Miksi Trump haluaa ikään kuin ärsyttää kaikkia ihmisiä maailmassa, ja miksi kaikesta mitä hän tekee, tehdään niin kauhea numero?

Donald Trump (s. 1946) on taas kunnostautunut ja osoittanut sitä oikeaa osaamistaan salaamalla verotietonsa. Hän on siis päättänyt tehdä jokaisesta asiasta pienen numeron, ja samalla päättäväisesti vetää omaa linjaansa tuossa maassa, minkä poliittinen elämä on tunnettu presidenttien sekä muiden poliitikkojen suurellisista kampanjoista Samoin hän on ilmeisesti ajatellut tekevänsä kaikki asiat siten, että hän ärsyttää jotakin ihmistä maailmassa. Kun joku asia on ollut ennen USA:n politiikassa jotenkin pyhää, niin tietenkin siitä nyt on olemassa jokin uusi  versio a’la Trump. Toki uskon että hän tulee tuota valtiota parhaalla mahdollisella tavalla, mutta samalla kyllä voidaan todeta, että mikään suuri diplomaatti ei tuo herra Trump sitten ole. Tai ainakaan hän ei mitään kovin suuria sovittelijan kykyjä ole näyttänyt.

Media toki haluaa näyttää hänet suurena johtajana, ja korostaa kaikessa sitä, millainen käskijä tuo mies sitten on. Todellisuudessa tuo Trump ei aivan niin mahtavia asioita ole tehnyt kuin mitä otsikoita katsomalla on saatettu ymmärtää. Eli kahden Twitter-tilin sulkeminen sekä verotietojen julkaisematta jättäminen eivät mitään kovin suuria tekoja ole, vaikka niitä ehkä sellaisena esitellää. Muuten voisin kuitenkin huomauttaa siitä, että noiden Twitter-tilien sulkeminen oli asia, mikä varmaan sitten oli uutisoitu suurella siksi, että muille haluttiin kertoa, että johtajilla on oikeus puuttua alaisen sosiaalisen median käyttöön, ja ikään kuin painostaa alaistaan sulkemaan sosiaalisen median.

Me ihmiset olemme kaikki inhimillisiä, ja siksi monia pelottaa muutos. Mutta se mitä itse pidämme objektiivisena on todellisuudessa subjektiivista. Eli valtamedian edustajat ovat myös ihmisiä, ja heidän juttunsa eivät sen objektiivisempia välttämättä ole kuin joku sosiaalisen median kirjoitus. Ja pomoihin on kaikissa asioissa helppo vedota. Kun pomo tekee päätöksen sosiaalisen median käytöstä, niin hänelle tarjotaan ikään kuin selkänojaa Trumpin kautta.

“Koska presidentti Trump teki näin, niin jatkossa sosiaalinen media suljetaan" on sana minkä jokaisen itseään kunnioittavan johtajan tietenkin oletetaan nyt sanovan työpaikallaan. Mutta ketä tällainen palvelee? Ei ole kenenkään etu, että yhtiössä tapahtuvia väärinkäytöksiä peitellään. Kun mediassa sitten määrätään kaksi sosiaalisen median tiliä suljettavaksi USA:n presidentin toimesta, niin silloin tietenkin eräät muut henkilöt voivat tulla alaistensa eteen ja sanoa, että “nyt minä tekisin sen päätöksen, ja sulkisin ne kaksi sosiaalisen median tiliä, ja lopettaisin Internetissä roikkumisen, ja hankkisin oikean elämän".  

Muistakaa että vaikka Trump saattaa vaikuttaa hyvin immuunilta kaikelle poliittiselle loskalle, koska hänen imagonsa on niin karkea. Mutta samalla pitää muistaa se, että kukaan ihminen ei ole haavoittumaton. Liittovaltio ei päästä ketään presidentiksi, jos sillä ei ole häneen valtaa, mitä se voi käyttää tuohon henkilöön.  Karkeilla ihmisillä on toisenlaisia heikkouksia, joista he sitten eivät puhu. Jos ihminen on hyvin karkea, niin tietenkään silloin hänen pintansa kestää paremmin pieniä naarmuja, mutta kuten tiedämme, niin pieni naarmu julkisivussa paljastaa, jos joku on menossa vikaan. Jos naarmu ei näy, niin silloin voi käydä niin, että koko julkisivu revitään hajalle, ilman että kukaan huomaa mitään. Ja elämästä ei kukaan selviä hengissä, ja liike-elämä on kova paikka, missä ihminen joutuu esimerkiksi erottamaan alaisiaan tai muuten tekemään päätöksiä, joista ei aina puhuttaisi kauniisti takanapäin.  

Yksi niistä on esimerkiksi jengimenneisyys, joka ehkä on joskus peitetty muilta ihmisiltä. Tässä en nyt puhu Trumpin asioista, koska en hänen historiaansa ole mitenkään perehtynyt, paitsi kerran vilkaissut kirjaa “Kuinka tulla miljonääriksi", ja jonka oli kirjoittanut D. Tump. Jos puhutaan esimerkiksi jengeistä ja niiden tavasta värvätä ihmisiä, niin monesti jengiin pyrkijä ei ehkä ole aina kertonut olevansa varakkaan perheen lapsi. Ja joitakin ihmisiä on sitten pelastanut sellainen asia, kuin toiselle mantereelle opiskelemaan lähteminen, ja tämä ei tietenkään koske vain amerikkalaisia. Myös euroopassa on esimerkiksi lukion vaihto-oppilastoimintaa käytetty esimerkiksi huumevieroituksen peittelyyn, kun tuleva suuryhtiön perijä on sitten tarvinnut metadonia päästäkseen eroon aineista, joita hänen ei koskaan olisi pitänyt käyttää. Mutta samalla jotkut perijät sitten jättävät koulun kesken, kun heillä ei ole rahasta puutetta, ja kertovat tuolla ostoskeskuksissa, millaisia hienostopoikia nuo ammattikoululaiset sitten heidän mielestään ovat.

Eli kun ei sitä isän yhtiötä sitten tulekaan syliin kuin manulle illallista, niin silloin lähdetään sille tielle, että esimerkiksi insinöörejä tai muita ammattilaisia sitten ikään kuin syytellään sekä sosiaalisessa että muussa mediassa siitä, että he saavat ansaitsemattomia etuja, vaikka itse on saatu kaikki asiat ilmaiseksi. Ja toki silloin voidaan televisiossa kertoa, kuinka Insinöörejä valmistuu vähän liikaa, kun itse ei viitsitä opiskella.  Kun puhutaan USA:n presidenteistä yleensä, niin he ovat sen verran varttuneita, että heidän ja noiden miesten nuoruuden väliin on tullut rakoa, mikä sitten on suojellut heitä pahemmilta paljastuksilta, mitkä koskevat menneisyyden tyhmyyksiä. Ja kukaan meistä ei synnyt 40-vuotiaana poliitikkona tai johtajana, vaan kaikki ihmiset tekevät nuorena tyhmiä asioita. Trump itse pääsi seitsemänkymppisenä USA:n presidentiksi, joten hän varmaan on jo muuten ehtinyt vakiintua elämässään.

Vaikka Trumpilla tai hänen perheellään ei tuollaista menneisyyttä olekaan, niin jotkut johtajat varmasti peittelevät tuollaisia asioita. Kuitenkin hänessä sitten on yksi piirre, joka itseäni kiinnostaa. Kun ajattelen hänen nimeään “Trump", niin siitä voidaan helposti väännellä sana “Tramp", mikä tarkoittaa lutkaa. Ja tuollainen nimi varmasti aiheuttaa koulujen pihoilla vaikeuksia, jos ihmisellä on sellainen. Joten sen takia olen ajatellut, että onko Trump kärsinyt tuosta nimestään hyvinkin paljon koulua käydessään. Itse olen sitä mieltä, että nimen vääntely on ärsyttävää sekä lapsellista. Mutta kuitenkin varsin erikoinen nimi tällä Valkoisen talon valtiaalla kuitenkin on.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Mitä Armfelt epäili, kun tsaari liitti Viipurin Suomeen? (Hän pelkäsi tsaarin yrittävän sujauttaa omia virkamiehiään suurisuhtinaskunnan johtoon)

Gustav Mauritz Armfelt
(1757-1814)

Ennen Viipurin läänin liittämistä Suomeen oli korkeimmat virat Suomessa varattu suomalaista  syntyperää oleville mutta samalla luterilaista uskoa tunnustaville, mutta tuon alueen Suomeen toi eteen ongelmia. Näet tuo lääni toi sitten eteen sen ongelman, että tuo alue toi maahamme paljon ortodokseja. Se saattoi Gustav Mauritz Armfeltin (1757-1814) mielestä merkitä maan ja sen kansan sulauttamista Venäjään. Näet ajateltiin Tsaarin haluavan muuttaa omia virkamiehiään käännynnäis-luterilaisiksi. Tuo olisi mahdollistanut virkakunnan sulautumisen venäjän virkakuntaa.

Vaikka Aleksanteri I oli muodollisesti luvannut Suomelle laajan autonomian, liittäessään alueemme Venäjään, mikä sitten myöhemmin johti itsenäisyyden tielle, niin tietenkin tuolloin 1800-luvun alun henkeen kuului se, että jokainen hallitsija sitten otti kaikkiin asioihin oman linjansa, ja tietenkin myös Aleksanteri I:n kauden loppu oli tiedossa, eli kuten silloin jo asioista ajateltiin, niin kaikki ihmiset olivat kuolevaisia, ja siksi esimerkiksi Armfeltin oli toimittava nopeasti, kun hän alkoi repiä Suomea irti Ruotsista, koska hän pelkäsi tulevansa myrkytetyksi

"Kuollessaan 1792 Kustaa III määräsi Armfeltin alaikäisen poikansa holhoojaksi ja nimitti hänet valtaneuvostoon ja Tukholman ylikuvernööriksi (Överståthållare). Kustaa III:n veli, Karl, kuitenkin lähetti Armfeltin lähettilääksi Napoliin päästäkseen hänestä eroon. Napolista käsin Armfelt neuvotteli Venäjän Katariina II:n kanssa suostutellen häntä voimanäytökseen kustavilaisten pääsemiseksi valtaan Ruotsissa. Kuninkaan vakoojat paljastivat juonen, ja Armfelt pakeni häntä hakemaan määrätystä laivasta vain kuningatar Maria Carolinan avulla. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

"Hän pakeni Venäjälle, missä hänet käytännössä vangittiin: hänet sijoitettiin pienehköön huvilaan Kalugan pikkukaupunkiin kohtalaisen eläkkeen turvin – mutta tosiasiassa hän oli koko Venäjällä olonsa ajan 1794–1797 poistumiskiellossa, ja tuo sitten saattoi merkitä kuolemantuomiota. Tukholmassa hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan petturina. Hänen rakastajattarekseen mainittua kreivitär Magdalena Rudenschöldiä syytettiin myös salaliittolaisuudesta, hänet piiskattiin julkisesti ja hän sai kuolemantuomion, joka muutettiin kahden vuoden vankeudeksi."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

Syy miksi Armfelt oli niin innokas lähtemään tsaarin palvelukseen, oli se että hänen sukunsa ja rakastajatterensa oli häväisty piiskaamalla tämä Tukholman torilla, ja hänet oli itse tuomittu kuolemaan. Ja vain Tanskan kuninkaan tuki pelasti hänen henkensä, ja myöhemmin sitten Kustaa IV Adolfin noustua valtaan vuonna 1800, oli hänet armahdettu. Mutta varmasti Armfelt tiesi, että kuninkaan suosio on häilyväistä, ja hänet sittenkin saatettiin mestata. Mutta kun Ruotsi sitten lähti vuonna 1908 sotaan venäjää vastaan, oli Armfeltin tilaisuus vaihtaa puolta, ja hylätä kuninkaansa koittanut. Vaikka kuninkaan sijaishallitsija Reuterholm oli aikoinaan puoltanut Armfeltin kuolemantuomiota, niin saattaa olla niin, että hänelle oli tahallaan valehdeltu, tai Armfeltin roolia tuossa salaliitossa hiukan liioiteltu.

Armfelt oli kokenut vallankäyttäjä, ja toimiessaan kuninkaan holhoojana, oli hän varmasti saanut selville asioita, joita ei kuningas halunnut missään nimessä paljastaa, joten siksi Armfeltin oli pelastettava oma henkensä, jotta hän ei olisi kokenut sen ajan versiota "poliittisesta dementiasta", mikä tarkoitti silloin sitä, että kuningas sitten olisi unohtanut antamansa armahduksen, ja ehkä hän olisi sitten syyttänyt Suomen menetyksestä Armfeltin kaltaisia miehiä, joiden kohtalona saattoi olla karvasmantelipulla, mihin oli sitten lisätty mausteeksi sinihappoa. Ja siksi Armfelt lähti innokkaasti tsaarin palvelijaksi. Kuitenkin koulutettuna virkamiehenä hän tiesi, että sama mikä päti Ruotsissa päit myös venäläisessä vallankäyttötavassa.

Kun tsaari kuoli, niin seuraava tsaari sitten arvioi suhdettaan edeltäjänsä lähipiiriin puhtaalta pöydältä, ja tietenkin Armfelt oli hankala tapaus, koska hän oli kuulunut sekä venäläisen että ruotsalaisen virkakunnan ytimeen. Vaikka tsaari Aleksanteri I oli luvannut paljon vapauksia Suomelle, niin toki Armfelt tajusi tsaarin pelaavan aikaa. Hän tiesi että "Suomen asioiden komitea" oli vain peite-elin, jonka avulla tsaari kartoitti tämän maan viranhoitotapaa, ja toki vaikka hän oli tsaarin adjutantti, niin hän oli varmasti kuullut asioita, mitä ei olisi pitänyt kuolla, ja varmasti hänen korviinsa oli kantautunut tarinoita oudoista sairauksista, joihin kuoli mm. A.I Arwidsson (1791-1858), joka sai keuhkokuumeen matkalla Turkuun. Toki Arwidsson kuoli 44 vuotta Armfeltia myöhemmin, joten juuri tämä tapaus ei hänen korviinsa enää päätynyt.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ivar_Arwidsson

Mutta kun Viipurin lääni liitettiin Suomeen alkoi monen silmissä huolestuttava kehitys, eli tsaari saattoi esittää noita henkilöitä suomalaisiin virkoihin sillä perusteella, että he olivat suomalaisia syntyperältään. Ja vaikka virkojen täyttöperuste oli luterilainen usko, niin kaikki tiesivät, että kyseessä oli vain temppu, jolla tsaari haki suosiota itselleen. Jos varsinaista suomen luterilaista hakijaa ei virkoihin ollut tarjoilla, niin silloin tietenkin riitti pelkkä syntyperäinen suomalaisuus, ja se sitten voitiin järjestää sotapalveluksen kautta.

 Eli kun upseeri lähti suomesta hakemaan syvempää oppia ammattiinsa, niin silloin hänen piti lähteä venäjälle, ja tuolloin hänen lapsensa otettiin huostaan, ja tästä kasvatettiin venäläinen ortodoksi, joka tarkoitti tsaarin palvelijaa. Ja kun puhutaan siitä, miten nuo ylemmät virkamiehet valittiin, niin silloin tärkeää oli se, mitä hän oli opiskellut, joten jos virkakielenä olisi joku muu kuin ruotsi, niin silloin tietenkään ei ruotsinkielinen voisi hakea yliopistoon opiskelemaan. Se olisi taannut sitten sen, että vanhoista virkasuvuista ei sitten olisi enää ollut kelvollisia hakijoita huippuvirkoihin, ja tsaari olisi sitten voinut nimittää oman miehensä suomalaisen tilalle.


metsantarinoita.blogspot.fi