Pohjois-Korean ohjuksista hiukan lisää, eli miksi niitä oikeastaan pelätään?

Yllä on kuva Pohjois-Korean uudesta mobiiliasemaan sijoitetusta ICBM- ohjukseksi nimetystä aseesta, joka pienen kokonsa perusteella ei ehkä kykenisi kantamaan ydinkärkeä USA:aan, mutta kemiallisia sekä biologisia aseita sen avulla voidaan tietenkin kuljettaa melko pitkiäkin matkoja. Vaikka ase ehkä on hyvinkin epätarkka, niin silloin kuitenkin voidaan sanoa, että biologisten aseiden levittämiseen tarkoitetun ohjuksen ei tarvitse olla tarkka. Toisaalta siinä voi olla pieni ydinkärki, ja ehkä kyseessä on joku ASAT-ase, jota on ajateltu käyttää USA:n vakoilusatelliitteja vastaan. Tuon aseen kohdentamisen ongelma on siinä, että jos se ei saa tietoonsa lähtöpisteen koordinaatteja, niin silloin ase ei voisi lentää tarkasti kohteeseensa.

Toisaalta en usko että Pohjois-Korealla on myöskään kovin kehittyneitä Inertia sekä tutkanavigointijärjestelmiä, joten siksi ohjuksen tarkkuus ei ehkä kovin hyvä ole. Toimiakseen tehokkaasti nämä navigointilaitteet tarvitsevat tehokkaat tietokoneet, joiden avulla tutkan ottamaan kuvaa maasta verrataan ohjuksen muistissa olevaan kuvaan, ja kun kuvat ovat päällekkäin, on ohjus oikeassa kurssissaan. Toimiakseen tuo laite vaatii kuitenkin satelliittien tai lentokoneiden ottamia kuvia kohde-alueestaan, jotta ohjuksen muistiin saadaan kuva, jota navigointilaite vertaa tutkan antamaan kuvaan.

Mutta ennen kuin taistelukärki voi ryhtyä vertaamaan kuvia, tarvitaan Inertiaksi tai hyrräjärjestelmäksi kutsuttua navigointijärjestelmää. Tuo järjetelmä  ohjaa asetta gyrohyrrien ja kallistusanturien antamien tietojen perusteella, kunnes sen kärki kääntyy kohti maata, ja tutkaan perustuva DSMAC (Digital Scene Matching Area Correlation)-järjestelmä alkaa verrata ohjuksen muistissa olevaa kuvaa siihen kuvaan, mitä tutka alkaa antaa tuosta alueesta, ja kun kuvat ovat päällekkäin, niin sillon ohjus on oikealla radallaan. Tietenkin voidaan käyttää myös optista tähtäintä, jolloin tutka on korvattu kameralla, ja tuo järjestelmä on hyvin tarkka, ja sitä käytetään myös taktisissa ohjuksissa, joita laukaistaan lentokoneista tai helikoptereista.

Eli kun ohjuksen imagetunnistin joka on oikeastaan sama ohjelma, mikä käytetään kasvojen tunnistuksessa tunnistaa kohteen, niin se laukaisee ohjuksen kohti tätä maaliaan, mikä sitten tietenkin vähentää lentäjän tarvetta keskittyä tuohon operaatioon. Tuolloin kohteiden kuvat on syötetty ohjuksen muistiin, ja sitten vain tarvitsee lähteä lentämään, ja kun kohde on tähtäimessä tulittaa lentokone kohdetta välittömästi ellei tämä näytä IFF-merkin avulla, että se on oma panssari tai telavaunu.

Voidakseen lentää tarkasti myös lennon alkuvaiheessa tarvitsee ohjus kaksi pistettä sen mistä se lähti ja mihin sen pitää iskeä. Eli Inertia ohjaa ohjusta kunnes sen kärjen tutka saa sitten kuvaa kohteena olevasta alueesta, ja se voi sitten ryhtyä hienosäätämään kärjen suuntausta. Ja kaikkein helpoin tapa saada selville ohjuksen laukaisupiste on käyttää  satelliittinavigaattoria, joka syötää ohjuksen paikkatiedot automaattisesti sen kärkeen. Tuon takia esimerkiksi Venäjällä on oma GLONASS-järjestelmänsä, jota se voi käyttää tuollaisen mobiiliaseen suuntaamiseen.


Pohjois-Korean ydinasetta pidetään melko primitiivisenä välineenä, jolla ei ehkä ole muuta käyttöä kuin siviilikohteisiin suunnatut massatuho-hyökkäykset, joilla ei ole mitään tekemistä minkään muun kuin terrorin välineenä. Ja kun tuota maan ydinohjelmaa tarkastellaan siltä kannalta, että sillä ainoastaan taataan Kim Jong Unin vallan säilyminen, niin sen ainoa tarkoitus silloin vain eristää tuota pientä valtiota entisestään. Uskoisin että Pohjois-Korealla on kahden tyyppisiä ydinaseita.


Ohjuksia jotka voidaan lähettää iskuun kohti Japania sekä USA:aa eli lähinnä Alaskan voisi ajatella olevan realistisessa mielessä se kohde, mihin Pohjois-Korea suuntaa iskunsa, tai tietenkin sellainen outo hypoteesi voidaan ottaa lukuun, että Pohjois-Korea laukaisee ohjuksensa kohti Shanghaita. Sitä kautta sen johto yrittäisi saattaa USA:n ja Kiinan avoimeen konfliktiin toistensa kanssa. Tuolloin se voisi käyttää esimerkiksi laivaan piilotettua asetta, joka solutetaan vaikkapa juuri Shanghain satamaan, ja sitten laukaistaan siellä, jolloin voidaan olettaa käyvän niin, että Kiinan johto voisi uskoa hyökkäyksen tulevan USA:n taholta, ja siinä käytetyn STEALTH-ohjuksia. Kuitenkin tämän aseen lisäksi tuolla maalla voisi olla käytössään myös ydinmiinoja, joiden tarkoitus olisi tukea maan johdon sisäpoliittista asemaa.

Noilla miinoilla tarkoitan siis paikalleen sijoitettuja ydinräjähteitä, jotka voidaan laukaista kauko-ohjauksella. Kyseiset miinat on saatettu valaa talojen perustuksiin, ja jos tuossa maassa sitten käy niin, että siellä syntyy kapina, niin silloin voi valtionjohto räjäyttää nuo aseet saadakseen tilanteen palautettua omiin käsiinsä, ja ehkä tuo on osittain se syy, miksi kyseisessä maassa ei tapahdu mitään sen suurempia kapinoita.

Tietenkin Kim Jong Unilla on käytössään valtava määrä kemikaaleja sekä biologisia aseita, joiden käyttöä varmasti pelätään enemmän kuin mitään muuta. Ja voihan tuo mies sitten tuottaa myös reaktoreissaan radioaktiivisia aineita, joita sitten kylvetään ihmisten päälle kranaateilla, joiden ruudin sekaan on voitu lisätä esimerkiksi radiumia tai muuta ydinjätettä. Kun ajatellaan sitä, että Pohjois-Korean uusi ohjus on melko pieni, sekä sitä että kyseessä on mobiilisemassa oleva väline, niin silloin tietenki voidaan sanoa suoraan, että mikään kovin tarkka tuo väline ei kuitenkaan ole. Mutta terroriaseena se varmasti on hyvin tehokas pelote.

Näet jos tuon aseen kärkeen asennettaan biologinen ase, niin silloin kyseessä on äärimmäinen pelote. Vaikka ydinaseita pidetään kaikkein pelottavimpina massatuhon välineinä, niin todellisuudessa bakteriologiset sekä viruksiin perustuvat biologiset aseet ovat paljon vaarallisempia ihmiskunnalle kuin ydinase. Bioaseet ovat ikään kuin hiljainen massatuhonnan menetelmä, jonka käytöstä ei ehkä koskaan jää kiinni. Tuo hyökkäys muistuttaa valtavan laaja-alaista salamurhaa, eli tuolloin vihollisen alueelle aiheutetaan vain voimakas epidemia, mikä sitten voi surmata suuren osan noista hyökkäyksen kohteena olevista ihmisistä.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

GPS on todella herkkä häirinnälle, joten sen seuraajaa etsitään kuumeisesti

F-15 harjoituslennolla

Koska GPS-laitteita häiritään yhä useammin, niin silloin täytyy kehittää uusia radioaalloista riippumattomia paikantamistapoja tuon tehokkaan mutta herkän laitteiston korvaajaksi, joista yksi lupaavimmista on käyttää satelliittiin kohdistettua koodattua LED-valoa lentokoneen erottamiseksi taustasta. Kyseinen laite olisi siis sellainen, että se näkyisi vaikkapa valokuvaustiedustelua suorittavan satelliitin kamerassa, ja sitten tuo laitteisto lähettää tuon kuvan alla lentäville hävittäjille, jotka voivat tuolla tavoin sitten paikantaa itsensä tuosta ilmakuvasta, jota tietenkin voidaan päivittää reaaliajassa. Ja tietenkin se toimisi myös korkealla lentävien ilmalaivojen sekä Global Hawk-lentokoneiden kanssa.

Taas on maailmalla tapahtunut kummia, ja Mustallamerellä on väitteiden mukaan  ilmennyt GPS-laitteiden häirintää eli “spoofausta”. Tuolloin joko tuota laitteistoa häiritään ECM-laitteilla, mikä estää satelliittien lähettämien paikannussignaalien pääsyn laivojen tai lentokoneiden sekä muiden laitteiden antenneihin. Kyseinen väline estää satelliitteihin tukeutuvan paikannukseen käytettävän laitteiston käytön, mikä varmasti alentaa esimerkiksi GPS-pohjaisen tarkkuusmittauksiin käyttettävien laitteistojen käytettävyyttä.

http://maritime-executive.com/editorials/mass-gps-spoofing-attack-in-black-sea

Tällöin talojen pohjien mittauksiin käytettävien laitteiden sekä GPS-hakeutuvien ohjusten tai pommien käyttö muuttuu mahdottomaksi, koska tuo satelliittien signaali ei läpäise häirintää. Toinen tapa häiritä tuota GPS-laitetta on yksinkertaisesti lähettää samantapaisia signaaleja, mitä aito satelliitti käyttää kohteeseen aitoa laitteistoa suuremmalla teholla. Tuolloin häirintää suorittava satelliitti vain “huutaa” tuon aidon satelliitin yli, ja tuo jälkimmäinen vaihtoehto voi olla oikeasti paljon vaarallisempi, kuin pelkkä GPS-laitteiston toiminnan estäminen. Näet jos tuon satelliitin paikannuslaitteen  koodit on murrettu, niin tilanne voi muuttua hyvin ikäväksi, koska tuolloin “rosvosatelliitti” voisi periaatteessa lähettää väärennettyjä paikannustietoja sen vaikutusalueella oleviin GPS-vastaanottimiin.

Tällaisella laitteistolla voidaan tehdä ainakin teoriassa sellainen temppu, että esimerkiksi ohjussukellusveneen kompassi käännetään niin sanoakseni ympäri. Tuolloin tilannetta voidaan verrata siihen, että jos sukellusvene ajaisi pohjoisen sijasta etelään, jolloin maailma olisi siihen nähden peilikuvana, ja tällöin voisi sitten seurauksena olla sellainen tilanne, että tuo sukellusvene sitten  laukaisee ohjuksia vahingossa omia kaupunkeja vastaan. Tai jos sama sitten tapahtuu lennossa olevalle risteilyohjukselle, niin se suorittaa lennon aivan oikein, mutta kuitenkin sen suunta olisi vastakkainen, kuin mitä olisi aiottu. Kun puhutaan tuollaisista GPS-laitteisiin kohdistuvista uhista, niin tällainen väitetty massiivinen häirintä varmasti sitten voisi merkitä sitä, että joku voisi harjoitella tuollaista operaatiota.  Tietenkin on olemassa myös vaihtoehtoisia paikannustapoja, jotka perustuvat kolmiomittaukseen.

Tuolloin laiva tai muu paikannusta tarvitseva on yleensä varustettu transponderilla, joka pitää sisällään laitteen tunnistuskoodin. Tuo väline voi toimia myös optisella alueella, eli kyseessä on tuolloin LED-valo, joka lähettää samanlaista koodia, kuin mitä esimerkiksi WLAN-verkko käyttää. Ja tuolloin kaksi kaukoputkea kohdennetaan tuohon lediin, joka ilmaisee silloin laitteen rekisterikoodin. Tämän jälkeen paikannuslaite sitten lähettää oman paikkatietonsa sekä kolmiomittauslaitteen kulmat tuolle paikannettavalle koneelle. Kyseisen järjestelmän avulla voidaan toteuttaa myös lentokoneiden välinen optinen WLAN, millä ne voivat jakaa tehokkaasti omien laitteidensa tietoja koneelta toiselle. Paikannuksessa optisten laitteiden ongelmana on se, että niillä pitää olla näköyhteys tuohon laitteistoon. Kuitenkin esimerkiksi yhdistettynä kaukokartoitus- tai valokuvaustiedustelua suorittavaan satelliittiin voisi tuollainen väline olla hyvin tehokas.

Tuolloin satelliitti lähettää lentokoneen digitaaliseen viestilaitteistoon  kuvan alueesta, missä se lentää, ja sitten tuo laser-led saa aikaan sen, että tietokone osaa sitten liittää lentokoneen tuohon valokuvaan piteenä, jossa on sen oma tunnistustieto.Tuolloin voidaan päästä samaan tarkkuuteen kuin GPS:ää käytettäessä, kuten alussa kirjoitin.

Näet jos taistelutilanteessa tuo satelliittipaikannin ei toimi, niin silloin joudutaan turvautumaan toisenlaisiin järjestelmiin, joiden toiminta on rajoittuneempaa. Eli laserin avulla ohjattavien pommien käyttö aiheuittaa seen, että rynnäkkökoneen lentäjän mahdollisuus lähestyä kohdettaan on rajoittuneempi, ja samoin kohteen tunnistamisessa sekä hyökkäyksessä on tuolloin ongelmia. Näet tuolloin lentokone joutuu navigoimaan kohteeseen esimerkiksi inertia-navigaatiojärjestelmän avulla, mikä ei ole niin joustava kuin GPS. Ja vaikka tuo pommi olisi sellainen, missä laserilla näytetään kohde, ja sen jälkeen pommin inertia- eli hyrrään perustuva navigaatiojärjestelmä lentää aseen kohteeseensa, niin silloin on lentokoneen lentäjän tai pommia kohdistavan operaattorin oltava todella tarkkana, koska jos tuo laser on väärin kohdennettu, niin silloin pommin tarkkuus kärsii.

Tietenkin on olemassa myös TV-hakeutuvia ohjuksia sekä pommeja, mutta niiden käyttö on samanlaista kuin laserilla ohjattavien aseiden käyttö, eli yleensä operaattori suuntaa pommin tai ohjuksen päässä olevan laserin kohteeseen, ja sitten tuo ase lähtee liukumaan tuota maalia kohti. Tuolloin aseessa oleva tietokone mittaa laserosoittimen kulman, ja sitten se ohjaa sen ohjaussiivekkeitä niin, että ase kääntyy kohti maaliaan. Joissakin pienissä risteilyohjuksissa on tällainen laite, ja noita aseita voidaan käyttää myös maalilennokkeina. Esimerkiksi Saksalainen “Kormoran”- lennokki kyetään varustamaan taistelukärjellä, ja kun se sitten partioi vihollisen ilmatilassa, mihin se voidaan pudottaa vaikka rynnäkkökoneesta. Kun tuo laite havaitsee vihollisen, niin sen operaattori antaa sitten käskyn hyökätä, jolloin siihen liitetty rakettimoottori syttyy, ja kone ohjataan kohteeseensa.

https://marxjatalous.blogspot.fi/