Suhde uskontoon on jokaisen oma asia

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/suhde-uskontoon-on-jokaisen-oma-asia.html

Ai niin miten se kuskiksi lähtenyt kaveri mahtaa tästä taksi-uudistuksesta miettiä?

Chevelle 454 SS  Vm.1970
Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ai-niin-miten-se-kuskiksi-lahtenyt.html

Kimmo Huosionmaa

Aina silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että joskus aina kaverit pyytävät jotain ryhmän jäsentä tulemaan kuskiksi illalla, jotta heidän ei tarvitse maksaa taksia. Ja sitten tietenkin tuollainen kostea ilta saattaa hiukan venyä, mikä sitten näkyy myös kuljettajaksi päässeen henkilön silmien painumisena väkisin kiinni, sekä siinä, että vatsassa alkaa tuntua tyhjältä. Se kotona syöty Reissumies ei varmaan riitä koko illaksi, ja vaikka lähdön hetkellä puhuttiin vain parista tunnista, niin kuitenkin tuolla kapakassa ollaan neljään aamulla.

Kun taas kuljettaja ehkä viettää loppuillan jossain Kebab-paikassa, koska hän varmaan haluaa sitten jotain syödä, kun alkaa vatsa kurnia, ja ilma täytyy mukavista jutuista, kun muut siinä treffejä sekä jatkoja sopivat. Tuo kuljettaja ei tietenkään noihin jatkoihin pääse, koska hänen pitää palauttaa auto isukille tai veljelle, koska tämä tarvitsee sitä aamulla työmatkaan. Tuolloin aina välillä mieleeni tulee sellainen kysymys, että voisiko tuollainen kuljettaja sitten laskuttaa näistä ajamista koskevista palveluksista?

Nimittäin kun ajatellaan sitä tilannetta, missä joku on tullut toisille kuljettajaksi jotain ravintola-iltaa varten, niin tuo ilta on kyllä aivan varmasti työtä. Eli silloin tietenkin pitää olla selvin päin eikä myöskään keskusteluun aina pääse mukaan, kun tuollainen kuljettaja on niin kauhean tylsä tyyppi. Ja samalla sitten sattuu vielä joku kertomaan sellaisia tarinoita, kuinka joku toinen kuljettaja on laittanut auton aina lämpimäksi, kun hän on "kavereitaan" lähtenyt viemään kapakkaan. Mutta tietenkin aina välillä tulee mieleen, että olisiko tuollainen palvelu kuitenkin maksullista?

Ainakaan en itse muista noita kertoja kovin upeina, ja niissä sitten jäi mieleen vähän sellainen tunne, kuin olisin käytetty rätti. Mutta sitten tietenkin voidaan sanoa, että juuri tällaisten upeiden tai ainakin opettavaisten kokemusten jälkeen lähdin opiskelemaan, enkä tätä päätöstä ole koskaan katunut jälkeenpäin. Ja ehkä nuo silloiset kaverit olivat se syy, miksi sitten päätin lopettaa tietyn vaiheen elämästäni. Tuo huono kokemus tästä tietyn tyyppisten ihmisten elämästä ehkä säästi minut vankilalta.

Mutta silloin kauan sitten oli mielessäni vain se asia, että olin antanut käyttää itseäni hyväksi. Ja tuolloin kuulin korvissani naurua sekä kikatusta ja kommentteja, että kuinka nuo kaverit voivat pyytää minulta ihan mitä vain, ja miten tyhmä muutenkin olin. Mutta kyllä päivä sitten lopulta risukasaan paistoi, kun psykiatri sanoi, että olen patologinen valehtelija, jolle tuottaa tyydytystä kertoa kaikenlaisia valheita toisille ihmisille. Eli tämä juttu voi olla totta tai tarua, kuten Alibi-lehdessä sanotaan "Matkasellissä" kerrotuista jutuista.

Kuva I


http://www.kaisercarart.com/images/fast-freds-70-chevelle-454-muscle-car-big.jpg

Mitä itse asiassa tarkoittaa epikurolaisuus?

Kimmo Huosionmaa

Filosofiassa joskus keskustellaan aiheesta nimeltään epikurolaisuus. Tämä termi joskus tarkoittaa filosofia, joka antaa oppitunteja rahasta, mutta kun tuota asiaa hieman tarkemmin ajatellaan, niin oikeastaan jokainen joka tekee toisen tekstejä varmasti siitä myös rahaa ottaa. Tuolla tarkoitan sitä, että tietenkin myös antiikin filosofit tekivät joskus tekstejä poliitikkojen puheisiin, jotta nämä saisivat kannattajansa kuuntelemaan juuri heidän omaa sanomaansa. Ja jos tuollaiseen tilaisuuteen tehdään puheita, niin silloin tietenkin voisi niiden esittäjä hiukan maksaa niistä tuolle kirjoittajalle, joka kuitenkin on työn niiden takia tehnyt.


Tietenkin puheita olisi hyvä myös kuunnella, jotta ehkä hyvinkin työläs valmistelu ei valu hukkaan. Ja epikurolaiset filosofit tietenkin myös valmensivat poliitikkoja retoriikan eli esitystaidon kivisellä saralla, jotta nämä hallitsivat ne politiikan hyvin tarkat sekä hienovaraiset sanakäänteet tulisivat huomioiduiksi. Tuollaisia asioita opettivat epikurolaiset jossain puistossa. Mutta miksi heitä sitten nimitetään epikurolaisiksi? Epikurolaisuus tulee nimittäin sanasta "epiteeli", mikä tarkoittaa sellaista solukkoa,tai kerrosta joka voidaan kuoria helposti pois. Epikuroksen ideana oli ikään kuin valmentaa filosofeja siihen, että he tekisivät työnsä itsenäisesti.


Tuo tarkoittaa sitä, että kun ihmisellä on ikään kuin takanaan hyvinkin tunnetun filosofin oppilaana oleminen saattoi luoda taakan tuon nuoremman filosofin elämään. Ja kun filosofiassa ei varsinaisesti ole oikeaa tai väärää, niin tuon muiden antaman mallin poistaminen ihmisen työstä on tietenkin hyvin tärkeää, koska silloin paljastuu se, mitä tuo nuori filosofi sitten itse kykenee ajattelemaan sekä miten hän osaa itse työnsä tehdä. Joidenkin mielestä epikurolaiset eivät olleet oikeita filosofeja, mikä tietenkin pitää osittain paikkansa, mutta kuitenkin he varmasti kävivät läpi suhdettaan noihin suurenmoisiin opettajiinsa, joiden kanssa he matkustivat ikään kuin tarusta todellisuuteen, ja oppivat argumentoimaan oman mielipiteensä sekä kantansa hyvillä perusteluilla. Ja sehän tietenkin on filosofian perusidea.


Jos ihminen osaa perustella mielipiteensä niin hyvillä termeillä sekä argumenteilla, niin hän hallitsee retoriikan todella hyvin. Ja tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että filosofiassa ei koskaan tehdä mitään kokeita. Perinteisessä filosofisessa väittelyssä ei koskaan saisi poistua huoneesta muuta kuin vessaan, koska tuolloin filosofian perusajatus siitä, että väittely voitetaan pelkän argumentaation sekä retorisen esitystavan avulla pysyy voimassa. Filosofia on siis sellainen asia, että siinä voidaan ihminen riisua kaikista muista välineistä paitsi omasta itsestään. Ja tuolloin vain se mitä hän sanoo ratkaisee sen, että onko väite hyväksyttävissä vai ei. Eli edes lyijykynää ei hän silloin tarvitse, jos filosofi muistaa mitä hänen piti sanoa ilman muistiinpanoja.

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/mita-itseasiassa-tarkoittaa.html

Empatiasta sekä positiivisuudesta ja asenteista sekä niiden vaikutuksesta opiskelumenestykseen

Kimmo Huosionmaa

Yhteisöllisyys ja sen vaikutus myötätuntoon. Myötätunto lisää yhteisöllisyyttä. Ja jos ihminen kokee yhteisössään myötätuntoa sekä myötäelämistä, niin se tietenkin lisää yhteisön tuottavuutta. Mikäli jo lapsena luodaan myötätunnon ilmapiiri, niin silloin luomme lapselle valmiudet olla myötäelävä myöhemmässä elämässä. Empatiaa sekä myötätunto tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen hätää ymmärretään. Samoin se on tilannekohtaista harkintaa. Eli tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että myötätunto joka kohdistuu vaikkapa alkoholisteihin, niin että heidän käytöksensä hyväksytään, niin tietenkin se vahingoittaa tuon henkilön elämää.


Tämän takia esimerkiksi itsetuhoista käytöstä ei saa koskaan tukea. Myötätunto on asia, jota ei saa koskaan käyttää väärin. Myötätunto on tietenkin hieno asia, mutta sen osoittamiselle pitää varata oikea hetki. Pahimmillaan tämä myötätunto aiheuttaa eriytymistä sekä vääristynyttä toimintaa. Jos myötätuntoa annetaan esimerkiksi sillä tavalla, että siinä tuetaan esimerkiksi rasistisia ajatuksia, niin silloin tietenkin siitä seuraa rasistisen käsityksen nouseminen ihmisen mielessä. Kun esimerkiksi väkivallan uhrille annetaan myötätuntoa, niin aina pitää muistaa se, että teon on tehnyt yksittäinen ihminen, joka ei aina kuulu mihinkään äärioikeistolaiseen tai vasemmistolaisiin liikkeisiin.


Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, että jos joku kansakunta joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin tietenkin vaaditaan aina kostoa. Tässä sitten eteen tulee tilanne, missä vastustajaa demonisoidaan sekä tietysti rasismi on hyvä ase, kun yllytetään kansaa rankaisemis toimien taakse. Ja varmasti myös tuolloin voi myötäeläminen sekä empatia muuttua sellaiseksi, että siinä ikään kuin kaikki vastapuolella olevat henkilöt leimataan terroristeiksi sekä väkivaltaisiksi fundamentalistiseksi. Se tietenkin pelottaa ihmisiä, jotka tuntevat tarvetta hakea tukea aseista sekä väkivallasta.


Motivaatio sekä oppiminen ovat erittäin tärkeä osa koulunkäynnissä. Ja tietenkin kun lapsi käy koulua, niin häneltä odotetaan kovia opintosuorituksia. Se että jos ihmisellä on edessään sellainen tilanne, niin voidaan olettaa että nykykoulu on hyvin suorituskeskeinen. Ja jos koulua ajatellaan kokonaisuutena, niin tietenkin voidaan sanoa, että sitä käydään seuraavaa koulua tai porrasta varten. Päästäkseen huippuluokan yliopistoon, niin silloin oppilaan pitää olla erittäin hyvä jo peruskoulussa.


Näet oppilaan pitää osata peruskoulussa asiat hyvin, jotta he pääsevät sitten lukemaan mieleiseen tiedekuntaan. Tai tuon sanan "tiedekunta" kohdalla voidaan sanoa myös sana "ammattikoulun linja". Jos ihminen haluaa päästä huipulle, niin hänen pitää todella taistella paikasta auringossa. Tuo aiheuttaa stressiä sekä myös mielenterveydellisiä ongelmia. Samoin ihminen saattaa tuolloin alkaa pelätä tekevänsä virheitä. Jos ihminen pelkää virheitä, niin silloin hän ei ehkä kykene tekemään mitään työtä. Kuitenkin motivaatio sekä itsensä piiskaaminen on asia, mikä vie ihmisiä eteenpäin. Ja jos puhutaan huippuluokan arvostusta nauttivista ammattilaisista, jotka toimiva halutuilla  ammatti-sektoreilla, niin niihin pääsee vain sellainen ihminen, joka on motivoitunut erittäin hyvin.


Positiivisuus on asia, jolla tuetaan kaikkea oppimista. Jos ihminen saa hyvää palautetta työstään sekä oppimisesta,niin silloin hän rohkaistuu tekemään itsenäisiä päätöksiä. Positiivisuus on asia, joka kohottaa mielialaa sekä saa kaiken oppimisen tuntumaan hyvältä. Tämä asia unohtuu aina välillä kaikissa asioissa. Ihmisistä on varmaan jostain syystä mukavampaa olla toisia kohtaan negatiivisia. Se koetaan ikään kuin kasvattavana kokemuksena, mutta jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan innostuksen lopahtamisen ihan mitä asiaa kohtaan hyvänsä. Ja kun puhutaan siitä, mitä tuo jatkuva negatiivinen palaute aiheuttaa, on se että ihminen ikään kuin lopettaa yrittämisen.


Se tarkoittaa sitä, että jos ihminen tietää ennalta saavansa vain negatiivista palautetta, niin hän ei varmaan halua tehdä mitään enää kunnolla. Positiivinen palaute varmaan lisää työn tuottavuutta, sekä työpaikan viihtyvyyttä. Tuo ei tarkoita sitä, että ihmisen täytyy töissä hyväksyä kaikki mahdolliset asiat, mutta kuitenkin myös hyvin tehdystä työstä voidaan antaa palautetta. Aina joskus törmätään tilanteeseen, joissa palautetta annetaan asioista, joissa joku on tehnyt virheitä. Ihmisestä ja hänen työstään etsitään vain virheitä. Se tietenkin vaikuttaa työtehoon. Ja sitten tässä tulee mieleen se, että tuolloin hyvin tehtyä työtä pidetään ikään kuin itsestäänselvyytenä. Se ei kuitenkaan tätä ole, ja jos koskaan ei ihminen saa positiivista palautetta, niin hän jää sitten jossain vaiheessa tulematta työpaikalleen, koska hän ei loputtomiin kestä kuunnella sitä, kuinka huonosti työ on tehty.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Demokratia on loistava juttu, jos kaikki ovat samaa mieltä kanssani

"Edelleen elossa"
(Pieter Claesz)
(1597-1661)
(Kuva 1)

Eli (Olisiko Marxin “Pääoma” vain yksi kirja ilman lukijoita, jos ranskan armeija ei olisi ampunut kommuniardeja vuonna 1871?)

Kimmo Huosionmaa

Otsikko tekstin yläpuolella kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, millainen asia demokratia oikeastaan on. Se kertoo siitä, kuinka esimerkiksi osa ihmisistä haluaa ehdoin tahdoin esiintyä mielipiteen muokkaajina, mutta kuitenkin heillä on vaikeuksia ottaa toisen mielipiteitä huomioon. Demokratia on nimittäin siitä kaksipiippuinen asia, että sen turvin voidaan tietenkin myös ihmisten oikeusturvaa polkea erittäin tehokkaasti. Kun ajatellaan aseen käyttöä ihmisiä vastaan, niin tietenkin aseet ovat hyvä pelote, mutta kuitenkin asia, minkä kaikki muistavat esimerkiksi kommunismista ovat ne ihmiset, jotka Ranskan armeija ampui erään hautausmaan muuria vasten vuonna 1871. Ilman tuota tapausta ei “Pääoma” olisi ehkä muuta kuin kirja muiden joukossa.


Ja vaikka esimerkiksi joku “kuljeskelija” olisi maininnut kommunismin, niin mitään suurta aatetta siitä ei olisi tullut, ilman tuota häpeällistä tapausta. Kun ihmiset ammutaan mielipiteidensä takia tai heidä lähetetään laitoksiin, niin heidän teksteistään tulee kuolemattomia. Jos tätä asiaa ajatellaan esimerkiksi Suomen kannalta, niin olisiko esimerkiksi “Seitsemän veljestä” kansamme kansalliskirjojemme joukossa, jos sen kirjoittanut alunperin Stenvall nimeä kantanut, mutta sen suomalaiseksi Aleksis Kiveksi muuttanut mies ei olisi joutunut laitokseen mielialansa takia? Ja hänen kuolemansa sitten nosti tämän kirjan maineeseen. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuo mies saattoi saada sairaalassa syfilis bakteereita sisältävän pistoksen, jotta hänestä tulisi hullu.


Mutta oli asia miten hyvänsä, niin kuitenkin mielisairaus teki tuosta miehestä ja hänen kirjastaan tunnetun kautta koko maailman, ja vielä nykyäänkin tuo kirja luetaan koulussa, vaikka sen julkaisusta on yli 130 vuotta. Ja sanotaan sitten sekin vielä, että ilman Aleksis Kiveä ei olisi suomenkielistä kirjallisuutta. Itse en usko että tuo mies, joka kuoli 38-vuotiaana eli aivan liian nuorena edes kuvitteli koskaan, että hänen mukaansa olisi nimetty katuja sekä eräs liputuspäivä olisi omistettu hänelle. Eli on siinä sitten mies saanut aikaan paljon, mutta joskus sitten mietin, että mitä hän olisi voinut tehdä, jos olisi elänyt hiukan pidempään. Ja millainen suomalainen kirjallisuus olisi, jos tuo mies olisi saanut vielä vähän aikaa kehittyä sekä kirjoittaa mietteitään, sekä runojaan maamme kansalle.


On hyvä että ihmisten mielipidettä kaikista asioista kuullaan, mutta kun keskustellaan siitä, että esimerkiksi tuomioistuimia alistetaan parlamentaariseen komentoon, niin silloin puhutaan asiasta, joka ehkä on erittäin kaksijakoinen. Toisaalta on erittäin hyvä asia, että myös tavallisia ihmisiä kuullaan siitä, millaisia tuomioita he haluavat. Mutta samalla sitten mennään sille linjalle, että mitä jos tuomioistuinta aletaan käyttää hyväksi poliittisessa toiminnassa. Eli jos katsotaan sitä, mitä pahaa tällainen päätös voisi saada aikaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee tilanne, missä parlamentti ikään kuin kaappaa vallan valtiossa.


Tuolloin voisi keinona poliittisen opposition kukistamiseen olla sellainen keino, että jokaista kirjoitusta, joka ei näitä parlamentaarikkoja miellytä seuraa kunnianloukkaussyyte, jossa vaaditaan kovia korvauksia. Ja sitten tietenkin se vaikuttaa välittömästi siihen, mitä noista parlamentaarista valtaa käyttävistä ihmisistä  sitten halutaan kirjoittaa. Demokratia tietenkin vaatisi sitä, että myös tuomarit olisivat vastuussa hallitukselle sekä parlamentille, mutta mitä pitäisitte tilanteesta, että tuomari erotetaan aina, jos hänen antamansa päätös ei ole sopusoinnussa hallituksen jäsenten mielipiteen kanssa?


Kun puhutaan siitä että esimerkiksi pääministeri Esko Aho ilmoitti haluavansa erottaa kaikki virkamiehet suuren laman aikana, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että olisiko tuo päätös voitu panna toimeen? Kun ajatellaan tilannetta että esimerkiksi juuri tuomarit sekä syyttäjät laitetaan pois viroistaan, niin silloin mennään kohti tilannetta, missä nimenomaan poliisin sekä hallituksen toimintaa ei valvo kukaan. Tietenkin silloin varmaan olisi käynyt niin, että esimerkiksi hallituksen ministerit olisivat voineet hyötyä tällaisesta ajattelusta, ja ehkä myöskään Juhantaloa ei sitten olisi syytetty oikeudessa, jos sellaiset oikuttelevat virkamiehet saadaan pois paikoiltaan.


Demokratia on melkoinen asia, ja tietenkin on upeaa, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä kaikista asioista. Kuitenkin on ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä myös tästä kirjoituksesta. Itse olen joskus huomannut, että osassa asioista tiettyjä instansseja käytetään puhtaasti oman edun ajamiseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi koulujen oppilaskuntia, joissa aina välillä on tilanne se, että ne eivät juurikaan puutu kiusaamiseen eivätkä saata koulukiusaamista myöskään opettajien tietoon. Tai oikeastaan tieto kyllä kulkee opettajalle, mutta sitten ei mitään koskaan tapahdu.


Tällaisessa tapauksessa on tietenkin edessä asia, jossa usein yksinäinen oppilas on kohdannut tilanteen, missä vastassa on ryhmä muita oppilaita. Ja tuolloin tietenkin on helpompi lähteä purkamaan tilannetta niin, että enemmistö saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Eli tällaisessa asiassa vedotaan enemmistön tahtoon, mutta kuitenkin enemmistö toimii tuolloin moraalisesti väärin sekä lain vastaisesti, koska esimerkiksi pahoinpitely on rikos aivan kuten kunnianloukkaus.


Näistä asioista tekee sellainen havainto ihmeellisen, että toisaalta toisissa tapauksissa esimerkiksi oppilaskunnalle halutaan oikeus erottaa oppilastoveri koulusta, jos hän häiritsee muita. Tuolloin mennään hiukan liian pitkälle, koska kouluissa pitää olla säännöt sille, kuinka siellä ollaan. Eikä mikään mielivaltainen erottaminen kyllä saa mikään koulun linja olla. Kuitenkin aina välillä on tullut mieleeni sellainen asia, että voisiko joku oikeasti ostaa toisen erottamisen koulusta esimerkiksi tarjoamalla kaljakorin niille, jotka eivät itseä miellytä.


Tällä viitataan jonkin aikaa sitten esitettyyn  voimakkaaseen argumentointiin korkeakoulujen maksullisuuden puolesta. Ja tuolloin tuli sitten eteen sellainen ikävä mielipide, että kaikille saisi antaa potkut, “joilla ei ole kykyä tai edellytyksiä käydä koulua”. Ja tuolloin oli vähän sellainen tunne, että tiettyjä opiskelijoita sekä opettajia alettiin savustaa pois oppilaitoksista, joissa heillä oli opetus- tai opiskeluoikeus. Eli ainoat mielipiteet, joita hyväksyttiin tai näkyi mediassa olivat maksullisuutta puolustavia, ja tuolloin tuotiin tietenkin esiin sellainen asia, että jos vaikka lukukausi maksaisi 30 000 euroa, niin silloin opiskelijat saisivat sellaista parempaa sekä yksilöllisempää opetusta.


Tuolloin varmaan oli tarkoitus se, että jokaisella kurssilla olisi vain yksi tai kaksi opiskelijaa, joille sitten olisi annettu yksityistä opetusta. Tässä tapauksessa tietenkin oli kaikkein paras tapa ikään kuin yllyttää toisia kiusaamaan opiskelijoita ulos koulusta. Muistan silloin erään radio-ohjelman, missä kerrottiin kuinka “teekkareita valmistuu liikaa”. Kun itse ajattelen, mitä tuollaiset puheet tarkoittavat, niin silloin yleensä mieleen tulee se, että olisiko tarkoitus kiusata opiskelijoita ulos koulusta? Kun itse muistelen sen ajan lehtijuttuja, niin silloin tietenkin oli sellainen näkemys, että kaikki yliopistot sekä korkeakoulut alkavat välittömästi periä noita maksuja. Ja miksi kukaan muuta olisi edes voinut ajatella, kun maamme mielipide on jo valmiiksi muutettu sellaiseksi, että kaikki opiskelu on turhaa, jos ei satu olemaan esimerkiksi vuorineuvos.


Jokainen meistä varmaan joskus haluaa olle mielipiteen muuttaja. Mutta se että ihminen haluaa uudistaa jotain, niin silloin tietenkin pitää oppia kestämään kolhuja. Aina välillä eteen tulee sellainen tilanne, missä ihmiset kohtaavat tilanteen, missä heillä on erilaiset näkemyserot muiden ihmisten kanssa. Ja silloin ei auta hyökätä tuollaista ihmistä vastaan väkivallalla. Syy miksi esimerkiksi lehtimiehet sekä poliittiset aktivistit ovat kautta aikojen esiintyneet lehtikirjoitusten muodossa, johtuu siitä, että nuo miehet ja naiset saattoivat joutua hakatuiksi omien aatteidensa sekä mielipiteidensä takia.


Tällainen tapaus oli aikoinaan Emilio Zola, joka kirjoitti artikkelin “J’accuse” eli “Minä syytän”, jossa syytettiin Ranskan hallitusta sekä asevoimia siitä, että se lähetti syyttömän kapteeni Dreyfusin Pirunsaarelle. Kun tuo juttu aikoinaan tuotiin ihmisten eteen, niin sen kirjoittaminen varmaan oli hyvin suurta rohkeutta vaatinut asia. Nimittäin tuolloin tilanne Ranskassa oli se, että maa eli hyvin isänmaallista aikaa.


Ja Zola olisi voitu hakata tai jopa tappaa. Kun noita kirjoituksia ajatellaan, niin silloin varmaan kaikki tietävät, että osa niistä poliittisista tai sen luonteisista kirjoitelmista maksoi tekijänsä hengen. Mutta kun ajatellaan sitä, mitä sana oikeastaan tarkoittaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että “sanaa ette voi tappaa, vaikka niiden tekijän surmaattekin”. Nuo kirjoitukset ovat asia, josta monet ihmiset muistetaan, vaikka he päättivät päivänsä jossain kaukaisen haudan ääressä. Kirjoitettu sana on tietenkin sellainen asia, mitä varmaan joku väittää aina valheeksi, mutta kuitenkin kun nuo sanat olivat lehdissä, niin oli aivan sama, ammutaanko niiden kirjoittaja vai ei.


Sanat näkyvät kaikille, ja vaikka niiden takana oli joku “herra tai rouva kaikkitietävä”, niin silti niiden voima säilyi, vaikka niiden kirjoittaja sidottiin kuinka teloituspaaluun. Kun valtion edustajat halusivat osoittaa kovuutta Pariisin kommuunin puolustajien edessä, ja ampuivat heidät seinää vasten, tekivät he noista uhreista samalla sankareita, joista tuli tulevien hirmuhallintojen esimerkkejä. Tässä sitten tietenkin esiin tulee sellainen asia, että nuo ihmiset, jotka antoivat henkensä tuolloin Pariisissa eivät itse ehkä olisi halunneet halunneet tuota “proletariaatin diktatuuria”, jonka piti olla vain välivaihe.


He olivat tuolloin kärsijöitä tai ainakin suuri osa noista ihmisistä oli sellaisia, että heillä oli aihetta protestoida. Mutta sitten joku käytti asetta, ja siitä seurasi sitten tilanne, missä armeija kukisti tuon ryhmän. Kuitenkin voidaan kysyä, että käyttikö asetta joku “Suréten” agentti vai kommuniardien sekaan soluttautunut tavallinen rikollinen, joka halusi aiheuttaa sekasortoa ja paeta sen turvin. Tuo sitten laukaisi tilanteen siten, että aseenkäyttö oikeutti asevoimia käyttämään kovaa väkivaltaa, sekä tietenkin surmaamaan kaikki kommuniardeiksi epäilemänsä ihmiset.


Se oliko tuo tapaus vuodelta 1871 oikeastaan niin selkeästi sellainen, että kommuniardit olisivat olleet syyttömiä on tietenkin sosialistien oma näkemys. Tietenkin tuossa tapauksessa kuoli noin 9000 hallituksen sotilasta, ja se sitten aiheutti sen, että 30 000 pidätetystä vain 7000 pääsi vankilaan. Muut ammuttiin sotilaiden toimesta erään hautausmaan muurilla. Mutta kuten kaikki varmaan tietävät, niin kommuniardien mukana varmasti ammuttiin myös syyttömiä aikuisia sekä lapsia.


Ja kun ajatellaan Marxin asennetta kommuniardin johtoa kohtaan, niin silloin tällöin mietin, että olisiko hän vain halunnut provosoida Ranskan sisäistä hajaannusta moittimalla kommuniardia hellistä otteista. Nuo kirjoitukset missä hän ikään kuin provosoi väkivaltaan voidaan tulkita sellaisiksi, että hän halusi vain aiheuttaa kapinoita Ranskassa, ja tuo väite sitten saisi tukea siitä, että Marx oli Saksan kansalainen, ja hänen isänmaansa oli sodassa Ranskaa vastaan.


Mutta nuo väkivaltaa puolustavat kirjoitukset sitten tekivät hänen luomastaan aatteesta pelätyn sekä vihatun. Ja hänen käsityksensä mukaan työväenluokan diktatuuri oli sellainen, mikä olisi ainoa tapa siirtää päätösvalta työläisille. Mutta kun tätä asiaa ajatellaan jälkeenpäin, niin itse olen joskus miettinyt, että olisiko Marxia olemassa ilman kommuniardia, ja heidän antamaansa uhria? Jos tuolloin ei Ranskan armeija olisi käyttänyt voimaa, niin ehkä “Pääoma” olisi vain yksi kirja muiden joukossa.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksis_Kivi

Kuva 1:

https://www.pinterest.fr/pin/27584616446389359/

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/demokratia-on-loistava-juttu-jos-kaikki.html

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko "Jammu" Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle "terveen paperit", ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto "V":hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä "ammattitaidolla". Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on "operaattori". Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu "pimeisiin" erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän "tyttö nimeltä Nikita", joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/

Kirjoitus johtajuudesta sekä johtamisen teoriasta (Johtamisen sijasta istukaamme rinkiin, ja alkakaamme puhua johtajuudesta)

"Johtamisen sijasta istukaamme vain rinkiin
ja alkakaamme puhua johtajuudesta"

Johtamisen teoria on hyvin erikoinen asia, koska monet luulevat että johtamaan oppii vain käytännön kautta, mikä tietenkin on osittain totta. Eli opiskelu tarkoittaa sitä, että käytäntö sekä teoria tukevat toisiaan kuten autokoulussa toimitaan. Mikäli henkilölle ei kukaan viitsi mainita siitä, että virallinen esimiesasema on hiukan toinen asia, kuin mitä esimerkiksi kaveripiirin keskushenkilönä oleminen olisi ollut, niin seurauksena saattaa olla erittäin ikäviä sosiaalisia tilanteita. Vaikka käytännön johtaminen tietenkin antaa sen tärkeimmän opin johtajuudesta, niin silti pitäisi tähdentää sitä, että virallisessa esimiesasemassa olevaa henkilöä on aina toteltava. Kuten monet ihmiset sanovat, niin johtamaan oppii vain johtamalla.

Mutta jos ihminen ei tiedä, mitä hän oikeastaan tekee johtaessaan muita, niin silloin hän saattaa aiheuttaa tielanteen, missä välit katkeavat lopullisesti. Ajatelaanpa hetki sellaista tilannetta, että henkilö on ollut jossain jengissä vähän niin kuin "pomona", mikä tarkoittaa sitä, että hän on hyvin suosittu ihminen. Tuolloin kaikki mitä hänen kanssaan tehdään on vapaaehtoista, ja silloin tuo henkilö sitten kysyy muiden mielipidettä asiasta. Mutta joskus tulee eteen sellainen tilanne, että työnantaja tekee hänestä virallisen esimiehen noille entisille kavereilleen, niin silloin saattaa mopo karata käsistä todella pahasti.

Näet otetaan eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi valitaan työpaikalla kuunneltava musiikki, ja tuo superlahjakkuus sitten valitsee musiikiksi Michael Jacksonin, kun tuosta asiasta puhutaan yhtiön palaverissa. Tuo henkilö siis automaattisesti olettaa, että kaikki työpaikan ihmiset pitävät Michael Jacksonista, ja sitten tietenkin hän ilmoittaa, että työpaikalla halutaan kuunnella nimenomaan Michael Jacksonia. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo asia pitäisi varmistaa jollain tavalla, eli kavereiltakin pitäisi tuolloin kysäistä sitä, että millainen musiikkimaku näillä on, eikä sitten mennä johonkin ryhmään vain ilmoittamaan sitä, että tässä työpaikassa tai sen sosiaalisissa tiloissa  halutaan kuunnella Michael Jacksonia.

Tällä esimerkillä haluaisin kertoa teille, että pelkkä olettaminen ei riitä, kun puhutaan jostain asiasta. Toisaalta tuo esimies saattaa yksinkertaisesti haluta pois koko palaverista, ja jos hän ei noissa sosiaalisissa tiloissa muutenkaan käy, niin silloin tuo henkilö saattaa sanoa ensimmäisen mieleensä tulevan muusikon nimen, jotta hän pääsisi puhumaan sitten tärkeimmistä asioista seuraavassa palaverissa. Mitäpä kiertävää päällikköä kiinnostaa, mitä musiikkia työpaikalla kuunnellaan, kun hän ei siellä koskaan ole paikalla, mutta tietenkin hänen velvollisuutensa on juosta ympäriinsä palaverista toiseen, jotta kaikki ihmiset sitten näkevät hänen tekevän työtä palkkansa eteen. Ja paras tapa osoittaa ihmisille, että ihminen tekee työtä, on istua jatkuvasti erilaisissa palavereissa, jotta koko kansa näkee, mistä tuollainen ihminen saa palkkaa.

Tietenkin hän voi sitten rynnätä pitämään pari kurssia, mitkä käsittelevät johtajuutta. Näiden kurssien aikana tuo henkilö voi sitten mainita, että "sosiaalinen media" ei palvele yhteisön etua, ja mitä siitä tulisi kun muut vain sitten bloggaavat tai käyttävät facebookia työaikana, mikä on tietenkin rajattu tarkasti työhön, mikä tuottaa tuolle yhtiölle voittoa, ja millaisen kuvan työhaastattelijakin saa tällaisesta bloggaajasta, joka kehtaa arvostella johtajia sekä heidän valitsemiaan työtapoja. Tässä yhteydessä tuo työnjohtaja sitten voi kertoa, kuinka paljon rahaa hänen kouluttamisensa jossain yksityisissä yhtiöissä onkaan maksanut, ja kysellä vielä että "onkohan tuo bloggaaja nyt tulossa töihin ollenkaan?". Ja voihan työsopimuksessa sitten vaatia sitä, että henkilö ei saa osallistua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan keskusteluun.

Yleensä tuollainen johtaja ei muista miettiä asiaa tarkasti, ja järjestä asiasta mitään sen suurempia äänestyksiä, vaan menee ilmoittamaan oman mielihalunsa rymän kantana. Kun puhutaan siitä, että henkilöllä on virallinen johtajan asema, missä häntä on toteltava jokaisessa asiassa, niin silloin saattaa helposti "mopo karata käsistä". Eli tuolloin henkilö saattaa luulla että toinen ihminen on tyhmä, kun tämä tekee kaiken mitä hän sanoo. Se että "toinen luulee toista tyhmäksi" tarkoittaa tässä tekstissä sitä, että hän käyttää harkitsemattomia ilmauksia, joilla sitten toisia alistetaan tai halvennetaan.

Ei ole mitenkään mukavaa olla henkilö, jota kutsutaan idiootiksi, ja tietenkin välillä on vastaan tullut sellainen esimerkki, missä joku neropatti kertoo koulun pihalla esimerkin, missä yleensä armeijassa esimiesasemaan päässyt henkilö kysyy alaiselta lompakkoa. Sitten kun alainen antaa lompakon, niin esimies on ottanut sitten setelin taskuunsa, ja kertonut kaikille kuinka "tyhmä voi alainen olla". Tuolloin on unohdettu sellainen asia, että tuo henkilö on ollut esimiesasemassa toiseen nähden, ja tietenkin tuolloin on opetettu niin, että esimies saa komentaa alaistaan antamaan lompakon itselleen. Tuolloin sitten vielä tuollainen lahjakkuus voi komentaa alaistaan vastaamaan "kyllä herra", kun hän kysyy tuota seteliä.

Tästä on muuten olemassa sellainen versio, missä esimies kysyy alaisiltaan, että "haluaako komppania tarjota hänelle hampurilaisen", mihin tietenkin vastataan "kyllä herra" Tämä teko muuten on törkeää esimiesaseman väärinkäyttöä, mistä sitten saa varmasti esimies lähteä vähäksi aikaa miettimään näitä asioita. Esimiesasema ei ole virallisesti käytettynä mikään oikeus tehdä mitä häntä huvittaa. Eli palataan taas tähän Michael Jacksoniin, ja työpaikan ilmapiiriin. Se että joku automaattisesti olettaa muiden olevan aivan samaa mieltä kuin mitä hän on saattaa aiheuttaa sellaisia tilanteita, missä sitten ystävyyssuhteet katkeavat. Toki esimerkiksi työpaikan viihtyvyyttä koskevissa palavereissa olisi hyvä kysyä kaikkien mielipidettä asioista. Toisaalta tuolloin saattaa jonkun mieleen tulla sellainen asia, että kaikki työpaikan henkilöt pitävät Michael Jacksonista, varsinkin kun tuo henkilö ei ehkä itse koskaan käy työpaikan sosiaalisissa tiloissa, joita sitten tuollainen musiikki varmasti koskee.

https://www.youtube.com/watch?v=5R3DwfJw8-w

marxjatalous.blogspot.fi

Mietteitä tähtisumuista sekä interstellaarisesta eli tähtien välisestä matkailusta ja SETI-ohjelmasta

Harsosumu Joutsenen tähdistössä
(NGC6960)

”Chemtrailit” eli tiivistysvanat ovat lentokoneiden ilmaan jättämiä kaasutiivistymiä, joita on maasta mukava katsella. Kuitenkin ne muodostavat uhan nimenomaan STEALTH-lentokoneille, jotka voidaan havaita tuon tiivistysjäljen perusteella. Tiivistysvana syntyy kun lentokoneen kuuma pakokaasu kohtaa ilman, ja siten aiheuttaa tiivistymisjäljen, joka näkyy valkeana vanana taivaalla, mutta myös kylmällä ilmalla lentävä tykin ammus jättää jälkeensä tuollaisen vanan, ja mitä kylmempi ja vakaampi kaasu on, niin sitä pienempi energia tarvitaan tuon tiivistysjäljen muodostumiseen.

Tämä seuraavaksi kirjoittamani on pelkkää pohdintaa, joten koettakaa kestää tämäkin asia, laimaamatta ketään yhtään miksikään. Jos puhutaan tähtien välisestä matkustamisesta, niin silloin tietenkin käytetään valtavan tehokkaita moottoreita, kuten fuusioenergiaa tai antimateriaa, jotka kiihdyttävät alusta valtavaan nopeuteen. Vaikka tähtienvälinen aine on valtavan ohutta, niin kuitenkin tuossa aineessa olevat tihentymät näkyvät tähtisumuina, joiden koko voi olla jopa tuhansia tai miljoonia valovuosia.

Yllä oleva Harsosumu (NGC6960) on supernovajäänne, jonka ympäröivien tähtien säteily on painanut viirimäiseksi muodostumaksi, kuten pilville käy Maan ilmakehässä. Sen muoto on mielestäni erittäin kiehtovaa joskus nuorena leikittelin ajatuksella, että onko tuo muodostuma ehkä humanoidien avaruusaluksen jättövana, Sanon teille muuten sen, että avaruus on kiehtova paikka, vaikka emme siellä humanoideja tapaisikaan, ja se on innoittanut monia tiedemiehiä ja taitelijoita,jotka sitten ovat vieneet tiedettä sekä tekniikkaa eteenpäin. 

Tähtisumuista tulee sitten sellainen asia mieleen, että jos olisimme vaikka aivan lähellä ”Kotkasumua” (Messier 16), niin emme edes erottaisi sitä taivaalta, koska sen piirteet tulevat esiin vasta kauempaa katsottuna. Tarkasti ottaen ihminen ei osaa noiden tähtisumujen piirteistä edes voisi erottaa, koska osa sumusta näkyy vain infrapuna-alueella tai aine on niin harvaa, että sitä pitää kuvata jopa päiväkausia kerrallaan, jotta kaikki noiden tähtisumujen piirteistä sataisiin näkyviin. Mutta jos noita tähtisumuja ajatellaan SETI-ohjelman (Search for Extraterrestrial Intelligence) näkökulmasta, ja ajatellaan että kyseessä olisi supersivilisaatio, joka kykenisi matkaamaan muihin tähtiin, niin heidän käyttämänsä alukset jättäisivät avaruuteen valtavan ”chemtrailin”, joka muistuttaisi noita lentokoneiden jättämiä vanoja.

Ja nuo vanat jäsivät avaruuteen nauhamaisina muodostumina, jotka laajenevat loputtomasti. Yleisemmin hyväksytty selitys nauhasumujen muodostumiselle ovat kuitenkin gammapurkaukset, joiden aiheuttama häiriö sittten saa aikaan tihentymän tuossa tähtisumussa. Tähtisumut voivat toki muodostua myös supernovien räjähtäessä, jolloin tähdestä pakeneva iskuaalto näkyy taivaalla tiimalasin muotoisena interplanetaarisena sumuna. Koska linnunrata on äärimmäisen vakaa järjestelmä, niin noihin tähtienvälisiin pilviin jääneet muodostumat pysyvät muuttumattomina jopa miljoonia vuosia. Eli nämä nauhasumut voivat muodostua monella eri tavalla.

Itse olen aina ollut sillä kannalla, että ihmisillä on maailmassa oikeus ajatella asioista ihan itsenäisesti. Eli vaikka emme toisen mielipiteistä satu pitämään, niin kuitenkin hänellä on omiin mielipitesiinsä oikeus. Ja kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, niin mitä varten aina pitää kaikissa asioissa olla niin kauhean tosikko? Tietenkin kaikki ymmärtävät, että joidenkin ihmisten työnä on toisten auttaminen, mutta tietenkin kaikista asioista pitää voida keskustella ilman kiihkoilua tai muita vastaavia asioita.

Kun puhutaan SETI-ohjelman kaltaisesta projektista, jonka tulos on vähintään epävarma, eli humanoidi voi ottaa meihin yhteyttä joko huomenna tai tuhannen vuoden päästä, niin kuitenkin kyseessä olisi ihmiskunnalle hyvin tärkeästä projektista. Näet jos vaikka sitten tuollainen alien sattuisi meidät havaitsemaan, niin paras mitä voisimme toivoa, olisi se että me olisimme heidän tasollaan, ja väliä meidän tähtiemme välillä olisi sellainen pari tuhatta valovuotta. Tuolloin he eivät olisi meille uhka, ja sama koskee myös meitä. Tai jos nuo alienit olisivat jotain pakolaisia jostain kaukaiselta planeetalta, niin silloin toivomme, että he hallitsevat systemaattisen projektityön ja tuntevat esimerkiksi bioturvallisuuden perusteet. Jos he eivät ole tarkkoja suojausten kanssa,niin silloin voi seurauksena olla sellainen asia, kuin maailmanlaajuinen epidemia.

Jos humanoidi ei käytä maassa liikkuessaan turvapukua ja huolehdi maan steriloinnista, niin silloin voi meiltä lähteä virus tai bakteeri heidän alukseensa. Samoin jos esimerkiksi tuollainen humanoidi sitten sattuu laskeutumaan Maan pinnalle, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että he tuovat maahan jonkun viruksen, joka sitten aiheuttaa meillä epidemian tai vastaavasti maasta tullut virus sitten vapautuu heidän aluksesssaan. Tämän lisäksi pakolaisten kanssa voisi tulla muutenkin ongelmia, jos he haluavatkin esimerkiksi vallata Maapallon. Eli kuten Stephen Hawking on sanonut, niin muistelemme kauhulla sitä, mitä me eurooppalaiset teimme amerikan intiaaniheimoille sekä Maya ja Inkavaltioille sekä polynesian alkuperäiskansoille. Ja siksi tuollainen ajatus humanoidien pakolaisaluksesta tietenkin saa päähämme ajatuksia, jotka ovat todella pelottavia.

Eli jos tänne meidän tähtijärjestelmäämme saapuu teknisesti pitkälle kehittynyt humanoidien ryhmä, niin toivomme hartaasti, että Inkojen tai Mayojen kohtalo ei toistu koko ihmiskunnan tasolla. Ja että Mayoiolla ja Inkoilla ei ollut diplomaattisuhteita tai YYA-sopimusta humanoidien kanssa. Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen kohtaaminen alienin kanssa varmaan on hyvin pelottava ajatus. Kuitenkin meidän maan ihmisten pitää aina olla varautuneena kaikkeen mahdolliseen. Meitä uhkaa jatkuvasti kosminen vaara, eli planeettaamme saattaa törmätä meteoriitti tai sitten me voimme joutua johonkin interpalnetaariseen sumuun, joka ehkä laskisi meidän planeettamme keskilämpötilaa kymmenellä asteella tai vähentää auringon valovoimaa parikymmentä prosenttia.

Silloin voi ekosysteemissä tapahtua muutoksia, jotka eivät ole mitenkään toivottavia. Kuitenkin biovaara on yksi syy siihen, miksi emme ole lentäneet muille planeetoille. Jos joskus laskeudumme toiselle taivaankappaleelle, millä on kaasukehä, niin silloin astronauttien oleskelu tuolla planeetalla voisi rajoittua alueelle, jonka aluksen moottori on steriloinut, tai sitten heidän pitää tarkoin steriloida jokainen askeleensa. Mutta kuten tiedämme, niin aina saa kaikesta kirjoittaa. Ja kirjoitetaanhan avaruuslennoista jatkuvasti. Kyse on aiheesta joka kiehtoo ihmisiä todella paljon, ja onhan noita teleskooppien kuvia mukava katsella.

Joten ehkä sitten joskus kohtaamme alienit, ja tapaamme heitä. Mutta nuo tapaamiset sitten varmasti järjestetään ensin jossain avaruusasemalla, ja sitten vasta myöhemmin he pääsevät tutustumaan Maahan. Mutta he eivät ehkä voisi kävellä täällä ilman biosuojainta. Ja tietenkin he olisivat uteliaita olioita, jotka haluavat oikeaa tietoa maailmastamme ja ihmisestä, joten ehkä he sitten käyttävät STEALTH-tekniikkaa käyttäviä luotaimia, joilla nämä kuvitteelliset humanoidit sitten voivat tarkkailla Maan ihmisiä huomaamattomasti.

 Tai sitten me olemme se olio, joka saapuu vieraalle tähdelle joskus mijoonien vuosien päästä. Ja silloin meidän pitää tuntea vastuumme, kun kohtaamme oloita, jotka ovat meihin nähden primitiivisiä. Tuolloin pitää ensin hankkia planeetasta oikeaa tietoa, joka ei ole jonkun valtion suodattamaa. Eli tuolloin pitää muistaa se, että tällainen tekniikka, mikä mahdollistaa tähtien väliset matkat varmaan hyödyttää valtioita myös sotilaallisesti, ja siksi pitää olla varovainen, kun joskus tuhansien vuosien kuluttua ehkä solmitaan diplomaattisuhteita toiseen lajiin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Onko terrorismi yleisempää kuin ennen, vai johtuuko kaikki vain mediahuomion lisääntymisestä?

Usein pohditaan sitä, että onko esimerkiksi terrorismi yleistynyt maailmassa, koska uutiset tulvivat esimerkiksi ISIS.tä sekä muita vastaavia asioita? Vastaus ei ole täysin selvä, koska tietenkin terro-iskuja tapahtui myös ennen, mutta niistä ei oltu koskaan puhuttu julkisuudessa.  Eli valtaosa maailmalla tapahtuneista pommi-iskuista tapahtui jossain kaukana, ja kun kohteena ei ollut länsimaa tai iskuja ei tapahtunut maamme lähialueilla, niin silloin tietenkin mitään syytä raportoida noista teoista kansalle ei ollut. Iskut eivät levittäneet tuhoa ja kuolemaa pitkin Helsingin tai tukholman katuja, joten niistä ei sitten tarvinnut puhua mitään.

Viranomaiset hoitivat asiansa kuten heidän tuli tehdä, ja oli parempi, että maamme pysyisi irti tuollaisista vastenmielisistä teoista, jotta maineemme maailman rauhanrakentajana ja puolueettomana maana ei kärsisi. Ja toki oli parempi, että noita tapauksia ei koskaan edes olisi tuotu maamme ihmisten eteen, koska silloin eivät viranomaiset voineet toimia salassa. Mutta kun sosiaalinen media sitten alkoi pikkuhiljaa haastaa valtamediaa, ja myös verkkopohjaiset julkaisualustat ja ilmaiseksi luettavat versiot lehdistä alkoivat sitten yleistyä, niin silloin ei enää ollut paperista tai halusta kiinni, kun alettiin lehtiin kirjoittaa myös asioista,  joita ei koskaan ennen ollut käsitelty julkisuudessa.

Nuo ilmaiset julkaisualustat aiheuttavat sen, että toimittajat voivat sitten kirjoittaa vaikka jatkuvasti palstoilleen päivityksiä, ja muuten nuo lehtien WEB-julkaisut eivät poikkea mitenkään sosiaalisesta mediasta, paitsi että niitä lukee suurempi määrä ihmisiä. Ja nuo lehdet tarvitsevat kiinnostavuutta sekä vaihtuvia uutisia, jotta niiden kotisivuja sitten klikkaillaan. Muistakaa että lehtiä ovat olleet esimerkiksi Iltalehden lisäksi myös "Soldier of Fortune" sekä "Guns &Ammo", jotka myös hakevat lukijoita internetistä. Ja noiden lehtien lukijakuntaa eivät ehkä sitten mitkään Matti Nykäset tai muut julkkikset kiinnosta, vaan heitä kiinnostaa ehkä enemmän se, mitä aseita joku "Delta forcen" tyylinen joukko-osasto käyttää.

 Ja samoin sosiaalinen media on tuonut ihmisoikeusrikkomukset sekä terrorismin myös tavallisten länsimaisten ihmisten tietoisuuteen, ja vaikka WTC-isku vuonna 2001 oli vain yksi väkivallanteko, niin sen mediavaikutus oli valtava. Kun sitten USA aloitti sodan terroristeja vastaan, oli maailman seurattava perässä, koska tuo valtio oli nyt sitten joutunut törkeän sekä harkitsemattoman tuhotyön kohteeksi, jossa lukuisia sen kansalaisia oli surmattu. Ja tuolloin piti länsimaiden seurata tuota maamta, mutta myöhemmin sitten tuon iskun suunnittelija sekä komentaja Osama bin Laden ammuttiin, ja siitä seurasi kammottava vastareaktio, jossa USA:n kommandoja syytettiin liian herkästä liipasinsormesta, vaikka Osama Bin Ladenin ampuminen oli verrattavissa sellaiseen toimintaan, mitä usein nähdään normaaleissa poliisioperaatiossa.

Eli  tuossa tapauksessa voidaan käyttää sellaista termiä, että ”hänet ammuttiin vastustaessaan pidätystä”. Kuitenkin tuona vuonna useita ihmisiä ammuttiin USA;n kaduilla poliisien toimesta, ja silloin kukaan ei tullut tivaamaan sitä, että näyttääkö poliisi tuolloin merkkiään. Ihmisiä kiinnosti vain Osama Bin Ladenin kuolema, ja kuten varmaan olette kuulleet, niin häntä ei ampunut paljon parjattu tarkka-ampuja vaan rynnäkkömies, joka syöksyi hänen makuuhuoneeseensa. Eli missään nimessä tuolloin ei ollut kyse mistään mestauksesta, vaan yrityksestä pidättää tuo mies, joka oli saanut niin paljon pahaa aikaan. Olen itse joskus miettinyt, että olisiko ollut parempi käyttää Predator-lennokkeja, tai täsmäpommeja, mutta kuitenkin sanon, että tuolloin ainakin USA:n erikoisjoukot yrittivät pidätystä.

Se ajatus mikä nousee esiin tuosta WTC-iskusta vuonna 2001 on se, että pahempaa karhunpalvelusta ei kukaan olisi voinut aatteelleen tehdä kuin Osama bin Laden sekä häntä jäljittelevä Sarkawi, joiden taktiikkana on ampua kaikkea mikä liikkuu, ja tulittaa viattomia siviilejä eurooppalaisilla kaduilla maassa, joka on suhtautunut varauksellisesti esimerkiksi ISIS:tä kohtaan suunnattuihin pommituksiin. Sosiaalinen media on paikka, missä ihmiset voivat kohdata toisensa maanosasta riippumatta. Ja tuon takia esimerkiksi terrorismi sitten tulee myös eurooppalaisten ihmisten elämään. Vaikka emme sitä aina tiedosta, niin kaikilla meillä voi olla facebook-kaveri, jolle kerromme asioita elämästämme, ja sitten yhtenä päivänä hän on poissa, koska joku fanaatikko on päättäny räjäyttää itsensä. Se varmasti vaikuttaa meihin kaikkiin, ja sen takia emme enää välttämättä halua pysyä poissa kaikista konflikteista samalla tavalla kuin ennen.


Eikä maamme johto voi väittää aina, että ihmisten etu olisi aina se, että me katsomme toiseen suuntaan, kun jotain ihmisiä vähän ammutaan. Se että emme välitä esimerkiksi toisen maan hallituksen tai jonkun radikaalin järjestön harjoittamasta jatkuvasta poliittisesta sekä etnisestä vainosta vain yllyttää noita ihmisiä radikalisoitumaan. Toki lähi-idän maissa ovat asiat rempallaan, ja esimerkiksi öljytuloista valtaosa menee johtavalle eliitille, ja noissa maissa esimerkiksi ihmisoikeudet ovat todella surkealla tasolla ja kidutukset ovat arkipäivää, mikä sitten tietenkin ruokkii äärilikkeitä. Mutta ongelma on nimenomaan poliittisessa islamissa, mikä ikään kuin oikeuttaa ihmisiä jihadismiin, eli pyhään sotaan länsimaisia arvoja vastaan.

Monia ihmisiä pelottaa juuri tämä muslimien sotaisuus, mikä on kaikkein näkyvin osa arabiaa käsittävistä uutisista, ja samoin itsemurhaterrorismi antaa sellaisen kuvan, että vastassa on valtavan voimakas asevoima, joka ei keinoja kaihda toteuttaakseen päämääriään. Mutta kun puhutaan noista jihadisteista, niin he ovat osittain poliittisen islamin tuote, joka elää siitä ajatuksesta, että länsimaiset arvot ovat pelkkää rappiota, ja kaikki mikä ei ole islamin hengen mukaista pitää jotenkin hävittää. Toinen asia mikä islamissa pelottaa on se, että tuon uskonnon kannattajat katsovat helposti, että vain sharia, eli Koraanin laki velvoittaa ihmistä.

Mitään muuta uskontoa voi olla heidän mielestään olla olemassa kuin islam. Mutta samalla voidaan sanoa, että pelkät pommitukset eivät tätä tilannetta ratkaise, vaikka tietenkin aseiden avulla voidaan hoidella sellaisia terroristeja, jotka ovat iskuja tehneet, ja juoksevat jossain vuorilla pakoon aseet kädessä. Mutta pysyvä ratkaisu saadaan aikaan vain viemällä terroristeilta heidän elinympäristönsä, eli valtion demokratisoituminen saisi varmasti tuon kiihotuksen sekä terroristien värväämisen vähenemään.

Samoin tulonjaon tasaaminen saisi slummit katoamaan, ja toisi ihmisille muutakin toivoa kuin jonkun Afganistanin vuorilla elävän partaisen miehen lupaukset. Kun ISIS ei ole kyennyt ottamaan valtaa Syyriassa sekä Irakissa, niin se on ryhtynyt iskemään länsimaisia vastaan kaduilla, jotta tuo järjestö voisi osoittaa olevansa vakava toimija tuossa terrorin kammottavassa maailmassa. Vaikka onkin kuuluisa väkivaltainen järjestö, niin Isis on kuitenkin vain yksi monista lähi-idän järjestöistä, jotka ovat ottaaneet väkivallan omaksi keinokseen ajaa asioitaan.

Ja kuten tiedämme, niin terroristien tai heidän järjestöjensä johtajilla ei ole tulevaisuutta, jos väkivalta joskus loppuu. He ovat käskeneet ihmisiä surmaamaan omia perheenjäseniään, joten mitään pidettyjä miehiä nämä koraanikoulujen pitäjät eivät varmaan ole, joten heitä sitten odottaa varmasti pitkät sekä vaikeat oikeudenkäynnit, tai omien alaisten suorittama likvidointi, jolla katsotaan, että nuo järjestön johtajat eivät kerro esimerkiksi rahoittajia tai pankkitilejä koskevia tietoja mihinkään. Eli kun taistelu on päättynyt, niin rikolliset eivät enää seuraksi kenellekään kelpaa, joten heidän kohtalonsa sitten on varmasti melko karu, kun tilanne taas normalisoituu tuolla kaukana Lähi-Idässä.

metsantarinoita.blogspot.fi

Jörn Donnerilla on taas paljon sanottavaa tästä maasta ja sen kehityksestä

Jörn Donnerin mukaan unelma avoimesta suomesta on romahtanut poliittisen johdon takia, ja samoin hallitusvastuu saattaa vesittää koko perussuomalaisen liikkeen. Maamme poliittiseen tilanteeseen liittyvä ongelma on siinä, että maamme johto on etääntynyt tavallisista ihmisistä todella paljon, ja kuten olemme huomanneet, niin yhden asian politiikka ei maassamme ole oikein koskaan vetänyt ihmisiä ainakaan kaduille. Kun puhutaan siitä, minkä takia hallitusvastuu saattaa vaikeuttaa perussuomalaisten työtä ei johdu siitä, että he ovat jotenkin muita huonompi puolue, vaan siitä että he ratsastavat vain yhdellä asialla.

Ministerinä ihminen joutuu tekemään päätöksiä myös silloin, kun hän ei niitä halua tehdä. Eikä ministeri voi aina työskennellä oman alansa parissa vaan hän joutuu ottamaan kantaa jokaiseen hallituksessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Ja kuten tiedämme niin hallitustyötä koskevat päätökset tehdään yhteisesti  hallituksen ministereiden neuvoteltua niistä sekä toistensa että edustamiensa puolueiden eduskuntaryhmien kanssa, ja jokainen ministeri sanoo niistä oman mielipiteensä. Sen tähden jotkut ihmiset ikään kuin tekevät päätöksiä, jotka sotivat heidän kampanjoissa esittämiään kannanottoja vastaan.

Eli tietenkin maahanmuutto on kysymys, johon pitää löytää vastaus, mutta missään nimessä oikea ratkaisu ei ole mikään muurien rakentaminen EU:n tai Suomen ympärille, ja kovan luokan poliittisen poliisin perustaminen. Kun puhutaan perussuomalaisten nuorten pakkoruotsia kohtaan osoittamaan kritiikkiin, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että meidän maassamme ei jostain syystä ole oltu kiinnostuttu herättämään aitoa kiinnostusta tuota kieltä kohtaan, vaan meillä on ikään kuin väkipakolla haluttu tehdä maastamme kaksikielinen. Kun ajatellaan tuota pakkoruotsia, niin se kyllä tietenkin monien mielestä suosii ruotsinkielisiä, mutta toisaalta he voivat hakea omilla todistuksillaan vain niihin kouluihin, jotka ovat ruotsinkielistä opetussuunnitelmaa toteuttavia. 

Ja koska meidän maassamme olevaa kahta suurinta kieliryhmää ei olla haluttu kannustaa olemaan keskenään sillä, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset nuoret on järkevästi eristetty toisistaan, niin ainakaan suomenkieliset nuoret eivät koe mitenkään tärkeäksi opetella ruotsia. Nykyään muuten myös saame on maassamme virallinen kieli, ja sen takia nykyään voidaan puhua myös kolmesta suuresta endeemisestä eli kotoperäisestä kieliryhmästä, mutta tietenkin ongelmia tulee myös sellaisten asioiden kuin arabian sekä venäjän kanssa, koska jos toinen ihminen ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan, niin silloin pitää hänelle puhua sellaista kieltä, että hän ymmärtää sen, mitä hänelle puhutaan. Kielten opiskelu on hiukan hankalaa, koska se perustuu ihmisen henkilökohtaiseen  osaamiseen, eikä kukaan muu voi sitten opiskella kieliä toisen ihmisen puolesta. Eli jos henkilö ei itse osaa kieliä, niin siitä ei muita ihmisiä voi syyttää. 

Ja se tietenkin on edesauttanut sitä, että ruotsinkieliset ovat ikään kuin olleet hyvä trollauksen kohde sellaisille henkilöille, joille monikulttuurisuus on jotenkin vastenmielinen asia. Eli olen itse kuullut sellaisia asioita, että "joku saattaa loukkaantua, jos toinen puhuu ruotsia tai suomea kodissa, jossa puhutaan toista kieltä". Siinä voidaan sitten sanoa sellainen asia, että toki hyvä kielitaito on vain eduksi nykyaikaisessa maailmassa sekä työelämässä. Enkä itse kyllä näe tuollaista kommenttia muuna kuin pelkästään yrityksenä saada keskustelu käännettyä muihin aiheisiin, ja toki se että osaa viisi sanaa jotain kieltä, ja käyttää niitä viittä sanaa on huomattavasti parempi kuin kuin se, että henkilö osaa kymmenentuhatta sanaa jotain kieltä, mutta ei koskaan käytä niitä. Kielen opiskelu lähtee siitä, että siitä tehdään aidosti kiinnostava asia, jota voi henkilö perustella sekä itselleen että muille sillä, että hänelle on tuosta hyötyä. 

Salailu ei ole myöskään varmasti mikään tavallisten ihmisten toive, vaan sillä usein palvellaan esimerkiksi valtion johdon tekemien epäpätevien päätösten peittämistä, josta esimerkkinä on "sote-uudistuksen" ajaminen läpi verissä päin. Eli tuolloin on ikään kuin pidetty jonkin lain läpi menemistä "kunniakysymyksenä", vaikka se on tyrmätty monissa paikoissa. Kun puhutaan taas maamme pakolaispolitiikasta, niin kuka käski tuoda tänne noita nuoria miehiä, jotka aiheuttavat sitten ongelmia kaduilla. Mutta kute tiedämme, niin ihmiset saivat sitä, mitä he sitten haluavat saada. Eli maassamme on nyt yrittäjien sekä perussuomalaisten hallitus, joka on ilmoittanut tavoitteekseen saada maamme kilpailukyky nostetuksi, ja samoin esimerkiksi perinteiset arvot ovat nousemassa pintaan, mutta sitten tietenkin voidaan sanoa sellainen asia, että missään nimessä perinteiset arvot eivät varmasti tuo lisää sijoituksia maahamme, eikä poliisien palkkaamisessa ole mitään mieltä, jos heillä ei sitten ole tehtäviä. 

Poliisimiehestä on yhteiskunnallemme samalla tavoin pelkkiä kuluja kuin työttömästä, ellei sitten tapahdu jotain rikoksia tai ihmiset aja paljon ylinopeutta, jolloin voidaan määrätä rikesakkoja tai tutkia rikoksia. No kukaan ei varmasti kuitenkaan rikoksia halua tapahtuvan, koska niistä sitten seuraa paitsi tietenkin inhimillistä, niin myös rahallista menoa yhteiskunnalle, koska vaikka esimerkiksi ryöstäjä jäisi kiinni, niin silloin häntä tietenkin pitää vankilassa vartioida, ja samoin uhreille pitää järjestää kriisiapua mikä sitten maksaa paljon. Samoin esimerkiksi pankkiryöstöjen yhteydessä on rikosten uhreille koitunut psyykkisiä vammoja, jotka ovat aiheuttaneet sitten työkyvyttömyyttä. 

Murhan kohdalla tietenkin on rikoksen uhrin omaisille sekä ystäville pitänyt järjestää pitkällistä psykoterapiaa sekä tietenkin hänen panoksensa yhteiskunnalle on päättynyt ennenaikaisesti. Ja tässä sitten ei tietenkään puhuta mistään inhimillisestä kärsimyksestä vaan pelkästään rahallisesta menetyksestä. Kuitenkin rikokseen tähtäävä salaliitto ei ole maassamme kuulemma rikoslaissa. Tuo termi sitten tarkoittaa sitä, että rikosta suunnittelee kaksi tai useampi henkilö. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ryöstöstä puhuvat henkilöt siihen vielä sitten aseita hankkivat, niin silloin kyllä voidaan puhua vakavasti otettavasta suunnitelmasta rikoksen toteuttamiseen.  

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-unelma-avoimesta-suomesta-romahtamassa-ongelmana-poliittinen-johto/6243404

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Pelataanko spiritismiä joka oikeastaan on eräs psykoanalyysin muoto? Eli kaikkia asioita ei ehkä ole helppoa ymmärtää, ja ihmisen mielellä ei pidä lähteä leikkimään

Kun puhutaan spiritismistä, niin unohdetaan sellainen asia, että kyseessä ei ole leikki. Ihmiset pelkäävät tuota peliä, missä pöytään tai rumpuun piirretään kirjaimia tai erilaisia merkkejä, ja sitten pöytää hakataan kädellä, jolloin sen pinnalle asetetut esineet alkavat hyppiä. Kyseistä peliä pelataan usein yöllä tai pimeässä huoneessa, ja valaistukseen kuuluvat tietenkin erilaiset kynttilät. Noista rummun tai pöydän päälle asetetuista esineistä ja kirjaimista, joiden päälle esine putoaa muodostetaan sanoja, joiden väitetään tulevan tuonpuoleisesta. Kyseisen toiminnan tarkoitus on saada henkilö vastaanottavaiseksi vastapuolen manipulaatiolle, ja idea on siinä että tuon istunnon pitäjä tarkkailee toisen elekieltä, ja sitten esittää hänelle jotain väitteitä.

Kyseessä on tuolloin eräänlainen psykoanalyysin muoto, jota kutsutaan shamanimisksi, ja jonka tarkoitus on ikään kuin "avata ihmisen mieli", ja tuossa valmistelussa henkilöstä tehdään vastaanottavainen tuolle toiminnalle. Eli työtila valmistetaan esimerkiksi metsän keskellä olevaan pimeään taloon, ja ehkä tuo seurue nauttii jotain lievästi huumaavaa ainetta, kuten THC:tä eli kannabista tai vastaavaa tuotetta. Tuo sitten muuten on maassamme laitonta, ja siitä voi tulla ongelmia lain kanssa. Samoin psykoterapiaa saa antaa vain siihen koulutettu terveydenhuollon ammattilainen.

Ja kuten varmasti tiedämme, niin tällaiset sipritismi-leikit voivat aiheuttaa sellaisen asian, että joku sitten "vapautuu hiukan liikaa", ja tuosta asiasta on tehty joukko kovan luokan kauhuelokuvia, joissa joku jonkun tällaisen "noitapiirin" jäsen alkaa sitten toimimaan "ei toivottavalla tavalla".  Tämä toiminta voi kyllä sitten vaikuttaa ihmiseen pysyvästi, ja kuten tiedämme, niin psykonanlyysin sekä suggestioterapian vaikutus ihmiseen voi olla hyvinkin negatiivinen. Aina kun näitä kokeiluja tehdään tai niistä puhutaan, niin silloin pitää sanoa, että nämä asiat eivät ole sellaisia, että niillä saisi ryhtyä leikkimään. Yleensä kun puhutaan pätevän psykoanalyytikon toiminnasta, niin sitä pidetään Sigmund Freudin keksintönä, mutta yleensä ei ole tiedossa, että Freud keksi toimintamallinsa shamaaneilta, ja hän kehitti tuon terapian eli freudilaisen psykoanalyysin huippuunsa.

Puhtaassa psykoanalyysissa ei käytetä lääkitystä, mutta myöhemmin Carl Jung kehitti tuosta terapiasta vielä toimivamman mallin, jota kutsutaan Freudlais-Jungilaiseksi psykoanalyysiksi, eli tähän jälkimmäiseen malliin kuuluu lääkitys, jota käytetään ikään kuin potilaan palkitsemiseen tai hänen rankaisemiseensa. Kun puhutaan psykoanalyytikon toiminnasta, niin hänen tarkoituksensa on tuon keskustelun avulla ratkaista se, että mikä mahtaa olla potilaan ongelma, ja jos potilas esittelee hänelle esimerkiksi väkivaltafantasioita, niin silloin analyytikko rankaisee häntä määräämällä tuon henkilön mielisairaalaan tai sitten antaa hänelle pistoksen, joka tuntuu rangaistukselta.

Kun potilas antaa vastetta eli kertoo tarinoita, jotka miellyttävät analyytikkoa tai valitsee sellaisen lääkitysmallin, missä hän on mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen, niin silloin analyytikko palkitsee häntä. Tai niin ainakin itse olen tuon asian ymmärtänyt, kun katselin noita psykoterapiaa sivuavia kirjoituksia. Toki tuota terapiaa saa antaa vain siihen koulutettu henkilö, joka omaa tarpeellisen koulutuksen, mitä sitten en suoraan sanottuna tiedä tai muista. Eli jos haluatte tietää, miten psykoanalyytikoksi pääsee, niin kannattaa kysyä tuota asiaa yliopistoista.

Mutta kun puhutaan sellaisesta asiasta, missä shamaani on ennustanut esimerkiksi toisen henkilön perheenjäsenen kuoleman, niin silloin ei ehkä kannata syyllistä etsiä henkimaailmasta, vaan tuo shamaanin kertomus saattaa olla oikeasti esimerkiksi Mafian antama varoitus, että jos suojelurahaa ei makseta, niin henkilö pumpataan täyteen lyijyä. Tai sitten shamaani joksi istunnon pitäjää kutsun on nähnyt joitakin asiakirjoja, kuten tuon perheenjäsenen terveystietoja, joissa on maininta esimerkiksi aggressiivisesta syövästä, josta tuo henkilö ei ehkä ole perheelleen kertonut.

charelesfort.blogspot.fi

Miksi kaikki tunnetut filosofit käyttäytyvät huonosti?

Filosofien naamioita museossa
etualalla Sokrates ja Aristoteles

Monet pitävät filosofien käytöstä hirveänä sekä monia heidän töistään sekä ajatelmistaan vähintään epämoraalisina. Mutta kuten tiedämme, niin ainoa tapa saada maailmassa huomiota, on tehdä sellaisia asioita, mitkä herättävät ihmisten kiinnostuksen johonkin asiaan, ja yksi tapa on ottaa mallia rock-muusikoista, eli heittää hyvästit sopivuudelle, ja ryhtyä kirjoittamaan asioista, jotka herättävät pahennusta kanssaihmisissä. Kun Platon kirjoitti aikoinaan kuuluisasta luolastaan, missä ihmiset saivat vain sen informaation, mitä luolan ovelta tuli, niin hän kyllä silloin rikkoi aikansa tabuja, eli hän sijoitti tarinansa vankiluolaan, missä asuivat ihmiset, jotka valtio oli kironnut. Ja sen takia tuo mies sai varmasti osakseen haukkumista sekä kummastelua. monet muutkin individualistit käyttäytyvät hiukan huonosti, koska he eivät halua olla samanlaisia kuin kaikki muut ihmiset maailmassa, vaan erottua joukosta mielellään edukseen.

Eikä filosofien tapana ole ollut koskaan pyydellä anteeksi pukeutumistaan eikä käytöstään, koska se mitä on tuolloin tehty ei tekemättömäksi muutu, vaikka sitä anteeksi pyydeltäisiin polvillaan. Eli jos filosofi pamahtaa presidentin esittelyyn bermudashortseissa, niin uskon että hän ei tulisi tätä pyytämään anteeksi, koska se ei häne  vaatteitaan muuttaisi miksikään. Hän seisoisi edelleen presidentin edessä bermudoissa, eikä tilanne siitä selittelemällä parane. Mitä kuvittelette, että muut ajattelevat, jos tunnettu henkilö selittäisi ihmisten edessä, että hän ei huomannut aamulla mitä laittaa päälleen? Uskoisin että häntä pidettäisiin huonosti käyttäytyvänä henkilönä, mutta se että hän pyytelee anteeksi vain pahentaa tilannetta.

Enkä kyllä tiedä että onko tuo hänen luolansa edes totta, mutta kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin tuolloin antiikin Kreikassa ei turhan tarkkoja esimerkiksi orjien ihmisoikeuksista oltu, ja ehkä joku sitten teki oikeasti tuollaisen kokeen jollain helooteilla, eli sulki heidät luolaan, ja sitten kertoi näille onnettomille satuja siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtui, ja en tiedä kauanko he sitten pystyivät elämään ilman D-vitamiinia, jota ihminen syntetisoi ihosoluissaan. Eli se on jäänyt selvittämättä käyttikö Platon tuota luolaa oikeasti, mutta tutkintavankilat käyttivät sitä ainakin viime vuosisadalle asti, eli vankia pidettiin täydellisessä pimeydessä, jolloin hänen D-vitamiinisynteesinsä pysähtyivät, tai he yksinkertaisesti sekosivat, tai saivat luun pehmenemän, mikä on erittäin ikävä tauti.

Filosofien tehtävänä on pohtia sitä, että toimiiko ihminen tai ihmisryhmä siten, että se on valtiolle ja sen kansalle hyväksi. Tai ainakin se on valtion filosofien tehtävä. Kun puhutaan siitä, että filosofit heittelevät ilmaan moraalittomia ajatuksia, niin he tekevät sen tuntien seuraukset nahoissaan. Kun muuan Nietzsche-niminen mies esitti kuuluisan yli-ihmisteoriansa, niin hän sai siitä varmasti jo silloin kuulla todella paljon, mutta se oli varmasti hänen tarkoituksensa. Uskon että tuo mies halusi herättää keskustelua johtamisesta sekä johtajan suhteesta alaiseensa. Samoin uskon että myös Karl Marx halusi herättää keskustelua siitä, kuinka paljon pääoma sekä yhtiön omistajan nimi merkitsee siinä, että saako tuo yhtiö tilauksia vai ei, eikä suinkaan luoda salaista poliisia tai proletaarin pakkovaltaa.

Kuitenkin Marxin ajatus siitä, että suuri pääoma ikään kuin vetää muuta pääomaa puoleensa on edelleen täysin toimiva malli, Eli kumpaan sijoitetaan mieluummin tunnettuun suureen yhtiöön, joka toimii tutulla ja turvallisella alalla kuten metsäteollisuuteen, vai johonkin uuten "start up" yritykseen, kas siinä vasta sijoittajan pulma, kun hän päättää mihin rahojaan pistää. Kun mietitään esimerkiksi filosofien suhtautumista aseisiin, niin ainakin itse niistä kirjoitan, ja samalla hiukan itse ihmettelen sitä, että miten joku, joka pelaa kokopäivätoimisesti ampumapelejä ei muka niistä ole kiinnostunut. Jos mietitään maailmanpolitiikkaa, niin siellä aseet puhuvat kaiken aikaa, ja televisio täytyy väkivallasta, jota suolletaan suuren "reality TV":n tyyliin. Eli kaupunkien valtaamista näytetään suorana lähetyksenä, ja ilmassa on muutenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun illan päättää kehittävä "Wrestling"-ottelu, jota sitten joku yksinäinen  ja syrjäytynyt ihminen voi katsella omasta pikku läppäristään, kun häntä eivät enää ampumapelit sekä kauhuelokuvart kiinnosta.

Filosofien tarkoitus on kirjoittaa tekstiä, mistä joku ihminen on kiinnostunut, eikä suinkaan miellyttää jokaista vastaantulijaa. Sama koskee myös tiedemiestä sekä tiedustelu-upseeria. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, minkä perusteella tehdään oikeita päätöksiä siitä, että hyökätäänkö johonkin valtioon tai otetaanko joku uusi syövän hoitomuoto käyttöön. Päätös siitä on tehtävä silloisen tiedon perusteella, eikä sillä että  jotain papereita ei löydy myöhemmin ole minkään päätöksen kanssa mitään tekemistä. Jos joku henkilö on tutkinut jotain syövän hoitomuotoa esimerkiksi toista kymmentä vuotta, ja sitten eräänä iltana hän huomaa, että tuo menetelmä ei koskaan tulisi parantamaan ketään, niin arvatkaa vain ottaako tällaista henkilöä sitten päähän kyseinen asia.

Hän on pannut tuohon asiaan ehkä koko elämänsä, ja sitten yhtenä päivänä joku proteiini "XYZ" ei toimikaan niin kuin kyseinen henkilö on odottanut. Samoin oletetaan, että joku avaruusluotain on matkannut toiseen tähteen 40 vuotta, ja joku sen lähettäjistä odottaa saavansa ensimmäisen kuvan tuosta tähden oletettavasta planeetasta ruudulleen, ja sitten tuo luotain lentää päin jotain asteroidia. Siinä varmasti rupeaa vanhaa tiedemiestä itkettämään, koska hän on ehkä nuorena teknikkona osallistunut luotaimen rakentamiseen, ja nyt 40 vuotta myöhemmin pieni meteoriitti katkaisee sen lennon. 

Hän ei koskaan pystyisi enää näkemään uuden luotaimen saapumista, ja vaikka tuo lento onnistuisikin, niin tuon ohjelman alkuperäinen johtaja olisi kuollut jo ajat sitten tai hän olisi 90-vuotias, jos kyseinen henkilö olisi luotaimen valmistuessa ollut 50-vuotias ja hänellä olisi ollut hyvät elämäntavat. Ja kuten tiedämme, niin kaikki maailman filosofit eivät ole koskaan olleet oikeastaan iloisia. Se että joku heistä sanoi, että "en koskaan ollut niin iloinen, kuin itkiessäni äitini hautajaisissa" kertoo hiukan tuon ihmistyypin iloisuudesta. 

Toisten versioiden mukaan haudattava henkilö oli veli tai isä, mutta se on yhdentekevää sen rinnalla, että filosofit eivät ole oikeastaa mitään kovin iloisia ihmisiä, ja en usko että kukaan heistä oikeasti olisi mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen, vai miksi ajattelette että esimerkiksi Wittgenstein kirjoitti kirjoituksiaa. Eli en jaksa uskoa että noilla ihmisillä kovin paljoa oikeita ystäviä edes oli. Vaikka toki en itse koskaan ole saanut tuota herra Wittgensteiniä tavata. Jotkut filosofit ovat vain toisten filosofien luomia malleja tai olioita, joita he käyttävät kirjoituksissaan hyväkseen, Eli he lähestyvät vaikeita ongelmia abstraktien hahmojen kautta, jotta niistä tulisi jotenkin helpommin heidän itsensä sekä vastaväittäjien ymmärrettäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi