dixien” joukoista. Tuolloin mustan väestön huonoa asemaa perusteltiin etelässä orjuudella, eli he olivat tuotantokoneiston osa.

Tietenkin noiden ihmisten huono oikeusturva sai aikaan sen, että Pohjoisen väestön sympatiat kääntyivät unionin sekä Abraham Lincolnin taakse, kun pohjoinen lähti liittämään tuota aluetta itseensä entistä tiukemmin. Kuitenkin on tapauksia, joissa järjetön vihanlietsonta mikä kohdistuu vähemmistöön itseasiassa kaataa koko hallituksen.  Tuollainen tapaus oli Turkissa alkanut Armenialaisiin kohdistunut vaino, joka johti sitten siihen, että Atatürkin hallinto nousi valtaan Ensimmäisen Maailmansodan aikana. Kuitenkin kun puhutaan tästä vähemmistöjen vainoamisesta, niin siihen varmasti löytyy joku muu syy, kuin mitä hallitus tai yllyttäjät sitten esittävät.

Syy miksi vähemmistöjä vainotaan joissain maissa on nimittäin se, että erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten halutaan olevan mahdollisimman vähän tekemisissä toistensa kanssa, ja silloin pitää kyllä ruveta päässä pyörimään sellaisia ajatuksia, kuin että jollain on tällaisessa maassa todella paljon salattavaa. Nimittäin esimerkiksi “apartheid”-hallitus aiheutti Etelä-Afrikalle todella vakavan kansainvälisen kriisin, kun se käytti tuon rotuerottelun vastaisten mielenilmausten tukahduttamiseen todella kovaa väkivaltaa.

Rasismi tietenkin on joidenkin ihmisten mielestä perusteltua siksi, että oman maan kulttuuria suojellaan kyseisellä toiminnalla, mutta yhtä paljon tuota hyvin epämiellyttävää tapaa käytetään erilaisten katujengien jäsenten sitomiseen tuohon toimintaan mukaan. Tuossa mallissa sitten yleensä joku melko pieni kaveriryhmä kehittää ajatuksen siitä, kuinka he nousevat suuren maan suuriksi johtajiksi. Ja sitten siinä muita yllytetään rasismiin sekä huutelemaan toisille hävyttömyyksiä. Näin taataan se, että ryhmän jäsenet sitten ovat varmasti sitoutuneet siihen, mitä ryhmän johtaja haluaa.

Kun ensin on vähän huudeltu ympäriinsä “kohteliaisuuksia”, niin sitten tietenkin ryhmän jäseniä alkaa pelottaa kulkea yksin kaduilla, ja sitten tuon ryhmän yhteneväisyys taataan. Tuon ryhmän jäsenyys tietenkin vaatii myös erilaisia uniformuja, joilla sen jäseniä merkitään erittäin tehokkaasti, ja kun kokouksissa vaaditaan tuota asua, niin sillä taataan se, että nuo ryhmän jäsenet eivät yksin kävele kaduilla. Näin ryhmä voi valvoa jäsentensä toimintaa, niin että kukaan ei pääse ilman valvontaa käyttämään esimerkiksi sosiaalista mediaa. Rasismi sekä väkivalta ovat erittäin hyvä tapa myös taata se, että joku nuori ei pääse ainakaan poliisiin töihin, ja tällainen toiminta sitten takaa sen, että jos joku tietää liikaa esimerkiksi huumekaupoista, niin hän ei noita tietoja poliisiin vie.

Jengien ongelma on siinä, että siellä tyhmyys tiivistyy, ja jos joku alkaa yllyttää muita, niin silloin seuraa se, että tuo ryhmä saattaa provosoitua hyvin pahasti. Ryhmiä on helppo yllyttää tekemään asioita, joita kukaan ei pidä järkevänä. Ja mitä vähemmän oppia nuo henkilöt ovat saaneet, niin sitä enemmän he tukeutuvat johtajaansa. Tuolloin johtajan asema on paljon vahvempi kuin organisaatioissa, joissa henkilöillä on koulutus.

Mutta kun ajatellaan noiden henkilöiden käytöstä sekä uhoamista, niin tiedättekö mistä huomaa sen, onko ihminen oikeasti joku katunuori? Sama asia voidaan peilata esimerkiksi armeijaan tai karaten kaltaisiin itsepuolustuslajeihin. Eli oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi laskuvarjojääkärin tai mustan vyön karatekan kehuvan taidoillaan? Yleensä tyhjät padat kolisevat parhaiten, on yleisesti tunnettu viisaus, josta kannattaa ottaa oppia myös arkipäiväisessä elämässä. Yleensä se joka leuhkii jollain itsepuolustuslajeissa  tai tarkemmin sanottuna itsepuolustuslajeissa olevalta kaveriltaan oppimillaan taidoilla ei niissä itse ole ollut.

Sama koskee myös esimerkiksi kadulla asuneita nuoria. Vain sellaiset jotka eivät itse kadulla ole asuneet kehuvat noilla asioilla. Tuollaisia ihmisiä löytyy varmasti useiden henkilöiden tuttavapiiristä, ja heidän tuntomerkkinsä on se, että joka kolmas lause on jotenkin sellainen, että “näin tehtiin kaduilla”.

On paljon ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa ikään kuin soluttautua johonkin narkomaanien yhdistykseen, josta he sitten voivat hankkia tietoja jotain kirjaa varten. Itse en näissä katulasten piireissä ole pyörinyt, mutta välillä vastaan on tullut ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi entisenä narkomaanina esiintyminen on jotenkin “cool”. Siitä sitten saa jokainen miettiä, että onko oikeasti järkevää esiintyä entisenä narkomaanina? Vaikka tuollainen tausta vaikuttaa varmaan joidenkin mielestä upealta, niin varmasti jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, missä henkilö joko jää kiinni tästä näytelmästä. Tai sitten hän asettaa itsensä muuten vaaraan, mitä hän ei voi hallita.

Nimittäin tuollainen seura sitten saa aikaan sen, että kokematon henkilö joutuu huumeiden tai “huumemiesten” vaikutuspiiriin ja lähtee kokeilemaan kovia huumeita. Ja tuo kokeilu voi tehdä hänestä narkomaanin. Samoin jos tuo henkilö käyttää varastettua identiteettiä, niin silloin hän voi joutua yllättäen tilanteeseen, missä vastaan tulee se ihminen, jota tuo “deep cover man” esittää.

Tai sitten hän alkaa kertoa tarinoita teoista, jotka ovat jonkun muun paikalla olevan henkilön tekemiä. Tuon takia tällainen toiminta on todella vaarallista, koska se saattaa aiheuttaa erittäin suuren tunnereaktion. Varsinkin jos tuollaisen henkilön esiintyminen on muuten huumeita markkinoivaa, niin se sitten aiheuttaa varmasti sellaisia tunteita, jotka eivät ole mukavia kenestäkään.

Erityisesti huumevieroitus-yhteisöissä on oma motivaatio vieroitukseen tärkeää. Jos tällaisessa yhteisössä sitten joku alkaa esittää “kovaa”, niin silloin hän vaarantaa kaiken, koska noiden yhteisöjen toiminta perustuu luottamukseen sekä siihen, että ihmiset luottavat niiden jäsenten kykyyn palata yhteiskuntaan. Jos tuo luottamus murenee, niin silloin yhteisö menettää sen rahoituksen, mitä se tarvitsee saadakseen tukea valtiolta.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

"Joutsenlampi" ja "Ruma Ankanpoikanen" kuvaavat tilannetta, missä informaatiota jaetaan vain suppeassa piirissä

Pienet lammikot ovat monissa kuuluisissa tarinoissa kerronnassa esitettyjen asioiden tapahtumapaikkoja. Kuuluisimpia lammikoista kertovista teoksista ovat “Joutsenlampi-baletti" sekä H.C Andersenin “Ruma ankanpoikanen”. Noiden kahden tarinan kautta käsitellään joskus “suljetun informaation teoriaa”. Tietenkin niissä on sellainen aspekti, että varsinkin “Rumassa ankanpoikasessa” tuon ruman ankan paikalle kasvaa kaunis joutsen, ja itse olen ollut sitä mieltä, että Andersenin tarinan aiheena on todellisuudessa kuuluisa norjalainen matemaatikko Niels Abel, joka ratkaisi ensimmäisenä viidennen asteen yhtälön.

Tuon matemaatikon ulkokuori oli hyvin karu, mutta sisältä hän oli puhdasta rautaa. Kyseinen karun sekä lyhyen elämän kokenut  mies loi integraalilaskentaan osittelulakina tunnetun  ratkaisumallin, mitä sovelletaan edelleen yhtälöiden ratkaisemisessa, eli siinä yhtälö jaetaan osiin, jolloin oikeastaan voidaan sanoa, että kaikkiin parittomiin potenssi-yhtälöihin voidaan soveltaa samaa ratkaisumallia kuin kolmannen asteen yhtälöön.

Joutsenlampi on Pjotr Tsaikovskin kuuluisimpia sävellyksiä. Tuo teema toistuu monissa muissakin klassikoissa, kuten H.C Andersenin “Rumassa ankanpoikasessa" joka on satujen klassikko. Noissa molemmissa tarinoissa tarkastellaan erästä informaation ongelmaa, nimittäin tilannetta, missä joku melko pieni ryhmä ympäröi yhden jäsenen, sekä sitten hän kuulee vain sitä, mitä tuo ryhmä huutaa. Eli hän voi olla lahjakas sekä älykäs, mutta mitään ei tuollaisista asioista puhuta, vaan tuo onneton kuulee vain sitä pilkkaamista, mitä kyseinen ehkä muutaman toimijan ryhmä huutaa.

Mitään positiivista palautetta ei sitten tietenkään tuon onnettoman kiusaamisen uhrin korviin koskaan päädy, kun tuo rinki päättää siitä, mitä tuosta uhrista kerrotaan. Ja jos joku on eri mieltä asioista, niin hän saa sen sitten myös kuulla.  Tuo joutsenlampi kuvaa tilannetta, missä joukko ankkoja tai mitä lie lintuja ovatkaan ovat keskenään pienellä lammella. Siellä kukaan ei pääse juomaan ilman, että hän kysyy lupaa noilta linnuilta, ja siksi esimerkiksi ruman ankanpoikasen kiusaaminen on mahdollista.

Tietenkin tuota ankanpoikasta kiusataan siksi, että muut linnut käskevät tekemään niin, ja koska kukaan ei pääse juomaan tuosta lammesta ilman noiden lintujen lupaa, niin sen tähden tuon onnettoman lintuparan alistaminen onnistuu muitta mutkitta, ja jos joku sitten haluaa tuota lintua auttaa, niin hän saa etsiä uuden lammikon. Tuo tarina muuten on hyvin opettavainen, koska lopussa kyseinen ankka paljastuu joutseneksi, ja sen takia tuo ankkalampi tai joutsenlampi ovat informaatiota tutkivien teoreetikoiden lempiaiheita. Se nimittäin symboloi rajoitetun informaation yhteisöä.

Kun verrataan Tsaikovskin “Joutsenlampea" Andersenin “Ankkalampeen", niin silloin tietenkin mieleen.tulee yhteisö sekä yhteiskunta, missä tuo henkilö eli. Siellä kaikki asiat tehtiin aateluuden mukaan, ja tuo joutsenlampi symboloi tilannetta, missä joukko olioita on tiukasti ahtautuneena johonkin rinkiin, missä he sitten kuulivat vain omaa kaakatustaan.  Sen lisäksi nämä joutsenet näyttivät muille eläimille takapuoltaan, ja kehuivat kilpaa toistensa upeaa ulkomuotoa. Kummassakin mallissa on opetuksena se, että jokaisen joutsenen pitäisi aloittaa uransa ruman ankanpoikasen hahmossa,  jotta se ei muuttuisi liian ylpeäksi. Näet jos olento kuulee vain positiivisia asioita itsestään, niin silloin se ei tajua, että jotkut asiat loukkaavat muita. Kun pohditaan tuon “ankkalammen” suhdetta informaatioteoriaan, niin silloin tullaan tilanteeseen, että informaatiota tai sen jakamista rajoitetaan keinotekoisesti.

Tuolloin sitten pääsee joku kuiskimaan palautteen antajan korvaan, jotta muut saavat sitä, mitä he haluavat. Eli molempien lammikko-tarinoiden viesti on sikäli selvä, että niissä halutaan sanoa: “Tule sinäkin tänne vähän avarammille vesille, niin palaute saattaa hieman muuttua”, kun sitä ei käytetä aina vihamiestesi kautta.

Jos ihminen tai olio ikään kuin purjehtii jossain informaation valtameressä, niin silloin ei aina ehditä kertoa kaikille kriitikoille sitä, mitä tuo “jyrinä-rinki” sitten haluaa hänen kertovan. Noita tarinoiden lampia hallitsee näet sellainen rinki, joka huutaa kaikki muut hiljaiseksi. Mutta jos olio lähtisi purjehtimaan aavoille ulapoille, niin silloin tuo rinki olisi vain pieni ankka-ryhmä jossain kaukana sieltä, missä muut oliot ovat. Aavalla merellä on muitakin hanhia sekä joutsenia kuin vain se yksi pieni rinki. Ja tuolloin joku saattaa olla eri mieltä asioista kuin ne, joita nuo ringin jäsenet ovat halunneet muide olevan.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mitä varten ihmiset antavat äänensä ihmiselle, joka haluaa kaapata maassa vallan?

Voimakeinojen käyttö on todella ikävä tapa tehdä politiikkaa, ja esimerkiksi Turkin presidentin henkivartijoiden käytös Washingtonissa ei ole mitenkään kovin hyvää mainosta tuolle valtiolle, vaikka sitä ehkä sielläpäin ymmärretään. Tällaiset tapaukset, missä esimerkiksi valtiovieraan turvamiehet käyttävät voimakeinoja toisen maan alueella ovat asioita, joista aina välillä käydään keskusteluja. Eli onko kansainvälisen oikeuden mukaan suotavaa, että esimerkiksi valtio-vieraan turvallisuusmiehet häiritsevät mielenosoituksia, joihin paikallinen poliisi ei puuttuisi.

Turkin kehitys on kulkenut ei-toivottuun suuntaan siitä lähtien, kun maassa yritettiin ainakin turkin presidentin mukaan sotilasvallankaappausta. Joidenkin ihmisten mukaan taas tuo vallankaappaus olisi lavastettu, ja sen tarkoitus olisi ollut vain nostaa presidentin suosiota, eli koko tätä vallankaappausta koskeva aineisto olisi tietenkin joidenkin lähinnä Erdogania arvostavien ihmisten mielestä valheellista sekä vääristeltyä tietoa, mutta kuitenkin tuollainen ajatus on hyvin pelottava. Ja tämän asian otin esiin vain siksi, että se juuri muistui sitten mieleeni. Eli kaikista asioista on olemassa salaliittoteorioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän todenmukaisia.

Mieleeni tuli näet sellainen skenaario tai “hassu kuvitelma”, että entä jos turvallisuuspoliisi olisi oikeasta käyttänyt esimerkiksi äänen muunninta, ja esimerkiksi palkannut näyttelijöitä puhumaan noille nauhoille, jotka ovat antaneet mahdollisuuden perustella kenraalien ja amiraalien erottamisia. Ja tuolloin he olisivat ehkä esittäneet filmaavansa elokuvia, jotta he saisivat sitten nuo näyttelijät eläytymään. Mutta itse uskon, että kyseessä oli tuolloin oikea yritys siirtää valta pois tuolta mieheltä.

Oli miten oli, niin kurdeille tai PKK:lle joka on joissakin maissa  julistettu terrori-organisaatioksi, on sama, että onko vallassa Erdogan vai sotilaat. Turkin hallituksen kanta on aina ollut sellainen, että  se ei neuvottele minkään terroristijärjestön kanssa, ja siksi asevoimien toiminta tuolla vuoristossa on aina ollut todella kovaotteista, ja kuitenkin Turkissa uskotaan, että USA tukee noita sissejä salaisesti.

Kuitenkin Turkin tapauksessa voin edelleen sanoa, että kun vaihtoehtoja on tasan kaksi, joista kumpikaan ei ehkä ole aivan sitä, mitä voitaisiin esimerkiksi suomessa vaikuttavalta poliittiselta liikkeeltä odottaa, niin tietenkin silloin kysytään aina, miksi pidin Erdogania parempana vaihtoehtona kuin sotilaita. Kuitenkin voidaan aina spekuloida sellaisella asialla, kuin että olisiko joku sitten kertonut valheita Turkin presidentille, mutta todellisuudessa nuo sotilaat saatiin kiinni samoilla välineillä, kuin mitä huumepoliisi käyttää kaikkialla maailmassa, ja siksi tuo vallankaappauksen kukistaminen oli oikeastaan ilmeisesti aika helppoa.

Syy siihen on se, että sotilaista koostuvat hallitukset ovat aina syyllistyneet räikeämmin tehtyihin  ihmisoikeusloukkauksiin kuin siviilit, jotka tietenkin ovat myös näissä asioissa kunnostautuneet kiitettävästi. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi Chilessä sekä Argentiinassa ovat tällaiset kenraalien johtamat hallitukset yksinkertaisesti “kadottaneet” kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka on joko tuhkattu jossain kaukaisessa saaressa tai sitten pudotettu mereen lentokoneista. Joten sen takia olen edelleen sitä mieltä, että tämä Turkin presidentti on tarjolla olevista vaihtoehdoista se parempi.

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Argentiinan sekä Chilen juntat säädättivät vallasta luopuessaan lakeja, joiden mukaan mitään, mitä tapahtui juntan aikana ei saisi syyttää oikeudessa, niin silloin kyllä voidaan puhua todellisesta lainsäädännöllisestä kauhu-kuvasta, jossa ihmisten oikeuksia polkeneiden miesten määräyksestä säädetään lakeja, joilla heidät itsensä armahdetaan. Samalla olen huomannut, että muutamat henkilöt ovat todella rävähtävästi lähteneet puolustamaan näitä avoimesti valtaa anastavia tahoja. Ja Turkissa oli muuten 1980-luvulla myös sotilasvallankaappaus, jossa säädettiin vastaavia lakeja.  

Se mitä muuta tuo Erdogan sitten on tehnyt maansa  hyväksi on aivan yhtä epädemokraattista kuin mitä nuo sotilaatkin ovat tehneet. Eli hän ikään kuin on siirtymässä länsimais-tyyppisestä presidentin virasta kohti sitä mallia, mitä harjoittaa muuan presidentti Lukashenko, joka aluksi pääsi valtaan demokraattisesti, mutta sitten hän muuttui sellaiseksi hahmoksi, jota ei koskaan saisi vastustaa. Tuollainen vallan anastaminen demokraattisin menetelmin on melko tuntematon käsite vallan käyttöä koskevassa  politiikassa, vaikka siitä on esimerkkejä myös oman maamme historiassa. Eli “kommunistilakeja” voidaan pitää yhtenä esimerkkinä tapauksesta, missä valtaa siirretään kohti oikeistoa tai vasemmistoa, riippuen siitä kenelle sitä ollaan siirtämässä.

Mutta kuuluisin diktaattori, joka on päässyt valtaan täysin demokraattisilla vaaleilla on tietenkin Adolf Hitler, joka tuolloin vuonna 1933 sai taakseen ehdottoman enemmistön Saksan parlamentissa, joka sitten sai aikaan sen, että natsit johtivat tuota valtiota vuoteen 1945 asti, ja tuolloin se, että Hitler pääsi valtaan oli oikeastaan demokratian väärinkäyttöä. Eli tuossa tapauksessa vetäviä puheita pitävä poliitikko sitten sai ihmiset taakseen lupaamalla uudistuksia, mutta sitten hän vaihtoi ikään kuin paitaa.

Tuo kammottava diktatuuri sai alkunsa siitä, että Hitler lupasi jakaa kansan omaisuutta hieman  tasaisemmin, sekä muutamia muita hyvin järkeviä etuja, mutta sitten hän pyörsi puheensa, ja ryhtyi järjestelmällisesti polkemaan sekä uskonnollis-etnisen vähemmistön sekä omien sekä puoleensa poliittisten arvostelijoiden kansalaisoikeuksia. Eli pelkkä lehtikirjoitus saattoi viedä henkilön keskitysleirille sekä kuolemaan. Se miksi joku sitten saa taakseen niin paljon ääniä, että hän voi ottaa parlamentin haltuunsa on kuitenkin monille ihmisille jäänyt epäselväksi. Eli miksi ihmiset äänestävät hyväksyvästi sellaisesta laista, joka jossain vaiheessa kääntyy kansaa vastaan?

Tuolloin yleensä kyseinen valtaa tavoitteleva taho on koettu jotenkin mieluisana vaihtoehtona, ja sitten hänelle on noita mahdollisesti lainsäädäntöä koskevia oikeuksia haluttu siirtää. Usein tuollaisten yhdelle henkilölle valtaa siirtävien lakien takana on juuri epäonnistunut sotilasvallankaappaus, jonka uhalla pelotellaan ihmisiä äänestämään tuollaisten erittäin voimakkaiden valtalakien puolesta.

Kuitenkaan ei monikaan joka noiden yksinvallan sallivien  lakien puolesta on äänestänyt, ei ole varmasti miettinyt sitä että vaikka ihminen kuinka ankkuroisi itsensä valtaan, niin ennemmin tai myöhemmin valtion johtaja sitten vaihtuu, jolloin seuraaja ei ehkä ole aivan sama mies, kuin mitä tuo edellinen henkilö sitten oli. Ja tuollainen laki mahdollistaa sen, että presidentti voi sitten siirtää valtaa itselleen, kuten moni diktaattori on aikojen kuluessa tehnyt. Tuolloin on huomattu, että hyvin moderni sekä suosittu mies muuttuu pelkäksi teknokraatiksi, joka käyttää valtakoneistoa armotta oman etunsa ajamiseen.

Tällainen mies oli Nicolae Ceausescu, joka Romanian johdossa ollessaan kieltäytyi hyökkäämästä Tsekkoslovakiaan. Syy miksi hän ei liittynyt muihin Varsovan liiton maihin ja lähtenyt tukahduttamaan “Prahan kevättä” johtui aivan muusta kuin hänen tarpeestaan tukea demokraattista kehitystä. Nimittäin tuo mies vain yksinkertaisesti pelkäsi kutsua reserviläisiä aseisiin, koska he saattoivat hyökätä hänen kimppuunsa. Ja koska tuo mies ei lähettänyt joukkoja Tsekkoslovakiaan jäi länsimailta huomaamatta se, mitä hänen komennossaan toiminut  salainen poliisi eli Securitaté teki ihmisille.  Ja nykyään voidaan sanoa, että ihmisoikeustilanne Romaniassa oli Ceausescun aikaan sama kuin mitä se nykyään on Pohjois-Koreassa, ja kukaan ei edes tiedä, montako ihmistä tuo kammottava valtiollinen poliisi surmasi tuolla kaukana “Draculan maassa”.

Kun puhutaan vallan käytöstä, niin yhden henkilön käyttämä valta on aina hiukan korruptoitunutta, ja hän saattaa olla erittäin altis vaikutuksille. Tuollainen vaikutus voisi olla se, että joku valehtelee johtajan joutuneen attentaatin uhriksi, jolloin jokainen normaali ihminen alkaa pelätä. Yleensä sellainen johtaja, joka ei halua jättää valtaansa on sitä jotenkin käyttänyt väärin. Hän saattaa pelätä esimerkiksi sitä, että joku virka-asemassa tehty ylilyönti saattaa aiheuttaa tarpeen ripustautua vallankahvaan, kuten kävi esimerkiksi Josif Stalinille, jonka epäiltiin salailevan jopa perheenjäsenen murhaa.

Pelko ajaa ihmiset ylireagoimaan moniin tilanteisiin. Tuolloin saattaa unohtua sellainen asia, että esimerkiksi lait koskevat koko kansaa. Ja seuraukset saattavat olla todella vakavat. Tässä kirjoituksessa puhutaan nationalismista sekä sotilasvallan-kaappauksista, jotka usein kulkevat  käsi kädessä. Eli kun asevoimat kaappaavat vallan itselleen jossain maassa, niin silloin tietenkin tuota toimenpidettä pitää perustella ihmisille. Usein perusteluna ovat sellaiset asiat, että tuo juntta palauttaa valtion suuruuden tai jonkun muun asian.

Mutta kuitenkin suurin osa noista asioista on tietenkin pelkkää puhetta. Ja suurin osa noista valtaa havittelevista tahoista on avoimen populistisia, ja sitten tietenkin he kirjoittelevat vastaan, että jos joku vertaa heidän johtajiaan Hitleriin, niin hän tekee silloin virheen. Mutta kun verrataan esimerkiksi Hitleriä noihin siviili-presidentteihin, niin täytyy muistaa, että todellisuudessa Saksaa hallitsi hänen aikanaan sotilasjuntta, joka toki oli nimellisesti siviileistä koostuva, mutta todellisuudessa tuo puolue oli oikeastaan pelkkä yksityisarmeija, jossa vallitsi sotilaallinen kuri. Ja monet puolueen johtoon nousseista miehistä oli silloin upseereita, joskin tuo asia salattiin suurelta yleisöltä, jotta vuosisataisten sotilasperinteiden varjossa kasvaneet pojat eivät sitten toisi surua omalle perheelleen, kun Saksa sitten sattui tuon sodan häviämään.

Samoin tuolloin 1930-luvulla toki ymmärrettiin, että upseerin arvo voisi olla myös rasite ehdokkaalle, jonka pitäisi saada suuret massat äänestämään itseään. Joten ainakin osa natsiparlamentaarikoista vaihtoi nimensä ryhtyessään tuon puolueen ehdokkaiksi. Sodan jälkeen tästä asiasta ei tietenkään sopinut myöskään puhua, koska silloin olisi voinut jäädä kesätyöpaikka saamatta. Näet esimerkiksi Helmut Von Pnnwitz omisti kuuluisan tavaratalon Kurfsterdammilta, ja jos hänet sattui joku suututtamaan, niin silloin ei varmasti tullut kesätyöpaikkaa tuosta tavaratalosta. Ja siksi niistä asioista jotka koskettavat valtion turvallisuutta pidetään yleensä suu kiinni, koska ihmiset jotka näistä asioista puhuvat yleensä pelkäävät sitä, että heidät jätetään pois yhteisöistä tai näille henkilöille tulee muita vaikeuksia, jos he epäilevät jotain yleisesti tunnettua asiaa valheeksi.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/video-erdoganin-henkivartijat-pieksivat-mielenosoittajia-usa-ssa-potkivat-maassa-makaavia/6439556

https://sites.google.com/view/populisminvoittokulku/etusivu

http://populisminvoitto.webnode.fi

Propagandaa ja hyväksikäyttöä

Propagandan tunnistaminen on erittäin tärkeää, kun keskustellaan median lukemisesta sekä sen sisällön tulkitsemisesta, ja tietenkin mediassa esitetyn propagandan tyyppi kertoo siitä, että mistä maasta tuo kirjoitus on lähtöisin. Yleensä tuollaiseen propagandaan tai informatiiviseen operaatioon viittaa sellainen seikka, että kirjoituksessa vedotaan asevoimien johdon kaltaiseen tahoon, missä heidän toimintaansa kohtaan ei tunneta mitään kritiikkiä. Yleensä tuollainen propaganda vilisee kuvia asepukuisista miehistä sekä jatkuvasti vedotaan siihen, kuinka paljon kenraaleilla on valtaa.

Samoin tietenkin muistutetaan siitä, että puolustusvoimain komentaja ei koskaan tule pitämään henkilöistä, jotka arvostelevat tuon organisaation tapoja toimia. Ja kaikki jotka ovat eri mieltä niin sanotun “virallisen mielipiteen” kanssa leimataan tietenkin kiihkoilijoiksi tai muuten vain julkisuuden kipeiksi haihattelijoiksi. Tuo kaikki kuuluu tietenkin aitoon informaatio-operaatioon, jonka tarkoitus on pelotella ihmisiä olemaan hiljaa asioista, jotka eivät propagandan tekijän mielestä ole sopivia julkisuuteen. Ja kuten tiedämme, niin kaikkein paras tapa mustamaalata ihmisiä sekä vaikuttaa toisen maan turvallisuusviranomaisten työhön ja hajottaa vastapuolen rivejä on nimetä ykkösluokan poliitikkoja veronkiertäjiksi. Tuolla tavoin saadaan sitten aikaan sellainen kuva, että esimerkiksi asevoimien ei ole mitenkään sopivaa valoilla ihmisten yksityisyyttä. Ei ole sopivaa että omat koirat purevat isäntäänsä.

Kun puhutaan siitä, kuinka johtajia imarrellaan, niin tietenkin tässä pitää huomioida se, että joidenkin maiden presidentille on annettu oikeus säätää lakeja. Joten ehkä myös Suomi tarvitsee joidenkin ihmisten mielestä tällaisen lain, jotta esimiesten ei  tarvitse kuunnella mitään vastaväitteitä. Mutta kuitenkin se, miksi Turkissa tuollainen laji meni läpi johtuu siitä käsityksestä, että jokainen valtio kulkee demokratiaan sosialismin kaltaisen valtiomallin- eli useiden diktatoristen vaiheiden kautta. Kuitenkin on hyvin arveluttava tapa lähteä siitä, että yksittäisen ihmisen käsiin pitäisi kasata valtaa, koska henkilö saattaa vaihtua tuossa virassa melko nopeasti. Kuitenkin valta saa ihmiset tekemään asioita, joita he saattavat sitten myöhemmin katua. Kuitenkin propagandisti haluaa varmasti antaa yksittäiselle henkilölle paljon valtaa, koska yksilöön on helppo vaikuttaa mielistelemällä häntä.

Tuolloin käytetään sellaista menetelmää, missä henkilölle sanotaan, että hänen ei tarvitse kuunnella mitään, mitä muut sanovat. Ja tietenkin kaikki häntä arvostelleet henkilöt saatetaan samalla tuon palvonnan kohteen tietoon. Kyseisessä menetelmässä sitten käydään hiukan huvittuneena läpi esimiehen ja alaisen suhdetta, ja samalla muistutetaan siitä, että jos esimies ei alaistaan ojenna, niin hän on tietenkin heikko ihminen. Kun puhutaan valtionpäämiesten kotioloista, niin tietenkin on hienoa, että esimerkiksi Kekkonen oli lempeä isä ja upea ihminen muutenkin. Mutta tietenkin myös Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat yksityiselämässään miellyttäviä henkilöitä, joiden perheet eivät tienneet sitä, millaisia nuo miehet oikeasti olivat. He olivat oikeasti myös valloittavia ihmisiä, joiden tapa käyttää lapsia hyväkseen oli legendaarista. Josif Stalin käytti omaa tytärtään urkkiakseen ihmisten asioita.

Eli hän saattoi esimerkiksi laittaa mikrofoneja tiloihin, joissa hänen lapsensa leikki muiden niiden kanssa. Tuossa leikissä sitten luettiin lappuja, joissa oleviin kysymyksiin piti vastata, ja tietenkin osa lapuista oli Stalinin itsensä kirjoittama. Hän saattoi myös lähestyä vankileirille lähettämänsä henkilön lapsia sanomalla, että “minulla on ikäisesi tyttö”, ja sitten hän saattoi tarjoilla lapselle karamelleja, ja luvata että ottaa tuon henkilön asian hoitaakseen. Sen jälkeen vanki ammuttiin.

Stalin aina vihjaili myös sillä, että hänellä on aviottomia lapsia, ja hän ilmeisesti esiintyi joidenkin puolueen jäsenten lasten isänä, jotta saisi sitten tietoja siitä, että saisi tietoja siitä, onko hänen vankileireistään puhuttu selän takana. Salaiset poliisit eli poliittisia pidätyksiä hoitavat viranomaiset ovat kautta koko maailman olleet loistavia ihmisten hyväksikäyttäjiä, ja varsinkin ihmisten lapset ovat olleet heidän tärkeitä tiedonlähteitään. Heidän normaaliin toimintatapaansa kuului esimerkiksi sellainen malli, missä salaisen poliisin jäsenet kävelevät henkilön kotiin, ja sitten he kuvailevat lapselle tämän normaalia käytöstä työpaikalla. Tuon jälkeen kyseinen salaisen poliisin jäsen kertoo, että kyseessä on psykiatrinen sairaus, ja kyseinen pidätettävä viedään tietenkin psykiatriseen sairaalaan.

He saattoivat Stalinin aikaan  myös käyttää sellaisia metodeja, missä henkilön väitettiin olleen jotenkin vaarallinen ympäristölleen, eli he sanoivat aina, että “me emme usko isäsi olleen paha mies, mutta kuitenkin on asioita joita pitää selvittää”. Ja sitten he vielä totesivat, että “estämme tällä vain häntä vahingoittamasta itseään tai muita”. Sen jälkeen keskusteltiin laitoksesta sekä terapioista, joita tuo henkilö sitten tulisi saamaan. Tuolloin tietenkin “toimintaterapia” tarkoitti metsätöitä Siperiassa. Mutta tietenkin oli ongelmallista, jos henkilö sitten oli esimerkiksi kirjailija, joka uskalsi arvostella järjestelmää. Silloin tuon taiteilijan pidättäminen pelkästään kirjoitusten takia  ei tietenkään ollut soveliasta.

Tuollainen henkilö oli stalinin järjestelmässä ikään kuin infektion lähde. Informaatio leviää yhteiskunnassa kuin tauti, ja sen takia noihin kaiken maailman kirjailijoihin ei saanut kukaan kiinnittää liikaa huomiota. Jos väärät ihmiset lukivat vääriä tekstejä, niin he infektoituivat tuosta informaatiosta. Ja siksi kirjailijoiden mainetta piti mustata ennen kuin heidät poistettiin yhteiskunnasta.

Stalinin kuoleman  jälkeen ei ollut mitenkään valtion turvalllsuuselinten johtajien mielestä soveliasta myöskään pidättää henkilöitä suoraan siitä, että he olivat kirjoittaneet jotain suurta ja mahtavaa järjestelmää vastaan. Se olisi saattanut vaikuttaa  haitallisesti salaiseen poliisiin. Näin ollen noiden henkilöiden pidättäminen tapahtui psykiatrian nimissä, ja näitä laitoksia joihin nämä taiteilijat sijoitettiin oli nimetty psykiatrisiksi hoitoiksi, jotta niissä ei turhan paljoa käytäisi vierailulla. Syy miksi järjestelmä ei suoraan ampunut noita ihmisiä johtui siitä, että kirjailijoita ja maalareita tarvittiin täyttämään tuon valtion lehdistö teksteillä, ja se millainen teksti on riippuu kirjoittajan halusta tehdä työtään.

Eikä myöskään kirjojen kuvittamiseen käytettävät kuvat synny Tokarev-pistooli ohimolla, joten siksi tuo muuten niin erikoinen järjestelmä suhtautui taitelijoihin jotenkin kaksijakoisesti. Toisaalta se vihasi taiteilijoita, mutta samalla myös sen johtajat tarvitsevat samalla kirjoittajia omille puheilleen sekä lehdet tarvitsivat ihmisiä, jotka osasivat kirjoittaa juttuja noille sivuille, jotka mainostivat valtion politiikkaa. Kun mietitään sitä, miten esimerkiksi taiteilijoita estetään agitoimasta valtiota vastaan, niin tietenkin paras keino on leimata heidät itsetuhoiseksi persoonallisuudeksi sekä käyttämällä poliittisten pidätysten sijasta jotain mielenterveydellistä diagnoosia. Tuolloin myös voidaan henkilön puheet leimata hullun miehen tai naisen hallusinaatioiksi, jolloin tietenkin heidät voidaan tehokkaasti vaientaa.

Tässä vaiheessa mieleeni tulee eräs Andrei Saharov-niminen ydinfyysikko, joka kehitti aikoinaan Neuvostoliiton vetypommin. Hänet leimattiin julkisesti skitsofreenikoksi, ja myöhemmin tuo mies sitten sai vanhoilla päivillään rehabilitaation, mikä tarkoitti sitä, että valtio myönsi toimineensa väärin häntä kohtaan. Tuo mies oli “sloikan” eli “Alarm clock” tyyppisen vetypommin yksi kehittäjistä, ja myöhemmin olen miettinyt sitä, että mikä sai tuon miehen järkyttymään sekä muuttamaan näkemystään tuosta järjestelmästä.

Ja silloin tällöin olen miettinyt sitä, mitä olisi tapahtunut, jos tuo mies ei olisi ollut niin tunnettu sekä arvostettu tieteellisen sekä valtionsa eteen tehdyn työn takia? Synkissä kuvitelmissa olen ajatellut, että olisiko ollut niin, että Stalinin tai jonkun muun henkilön vankileireille sulkemia henkilöitä olisi ehkä “häivytetty” noissa Semipalatinskin ydinkoealueella tehdyissä vetypommikokeissa.

Samaa muuten  puhutaan USA:n Tyynellämerellä tekemistä ydinkokeista. Huhujen mukaan joukko tiedemiehiä, jotka olivat liian kuuma pala Pentagonille “häivytettiin” Castle-Bravo-kokeessa. Tarinoiden mukaan nuo tiedemiehet olisivat olleet mukana holokaustissa tekemässä ihmiskokeita, jotka olivat äärimmäisen kivuliaita sekä epähumaaneja. Olen tästä joskus ennenkin kirjoitellut, mutta esimerkiksi “Operation Paperclip” oli tietenkin raketti- ja muille tekniikan tiedemiehille suunnattu ohjelma heidän värväämisekseen USA:n palvelukseen, mutta kun puhutaan esimerkiksi kemiallisen sekä biologisen sodankäynnin asiantuntijoista, niin heitä varten perustettiin kuulemma “Operation DeepWater”, jonka tarkoitus oli hyödyntää noiden miesten asiantuntemusta näissä asioissa.

Ja sitten kävi niin, että mukana oli muutamia henkilöitä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla samassa kuvassa. Tuo tarkoitti sitä, että kyseiset henkilöt olivat oikeastaan vastuussa miljoonien ihmisten murhaamisesta. Ja tietenkään heitä ei maailmalle haluttu esitellä, koska heidän tietonsa liittoutuneiden sodan lopulla suorittamasta tiedemiesten sekä upseerien värväämisestä olisi voinut saattaa sekä USA:n että Neuvostoliiton jotenkin outoon valoon, ja näin ollen nuo henkilöt olivat uhka sekä Stalinin miehille että Pentagonille.  

Joten erään huhun mukaan nuo henkilöt sitten poistettiin kirjoista Castle-Bravon kaltaisissa kokeissa. Stalin ei muuten noista natsien murhaamista henkilöistä mitään välittänyt, ja hänen asenteensa uskontoja kohtaan oli hyvin kielteinen. Joten puhutaan, että osa noista lääkäreistä tai lääkintä-asintuntijoista  jatkoi työtään NKVD:n tai MGB:n valvonnassa, ja puhutaan että heidän työtään olisi ollut kauhistuttava “unikoe”, jossa päätyön suorittivat natsilääkärit, jotka sitten teloitettiin salaisen poliisin määräyksestä.  Myös Neuvostoliitto värväsi  Walter Blumen kaltaisia miehiä työskentelemään  Neuvostoliitossa. Tuo mies oli toinen pääasiallinen suunnittelija Arado-123 “Blitz”-pommittajan valmistamisessa. Eli osa noista ilmailun sekä rakettitekniikan asiantuntojoista jatkoi uraansa Neuvostoliitossa,joten mikään ainutkertainen projekti ei tuo "Paperclip" kuitenkaan ollut, ja tuota asinatuntemusta halusi varmasti myös Stalin oman armeijansa käyttöön.

http://stalinjagulag.webnode.fi/