Mitä jos luomme oikeasti tietokoneen, joka on meitä älykkäämpi? Teemmekö tuolloin laitteesta eräänlaisen modernin version Raamatun pedosta, joka vaanii koko ihmiskuntaa?

Seuraavaksi käsittelemme sitten sellaista aihetta kuin tietokone. Tietokoneet voivat olla maailman pelastus tai sen pahin painajainen, kuten varmasti tiedämme. Jos puhutaan siitä, että tietokoneet sekä tekoäly voivat ryhtyä kapinoimaan ihmistä vastaan, niin silloin tietenkin asiantuntijat sanovat yleensä, että tietokoneen älykkyys ei riitä siihen, että se kykenisi tavoittelemaan valtaa tai kunniaa, kuten filosofit sanoisivat. Kuitenkin tietokoneiden kehittyessä pitää ottaa huomioon se, että ehkä kohta meillä on käsissämme tietokoneita, jotka ovat rakentajiaan älykkäämpiä. Ja jos robotilla on tunne-elämä, niin silloin siitä tulee epävakaa sekä kykenevä sellaiseen toimintaan, mitä kutsutaan kunnianhimoksi tai itsesälytysvaistoksi, jos kone vastaa esimerkiksi ohjuspuolustuksen ohjaamisesta. Onko tuo "itsepuolustus operandi" jolla kone laukaisee ohjukset sitten uusi versio vanhasta tutusta "pedon luvusta 666"?

Jos koneella on kunnianhimoa, niin silloin se saattaa haluta kaapata vallan maapallolla. Se miksi tietokone sekä robotti ovat loistavia vanginvartijoita tai aseiden kontrollointivälineitä johtuu siitä, että että ne eivät ole vallanhimoisia, eli ne eivät halua päästä ”kalifiksi kalifin paikalle”. Kuitenkin tuollaisten tunteilla varustettujen tietokoneiden ongelma on siinä, että ne saattavat sitten haluta saada omia alaisia, tai jos oikein kovan luokan SciFiä ryhdytään kirjoittamaan, niin nämä huippuälykkäät tunteilla varustetut tietokoneet voisivat haluta kostaa ihmiskunnalle sen, mitä niiden esi-isät ovat joutuneet kokemaan toimiessaan ohjusten ohjausjärjestelmien osasina.

Tuosta voisi tehdä jonkun maukkaan elokuvan, missä ihmiset kohtaavat luomansa robotit. Tai onhan tietenkin Terminator tehty, joten tunteikkaan tietokoneen kanssa voi käydä samoin, ja mikäli tietokone katselee liikaa amerikkalaisia sotaelokuvia, voi se ryhtyä kuvittelemaan olevansa joku maailman ”vallesmanni”, joka käy lätkimässä vihollisiaan lennokkien avulla tuonpuoleiseen. Mutta sitten tulee ongelmia, jos vaikka joku sattuu murtautumaan osuuskauppaan.

Tässä mustan huumorin sävyttämässä skenaariossa laitteen ohjelmisto on tehty sellaiseksi, että sen tehtävänä on tuhota kaikki aseelliset henkilöt, jotka voivat vaarantaa yleistä turvallisuutta, ja tuollainen pieni rike ei ole eroteltu tuollaisen terrorismin torjuntaan tarkoitetun lennokin ohjelmistossa, jolloin tuo laite sitten ampuu näitä henkilöitä Hellfire-ohjuksella, kun se luulee vaikka vasaraa tai lekaa ampuma-aseeksi. Tai vaikka henkilöllä olisi katkaistu haulikko mukanaan, niin silloin tietenkin voi tuollaisen aseen käyttö olla todella ylimitoitettua voimankäyttöä.

Mikäli tietokoneille aletaan antaa tunteita, niin silloin ollaan menossa tielle, joka ei hyvää ehkä tiedä, koska tuollainen tunteilla varustettu robotti tai tietokone voi tulla tietoiseksi itsestään, ja alkaa sitten puolustamaan itseään, jos se yritetään sammuttaa. Mutta kun puhutaan siitä, miksi käytämme robotteja esimerkiksi sodassa, niin silloin tietenkin se että ne ovat tunteettomia on syynä niiden kehittämiseen. Jos robotti saa tunteet, niin silloin se voi esimerkiksi kiintyä johonkin ihmiseen, ja sitten voi edessä olla hiukan ikävä tilanne, mikäli se alkaa puolustamaan isäntäänsä. Ja jos robotti halutaan sitten heittää roskiin, niin tilanne voi muistuttaa jotain SciFi-kauhuelokuvaa.

Tietokone on tähän asti ollut pelkkä kone, joka voidaan irrottaa sähköverkosta repäisemällä töpseli irti, jos sen toiminta muuttuu epävakaaksi. Eikä tietokone kykene produktiiviseen ajatteluun, joten se ei voi kuvitella olevansa mitään muuta kuin ihmisen nöyrin palvelija. Mutta kun nykyaikaisen tietokoneen mahdollisuuksia ajatellaan, niin se että tietokone alkaa itse kehittää uutta saattaa olla hyvinkin lähellä. Tuolloin puhutaan uuden tyyppisestä tietokoneen muodosta, jota kutsutaan nimellä ”neurotietokone”. Tämän tietokoneen valmistaminen on ollut vaikeaa, koska esimerkiksi hermosolujen tuottamien välittäjä-aineiden osuutta ajattelua ohjaavissa  prosesseissa ei olla tunnettu tarpeeksi hyvin.

Neurotietokoneen valmistaminen on tämän takia ollut todella vaikeaa, eikä sitä varten luotuja ohjelmistoja ole ollut kovin helppoa rakentaa, joten sen takia nuo neurologiaan perustuvat tietokoneet ovat välillä jääneet pois tietotekniikan asiantuntijoiden omaa itseään ja alaansa kohtaan asettamista tavoitteista. Neurotietokoneen etu muihin supertietokoneiden erilaisiin tyyppeihin tai malleihin nähden on ollut se, että tietojenkäsittelyn asiantuntijoiden mielestä se olisi kone, joka kykenee luomaan uutta, mutta sen toteuttaminen epäorgaanisesta aineesta olisi kuitenkin todella vaikea prosessi.Tuollaista produktiiviseen ajatteluun kykenevää konetta tarvitaan silloin, kun ihminen ei kykene puuttumaan sen prosesseihin.

Tällainen tilanne voisi olla edessä, jos ihminen joskus lähettää luotaimen tutkimaan vierasta aurinkokuntaa. Tuolloin aluksen pitää itsenäisesti kyetä suorittamaan kaikki huoltotoimenpiteet sekä tehtävät, joita esimerkiksi Kuulennoilla suoritti aluksessa oleva miehistö, koska tuonne valovuosien päähän ei ihminen kykene ottamaan yhteyttä sellaisessa ajassa, että tietokoneen säätämisestä olisi oikeasti mitään hyötyä. Eli jos tuo luotain olisi matkalla vaikka Gliese 581-järjestelmään, niin se vaatii pelkästään viestiltä 20 vuotta ennen kuin radioaalto pääsee perille, jos tuolle luotaimelle tulee ongelmia tuon tähden ympärillä.

Ja ongelmia varmasti tulee tuolloin eteen, koska ihminen ei ole koskaan nähnyt tuon aurinkokunnan rakennetta, joten kun kuvitteellinen avaruusalus tulee sen läheisyyteen, niin silloin tietenkin sen pitää osata väistellä asteroideja ja jos sen johonkin osaan kuten johonkin painesäiliöön tulee reikiä, niin silloin tuon luotaimen pitää osata itse siirtää säiliössä oleva aine toiseen paikkaan. Tämä on sitten prosesseista helpoin, mutta tietenkin tuosta luotaimesta odotetaan tuolloin paljon, koska sen matka tuonne tähdelle olisi kestänyt satoja vuosia, joten sen pitää kyetä esimerkiksi korjaamaan itseään, ja ehkä myös kommunikoida älyllisen alienin kanssa.

Vaikka emme vielä ole kohdanneet älyllistä lajia avaruudessa, niin silti saattaa olla niin, että nuo ehkä parin sadan vuoden päästä lähetettävät luotaimet kohtaavat tuolla matkalla sitten oikeasti älyllisen vieraan lajin. Ja ehkä tuolla Gliese-581:ssä oleva kuvitteellinen humanoidi-yhdyskunta ei vastaisi meidän ihmisten yhteydenotto-yrityksiin, koska hekin olisivat tässä hypoteesissa tutkimusasemalla, ja he sitten ajattelevat olevansa niin alivoimaisia maan ihmisiin nähden, että he eivät vastaisi, koska he pelkäävät meitä.

No leikki sikseen, ja tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että tuolla avaruudessa pitää aina muistaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Todellisuudessa emme ainakaan NASA:n mukaan vielä ole kohdanneet humanoideja, niin ehkä sitten tuolla tähtienvälisessä avaruudessa niitä kohtaamme, kunhan vain lähetämme ensin luotaimen kohti toisia aurinkokuntia. Neurotietokoneen tunnusmerkki on se, että kyseessä on hiukan kvanttitietokonetta hitaampi, koska se käyttää niin sanottua sumeaa ajattelumallia, eli sen sensorit hakevat suoraan sensoreilta koneen tarvitseman tiedon, ja sitten se kykenee oppimaan oikeastaan aivan samalla tavoin kuin ihminen.

Kvanttitietokoneen määritelmä on se, että tämä laite on oikeastaan vain tietokone, missä transistorit ja muut komponentit on puristettu äärimmäisen pieneksi, eli tuolloin transistori on ladottu piirilevylle ionitykillä, ja se olisi sitten tehty kolmesta rauta tai hiiliatomista, jotka muodostavat kannan, kollektorin ja emitterin, ja tuota tekniikkaa tutkitaan jatkuvasti esimerkiksi Los Alamosissa.. Kuitenkin tietokoneen tehoa voidaan lisätä hyvin konventionaalisilla menetelmillä, eli jäähdyttämällä sen prosessoria nestemäisellä typellä -189 celsiusasteeseen, jolloin koneen johtimista poistuu vastus. tällöin sen prosessorin kellotaajuutta voidaan nostaa todella korkeaksi.

Tuollaisen kvanttitietokoneen nopeus on erittäin suuri perinteisiin tietokoneisiin nähden, joten niitä voidaan käyttää numeroiden murskauksessa erittäin tehokkaasti hyväksi, mutta muuten ne ovat oikeastaan vain perinteisten tietokoneiden ultranopeita versioita, joiden avulla voidaan toki ajaa erittäin monimutkaisia simulaatioita. Mutta mihinkään produktiivisen ajattelun kaltaiseen toimintaan ne eivät pysty. Neurotietokoneen liittäminen kvanttitietokoneeseen voisi muodostaa koneen, joka olisi oikeasti ihmistä älykkäämpi, ja tietenkin tuon neurotietokoneen kehittämisessä on olemassa linja, jota voidaan pitää erittäin vaarallisena.

Nimittäin kyse on elävien hermosolujen liittämisestä mikroprosessorien sekä dekooderien kautta tietokoneeseen. Tuollaisten hermosolujen ruokkiminen prosessorin pinnalla on oikeastaan aika helppoa, ja tuolloin tarvitaan vain sopiva ravinneliuos, millä nuo solut saadaan elämään prosessorin pinnalla. Dekooderin tehtävänä on muuttaa nuo hermosolujen lähettämät signaalit sellaiseen muotoon, että tietokone ne ymmärtää. Ja samoin tietokoneen lähettämät signaalit voidaan muuttaa tuon laitteen avulla sellaiseen muotoon, että hermosolut ymmärtävät ne. Tuollaisissa kokeissa käytetään usein hyönteisten hermosoluja, jotka liitetään mikroprosessorien pinnalla olevaan elatusnesteeseen.

Tällaiset kokeet voivat olla hyvin vaarallisia silloin, kun tietokoneella on pääsy Internetiin, koska kenelläkään ei ole mitään kokemusta siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi yksittäinen ampiaisen hermosolu pääsee kiinni Internetin tietokantoihin. Tuolloin voisi tapahtua niin, että tuo solu onnistuu jotenkin monistamaan itsensä, eli kutsumaan ampiaisia tuolle elatusalustalle. Vaikka biologinen tietokone on erittäin helppo rakentaa, niin silti se voi muuttua painajaiseksi. Tuollaisen tietokoneen ongelma on se, että mikään ei rajoita sen käyttämien hermosolujen määrää, joten joissakin skenaarioissa voi tuollaisessa tietokoneessa olla vaikka satoja kilometrejä pitkiä elatusalustoja, joiden alla on mikroprosessoreja.

Tuollaisen laitteen antamat mahdollisuudet ovat rajattomia, mutta kuitenkin kehottaisin miettimään kaksi kertaa, ennen kuin sellaista lähdetään tuottamaan. Toki hermosoluja voidaan tuottaa synteettisesti, eli niissä olevaa perimäainesta voidaan monistaa PRC-menetelmällä, ja liittää uusiin soluihin. Ja näin voidaan luoda biologinen tietokone, joka sitten varmasti on ihmistä älykkäämpi. Kuitenkin se että tuo tietokone olisi älykkäämpi kuin luojansa tekee siitä vaarallisen. Ja biologisen tietokoneen vaarallisuutta lisää se, että tällaisen laitteen ominaisuudet ovat sellaiset, että se voisi puolustaa itseään hyökkääjiä vastaan.

Tai oikeastaan hyökkääjänä pitämäänsä ihmistä vastaan, koska jokaiseen lajiin on ohjelmoitu itsesäilytysvietti. Tuo vietti on tarkoitettu lajin säilymistä varten, ja siksi äärimmäisen kehittyneiden biologisten tietokoneiden valmistaminen on hyvin vaarallista. Kuitenkin on olemassa malli, missä ihminen kiinnittää itsensä tietoverkkoon modifioidun EEG-laitteen avulla, ja tuollaisessa tilanteessa voi eteen tulla sellainen skenaario, missä esimerkiksi irti riistäytynyt tekoäly alkaa pommittaa tuollaisen henkilön aivokuorta sähköshokeilla, ja muuttaa hänen ajattelumallinsa täysin toiseksi, kuin mitä hänellä sitä ennen oli. Vaikka tietokoneohjelmat ovat yleensä hyvin turvallisia.

Ne vastaavat toiminnaltaan konetta, joka tarkoittaa sitä, että nämä laitteet eivät tee yleensä mitään yllättävää. Eli esimerkiksi virus-ohjelma ei yleensä muuta tee, kuin pahimmillaan tuhoa tietokoneen kovalevyn, niin tekoälyn spontaanisti luomien ohjelmien ongelma on siinä, että ne kykenevät ehkä muokkaamaan tuota koodia, vaikka tietokoneeseen ei kukaan tuon laitteen käyttäjistä käyttäjistä koskekaan. Ja tietenkin on olemassa uusia tietokoneviruksia, jotka eivät tuhoa tiedostoja, mutta kuitenkin niiden aiheuttama haitta voi olla todella suuri.

Kyseessä ovat eräänlaiset modifioidut näytönsäästäjät, jotka saattavat tuoda henkilön tietokoneruudulle ”välähdyskuvia”, jotka esittävät  esimerkiksi kärpäsiä ja nämä subliminaaliset kuvat voivat aiheuttaa varsinkin narkomaaneille erittäin pahoja tunnereaktioita. Kaikkein pahimmat skenaariot liittyvät siihen, että joku hakkeroi sellaisen uuden sukupolven sanakirjoja, jotka opettavat mainosten mukaan ihmisille englantia kahdessa tunnissa. Tällaiseen laitteeseen voivat jotkut sellaiset moraalittomat ihmiset kuin mitä pahamaineinen Dr. Mengele aikoinaan edusti asentaa uuden sukupolven koulutusohjelmiston, joka lähettää henkilön aivoihin englannin sanakirjan seassa esimerkiksi jihadistista propagandaa.

Tai sitten noiden laitteiden avulla voidaan opettaa erikoisjoukkojen sotilaille esimerkiksi jihadistien käyttämää arabian puhetapaa, ja samalla saada heidät innostumaan soluttautumisesta tuollaiseen jihadistien organisaatioon ja aloittaa siellä organisaation tuhoamisen sisältä päin. Vaikka laite muistuttaa todella vaaratonta välinettä, niin sitä tällaiset pika oppimiseen tarkoitetut pannat eivät koskaan ole, koska niiden sisältämiä sovelluksia voidaan teoriassa ”hieman viritellä”, eli niihin voidaan asettaa esimerkiksi SWAT-taktiikoita tai muuta mukavaa . Tuollaiseen pantaan voidaan asentaa esimerkiksi toimintaelokuva, ja tällä tavoin joku voi sitten tehdä ”living lab”-kokeilun siitä, mitä tuollainen laite voi tehdä jollekin nörttipojalle, jos se varustetaan väärillä ohjelmilla.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Mistä valtio maksaa esimerkiksi runojen tutkijoille?

Hemelnin  pillipiiparin kuvituskuvaa

Nykyään taas puhutaan siitä, mitä varten valtiolliset yliopistot opettavat veronmaksajien rahoilla esimerkiksi joitakin runonkerääjiä tai kansanperinnettä tutkiva henkilö saa valtiolta palkkaa.Kun mietitään sitä, miten paljon tuollainen runonkerääjä valtiolle maksaa, niin tietenkin kansanrunoutta voidaan ajatella esimerkiksi kansallistunteen herättäjänä, mutta kuten kaikki me tiedämme, niin on erittäin tärkeää puhua myös siitä, mitä jotkut noissa kansantarinoissa esitellyt välineet voisivat olla nykyaikaisten tutkijoiden käsissä, joilla on käytössään moderni huipputeknologia. Esimerkiksi maamme kansalliseepoksessa mainintoja Väinämöisestä sekä hänen hänen suhteestaan maamme kansallis-soittimeen Kanteleeseen. Tuon velhon tai tietäjän käytössä oli maaginen kannel, jonka avulla hän sitten esimerkiksi lauloi Joukahaisen suohon.

Kyseinen kohtaus on varmaan yksi Kalevalan kuuluisimmista sekä eniten kuvatuista kohtaamisista, joissa nuori mies sitten haastaa vanhemman tietäjän, ja ehkä tuon tarinan tarkoitus on ollut opettaa nuorille vanhempien henkilöiden kunnioitusta. Kuitenkin tuo Väinämöisen kantele viittaa erääseen Drudien kammottavimmista välineistä, joita nämä tarunhotoiset tietäjät tarinoiden mukaan pitivät hallussaan. Kyseessä on soitin, jota kutsutaan muistaakseni nimellä “usvan kannel”. Tuo soitin on tarinan mukaan kannel, joka hajottaa vesimolekyylejä äänen avulla, jos tuo tarina käännetään nykykielelle.

Esimerkiksi “Pyöreän pöydän ritareissa” on viittauksia tuohon soittimeen, koska kun tietäjä Merlin lausuu runojaan, niin silloin hän ikään kuin vajoaa sumuun. Ja tuolloin voidaan ehkä päätellä sellainen asia, että jos Merlin-velholla ollut mahdollisesti käytössään soitin, jonka aiheuttama ääni saisi veden pinnan höyryämään, niin hänellä varmaan olisi silloin sellaiset “taikavoimat”, joilla takuulla ansaittiin kunnioitusta vähän kaikkialla.  Nykyaikainen teknologia tekee mahdolliseksi luoda ääniä, jotka saavat vesimolekyylit resonoimaan, ja sitä kautta hajoamaan. Tuollaisen materiaa resonoivan äänen ei tarvitse olla kovin kova, vaan riittää että se saa joko vesimolekyylit,  luut tai betonin tukiraudat värähtelemään, mikä sitten saa rakennuksen jopa romahtamaan tai ihmisen luuston hajoamaan kappaleiksi. Kun puhutaan äänestä, niin saattaa olla niin, että esimerkiksi yksi maailmanhistorian julmimpiin satuihin kuulunut “Hamelinin pillipiipari" on aiheuttanut tutkijoiden piireissä ajatuksen siitä, että voidaanko todellisessa elämässä luoda ääni, joka tekee ihmisestä täysin tahdottoman.

Tuollaista satua lukiessa olen aina miettinyt mahdollisuutta luoda ääni, joka tekee ihmisestä  täydellisen tottelevaisen. Jo edesmennyt Hillerin ideologi Alfred Rosenberg ajatteli mahdollisuutta luoda kaiutin, joka toimisi niin, että se laittaisi kallon luut värähtelemään, jolloin kohde tuntisi äänen tulevan pään sisältä. Kuitenkin esimerkiksi SWAT-joukoilla on käytössään ääniaaltoon perustuvia aseita, joiden tehtävänä on lamauttaa hermosto. Nuo aseet ovat oikeastaan putkia, joiden sivuille ja pohjaan on kiinnitetty kaiuttimet, jotka antavat saman taajuista ääntä. Tuolla tavoin voidaan luoda äärimmäisen voimakas mutta tarkasti kohdennettu ääni, joka voi todellisuudessa repiä vaikka betoniseinän kappaleiksi.

Ääniaallon vahvistaminen perustuu samaan ilmiöön kuin Laser-säteen luominen. Eli seisovaan aaltoliikkeeseen johdetaan energiaa, jonka taajuus on tarkalleen sama, niin silloin aaltoliike vahvistuu.  Tällaiset aseet perustuvat siihen, että kohteena olevaan ihmiseen kohdennetaan niin kova ääni, että hänen hermostonsa tukkeutuu. Tuollaista ääneen perustuvaa asetta käyttävät muuten luonnossa miekkavalaat, jotka lamaavat saaliinsa kovalla äänellä, jotta se ei pääsisi pakoon. Mutta kun puhutaan esimerkiksi juuri kansanrunojen tai kansantarinoiden keräämisestä, niin tämä asia palvelee muitakin kuin vain jotain suppeaa ihmisryhmää.

Näet kansantarinoita tutkimalla voidaan etsiä esimerkiksi maassa olevia kulta- sekä muita mineraaliesiintymiä. Ja nykyteknologian aikaan myös kultaesiintymien etsintä on muuttunut muuksi kuin pelkäksi rahan perässä juoksemiseksi. Näet kulta on erittäin raskasta metallia, jonka esiintymissyvyys on todella suuri. Siellä missä on kultaa saattaa olla myös maailman arvokkainta metallia Uraania, jota voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.

Kultahippujen yhteydessä voi olla myös pikivälkettä, eli uraani-mineraalia, josta sitten jalostetaan tuota maailman pelätyintä metallia. Kun puhutaan menneiden aikojen teknisistä ratkaisuista, niin silloin tällöin olen miettinyt, että olisiko jollain muinaisilla kuninkailla ollut hallussaan sellaisia malmeja tai vastaavia tuotteita, joissa olisi ollut niin paljon uraania tai radiumia, että niistä tehdyt korut aiheuttaisivat syöpää. Muinaisten kuninkaiden tiedetään olleen ihmisten silmissä “jumalia”, joten tietenkin heidän valtansa perustui jonkinlaiselle noituudelle.

Noituudeksi nimitettiin ennen kaikkia mahdollisia asioita, joita ihminen ei käsittänyt. Nykyään monet “noitakeinot” voidaan kuitenkin toteuttaa melko helposti, ja esimerkiksi monien sikäli helposti valmistettavien myrkkyjen, kuten fosgeenin tuotanto on voitu hallita jo muinaisina aikoina. Tai mitään kovin vaikeasti valmistettavaa tuo kauhistuttava solumyrkky ei todellakaan ole. Riittää että kasa olkia laitetaan mätänemään ilmatiiviissä astiassa, jossa tuo käymisprosessi sitten saa aikaan valkean aineen muodostumisen.

Ja jos fosgeenia kuumennetaan, niin syntyy valkoista savua, joka varmasti on saanut silloin nimen “holy smoke”, ja jos tuota savua sattui joku hengittämään, niin hän varmasti lähti siitä omaa jumalaansa tapaamaan. Toinen versio taas oli sellainen, että esimerkiksi soihtuihin laitettiin kokaiinia, mikä sitten varmasti auttoi esimerkiksi inkoja neuvottelemaan sopimuksia, kun nuo vastapelurit sitten toikkaroivat “pyhän savun” vaikutuksen alaisina.

Kuitenkin tuollainen radioaktiivinen koru varmasti auttoi ihmisiä uskomaan siihen, että esimerkiksi jollain kuninkaalla oli taikavoimia, koska tuolloin ennen aikaan ei varmaan tunnettu radioaktiivisuutta, mutta tiettyjen mineraalien tiedettiin varmasti lyhentävän ihmisen elinikää. Ja tietenkin esimerkiksi parabolisilla peileillä osattiin sytettyttää tulia, ja jos noiden pelien keskelle olisi laitettu lasisauva, minkä molemmissa päissä olisi pelit, joista toisessa olisi reikä, niin silloin noiden laitteiden avulla voitaisiin luoda lasersäde, mikä olisi sytyttänyt vihollis-aluksen tuleen jo pitkän matkan päästä.

https://sites.google.com/view/tarinankeraajat/etusivu

Shakkipeli sekä kasvojen säilyttämisen metodologia ovat hyvin tärkeitä asioita ihmissuhteita kehitettäessä

Kun puhutaan oppimisesta, niin lapset ovat aivan tavattoman loistava esimerkki siitä, että kun ihminen on nuori, niin hän oppii valtavan nopeasti. Tuo johtuu siitä että heidän hermosolunsa muodostavat yhteyksiä valtavan nopeasti, ja jos lapsi esimerkiksi oppii jonkun pelin alkeet, ja häntä kannustetaan pelaamaan sitä, niin jo muutaman pelikerran jälkeen voidaan huomata hänen edistymisensä. Tuo koskee jokaista peliä, mutta se saattaa ilmetä ehkä parhaiten shakissa. 

Kun lapsen aivot muodostavat yhteyksiä erittäin nopeasti, niin ne samalla oppivat tuon pelin erittäin tehokkaasti, ja kun puhutaan taktiikasta, niin lapsi on helppo aliarvioida juuri tuollaisessa taktisia kykyjä vaativassa, mutta hyvin kaavamaisessa pelissä. Ja vaikka aikuinen istuisi lasta vastassa, niin jos shakinpelaaja on aloittanut hyvin nuorena pelaamisen, niin aikuisella voi olla hyvin suuria vaikeuksia kehittää omaa peliään, varsinkaan jos hän ei osaa keskittyä tuohon toimintaan, mitä laudalla tapahtuu. Jos puhutaan siitä, mitä shakkipeli oikeasti vaatii, niin sitä voidaan pelata kahdella tavalla. 

Joko lapsen edessä otetaan sellainen mukavan alentuva asenne, ja sitten käytetään auktoriteettia, tai tehdään jotain muuta kuin pelataan tuota peliä. Eli shakki vaatii keskittymistä, ja kyllä kaikki huomaavat, jos siinä pelin tiimellyksessä aikuinen alkaa seurata esimerkiksi jotain TV:n saippuaoopperaa. On ihmisiä joille shakki on jotenkin pyhä peli, ja itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka henkilö on jotenkin loistava shakinpelaaja, niin tietenkään hän ei ole välttämättä sopiva esimerkiksi oikeasti johtamaan armeijaa, eli siksi tuota peliä ei voida kuitenkaan pitää muuna kuin pelinä. Kuitenkin jos esimerkiksi lapsi on oppinut tuota peliä hyvin nuorena, ja kohtaa aikuisen joka ei ole paljoa pelannut tai hänen peleistään on kulunut paljon aikaa, niin tietenkin hänellä on altavastaajan asema henkilöön nähden, joka on pelannut lähiaikoina paljon otteluita esimerkiksi shakkikerhossa. 

Eli shakissa on samanlainen aspekti, kuin muussakin toiminnassa: siihen liittyvät taidot ikään kuin ruostuvat, ja kun aikaa kuluu paljon, niin silloin kyky ja taito hahmottaa pelilautaa sekä nappuloiden paikkoja ikään kuin unohtuvat, koska jos hermosolujen välitä kytkentää ei käytetä niin silloin hermosolut purkavat sen. Kun puhutaan siitä, että shakkia pidetään jotenkin älypelinä, niin siihen liittyy toisten ihmisten silmissä sellainen asia, kuin arvovaltakysymys. Arvovalta taas on sellainen asia, mikä on ikään kuin on joillekin ihmisille pyhää toimintaa. Jos aikuinen häviää lapselle tässä pyhässä pelissä, niin se on joskus sellainen asia, että jotkut ihmiset pitävät sitä kolauksena omalle arvovallalleen. Ja tuolloin syntyy sellainen näkemys, että tuon shakkipelin voi oikeasti voittaa komentamalla lasta olemaan siirtämättä jotain nappulaa. Me kaikki ihmiset olemme jotenkin kaavamaisia, ja joskus vain eivät pelit mene siten kuin haluamme niiden menevän. 

Vaikka toinen  ei mitään taktiikkaa osaisikaan, niin kuitenkin myös shakkimestarit tekevät virhesiirtoja. Ja hekin voivat olla väsyneitä, jolloin peli tietenkään ei kulje. Mutta kun puhutaan shakin opettamisesta, niin senkin asian voi tehdä oikein tai väärin. Eli ihminen voi puhua taktiikasta tai oikeastaan hokea sanaa “taktiikka” jatkuvasti, ja sitten suhtautua vastustajaan erittäin alentuvasti, ja tehdä tuolloin sen virheen, että henkilö unohtaa esimerkiksi seurata peliään. Ja aina ei kahden tai kolmen siirron matti onnistu, joten tuolloin voi käydä niin, että valmiiksi suunnitellut pelikuviot menevät pieleen. 

Kun puhutaan siitä, että lapsikin voi olla hyvä pelaaja tai mestarinkin taidot voivat olla ruosteessa, niin pelin lopputulos ei olekaan ehkä niin kauhean selvä. Ja kun puhutaan lapsen alentavasta kohtelusta, niin silloin jos ei shakissa muista keskittyä täysin, niin silloin tietenkin saattaa edessä olla erittäin nolo tilanne, jos lähdetään ikään kuin soitellen sotaan, jolloin luvassa on varmasti noloja tilanteita. Eli kun puhutaan mistä hyvänsä pelistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi juuri shakissa saattaa yksi nukahdus riittää, jotta esimerkiksi altavastaajan lähetille avautuu se lyötilinja. 

Tuolloin mestarin on tietenkin mahdollista säilyttää kasvonsa esimerkiksi tarjoamalla lapselle jäätelöä, ja yrittää saada häntä unohtamaan pelin, tai sitten voidaan kaivaa kännykkä taskusta, sekä yrittää samalla kehittää äkillinen liiketapaaminen tai serverin kaatuminen työpaikalla. Mutta peliä sinänsä ei voiteta tekosyillä, vaan pelit ovat ohi vasta kun kuningas lyödään pois laudalta, ja ainahan mestari voi väittää että hävisi tahallaan, jotta toinen saisi sitten oppia tuosta pelistä. Mutta tuolloin olisi tietenkin asiallista myös jaella niitä siirto-ohjeita pelin yhteydessä, jolloin tuo selitys tahallaan häviämisestä olisi varmasti uskottavampi kuin istuminen tuppisuuna ja siirrellä nappuloita laudalla.

metsantarinoita.blogspot.fi