What means free mind and freedom to think? Thoughts about Druids, Julius Caesar, and Aulus Hirtius

White Cliffs of Dover
(Picture I)

https://pimeakronikka.blogspot.fi/p/what-means-free-mind-and-freedom-to.html

Kimmo Huosionmaa

Somebody always asks, what actually mean term "freedom to think"? Freedom to think is the key element in the writing, what has only one purpose: to make text, what maybe has some kind of influence. The freedom of think means that person can product own thoughts about some things, and in this case, that does mean, that the text what the writer does must not have connections with science or other evidence.


The freedom to think means, that if we use the Julius Caesars book about the war of Gaul (Gallic wars) as the source, and look where the text about the "Bridge of Druids", what Julius Caesar mentioned in his book, we might give that thing three explanations. One is the normal or conventional way to explain that kind of things. By using this mode the mean for the term "Bridge of Druids" can be actually the regular boat line, what fishermen used when they traveled between British islands and European mainland in the Strait of Dover, where the people can see the British islands by standing on the coast of France. The book "Gallic wars" were written with Aulus Hirtius, who wrote military books in the Roman empire.


The second explanation might be natural, but it would also be forward its time. It means that maybe Druids made pontoon bridge from Britannia to Gaul. And maybe they turned that bridge away when they didn't need it. In this fictional case, the bridge was built over the boats, what were in line between Gaul mainland and Britannia. And the third explanation could be purely fictional. In this fictional explanation, Druids were space aliens, who used the wormholes to travel across the Universe. In this very interesting Science Fiction based explanation also explains the Stonehenge and other stone rings as the systems, what we're used to opening the wormholes thru the universe.


In this model, Stonehenge was equipped with radio system, what would allow that the energy rises so high, that there would be forming the small electromagnetic black hole in the middle of that stone ring. In this case, those Druids might have advanced maser- or laser technology in their hands. This explanation might be very far from the truth, but it is the very nice explanation of the question, who druids actually been. And that kind of thoughts is needed because that would make life more interesting than simple answers, that the Stonehenge was some kind of clock or ancient almanac.


This is freedom of thinking. People can enjoy writing, even they are in University. Every world, what the man or woman is writing must not be scientifically proven. We are not in the courtroom now, and we are not giving the speeding ticket to Martians, what might have skin, what have chlorophyll in its cells, and maybe those Martians can use their sin as photosynthesis. And in that case, the fictional Martians can be green, or maybe they use green makeup like special forces soldiers. But when we are thinking about that kind of things, we notice that there are many secrets on Earth, what is raising the body hair. Those secrets are very deep in history.


Maybe we ever get the answers, why somebody builds Stonehenge. And then we must ask, where Caesar built his navy for his operation to conquer the Britannia? Also, we must ask another thing about this ancient military operation: what Caesar was looking for in Britannia? How did he get permission to attack that island? What kind of treasure could Romans get from that island? Did some Roman see there some jewelry? The Gaul war is the very interesting book, what is probably rewritten many times after Caesar. Some parts of it are not written any master of rhetoric, and the part, what was written about the landing to Britain is quite interesting. The Strait of Dover  is not ideal for cavalry operation, bur Caesar claimed that defenders of Britannia used cavalry against the Roman legions.


Then the rest of this part would look like some visit to the whorehouse, what was written in better form. But the writer uses terms, what is not suitable for strong writers. And here I must say, that if Caesar lied, why he lied? And if the original script of landing was replaced by other, why that action was made?  If that part includes something information, what Caesar or writer if that was the different person didn't want to send to Rome, could it interesting to see, what was in those pages, what was replaced by other text in the situation, there was no time to get the qualified writer to make those texts?


Was this text made somebody in the command of Aulus Hirtius? And was the reason the chancing that text that Hirtius wanted to denigrate Julius Caesar in the eyes of Senate? If Caesar were the liar, Senate would execute him immediately, and then somebody else could raise the power of the Roman empire. Why was that replacement made so fast? Was it made just before senators ask the reports of the actions of Julius Caesar? This is very interesting part of history.

Sources:

https://en.wikipedia.org/wiki/Julius_Caesar

https://en.wikipedia.org/wiki/Aulus_Hirtius

https://en.wikipedia.org/wiki/Gallic_Wars

https://en.wikipedia.org/wiki/Druid

https://en.wikipedia.org/wiki/Stonehenge

Picture I

https://www.telegraph.co.uk/content/dam/Travel/leadAssets/33/35/white-cliffs-of-do_3335160a.jpg?imwidth=450

https://pimeakronikka.blogspot.fi/p/what-means-free-mind-and-freedom-to.html

Miksi retoriikan mestareista on parempi kirjoittaa pitkiä kuin lyhyitä lauseita, kun tekstiä tuotetaan?

Retorisen tekstin tuottamisessa on tärkeää, että siitä tulee mukavasti luettavaa, ja että henkilö tekee siten siitä kiinnostavaa. Kun puhutaan tekstin tuottamisen taidosta, niin tietenkin meistä jokainen haluaisi tekstinsä olevan iskevää sekä asiallista, mutta kuitenkin monet tekevät varsin erikoisen virheen kirjoitelmia laatiessaan. He nimittäin kirjoittavat ikään kuin liian lyhyitä lauseita, jolloin tekstistä tulee vähintäänkin tökkivää. Kun mietitään sitä miten alan ajattomat mestarit Tacitus, Julius Caesar sekä Cicero kirjoittivat sekä puhuivat, niin heillä oli ihan oma tyylinsä esittää asioita. Vaikka nuo miehet eivät ehkä käyttäneet moderneja tietokoneita tai vastaavia välineitä luodessaan kirjoituksiaan sekä tehdessään puheidensa luonnoksia, niin toki tekstin tuottaminen joka voidaan suoraan siirtää puheen tuottamiseen on tekniikka sekä taito, mikä ei ole riippuvainen siitä, millaisia välineitä tekstin tuottajalla on käytettävissään.


 Eli kun tuollainen tekstin tuottaja tekee kirjoitelmia, niin on sama millaista välinettä hän käyttää. Tuolla tarkoitan sitä, että kirjoitelmia voidaan tehdä niin paperilla sekä kynällä tai millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla. Tekstien luominen on kiinni siitä, millainen mies tai nainen niitä tuottaa. Toki nykyaikainen teknologia antaa meille tekstien kirjoittajille mahdollisuuden tuottaa pidempää sekä kieliopillisesti oikeampaa tekstiä, mutta se miten ihminen kirjoittaa on hänestä itsestään kiinni. Tietokoneita on aivan turha syyttää siitä, jos kirjoitettu teksti on sellaista, että siitä ei kukaan pidä. Samoin pitää aina muistaa se, että kirjoitetulla tekstillä on suurempi vaikutus kuin puhutulla tekstillä, ja osittain siksi esimerkiksi kommunistit tai bolshevikit alkoivat 1800-luvun lopulla levittää lentolehtisiä ihmisten keskuuteen, koska kirjoitettua tekstiä ei voitu huutaa hiljaiseksi. Ihmiset näkivät noissa lentolehtisten sivuilla olleet kirjoitukset sekä saattoivat itse keskustella näistä asioista, joita sosialistit käyttivät omassa manifestissaan.


Monet meistä 2000-luvun ihmisistä pidämme tuota aatetta liian kovana tähän meidän yhteiskuntaamme, mutta silloin kun Karl Marx eli, eivät asiat olleet niin kuin nykyään. Tuolloin kauan sitten esimerkiksi mellakoita hajotettiin konekiväärien tai tykkien tulituksella monissa euroopan maissa, ja hyvin ei mennyt niillä, jotka halusivat vastustaa tuon ajan sotilaita sekä poliiseja, jotka toimivat vallanpitäjien käskystä. Tuolloin kauan sitten oli tapana, että jos kirjoittajan tekstit eivät miellyttäneet jotain poliisipäällikköä tai ministeriä, niin seurauksena oli pidätys, jonka yhteydessä ei voimakeinoja säästelty. Eli nuo pidätetyt vietiin putkaan, jossa heidän sormensa murrettiin, kun “oli pakko vähän tuota toimittajaa tai satiirikkona esiintyvä henkilöä opettaa”.


Eihän se käynyt koskaan, että kukaan sai sanoa muuta kuin mitä valtaapitävät halusivat. Se siten loi sopivan pohjan erilaisille kapinoihin yllyttäjille sekä kansanvillitisijöille, jotka ajoivat valtiota sisällsissotaan, ja sitten itse kävivät tekemässä rakennussopimuksia, mitkä koskivat tietenkin infrastruktuurin jälleenrakentamista.  Mutta julkaisemisen vapauden salliminen sitten sai aikaan se, että yhteiskunnallisiin epäkohtiin alettiin puuttua tehokkaammin, koska se sitten sai ihmisten silmät avautumaan myös niille asioille, jotka olivat heille kiusallisia. Kuitenkin on olemassa sellaisia paikkoja, joissa ilmaisun vapautta rajoitetaan jostain syytä täysin aiheetta. Tämä paikka ei ole muuten puolustusvoimat, vaan esimerkiksi työhakemusten kirjoittamista varten perustetut palvelut, joissa noiden hakemusten muodon pitää olla täysin samanlainen, ja tuota sitten hiukan kyllä kritisoin.


Miksi monissa paikoissa kuitenkin vaaditaan yksilöllisiä hakemuksia, jos niihin ei saa mitään omaa teksti laittaa. Takaako tuo sitten sen, että työhönottaja voi poimia jokaisesta pinosta sen ensimmäisen, ja sitten katsoa kymmentä täysin identtistä hakemusta? Tuolloin tietenkin taataan se, että kukaan ei koskaan ero tuosta työttömien “harmaasta joukosta”, eikä mitään omantunnon tuskia synny, jos henkilö sitten kylmästi pudotetaan hakemusten käsittelyssä pois prosessista. “Hän oli vain yksi miljoonista” voidaan tuolloin perustella pudotusta. Mutta kun palataan esitystapaan, niin silloin tietenkin on tärkeää, sellainen asia, että pitkillä lauseilla voidaan hiukan kiertää sitä asiaa, että henkilöllä ei ole oikeastaan niitä taitoja, mitä haettava tehtävä vaatii. Työnvälittäjät mielellään kertovat siitä, millaista kielioppia noiden hakemusten tekijöiden tulisi käyttää, ja samalla suositaan ranskalaisia viivoja tai lyhyitä lauseita.


 Kun puhutaan noista Ciceroista sekä Caesareista, niin silloin pitää muistaa että hekin olivat ihmisiä. Nuo miehet eivät olleet tietenkään mitään jokaisesta asiasta kaiken  tietäviä henkilöitä, vaan ihan tavallisia miehiä, joten heidän piti puhua tai kirjoittaa  niin, että ihmiset eivät huomaa sitä, missä he eivät olleet hyviä. Tämän takia nuo retoriikan mestarit käyttivät pitkiä lauseita sekä koristelivat tekstiään väli lausekkeilla  sekä herkuttelivat yksityiskohtiin menevillä kuvauksilla taisteluista, jossa hevoset ryntäsivät veteen. Eli he täyttivät tekstinsä yksityiskohdilla, joilla he peittivät ikään kuin oman osaamattomuutensa. Ja yksityiskohdat tekevät tekstistä uskottavan tuntuisen , eli tuolloin ihminen ei huomaa, jos tuo suuri johtaja ei ehkä osaa tai tiedä jotain asiaa.


Tämän vuoksi kannattaa kirjoittajan kirjoittaa mieluummin pitkiä korulauseita kuin ranskalaisin viivoin toteutettuun kirjoitukseen  verrattavissa olevaa tekstityyppiä, josta heti näkee, jos hän ei osaa jotain työtä. Samoin hakemuksia kannattaa lähettää myös tehtäviin, joihin ei ehkä ole mitään osaamista, koska silloin kuitenkin tuo henkilö voi näyttää sitä muille johtajille. Tai sitten hän painaa sen kohdalla “delete”-nappia, mutta tulipahan sitten hakemus lähetettyä, ja työn hakeminen on tärkeää, ja sen kun ihminen muistaaa, niin silloin hän  pääsee pitkälle yhteiskunnassa.

Vastapuolen toiminnan ennakoiminen on politiikassa erittäin tärkeää, ja se teki esimerkiksi Caesarista niin tavattoman hyvän poliitikon

Retoriikka on tekstien sekä puheen tuottamisen taitoa, ja se mikä tekee esimerkiksi roomalaisesta sotapäälliköstä julius  Caesarista loistavan retoriikan osaajan, on se että hän osasi tulkita toisten puhetta. Se mitä tämä tarkoittaa oikeasti on jäänyt monilta ihmisiltä kuitenkin vähän pimentoon eli jos rooman valtakunnan jokapäiväisessä politiikassa halusi menestyä, niin silloin tietenkin piti osata ennakoida ihmisten toiminta, tai poliitikko päätyi keisarin lempileijonan kitaan.

Tuo vastapuolen toiminnan ennakoiminen on itseasiassa melko helppoa, koska ennen kuin joku sitten lähti hyökkäämään tuota poliitikkoa vastaan, niin tietenkin hyökkäävän poliitikon piti olla sen verran vakavasti otettava, että hänen tekemänsä hyökkäys saisi aikaan sellaisen ilmapiirin, että tuo poliitikko sitten joutuisi vaikeuksiin. Mutta ennen kuin huippupoliitikko sitten pystyi hyökkäämään toista poliitikkoa vastaan, niin tietenkin piti yleistä mielipidettä muokata sellaiseksi, että tuo huippupoliitikko ei sitten itse joutuisi vaaraan, kun hänen kauttaan kutsutaan keisari tekemään "päänkatkaisurituaalia". Toki Caesar kerran arvioi tilanteen väärin ja joutui murhan uhriksi senaatin edessä, mikä osoittaa sen, että hänkään ei ollut täydellinen.

Ja ennen tuota ratkaisevaa hyökkäystä, on ensin edessä "proskiptio" eli esitoiminta, millä muita ihmisiä sitten kannustettiin luopumaan tuosta poliitikosta sekä panettelemaan häntä kaikelle kansalle, ja hävittämään esimerkiksi häneltä saamansa kirjeet sekä muut lahjat. Tuolla sitten osoitettiin tukea keisarille sekä niille, jotka olivat valinneet "oikean puolen".  Tietenkin keisaria oli helppo hakea oman politiikan tueksi, mutta jossain tapauksissa saattoi käydä niin, että vastapuolella oli tuolle rooman ylimmälle päättäjälle enemmän annettavaa, ja muutenkin keisarin tuki saattoi olla häilyväistä. Eli varsinkin vanhan keisarin kuollessa saattoi käydä niin, että hänen poikansa surmasi nuo edeltäjänsä lähimmät miehet ikään kuin vallan puhdistamiseksi. Tai sitten keisarille valehdeltiin, että tuo poliitikko oli punonut juonia häntä vastaan.  Kaikki mitä roomassa sanottiin keisaria vastaan tulkittiin valtiopetokseksi, ja silloin seurauksena oli kuolemantuomio. Mutta ensin tietenkin piti keisarin antaa muille mahdollisuus pettää entinen toverinsa, jotta hän ei saisi mitään ongelmia kenestäkään kansalaisesta, joka ehkä oli paljastanut asioita, mitä ei keisari halunnut tuoda muiden tietoon. Ja siksi nuo henkilöt, jotka olisivat epäilleet tulevaa tuomiota piti vaientaa.

Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että ensin tuli lavalle esipuhujia, jotka ikään kuin lämmittivät ihmisten mielipidettä tuota keisarin vihat päälleen saanutta poliittista vaikuttajaa vastaan. Eli tuolla pohjustettiin sitä, että tietenkin keisari tarvitsi jonkin syyn lähteä heittämään poliitikkoa Colosseumille leijonien ruuaksi.

Tuo sama malli tietenkin on olemassa myös nykypäivän retoriikassa. Eli ennen kuin jotain tunnettua poliitikkoa tai liikemiestä vastaan lähdetään hyökkäämään, niin lehtiin tai lehtitalojen kotisivuille ilmestyy usein uutisia, millä pohjustetaan ihmisten mielipidettä tuota henkilöä vastaan. Yleensä hänen tekemäänsä työtä nimitetään hutaisten tehdyksi, ja muutenkin tuon trollauksen kohteen ulkoasua sekä muuta esiintymistä arvioidaan tai niitä arvostellaan ikään kuin alakanttiin, eli silloin kyseessä on pikaisesti hutaistu kirjoitelma tms. .
Tuon trollaamista varten tehdyn tekstin ulkoasu on sellaista, että kun henkilön ulkonäköä kuvaillaan, niin silloin hänen hiuksensa saavat sellaisia liitteitä kuin "pehko", eli tuossa tekstissä puhutaan "hiuspehkoista" sekä "homssuisesta" ulkonäöstä, ja samoin kaikki mitä tuo henkilö on tehnyt leimataan lähinnä "huomion etsinnäksi". Se ei mitään merkitse, missä asemassa tuo henkilö oikeasti on, tai merkitseekö hänen työssään joku sellainen asia kuin "homssuinen ulkonäkö" yhtään mitään. Noilla teksteillä sitten ohjataan ihmisten "mielipidettä" tuota kohdetta vastaan.

Samoin kun puhutaan ulkopolitiikasta, niin tietenkin jokainen itseään kunnioittava suomalainen muistaa sen, että ulkopoliittinen johto on arvostelun yläpuolella oleva instituutio, jonka arvosteleminen on sellainen asia, mikä varmasti aiheuttaa sen, että tuon arvostelijan sotilasarvo viedään. Ja tietenkin jokainen ihminen muistaa sen, että maamme ulkopolitiikan on nojattava "paasikiven-kekkosen linjaan", ja jos joku on muuta mieltä tuosta asiasta, niin silloin presidentti tietenkin päättää tuon henkilön uran reservin upseerina. Armeijan käyminen sekä aliupseerin tai upseerin arvo reservissä oli ennen edellytys siihen, että henkilö pääsi "piireihin" eli virallisen kirjoituksen mukaan hankki johtamistaitoja.

Näet maamme virallisesti hyväksyttyihin  tapoihin ei takuulla kuulu ulkopoliittisen johdon arvostelu. Ja joskus joku uskaltaa sanoa sellaista, mikä on tuon virallisesti hyväksytyn mallin vastaista, niin toki häntä sitten ojennetaan. Ja pahin rikos virallista kantaa vastaan tietenkin on kannattaa esimerkiksi NATO-jäsenyyttä, niin silloin ensin lehtii tulee "Jenkkiuutinen", minkä jälkeen sitten ihmisiä aletaan ohjata puhumaan trollaajan kannalta oikeista asioista, ja kannustimena siihen, että henkilö puhuisi asioista trollaajien haluamalla tavalla tietenkin on joukko uutisia, missä ihaillaan venäjän iskuvoimaa. Ja tuolla tavoin ihmisille annetaan ikään kuin mahdollisuus perääntyä omassa NATO-kannassaan, koska Venäjä uhkaa ikään kuin uhkaa meitä aseella. Tuolloin ei kukaan juurikaan ole miettinyt, sellaista asiaa että kiristyksen edessä ei koskaan saisi antaa periksi, koska se rohkaisee sitten muita tekemään vastaavia asioita.

Rooman rakentamiseen liittyi paljon hikeä, kyyneleita sekä ennenkaikkea verta

Rooman valtakunnan uudistaminen tai rakentaminen oli verinen prosessi, jonka alkuun panivat sellaiset miehet kuin Lucius Cornelius Sulla, ja tuo uudistaminen on oikeastaan toiminut kehyksenä sekä innovaationa mm. moderneille “Star Wars”-elokuville. Eli kuten tiedämme, niin tuolloin Rooman uudistamisessa tai oikeastaan “puhdistamisessa” oli kyseessä sellainen toiminta, kuin vallan siirto ylimyksille. Ja tietenkin tuolloin katsottiin, että valtakoneisto oli puhdistettava Rooman ensimmäisen tasavallan aikaisista aineksista, kuten Josif Stalin heitä kutsuisi.

Aikansa Stalinin eli Sullan tappolistoille päätyi ilmeisesti monia Rooman perustajasuvuista, ja kuten olemme varmasti tienneet, niin tuossa rooman valtakoneiston puhdistuksessa käytettiin erittäin kovia otteita. Roomaa ei rakennettu päivässä, ja tuo sukupolvien projekti oli tietenkin veristä ja väkivaltaista puuhaa, jossa ei keinoja kaihdettu  Jos noita aatelissukuja, jotka tukivat tasavaltaa, nimitettäisiin metsäksi, niin silloin Sullaa voidaan nimittää kirvesmieheksi. Ja jos kyseessä olisi esimerkiksi toimistosiivoukseen tai talon rakentamiseen verrattava toiminta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että Sulla toimi rapparina, ja Cicero taas oli siivooja, joka hoiti roskat pois, ja lopussa sitten lankkimihenä toimi Caesar, joka sitten peitti nuo veriset tapahtumat omalla sodallaan, ja auttoi luomaan kuvan uudesta sekä kukoistavasta Roomasta, ja kuten voidaan hyvällä omallatunnolla väittää, niin Caesar aloitti keisariajan, joka sitten kulminoitui Octavianukseen. Joidenkin ihmisten mielestä sana “anus” on muuten johdettu keisari Octavianus-Augustuksen nimestä.

Vaikka Sulla tietenkin toimi tässä operaatiossa työryhmän kärkimiehenä, niin silti voidaan sanoa, että tuo tasavallan rapautuminen johtui siitä, että valtaa keskitettiin puolustuksen nimissä liikaa yhdelle miehelle, ja osittain voidaan myös väittää sellaista, että Sulla oli pakotettu toimimaan siten kuin hän toimi. Eli oliko hänelle sitten annettu diktaattorin valtuudet, tai väittikö sotapällikkö Marius hänelle ne siirtäneensä, sitä voimme vain arvailla. Kuitenkin saattoi olla niin, että Sulla ei enää uskaltanut luopua tuosta työpaikasta Rooman johtajana peläten joutuvansa ristille roikkumaan

Kuitenkin saattoi olla niin, että Sulla oli pakotettu hyökkäämään Roman omaa väestöä kohtaan, kun hän etsi mahdollisia pettureita tasavallan sekasortoisina aikoina, jotka sitten johtivat vallan siirtoon keisarille. Voi olla hyvinkin mahdollista, että Sulla ei noita valtuuksia ehkä tiennyt saaneensa, mutta kuitenkin hän on yksi historian mustamaalatuimmista hallitsijoista. Ja merkillepantavaa on se, että hän kuitenkin luopui virastaan vapaaehtoisesti, eikä häntä ilmeisesti eläessään niin paljon vihattu, mutta kuoltuaan hän muuttui epähenkilöksi.

Kun katsotaan latinankielisiä tekstejä esimerkiksi historian kirjoista, ja pääsemme tiettyihin roomalaisiin virkoihin tai niiden nimityksiin, niin kohtaamme esimerkiksi sanan “Maximus” tai “Prefectus” tai “imperatus”ja ehkä myös “sepalus” , ja silloin mieleeni on tullut sellainen ajatus, että onko joku noista sanoista alun perin tarkoittanut ehkä jonkun Rooman perustajan nimeä. Tai perustiko Rooman oikeasti joku Romanus-niminen mies, vaikka tietenkin nuo nimet on kerrottu muodossa Romulus ja Remus, joista jälkimmäinen on ilmeisesti ollut pohjana sanalle “Remuaja”. Romuluksen nimestä taas on käännetty suomalainen sana "Romu" Ja oliko Sulla sitten täysin tajunnut, mitä vastaan hän lähti rynnätessään pidättämään noita ylimyksiä? Kun puhutaan Rooman aatelistosta, niin he olivat tietenkin hyvin verkottuneita erilaisten poliittisten avioliittojen kautta, ja toki he tiesivät, mitä Roomassa oli tuolloin tekeillä.

Ja silloin tietenkin voidaan hyvin ajatella, että monet heistä sitten karkasivat tiloiltaan, jotta Sullan miehet eivät päässeet heihin käsiksi, ja tätä epäilen siksi, että noilla aatelisilla oli tuolloin jokaisella oma tiedustelupalvelunsa, joka varoitti heitä vaarasta. Ja todellinen valta roomassa oli noilla miehillä, joita ilmeisesti kutsuttiin etruskeiksi, ja heidän surmaamisensa oli sikäli vaikeaa, että kenelläkään heistä ei ollut varmaan otsassaan tatuoituna tuota sanaa, Etruskit olivat yhteiskuntaluokka, joka tunnetaan erityisesti taidokkaista hammasproteeseistaan. Ja moni asia meidän kirjallisessa kulttuurissamme on heiltä peräisin.

Toisin sanoen “Star Wars”-elokuvien jedit sekä Asimovin Säätiö-kirjojen “Toisen säätiön” jäsenet ovat saaneet vaikutteita etruskeista, jotka aikoinaan olivat ilmeisesti melko vaikuttava yhteiskunnallinen toimijaryhmä. Kun mietitään sitä, miten he toimivat Sullan “gestapo-otteita” käyttävien sotilaiden edessä, niin voidaan tietenkin kysyä, missä heidän lapsensa olisivat oikeasti turvassa? Toki he saattoivat valehdella oman nimensä muutenkin, jotta noiden ihmisten henkilöllisyys saataisiin peitettyä, ja saattoi olla niin, että he käyttivät noita “ylimysnimiään” vain silloin kun he kokoontuivat päättämään rooman ansiosta, koska vallanpitäjä ei koskaan ole kovin pidetty, ja siksi he saattoivat salata omat henkilöllisyytensä välttyäkseen kansan vihalta. Tai vihalta johon Sulla ja kumppanit kansaa yllyttivät. .

Ja tuo turvapaikka löytyi tietenkin Sullan vierestä, mistä kukaan legioonalainen ei noita etruskeja edes osannut tai uskaltanut mitenkään etsiä. Kun puhutaan esimerkiksi Augustuksesta, niin tietenkin on huomioitava sellainen asia, että hän on Caesarin ottopoika, ja se tekee asiasta erittäin mielekiintoisen. Näet jos Augustus oli itse etruski, niin silloin tietenkin hän on saattanut omat vanhempansa tuntea, koska Caesar oli paljon poissa kotoa työkiireidensä takia, ja siksi hänen kasvattajinaan toimivat lähinnä erilaiset lastenhoitajat. Kukaan ei koskaan uskaltaisi tuollaista mennä suurelle Juliukselle edes väittämään, koska silloin olisi haettu vasaroita sekä nauloja. Etruskeista tietenkin on olemassa monia enemmän tai vähemmän tieteellisiä teorioita, ja kansana he ovat edelleen arvoituksellisia.

Rooman valtapolitiikkaa Caesarin aikaan sekä mietelmä siitä, miksi hän kuoli senaatin edessä

Caesarin ystävä sekä triumfiraatin vähemmän tunnettu jäsen Gnaeus Pompeius oli saavuttanut omien väitteidensä mukaan loistavia sotilaallisia ansioita jo ennen Caesaria, tai ainakin hän oli johtanut sotaretkeä eräitä merirosvoja vastaan, jotka olivat ottaneet Caesarin aikoinaan vangiksi. Pompeius surmattiin myöhemmin Caesarin miesten toimesta Egyptissä, ja kun hänen päänsä tuotiin hopealautasella Caesarille, niin tämä alkoi itkeä. En tiedä oliko heidän väitetty "ystävyytensä" enemmänkin käytännön poliittisista syistä johtuvaa toimintaa, eikä sitä että herrat olisivat toisistaan pitäneet. Eli käytännössä Caesarin ura alkoi nousta, kun oli nimitetty erääseen virkaan, missä hänen tehtäviinsä kuului nimenomaan kansanhuvien järjestäminen. Siis ennen Gallian sotaa hänellä ei juuri mitään sotilaallista menestystä ollut, lukuunottamatta eräiden merirosvojen pidätystä ennen, kuin hän pääsi Roomaan, ja otti tuon "huvimestarin" viran vastaan.

Sikäli se että Caesar pidätti nuo merirosvot, jotka olivat hänet aikoinaan vanginneet ja surmasi heidät aiheuttaa sellaisen ajatelman, että kuka sanoi noiden mestattujen edes olleen merirosvoja, ja koko hänen kaappaustarinansa kuitenkin hiukan "tuoksahtaa", koska ei häntä tuolla saarella mitenkään huonosti kohdeltu, ja Caesarin tiedetään urheilleen heidän kanssaan ja lukeneen noille miehille runoja. Eli oliko Caesar palkannut nuo miehet esittämään kaappareita saadakseen kovaa mainetta? Ja kun hän sitten oman kertomansa mukaan yllätti heidät, niin kuka edes sanoi noiden yllätettyjen olleen merirosvoja, vai tulivatko he hakemaan maksuja palveluksistaan, ja Caesar sitten heidät pidätti. Vai oliko kyseessä sellainen tapaus, että Caesar saapui tarkastamaan sotalaivoilla jotain kalastusaluksia, ja sitten vangitsi niiden miehistöt, ja esitteli heidät merirosvoina? Tuossa tapauksessa Caesar oli tuomari, syyttäjä, valamiehistö ja pyöveli, eli hän takuulla oli puolueellinen tuomitessaan nuo henkilöt kuolemaan, ja voidaan kysyä sitä, että esiteltiinkö noita pidätettyjä edes paikalliselle kuvernöörille? Ja ainoa joka voi heidät merirosvoina esittää on Caesar itse.

Kun tuota asiaa tarkastellaan Caesarin maineen näkökulmasta, niin toki valta Roomassa oli senaatilla. Senaatille taas mukavampi vaihtoehto olisi ollut se, kumpi olisi ollut joka oli huonompi hoitamaan virkojaan. Ja tietenkin olisi ollut parempi, että tuo oikea komentaja olisi ollut hiukan pois julkisuudesta, ja julkisesti esiteltävän komentajan taas oli hyvä olla hiukan vähemmän taitava, koska se takasi hänen lojaalisuutensa, ja samalla hänen häpeänsä esti paljastamasta sitä, kuka oikeasti teki noita sotasuunnitelmia. Ja ehkä samalla voidaan kysyä, että miksi Caesarille tai kuka nyt sattui keisarin paikalla istumaan uskallettiin antaa legioonia käyttöönsä. Jos tuollainen sotaretki epäonnistui, niin silloin tietenkin oli parempi, että legioonat olisivat jonkun muun kuin Rooman virallisten edustajien komennossa.  

Kun ajatellaan Catilinan salaliittoa, niin silloin voidaan sanoa, että kun Cicero surmasi pidätetyt salaliittolaiset, niin hän varmasti toimi hiukan väärin. Hän varmisti silloin, että nuo henkilöt eivät koskaan puhuisi. Se kuka tuon salaliiton oikeasti paljasti on kiistanalaista. Kuitenkin tuon proskription aikana hän sai aikaan sen, että Caesar oli tuolle miehelle tai tapauksen tuominneelle tuomarille erittäin suuressa kiitollisuudenvelassa. Eli tuon tapauksen ajattelisin liittyvän Caesarin seuraavaan rooliin, kun hän aloitti sotaretken Galliaa vastaan. Tuo sota varmasti tapahtui ilman senaatin suostumusta. Eli vaikka Caesar oli konsuli, niin hän ei tuolloin vielä saanut tehdä mitään ulkopolitiikkaan kuuluvia päätöksiä, eikä ainakaan omin päin mennä hyökkäämään mihinkään Rooman rajan takana oleville alueille. Toki kapinat sai kukistaa, mutta päätös Rooman laajentamisesta tehtiin muualla kuin konsulin työhuoneessa.

Sillä varmistettiin se, että jos sotaretki epäonnistuisi, niin silloin Rooma ei joutuisi pulaan, vaan se voisi väittää Caesarin toimineen yksin. Ja varmasti  monia ihmisiä epäilyttää se, että onko tuo hänen maineensa oikeastaan peräisin Pompeiuksen johtotaidoista. Kun puhutaan Caesarin "Gallian sotaa", niin siinä on kohtauksia, joita varmasti on jälkeenpäin retusoitu, ilmeisesti jotta Caesarin rooli olisi korostetumpi. Eli joissakin kohtauksissa hänen toimintaansa kuvataan melko ylimalkaisesti. Kun hänen alipäällikkönsä kutsuttiin käskynjakoon, niin hän jotenkin unohtaa kuvata tuota taistelua sekä antamiaan käskyjä kovin tarkasti. Samoin taistelukuvauksen kieli on hiukan ympäripyöreää, ja antaa sellaisen kuvan, että britannialaiset taistelivat hevosilla vedessä.

Se että tuo kuuluisa kohtaus on melko laveasti kuvattu saattaa johtua eräänlaisesta sensuurista. Ja kohtauksesta missä vihollinen "tarjosi panttivankeja sekä suostui kaikkeen mitä vaadittiin" voidaan olla myös sitä mieltä, että se saattaa olla tekaistu. Gallian sodasta on olemassa vain Caesarin itsensä kertomia lähteitä, joita on saatettu kuitenkin muuttaa. Toisaalta Caesar on lahjakas kirjoittaja, joka on saattanut hiukan "parannella" omaa toimintaansa, ja on saattanut käydä niin, että Caesar on värvännyt gallialaisia omaan legioonaansa. Eli jos noin oli tapahtunut, niin hän oli silloin värväämässä omaa armeijaansa, jonka avulla hän saattoi luoda sotavoiman, mikä oli uskollinen Caesarille itselleen eikä Roomalle. Ja tuo sitten takasi hänelle "selkänojaa" poliittiselle uralle.

Ja kun hän kohteli yläluokan vihollisiaan erittäin laupiaasti, ja miksi Caesar alkoi itkeä, kun hänelle tuotiin Pompeiuksen päätä vadilla , niin syytä tuohon voidaan arvailla. Eli oliko Pompeius ainoa, joka saattoi todistaa Caesarin puheita ilman pelkoa kuolemantuomiosta. Joten jos hänelle tuotiin tuon miehen pää, niin Julius Caesar menetti tärkeän todistajan, kun hän menisi senaattiin todistamaan tai kehumaan omilla teoillaan. Samoin kun hän hyökkäsi Afrikkaan, niin hänen vihollisensa surmasivat itsensä. Tuo aiheutti sen, että hänen tarinoillaan ei ollut muuta lähdettä, kun Caesarin itsensä kirjoittamat tarinat. Ja ehkä hän sitten joutui itse murhan uhriksi, koska hän saattoi tietää liikaa eräiden mahtimiesten asioista. Jos Caesar oli todellisuudessa ollut pelkkä "kilpimies", jonka avulla hän senaatti suojeli itseään, niin silloin hänet piti lopettaa, jotta hän ei koskaan saattaisi senaattia vaikeuksiin.

Ja oliko Ciceron tyttären Tullian kuolema oikeasti lavastettu, jotta hän voisi pelastua mahdollisilta salamurhaajilta? Eli suojeliko Cicero suuresti rakastamaansa tytärtä lavastamalla tämän kuoleman, ja vaimoaan ottamalla tästä eron. Noilla ihmisillä oli aina olemassa kertakäyttökoodi tuollaista tilannetta varten, ja tämä "tyttären kuolema" tarkoitti sitä, että raportteja ei enää voitu toimittaa Cicerolle. Eli tuo tyttären avioliitto oli pelkästään poliittista verkostoitumista varten, ja tietenkin hän toimitti raportteja isälleen. Se että tytär oli hänelle hyvin rakas tarkoitti,  että jos häneen kajottiin, niin seurauksena oli kuolema. Kuitenkaan tuo mies ei häntä voinut lopulta suojella, ja sama koski hänen vaimoaan, joka sitten olisi varmasti kuollut, jos Cicero olisi vangittu tai muuten menettänyt valtansa.

Kun Cicero murskas Catilinan salaliiton, niin hänen piti tietenkin seurata saamiaan ohjeita. Kun Roomaa alettiin uudistaa Sullan aikaan, niin moni vanha hallitsijasuvuista koki loppunsa tuon miehen käsissä. Nuo vanhat aatelissuvut, jotka olivat perustaneet Rooman olivat kuin metsä, ja kun valtakuntaa alettiin uudistaa, niin Sullan tehtävänä oli kirveen heiluttaminen. Sen jälkeen Cicero, Pompeius sekä Caesar suorittivat peittelyn surmaamalla noita Sullan tukijoita, ja sitten Caesar peitti verilöylyt sodalla ja seurasi saamiaan ohjeita vaientamalla omat liittolaisensa. Kuten tiedämme nuo Caesarin viholliset mustamaalattiin lopullisesti leimaamalla heidät epäkiitollisiksi henkilöiksi väittämällä Caesarin armahtaneen heidät.

Sitten hänet itsensä surmattiin Senaatin istunnossa, jossa hän oli antamassa raporttiaan toimistaan sodissa. Ja noin nuo mahtavat miehet pysyivät koskemattomina. Caesar tietenkin sai toimistaan liki jumalaisen maineen, mutta kuten tiedämme, niin hän oli parempi mies kuolleena. Kuollut Caesar ei voinut haastaa ketään väittelyyn, mutta hänen sankaruuden ja johtamiskyvyn korostamisella oli helppoa ratsastaa, ja moni nykyaikainen sotilasjohtaja vertaa itseään Caesariin. Kuitenkin Caesaria tai hänen mainettaan mustattiin pahasti jo hänen eläessään.

Kun hän toimi maaherrana, niin tietenkin Caesaria syytettiin maaherrojen yleisistä rikoksista eli viran väärinkäytöstä ja paikallisten ihmisten riistämisestä. Gallia-Cisalpina sekä Nabonnessis olivat alueita, joissa oli maantieteellisistä syistä paljon legioonalaisia, joiden tehtävänä oli Rooman puolustaminen, mutta kuitenkin Caesar ottaessaan nuo joukot komentoonsa käytti niitä sotaan Galliaa vastaan, ja saattoi olla niin, että hän oli saanut suullisen käskyn Gallian sotaretkestä, mutta myöhemmin ehkä väitettiin hänen toimineen ilman lupaa. Kuitenkin voidaan todeta, että Caesar eikä kukaan maaherra koskaan ollut itse noita riistoveroja määrännyt. Ne saatettiin määrätä hänen ohitseen, ja en tiedä oliko maaherralle edes kerrottu miten tuota provinssia verotettiin? Ja tuolla menettelyllä varmistettiin, että mikään liian suosittu henkilö ei tuo kuvernööri sitten ollut ainakaan paikallisten silmissä. Näin ei hän voinut koota omaa armeijaa käyttöönsä ja marssia Roomaan. Eli tuolla eriarvoistamisella mitä kutsuttiin nimellä “hajoita ja hallitse” politiikka.