Miksi ruotsalaisissa lähiöissä vihataan poliiseja, ja miksi siellä on niin paljon syrjäytyneitä nuoria?

Ruotsalaisten poliisien pelko siitä, että lähiöissä heitä kohti hyökätään on varmaan aivan oikeutettu, mutta sitten voidaan samantien lähteä kysymään, että miten näin on päässyt tapahtumaan tuolla kansankodissa, jonne kuka hyvänsä oli aikoinaan tervetullut? Miten nimenomaan siirtolaisnuoret ovat oppineet jotenkin vihaamaan poliiseja? Ja mistä sitten on lähtöisin sellainen toimintamalli, missä poliisia kohti aletaan heittelemään kiviä ja puhkomaan poliisiauton renkaita? Syy lienee siinä, että 1960- ja 70-luvuilla tuonne länsinaapuriimme lähti paljon ihmisiä helpon rahan toivossa, ja työllisyys oli taattu nimenomaan tuon maan moninaisessa tekstiili- sekä autoteollisuudessa lähinnä mekaanisissa töissä, jotka eivät vaadi mitään koulutusta. Ja tuo lähes varma työpaikka esimerkiksi Volvon tehtaalla sai paljon ihmisiä lähtemään myös Suomesta Ruotsiin, ja tietenkin Ruotsin valtion noususuhdanne sai aikaan sen, että myös pidemmältä tultiin tuohon maahan tekemään töitä, joita kukaan muu ei viitsinyt lähteä tekemään.

Mutta tietenkin sitten eteen tuli tilanne, missä nämä usein kouluttamattomat siirtolaiset sitten saivan päähänsä hankkia lapsia, ja koska he eivät mitään koulutusta olleet saaneet, niin tietenkin tuo lapsi kasvatettiin ikään kuin vieroksumaan kouluja, ja sitten alkoi myös Ruotsissa rakennemuutos, kun esimerkiksi Volvon tehtaille hankittiin automatisoidut tuotantovälineet eli robotit, ja muitakin ennen niin varmoja työtehtäviä alettiin koneistaa tai ulkoistaa muihin maihin. Ja tuolloin kävi se, mitä kukaan ei varmasti ottanut huomioon eli juuri siirtolaisia alkoi jäädä työttömiksi, koska tehtäviä mitä heillä teetettiin ei enää ollut olemassakaan. Ja sitten tietenkin heidän lapsensa olivat myös ongelmallisia, koska varsinkin muslimeilla on hyvin jyrkkä suhtautumistapa nimenomaan länsimaiseen kulttuuriin sekä sen tunnusmerkkeihin. Samoin se että nuo nuoret ovat toki syntyneet Ruotsissa, mutta he eivät ole käyneet kouluja tekee tilanteesta jotenkin hankalan.

Se että kenenkään ei ole pakko mennä ammattikouluun varmasti on aikoinaan kuulostanut hienolta asialta, koska sitten henkilö pääsi suoraan peruskoulusta työelämään tienaamaan rahaa noissa varmoissa siivoojan työpaikoissa, joissa heidän vanhempansakin ahersivat. Mutta tilanne on sitten toinen, kun ihminen joutuu itse hakemaan töitä sekä maksamaan itse elämisensä. Silloin varmasti tuntuu siivoojan palkka todella pieneltä, ja koska työpaikkoja ei aina ole, niin silloin tuollainen nuori ajautuu vaikeuksiin. Se että Ruotsi otti 1970-80-luvuilla paljon siirtolaisia oli todella upea ajatus, mutta silloin kukaan ei tajunnut, että noiden siirtolaisten virta tai heidän lapsensa päätyisivät sosiaalitoimiston luukulle asioimaan, aiheutti sen että noissa siirtolaisten kansoittamissa lähiöissä sitten sosiaaliset ongelmat ovat todella suuria. Ja kun ihmisellä ei ole koulutusta, niin töihin pääseminen on todella vaikeaa.

Ja se että nuo nuoret sitten ovat lähinnä omissa ryhmissään ja puhuvat lähinnä heidän omaa kieltään varmasti aiheuttaa sen, että vaikka he ovat Ruotsissa syntyneitä, niin noiden henkilöiden kielitaito on puutteellista. Samoin se että he eivät ole muiden kuin oman etnisen ryhmänsä edustajien kanssa saa aikaan sen, että siellä ikään kuin "tyhmyys tiivistyy". Tarve kaveripiirissä pysymiseen on nuorilla niin voimakas, että he sitten ikään kuin alkavat ikään kuin puolustaa kavereitaan, ja hyökätä virkavaltaa vastaan, joka tietenkin on tehnyt jollekin tuttavan tuttavalle jotain kamalaa. Ja noissa piireissä sitten tietenkin huhuihin uskotaan kuin muuriin, vaikka se kuulostaa vähän erikoiselta. Se että noita siirtolaisnuoria ei olla edes yritetty integroida Ruotsalaiseen yhteiskuntaan aiheuttaa tietenkin ennakkoluuloja sekä syyllistämistä puolin sun toisin.

 Eli esimerkiksi jos maahanmuuttaja pahoinpitelee jonkun toisen, niin silloin on helppoa syyttää esimerkiksi skinheadeja koko jutusta, mikä tietenkin herättää epäluuloja valtaväestöä kohtaan, ja tuohon eripuran sekä epäluottamuksen luomiseen tietenkin käytetään myös sellaisia vihjailuja, että poliisin joukossa on skinheadeja tai että poliisit ovat vieneet noita nuoria skinheadien päämajaan hakattaviksi. Samoin ruotsalaisnuoret voivat helposti syyttää siirtolaisia esimerkiksi oman autonsa vahingoittamisesta, huonosti tehdystä työstä tai huumekaupasta.

 Eli sellaiset selvästi valtaväestöstä eroavat etniset ryhmät varmasti tarjoavat otollisen kohteen rasisteille sekä ääriryhmille, jotka haluavat vain herättää ihmisten vihaa muukalaisia kohtaan saadakseen ääniä, jotta he sitten voisivat päästä kunnanvaltuustoon tai valtiopäiville istumaan. Ruotsalaiselle yhteiskunnalle on vierasta myös se, että joku muu kuin poliisi tulee selvittämään kahden ryhmittymän välejä, mutta mitä rikollista tuossa alla olevan linkin takaa löytyvässä kutussa mainitussa toiminnassa sitten on? Toki se varmasti aiheuttaa sellaisen tilateen, että poliisia ei tarvita, mutta toisaalta kun en tällaisia tapauksia tunne, niin varmasti olisi mukavaa tietää, mitä nuo kahden ryhmän välejä selvittäneet henkilöt ovat muka sitten tehneet, kun heidän toimintaansa on tässä jutussa kritisoitu nimenomaan poliisin taholta?

Eli jos tuohon toimintaan on sitten liittynyt painostusta sekä uhkailua, niin silloin kyseessä on tietenkin rikollinen toiminta. Mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että miksi poliisi ei hanki mellakkakaasukivääreitä tai muita vastaavia varusteita tuollaisen tilanteen selvittämiseen, tai miksi noita poliisin virkoja ei lisätä, jos siellä lähiöissä niin kovia tapahtuu. Ja jos partioita sitten ammutaan, niin ottaisivat konepistoolit mukaan, kun niitä niin mielellään muutenkin lehdistölle näyttelevät. Noin ei sitten ketään varmasti huvita hyökätä partiota vastaan.


http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsin-poliisilla-suuria-vaikeuksia-useissa-lahioissa-se-voi-olla-meille-hengenvaaralista/6243276

pimeakronikka.blogspot.fi

Miksi retoriikan mestareista on parempi kirjoittaa pitkiä kuin lyhyitä lauseita, kun tekstiä tuotetaan?

Retorisen tekstin tuottamisessa on tärkeää, että siitä tulee mukavasti luettavaa, ja että henkilö tekee siten siitä kiinnostavaa. Kun puhutaan tekstin tuottamisen taidosta, niin tietenkin meistä jokainen haluaisi tekstinsä olevan iskevää sekä asiallista, mutta kuitenkin monet tekevät varsin erikoisen virheen kirjoitelmia laatiessaan. He nimittäin kirjoittavat ikään kuin liian lyhyitä lauseita, jolloin tekstistä tulee vähintäänkin tökkivää. Kun mietitään sitä miten alan ajattomat mestarit Tacitus, Julius Caesar sekä Cicero kirjoittivat sekä puhuivat, niin heillä oli ihan oma tyylinsä esittää asioita. Vaikka nuo miehet eivät ehkä käyttäneet moderneja tietokoneita tai vastaavia välineitä luodessaan kirjoituksiaan sekä tehdessään puheidensa luonnoksia, niin toki tekstin tuottaminen joka voidaan suoraan siirtää puheen tuottamiseen on tekniikka sekä taito, mikä ei ole riippuvainen siitä, millaisia välineitä tekstin tuottajalla on käytettävissään.


 Eli kun tuollainen tekstin tuottaja tekee kirjoitelmia, niin on sama millaista välinettä hän käyttää. Tuolla tarkoitan sitä, että kirjoitelmia voidaan tehdä niin paperilla sekä kynällä tai millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla. Tekstien luominen on kiinni siitä, millainen mies tai nainen niitä tuottaa. Toki nykyaikainen teknologia antaa meille tekstien kirjoittajille mahdollisuuden tuottaa pidempää sekä kieliopillisesti oikeampaa tekstiä, mutta se miten ihminen kirjoittaa on hänestä itsestään kiinni. Tietokoneita on aivan turha syyttää siitä, jos kirjoitettu teksti on sellaista, että siitä ei kukaan pidä. Samoin pitää aina muistaa se, että kirjoitetulla tekstillä on suurempi vaikutus kuin puhutulla tekstillä, ja osittain siksi esimerkiksi kommunistit tai bolshevikit alkoivat 1800-luvun lopulla levittää lentolehtisiä ihmisten keskuuteen, koska kirjoitettua tekstiä ei voitu huutaa hiljaiseksi. Ihmiset näkivät noissa lentolehtisten sivuilla olleet kirjoitukset sekä saattoivat itse keskustella näistä asioista, joita sosialistit käyttivät omassa manifestissaan.


Monet meistä 2000-luvun ihmisistä pidämme tuota aatetta liian kovana tähän meidän yhteiskuntaamme, mutta silloin kun Karl Marx eli, eivät asiat olleet niin kuin nykyään. Tuolloin kauan sitten esimerkiksi mellakoita hajotettiin konekiväärien tai tykkien tulituksella monissa euroopan maissa, ja hyvin ei mennyt niillä, jotka halusivat vastustaa tuon ajan sotilaita sekä poliiseja, jotka toimivat vallanpitäjien käskystä. Tuolloin kauan sitten oli tapana, että jos kirjoittajan tekstit eivät miellyttäneet jotain poliisipäällikköä tai ministeriä, niin seurauksena oli pidätys, jonka yhteydessä ei voimakeinoja säästelty. Eli nuo pidätetyt vietiin putkaan, jossa heidän sormensa murrettiin, kun “oli pakko vähän tuota toimittajaa tai satiirikkona esiintyvä henkilöä opettaa”.


Eihän se käynyt koskaan, että kukaan sai sanoa muuta kuin mitä valtaapitävät halusivat. Se siten loi sopivan pohjan erilaisille kapinoihin yllyttäjille sekä kansanvillitisijöille, jotka ajoivat valtiota sisällsissotaan, ja sitten itse kävivät tekemässä rakennussopimuksia, mitkä koskivat tietenkin infrastruktuurin jälleenrakentamista.  Mutta julkaisemisen vapauden salliminen sitten sai aikaan se, että yhteiskunnallisiin epäkohtiin alettiin puuttua tehokkaammin, koska se sitten sai ihmisten silmät avautumaan myös niille asioille, jotka olivat heille kiusallisia. Kuitenkin on olemassa sellaisia paikkoja, joissa ilmaisun vapautta rajoitetaan jostain syytä täysin aiheetta. Tämä paikka ei ole muuten puolustusvoimat, vaan esimerkiksi työhakemusten kirjoittamista varten perustetut palvelut, joissa noiden hakemusten muodon pitää olla täysin samanlainen, ja tuota sitten hiukan kyllä kritisoin.


Miksi monissa paikoissa kuitenkin vaaditaan yksilöllisiä hakemuksia, jos niihin ei saa mitään omaa teksti laittaa. Takaako tuo sitten sen, että työhönottaja voi poimia jokaisesta pinosta sen ensimmäisen, ja sitten katsoa kymmentä täysin identtistä hakemusta? Tuolloin tietenkin taataan se, että kukaan ei koskaan ero tuosta työttömien “harmaasta joukosta”, eikä mitään omantunnon tuskia synny, jos henkilö sitten kylmästi pudotetaan hakemusten käsittelyssä pois prosessista. “Hän oli vain yksi miljoonista” voidaan tuolloin perustella pudotusta. Mutta kun palataan esitystapaan, niin silloin tietenkin on tärkeää, sellainen asia, että pitkillä lauseilla voidaan hiukan kiertää sitä asiaa, että henkilöllä ei ole oikeastaan niitä taitoja, mitä haettava tehtävä vaatii. Työnvälittäjät mielellään kertovat siitä, millaista kielioppia noiden hakemusten tekijöiden tulisi käyttää, ja samalla suositaan ranskalaisia viivoja tai lyhyitä lauseita.


 Kun puhutaan noista Ciceroista sekä Caesareista, niin silloin pitää muistaa että hekin olivat ihmisiä. Nuo miehet eivät olleet tietenkään mitään jokaisesta asiasta kaiken  tietäviä henkilöitä, vaan ihan tavallisia miehiä, joten heidän piti puhua tai kirjoittaa  niin, että ihmiset eivät huomaa sitä, missä he eivät olleet hyviä. Tämän takia nuo retoriikan mestarit käyttivät pitkiä lauseita sekä koristelivat tekstiään väli lausekkeilla  sekä herkuttelivat yksityiskohtiin menevillä kuvauksilla taisteluista, jossa hevoset ryntäsivät veteen. Eli he täyttivät tekstinsä yksityiskohdilla, joilla he peittivät ikään kuin oman osaamattomuutensa. Ja yksityiskohdat tekevät tekstistä uskottavan tuntuisen , eli tuolloin ihminen ei huomaa, jos tuo suuri johtaja ei ehkä osaa tai tiedä jotain asiaa.


Tämän vuoksi kannattaa kirjoittajan kirjoittaa mieluummin pitkiä korulauseita kuin ranskalaisin viivoin toteutettuun kirjoitukseen  verrattavissa olevaa tekstityyppiä, josta heti näkee, jos hän ei osaa jotain työtä. Samoin hakemuksia kannattaa lähettää myös tehtäviin, joihin ei ehkä ole mitään osaamista, koska silloin kuitenkin tuo henkilö voi näyttää sitä muille johtajille. Tai sitten hän painaa sen kohdalla “delete”-nappia, mutta tulipahan sitten hakemus lähetettyä, ja työn hakeminen on tärkeää, ja sen kun ihminen muistaaa, niin silloin hän  pääsee pitkälle yhteiskunnassa.