Miksi valtion taloutta on tärkeää tutkia, ja miksi esimerkiksi tiettyjä uutisia ei saisi kirjoittaa, ja posetivismin pitäisi olla valtion tiedotuspolitiikan peruskivi.

Taloustieteitä pidetään erittäin tylsänä asiana, vaikka sen avulla kuitenkin hallitaan yhteiskuntaa. Eli revalvaatio, devalvaatio inflaatio sekä deflaatio ovat monelle ihmiselle ikään kuin vieraita käsityksiä, ja tietenkin inflaatio eli rahan sisäisen arvon aleneminen  on sanana monille tuttu, ja sen ymmärretään toki vaikuttavan haitallisesti ostovoimaan, ja samoin joillekin ihmisille on tuttu käsite, jonka mukaan hyperinflaatio sitten aiheutti esimerkiksi joukon itsemurhia, kun osakkeiden arvo putosi Wall Streetillä, ja tuolloin painettiin jotain 10 000 000 saksan markan seteleitä.

Revalvaatio sekä devalvaatio ovat valtion taloutta säätelevien viranomaisten keinoja tasapainottaa taloustilannetta, eli ne ovat hallittuja valuutan arvon nostamista- tai laskemista koskevia toimenpiteitä, jossa valtion johto ilmoittaa sen kurssin, millä sen valuuttaa vaihdetaan ulkomailla. Kuitenkin jokaiseen maailman valuuttaan vaikuttaa markkinavoima, joka sanelee sen todellisen arvon. Eli jos valtion rahaa ei haluta ostaa, niin se jää makaamaan pankkien holviin, ja sitten sen arvo tietenkin putoaa. Valtioilla ei kuitenkaan ole loputtomiin rahaa, ja siksi sen pitää olla tarkkana menoistaan.

Jos ihmiset alkavat kiertää veroja esimerkiksi ulkomaisten yhtiöiden avulla, niin tuo urakoista tai tuotteista saatava veroraha ei sitten koskaan päädy valtion kassaan. Eli se että suomalainen yrittäjä perustaa yhtiön Viroon, ja palkkaa kaikki työntekijät siltä, ja teettää kaiken työn tuolla baltiassa varmasti laskee hintoja, mutta samalla myös nuo tuotannosta saatavat ALV.t menevät tuolloin Viron valtionpankin holveihin, ja nykyään tietenkin tuonne baltiaan on niin helppoa lähteä, että sen takia maidemme viranomaisten on tehtävä yhteistyötä, jotta rahan liikkumista valtioiden välillä voidaan valvoa. Tuo urakka voidaan sopia siten, että sopijat matkaavat viroon, ja kaikki paperityöt hoidetaan Virossa, jolloin Suomen pankki jää nuolemaan näppejään.

Samoin se että valtion rahaa ei haluta ostaa, aiheuttaa sen, että valtioon muodostuu kaksi vaihtokurssia: virallinen kurssi sekä "katukurssi", joka sitten ilmeni esimerkiksi Neuvostoliitossa sellaisena asiana, että ihmiset kävivät hankkimassa kassikaupalla ruplia joltain nahkatakkimieheltä, ja sitten he kantoivat nuo rahat johonkin viralliseen myymälään, mikä aiheutti sitten pienen katastrofin, kun turistit tyhjensivät nuo kauppojen hyllyt tuotteista, jotka länsimaissa maksoivat melko paljon. Eli Vodka sekä kaviaari varmasti maistuivat jo tuolloin erittäin hyvältä. Tuolla tavoin kuitenkin autettiin Neuvostoliiton mafiaa kasvamaan siihen mittaan, mitä se oli 1990-luvun vaihteessa.

Tuolla valuutalla  sitten ei ollut mitään arvoa tuota valtiota ympäröivissä maissa, ja tuon hyperinflaation avulla esimerkiksi Natsit pääsivät valtaan Saksassa sekä Itävallassa. Tuolloin inflaatiota eli valuutan sisäisen arvon alenemista nopeutti sitten myös äärimmäisen nopeaan tahtiin painetut setelit, joiden reaaliostovoima oli kuitenkin erittäin pieni. Näet jokaisella valtiossa painetulla setelillä pitää olla kultakannassa tai muualla valtion reaaliomaisuudessa mahdollisuus lunastaa tuo raha pois markkinoilta. Ja jos seteleitä painetaan liikaa, niin silloin valtiontalouden tekijöiden vastaavuus seteleiden arvoa vasten painuu alas. Ja tuolloin sitten setelien sisäinen arvo putoaa.

Tällainen asia tietenkin on lähes kaikille selvää, mutta samalla esimerkiksi deflaation vahingollisuus kansantaloutta kohtaan on usein jäänyt vähemmälle huomiolle. Deflaatio on inflaation vastakohta, eli tilanne jossa rahaa liikkuu markkinoilla liian vähän, jolloin sen arvo taas kasvaa helposti valtavan suureksi. Defloituvan rahan  ongelma on siinä, että sen vaihtokurssi ulkomaisiin valuuttoihin nähden on paljon pienempi kuin mitä sen sisäinen arvo on, ja tuolloin seurauksena on erittäin ikävä “halvan maan” ilmiönä, jossa esimerkiksi turistit voivat saapua tuohon maahan, ja ostaa melkein mitä hyvänsä hyvin halvalla.

Tuollainen hyperdeflaatio syntyi silloin, kun Adolf Hitler miehitti Tsekkoslovakian tuolloin vuonna 1938, ja hänen keskuspankkinsa laski tsekkoslovakian rahan arvon miljoonasosaan saksan markkaan nähden, ja tuo sitten tietenkin aiheutti ilmiön, jossa tsekkeihin viedyt tai siellä valmistetut tuotteet hamstrattiin saksalaisten liikemiesten toimesta loppuun ennen kuin yksikään ihminen edes ymmärsi tähän asiaan puuttua. Kun joku saksalainen sitten marssi Tsekkoslovakiaan, niin hän saattoi vaihtaa taskussaan olevan “reichsmarkan” miljoonaan tsekin rahaan, ja sitten ostella mitä häntä huvitti, ja samalla tuo hypervoimakas deflaatio aiheutti kurimuksen, mikä oli imeä valtakunnan pankin kuiviin. Eli liikemiehet sitten kävivät vaihtamassa taskurahojaan tsekin rahaksi, joka vaihdettiin ensin toisen valuutan kautta saksan markoiksi.

Eli temppu perustuu siihen, että vaikka toisen valtion rahaa ei suoraan voisi vaihtaa toiseksi, koska syynä on miehitykseksi katsottava prosessi, niin silti aina joku maa noteeraa molemmat valuutat vanhaan arvoon. Ja tuolloin sitten pitää vain löytää tällainen “porttivaluutta”, joka sitten antaa tuollaisen “hiukan paremman kurssin”, niin silloin voi tuollainen valuuttakeinottelija tehdä miljoonien prosenttien voittoa vain vaihtamalla rahaa toisten maiden pankeissa. Kyseinen temppu saattaa aiheuttaa tilanteen, missä tuo halvempi maa alkaa ikään kuin imeä rahaa tuosta kalliimmasta maasta, ja sen tähden me oikeastaan sitten liityimme EU:hun, koska tuollaisella valuuttakeinottelulla, jossa valuuttaa vaihdetaan kahden tai kolmen valuutan kautta on sellainen vaikutus, että se vaikuttaa ei toivottavasti talouden kehittymiseen.

Tuossa mallissa henkilö vain vaihtaa hallussaan olevaa valuuttaa sellaiseen valuuttaan, jolla on parempi vaihtokurssi oman maan rahan kanssa, ja tuo temppu perustuu valuuttojen keskinäisten kurssien hyödyntämiseen. Eli ensin valuuttakeinottelija vaihtaa hallussaan olevan valuutan vaikka USA:n dollareiksi, ja sitten hän etsii valuutan, joka on sellainen, että oman maan valuuttaa saa sillä enemmän, kuin mitä USA:n dollareilla saisi, ja sitten hän vain vaihtaa tuon rahan.

Toki hänen pitää silloin laskea sellaisia asioita, kuin esimerkiksi valuutan vaihtamisen kustannukset, ja sitten etsiä valuutta, jonka ostohinta on USA:n dollariin nähden korkea, ja samalla myös oman maan valuutan ostokurssin pitää olla tuohon välivaluuttaan nähden edullinen. Ja silloin voisi ihminen tehdä miljardeja euroja rahaa, mutta kuten tiedämme niin tuollainen operaatio vaatii paljon alkupääomaa, ja valuuttakeinottelun ongelmana on sellainen asia, että tuollaiset rahansiirrot pois jostain valtiosta tulkitaan epäluottamukseksi sen taloudenpitoa kohtaan.

Eli jos vaikka euroja myydään markkinoilla, niin silloin tuo myynti laskee Euron arvoa, koska tuolloin tämän valuutan määrä markkinoilla suhteessa ostajiin kasvaa, mikä aiheuttaa sen arvon putoamista, ja nuo suuren luokan valuutan myymistä koskevat uutiset sitten aiheuttavat reaktion, missä ostovoima sekä sijoittajat pakenevat maasta. Mutta toki valtiontalouden saa polvilleen hyvin helposti luomalla tilanne, missä ulkomaisten sijoittajien luottamus valtion kykyyn hoitaa talousasioita ontuu. Tuo tilanne voi syntyä silloin, kun valtion kykyä suojella kansalaisiaan tai maassa olevia ulkomaalaisia ei ole taattu. Tuollainen uutinen voisi olla esimerkiksi sellainen, että valtiossa on olemassa tilanne, missä yksityiset katupartiot ovat ottamassa vallan viralliselta viranomaiselta. Tai sellainen uutisointi, missä esitetään että valtiossa ovat ääriryhmät nousemassa valtaan.

marxjatalous.blogspot.fi

Lehdistö ja laajemmin sanottuna informaatio on taloutta ohjaava näkymätön käsi eli Adam Smithin talousoppi

Adam Smith
1723-1790

Skottilainen talousnero nimeltään Adam Smith (1723-1790) kehitti aikoinaan sellaisen mallin, jota kutsutaan "Talouden näkymättömäksi kädeksi". Tuolloin hän kehitti mallin, missä tekaistujen lehtijuttujen avulla voitiin vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, ja tästä aiheesta olen kirjoittanut todella paljon, mutta toki siitä ei koskaan puhuta tarpeeksi. Tuon 1700-luvulla eläneen talousteoreetikon ideoima lehdistön "käsi" on asia, joka pitää otteessaan koko talouselämää. Siinä lehdistön tai julkisen sanan avulla ohjataan ihmisten sijoituksia yhtiöihin, ja jos saamme aikaan esimerkiksi oikeanlaisen lehtijutun, joka koskee vaikka jonkun yhtiön taloudellista tilaa, niin voimme ohjata tuota sijoittajien rahavirtaa joko tuohon yhtiön tai siitä pois.

Tuolla "näkymättömällä kädellä" sitten tarkoitetaan sitä, kuinka sijoittajia manipuloidaan luotettavan tuntuisella informaatiolla tekemään jotain päätöksiä. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi Bloombergin kaltaisiin talouslehtiin voimme luottaa, mutta jos noille toimittajilla maksetaan tarpeeksi, niin silloin he voivat kirjoittaa jonkun analyysin, jolla esimerkiksi jonkun yhtiön osakkeiden hintaa painetaan alas, jotta se voidaan sitten kaapata pilkkahintaan. Jos luotettava taloustoimittaja tekee uransa aikana vain yhden virheen, niin silloin sen virheen vaikutus on todella voimakas, ja tuolloin hän saattaa sitten aiheuttaa suurenkin yhtiön konkurssin, mutta koska virhe on ainutlaatuinen, niin hän voi siitä selvitä.

Riittää vain se että kehitetään sellainen uutinen, joka on uskottava, niin johan alkaa sijoittajien ryhmä reagoida tuohon uutiseen. Eli tekaistu tulosvaroitus voi ajaa yhtiön konkurssiin, vaikka sillä menisi oikeasti ihan hyvin. Mutta ei riitä että yhtiöllä menee hyvin, ja sen kassavirta on positiivinen, vaan tuon rahan pitää tulla myös oikeasta paikasta, ja juuri tuo väärästä paikasta tuleva raha sitten vei myös Nokian ahdinkoon tai ainakin syvensi sitä todella paljon. Eli tuo yhtiö sitten alkoi myydä toimitilojaan sekä patenttejaan, jotka ovat sen pitkällisen tuotekehityksen tulos, mikä antoi markkinoille sellaisen signaalin, että tuo yhtiö oli mennyt rapakuntoon.

 Kun ajatellaan taloutta ohjaavaa lehdistön kättä, niin sen tapa otsikoida siitä, että jokainen tuote, mitä tuo yhtiö valmistaa on välimalli, jolloin ihmiset alkoivat odotella seuraavaa mallia, joka sitten olisi varmaan ollut stabiili sekä lopullinen malli. Kuitenkin Smithin teorian suurin "riemuvoitto" on Wall Streetin suuri pörssiromahdus vuodelta 1929. Tuolloin syntyi dominoilmiö, joka kaatoi lähes koko yhdysvaltojen talouden. Kaikki alkoi siitä, että eräs pieni pankki meni konkurssiin, ja siitä sitten syntyi ilmiö, joka veti lähes koko Wall Streetin mukaansa. Syynä olivat ketjuutetut luotot, joita alettiin saman tien periä velkojien toimesta, ja silloin kun konkurssiin ajautunut yhtiö oli pankki, niin silloin tietenkin tuon konkurssin vaikutus oli paljon suurempi, kuin mitä se muuten olisi ollut.

Mutta se mikä ajoi Wall Streetin paniikkiin ei ollut mikään pörssitilasto, vaan kirkuvat otsikot, jotka sitten ajoivat suursijoittajat siirtämään varoja toisiin paikkoihin. Tuo tapahtui siten, että kun tiedot tuosta keskilännen pankin konkurssista alkoivat levitä, niin toki ihmiset halusivat ottaa rahansa pois pankeista, ja sitten syntyi kuva siitä, että koko pankkijärjestelmä oli vaarassa kaatua, ja kun ihmisten rahat lähtivät pois pankkien holveista, niin seurauksena tilanne, missä pankeissa ei enää ollut rahaa. Ja sitten kun suursijoittajat menivät paniikkiin, niin se pahensi tilannetta. Eli he ryntäsivat puhelinkoppeihin ja antoivat sitten käskyjä siitä, että heidän varansa siirrettiin muihin kohteisiin, ja tuo vasta pahan paniikin aiheuttikin. Kun ihmiset sitten näkivät, että pankinjohtajat veivät rahaa pois pankeista, niin silloin alkoi todellinen paniikki, jossa tavalliset ihmiset ryntäsivät nostamaan säästöjään.

Tuosta vuoden 1929-mallista on kehitetty sellainen ajatus, missä ihmisten paniikkia voidaan lietsoa esimerkiksi levittämällä tekaistuja huhuja siitä, että esimerkiksi jotkut pankkimaailman johtajat ovat salaa siirtäneet omia talletuksiaan toisiin pankkeihin, mikä tietenkin johtaa sellaiseen päätelmään, että he eivät enää luota omiin tai yrityksensä kykyyn selvitä omista velvoitteistaan. Samoin noista pankeista voidaan levittää ilkeitä huhuja, joilla sitten taataan rahan pakeneminen sen tileiltä. Eli voidaan esimerkiksi kirjoittaa siitä, että sen johto on peitellyt jotain luottotappioita. Kun puhutaan talouden ohjaamisesta lehdistön toimesta, niin esimerkiksi viime lama on ollut sellainen, joka varmasti on ollut hiukan television toimesta esitetty pahempana kuin mitä se onkaan, koska ensin lähdettiin kerran toisensa jälkeen hokemaan, että tulee lama.

Kyseinen toiminta sitten sai aikaan sen, että talouselämä muuttui varovaiseksi, ja jatkuva negatiivisten tietojen jakaminen sai sitten aikaan sen, että talouden tilanne arvioitiin pahemmaksi kuin mitä se oikeastaan olikaan. Eli tuon takia positivismi olisi ollut hieno asia kohdata tuolloin laman alussa. Toisin sanoen jatkuva euroalueen taloustilanteen huonontumisen korostaminen ajoi siihen, että yrityksiä alkoi kaatua. Ja se sitten aiheutti sellaisen tilanteen yhdessä rakennemuutoksen kanssa, että ihmiset ikään kuin menettivät uskoa talouden johtajien kykyyn johtaa EU:n rahapolitiikkaa. Kun puhutaan siitä, että rakennemuutos vei monesta maasta sellaisia työpaikkoja, joiden avulla oli ennen hoidettu työllisyyttä kuntoon. Ja tietenkin ICT-ala oli sitten se kupla joka puhkesi.

Tuo ala oli kukoistanut silloin kun yhtiöt siirtyivät Internet-markkinointiin. Tuolloin kuka hyvänsä joka osasi tehdä kotisivuja sai töitä. Mutta sitten kävi niin, että yhtiöiden tarve hankkia kotisivuja väheni, ja niiden päivittäminen muuttui helpommaksi, joten silloin tuo kotisivukoodaajien ammattikunta alkoi menettää työtään.  Ennen myös valtio työllisti poliiseja laman aikaan, kun valtio tarvitsi järjestyksen valvojia, mutta Internet sitten muutti kaiken. Eli Internetin muutos sosiaalisen median suuntaan esti sen, että ääriryhmät eivät saaneet ääntään kuuluviin, jolloin tuo poliisien tarve laski. Internet on arvaamaton työkalu kaikkien ihmisten käsissä, ja kuten tiedämme, niin sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Kun puhutaan siitä, mitä Adam Smith keksi tuolloin 1700-luvulla, niin hän keksi informaatiosodankäynnin. Siinä ihmisten mielipidettä ohjataan yksipuolisella tiedotuksella.

Mutta kun puhutaan taloudesta, niin jatkuva huonojen asioiden korostaminen sitten aiheutti sen, että maailman talous joutui sitten suurimpaan mahdolliseen lamaan, missä se koskaan oli ollut. Ja syy tähän oli tietenkin siinä, että Internet tekee maailman taloudesta valtavan nopeaa sekä eräällä tavalla suppeaa, jolloin esimerkiksi jonkun maan taloudellinen tilanne saattaa heijastua esimerkiksi koko maailman laajuiseksi sijoitustoiminnan keskeyttämiseksi, jos joku yhtiö noteerataan kaikissa maailman pörsseissä. Se sitten saattaa kiskoa koko maailman talouden alaspäin, ja tietenkin jatkuva negatiivisten asioiden korostaminen tietenkin lisää lamaa mikä voi johtaa laajoihin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin sekä hallitusten kaatumisiin

marxjatalous.blogspot.fi