Taide-arvioita päivitetty 22.3.2018 "Sammon puolustuksella"

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

Tarujen hirviöt eli mietelmiä Iku-Tursosta humanoideihin

Iku-Turso eräässä taulussa kuvattuna

Kun puhutaan tarujen hirviöistä kuten Suomalaisesta "Iku-Tursosta", niin tietenkin osa näistä hirviöistä elää keskuudessamme aivan toisilla nimillä, ja itse olen sitä mieltä, että tuo tarujen Iku-Turso voisi olla ehkä Saimaan norppa, mursu, joku valas tai Jättiläiskalmarin kaltainen iso mustekala, riippuen vähän siitä missä päin tuollaisen tarinan kertoja on tuon olennon kohdannut. Tietenkin myös nykyään on syntynyt tarinoita, joissa käsitellään erilaisia hirviöitä kuten humanoideja sekä erilaisia sarjamurhaajia, joista osa on tietenkin filmattu loistaviksi elokuviksi.

Kun palataan tarinaan Iku-Tursosta, niin kyseinen kertomus on peräisin viikingeiltä tai tuo olio olisi kohdattu esimerkiksi jossain Pohjoisen jäämeren rannikolla, niin varmasti kyseessä olisi ollut melko erikoinen kokemus. Muistakaa sellainen asia, että tuolloin kun noiden Kalevalaan kirjoitettujen runojen kantamuodot olivat syntyneet, niin ainakaan etelästä tulevat ihmiset eivät varmaan olleet koskaan edes kuulleet mursusta. Tuo eläin on varmasti syöksyhampaineen ollut melko kauhistuttava näky, ja muistakaa että tuohon aikaan eivät nämä muinaissuomalaiset kalastajat omistaneet televisiota, joten he eivät missään nimessä voineet ennakoida moisen olion olemassaoloa.

Mikäli  nuo muinaissuomalaiset  olivat vaeltaneet esimerkiksi "Valkoisen meren"(Vienanmeren) rannalla, tai menneet veneellä hiukan pidemmälle, niin he ovat tietenkin voineet nähdä myös Jättiläiskalmarin kaltaisen ison mustekalan, joka on joskus tunkeutunut veneisiin. Ehkä Saimaalla veneilleet henkilöt ovat sitten yhdistäneet tuohon tarinaan noita Saimaannorppia, joten tuo "Iku-Turso" olisi ehkä ollut yhdistelmä mursua, norppaa sekä mustekalaa, ja hirveä. 

Tietenkin nuo ihmiset kun ovat tuota juttua toisilleen kertoneet, värittäneet sitä kaikin tavoin, jotta mielenkiinto säilyy myös perheen pienimpien taholla. Ja ehkä noiden tarinan Iku-Turson sarvien tarkoitus on varoittaa lapsia siitä, että uivan hirven kanssa ei ole leikkimistä, eli sitä ei kannata ruveta heittelemään kivillä, tai että Norppa voi olla ärsytettynä ihmisellekin vaarallinen. Tuolloin ei siis noilla Kalevan ajan ihmisillä ollut käytössään mitään hirvikivääreitä, vaan heidän oli sitten surmattava päälle ryntäävä hirvi esimerkiksi keihäällä tai jousipyssyllä, mikä varmasti aiheutti vaaratilanteita tuon ajan ihmisille.

Jossain Lapissa kerrotaan vielä nykyäänkin tarinoita "ihmisen kaltaisista olennoista", jotka ovat metsästäneet ihmisiä kuin karjaa, ja ehkä nuo tarinat ovat peräisin siltä ajalta, kun muinaiset lappalaiset tai saamelaiset olivat ensimmäistä kertaa kohdanneet Ruotsalaisia ritareita, joiden haarniskoja sekä muita varusteita he eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet. Tällaiset tarinat varmasti on tarkoitettu pelottamaan nuoria, jotta he eivät tunkeutuisi Ruotsalaisten leireihin varastelemaan, koska tuolloin nuo miehet saattoivat surmata tuollaisia varkaita, jotka ovat heidän lippujaan vieneet. Tai sitten noita tarinoita kerrottiin siksi, että lapset eivät menisi metsiin ja eksyisi.  Kun puhutaan Suomalaisista hirviöistä, niin silloin pitää tietenkin muistaa sellainen asia, että Suomen kieleen ei tuolloin kuulunut sellaista sanaa kuin "ritari" tai "sotilas". Eli tuolloin kauan sitten Hämeen "murre" oli hyvin kaukana esimerkiksi siitä kielestä, mitä tuolloin puhuttiin länsirannikolla.

Tuolloin Hämeestä tulevat eivät olisi ehkä ymmärtäneet toiselta murre-alueelta kotoisin olevaa henkilöä, ja tietenkään tuolloin ei myöskään ollut vielä olemassa Suomen kielen kirjoitettua versiota, koska kaikki nämä tarinat on kirjoitettu ennen Mikael Agricolan syntymää. Tuolloin ei ollut olemassa mitään keinoa merkitä muistiin Suomeksi kerrottuja tarinoita alkukielellä, eikä myöskään noilla Ruotsalaisilla virkamiehillä ollut mitään halua tai tarvetta kirjoitella muistiin Suomalaisten suullista perimätietoa tapahtumista, jotka tapahtuivat ennen Kristinuskon tuloa Suomeen.

Syy miksi Agricolan piti tuo "ABC-Kiria" kirjoittaa on se, että sitä tarvitsivat nimenomaan kuulustelijat, sekä urkkijat, joiden piti paljastaa kuninkaan vastaisia salaliittoja. Ja tuolloin piti tietenkin olla sellainen kirja, mistä nuo henkilöt saattoivat tarkistaa sen, että puhuiko joku kuninkaan syrjäyttämisestä esimerkiksi Suomeksi. Siis "ABC-Kiria" on nykykielellä ABC-Kirja, mutta Agricolan aikaan tuo kirjoitusasu oli tässäkin sanassa eri kuin nykyään.

Joten tietenkin voidaan olettaa, että Iku-Turso saattoi tarkoittaa "Ikuista tursasta" tai "Syvyyksien tursasta", ja tursas tietenkin on 8 lonkeroa omistavien mustekalojen nimitys, mutta sitä en tiedä, tarkoittiko tuo sana "Tursas" tai "Turso" sitten yleisesti mustekalaa, eli eivät varmaan nuo 12 lonkeroiset jättiläiskalmarit kovin usein missään Suomenlahdella käväisseet, tai olisivatko nuo tarinoiden kertojat sitten oikeastaan eritelleet tursaita ja kalmareita toisistaan. Heille saattoivat kaikki mustekalat merkitä samaa eläintä, olivat ne lähellä pohjaa eläviä tai vapaasti uivia, ja tämän teorian mukaan he sanoivat kaikkia vastaan tulevia mustekaloja tursaiksi riippumatta niiden lajista. 

Tähän loppuun olisi varmaan hyvä sitten ottaa käsittelyyn moderni hirviö, johon miljoonat ihmiset ehkä uskovat. Joidenkin nykyaikaisten salaliitto-teoreetikoiden mielestä nuo puheet jostain "ihmisen kaltaisista olioista" jotka metsästävät ihmisiä ovat tarkoittaneet humanoideja, joiden UFO olisi laskeutunut tuonne Lapin erämaihin. Tuolla kaukana pohjoisessa heidän aluksensa olisi sitten operoinut, metsästäen ihmisiä ehkä näytteenottoa varten.

Syy millä tähän uskovat salaliittoteoreetikot ovat uskonsa perustelleet, on se että jos tuo kuvitteellinen "Alienin kotiplaneetta" sitten sijaitsee esimerkiksi Epsilon Eridani-tähden ympäristössä, niin silloin tietenkin olisi mahdollista, että se olisi todella kylmä ainakin maapalloon verrattuna. Ja ehkä tuollaisen viileän tähden ympäristöstä kotoisin olevan olion olisi sitten mukavampi oleskella Lapissa. Kun ajatellaan ihmisten silppoutumista, niin ehkä tuon aluksen pohjasta pursuava kylmä kaasu olisi sitten aiheuttanut ihmisten sekä eläinten ihoon valtavia haavaumia.

Tässä sitten lähdetään siitä, että tuo kuvitteellinen "humanoidi" olisi täyttänyt aluksen happisäiliötä niin, että "hän " olisi nesteyttänyt tuota kaasua suuressa paineessa. Ja happi tietenkin on pitkällä avaruuslennolla välttämätön asia, joten ehkä sitten olisi voinut käydä niin, että tuon säiliön turvaventtiili olisi päästänyt kylmää kaasua ulos, jolloin ilmaan olisi muodostunut valtavalla nopeudella kiitäviä jääpaloja. Mutta kuten tiedämme, niin kukaan filosofi ei ei ole velvollinen todistamaan väitteitään, vaan hänen pitää sitten vain retorisesti perustella ne niin, että ne ovat uskottavia esityksiä.

Tuolla tarkoitan, että tapa millä filosofiassa eri asiat esitetään on tärkeämpää kuin se, mitä ne pitävät sisällään. Ja jos tähän loppuun halutaan modernin ajan "hirviö" eli nykyaikainen "Iku-Turso, niin ehkä yksi moderneista "taruolennoista" voisi olla tuollainen "humanoidi", joka on tullut meidän planeetallemme jostain Epsilon Eridanin tai Proxima Centaurin kaltaisten tähtien ympäröiviltä planeetoilta.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Elias Lönnrot on hyvä esimerkki siitä, miten tutkijan kuuluisi toimia kerätessään tietoa

Elias Lönnrot tunnetaan maailmalla Kalevalan eli maamme kansalliseepoksen kokoajana, joka Kajaanin piirilääkärinä ollessaan keräsi tuota teosta varten todella paljon runoja, joista syntyi sitten maamme sielu, kuten joidenkin ihmisten on tapana sanoa. Joidenkin ihmisten mielestä Lönnrot ei omistanut oikeuksia Kalevalaan, ja ehkä tässä asiassa olisi hyvä hiukan miettiä tekijänoikeuksia, nimittäin se että Lönnrot sanoi itsensä keränneen noita runoja merkitsemällä ne muistiin ei sinällään ole mikään plagiointi, vaan hän kyllä tämän asian varmasti on kertonut. Eli kyseessä oli kulttuurin tutkimukseen liittyvä työ, missä kartoitettiin maamme tai suomalaisen kansan perinteitä, mutta kuitenkin jotkut ihmiset joskus huomattavat siitä, että tiesivätkö nuo runonlaulajat sitten, että tuo kirja julkaistaan, ja olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa heille tekijänoikeuksista?

Se on kysymys, minkä olen joskus aikaisemmin tänä keväänä esittänyt, mutta kuten tiedämme, niin Lönnrot ei noita runoja koskaan itse väittänyt keksineensä. Hänen mukaansa nuo runot ovat kulkeutuneet sukupolvien ajan noiden miesten ja naisten suvuissa. Kuitenkaan syy Lönnrotin matkusteluun tuolla “runokarjalana” tunnetussa paikassa johtuu muista syistä kuin halusta pelastaa kansamme kulttuuriperintö. Nimittäin Lönnrot oli valtion virkamies, joka sitten teki tuolla alueella kartoitusta alueen sosiaalisista sekä taloudellisista oloista, jotta tsaarin eli suomen suuriruhtinaan tiedot alueesta paranisivat, ja samalla hänen virkamiehensä voisivat päättää siitä, että itä alueella sitten tullaan tekemään.

Jos väestö olisi sopivan köyhää mutta raitista, niin heille voitaisiin tarjota mahdollisuus palvella tsaarin armeijassa. Mutta jos tuolla alueella sitten olisi niitä sosiaalisia ongelmia, niin silloin nuo alueen lapset voitiin ottaa huostaan, ja heistä kasvatettaisiin tsaarin santarmeja, joiden tehtäviin kuuluisi esimerkiksi mielenosoitusten tukahduttaminen. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi nykyaikaisen tutkijan työ poikkeaa Lönnrotin ajan tutkimuksista, niin tietenkin metodologia on aivan sama. Ihmisiä kannustetaan tuolloin avautumaan tutkijoille, ja kertomaan heille tarinoita oman alueensa perimätiedosta. Tuota metodologiaa käyttävät muuten myös poliisit, jotka esiintyvät joskus kansantarinoiden kerääjinä hankkiessaan tietoja jostain rikoksista.

Samaa tekevät myös esimerkiksi NICAP:in kaltaisten järjestöjen tutkijat, jotka tietenkin hankkivat ihmisiltä tietoja esimerkiksi taivaalla näkyvistä valoista sekä oudoista esineistä. Tutkijoiden tehtävänä on selvittää myös sellaisia asioita, miksi jonkun paikan nimi on “Vesikansa”, vaikka se on sisämaassa oleva kunta. Mielestäni nimi “Vesikansa” on sikäli sopimaton tuon alueen nimeksi, että sillä ei ole näennäisesti mitään tekemistä alueella olevien luonnonmuodostumien tai muiden erityispiirteiden kanssa, jonka avulla sen synty voitaisiin jäljittää alueella vallitsevaan silmiinpistävään piirteeseen.

Toki Turku ja Hamina ovat sikäli erikoisia, että tuon kaltaiset nimet ovat keinotekoisia, ja esimerkiksi “Hamina” on oikeastaan ilmeisesti väännetty sanasta “Havina”, mikä saattaa merkitä sitä, että jos kaupungin nimen ovat antaneet venäläist, niin se ehkä tulee sanasta “Historian havinaa”. Tämä ehkä tarkoitti sitä, että kun jälkeen jos venäläiset pääsisivät tuon kohteen yli, olisi Ruotsin valta maassamme “historiaa”. Vesikansan tapainen paikannimi tietenkin olisi sopivampi meren lähellä olevalle kunnalle tai alueelle, koska tuolloin nimi voitaisiin jäljittää johonkin kalastajiin tai muuten pitkään merellä oleviin heimoihin tai kansoihin, mutta tuo asia on varsin erikoinen siksi, että se on annettu sisämaassa olevalle kunnalle. Tuossa kunnassa ei muuten ole mitään kovin suuria järviä, mikä sitten selittäisi tuollaisen omituisen nimen.

Yleensä kunnan nimi tulee jostain paikasta tai muuten silmäänpistävästi näkyvästä  asiasta. Vesikansa on näet sellainen nimi, mikä tulee ilmeisesti jonkun alueen kansan huomiota herättävästä  piirteestä, mutta miten tuollainen sana kuin “Vesikansa” on päätynyt Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan nimeksi on merkillinen asia. Kun puhutaan kunnan nimeämisestä niin tietenkin se saa nimensä joko jonkun lääninherran mukaan.

Eli kun aluetta nimetään, niin ensin katsotaan historiasta, että olisiko siellä joku henkilö tai asia, mikä on ollut vakiintuneesti käytössä tietystä maa-alueesta. Ja kun Ruotsin kuningas antoi aatelisille maita lahjaksi, niin silloin jos aluetta ei oltu nimetty valmiiksi, niin se sai nimen tuon aatelismiehen mukaan. Joten olisiko sitten Helsinki saanut nimensä “Van (tai von) Helsing”-nimisen aatelismiehen mukaan?

Kas siinä vasta pulma, kun paikannimien historiaa aletaan jäljittää.  Sellainen nimi kuin Helsing muuttuisi kyllä ihmisten puhekielessä muotoon “Helsinki”, jos ajatellaan sitä, miten esimerkiksi karjalan murteessa “ng” muuttuu muotoon “nki”, jolloin Helsing muuttuisi muotoon Helsinki. Tämä kirjoitus on sitten vain ajatelma, mutta kuitenkin se panee ajattelemaan, että ehkä “Draculan” kirjoittaja Bram Stoker on tuntenut jonkun hollantilaisen nimeltään “Van Helsing”. Mutta toki hän on tuon nimen sankarilleen ottaa myös jostain 1800-luvun  turisti-oppaasta, missä esitellään tuolloin vielä Venäjän yhteydessä olleen alueen pääkaupunkia.

Kuitenkin tarinoita kerätään edelleen, ja tietenkin osa niistä on erittäin mielenkiintoisia. Kuitenkin vielä nykyäänkin tutkijat ovat paljolti tuollaisen Lönnrotin aikaan käytössä olevan työtavan varassa, vaikka tietenkin nykyään on olemassa erilaisia Web-sivuja sekä sähköposteja, joiden avulla voidaan suurelle ryhmälle lähettää lomakkeita, millä tietoja kerätään ihmisten perimätietona kulkevista tarinoista. Kuitenkin tuollainen lomake ei korvaa koskaan teemahaastatteluja, ja se että ihmiset avautuvat tutkijoille vaatii tietenkin asiallista käytöstä.  

Ajattelen usein sitä, mitä epäpätevät tutkijat ovat saaneet aikaan Tyynellä Valtamerellä, niin en usko että nuo epäeettisiä metodeja kuten oopiumin avulla tapahtuvia  uskotteluja siitä, että tutkija on joku jumala, on aiheuttanut sellaisia asioita, että joidenkin saarten rannikolla on vastassa nuolisade, jonka tarkoitus on häätää nimenomaan eurooppalaisia pois saarten rannoilta. Eli toiminnassaan epäeettisiä keinoja käyttävät tutkijat ovat hyvin ilmeisesti vastuussa siitä, että esimerkiksi erään saaren rannalla on vastassa kuolemantuomio sekä myös niistä ruumiista mitä tuo “sentinel”  heimo on tehnyt kyseisen saaren rannalla.  

http://tutkijantyo.webnode.fi

Kenen omaisuutta Kalevala oikeasti olisi, on kysymys, joka aina välillä mietityttää ihmisiä. Eli olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa noille esiintyjille palkkioita, ja veikö hän heiltä leivän suusta, kun hän kirjoitti muistiin tuon kansalliseepoksemme

Kansallisromantiikka on asia, mistä olen kirjoittanut todella paljon, ja tulen siihen vielä ehkä useasti palaamaan. Kaikki me haluamme olla suurmiesten lapsia sekä myös suurten kansojen jälkeläisiä.  Suurin osa meistä normaaleista  ihmisistä ajattelemme, että tuollainen perimä tekisi meistä jotenkin erilaisia niin tavallisessa arkisessa maailmassa, jossa kuitenkin luemme paljon suurten persoonien teoista.

Kukapa meistä ihmisistä ei olisi salaa etsinyt omia piirteitään historiallisista suurmiesten tauluista, joiden on ollut tarkoitus ikään kuin toimia tuon kuvaamansa henkilön henkilöllisyystodistuksena. Siis tässä en puhu kaupallisesta hyötymisestä enkä juridiikasta vaan puhtaasti siitä, että jonkun valokuvien henkilön kasvot muistuttavat omaamme. Silloin tällöin jotkut alkavat sekoittaa tähän kysymykseen esimerkiksi huijareita tai muita vastaavia henkilöitä.

Se että omat kasvonpiirteet löytyvät jonkun historiallisessa kuvassa esiintyvän henkilön kasvoista on tietenkin mieltä kiehtova ajatus. Vaikka kuvassa ollut henkilö olisi “vain” joku uudisraivaaja lännen risukoista, niin siitä kuvasta varmasti keskustelua sitten seuraa iltasella, ja ainahan ihminen voi sitten miettiä sitä, mitä tuon kaukaisen esi-isän jälkeläisistä on tullut, ja mitä he sitten ovat uuden isänmaansa puolesta tehneet.

Kuitenkin Kalevalan tapauksessa sitten on puhuttu siitä, että kuinka paljon sillä kirjalla oikeastaan on ollut arvoa kansallisen itsetunnon ja muiden meidän itsenäistymiseemme johtaneisiin tapahtumiin. Kuitenkin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle sellainen asia, että Lönnrot ei noita tekstejä oikeastaan ole koskaan itse väittänyt keksineensä, mikä tietenkin on yleisesti tiedossa. Kuitenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Kalevalassa ei ole lähdeluetteloa. Tai tietenkin Lönnrot mainitsee muutamia runonlaulajia kuten Juhana Kainulaisen sekä vienankarjalaisen runonlaulajan (1), mutta ei Kalevalan kokoaja niitä kaikkia varmasti näiltä kahdelta mieheltä kuullut. Tai sitten heillä oli harvinaisen laaja runokokoelma käytössään.

Siis tarkoitan luetteloa, missä näkyisi selvästi se, että ketä runonlaulajia tuo kajaanin piirilääkäri on käynyt haastattelemassa sekä missä haastattelu on tapahtunut. Siis täydellinen selvitys olisi käsittänyt myös kuvauksen siitä, missä olosuhteissa tuo runon merkitseminen muistiin olisi tapahtunut, eli olisiko kyseessä ollut ehkä joku tanssitapahtuma tai ehkä jossain tavernassa tapahtunut esitys. Sekä tietenkin se, että onko tuo runonlaulaja saanut ehkä korvausta esityksestä, joka on kuitenkin tehty kaupallista jakelua varten.

Ja kertoiko Lönnrot heille, että aikoi painattaa nuo tekstit kirjan muotoon. Nuo esitykset olivat sitten tietenkin  runonlaulajien perimätietoon perustuvia asioita, ja jos ne on kirjoitettu muistiin, sekä myyty eteenpäin kirjana, niin silloin on leipä saattanut lähteä esiintyjän suusta. Lisäksi muistaisin erään sokean runonlaulajan kuvan, missä tuo mies tutkii Kalevalaa. Ihmettelen että onko tuo mies sitten oikeasti kuitenkin nähnyt jotain, koska hän tuota kirjaa oli selannut, vai oliko visuaalisesti tyylikäs mutta myös pinnoiltaan sileä painotuote sitten vain tuntunut erilaiselta kuin muut pinnat hänen käsissään. Kuitenkin uskon että ainakin ainakin jotkut tuon ajan muusikoista saattoivat teeskennellä sokeaa, jotta heidän ei tarvitse tehdä muita töitä tai ehkä se vain lisäsi esityksen tehoa.

Toisaalta myös Ohranan virkailija saattoi esittää sokeaa, jotta häneen ei kiinnitettäisiin huomiota. Ja ehkä myöhemmin sitten myös sitä peiteltiin, että suuri runonlaulajien ammattikunta oli lukenut tekstinsä Kalevalasta. Mutta kun tuota kirjaa mietin, ja sen sisältöä tutkin, niin voisi olla niin, että tuo kirja kuitenkin on jossain määrin muokattu niin, että sitä on käytetty propaganda-aseena, millä suomalaisten kansallistunnetta on kohotettu, jotta Venäjän asemaa Itämerellä on  voitu heikentää. Samoin Pietarin lähelle on saatu tuolloin muodostettua vastarintapesäke, jonka kautta Saksan keisarillinen esikunta saattoi muodostaa astinlaudan, kun se suuntasi suunnitelmissaan iskua kohti Pietaria.

(1) https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot