Palkkionmetsästäjiä sekä hallittua sosiopatiaa

Kuva elokuvasta "Tombstone"

Elokuvien kammottavin sarjamurhaaja “Dr. Hannibal Lecter” aloitti tuossa synkässä tarinassa nimeltään “Nuori Hannibal” uransa kokemuksella, missä hänen sisarensa syötiin joidenkin saksalaisten SS-miesten toimesta. Itse olen sitä mieltä, että sota jätti jälkeensä todella paljon ihmisiä, joiden sielunelämä oli  todella pahoin häiriintynyttä. Jotkut ihmiset löytävät sodasta sen “todellisen luonteensa”. Tällä tarkoitan sitä, että he alkavat pitää ihmisten surmaamisesta, ja varmasti joku siellä palvelevista henkilöistä on alkanut pitää ihmisten surmaamisesta. Hän saattoi muuttua sellaiseksi, että tuollainen alkujaan hiukan häiriintynyt henkilö on alkanut ajatella ihmisistä, että nämä ovat eräänlaista riistaa.

Tuossa mallissa henkilö on alkanut mieltää sodan sellaisena asiana tai tilana, missä tuo henkilö on ikään kuin jollain safarilla, missä hän metsästää riistaa, jota me sanomme ihmiseksi. Kyseinen henkilö on varmasti ollut alkujaankin hiukan häiriintynyt, mutta sitten sota on nostanut hänestä sellaisen piirteen esiin, mitä emme varmasti halua löytää naapuristamme. Kun puhutaan tuosta Anthony Hopkinsin esittämään hahmoon, niin historiallinen vastine kyllä tuolle murhaajalle löytyy varmasti esimerkiksi Pohjois-Amerikan historiasta, jossa jotkut turkismetsästäjät ovat aikoinaan siirtyneet eläimistä ihmisiin.

Nuo todella häijyt miehet leikkasivat surmaamiltaan intiaaneilta hiuksia, ja ei ainakaan sellaisessa joukossa, joita esimerkiksi Sheridanin ja Cusslerin miehet olivat ollut helppoa ansaita nimeä “Hurja Bill”, jonka tuo mies ilmeisesti muutti tyylikkäämmäksi “Wild Bill”:iksi työskennellessään sheriffinä, ja itse olen sitä mieltä, että tuo “Hurja Bill saattoi olla sellainen liikanimi, joka oli oikeastaan tuota miestä imarteleva, ja kun hän työskenteli esimerkiksi asevoimien tiedustelijana, niin tietenkin silloin saattoi hänen tähtäimeensä tulla myös aseettomia henkilöitä. Kun mietitään esimerkiksi USA:n sisällissotaa 1860-luvulla, niin nuo armeijan tiedustelijat eivät tuolloin olleet mitään kovin hyvämaineisia henkilöitä, ja saattoi olla niin, että he sitten terrorisoivat säälittä vähän kummallakin puolella olevia maatiloja ryöstösaaliin toivossa.

Mutta kuten tiedämme, niin niin osa niistä tiedustelijoista hankki sitten sisällissodan jälkeen kyseenalaista mainetta esimerkiksi pankkirosvoina. Tietenkin tunnetuin näistä rosvoista oli Jesse James, joka sitten kuoli pidätyksen yhteydessä.

Kuitenkin noita hiukan kyseenalaista mainetta niittäneitä miehiä tarvittiin, kun kenraali Ulysses S. Grant aikoinaan lähti sitten murtamaan etelän puolustusta, ja toki myös “Dixien miehet” kylvivät terroria ympäriinsä, ja varsinkin kun etelä alkoi hävitä, niin silloin nuo komennuskunnat muuttuivat vaarallisiksi. Niiden jäsenet saattoivat hyökätä aivan kenen hyvänsä ihmisen kimppuun, kun niiden jäsenet epätoivoisesti hankkivat varoja maanpaossa elämistä varten. Ja tietenkin on olemassa väitteitä siitä, että esimerkiksi Cussler tai Sheridan olisivat päästäneet näitä etelän sissejä pakoon, jos he tekisivät armeijalle palveluksia.

Tuo palvelus olisi ollut se, että nämä henkilöt olisivat sitten surmanneet noita etelän kartanonherroja ja yhteistoimintamiehiä. Toisin sanoen he olisivat saaneet käteensä listan henkilöistä sekä kartanoista, jotka piti tuhota. Ja kun lista oli käyty läpi, niin nuo miehet olisivat olleet vapaita. Tietenkin myös pohjoisen “kuolemanpartiot” saattoivat esiintyä etelän taistelijoina, kun he herättivät vihaa ja pelkoa “dixietä” kohtaan. Ja tuolloin sitten saattoi käydä niin, että joku meni tällaisessa toiminnassa hiukan liian pitkälle.

Nuo sotilaat saattoivat ottaa surmaamiltaan ihmisiltä päänahat mukaansa, jotta vastapuolen joukkoja vihattaisiin enemmän. Ja kun armeija lähti intiaanisotaan, niin silloin esimerkiksi kuuluisa eversti Fetterman jäi kiinni siitä, että hänen miehensä surmasivat joukon maanmittareita, jonka jälkeen tuota tekoa “paranneltiin” hakkamaalla ruumiita sapeleilla, jotta ampumahaavat eivät olleet näkyneet. Ensimmäiset tutkimukset näistä asioista tehtiin jo USA:n intiaanisotien aikana, kun tuollaisesta toiminnasta tehtiin raportteja Washingtoniin. Ja tietenkin jos tuollainen kokemus sattuisi omalle kohdalle, niin silloin jokainen meistä varmasti olisi sen jälkeen hieman tärähtänyt. Mutta tuo kohtaus jätti mieleeni sellaisen kammottavan ajatuksen, että miten monta “tavallista” murhaa on aikoinaan vyörytetty esimerkiksi einsatzkommando-osastojen syyksi?

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi juuri suuren luokan sotarikollisten nimiin on helppoa työntää omia rikollisia tekoja. Kun Toinen Maailmansota raivosi Euroopassa, niin silloin tietenkin maan puolustaminen oli pääosassa, ja mitään rikoksia ei ehditty oikeastaan koskaan tutkia. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Toinen Maailmansota on asia, jonka kanssa on osattu elää jo pitkään. Ja sen veteraanit eivät enää kovin vaarallisia ole johtuen heidän korkeasta iästään, mutta sen jälkeen on tullut eteen uusia sotia. Noissa uusissa sodissa esimerkiksi tiettyjen erikoisjoukkojen jäsenten valintaperusteena on käytetty niin sanottua “hallittua sosiopatiaa”, missä psykiatrit arvioivat sen, että kykeneekö henkilö tekemään niin sanottuja eliminointi-tehtäviä sekä olemaan hiljaa näistä teoista.

Mutta menikö joku sitten ehkä Korean tai Vietnamin sodissa vähän pidemmälle, ja alkoi valita esimerkiksi sissien päälliköiden tarkka-ampujia sellaisten ihmisten joukosta, jotka ehkä pitivät noista tehtävistä. Mikäli henkilö ikään kuin pitää toisen surmaamisesta, niin silloin hän saattaa tällaisissa tehtävissä saada yllykkeen siihen, että kauriit vaihtuvat muuhun “riistaan”. Jos ihmisellä ei ole sosiaalista omaatuntoa, niin silloin tulos voi olla kammottava.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko "Jammu" Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle "terveen paperit", ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto "V":hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä "ammattitaidolla". Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on "operaattori". Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu "pimeisiin" erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän "tyttö nimeltä Nikita", joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/