Kurt Vonnegutin "Gálapagos" kuvaa hienosti evoluutiota, jonka tulos on ehkä alien, jota ei tunnista samaksi lajiksi, kuin mitä alussa saapui syrjäiselle paikalle.

Onko tämä se, mitä Vonnegut
kirjassaan Gálapagos kuvaa?

Päivän kirja-arvostelu koskee kirjaa, josta olen hiukan tässä sitten puhunut. Aiheena on Kurt Vonnegutin Galápagos, jossa ihminen ikään kuin muuttuu humanoidiksi itselleen. Tuo kirja jossa ihmisen munasolut ikään kuin tuhoutuvat erään bakteerin ansiosta on henkeäsalpaava kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, jos evoluutio on suotuisa. Kun puhutaan noista kaukaisista saarista, niin esimerkiksi muutamat evoluutioteoreetikot ovat verranneet niitä kosmokseen, ja ikään he ovat ikään kuin leikiteleet ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi jos ihmiskunta tai ryhmä ihmisiä sitten joskus jäisi ikään kuin loukkuun tuollaiselle autiolle saarelle, jossa heidän ympärillään on vain vettä. Mietittäessä evoluutiota sekä sitä, millainen olisi tuo rotu, mikä eläisi veden ympäröimällä saarella, niin silloin tietenkin kävisi kuten Vonnegutin kirjassa kävi. Eli evoluutio suosisi olentoja, joilla olisi pitkänomainen kallonmuoto ja pienemmät aivot kuin ihmisellä.

Se ei tarkoita sitä, että noilla olennoilla ei aivoja olisi, vaan ne olisivat ikään kuin valuneet alaspäin, eli niistä olisi tullut osa noiden olentojen selkäydintä, koska jos joku kala sitten käy noiden olentojen päähän kiinni, niin heidän aivonsa eivät vaurioituisi. Tuolloin näiden olentojen vartalo kestäisi silloin iskuja paremmin, ja syy siihen miksi kirjoitan noista saarelle jääneistä ihmisistä ”olentoina”, on se, että he olisivat täysin vieraita sille olennolle, mitä he olivat olleet ennen jäämistään loukkuun tuohon saareen.

Kun mietitään tuota kuvitteellista tilannetta siltä kannalta, että Gálapagoksen tilalla olisi esimerkiksi universumi, niin silloin tietenkin meidän pitää lähteä siitä olettamuksesta, että joku avaruusalus jättää olioita jollekin planeetalle. Syyn tähän jättämiseen voi jokainen itse keksiä, ja jos tuo oliokanta sitten alkaa kasvaa, niin ensin tapahtuisi sellainen asia, että heidän olisi otettava ikään kuin etäisyyttä tuohon alukseen, millä he olivat laskeutuneet tälle planeetalle.

Tällä tarkoitan sitä, että toki heillä olisi käytössään kaikki mahdolliset tiedot siitä, miten joku asia tai esine tehdään, mutta tietenkin heidän olisi varmistettava hengissä säilymisensä aluksen tuhoutumisen varalta. Eli heillä voisi olla ikään kuin kivikautinen vaihe edessään, ennen kuin nuo olennot sitten loisivat industrialismin, jonka turvin he voisivat kehittää uutta kulttuuria. Varsinkin jos kyseessä olisivat jotkut pakolaiset, niin tietenkään heidän ei kannattaisi silloin kovin paljoa herättää huomiota, koska jos jossain sitten käy niin, että heihin vihamielisesti suhtautuva taho löytäisi heidät, niin silloin voisi edessä olla taistelu. Tuolloin setlementti sitten varmasti pitäisi vähän aikaa matalaa profiilia, jotta sitä ei tuhottaisi. Ja vasta kun se olisi tarpeeksi vahva, ja siirtänyt kehityksen vankalle pohjalle, niin silloin se alkaisi rakentaa tehokkaampia välineitä.

Eli kun puhutaan siitä, miten tuo Tyynenmeren saaristo liittyy avaruusmatkailuun, niin jos ajatellaan esimerkiksi Pääsiäissaaren ja Mikronesian välistä kaupan sekä kulttuurin vaihtoa, niin todellisuudessa Mikronesia olisi voinut Pääsiäissaarelta katsottuna olla vaikka Kuussa, ja vaikka joku pääsiäissaarelainen olisi Mikronesiassa käydessään maininnut tuon saaren nimeltä, niin tuskin sitä aivan heti edes oltaisi löydetty. Kun mietitään mikronesialaisten matkaa  Pääsiäissaarelle, eli Rapa Nui saattaa tietenkin olla nykyään joku matkailukohde, mutta kuitenkin tuolloin aikoinaan olisi mikronesialaisen kanoottimiehistön pitänyt hiukan tähdätä, jotta he ossuisivat tuohon saareen. Ja kun ajatellaan tuota kuvitteellista hunoidien siirtokuntaa jonain kosmisena Rapa Nui:na, niin tietenkin näiden olentojen populaation pitää olla mahdollisimman suuri, jotta heidän geneettinen perimänsä ei alkaisi degeneroitua.

Kun ajatellaan asiaa noiden Maapallon Rapa Nui:laisten kannalta, niin heillä oli kaikkea sitä, mitä ihminen saattoi toivoa. Eli he olivat suojassa keskellä aavaa merta, ja kukaan ei heitä tuolta saarelta sitten osannut etsiä, niin seurauksena oli geneettisen perimän rappeutuminen, mikä johti degeneraatioon. Saarella kuitenkin oli sellainen tapa, että heillä oli kaksi väestöryhmää ”pitkäkorvat” sekä ”lyhytkorvat”, jotka pidettiin erossa toisistaan. Ja joskus sitten kaksi näistä henkilöistä meni majaan, ja teki lapsen joka oli ikään kuin yli-ihminen heihin nähden. Tuo lapsi oli siis ikään kuin joku yli-ihminen, joka on luotu täydellisiä eugeniikan periaatteita noudattaen. Ja nämä kokeet varmaan olisi kielletty muuallakin kuin vain euroopassa.

Kyse on täydellisestä eugeniikan sekä tuohon tieteeseen kytketyn epähumaanin toimintamallin mukaisesta toiminnasta. Siinä luodaan ikään kuin yhteisöstään irrallaan oleva olento, joka voi käskyttää muita, miten häntä sattuu huvittamaan. Kuitenkin jos ajatellaan universumia, niin maapallo on ikään kuin kosminen Pääsiäissaari. Me ihmiskuntana saatamme olla onnellisia siitä, että me emme sijaitse galaksimme kirteishaarassa vaan itseasiassa kierteishaaran sivulla, missä on verraten vähän tähtiä. Ja ehkä siksi emme ole kokeneet humanoidien hyökkäystä. Mutta kuitenkin jos ajatellaan tuota tilannetta Tyynellämerellä, niin mieleeni tulee sellainen ajatus, että oliko Pääsiäissaaren kansa sitten osa ikään kuin jonkun psykopaatin palapeliä, missä hän jalosti ihmisiä pitämällä heitä eri saarilla, ja sitten parittamalla heitä ikään kuin kehittääkseen ihmisrotua. Tuo mielikuvituksen luoma henkilö olisi tässä mielikuvituksen luomassa skenaariossa ikään kuin leikkinyt eri populaatioilla , ja sitten kehittänyt ihmisrotua mieleisekseen. Tässä vaiheessa voisin herättää sellaisen kysymyksen, että oliko Tyyni valtameri ikään kuin jäänyt Jumalan selän taakse. Kysyn vain miten noiden paratiisisaarten asukkaista tuli sellaisia kuin he olivat tuolloin löytöretkien aikaan.

 Miksi nämä hyvin taitavat merenkävijät saattoivat jäädä seisomaan tuollaiselle kivikasalle, eivätkä he mitenkään sitten kuitenkaan huomanneet niitä muutoksia, mitä heidän yhteisössään tapahtui. Nuo henkilöt eivät enää sitten pitäneet yllä merenkulkutaitojaan, ja muutenkin heidän kulttuurinvaihtonsa muiden polynesialaisten kanssa romahti. Tuon takia alkoi käydä niin, että Rapa Nuin asukkaat alkoivat kuvitella olevansa ainoita ihmisiä Maan päällä, mikä sitten sai aikaan sellaisen asian, missä nuo kuninkaat alkoivat olla ikään kuin pitää itseään jumalina, mitä he eivät tarkkaan ottaen olleet. Pääsiäissaari josta äsken käytin tietoisesti nimeä Rapa Nui on poikinut muuten sellaisen rakastettavan teorian, missä sitten on käytetty kaiken maailman arkeologiaa  sekä muita enemmän tai vähemmän käsiteltyjä asioita kuten Dänikenin teorioiden kaltaisia asioita lähteenä.

Eli päivän salaliittoteoria sitten käsittelee taas UFO:ja, ja sellaista asiaa, että ehkä nuo ihmisten kuvailemat suippopäiset alienit ovat oikeasti olleet ihmisiä, jotka olisivat lähteneet joskus kauan sitten muille planeetoille, ja ehkä he sitten olisivat muuttuneet kuten tuossa kirjassa Gálapagos. Kuitenkin voidaan sanoa, että mitään kiistattomia todisteita näiden olentojen olemassaolosta ei ole. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että mikään ei tätä asiaa tietenkään myöskään estä. Tai sitten jos oikein pitkään mietitään, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä tuon intian valtamerestä löydetyn kadonneen mantereen asukkaat olisivat voineet muuttua niiksi ”pieniksi valkeiksi miehiksi” tuollaisen Vonnegutin kirjan esittämän evoluution kautta.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Sosiaalisesti sekä maantieteellisesti eristyneiden alueiden tuomista ongelmista, sekä mietintää noiden paikkojen aikaansaamista huhuista ja uskomuksista.

Hylätty valaanpyyntasema Eteläisillä Sandwich-saarilla

Sosiaalinen eristyminen aiheuttaa monia ongelmia, joita ei usein tiedosteta. Kun  henkilö on vaikkapa työssään tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, niin silloin “alkavat herrojen elkeet tarttua renkiin". Tällä tarkoitan sitä, että noiden ihmisten tapa puhua sekä pukeutua ja käyttäytyä aiheuttavat tuolloin ikään kuin matkia niitä henkilöitä. Se johtuu ihmisen tarpeesta kuulua johonkin ryhmään. Tämä saa aikaan ilmiöitä, joissa henkilö saattaa pitää esimerkiksi aivan omituisia vaatteita täysin normaalina asiana.

Myös tatuoiminen tietenkin on osa tiettyjä alakulttuureja, ja silloin saattaa käydä niin, että henkilö alkaa hankkia jotain tatuointeja tai vastaavia asioita kuten esimerkiksi lävistyskoruja, jolloin hän saattaa normaalista “kadun miehestä" vaikuttaa hiukan erikoiselta. Jotta ihminen ei muuttuisi joksikin karikatyyriksi, pitäisi hänen pitää yhteyttä muuhun maailmaan, tai sitten voi käydä hyvin hassusti, kuten eräässä elokuvassa missä henkilöt olivat oleskelleet autiolla saarella kymmeniä vuosia, kun heidän Concorde-matkustajakoneensa oli pudonnut jonnekin kauas Tyynelle valtamerelle, josta he eivät tietenkään saaneet sitten radioyhteyttä muuhun maailmaan.

Jos ihminen tai pikemminkin ihmisryhmä elää vuosikausia jossain saarella, niin silloin käy niin, että nuo henkilöt alkavat muodostaa omaa yhteisöllistä kulttuuriaan, jossa saattaa olla samanlainen laki voimassa kuin muualla, mutta rangaistukset saattavat olla esimerkiksi aivan meidän yhteiskunnassamme. Kun puhutaan johtajuudesta, niin monissa tuollaisissa katastrofielokuvissa ottaa esimerkiksi lentokapteeni ryhmän eloonjääneitä ikään kuin komentoonsa, ja siitä seuraa hiukan hupaisia tilanteita. Näet vaikka lentokapteeni tietenkin on lentokoneen korkein auktoriteetti sen lentäessä, niin kuitenkaan hänen osaamisensa ei varmaan ole maassa korvaamatonta.

Toki on hienoa osata kommunikoida lennonjohdon kanssa, ja pitää päällä valkoista paitaa, missä on hienoja viivoja olkaimissa, mutta kuitenkin muilla ihmisillä varmaan on sitä oikeaa osaamista, jos ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa lentokone putoaa viidakkoon, ja sieltä pitää sitten päästä pois, kun etsijät eivät osaa konetta jostain kumman syystä etsiä. Kun mietitään sitten sitä, kuinka esimerkiksi Tyynen valtameren saarilta päästäisiin oikeasti pois, niin silloin tietenkin pitää kaikkien henkilöiden osallistua tärkeimpään mahdolliseen toimintaan, eli aluksen rakentamiseen, joka sitten vie henkilöt pois tuota kaukaiselta korallisaarelta.

Tuon takia sitten on ainakin Hollywoodin filmiväen mielestä tärkeää, että lentokapteeni johtaa tuota ryhmää, koska hänen navigointitaitojaan varmaan tarvitaan tuolla matkalla yli aavan meren, ja silloin olisi mukavaa osata navigoida. Kun mietitään tilannetta jossa miehistö olisi purjehtinut tuhansia  kilometrejä, niin silloin olisi hiukan noloa, jos siinä 50 kilometrin päässä jostain asutuskeskuksesta sitten he nääntyisivät kuoliaaksi. Ja noin voi oikeasti muuten tapahtua, jos heidän purtensa sattuisi päättämään purjehduksen “Luurankorannikolle”, jossa ei kovin mukavaa olisi varsinkaan yöllä.

Mutta tietenkin on olemassa tapaus, missä haaksirikkoinen meinasi menehtyä vain muutamia kilometrejä ennen pelastusta. Kyseessä oli Shackletonin epäonninen retki Etelämantereelle vuonna 1916, kun hän lähti parin miehensä kanssa hakemaan apua Etelä-Georgian saarelta, ja tuo merimatka oli tietenkin navigointitaidon mestarinäyte, mutta tuo ryhmä melkein kohtasi loppunsa ennen kuin se pääsi Norjalaiselle valaanpyyntiasemalle, koska sen johtaja unohti, että tuo valaanpyyntiasema oli tuon saaren vastakkaisella puolella. Ja pitkä merimatka oli supistanut noiden miesten liikunnan minimiin, joten he eivät kovin hyvin olleet valmistautuneet ylittämään tuota saarta, joka näyttää kartalla melko pieneltä, mutta paikan päällä se paljastuu melko suureksi maakaistaleeksi.

 Itse olen kyllä miettinyt, että mistä Shackleton nyt ylipäätään tiesi olevansa tuolla saarella, joka on todella eristyneimpiä paikkoja maailmassa. Etelä-Georgia nousi aikoinaan otsikoihin, kun Falklandin sodan aikaan Brittien pommikoneet nousivat sieltä pommittamaan Argentiinalaisia kohteita. Mutta kuitenkin ihmettelen sitä, että mistä Shackleton tuolloin tiesi, että hän osaisi sitten purjehtia tuolla kuuluisalla pelastusveneellään juuri Etelä-Georgiaan, jossa sitten sai kuulla, että Euroopassa riehui sota. Kun mietitään sitä, mitä esimerkiksi tuo matka merkitsi Shackletonille itselleen, niin tietenkin siinä oli käynyt niin, että häntä ei tuon Etelämantereella tapahtuneet haaksirikon jälkeen voitu sattuneista syistä lähettää rintamalle, ja tietenkin häntä kritisoitiin tästä asiasta. Mutta kuitenkaan hän ei tietenkään mitään rangaistusta saanut, koska hänen laivaansa ei tuolloin saatu yhteyttä, jotta tuolle miehelle voitiin kertoa, että ensimmäinen maailmansota oli alkanut. Kun hänen myöhempiä vaiheitaan ajatellaan, niin oli ikävä asia, että tuo mies alkoi ryypätä, mutta kuitenkin hän oli johtajuuden henkilöitymä.

Oli hän sitten pelkuri tai ei, niin tuo kuuluisa “Polar expedition” oli sikäli onnekas, että kukaan noista miehistä ei kuollut tuolla kaukana etelässä. Mutta se minua hiukan ihmetyttää, että koska Shackletonilla oli muka sydänvika, niin miten hän kuitenkin tuon kuuluisan tutkimusmatkansa sitten hoiti kunnialla loppuun, ja miten se ei sitten koskaan vaikuttanut hänen työhönsä ennen kuin sotaan piti lähteä. Toisin sanoen Shackleton palasi Lontooseen vuonna 1917, ja hänet sitten lähetettiin tekemään brittien propagandaa Etelä-Amerikkaan ja Murmanskissa hän toimi huoltoupseerina. Eli mitään kovin tärkeitä tehtäviä brittilaivasto ei tuolle miehelle sitten enää löytänyt. Hiukan omituista sitten on se, kuinka nuo Norjalaiset antoivat kyseisille briteille apuaan, koska sodan aikaan heiltä odotettiin puolueettomuutta. Ja teknisesti ottaen Shackleton oli tietenkin toisen sotijaosapuolen merivoimien palveluksessa, joten tuollaisen miehen auttaminen olisi sitten voinut merkitä sitä, että joku olisi sitten syyttänyt Norjaa puolueettomuutta koskevien sopimusten rikkomisesta.

Jos tuolla eteläisellä merellä olisi partioinut saksalainen kaapparialus, niin silloin olisi voinut tulla juttua siitä, että norjalainen valanpyyntiasema oli majoittanut nuo britit.  Kuitenkin tällaiset poikkeukset vahvistavat säännöt: koskaan ei mikään ole niin varma kuin epävarma, ja itse olen sitä mieltä, että mikä hyvänsä laivasto varmaan olisi hyötynyt molemmissa maailmansodissa etelämantereella olevista tukikohdista, joista käsin ne olisivat voineet suorittaa operaatioitaan salaa uteliailta katseilta. Kun puhutaan siitä, että joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi USA:lla on salaisia ase- ja lentokoneita koskevaa suunnittelutyötä tekeviä laitoksia esimerkiksi etelänavalla, niin tietenkin tuollainen laitos olisi hyvä piilottaa esimerkiksi juuri tuonne maailman eristyneimpaan maanosaan. Siellä ei varmaan olisi kovin paljoa silmiä, jotka voisivat nähdä liikaa.

Ja tietenkään ei kuka hyvänsä edes pääse koko mantereelle, saatikka sitten esimerkiksi Eteläisille Sanwichsaarille, jotka ovat vielä eristyneempiä paikkoja kuin itse etelämanner. Eli pääsy tuonne luonnontilassa olevalle mantereelle on todella tarkoin kontrolloitua toimintaa, eikä sinne varmasti tehdä turistimatkoja. Joten sen takia tuo manner tarjoaisi loistavat puitteet esimerkiksi koelentokoneiden lennättämistä varten, ja siksi keskustelut noista salaisista tukikohdista eivät ole aivan humpuukia. Etelämantereella työskentelevät henkilöt eivät voisi lähettää salaisuuksiaan täysin vapaasti, vaan kaikki tiedonsiirto kulkee silloin satelliittien kautta, minkä takia NSA voisi tarkkailla kaikkea, mitä tuolta mantereelta lähetetään.

marxjatalous.blogspot.fi