Kirjoitelma SETI-ohjelmasta sekä siitä, että onko avaruudessa meille merkityksellisiä sivilisaatioita?

Lisää kuvateksti

Kimmo Huosionmaa

Kun ajatellaan humanoideja, niin ajatus siitä onko vieraita sivilisaatioita olemassa voidaan kääntää ajatukseksi siitä, onko olemassa meille merkityksellisiä sivilisaatioita? Kun ajatellaa esimerkiksi sitä, kuinka SETI-ohjelman tutkijoilta kysytään välillä, että onko olemassa vieraita sivilisaatioita, niin oikeastaan tuo kysymys on liian yksinkertaistettu. Oikeastaan se että jos vieras sivilisaatio sijaitsee vaikkapa neljän valovuoden päässä, niin silloin se on olemassa, ja silloin sivilisaatio voi olla meille todellinen kumppani, mahdollisuus tai uhka riippuen siitä miltä kannalta asiaa nyt tällä kertaa halutaan katsoa. Jos halutaan solmia yhteys johonkin vieraaseen sivilisaatioon, niin silloin puhutaan hypoteettisista tilanteista, missä vieraan älyn etsintä-ohjelma SETI (Search for extraterrestrial intelligence) muuttuu METI:ksi (Messaging with extraterrestrial intelligence) eli viestinnäksi vieraan älyn kanssa kanssa.

Mikäli tuo älyllinen sivilisaatio on vaikka neljän miljoonan valovuoden päässä, niin silloin sitä ei meidän kannaltamme katsoen ole olemassakaan, koska tuolloin jos sinne voisimme lähettää viestin, niin esimerkiksi lasersäteen matka tuonne sivilisaatioon kestäisi neljä miljoonaa vuotta, mutta tietenkin voidaan ajatella että tuo sivilisaatio voisi käyttää madonreikää matkailuun. Mutta jos heillä ei olisi tekniikkaa siihen, että nämä oliot voivat valmistaa keinotekoisia mustia aukkoja, niin silloin tietenkin heidän yksisuuntainen matkansa maahan kestäisi neljä miljoonaa vuotta, jos heillä olisi käytössään alus, jolla he voisivat lentää valon nopeudella.

Ja jos tuo lähtö tänne johtuu siitä, että he ovat havainneet viestimme, niin tuohon matkaan kuluu vähintään kahdeksan miljoonaa vuotta, olettaen että nuo humanoidit lähettäisivät aluksen välittömästi matkaan saatuaan viestimme. Mutta kun puhutaan linnuista, joilla olisi käytössään superteknologiaa, jolla he voisivat valmistaa esimerkiksi sähkömagneettisia mustia aukkoja, joiden kautta voidaan joko lähettää viestejä tai matkustaa äärettömän pitkälle universumissa hyvin nopeasti hyödyntämällä kahden samaan tahtiin värähtelevän mustan aukon väliin muodostuvaa einsteinin-rosenin siltaa eli “madonreikää” Teoriassa sähkömagneettinen musta aukko muodostetaan ekĺektronitykeillä, joilla lisätään kappaleen painoa, kunnes se muuttuu sigulaariksi eli mustaksi aukoksi.

Mutta ongelma on siinä, että tuolloin pitää valmistaa kaksi samaan tahtiin värähtelevää sähkömagneettista mustaa aukkoa, jotka vedetään irti toisistaan, ja jos sitten humanoidilla olisi käytössään tarvittava tekniikka, millä voidaan luoda “vakaa madonreikä”, jonka läpi he voisivat sitten kuljettaa tavaroita läpi universumin uskomattomalla nopeudella, niin että aika ei ikään kuin kulu ollenkaan tuon matkan aikana, ja jopa matka Andromedan galaksiin tuntuisi kestävän vain pari sekuntia. Kuitenkin toimiakseen kunnolla pitäisi ensin tuoda tuollainen musta aukko sinne minne halutaan lentää, ja silloin tarvitaan avaruuslento tai tuon kohteen lähellä pitää olla luonnollinen musta aukko, jonka avulla sitten tuo sähkömagneettinen eli keinotekoinen musta aukko synkronoidaan niin, että tietyssä kohdassa universumia aukeaa madonreikä, mutta se toimisiko tällainen tekniikka oikeasti on kysymysmerkki.

Eli tuo sähkömagneettinen musta aukko, mikä on luotu pumppaamalla elektroneja johonkin kappaleeseen on kuitenkin valtavan voimakkaalla gravitaatiolla varustettu kohde, joten avaruusalus joka hinaa tuota kohdetta voisi kuitenkin tuhoutua aukon  vaikutuksesta. Eli sen rakentamiseen vaaditaan silloin jotain kovia aineita, mitä ei vielä osata Maassa tuottaa, ja sitten alukselta menisi todella pitkä aika kun se lentäisi Maahan. Joten kaikki tämä tässä on vain pohdiskelua illan ratoksi. Mutta kuten tiedämme niin teoreettisesti tuollainen alus voidaan toteuttaa, mutta käytännössä edessä olisivat erittäin suuret tekniset ongelmat, jotta voidaan luoda tuollainen hyperavaruuden highway, jota pitkin voisimme vaeltaa pitkin Linnunrataa muutamassa sekunnissa.

Kuitenkin tuollainen madonreikä on välttämätön pitkillä avaruusmatkoilla, koska se mahdollistaa reaaliaikaisen viestinnän kotiplaneeetan sekä aluksen välillä, mutta radio- tai laserviesteihin tarvitaan kuitenkin vain hyvin pieni madonreikä, jonka läpi elektroni tai fotoni saadaan kulkemaan. Tuosta hyvin pienestä madonreiästä on vielä pitkä matka siihen, että satoja metrejä pitkä alus voisi syöksyä sen läpi. Ja joka tapauksessa madonreiän auki pitämiseen tarvitaan valtavia energiamääriä, ja vain stabiilista madonreiästä on hyötyä näissä tehtävissä.

Kuitenkaan termit “humanoidi” sekä “vieras sivilisaatio” eivät välttämättä liity mitenkään avaruustutkimukseen. Me ihmiset osaamme myös luoda oman humanoidin kasvattamalla ihmisen pienestä pitäen täysin erillään muista paikassa, missä vallitsevat meille vieraat moraalis- eettiset arvot. Tuolloin voidaan kasvattaa yksilö, jonka arvomaailma on meille niin vieras, että hän olisi kuin humanoidi. “Vieras sivilisaatio” voisi olla joku hyvin suljettu valtio, jossa vallitsevat meille “tavallisille” länsimaisille henkilöille vieraat arvot. Eli tässä sitten vain sanon, että sivilisaatio on yksilöiden joukko, joka koostuu tietyllä tavalla ajattelevista ihmisistä, joten ehkä meidän pitää sitten vain miettiä sitä, että olisiko jossain maapallolla ehkä tuollainen “vieras sivilisaatio”.

Teoreettisen fysiikan sekä muiden tieteenhaarojen teoreettisten laitosten työntekijöiden  on syntynyt monia upeita ratkaisuja, joita ei kuitenkaan ehkä koskaan voida oikeasti toteuttaa. Mutta kuitenkin teoria muuttuu nykyään monesti käytännöksi hyvin nopeasti, ja se tietenkin on kaikkien maailman ihmisten käsitettävä, että eilispäivän teoria on nykypäivän käytäntö, kuten esimerkiksi GSM-puhelimista voimme havaita. Vai kuka olisi vielä 1990-luvun alussa uskonut, että meidän normaaleihin matkapuhelimiin tulee tällaisia toimintoja, kuin mitä niissä nykyään on.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kenraali Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli sissisodankäynnin pioneereja, mutta hän ei varmaan edes osaisi kuvitella, miten tuota sotaa käydään nykyään

MC-130P "Combat Shadow" tankkaa CH- tai MH-53
(Sea Stallion ta Pave low )helikopteria aavikon yllä

Kenraalimajuri Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli aikansa pioneeri, kun puhutaan sissisodankäynnistä.  Hän onnistui sitomaan erittäin suuren määrän ympärysvaltojen joukkoja Afrikassa, jolloin hän toimi vähän saman tapaan kuin vuosia myöhemmin Neuvostoliiton partisaanit toimivat Saksaa vastaan. Tämän tyyppisessä tilanteessa hyökkääjällä on etulyönti, koska hän valitsee kohdan missä iskeä, ja siksi pienikin sissiosasto voi aiheuttaa suurta tuhoa esimerkiksi rautateitä ja muuta infrastruktuuria tuhotessaan. Eli he voivat katkoa öljyputkia, lennätinkaapeleita sekä junakiskoja, mikä sitten sitoo vastustajan joukkoja tehokkaasti. Tuosta miehestä olen juuri äsken kirjoittanut, mutta kyseessä on melko kiehtova persoonallisuus.

Vaikka tuo kohde olisi elektronisesti vartioitu, niin silloin tietenkin turvaryhmän pitää päästä paikalle, jos tuota kohdetta vastaan hyökätään, ja esimerkiksi öljy- tai kaasuputkia voidaan tehokkaasti vaurioittaa esimerkiksi singolla, jos ne on jätetty maan pinnalle. Elektroninen suojaus tietenkin vähentää miehistön tarvetta tuollaisen pitkän kohteen suojauksessa, mutta kun puhutaan noiden hyökkäysten pysäyttämisestä, niin silloin tietenkin tarvitaan nopeasti liikkuvia ryhmiä, joilla on käytössään helikoptereita sekä koiria, mutta jos noihin iskuihin käytetään sinkoja, tai muita kevyitä panssarintorjunta-aseita, niin silloin tietenkin koirien on vaikeaa päästä noiden hyökkääjien hajuun kiinni, koska singon laukaisupaikalta kohteeseen ei ole hajujälkeä. Jos öljy tai kaasuputki on maan sisällä, niin silloin se voidaan paikantaa maatutkalla, ja sitten sen päälle laitetaan GPS-paikannin, jolla bunkkerinmurskaajapommi ohjataan kohteeseen.

Kaasu- tai öljyputki voi tietenkin sijaita maan sisällä, jolloin sen vahingoittaminen on vaikeampaa, mutta tuolloin putkissa olevia vuotoja on vaikeampi huomata, kuin pinta-asennuksena tehdyissä pukissa. Samoin vastasissiryhmät toimivat usein samalla tavoin kuin sissitkin, eli he etenevät tehtävissään pienissä osastoissa, joiden toimintaa koordinoidaan päämajasta, joka voi sijaita nykyään kaukana operaatioalueelta, ja tuohon koordinaatioon käytetään esimerkiksi tiedustelukoneita sekä satelliitteja sekä erilaisia taistelunjohtokeskuksiksi muutettuja lentokoneita, joista osa vain välittää tuota tietoa esimerkiksi Pentagonissa sijaitsevalle operaation johtoryhmälle.

Tuolloin kyseinen kone saattaa olla pelkkä robotti, joka on varustettu infrapuna- ja LLTV  (Low Level Light TV) eli pimeällä toimivilla kameroilla sekä ELINT-kapseleilla, joilla maastoon kylvettyjen sensorien välittämää tietoa voidaan ohjata satelliitin kautta vaikka toiselle puolen maailmaa, ja noita jos kyseessä on robottikone, niin silloin noita laitteita käytetään etäkäytön avulla Internetin yli. Nuo robottikoneet voivat muistuttaa ulkoisesti miehitettyjä koneita, mutta niissä ei ole yhtään miestä, mikä tietenkin auttaa vähentämään omia tappioita sekä myös auttaa salaamaan operaatioita, eli noiden maassa istuvien operaattoreiden, jotka toimivat ehkä yhteistyössä Kolumbialaisten tai muiden toimijoiden kanssa operaatioissa, joissa USA tai Venäjä toimittaa vain tuota taistelun koordinointikalustoa ei tarvitse tietää missä operaatio tapahtuu. Ja kaikki puhe mitä he puhuvat menee äänen vääristimen sekä automaattisten tulkkaus- ja kielenkääntö-ohjelmien kautta, jotta tuon operaattorin henkilöllisyyttä ei voitaisi paljastaa, eikä hän myöskään voi todistaa olevansa kyseinen henkilö, joka johtaa esimerkiksi vastasissioperaatioita jossain eteläisessä amerikassa.

Von Lettowin pääasiallinen kohde tietenkin oli Kairo-Kapkaupunki-rautatie, ja nykyisten sissien pääasiallinen kohde voisi olla esimerkiksi öljy- tai kaasuputki, mutta kuitenkin noiden kohteiden tyyppi on aivan samanlainen, ja tietenkin operaation kannalta voisi olla järkevää myös katkoa voimalinjoita, esimerkiksi asettamalla semtexiä voimajohtojen tukipilareihin, jotta saadaan aikaan mahdollisimman suuria sähkökatkoja. Tuo varmasti vaikeuttaisi noiden elektronisten laitteiden toimintaa, ja auttaisi noita sissejä tai terroristeja pakenemaan, koska esimerkiksi GSM-yhteydet eivät tuolloin toimi. Kun kenraali Von Lettow vaelsi miehineen Afrikassa Ensimmäisen Maailmansodan aikaan, niin hänellä oli sama toimintatapa kuin Toisen Maailmansodan partisaaneilla sekä kommandoilla, eli hän teki nopeita syöksyjä tuolle brittien elintärkeälle rautatielle, jonka kautta he huolsivat Välimeren operaatio-aluetta, ja asettivat dynamiittia tuon raiteen alle.

Britit omaksuivat tehokkaan vastasissitaktiikan, eli he lähettivät resiinalla liikkuvia nopeita partioita pitkin rataa, ja jos kiskoja oli vaurioitettu, niin sitten perässä tuli korjausjuna, missä oli suojaryhmä sekä korjausryhmä. Ja sitten tietenkin yritettiin noita sissejä ajaa takaa, tai joskus taas saksalaiset ampuivat junaa kranaatinheittimillä. Mutta kuitenkin brittien puolella oli tilanne se, että von Lettowin joukot kyllä onnistuivat liikkuvuutensa ansiosta voittamaan brittiryhmät, jokta lähetettiin hänen miestensä perään, mutta kun hän tuli sitten taas itse tärkeän kauppapaikan lähelle, niin silloin taas brittien tulivoima oli ylivoimainen.

Hän kyllä sai sitten eräästä kevyestä risteilijästä tykkejä, joilla oli pisin kantama, mitä koko afrikassa olleista tykeistä löytyi, mutta kuitenkin ammuksia oli tietenkin rajoitetusti. Tuosta miehestä olen tässä vähän aikaa sitten kirjoittanut, mutta itse olen sitä mieltä, että kyseinen henkilö on todella mielenkiintoinen tuttavuus historiasta, ja hän varmasti on ollut erittäin taitava sotilas, mutta kuten tiedämme, niin tuo mies ei saanut  Berliinistä tukea koko sodan aikana, joten he sitten eivät mikään kovin merkittävä uhka olleet noille ympärysvaltojen joukoille, vaikka toki tuossa operaatiossa monia iskuja, joissa brittien tappiot saattoivat olla moninkertaisia saksalaisten tappioihin nähden. Kuitenkin tuon miehen kehittämiä taktiikoita hyödynnetään edelleen monissa sissi- ja vastasissioperaatioissa.

espoonmetsa.blogspot.fi

Retoriikan eli puhetaidon ja kirjoitustaidon merkitys kirjoittamisessa sekä muussa viestinnässä

Retoriikka eli ymmärrettävän puheen tuottaminen voidaan nykyään muuttaa ymmärrettävän viestinnän tuottamiseksi. Eli viestinnässä on nykyään tärkeässä osassa myös tekstin tuottaminen, ja multimediaa voidaan käsitellä myös puhtaasti puheviestinnän kannalta. Eli multimediassa on noudatettava samoja sääntöjä kuin puheviestinnässä yleensä, mutta esimerkiksi puheen mukana kuljetettava teksti voi auttaa ihmistä käsittämään asian sisällön paremmin, varsinkin jos esiintyjällä on vaikkapa ääntämisongelmia.

Eli multimedia on vain filmiä, jossa henkilö esiintyy. Toisin sanoen mikään ei erota multimediaesiintymistä siitä, kun henkilö menee yleisön eteen pitämään esittämään runoja, pitämään poliittista puhetta, luentoa tai esitelmää. Ja ainakin melkein kaikki työhakemukset tehdään edelleen kirjoittamalla, joten retoriikka-sanaa voidaan käyttää myös tekstin tuottamisesta, vaikka se on aluksi merkinnyt vain puhetaitoa tai oppia menestyksekkäästä puhumisesta (Wikipedia:retoriikka)

Ymmärrettävän puheen tai tekstin tuottamisen ongelma on siinä, että jos toinen vain luulee ymmärtävänsä asioita, niin silloin hän saattaa jopa estää tehtävän suorittamisen. Esimerkiksi ICT-alalla on paljon ihmisiä, jotka puhuvat "tageista", "bugeista" sekä "spammeista" ilman että kukaan tajuaa noista sanoista yhtään mitään. Ja jos esimerkiksi esimies ei ymmärrä mitä alainen puhuu, niin silloin tietenkin olisi hyvä kysyä, mitä tuo mahdollinen sivistyssana oikeastaan tarkoittaa, jotta kaikki sitten käsittävät miten tehtävä pitää hoitaa.

Kuitenkin on tilanteita, missä henkilö saattaa pitkillä lauseilla sekä lyriikalla pyrkiä miellyttämään vastapuolta sekä tekemään itsestään luotettavamman tuntuista. Jos hyvä lyyrikko hakee työtä, niin tietenkin hän osaa tehdä haastattelijaan loistavan vaikutuksen yksinkertaisesti luettelemalla kasan puolitotuuksia, kuten vastaamalla työkokemukseen liittyviin kysymyksiin esimerkiksi niin, että "kyllä olen siivonnut".

Toki me kaikki joskus olemme siivonneet, joten vastaus ei varmaan täysi valhe ole. Mutta se onko henkilö ollut jossain yhtiössä siivoamassa saattaa olla hiukan eri asia kuin kodin siivoaminen. Kuten tiedämme, niin historian suurmiehistä kannattaa ottaa oppia myös näissä asioissa. Kuten voitte Caesarin kirjoituksista huomata, niin hän peittää itse asian yksityiskohdilla. Ja tietenkin hänen rähmälleen kaatumisensa varmasti lisää tekstin uskottavuutta, sekä tekee Caesarista miellyttävän sekä suvaitsevaisen henkilön lukijan silmissä.

Voin sieluni silmin katsoa, kun ihmiset lukivat noita kirjoituksia, ja ryhtyivät nauramaan suuren sotapäälikön kompuroinnille. Voi että on hienoa, kun suuri Caesar sitten ihan myöntää astuneensa harhaan. Siinä olisi voinut vakka nilkka nyrjähtää, ja sitten suuri päällikkö olisi joutunut katselemaan taisteluitaan paareilta tai tuolissa istuen. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hän olisi joutunut pyytämään legioonalaisiaan nostamaan hänet hevosen selkään, ja siitä olisi seurannut suuri häpeä, kun joku hänen alapuolellaan oleva ihminen olisi joutunut koskettamaan häntä. Tuo johtaja olisi silloin joutunut ikään kuin alentumaan alaisensa edessä, ja jäänyt tälle sitten myös velkaa.

Tai ainakin hän olisi menettänyt jumalaisen olemuksensa noiden alaisten edessä, jotka olivat hänen kaltaiselleen sotapäällikölle vain käyttötavaraa. Roomalainen oli olemassa vain valtiotaan varten, ja tietenkään kenelläkään tavallisella ihmisellä ei muuta arvoa ollut, kuin palvella keisariaan legioonissa sekä tuottaa jälkeläisiä legioonia varten. Ja tuon takia oli keisarille parasta, että nuo legioonan johtajat olisivat pitäneet häntä jumalana. Ja kun legioonalainen ei enää sitten pystynyt palvelemaan eli heiluttamaan miekkaa tuon yksinvaltiaan nimissä, niin silloin tietenkin hän oli pelkkä painolasti keisarillleen, joka oli tuolle miehelle kuin jumala.  Kas hänkin on vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten astuu rannassa limaisen kiven päälle, ja menettää tasapainonsa. Siinä olisi Caesar voinut vaikka hukkua.

Miellyttävää kansanmiestä ei varmaan kovin helposti sitten naulattaisi seinälle tai kuulusteltaisi kovin tehokkaasti senaatin kyselytunnilla. Samaan pyrkii myös ammattihuijari. Hän pyrkii luomaan itsestään kuvan mukavana ihmisenä. Samoin hän peittää kokemuksen puutetta sillä, että kuvailee työpaikan tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti. Eli naulojen tai koneiden hakeminen oli tietenkin vähän vaikeaa kun avain oli kadonnut. Ja tietenkin kahviossa puhuttiin politiikkaa sekä soitettiin saksofonia. Tuolla tavoin kyseinen henkilö peittää sen, että hän ei ole työpaikassa mitään muuta tehnyt kuin etsinyt nauloja. Toinen tapa tietenkin on koristella työhakemus maininnoilla esimiesasemista, ja tietenkin pitää muuten mainita sellainen asia, että jokaisella työpaikalla on oma näkemys tuon sanan sisällöstä.

Mutta oleellinen kysymys on sellainen, että mitä tuo sana oikeasti pitää juuri tällä kertaa sisällään? Yksi vaihtoehto tietenkin on se, että kyseisessä yhtiössä kaikki toimistotyö on esimiesaseman käyttöä työväkeä kohtaan. Ja tuolloin tietenkin myös kopiokoneen hoitaja on esimies muihin nähden. Tällä tarkoitan sitä, että upeat tittelit saattavat joskus kätkeä sisäänsä todellisen jymy-yllätyksen. Ja tämä juuri on mestarikirjoittajien se suuri taito, mistä heidät tunnistaa. Caesar sekä muut antiikin kirjoittajat ovat ajattomia henkilöitä, joiden tekstejä käytetään hyväksi vielä nykyisessä tekstitaidon eli retoriikan opettamisessa vie modernissakin yliopistossa. Ja he elävät vielä nykyäänkin sekä tarjoavat  tekstiensä kautta meille jälkipolville malleja siitä, millaista kirjoituksen pitäisi olla.

Wikipediassa oleva artikkeli retoriikasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Retoriikka