Miksi Shackleton lähti Etelämantereelle Endurancella vuonna 1914?

Kuuluisa kuva Endurancesta kun se oli
 jäänyt kiinni jäihin vuonna 1915

Kimmo Huosionmaa

Ernst Shackleton  (1874-1922) on kuuluisa tutkimusmatkailija, jonka toiminta sekä kuolema ovat tietenkin saaneet aikaan sen, että ihmiset ovat kirjoittaneet hänestä paljon, ja osassa kirjoituksia hiukan vitsaillaan siitä, kuinka tuo mies kykeni välttämään Ensimmäisen Maailmansodan. Se tietenkin liittyy hänen Endurance laivallaan tekemään tutkimusmatkaan, joka kesti vuodesta 1914 vuoteen 1917. Hän menehtyi Etelä-Georgiassa vuonna 1922 sydänkohtauksen jälkeen, ja tuo mies haudattiin sinne kauas omaisten pyynnöstä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on pohtia syitä tuohon Endurancen matkaan eikä sitä, mitä Ernst Shackleton löysi tuolta Etelämantereelta tai tarkemmin sanottuna Elefanttisaarelta, mutta jos hän jotain löysi, niin maksoiko tuo löytö hänen henkensä? Kas siinä vasta on kysymys, johon olisi mukava saada vastaus.

Hänen matkansa tarkoitusta monet ovat miettineet paljon, joten siksi nämä seuraavat rivit kirjoitan, ja ennen kuin niistä aletaan vaahdota, niin voidaan sanoa, että tuolloin vuonna 1914 maailma oli toisenlainen ja moni asia mitä nykyään pidetään itsestäänselvyytenä ei  tuolloin ollut edes valmiina, eli Albert Einstein esitteli vasta vuonna 1915 kuuluisan Yleisen suhteellisuusteoria, mikä on nykyaikaisen fysiikan kulmakivi, mutta tuolloin ei tuosta teoriasta oltu vielä aivan varmasti kuultu tieteellisten piirien ulkopuolella.

Ernst Shackleton
(1874-1922)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernest_Shackleton

Eikä tuolloin myöskään esimerkiksi satelliitteja ollut olemassakaan, joten se teki Maapallon tutkimisesta vaikeaa, ja myöskään lentokonetta ei ollut olemassa siinä merkityksessä kuin me ne ymmärrämme. Eli kun tuonne Etelämantereelle lähdettiin, niin silloin tietenkin sinne piti matkustaa laivalla, jolloin matka esimerkiksi Britanniasta saattoi kestää useita kuukausia, ja se tietenkin lisäsi tuon alueen kiehtovuutta myös taiteilijoiden silmissä, jotka kehittivät mitä erikoisimpia teorioita tuosta silloin hyvin kaukaista mannerta kohtaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Endurance

Tuolloin kehiteltiin erilaisia outoja ajatuksia siitä, millaisia asioita noihin kaukaisiin paikkoihin saattoi liittyä, ja ehkä eräs sitten taas eräs hyvin erikoinen teoria maapallon sisällä tapahtuvista prosesseista sai Shackletonin lähtemään tuonne matkalle vuonna 1914. Yksi erittäin mielenkiintoinen huomio tuosta Endurancen matkasta muuten on tehtävä, eli Shackleton astui tuonne laivaan vasta Buenos Airesissa, joten tällöin herää kysymys, että missä hän oli silloin kun Trans-Atlantic Expedition lähti Britanniasta, ja millä hän sitten tuonne Buenos Airesiiin matkusti? Miksi hän ei lähtenyt muiden miesten mukana Britanniasta?

Elefanttisaaren asema Falklandin sekä Etelä-Georgian
saariin nähden 

Eivät ne 69 Kanadasta kotoisin olevaa rekikoiraa voineet  syy tähän kesken matkaa saapumiseen olla syynä. Eli kyseessä on eräänlainen “salaliittoteoria”, joka varmasti on sikäli hyvin merkillinen, ja ainoa todiste tuon asian puolesta on se, että paikka mihin Ernst Shackleton niminen mies suuntasi löytöretken tai tutkimusmatkan vuonna 1914 liittyy siihen, että alue mihin hän suuntasi on lähes identtinen Bermudan kolmion muodon kanssa. Toisin sanoen Elefanttisaari, Etelä-Georgia sekä Falklandin saaret muodostavat vastaavan kolmion, kuin mitä Bermudan kolmion kärjet, Bermuda, Miami sekä Puerto Rico muodostavat.

Se mikä tästä teoriasta tekee hyvin mielenkiintoisen on se, että tuolloin vuonna 1914 ei tiede sekä tekniikka ollut aivan yhtä pitkälle kehittynyttä kuin nykyään, ja syy tähän outoon matkaan saattaa liittyä sellaiseen ajatukseen, että tuossa kohdassa mihin Shackleton purjehti olisi Maapallon vaipassa pyörre, mikä muodostaisi erittäin voimakkaan magneettikentän. Tuon hyvin vähän tunnetun teorian mukaan Bermudalla oleva magmapyörre olisi syy noiden laivojen sekä lentokoneiden katoamiseen, eli kun maapallo pyörii, niin silloin tiettyinä aikoina Bermudan kohdalle muodostuisi sellainen pyörre, joka joka muodostuu myös silloin, kun esimerkiksi lavuaarin tulppa avataan. Ja tuossa pyörteessä pyörivät rautahileet muodostaisivat valtavan generaattorin, joka saisi aikaan magneettikentän vääristymisen.

Tuo pyörre saisi aikaan sen, että mannerlaatan pohjassa oleva rauta irtoaisi, ja nuo rautahileet lähtevät vajoamaan kohti Maan keskipistettä, jolloin syntyy samalla hyvin voimakas sähkökenttä, joka ilmenee sähkömagneettisena ilmiönä kuten ukkosena tuolla merialueella, ja jos metallinen alus olisi tuon pyörteen päällä, niin silloin tuo valtavan voimakas magneetti vetää aluksen meren pohjaan. Shackleton olisi tuolloin etsinyt vastaavaa pyörrettä Etelämantereen läheltä, ja ajatus olisi ollut se, että koska pyörre sijaitsee Maapallon pyörimisakselin kohdalla, niin se olisi stabiili, ja jos laiva sitten varataan samalla sähkövarauksella kuin mikä muodostuu tuossa pyörteessä kieppuvien rautahiukkasten vaikutuksesta voitaisiin sitten aluksella lentää ties minne. Tuon kokeen takia piti Shackletonin sitten matkustaa kohti Antarktista.

Tietenkin tuo matka olisi peitetty kaiken maailman eläintieteellisillä tutkimuksilla, mutta kun tuota myrskyisää 1910-lukua ajatellaan, niin silloin ihmiset varmaan tällaisia asioita halusivat kokeilla, joten sen takia Shackleton matkusti kohti Etelämannerta vuonna 1914, ja hän sitten vietti tovereineen Elefanttisaarella kaksi vuotta kun hänen “Endurance”-laivansa haaksirikkoutui vuonna 1915. Hän pääsi miehineen palaamaan Eurooppaan vasta vuonna 1917, jolloin Ensimmäinen Maailmansota oli täydessä käynnissä. Tuo haaksirikko ei varmaan ollut Shackletonin syytä, mutta tietenkin tuosta asiasta käytiin paljon polemiikkia.

Tietenkin jotkut ihmiset saattoivat pitää kuuluisaa tutkimusmatkailijaa ikään kuin rintamakarkurina. Ernst Shackleton kuoli vuonna 1922 "Quest"-nimisellä laivalla sydänkohtaukseen ollessaan matkalla kohti Etelämannerta, ja tuon matkan aikana hän sai kaksi sydänkohtausta, joista ensimmäinen tapahtui Riossa ja toinen eli kohtalokas infarkti sitten sattui Etelä-Georgian edustalla. Joten sitten pitää kysyä, että miten tällä miehellä oli niin kauhean huono kunto, vaikka hän kuitenkin oli tutkimusmatkailija, ja nuo sydänkohtaukset sitten varmasti saavat aikaan sen, että tuon miehen ympärillä liikkuu kaiken maailman huhuja erilaisista murhista tai muista vastaavista asioista.

Ja tietenkin joidenkin ihmisten mukaan hän sai kaliumkloraatti-pistoksen tuon matkan aikana joka sitten merkitsee murhaa. Hän sanoi viimeisiksi sanoikseen “Sinä haluat minun aina luopuvan jostakin. Mistä toivot minun nyt luopuvan?", ja joidenkin ihmisten mielestä nuo sanat oli tarkoitettu jollekin huoneessa tai hytissä olevalle, mutta tietenkin se on vain arvailua. Kuitenkin Ernst Shackletonia voidaan pitää hyvin onnekkaana ihmisenä, joka ainakin aiheutti sen, että häntä sekä “Endurancen” miehistöä ei ainakaan sodassa näkynyt, ja hänen sotapalveluksensa rajoittui Murmanskissa tapahtuneeseen palveluna yhdysupseerina.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Sosiaalisesti sekä maantieteellisesti eristyneiden alueiden tuomista ongelmista, sekä mietintää noiden paikkojen aikaansaamista huhuista ja uskomuksista.

Hylätty valaanpyyntasema Eteläisillä Sandwich-saarilla

Sosiaalinen eristyminen aiheuttaa monia ongelmia, joita ei usein tiedosteta. Kun  henkilö on vaikkapa työssään tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa, niin silloin “alkavat herrojen elkeet tarttua renkiin". Tällä tarkoitan sitä, että noiden ihmisten tapa puhua sekä pukeutua ja käyttäytyä aiheuttavat tuolloin ikään kuin matkia niitä henkilöitä. Se johtuu ihmisen tarpeesta kuulua johonkin ryhmään. Tämä saa aikaan ilmiöitä, joissa henkilö saattaa pitää esimerkiksi aivan omituisia vaatteita täysin normaalina asiana.

Myös tatuoiminen tietenkin on osa tiettyjä alakulttuureja, ja silloin saattaa käydä niin, että henkilö alkaa hankkia jotain tatuointeja tai vastaavia asioita kuten esimerkiksi lävistyskoruja, jolloin hän saattaa normaalista “kadun miehestä" vaikuttaa hiukan erikoiselta. Jotta ihminen ei muuttuisi joksikin karikatyyriksi, pitäisi hänen pitää yhteyttä muuhun maailmaan, tai sitten voi käydä hyvin hassusti, kuten eräässä elokuvassa missä henkilöt olivat oleskelleet autiolla saarella kymmeniä vuosia, kun heidän Concorde-matkustajakoneensa oli pudonnut jonnekin kauas Tyynelle valtamerelle, josta he eivät tietenkään saaneet sitten radioyhteyttä muuhun maailmaan.

Jos ihminen tai pikemminkin ihmisryhmä elää vuosikausia jossain saarella, niin silloin käy niin, että nuo henkilöt alkavat muodostaa omaa yhteisöllistä kulttuuriaan, jossa saattaa olla samanlainen laki voimassa kuin muualla, mutta rangaistukset saattavat olla esimerkiksi aivan meidän yhteiskunnassamme. Kun puhutaan johtajuudesta, niin monissa tuollaisissa katastrofielokuvissa ottaa esimerkiksi lentokapteeni ryhmän eloonjääneitä ikään kuin komentoonsa, ja siitä seuraa hiukan hupaisia tilanteita. Näet vaikka lentokapteeni tietenkin on lentokoneen korkein auktoriteetti sen lentäessä, niin kuitenkaan hänen osaamisensa ei varmaan ole maassa korvaamatonta.

Toki on hienoa osata kommunikoida lennonjohdon kanssa, ja pitää päällä valkoista paitaa, missä on hienoja viivoja olkaimissa, mutta kuitenkin muilla ihmisillä varmaan on sitä oikeaa osaamista, jos ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa lentokone putoaa viidakkoon, ja sieltä pitää sitten päästä pois, kun etsijät eivät osaa konetta jostain kumman syystä etsiä. Kun mietitään sitten sitä, kuinka esimerkiksi Tyynen valtameren saarilta päästäisiin oikeasti pois, niin silloin tietenkin pitää kaikkien henkilöiden osallistua tärkeimpään mahdolliseen toimintaan, eli aluksen rakentamiseen, joka sitten vie henkilöt pois tuota kaukaiselta korallisaarelta.

Tuon takia sitten on ainakin Hollywoodin filmiväen mielestä tärkeää, että lentokapteeni johtaa tuota ryhmää, koska hänen navigointitaitojaan varmaan tarvitaan tuolla matkalla yli aavan meren, ja silloin olisi mukavaa osata navigoida. Kun mietitään tilannetta jossa miehistö olisi purjehtinut tuhansia  kilometrejä, niin silloin olisi hiukan noloa, jos siinä 50 kilometrin päässä jostain asutuskeskuksesta sitten he nääntyisivät kuoliaaksi. Ja noin voi oikeasti muuten tapahtua, jos heidän purtensa sattuisi päättämään purjehduksen “Luurankorannikolle”, jossa ei kovin mukavaa olisi varsinkaan yöllä.

Mutta tietenkin on olemassa tapaus, missä haaksirikkoinen meinasi menehtyä vain muutamia kilometrejä ennen pelastusta. Kyseessä oli Shackletonin epäonninen retki Etelämantereelle vuonna 1916, kun hän lähti parin miehensä kanssa hakemaan apua Etelä-Georgian saarelta, ja tuo merimatka oli tietenkin navigointitaidon mestarinäyte, mutta tuo ryhmä melkein kohtasi loppunsa ennen kuin se pääsi Norjalaiselle valaanpyyntiasemalle, koska sen johtaja unohti, että tuo valaanpyyntiasema oli tuon saaren vastakkaisella puolella. Ja pitkä merimatka oli supistanut noiden miesten liikunnan minimiin, joten he eivät kovin hyvin olleet valmistautuneet ylittämään tuota saarta, joka näyttää kartalla melko pieneltä, mutta paikan päällä se paljastuu melko suureksi maakaistaleeksi.

 Itse olen kyllä miettinyt, että mistä Shackleton nyt ylipäätään tiesi olevansa tuolla saarella, joka on todella eristyneimpiä paikkoja maailmassa. Etelä-Georgia nousi aikoinaan otsikoihin, kun Falklandin sodan aikaan Brittien pommikoneet nousivat sieltä pommittamaan Argentiinalaisia kohteita. Mutta kuitenkin ihmettelen sitä, että mistä Shackleton tuolloin tiesi, että hän osaisi sitten purjehtia tuolla kuuluisalla pelastusveneellään juuri Etelä-Georgiaan, jossa sitten sai kuulla, että Euroopassa riehui sota. Kun mietitään sitä, mitä esimerkiksi tuo matka merkitsi Shackletonille itselleen, niin tietenkin siinä oli käynyt niin, että häntä ei tuon Etelämantereella tapahtuneet haaksirikon jälkeen voitu sattuneista syistä lähettää rintamalle, ja tietenkin häntä kritisoitiin tästä asiasta. Mutta kuitenkaan hän ei tietenkään mitään rangaistusta saanut, koska hänen laivaansa ei tuolloin saatu yhteyttä, jotta tuolle miehelle voitiin kertoa, että ensimmäinen maailmansota oli alkanut. Kun hänen myöhempiä vaiheitaan ajatellaan, niin oli ikävä asia, että tuo mies alkoi ryypätä, mutta kuitenkin hän oli johtajuuden henkilöitymä.

Oli hän sitten pelkuri tai ei, niin tuo kuuluisa “Polar expedition” oli sikäli onnekas, että kukaan noista miehistä ei kuollut tuolla kaukana etelässä. Mutta se minua hiukan ihmetyttää, että koska Shackletonilla oli muka sydänvika, niin miten hän kuitenkin tuon kuuluisan tutkimusmatkansa sitten hoiti kunnialla loppuun, ja miten se ei sitten koskaan vaikuttanut hänen työhönsä ennen kuin sotaan piti lähteä. Toisin sanoen Shackleton palasi Lontooseen vuonna 1917, ja hänet sitten lähetettiin tekemään brittien propagandaa Etelä-Amerikkaan ja Murmanskissa hän toimi huoltoupseerina. Eli mitään kovin tärkeitä tehtäviä brittilaivasto ei tuolle miehelle sitten enää löytänyt. Hiukan omituista sitten on se, kuinka nuo Norjalaiset antoivat kyseisille briteille apuaan, koska sodan aikaan heiltä odotettiin puolueettomuutta. Ja teknisesti ottaen Shackleton oli tietenkin toisen sotijaosapuolen merivoimien palveluksessa, joten tuollaisen miehen auttaminen olisi sitten voinut merkitä sitä, että joku olisi sitten syyttänyt Norjaa puolueettomuutta koskevien sopimusten rikkomisesta.

Jos tuolla eteläisellä merellä olisi partioinut saksalainen kaapparialus, niin silloin olisi voinut tulla juttua siitä, että norjalainen valanpyyntiasema oli majoittanut nuo britit.  Kuitenkin tällaiset poikkeukset vahvistavat säännöt: koskaan ei mikään ole niin varma kuin epävarma, ja itse olen sitä mieltä, että mikä hyvänsä laivasto varmaan olisi hyötynyt molemmissa maailmansodissa etelämantereella olevista tukikohdista, joista käsin ne olisivat voineet suorittaa operaatioitaan salaa uteliailta katseilta. Kun puhutaan siitä, että joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi USA:lla on salaisia ase- ja lentokoneita koskevaa suunnittelutyötä tekeviä laitoksia esimerkiksi etelänavalla, niin tietenkin tuollainen laitos olisi hyvä piilottaa esimerkiksi juuri tuonne maailman eristyneimpaan maanosaan. Siellä ei varmaan olisi kovin paljoa silmiä, jotka voisivat nähdä liikaa.

Ja tietenkään ei kuka hyvänsä edes pääse koko mantereelle, saatikka sitten esimerkiksi Eteläisille Sanwichsaarille, jotka ovat vielä eristyneempiä paikkoja kuin itse etelämanner. Eli pääsy tuonne luonnontilassa olevalle mantereelle on todella tarkoin kontrolloitua toimintaa, eikä sinne varmasti tehdä turistimatkoja. Joten sen takia tuo manner tarjoaisi loistavat puitteet esimerkiksi koelentokoneiden lennättämistä varten, ja siksi keskustelut noista salaisista tukikohdista eivät ole aivan humpuukia. Etelämantereella työskentelevät henkilöt eivät voisi lähettää salaisuuksiaan täysin vapaasti, vaan kaikki tiedonsiirto kulkee silloin satelliittien kautta, minkä takia NSA voisi tarkkailla kaikkea, mitä tuolta mantereelta lähetetään.

marxjatalous.blogspot.fi