Immateriaalisen tuotteen varastaminen on ainainen ongelma

      Joskus tuntuu että yrittäjä tavoittelee Kuuta taivaalta

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kehutun-yrityksen-toimitusjohtajalle-vankeusrangaistus-mursi-nuorten-start-up-unelman-kaikki-sanoivat-ettei-ideoita-voi-varastaa/6777030#gs.0OSdS7w


Kimmo Huosionmaa



Kun start-up yritykseltä varastetaan sen tuote- tai liikeidean, niin edessä on hyvin ikävä oikeustaistelu. Itse joskus ihmettelen, että kuinka usein tällainen tapaus jää oikeastaan ilmoittamatta? Kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä vastakkain ovat start-up-yritys sekä ehkä alalla pitkään ollut yrittäjä, niin silloin tietenkin eteen tulee tilanne, jossa punnitaan luottamus sekä rohkeus lähteä ajamaan omaa asiaa, ja hakemaan oikeutta oikeusistuimesta. Tuo idean varastanut henkilö saattaa käyttää asemaansa hyväkseen, ja kysyä suoraan, että kumpaa mahdetaan uskoa? Ja tuolloin pitää tietenkin muistaa se, että tuollainen ihminen on jotenkin kokenut asemansa vahvaksi, kun on tämän teon tehnyt.



Jos puhutaan pitkään alalla olleesta toimijasta, niin silloin eteen tulee tilanne, missä osaa tuon start-upin työntekijöistä lahjotaan olemaan lähtemättä oikeuteen, tai että heidät palkataan toisen yhtiön palvelukseen, kun taas toimitusjohtaja saa lähteä. Tuollainen asia varmaan katkoo monia ystävyyssuhteita, kun toiset kokevat saavansa tämän “vanhan yhtiön” palveluksessa varman tuoton, ja tietenkin start-up voi olla omalle vaimollekin hiukan haastava asia. Tuolloin saatetaan kokea, että toinen ei ole mitään, kun hänellä ei ole rahaa, ja sitten myös vaimo lähtee pois kotoa. Nimittäin start-up on asia, mikä vaatii todella paljon töitä, ja siitä saatava tulo on ehkä hyvin pieni.





Samoin start-upien toimistot eivät ehkä ole kovin vakuuttavia, ja silloin eteen saattaa tulla sellainen kysymys, että “miksi sinun miehelläsi ei ole oikeaa toimistoa?”. Kun tuo puhuja oli hankkinut saman koulutuksen, niin hänellä oli 200 alaista, ja tietenkin ikää oli 22 vuotta. Ja samaan lauseeseen lisätään sellainen upea asia, että puhuja tuntee miljoonia asiantuntijoita, joilla on sama koulutus, mutta 20 vuotta työkokemusta, niin siksi kannattaisi vaikka lähteä siivoamaan. Näet insinöörejä sekä tradenomeja kasvaa joka puussa, joten miksi tuo vaimo sitten viettää aikaa moisen luuserin kanssa? Hän voisi vaihtaa vaikka uuden Mersun omistavaan yhtiön johtajaan, mieluummin kuin jatkaa kyseisen miehen kanssa.





Tässä ylhäällä on sitten tällainen tapaus taas kerran, ja kyseinen asia sitten on yleensä sellainen, mikä varmasti nostaa tunteita pintaan. Kun keskustellaan ideoista sekä tuotteista, niin silloin tietenkin voidaan aina välillä kysyä, että voiko niitä lain mukaan varastaa? Kun puhutaan tuotteen tai siihen kuuluvan dokumentoinnin varastamisesta eli kopioimisesta ilman lupaa, niin silloin tietenkin voidaan keskustella myös tekijänoikeuksista sekä immateriaalioikeuksien varastamisesta sekä myös plagioinnista. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen tapaus käsitellään samaan tapaan kuin esimerkiksi taideväärennöksen myyminen sekä kaikki muu kopioihin liittyvä rikollisuus. Kun ihminen tekee luovaa työtä, niin hänelle kuuluu sellainen asia kuin korvaus tekemästään työstä.



Ja jos ihminen ottaa omin lupineen käyttöön esimerkiksi koneita, niin hän on velvollinen korvaamaan tämän asian omalle työnantajalleen. Se tarkoittaa sitä, että aina jos lainaa työnantajan tavaroita, niin silloin pitää ilmoittaa, jos esimerkiksi työkalua halutaan käyttää omassa yhtiössä. Nimittäin jos työkaluja saa lainata, niin silloin pitää tietenkin mainita, että saako niitä käyttää työhön, josta saa palkkaa. Nimittäin millään työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa toisen yhtiön työkaluja, joten tällainen asia tuli tässä vielä mieleeni.



Kun keskustellaan kaiken maailman yrityshautomoista sekä muista vastaavista kursseista, niin silloin tietenkin noiden kurssien tasoon vaikuttaa ehkä sellainen asia, että joku saattaa varastaa toisten yritysideoita omaan käyttöönsä. Tuollainen tilanne saattaa tulla eteen silloin kun joku hyvännäköinen yritys on esittelyssä esimerkiksi jossain yrittäjäkursseilla. Tuolloin tietenkin on olemassa tilanne, missä kiusaus voi nousta erittäin suureksi, ja silloin joku opiskelija saa sitten päähänsä varastaa tuon yhtiön yritysidean itselleen.



Siinä sitten kyllä syyllistytään plagiointiin, kun käy niin, että joku sitten ottaa tuon yritysraportin itselleen, sekä alkaa hyödyntää sitä ilmoittamatta tästä muille. Samoin sitten aina välillä käy niin, että joku ryhmän jäsenistä sitten ottaa raportin omiin nimiinsä, ja käy sen perusteella hakemassa starttirahaa. Tuolloin tietenkään kukaan muu ei saa tietää, että tämä raportti on oikeastaan muiden tekemä, ja sillä sitten lähdetään asioimaan pankkiin. Kyseinen asia saattaa vaikuttaa hyvin upealta, mutta siinä on kyllä kyse varkaudesta,



Tällaisia asioita aina silloin tällöin tapahtuu myös taiteilijoiden piireissä. Noissa surullisissa tapauksissa esimerkiksi bändin yksi jäsen saa päähänsä ottaa kaikki yhtyeen sanoitukset mukaansa, sekä perustaa oman joukon. Noissa tapauksissa saattaa kyseessä olla vaikkapa saunailta, jossa joku saa päähänsä lähteä hakemaan omaa rahaa esimerkiksi siivouksesta. Tällöin nuo sanoitukset sitten saavat lähteä esimerkiksi kiukaan pesään, koska ne eivät sovi yhden jäsenen itselleen suunnittelemaan elämäntyyliin. Joten siinä sitten menee yhtyeen mahdollisuudet saman tien. Tämäkin voi olla yksi tie, johon luovan työn tekeminen päättyy ilman varoitusta.



https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kehutun-yrityksen-toimitusjohtajalle-vankeusrangaistus-mursi-nuorten-start-up-unelman-kaikki-sanoivat-ettei-ideoita-voi-varastaa/6777030#gs._hxZqzE

https://kirjabloggaus.blogspot.fi

Kenen omaisuutta Kalevala oikeasti olisi, on kysymys, joka aina välillä mietityttää ihmisiä. Eli olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa noille esiintyjille palkkioita, ja veikö hän heiltä leivän suusta, kun hän kirjoitti muistiin tuon kansalliseepoksemme

Kansallisromantiikka on asia, mistä olen kirjoittanut todella paljon, ja tulen siihen vielä ehkä useasti palaamaan. Kaikki me haluamme olla suurmiesten lapsia sekä myös suurten kansojen jälkeläisiä.  Suurin osa meistä normaaleista  ihmisistä ajattelemme, että tuollainen perimä tekisi meistä jotenkin erilaisia niin tavallisessa arkisessa maailmassa, jossa kuitenkin luemme paljon suurten persoonien teoista.

Kukapa meistä ihmisistä ei olisi salaa etsinyt omia piirteitään historiallisista suurmiesten tauluista, joiden on ollut tarkoitus ikään kuin toimia tuon kuvaamansa henkilön henkilöllisyystodistuksena. Siis tässä en puhu kaupallisesta hyötymisestä enkä juridiikasta vaan puhtaasti siitä, että jonkun valokuvien henkilön kasvot muistuttavat omaamme. Silloin tällöin jotkut alkavat sekoittaa tähän kysymykseen esimerkiksi huijareita tai muita vastaavia henkilöitä.

Se että omat kasvonpiirteet löytyvät jonkun historiallisessa kuvassa esiintyvän henkilön kasvoista on tietenkin mieltä kiehtova ajatus. Vaikka kuvassa ollut henkilö olisi “vain” joku uudisraivaaja lännen risukoista, niin siitä kuvasta varmasti keskustelua sitten seuraa iltasella, ja ainahan ihminen voi sitten miettiä sitä, mitä tuon kaukaisen esi-isän jälkeläisistä on tullut, ja mitä he sitten ovat uuden isänmaansa puolesta tehneet.

Kuitenkin Kalevalan tapauksessa sitten on puhuttu siitä, että kuinka paljon sillä kirjalla oikeastaan on ollut arvoa kansallisen itsetunnon ja muiden meidän itsenäistymiseemme johtaneisiin tapahtumiin. Kuitenkin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle sellainen asia, että Lönnrot ei noita tekstejä oikeastaan ole koskaan itse väittänyt keksineensä, mikä tietenkin on yleisesti tiedossa. Kuitenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Kalevalassa ei ole lähdeluetteloa. Tai tietenkin Lönnrot mainitsee muutamia runonlaulajia kuten Juhana Kainulaisen sekä vienankarjalaisen runonlaulajan (1), mutta ei Kalevalan kokoaja niitä kaikkia varmasti näiltä kahdelta mieheltä kuullut. Tai sitten heillä oli harvinaisen laaja runokokoelma käytössään.

Siis tarkoitan luetteloa, missä näkyisi selvästi se, että ketä runonlaulajia tuo kajaanin piirilääkäri on käynyt haastattelemassa sekä missä haastattelu on tapahtunut. Siis täydellinen selvitys olisi käsittänyt myös kuvauksen siitä, missä olosuhteissa tuo runon merkitseminen muistiin olisi tapahtunut, eli olisiko kyseessä ollut ehkä joku tanssitapahtuma tai ehkä jossain tavernassa tapahtunut esitys. Sekä tietenkin se, että onko tuo runonlaulaja saanut ehkä korvausta esityksestä, joka on kuitenkin tehty kaupallista jakelua varten.

Ja kertoiko Lönnrot heille, että aikoi painattaa nuo tekstit kirjan muotoon. Nuo esitykset olivat sitten tietenkin  runonlaulajien perimätietoon perustuvia asioita, ja jos ne on kirjoitettu muistiin, sekä myyty eteenpäin kirjana, niin silloin on leipä saattanut lähteä esiintyjän suusta. Lisäksi muistaisin erään sokean runonlaulajan kuvan, missä tuo mies tutkii Kalevalaa. Ihmettelen että onko tuo mies sitten oikeasti kuitenkin nähnyt jotain, koska hän tuota kirjaa oli selannut, vai oliko visuaalisesti tyylikäs mutta myös pinnoiltaan sileä painotuote sitten vain tuntunut erilaiselta kuin muut pinnat hänen käsissään. Kuitenkin uskon että ainakin ainakin jotkut tuon ajan muusikoista saattoivat teeskennellä sokeaa, jotta heidän ei tarvitse tehdä muita töitä tai ehkä se vain lisäsi esityksen tehoa.

Toisaalta myös Ohranan virkailija saattoi esittää sokeaa, jotta häneen ei kiinnitettäisiin huomiota. Ja ehkä myöhemmin sitten myös sitä peiteltiin, että suuri runonlaulajien ammattikunta oli lukenut tekstinsä Kalevalasta. Mutta kun tuota kirjaa mietin, ja sen sisältöä tutkin, niin voisi olla niin, että tuo kirja kuitenkin on jossain määrin muokattu niin, että sitä on käytetty propaganda-aseena, millä suomalaisten kansallistunnetta on kohotettu, jotta Venäjän asemaa Itämerellä on  voitu heikentää. Samoin Pietarin lähelle on saatu tuolloin muodostettua vastarintapesäke, jonka kautta Saksan keisarillinen esikunta saattoi muodostaa astinlaudan, kun se suuntasi suunnitelmissaan iskua kohti Pietaria.

(1) https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot

Oikeusvaltion tai oikeuden toteutuminen EU:ssa ei välttämättä ole aivan selvää esimerkiksi tekijänoikeuksien kohdalla, jos työn tai tuotteen tekijänä on vaikka lapsi tai autisti

Oikeusvaltio ei ehkä toteudukaan  euroopassa niin kuin sen pitäisi toteutua, koska esimerkiksi viranhoito voi asettaa ihmisen eriarvoiseen asemaan muihin ihmisiin nähden. Eli jos vaikka poliisi tai sotilas joutuu laittoman tarkkailun kohteeksi, niin hän ei ehkä pääse samalla tavoin tekemään asiasta rikosilmoitusta kuin normaali ihminen. Tuossa tapauksessa hänet voidaan pakottaa allekirjoittamaan asiakirjoja, joiden mukaan tuo henkilö sitoutuu pitämään kotiinsa kohdistuvan tarkkailun salaisena, ja tuollaista asiaa kuin virka-asema voidaan käyttää helposti siihen, että henkilö ei edes saa nähdä omaa juttuaan käsitteleviä asiakirjoja.

Tuossa tapauksessa usein vedotaan siihen, että asiakirjoissa näkyy esimerkiksi sisäistä tutkintaa hoitavien poliisien nimiä, ja tuolloin sitten vedotaan noiden poliisien turvallisuuden puolesta. Samoin asianajajien puhelimiin tulleiden puheluiden kuunteleminen on hiukan kiusallista. Eli asiakkaan ja lakimiehen väliset keskustelut ovat luottamuksellisia eikä niitä saa kuunnella. Mutta jos poliisi epäilee lakimiehen salaavan rikoksia tai osallistuvan rikolliseen toimintaan, niin silloin hänen puhelintaan saa kuunnella, koska lakimiehen asema ei vapauta syytteistä suoraan missään oikeusasteessa. Kun keskustellaan esimerkiksi oikeusvaltion toteutumisesta alaikäisten kohdalla, niin mielestäni juuri täysi-ikäiseksi tulleen henkilön kohdalla on olemassa suuri vaara siitä, että häntä johdetaan harhaan esimerkiksi esimiehen toimesta, ja tuolloin eteen tulee sellainen asia, kuin se ketä uskotaan ja osaako tuollainen nuori mies koskaan edes ajaa omia asioitaan mikäli häntä ei noissa asioissa edes olla neuvottu.

Tuolloin esimerkiksi syytteitä voi jäädä nousematta siksi, että henkilö ei tiedä oikeusturvaansa loukatun. Ja varsinkin nuorta henkilöä voidaan neuvoa painamaan asioita villaisella, tai sitten eteen tulee seuraamuksia kuten erottaminen työpaikasta, jos henkilö vie tapauksen lakimiehille tai hiiskuu esimerkiksi kokemastaan syrjinnästä tai eriarvoistamisesta kenellekään. Tai sitten häntä kielletään kertomasta tapauksesta kenellekään, jotta työpaikan maine ei pilaannu. Tuolla tarkoitan esimerkiksi tilannetta, missä määrä-aikaisella työsopimuksella tai vuokratyöpaikalla työskentelevältä henkilöltä on esimerkiksi YouTube videot estetty tai hänen on pitänyt leimata esimerkiksi kahvitaukoja. Tuolloin tietenkin hänen mieleensä tulee se, että mielistelemällä esimiestä voi hän ikään kuin ostaa työpaikan itselleen.

Tai sitten työnantaja on voinut määrätä Facebookin suljettavaksi, jotta hän ei siellä joutuisi kohtaamaan totuutta. Toisaalta työnantajien oikeusturva murenee sikäli, että esimerkiksi työpaikkakohtainen sopiminen lisääntyy, ja kuten olen sanonut niin on olemassa työpaikkoja, jotka eivät saa koskaan käsiinsä osaavaa työvoimaa. Eli jos vaikka joku pienen tai keskisuuren yrityksen tuote on siitä kiinni, että sen pitää saada osaavaa työvoimaa vaikkapa prototyyppiä varten, niin silloin voi käydä niin, että yhtiö ei tuota työvoimaa saa rekrytoitua, koska varsinkin pienen sekä keskisuuren start-up-yhtiön kohdalla voi käydä niin, että se ei saa rekrytoitua ketään projektiin. Toisaalta työpaikkakohtainen sopiminen varmasti suosii nimen omaan suuria yrityksiä, joilla on varaa kilpailuttaa työvoimaa, ja joilla on kaiken maailman optioita kuten ilmaisia kuntosaleja myös rivityöntekijöille tarjoilla.

Mutta suurilla yhtiöillä on myös lakimiesten armeija käytössään, eli niillä on varaa maksaa maamme huippujuristeille sopimusten laatimisesta, kun taas pienillä yhtiöillä ei ehkä tuota lakimiestä ole palveluksessaan. Ja sitten tietenkin seuraavaksi voidaan miettiä, että mitä jos tuo palkattu lakifirma tekee töitä myös jollekin kilpailijalle, joka ehkä on suuri yhtiö, ja sitten ikään kuin siirtää tuon pienen yhtiön tuotekehityksen tuloksia tuolle suurelle yhtiölle, eli tuossa taas tulee eteen sellainen vaihtoehto, että "ketä uskotaan, jos omat luomukset valuvat jonkun toisen taskuun".  Miten tuossa sitten voidaan todistaa se, että kuka on tehnyt ja mitä. Jos tuotteista tulee sitten kina, niin tuolloin voidaan mennä oikeuteen, mutta näyttö teollisuusvakoilusta pitää saada.

Joten esimerkiksi noita raportteja voidaan väittää tekaistuiksi tai päivätyn väärälle päivälle. Isolla toimijalla on aina suuri volyymi, millä se kykenee toimimaan mediassa, ja silloin se kykenee tietenkin esiintymään vakuuttavasti, eli ilmoittamaan että sen tekemistä sopimuksista on olemassa vaitiolovelvollisuus ja asiat on sitä kautta sovittu, ja "tämä nyt oli vain tämä ainoa kerta", tyyppinen latteus varmasti kuulostaa radiossa hyvältä.

Kuitenkin noita tapauksia saattaa sitten paljastua todella paljon, ja silloin ei patenttiviranomainen sekä poliisi voi muuta kuin aloittaa tutkimukset siitä, onko yhtiö hakenut tuotesuojaa muiden tekemille tuotteille. Joskus saattaa olla niin, että esimerkiksi rahan tarpeessa oleva opiskelija on joutunut myymään ideoimiaan asioita tai tavaroita esimerkiksi työharjoittelupaikkaa vastaan jollekin työnantajalle tai sitten suunnittelija on saanut noista tekemistään logoista vain kädenpuristuksia tai kahveja, kun yhtiö on niiden avulla tienannut miljoonia tai miljardeja. Tuolloin voidaan vedota sopimukseen, missä työntekijä sitoutuu työskentelemään yhtiölle tiettyyn hintaan.

Tai sitten joku opettaja voi varastaa lasten kuvaamataidon tunnilla piirtämistä kuvista dídeoita tai kokonaisia kuvia kaupalliseen käyttöön, ja jättää asian mainitsematta lapsille. Tuolloin on kyse siitä, että pitääkö lapselle maksaa noista töistä, ja pitääkö hänen saada esitellä työnsä noille ihmisille, jotka sitä haluavat käyttää omissa tuotteissaan? Kyseisestä asiaa pohditaan monissa paikoissa, missä tehdään kuvataiteeseen liittyvää työtä. Eli onko rajoittuneesti oikeustoimikelpoisen henkilön kuten lapsen tai savant-autistin työ ja siitä saatava tulo yksin hänen vain hänen sekä tuon henkilön perheen omaisuutta? Toki työn tekee tuo lapsi, joten itse olen sitä mieltä, että hänen pitää aivan itse saada päättää siitä, mitä noilla rahoilla tehdään. Ongelma on siinä että mitä jos hänen tuotteensa kysyntä loppuu ennen kuin tuo henkilö saavuttaa täysi-ikäisyyden, ja vanhemmat ovat laittaneet nuo rahat asioihin, mistä lapsi ei ehkä edes pidä.

Esimerkiksi monet savant-autistit ovat erittäin lahjakkaita piirtäjiä, ja siksi heidän tekemiään töitä halutaan esitellä myös ns. "kaupallisissa julkaisuissa". Sen tähden noiden ihmisten oikeusturva on erittäin tärkeä asia, koska tuollainen asia voi aiheuttaa hyväksikäyttöä. Eli heitä voidaan pyytää tekemään vaikka tauluväärennöksiä, ja silloin voidaan kysyä että miten rangaistuksen kanssa sitten on? Istuuko tuo ehkä hyvinkin yksinäinen sekä sosiaalisesti eristäytyvä ihminen vankilassa, koska joku sitten pyysi häntä tekemään tuon teon, vai pitäisikö vain noita pyytäjiä sitten rangaista? Kas siinä on sellainen pulma, että siitä voidaan tehdä valtavan pitkiä seminaareja, eli onko tuollainen periaatteessa aivan normaali henkilö vastuussa teostaan, jonka pyytäjä on käyttänyt hyväkseen esimerkiksi sitä, että hän ei ehkä käsitä mitä on tekemässä.

Video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=a8YXZTlwTAU