Trump ja vesikidutuksen palauttaminen voivat johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin

Trump haluaa palauttaa vesikidutuksen takaisin käyttöön. Tämä voi vaikuttaa hyvin julmalta toiminnalta, mutta vankeinhoito on äärimmäisen julma laitos, ja toisaalta vankiloiden tarkoitus on pelottaa ihmisiä. Ja näin ollen vesikidutus voi olla hyvin tehokas toimenpide, jolla avataan kuulusteltavan suu melko tehokkaasti. Kyseessä on niin sanottu kevyt kidutusmenetelmä, missä uhrin kasvoille kaadetaan vettä joko kankaan läpi tai sitten kasvojen ollessa paljaina, jolloin kohde näkee kuulustelijan kasvot.

Tai jos tuolloin halutaan salata henkilöllisyys, niin tuon kuulusteltavan kasvoihin suunnataan lamppu, joka häikäisee kohdetta, jolloin hän ei voi tunnistaa kuulustelijaansa. Tuolla menetelmällä pyritään tekemään kuulusteltavan olo mahdollisimman ikäväksi. Samoin pyritään “kannustamaan” häntä kertomaan kaikki, asioista mitä kuulustelija häneltä kysyy. Kevyeen kidutukseen kuuluvat sitten myös erilaiset alistamisen keinot, kuten ihmisen kiinnittäminen alustaan, ja hänen silmiensä peittäminen. Tuo sitten varmasti pelottaa jokaista maailman ihmistä. Kidutuksen ongelmana on se, että vanginvartija tai joku muu voi sitten sen avulla painostaa ihmistä tunnustamaan tekoa, mitä hän ei koskaan edes ole tehnyt.

Vesikidutuksen ideana on se, että vanki ikään kuin murretaan sillä, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta tehdä yhteistyötä kuulustelijan kanssa, ja samalla kun hän tekee yhteistyötä, niin vesikidutusta lievennetään. Kun puhutaan siitä, miten tuollaiset ihmiset sitten saadaan tekemään yhteistyötä, on se että heille tarjotaan samalla ulospääsyä tilanteesta, niin että hän saa sanoa kavereilleen olleensa hyvin urhea ihminen, jonka paha sotilaspoliisi sitten mursi. Ja muutenkin tuollainen tilanne on hyvin painostava, koska vieressä seisoo ihminen maihinnousukengissä sekä sotilasvaatteissa, ja painostaa tuota maahan sidottua henkilöä kertomaan kaiken mitä tämä tietää kyseisestä asiasta.

Kun keskustellaan tuosta psykologisesta alistamisesta, niin tietenkin tuossa menetelmässä käytetään hyväksi sitä, että ihminen ikään kuin haluaa ottaa kontaktin vastapuoleen, ja tuon menetelmän avulla halutaan kannustaa tuota kuulusteltavaa avautumaan vastapuolen kuulustelijoille. Tuossa leikissä sitten toinen kuulustelijoista on “kova” eli hän huutaa noille “asiakkailleen”, ja toinen sitten on tyynnyttelevinään tätä henkilöä, joka karjuu lattialla makaavalle “asiakkaalleen”, ja toinen sitten sanoo, että “älä nyt sekoa”. Tuo menetelmä on yleinen esimerkiksi poliisien kuulustelussa käyttämä menetelmä, joka sitten voi joskus muuttua erittäin painostavaksi, ja jos toinen poliisi sitten menettää malttinsa, niin silloin saattaa tilanne muuttua erittäin vaaralliseksi, jos hän ei sitten kykene hillitsemään itseään.  

Vesikidutus on oikeastaan vain yksi väline vanginvartijoiden työssä, missä ihmisen hallitseminen on arkipäivää. Muita tapoja alistaa toisia on riisuttaa heitä alasti, pitää yksinään selleissä sekä jatkuvasti komennella heitä. Ja kun kaikki muut sosiaaliset suhteet katkaistaan, paitsi tietenkin vanginvartijoiden kanssa keskustelu, niin silloin saadaan paras tulos aikaan, kun ajatellaan ihmisen murtamista. Kun puhutaan esimerkiksi vankien eristämisestä tutkinnan ajaksi, niin jotkut heistä alkavat jopa pitää hetkistä kuulustelijoiden kanssa, ja eristäminen tietenkin on tarkoitettu “rohkaisemaan” vankeja olemaan kuulustelijoille mieliksi. Ja tuo voi sitten aiheuttaa tilanteita, missä henkilöä painostetaan tekemään tunnustuksia asioista, joita hän ei ole tehnyt.

marxjatalous.blogspot.fi

Vuonna 1967 aloitettu Phoenix-ohjelma oli täsmällistä sodankäyntiä sekä salamurhia CIA:n malliin Vietnamissa

Vuodelta 1967 peräisin oleva Phoenix-ohjelma oli aikoinaan vietnamin sodan tehokkain toimintamalli, mitä erikoisjoukot sekä CIA koskaan kehittivät. Kyseinen operaatio tunnetaan myös nimellä "vakautusohjelma" tai "the Project" . Tuo projekti tähtäsi vastapuolen sissien sekä heitä tukevan infrastruktuurin tuhoamiseen, ja tuon tuhoamisen piti tapahtua siten, että nuo operaattorit ampuivat vain tarkasti  tunnistettuja vihollisen taistelijoita sekä heitä sympatisoivia henkilöitä, ja tuota operaatiota epäillään käytetyn myös “turvallisuusuhkien” eli oman puolen sotilas- sekä siviilien eliminointiin. Noiden kohteiden valinta on ilmeisesti tapahtunut siten, että tiedustelu on tunnistanut esimerkiksi neuvostoliiton tiedustelua sympatisoivia kirjoitelmia henkilöiden kirjeenvaihdosta, tai sitten he ovat jääneet kiinni siitä, että ovat luovuttaneet tietoja vihollisen eli tällä kertaa itäblokin tiedustelupalveluille.

Mutta koskaan ei olla virallisesti vahvistettu sitä, että tuota ohjelmaa olisi käytetty USA:n kansalaista vastaan. Ja kaikkein villeimpien huhujen mukaan Lauri Törni surmattiin “phoenixin” toimesta, mutta tuosta ei ole mitään todisteita. Eli tämä vahvistamaton tarina kertoo siitä, että Törni oli lähdössä takaisin Suomeen, ja tuolloin Phoenix asetti panoksen hänen helikopteriinsa. Tieto oli tarinan mukaan peräisin NSA:n sieppaamasta radioviestistä, jossa oli muka tiedusteltu sitä mahdollisuutta, että tuo eversti “Larry Thorne” olisi lähtenyt takaisin Suomeen.

Tällainen toiminta tietenkin nosti henkilöiden prioriteettia mahdollisesti vietnamin operaatioita vaarantavien henkilöiden kohdalla. Ja  ehkä tuon kaltainen toiminta sitten aiheutti sen, että “Phoenix” eliminoi tuon kohteen, jotta mitään kyseistä operaatiota vaarantavaa tietoa ei pääsisi vuotamaan Viet-Congin sisseille, jotka silloin taistelivat Etelä-Vietnamin sekä USA:n joukkoja vastaan. Tuota ohjelmaa kritisoidaan paljon, koska sen yhteydessä surmattiin 30-60 000 henkilöä, jotka oli tunnistettu viet.Congin operaattoreiksi, ja tuo ohjelma oli myös erittäin kyseenalainen siinä käytettyjen metodien takia.

Eli joskus Phoenix-operaattorit sieppasivat vihollisen taistelijaksi epäillyn henkilön, ja tietenkin värvärit olivat tämän toiminnan kannalta tärkeitä kohteita, koska he tiesivät monien sissien henkilöllisyydet, ja siksi “Phoenix” oli kiinnostunut heistä noiden henkilöiden hallussaan pitämien tietojen takia. Samoin noiden henkilöiden hallussa olevista esineistä saatiin sormenjälkiä, joita voidaan verrata ihmisten sormenjälkiin. Ja nykyään tietenkin on käytössä myös DNA-tunnistimia. Tuo ohjelma käytti kentällä toimivina operaattoreinaan NAVY SEAL sekä DELTA FORCE:n (Green berets) sotilaita, jotka ovat ohjelman johdon mielestä oikeaa ainesta tuollaisiin sieppaus- sekä sala-ammunta operaatioihin. Kyseinen toimintaryhmä koetti viedä värvääjän pois kylästä elävänä, jotta häntä voitiin kuulustella natrium-pentothalin sekä LSD:n avulla. Mutta jos tuo ei onnistunut, niin operaattorit ampuivat hänet tarkka-ampuja-kiväärillä.

Tuo ohjelma oli psykologisen sodankäynnin huippusaavutus, ja se varmasti toimii esikuvana myös nykyisille vastaterrorioperatioille. Tuo toiminta perustui siihen, että operaatiossa käytettiin pieniä sekä nopeasti liikkuvia ryhmiä, jotka toimivat samalla tavalla kuin Viet-Congin sissit, ja noita toimintaryhmiä kutsutaan nimellä CT-(Counter Terror) teams, ja nämä ryhmät ovat oikeastaan salamurhakomennuskuntia, joiden tehtävänä on löytää paikallinen sissijohtaja, sekä eliminoida hänet. Psykologiseen sodankäyntiin kuului sellaisia asioita, että noiden sissien johtajien kuulusteluja kuvattiin, ja sitten heidän antamiaan lausuntoja esiteltiin kaikkialla.

Kyseisessä kuulustelussa ei käytetty mitään näkyvää väkivaltaa, ja ihmisille esiteltiin sitä, kun nuo miehet, jotka olivat vaatineet muita taistelemaan viimeiseen asti, kertoivat vapaaehtoisesti tietojaan noille kuulustelijoille, jotka käyttivät heihin erittäin epämiellyttäviä menetelmiä. Yleisesti he käyttivät kemikaaleja, joita ruiskutettiin kohteen kasvoille esimerkiksi kukkien kasteluun käytettävällä suihkepullolla tai sitten saatettiin käyttää vesipistoolia. Ja nuo kemikaalit olivat tietenkin LSD sekä natrium-pentothal ja amfetamiini, joiden avulla tuo kuulusteltava saatettiin sekavaan tilaan, missä hän ei muistaisi kuulustelijan kasvoja.

Kun keskustellaan noiden operaattorien varustuksesta, niin yleensä heillä ei ollut naamioita, vaan he asettuivat valon eteen tai seisoivat kirkkaiden valojen takana, jolloin heidän piirteitään ei erottanut. Samoin sissien kiinni jääneitä johtajia kuljetettiin kylien läpi, niin että heillä oli naamiot kasvoillaan, ja aniittilanka kaulassaan. Tuo lanka oli kytketty kaukolaukaisimeen, jolla nuo operaattorit valvoivat tuon henkilön toimintaa. Kun ryhmä lähti kohti kylää, niin he tekivät selväksi, että he tiesivät jotkut vastapuolen toimijoista, ja yritys nimetä väärä henkilö johtaisi välittömään eliminointiin.

Eli koska liekinheitin on epähumaani ase, niin sissejä pyrittiin häätämään koloistaan mikroaaltolaitteen avulla. Tuo liekinheittimen korvaaminen suunnattavalla mikroaalto käyttävällä sondilla tekee tuosta ehkä kivääriin kiinnitettävästä laitteesta turvallisemman kuin liekinheitin voi koskaan olla, näet tuo väline ei vaadi mitään herkästi syttyvällä nestellä täytettävää säiliötä, joka sitten kohoaa maaston yläpuolelle, ja varmasti kerää luoteja itseensä taistelutilanteessa, vaan tuon laitteen vaatima akku voi olla hyvin kevyt sekä se ei räjähdä eikä estä maastoutumista vaikka henkilö sitten joutuisi tulituksen kohteeksi.

Kun puhutaan siitä, miten tuo “ohjelma” sitten toimi, kun se halusi salamurhata jonkun henkilön, niin silloin tietenkin piti käyttää muuta kuin normaalia luotia, joten tuota ohjelmaa varten kehitettiin sellaisia välineitä, että niiden käytöstä ei varmasti koskaan kukaan olisi jäänyt kiinni. TIetenkin käytettiin esimerkiksi saxotoksiini-myrkkyä, jota toimitettiin kohteisiin esimerkiksi ilmakiväärillä ammuttavilla nuolilla tai sitten kohteiden iholle ruiskutettiin kemikaalia, joka aiheutti kuoleman.

Samoin joidenkin henkilöiden mukaan CIA tarjosi niille henkilöille, jotka jäivät turvallisuutta koskevasta rikkeestä kiinni lomamatkan johonkin maahan, missä elää esimerkiksi Efoja, ja sitten noista käärmeistä lypsettiin myrkkyä, joka sitten annettiin tälle kohteelle injektio pistoksena. Eli normaali huumeruisku täytettiin tuolla myrkyllä, ja sitten se pistettiin kohteeseen. Joskus sen tehoa lisättiin kuulemma kaliumkloraatilla. Tai sitten esimerkiksi kobran myrkkyä suihkutettiin kohteen iholle vesipistoolilla. Eli mikään kovin mielikuvitukseton mies ei tuo Richard Helms kuitenkaan ollut, ja hänen kuolemansa varmasti pudotti monta kiveä ihmisten sydänten päältä, koska tuolloin kyseinen CIA:n johtaja, jonka aikana Phoenix toimi Vietnamissa oli varmasti pitänyt hallussaan tietoja, jotka olisivat voineet vaarantaa monen ihmisen maineen. 

Alla on linkki tuota salamurha-ohjelmaa käsittelevään YouTube videoon, joka on melko pitkä:

https://www.youtube.com/watch?v=0tMDrnbOSb4 

pimeakronikka.blogspot.fi

Pehmeisiin kuulustelumetodeihin erikoistunut "Steiner-kommando" eli Gestapon pahamaineinen erikoisyksikkö, sekä sen vähän tunnettu vastike SOE:ssä ovat asioita, joista ei haluta puhua

Toisen Maailmansodan aikaan noin 240 akselivaltojen sekä liittoutuneiden lentäjää päätyi Irlantiin internoitaviksi. Tuolloin kyseinen valtio noudatti neutraaleille valtioille määrättyjä sanktioita, ja jos sen alueelle putosi sotaa käyvien maiden lentäjiä tai muita sotilaita päätyi esimerkiksi sen rannoille, niin silloin kyseinen valtio on velvollinen pidättämään heidät sodan loppuun asti. Kuitenkin tuosta Irlantiin internoimisesta on olemassa erittäin ikävä versio, joka liittyy sekä akselivaltojen että liittoutuneiden sotilaisiin. Tuolloin 1940-luvulla oli saksan asevoimien tiedustelupalveluilla Abwehrilla sekä RSHA:lla käytössään erikoisosasto, jonka nimi oli “Steiner-kommando”, ja tuon yksikön tarkoitus oli suorittaa liittoutuneiden vakoojille erikoiskuulusteluja, joissa he käyttivät sekä Irlantilaisia että brittien uniformuja.

Tuo yksikkö toimi siten, että he esittivät olevansa liittoutuneiden kommandojoukkojen sotilaita, jotka olivat vapauttavinaan noita agentteja, ja sitten heidät vietiin esimerkiksi jonnekin Gestapon sairaallaksi naamioituun kuulustelukeskukseen, jossa liittoutuneiden vastavakoilu-upseeria esittävät Gestapon virkailijat keskustelivat noiden ihmisten kanssa. Eli nuo RSHA:n Amt. III:n (SS-SD:n) upseerit käyttivät noissa paikoissa työskennellessään liittoutuneiden sotilaspukuja, ja heidän tekniikkansa oli sellaista keskustelevaa. Tuossa paikassa käytettiin huumaavia lääkkeitä kuten fentanyyliä siihen, että nuo potilaat tai kuulusteltavat eivät tajuaisi sitä, mitä heille tapahtuisi. Kun henkilöstä oli sitten puristettu kaikki mahdolliset tiedot, niin sitten hänet surmaattiin yleensä pistoolilla ampumalla.

Tuosta erikoisosastosta eli Sonderkommando Steinerista on tehty muutamia elokuvia, mutta yleensä ei ole tiedossa se, että osaston komentajana toimi nimellisesti Helmuth Von Pannwitz, mutta todellisuudessa se vastasi työstään suoraan Gestapon päällikölle Heinrich “Gestapomüller” Müllerille, ja tuon osaston toiminta oli salattu jopa Von Pannwitziltä. Nuo virkailijat esiintyivät yleensä radiotiedustelun miehinä eli kielenkääntäjinä, koska tuossa työssä vaadittiin hyvää kielitaitoa, mutta todellisuudessa nämä miehet sitten yleensä kuulustelivat vankeja, joita Gestapo oli pidättänyt ratsioissa.

Se osallistuivatko he varsinaiseen kiduttamiseen esimerkiksi sähköshokkien tai patukoiden avulla on yleensä jäänyt tutkimatta, mutta yleensä heitä käytettiin myös tällaisissa kuulusteluissa tulkkeina, vaikka pääasiallisesti kuulustelut hoiti siihen koulutettu henkilökunta, joka käytti tuossa “toimituksessa” kaasunaamareita, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyisi salattuna. Kuitenkin yleisesti ei ole tiedossa sitä, että myös liittoutuneilla oli käytössään tuollainen yksikkö, jonka tehtävänä oli varmistaa se, että agentti ei koskaan edes yrittänyt antautua. Nuo SOE:n (Service Operation Executive) miehet esiintyivät yleensä saksalaisen sotapoliisin virkailijoina, ja sitten kun kyseinen agenttikokelas oli hypännyt laskuvarjolla Ranskaan, niin silloin sitten tuo onneton ihminen vietiin hiilikellariin, kun hän oli ensin “jäänyt kiinni” tuosta hypystään Ranskaan.

Kyseistä toimenpidettä ilmeisesti kuvaillaan kirjassa “Varjoagentti”. Sitten nuo henkilöt esiintyivät Gestapon miehinä, ja pieksivät tuon onnettoman puolikuoliaaksi. Tai joskus SOE käytti sellaista tekniikkaa, missä agentti ilmiannettiin suoraan Gestapolle, jonka jälkeen häntä kidutettiin. Tuon jälkeen hänet joko siirrettiin ambulanssista takaisin Englantiin tai sitten hänet kaapattiin “Masquisin” toimesta, ja vietiin maanalaiseen sairaalaan. Tuolla toiminnalla tietenkin varmistettiin se, että tuo agentti ei koskaan kääntynyt SOE:tä vastaan.

Samoin hänen vihansa Gestapoa kohtaan varmasti oli taannut sen, että esimerkiksi sodan jälkeen nämä agentit harjoittivat kiitettävästi myös omankäden oikeuden jakamista. Eli tuolloin saattoi sitten käydä niin, että joku kovan luokan sotarikollinen pääsi lähtemään karkuun, kun hänen alaisensa olivat SOE:n palveluksessa sodan aikaan olleiden henkilöiden ampumia. Gestapon kammiossa saatettiin tehdä sellaisia asioita, että kuulustelijat käyttivät viattomien ihmisten nimiä, jotta heidän henkilöllisyytensä sitten saatiin salattua. Ja kun sota loppui, niin noissa kammioissa pahoinpidellyt ihmiset varmasti hakivat kostoa. Silloin saattoi käydä sellaista, että joku sitten innoissaan kostoretkillä ollessaan ampui kaikki todistajat, jotka olisivat voineet sitoa jonkun upseerin noihin kauhuihin hengiltä.

espoonmetsa.blogspot.fi