Mietteitä psykiatrisesta avohoidosta sekä siitä miten psykiatriaa käsitellään julkisuudessa

Psykiatrinen avohoito on asia, mikä varmasti kiinnostaa monia ihmisiä. Avohoito on halpaa verrattuna osastolla tapahtuvaan hoitoon, ja siksi sitä varmasti tuetaan. Mutta aina löytyy potilaita, joita ei voida hoitaa avohoidon menetelmin, ja heitä varten sitten on oltava erilaisia laitoksia. Tunnetuin heistä lienee jo edesmennyt Veikko "Jammu" Siltavuori, joka vapautettiin "hyvän käytöksen takia", ja joka sitten kesän lopuksi  surmasi tai oli mukana surmaamassa kahta pikkutyttöä. Tuolloin todettiin jälleen kerran, että Jammun paikka olisi ollut laitoksessa, mutta sitä ei juurikaan käyty läpi, että tuolloin järjestelmä teki virheen, kun se päästi tuon miehen vapaaksi.


Tuolloin ei myöskään puhuttu siitä, että tuollaiset "Jammut" ovat vain yksi prosentti potilaista. Kun eräs "Herra Saari" osti aseen ja ampui muutaman koulutoverinsa, niin silloin tietenkin puhuttiin hänen olleen avohoidossa. Kun puhutaan tuosta tapauksesta, niin silloin unohdetaan se, että Saaren aseen olisi voitu ottaa pois, mutta erään komisarion toiminta esti tuon toimenpiteen. Samoin unohdetaan se, että tuo avohoito ei varmaan ketään auta, jos henkilö ei psykiatrilla viitsi käydä. Eikä lääkityksestä ole mitään apua, jos niitä pillereitä ei oteta ohjeiden mukaan. Kuitenkaan ei koskaan olla puhuttu siitä, että esimerkiksi anabolisia steroideja käyttävä henkilö voi olla hyvin vaarallinen, jos hän joutuu raivon valtaan ajaessaan tai käsitellessään ampuma-aseita. Eikä yleensä olla koskaan puhuttu siitä, että esimerkiksi kymmenkertainen rattijuoppo saa Suomessa ostaa viinaa, ja lainata kaverien autoja, ilman että mitään ihmeellistä asiasta koskaan kirjoitetaan.


Kuitenkin on aina ihmisiä, joiden mielestä on parempi, että ihminen jolla on psykoottisia oireita tai muuten vaikeaa heitetään suoraan pois silmistä sekä mielestä. Tuolloin häntä ei sitten enää ole ihmisten silmissä, ja tietenkin masennus on hyvä syy siirtää ihminen pois työpaikalta, jotta muiden ei häntä tarvitse kohdata, ja tietenkin masennus on helpompi hoitaa poissa työtovereiden silmistä, kun silloin ei toista tarvitse enää kutsua palavereihin, eikä kenenkään tarvitse myöskään hävetä sitä, että jätti toisen yksin silloin, kun tämä apua tarvitsi.


Samoin tuolla masennuksella voidaan sitten myös perustella se, että työpaikkakiusattu erotetaan työpaikaltaan. Silloin ei tarvitse tehdä mitään kiusallisia papereita noista tapauksista, joissa joku on joutunut lähtemään itkien pois työpaikaltaan. En usko että kukaan johtaja haluaa ainakaan kotonaan selvittää sitä, että miksi hän on työpaikallaan kohdellut alaistaan törkeästi ja nimitellyt tätä hyvin ikävillä tavoilla.


Eikä myöskään lääkärin tarvitse tuolloin muuta kuin määrätä kasa lääkkeitä, kun masennuspotilas siirretään suoraan mielisairaalaan. Ja siellä sitten varmasti tehdään kaikki jotta tämän päivään ei muuta sitten enää kuulukaan kuin vain lääkkeitä sekä erilaisista sairauksista keskusteleminen. Tuolloin ei tietenkään myöskään hoitohenkilökunnan tarvitse pelätä, että tuo masennuspotilas lähtee autolla ajamaan ihmisten yli, kun hänet suljetaan mukavalle psykiatriselle osastolle.


Kun tätä asiaa sitten lähdetään miettimään siltä kannalta, että muutama ihminen kuolee, kun tuollainen itsemurhaa yrittävä masentunut ihminen lähtee ajamaan tahallaan rekan alle, niin silloin tietenkin saavat lehdet paljon kirjoitettavaa. Tämä äskeinen repliikki voi tuntua monista ihmisistä hyvin julmalta, mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, kun rattijuoppo menettää autonsa hallinnan, ja tappaa siinä viisi ihmistä, niin silloin näistä asioista ollaan kumman hiljaa.


Samoin huumausaineet sekä hormonit voivat aiheuttaa todella vakavia vaaratilanteita liikenteessä, eli hyvin tappava yhdistelmä on tietenkin steroidien sekä amfetamiinin yhdistelmä, joka saa ihmisen hyvin kovaan raivotilaan, jolloin hän saattaa ohjata autonsa ihmisten sekaan tahallaan. Se kuoleeko ihminen psykoottisen henkilön vai räkäkännissä ajavan idiootin yliajamana on aivan sama uhrien omaisten kannalta. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisestä, joka on ajanut viisi kertaa törkeässä humalatilassa, niin tietenkään heillä ei mitään ajokorttia voisi olla, mutta auton he jostain saavat aina alleen.


Eli sillä onko ihmisellä ajokortti ei ole ajamisen kanssa mitään tekemistä. Sen osoittavat ne lehtijutut, missä kymmenkertainen rattijuoppo puhaltaa taas kerran 3,5 promillen lukemat alkometriin. Tässä viimeisessä yliajo-tapauksessa tietenkin otettiin puheeksi kansanedustajien käytössä olevat turvaviestit, mutta siitä ei olla keskusteltu ollenkaan, että olisiko esimerkiksi tavallisella perheenäidillä myös oikeus saada tietää, jos joku sekavasti käyttäytyvä henkilö hortoilee auton kanssa Helsingissä. Tai olisiko myös kapakoista poistuvilla oikeus saada tietää, jos heidän henkeään uhataan esimerkiksi jonkun raivopään toimesta, joka on poistettu ravintolasta, ja jonka on nähty karjuvan uhkauksia ja menevän sitten pihallaan autoonsa? Kas siinä vasta pulma, missä vastassa ovat ihmisen yksityisyys ja muiden ihmisten turvallisuus.


Tai mitä pidätte tilanteesta, missä esimerkiksi joku autoilija ei vain välitä jalankulkijoista, ja aiheuttaa näin vaaratilanteita? Heistä ei sitten mitään keskustella. On aivan sama, että mitä oikeuksia viranomaisilla on, jos he eivät näitä oikeuksia sitten käytä. Ja varmasti sekin aiheuttaa vaaratilanteita, jos autoa ajaa kaihipotilas, joka ei näe yhtään mitään, vaan hänen vieressään istuva joutuu sitten kertomaan, että onko auto tiellä.


Kun puhutaan psykiatrisesta hoidosta, niin silloin tietenkin ihmisille tulee mieleen se, että pitäisikö lääkärillä olla oikeus määrätä ihminen pakkohoitoon tai hänet erotettavaksi esimerkiksi oppilaitoksesta, jos potilaalla on mielenterveydellisiä ongelmia, niin unohdetaan se, että tällainen pakkoeristäminen aiheuttaa hyvin helposti kaiken maailman kaunoja, ja sitten kun ihminen suljetaan osastolle, niin hänellä ei mitään muuta tekemistä enää ole, kuin hautoa tuota omaa tilaansa, ja siellä sitten ympärillä on paljon ihmisiä, joilla on asioista samoja käsityksiä kuin tuolla äsken hoitoon määrätyillä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ministerin-mukaan-mielenterveys-ja-pakkohoitolaki-perataan-lapi-ylilaakari-avohoito-selvasti-aliresursoitu/6524886#gs.EnUdiK8

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kansanedustajan työ ei ole niitä maailman helpoimpia

Hallitus sitten kaatui, kuten on odotettu. Eli hallituspuolueet eivät halua jatkaa tuossa koalitiossa, mikä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Sipilän hallituksen taival on ollut sellaista tuskaa, mitä harvoin on politiikassa nähty, joten tietenkin Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten johtoon on ollut heille sellainen vaate, että muiden puolueiden johtajat ovat myös saaneet sitten siitä sellaisen tekosyyn tai sysäyksen, että hekin haluavat vetäytyä tuosta yhteistyöstä, mikä on ollut hieman väkinäistä.

Tämän hallituksen toiminta on ollut sellaista, että sitä on varmaan ollut ilo katsoa, mikäli joku sitten on ollut näiden puolueiden vihamies. Kyseinen koalitio puristettiin kasaan melkein väkisin, ja sitten tuo toiminta hallituksen sisällä on ollut vähintään riitaisaa, ja oikeastaan se mikä on tuolla kollegiossa sitten saanut huomiota, on ollut tiettyjen ministerien poukkoilu. Ja sitten tietenkin Sipilä, joka on saanut sitten paljon huomiota siksi, että hän on saanut selitellä kaiken maailman noloja asioita, muiden puolesta. Eli tällaisessa tilanteessa voidaan käyttää sellaista psykologiaa, mikä on peräisin työyhteisöistä.

Jos työyhteisössä henkilöiden kemiat menevät ristiin, eivätkä heidän mielipiteensä ole toisten mielestä arvokkaita, niin siitä sitten seuraa hyvin ikävä ilmapiiri, joka kostautuu työuupumuksena. Ja itse kyllä uskon että tuo hallituksen sisäinen asetelma aiheuttaa stressiä sekä erityisesti välien kiristymistä henkilökohtaisella tasolla.  Hallitus sekä eduskunta  on nimittäin aivan samanlainen työpaikka kuin kaikki muutkin sikäli, että siellä pitää henkilöiden istua samassa huoneessa ja pystyä puhumaan erilaisista asioista, niin että jokainen sitten saa oman mielipiteensä sanottua. Ja jos tuollaisessa paikassa joku käsittää, että hän voi ryhtyä vähättelemään toisia, niin se sitten varmasti ärsyttää vähän kaikkia.

Nuo ihmiset on sinne valittu tekemään päätöksiä eikä suinkaan painamaan kiltisti nappia, kun joku puolueen johtaja sattuu niin haluamaan. Ja vaikka kyseessä olisi “vain” rivikansanedustaja, niin tietenkin hänellä on ollut oma kannattaja-joukkonsa sekä vaalikoneistonsa, joka hänet on sinne nostanut. Ja siksi myös niiden permannolla istuvien  edustajien pitää saada puhua asioista, vaikka he kuinka olisivat eri mieltä jostain asioista. Ja ministeri ei tietenkään ole mikään rivikansanedustaja, vaan paljon näkyvämpi hahmo tuolla poliittisella kentällä.

Ministeri on itseasiassa kansanedustajien edustaja maamme johdossa. Ja jokainen ministeri on vastuussa omasta toimialueestaan. Vaikka puolueen eduskuntaryhmä olisi ulospäin jotain mieltä jostain asiasta, niin silloinkin sen sisällä käydään keskustelu siitä, miten johonkin esitykseen reagoidaan. Ja kun puhutaan puolueista sekä niiden edustajista, niin silloin pitää muistaa se, että jokaisella edustajalla on vähintään yhdestä asiasta eriävä mielipide. Juuri se asia saattaa olla sellainen, mikä vie juuri tuon edustajan eduskuntaan.

Edustaja-ehdokkaaksi lähteminen on suuri askel ihmiselle, ja jo ehdokkuutta varten pitää hankkia nimikirjoituksia sekä rahasto, josta kampanjan vaatima rahoitus saadaan. Se vaatii tietenkin rohkeutta myös edustajalta itseltään, kun hän käy esimerkiksi yrityksissä pitämässä myyntipuheita, missä tuo henkilö esittää omia näkemyksiään ihmisille, jotka voisivat antaa hänen kampanjaansa rahoitusta. Ja tuolloin tietenkin puhutaan suurista rahoista, joten silloin on esitettävä selkeitä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä jokaisesta asiasta, joita nämä kampanjan rahoittajiksi ajatellut tahot sitten haluavat ajettavan. Ja jos edustajia kohdellaan huonosti, niin silloin puolueet eivät sitten saa enää ehdokkaita noille listoilleen, ja silloin tietenkin seuraa ongelmia.

Kun ihminen asettuu ehdolle eduskuntaan, niin totta kai hän sitten olettaa, että häntä kuunnellaan eikä hänen mielipiteilleen naureta. Samoin edustajilla on oikeus esittää mielipiteitään, vaikka ne olisivat ristiriidassa tasavallan presidentin tai puolueen johtajan  mielipiteiden kanssa, ja tietenkin jokainen meistä voi arvata sen, että jos presidentti tai puolueen johtaja ei kantaansa ole ilmoittanut, niin sitä ei kukaan voi silloin tietää.  Samoin eduskunta johtaa maamme sisäpolitiikkaa säätämällä lakeja, ja ulkopoliittinen päätösvalta asioissa on tasavallan presidentillä, pois suljettuna ne EU:ta koskevat kysymykset, joissa päätösvalta on pääministerillä sekä Suomen hallituksella.

Tuon takia edustajalta odotetaan aktiivisuutta, ja toki hänellä on sitten aina oma työpaikka kansanedustajana kyseessä, koska neljän vuoden välein viimeistään tulee eteen vaalit. Ja jos edustaja ei miellytä tukijoitaan tai äänestäjiään, niin silloin hän voi sanoa hyvästit työpaikalleen. Tuon takia pitää edustajan olla jatkuvasti aktiivinen, ja silloin jos joku sitten ikään kuin hänet jyrää, eli ryhtyy juuri hänen puheenvuoronsa aikana puuhaamaan kahvitaukoja tai puhumaan kännykkään, niin se varmasti masentaa. Ja sitten tietenkin kaikki ikävä palaute kuten rivojen viestien lähettäminen sähköpostiin saattaa masentaa tuota henkilöä.

Kun kansanedustaja tulee ensimmäisen kerran työpaikalleen, niin silloin tietenkin hän tulee uuteen työpaikkaan, kuten kuka tahansa meistä. Silloin varmasti eten tulee tilanteita, missä hän tarvitsee apua, ja yksi niistä on sosiaalisten suhteiden eli toimintaverkoston luominen. Ja kun edustaja kävelee kahvioon, niin silloin hän varmasti ajattelee, että kaikki siellä jo tuntevat toisensa. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että hän on muutenkin uuden tilanteen edessä. Siirtyminen ehdokkaasta edustajaksi on pitkä harppaus, ja silloin varsinkin yhden asian edustajat, jotka ovat luvanneet rahaa tai muita etuja työttömille ovat uuden tilanteen edessä. Eduskunta ei ole olemassa vain yhtä asiaa varten, vaan siellä tehdään kaikkia ihmisiä koskevia päätöksiä, ja tietenkään esimerkiksi se valiokunta, mihin edustaja istuu ei ole aina hänelle itselleen mieleen.

Eli joku oravien suojelija saattaa sitten löytää itsensä puolustus-valiokunnasta, vaikka hän olisi halunnut ympäristövaliokuntaan, koska hänen luonnonsuojelullisia näkemyksiään on haluttu kuulla tuossa valiokunnassa. Tai joku rautainen majuri saattaa löytää itsensä ympäristövaliokunnasta, koska sinne on haluttu hänen näkemyksiään, eli maanpuolustusta on haluttu sitten niveltää luonnonsuojeluun. He joutuvat nyt oikeasti pohtimaan muitakin asioita kuin omaa etu-ryhmäänsä tai omaa aatettaan. Ja sitten jos edustaja pääsee ministeriksi, niin edessä on todellinen päätöksenteko, missä sitten pitää ottaa huomioon budjettikehys ja kaikki muutkin tuota asiaa koskevat aspektit eli ulottuvuudet, ja tuolla asialla on sellainen nimi kuin “Valtamarski”.

Termi on muuten peräisin 1800-luvulta, ja se tarkoittaa sitä, että kun henkilö tekee jotain päätöksiä valtion virassa, niin se merkitsee sitä, että kaikki tuon alan päätökset sitten tehdään hänen työhuoneessaan. Joten jokaisen ministeriön toimialue on valtavan suuri, ja päätöksiä tehdään siellä jatkuvasti, mikä sitten lisää paineita. Niissä pitää aina noudattaa yhteneväistä linjaa, ja auta armias jos joku poikkeaa näistä linjoista, niin siitä sitten tehdään asioista kanteluita, joissa sitten menee aikaa ja vaivaa, kun esimerkiksi muistetaan, että paikka mihin sellutehdas pitäisi sijoittaa sijaitsee suojellun  lintujärven rannalla.

http://kansanedustajantyosta.webnode.fi/

Tappouhkaukset voivat olla yritys saada aikaan sensuuria yhteiskunnassamme, eli uhkaamalla kansanedustajia saa terroristi mahdollisimman suuren medianäkyvyyden toiminnalleen

"Terrorin tarkoitus on terrorisoida niitä, joilla on maassa valta"
V.I Lenin

Kansanedustaja on saanut tappouhkauksia, ja tuollainen toiminta voi olla yritys saada aikaan sensuuria yhteiskunnassamme. Syy miksi juuri kansanedustajat joutuvat hirveän usein nettiterrorin kohteeksi on sellainen, että he päättävät maamme siitä, millainen on maamme lainsäädäntö, ja kohdentamalla heihin törkykampanjoita uskovat monet ääriryhmien edustajat tai heinä esiintyvät henkilöt voivansa vaikuttaa lainsäädäntöön. Tuon toiminnan tarkoitus on se, että terrorisoimalla kansanedustajia saa terroristi paljon suuremman meidiahuomion omalle toiminnalleen kuin suuntaamalla uhkailua tavallisiin ihmisiin.

Kun ihminen haluaa vaikuttaa johonkin asioihin,  niin hän voi sanoa sanottavansa lehtien mielipidepalstoilla tai muissa tiedotusvälineissä, mutta jostain syystä kaikilla ihmisillä ei ole halua muuhun kuin sensuroida netistä heille ikäviä kirjoituksia.  Ja tietenkin tällainen järjestely on loistava vaihtoehto, jos henkilö tuntee että kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä heidän kanssaan. Tuolloin saattaa mieleen tulla sellainen ajatus, että mitä jos vaikka kirjoittelen tästä "ihailijakirjeen" kansanedustajalle, niin eiköhän se lakiin ala muuttumaan mieleiseksi. Tätä tekevän uhkailijan ei tarvitse osoittaa mitään kirjallisia lahjoja, kun hän sitten laittaa sanoilla "kuolet koira" varustetun lapun postiin, tai pudottaa sen kansanedustajan postilaatikkoon.

Terrorin tarkoitus on terrorisoida mahdollisimman suurta ihmisjoukkoa ja siksi tuo terrori halutaan suunnata ihmisiin, joiden medianäkyvyys on mahdollisimman suuri. Tuon ajatuksen tarkoitus on se, että näin terroristi saa mahdollisimman suuren näkyvyyden omalle toiminnalleen. Terrorin tarkoitus on myös osoittaa se, että kukaan ei ole noilta ihmisiltä turvassa. Ja uhkailemalla poliittisia päättäjiä, saa terroristi eniten vaikuttavuutta omalle asialleen, koska tuon poliittisen päättäjän avulla hän voi suoraan vaikuttaa lainsäädäntöön sekä siihen mistä maassamme puhutaan.

Toki terrorin tarkoitus voi olla myös vastapuolen mustamaalaaminen, kuten esimerkiksi Hitleriä vastaan 1930-luvulla suunnattujen attentaattiyritysten tarkoitus oli. Eli tuo vuonna 1944 tapahtunut pommi-isku oli vain yksi niistä monista teoista, joita tehtiin Hitleriä vastaan hänen ollessaan vallassa. Ainakin osa noista iskuista oli hänen oman turvallisuuspalvelunsa eli RSHA:n  tekemiä, ja niillä perusteltiin Gestapon lähes rajattomia toimintavaltuuksia eli mielivaltaista pidättämistä ja vastustajien lähettämistä keskitysleireille määrättömän pitkäksi ajaksi ennen Toisen Maailmansodan alkua.

Kun mietitään sitä, mitä esimerkiksi tuo WTC-isku merkitsi Osama Bin-Ladenin sekä hänen kanssaan toimineille talibaneille, niin silloin kyllä voidaan sanoa kyseessä olleen maailman typerin teko, koska tuo isku sitten aiheutti sen, että koko NATO saapui Afganistaniin, ja se tietenkin merkitsisi tuon hallinnon luhistumista. Kun puhutaan toisten ihmisten esimerkiksi kansanedustajille lähettämistä tappouhkauksista, niin osa niistä saattaa olla sellaisia, että ne on lähettänyt joku tuon henkilön lähipiiriin kuuluva, ja niillä ehkä sitten yritetään vauhdittaa sellaista kehitystä, mikä ei palvele demokratiaa. Uskon että ainakin ulkomailla uhkauskirjeitä on lähetetty myös kansanedustajien omista salaposteista, jotta heidän vaatimuksensa esimerkiksi lisäpoliisien palkkaamisesta saavat uskottavuutta. Tätä on tehty ainakin Italiassa sekä Pohjois-Irlannissa, joissa poliitikot ovat halunneet lisätä omaa uskottavuuttaan lähettämällä itselleen tekaistuja uhkauskirjeitä esimerkiksi IRA:n nimissä.

 Eli missään nimessä ei ole sanottu sitä, että kukaan olisi oikeasti noita kirjeitä edes lähettänyt, vaan ne on tehty esimerkiksi jostain "makemail04242948.XXX"-tyyppisestä sähköpostista, jonka haltijaa ei varmasti koskaan saada selville. Kun puhutaan siitä miten uhkailua lähdetään tutkimaan, niin silloin tietenkin uhkausten muoto pitää selvittää. Eli onko ne lähetetty fyysisen kirjeen vai sähköpostin muodossa, ja onko ne sitten lähetetty työpaikan vai henkilön yksityiseen sähköpostiin tai kotiosoitteeseen, vai onko se lähetetty esimerkiksi SMS-viestinä? Samoin selvitetään sellainen asia, että ovatko henkilön yksityiset tiedot kuten osoite ja puhelinnumero salaisia, jotta uhkailua voidaan lähteä selvittämään.

Se että henkilöllä on käytössään resursseja kuten esimerkiksi uhkailua varten hankittuja  prepaid liittymiä tai sitten uhkaus on lähetetty ulkomailta tekee asiasta vakavan, eli tuolloin selvitetään se, että onko esimerkiksi uhkaussoitoissa tai uhkaavissa tekstiviesteissä käytettyä liittymää käytetty muuhun kuin tällaisen toimintaan, ja jos vaikkapa prepaideja ei muihin asioihin kuin uhkailuun olla käytetty, niin se tekee asiasta erittäin vakavan. Mutta ennen kuin ketään lähdetään hutkimaan, niin täytyy asiaa tutkia. Eli joissakin tapauksissa uhkailijan tarkoitus on ollut se, että esimerkiksi ulkomaalaisiin kohdistuvaa vihaa on alettu lietsoa siksi, että esimerkiksi sanomalehden omistaja on halunnut kääntää huomion pois omasta oikeusjutustaan, jossa hän on ollut syytettynä  esimerkiksi vaimonsa hakkaamisesta.

pimeakronikka.blogspot.fi

Kielipuolueet sekä niiden asema ja ongelmat poliittisella kentällä

Kielipuolueet ovat usein valtavirtaa vastaan. Syynä on usein sellainen, että nuo puolueet hankkivat kannatuspohjaa nimen omaan kielivähemmistön piiristä, ja siksi heidän politiikkansa on tietenkin valta- tai valtavirtapolitiikasta riippumatonta ainakin kielikysymysten osalta. Toki olisi hiukan erikoista, jos puolue hylkäisi omat äänestäjänsä sanoutumalla julkisesti irti omista periaatteistaan ja samalla tyrmäisi oman olemassaolonsa oikeutuksen, eli asian minkä takia se on hakenut ääniä tavallisilta ihmisiltä. Nuo puolueet koetaan kuitenkin politiikassa tai poliittisella kentällä tarpeellisiksi, koska niiden toimesta tuodaan nimen omaan kielensä perusteella etniseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten asioita esille.

Kielipuolue ei voi olla valtavirtaan tukeutuva poliittinen ryhmä, koska silloin se muuttuu tavalliseksi puolueeksi. Kielipuolue perustelee äänestäjilleen omaa erinomaisuuttaan sillä, että se ajaa nimenomaan jonkun kielivähemmistön etua. Tässä sanalla "erinomaisuus" tarkoittaa syytä äänestää jonkun puolueen ehdokasta. Eli toivon, että kukaan ei tästä termistä loukkaannu, mutta kukaan ei toivon mukaan äänestä niitä ihmisiä, joiden politiikasta ei satu pitämään. Ja siksi puolueen pitää osoittaa "erinomaisuuttaan", ja kertoa ihmisille, kuinka loistava valinta se tulisi olemaan. Ei kai kukaan muukaan itseään työhaastattelussa hauku, ja vaalit itseasiassa ovat valtava työhaastattelutilanne, missä ehdokkaat tietenkin antavat itsestään parhaan mahdollisen kuvan riippumatta siitä, minkä puolueen listoilla hän sattuu olemaan.  Toisin sanoen he markkinoivat omaa aatettaan äänestäjille, jotka käyvät sitten antamassa sen sille ehdokkaalle, jonka he olettavat ajavan omaa asiaansa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun keskustellaan kielipuolueiden politiikasta muusta kuin kielinäkökulmasta, niin niitä vaivaa politiikan tyhjyys, vai mitä mieltä olette esimerkiksi siitä, kun jotkut kielipuolueet ovat valmiita mihin tahansa hallitukseen, ja se sitten tietenkin aiheuttaa sellaisen mielikuvan syntymiseen, että tuo kielipuolue ei omaa mitään muuta politiikkaa, kuin että se haluaa istua hallituksessa. Tuon takia niitä on joskus hiukan aiheesta epäilty vieraan valtion agenttien ylläpitämiksi järjestöiksi. Jos puolue on valmis mihin tahansa hallitukseen, niin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että sen poliittinen olemassaolo ei ehkä ole perusteltua. Tuolloin puolueen olemassaolon motivaatio on puolustaa jonkun kieliryhmän oikeuksia. Tällä tavoin voidaan määritellä puolueen olemassaolon oikeutuksen olevan antropologinen tai kulttuuriin perustuva, eli he puolustavat omaa kulttuuriaan. Ja sen tähden noilla puolueilla ei kovin suurta kannatusta kuitenkaan ole, vaikka niiden ryhmäkoko on melko vakio.

Suomessa viime vaaleissa tapahtui sellainen historiallinen asia, että Ahvenanmaalta pääsi Eduskuntaan ensimmäisen kerran muun kuin kielipuolueen ehdokas kertoo jotain arvomaailman avautumisesta sekä asenteiden muuttumisesta sellaiseksi, että puolueen muu politiikka on ollut kiinnostavampaa kuin sen näkemys kielikysymyksistä. Mutta toki kielikysymykset ovat vielä nykyäänkin tärkeitä asioita, ja jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus saada laadukasta opetusta sekä käyttää omaa äidinkieltään viranomaisten kanssa asioidessaan sekä myös yksityiselämässään. Ja tämän vuoksi on tärkeää, että kielivähemmistöjen oikeuksia valvotaan.